Mikrorappeutuminen tekee mahdottomaksi makroevoluution. Makroevoluutio on uusien elimellisten ja toiminnallisten rakenteiden syntymistä hyödyllisten mutaatioiden kautta, mitkä periytyvät jälkeläisille. Näin syntyy uusia lajeja kehitysopin teorian mukaan. Mikrorappeutuminen voi johtaa lajin sisäiseen muuntumiseen, mikä voidaan nähdä esimerkiksi kasvien ja eläinten jalostuksessa. Jokainen uusi liljalaji on edelleen lilja eikä mitään uutta informaatiota ole saatu lisättyä geeniperimään. On vain muokattu ja muunneltu olemassaolevaa perimää, mikä saa aikaan alalajille tyypillisiä ominaisuuksia. Koiria, kissoja, hevosia ja lehmiä jalostamalla ei ole saatu aikaan uusia lajeja. Rotujen perimä köyhtyy jalostuksen myötä, mikä johtaa ennen pitkään kehityksen pysähtymiseen.
Koska populaation geeniperimään ei synny uutta kehityksen kannalta hyödyllistä informaatiota mutaatioiden kautta, ei makroevoluutio ole mahdollista. Perimän köyhtyminen saa aikaan uusien alalajien syntymisen, mistä on osoituksena harmaa- ja selkälokki sekä Darwinin peipot. Lajiutuminen näkyy myös leijonan ja tiikerin, aasin, seepran ja hevosen sekä suden, kojootin ja koiran risteytymisenä. Näillä on yhteinen kantamuoto eli baramini lajinsa mukaan, mutta uusia lajeja ei synny makroevoluution selittämällä tavalla. Ainoa muutos on olemassaolevan perimän muuntelu, minkä johdosta on syntynyt mm. ihmisrodut eriytymisen seurauksena.
Kun pieni osa populaatiosta eristäytyy muusta populaatiosta, yleistyy siinä tietyt vaihtoehtoisten geenien eli alleelien määräämät lajin ominaisuudet toisten jäädessä pois perimän köyhtyessä. Tärkeintä on ymmärtää se, ettei perimään synny uutta hyödyllistä informaatiota, mikä mahdollistaisi makroevoluution vaan lajiutumisessa käy juuri päinvastoin: perimä köyhtyy ja kehitys pysähtyy lopulta kokonaan. Afrikan pygmit eivät kehity enää pienemmiksi tai muutu uudeksi ihmisen sukuiseksi lajiksi. He ovat ja pysyvät ihmisinä. Samoin on käynyt jalostetuille koirille. Jos kaikki muut koirarodut, sudet ja kojootit surmattaisiin sukupuuttoon paitsi suomen pystykorva, ei muunlaisia koiria enää syntyisi. Uusia lajeja ei synny lajiutumalla. Sen sijaan entisiä kuolee sukupuuttoon eri syistä.
Koska populaation geeniperimään ei synny uutta kehityksen kannalta hyödyllistä informaatiota mutaatioiden kautta, ei makroevoluutio ole mahdollista. Perimän köyhtyminen saa aikaan uusien alalajien syntymisen, mistä on osoituksena harmaa- ja selkälokki sekä Darwinin peipot. Lajiutuminen näkyy myös leijonan ja tiikerin, aasin, seepran ja hevosen sekä suden, kojootin ja koiran risteytymisenä. Näillä on yhteinen kantamuoto eli baramini lajinsa mukaan, mutta uusia lajeja ei synny makroevoluution selittämällä tavalla. Ainoa muutos on olemassaolevan perimän muuntelu, minkä johdosta on syntynyt mm. ihmisrodut eriytymisen seurauksena.
Kun pieni osa populaatiosta eristäytyy muusta populaatiosta, yleistyy siinä tietyt vaihtoehtoisten geenien eli alleelien määräämät lajin ominaisuudet toisten jäädessä pois perimän köyhtyessä. Tärkeintä on ymmärtää se, ettei perimään synny uutta hyödyllistä informaatiota, mikä mahdollistaisi makroevoluution vaan lajiutumisessa käy juuri päinvastoin: perimä köyhtyy ja kehitys pysähtyy lopulta kokonaan. Afrikan pygmit eivät kehity enää pienemmiksi tai muutu uudeksi ihmisen sukuiseksi lajiksi. He ovat ja pysyvät ihmisinä. Samoin on käynyt jalostetuille koirille. Jos kaikki muut koirarodut, sudet ja kojootit surmattaisiin sukupuuttoon paitsi suomen pystykorva, ei muunlaisia koiria enää syntyisi. Uusia lajeja ei synny lajiutumalla. Sen sijaan entisiä kuolee sukupuuttoon eri syistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
''Tärkeintä on ymmärtää se, ettei perimään synny uutta hyödyllistä informaatiota''
Täältä voit ladata paperit, joissa käy ilmi, että uusia hyödyllisiä geenejä syntyy: http://www.mediafire.com/?nzcmmgyygdn
Montako kovakuoriaislajia se sinun Jeesuksesi loi?
Kovakuoriaisia on nimetty noin 350.000 lajia ja kukaan ei tiedä onko löytämättömiä saman verran, vähemmän vai enemmän.
Toisaalta jääkarhu pystyy saamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä harmaakarhun kanssa ja ovat siis samaa perua teidän talebaanienkin mielestä? Harmaakarhu taas on samaa lajia kuin Beringin salmen toisella puolella olevat karhut, joista on suora jatkumo meidän suomalaisiin ruskeakarhuihimme. Oletko siis sitä mieltä, että mikään jääkarhun ja suomalaisen ruskeakarhun geneettisistä eroista ei ole hyödyllinen niiden omista ympäristöissä? Pärjäisikö jääkarhu Suomessa ja suomalainen ruskeakarhu Jäämeren jäätiköillä?
Jalostetut kasvit ja eläimet todella rappeutuvat.
Perunalla on vissi määrä viljelykertoja kunnes sen ominaiusuudet ovat rappeutuneetmuuntuneet.
Banaanin istukaslisäyksellä on kerataluonteiset rajansa samamoin.
Mansikan rönsyillä lisäys rappeuttaa jokaisessa rönsyyntymisvälissä.
Geenimanipoloitujen lajien kanssa tämä saattaa olla se kaikkein vaarallisin ilmiö, sillä rappeutumisen kautta viljelystä poistuvat jämmät voivat silti jäädä luonnonkasvien joukkoon alkuperälajeihin sekaantumaan.
Tätä nimitetään vanhenemisilmiöksi.
Dolly-lammas oli hyvä esimerkki samasta ilmiöstä.