Vanhanen Mr Chance pohjoismaisessa kanssakäymisessä
Se että pääministeri Matti Vanhanen (Kesk) ei puhu ruotsia johtuu siitä, että hän on Mr Chance joka sai asemansa vahingossa.
Näin sanoo entinen ulkoministeri Pär Stenbäck (Rkp).
Sanotaan mitä sanotaan Stenbäckistä niin hän ei pelkää sanoa mitä mieltä hän on. Kun hän viime viikolla ruotsalaisen pääkonsulaatin tapaamisessa puhui Suomen ja Ruotsin välisistä Merkkivuoteen liittyvistä yhteyksistä niin hän painotti henkilösuhteita; jos ne eivät toimi niin ei yhteistyökään toimi, tai toimii huonosti.
Kun pääministeri Vanhanen valitsee puhua ”bad english” (huonoa englantia) pääministeri Reinfeldtin kanssa ruotsin sijaan niin suhteista tulee sen mukaisia. Ja miksi näin kävi?
Stenbäckin selitys on, että koskaan ei ollut tarkoituskaan, että Vanhasesta tulisi pääministeri. Hän on kuin filmin Mr Chance, puutarhurimestari josta vahingossa tuli USA:n presidentin neuvonantaja.
Stenbäck ei pidättäytynyt kutsumasta Vanhasta työtapaturmaksi. Normaalia Suomessa on, että poliitikkona noustaan askel askeleelta ja kun lähestytään huippuasemia niin käydään ruotsin kurssilla (ellei osaa kieltä jo aikaisemmin).
Mutta kun Anneli Jäätteenmäki kaatui täytyi keskustan nopeasti poimia esiin uusi henkilö ministerin paikalle ja siitä tuli suhteellisen tuntematon Matti Vanhanen.
Suhteet Suomen ja Ruotsin välillä eivät aina ennenkään ole olleet etusijalla, mutta se on johtunut enemmänkin henkilökemiasta kuin kielestä.
Presidentti Kekkosella oli siihen aikaan isällinen suhde nuoreen kuninkaaseen Kaarle XVI Kustaaseen ja se vaikutti toimivan hyvin.
Presidentti Koivistolla oli enemmän kaksijakoinen suhtautuminen Ruotsiin. Mm. hän ei koskaan uskonut siihen, että neuvostoliittolaisia sukellusveneitä pyöriskeli ruotsalaisessa saaristossa. Nyt paljon osoittaa, että hän oli oikeassa mutta se pisti jonkinlaisen vaimentimen tunnelmalle.
Stenbäck mainitsi edelleen pääministerit Olof Palmen ja Kalevi Sorsan joiden kanssakäymiseen vaikutti se, että molemmat halusivat vaikutusvaltaa Euroopassa – kilpailutilanne toisin sanoen.
Ja on yleisesti tunnettua, että Paavo Lipponen ja Göran Persson eivät sopineet yhteen. He kuuluvat Stenbäckin mukaan siihen ryhmään jotka mieluummin pitävät puheita kuin kuuntelevat muita.
Jos verrataan 30-40 vuotta ajassa taaksepäin niin kontaktit sisar- ja veljespuolueiden ja hallitustasolla ovat muuttuneet paljon. Poliitikot eivät tunne toisiaan, he eivät edes tiedä toisistaan ja silloin ei myöskään ole pohjaa kanssakäymiselle joka jatkossa voisi antaa vakaata yhteistyötä.
Kieli on yksi edesauttava syy. Yhä useampi suomenkielinen poliitikko suosii Vanhasen tavoin puhua englantia (heikkoa sellaista) ennen ruotsia pohjoismaisissa kontakteissa.
Ja viimeisen 15 vuoden ajan on EU ollut mukana ja kilpaillut huomiosta. Pikemminkin niellyt sen pohjoismaisuuden kustannuksella.
Samanaikaisesti voisi vakaa pohjoismainen yhteistyö antaa hyvän perustan pohjoismaisille ponnistuksille EU:ssa. Nyt sitä resurssia ei käytetä vaikka välimerenmaat ja Benelux-maat eivät epäröi mennä yhdessä eteenpäin.
Siis mitä tehdä?
Stenbäckin resepti on poimia poliittisesti kiinnostuneita 18-24 vuotiaita nuoria tapahtumiin joissa keskustellaan kysymyksistä jotka ovat yhteisesti kiinnostavia. Hän on vakuuttunut, että jos nuorisopoliitikkojen eliitti saisi tavata ja seurustella aiheiden ympärillä jotka tuntuvat heistä tärkeiltä niin samanaikaisesti rakennetaan kontakteja, jotka säilyvät koko loppuiän.
Ongelma tänään on, että ei ole erityisen montaa poliittisesti aktiivia nuorta. Ehkä pitäisi laajentaa näköpiiriä aktiiveihin nuoriin eri aloilla, sillä kuitenkin näiden aktiivien joukosta tulevat poliitikot muokataan.
Stenbäckin toivomus oli myöskin, että Ahvenanmaa ottaisi enemmän aloitteita Suomen ja Ruotsin välisessä näköpiirissä.
Yksi sellainen voisi olla asettumalla kokouspaikaksi nuorelle eliitille, joka vastedes voisi pitää kontaktit vireillä. Jos nämä kontaktit saavat alkunsa Ahvenanmaalla niin meillä on takuut siitä, että tulevat vallanpitäjät tietävät enemmän Ahvenamaasta kuin monet tekevät tänään.
Se että pääministeri Matti Vanhanen (Kesk) ei puhu ruotsia johtuu siitä, että hän on Mr Chance joka sai asemansa vahingossa.
Näin sanoo entinen ulkoministeri Pär Stenbäck (Rkp).
Sanotaan mitä sanotaan Stenbäckistä niin hän ei pelkää sanoa mitä mieltä hän on. Kun hän viime viikolla ruotsalaisen pääkonsulaatin tapaamisessa puhui Suomen ja Ruotsin välisistä Merkkivuoteen liittyvistä yhteyksistä niin hän painotti henkilösuhteita; jos ne eivät toimi niin ei yhteistyökään toimi, tai toimii huonosti.
Kun pääministeri Vanhanen valitsee puhua ”bad english” (huonoa englantia) pääministeri Reinfeldtin kanssa ruotsin sijaan niin suhteista tulee sen mukaisia. Ja miksi näin kävi?
Stenbäckin selitys on, että koskaan ei ollut tarkoituskaan, että Vanhasesta tulisi pääministeri. Hän on kuin filmin Mr Chance, puutarhurimestari josta vahingossa tuli USA:n presidentin neuvonantaja.
Stenbäck ei pidättäytynyt kutsumasta Vanhasta työtapaturmaksi. Normaalia Suomessa on, että poliitikkona noustaan askel askeleelta ja kun lähestytään huippuasemia niin käydään ruotsin kurssilla (ellei osaa kieltä jo aikaisemmin).
Mutta kun Anneli Jäätteenmäki kaatui täytyi keskustan nopeasti poimia esiin uusi henkilö ministerin paikalle ja siitä tuli suhteellisen tuntematon Matti Vanhanen.
Suhteet Suomen ja Ruotsin välillä eivät aina ennenkään ole olleet etusijalla, mutta se on johtunut enemmänkin henkilökemiasta kuin kielestä.
Presidentti Kekkosella oli siihen aikaan isällinen suhde nuoreen kuninkaaseen Kaarle XVI Kustaaseen ja se vaikutti toimivan hyvin.
Presidentti Koivistolla oli enemmän kaksijakoinen suhtautuminen Ruotsiin. Mm. hän ei koskaan uskonut siihen, että neuvostoliittolaisia sukellusveneitä pyöriskeli ruotsalaisessa saaristossa. Nyt paljon osoittaa, että hän oli oikeassa mutta se pisti jonkinlaisen vaimentimen tunnelmalle.
Stenbäck mainitsi edelleen pääministerit Olof Palmen ja Kalevi Sorsan joiden kanssakäymiseen vaikutti se, että molemmat halusivat vaikutusvaltaa Euroopassa – kilpailutilanne toisin sanoen.
Ja on yleisesti tunnettua, että Paavo Lipponen ja Göran Persson eivät sopineet yhteen. He kuuluvat Stenbäckin mukaan siihen ryhmään jotka mieluummin pitävät puheita kuin kuuntelevat muita.
Jos verrataan 30-40 vuotta ajassa taaksepäin niin kontaktit sisar- ja veljespuolueiden ja hallitustasolla ovat muuttuneet paljon. Poliitikot eivät tunne toisiaan, he eivät edes tiedä toisistaan ja silloin ei myöskään ole pohjaa kanssakäymiselle joka jatkossa voisi antaa vakaata yhteistyötä.
Kieli on yksi edesauttava syy. Yhä useampi suomenkielinen poliitikko suosii Vanhasen tavoin puhua englantia (heikkoa sellaista) ennen ruotsia pohjoismaisissa kontakteissa.
Ja viimeisen 15 vuoden ajan on EU ollut mukana ja kilpaillut huomiosta. Pikemminkin niellyt sen pohjoismaisuuden kustannuksella.
Samanaikaisesti voisi vakaa pohjoismainen yhteistyö antaa hyvän perustan pohjoismaisille ponnistuksille EU:ssa. Nyt sitä resurssia ei käytetä vaikka välimerenmaat ja Benelux-maat eivät epäröi mennä yhdessä eteenpäin.
Siis mitä tehdä?
Stenbäckin resepti on poimia poliittisesti kiinnostuneita 18-24 vuotiaita nuoria tapahtumiin joissa keskustellaan kysymyksistä jotka ovat yhteisesti kiinnostavia. Hän on vakuuttunut, että jos nuorisopoliitikkojen eliitti saisi tavata ja seurustella aiheiden ympärillä jotka tuntuvat heistä tärkeiltä niin samanaikaisesti rakennetaan kontakteja, jotka säilyvät koko loppuiän.
Ongelma tänään on, että ei ole erityisen montaa poliittisesti aktiivia nuorta. Ehkä pitäisi laajentaa näköpiiriä aktiiveihin nuoriin eri aloilla, sillä kuitenkin näiden aktiivien joukosta tulevat poliitikot muokataan.
Stenbäckin toivomus oli myöskin, että Ahvenanmaa ottaisi enemmän aloitteita Suomen ja Ruotsin välisessä näköpiirissä.
Yksi sellainen voisi olla asettumalla kokouspaikaksi nuorelle eliitille, joka vastedes voisi pitää kontaktit vireillä. Jos nämä kontaktit saavat alkunsa Ahvenanmaalla niin meillä on takuut siitä, että tulevat vallanpitäjät tietävät enemmän Ahvenamaasta kuin monet tekevät tänään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
rkp oli heidän jahtaajia,toisen ne kerkisivät saada pois,mut toista ei,,sen jälkee valittiin heti rahtahurri ulkoministeriksi, kun pitää saada hurri mieleinen johtoon,muut tulee heille ongelmia niin kun kaikki olemma nähneet ja heidän ongelmat vaan suurenee,mut itsepäs ovat senkin takana,sitä saa mitä haluu ei sit nyt rautalangasta aleta joka kertaan vääntään heille pukkia
.
tästä koska nimenomaan YLE oli viimesen kampittamisen takana ja YLEhän on tunnetusti läpeensä PakkoRuotsittunut laitos
.
Ensinnäkin Stubb ei kuulu RKP:hen, vaan kokoomukseen. Ja mikä voisi olla Suomelle suurempi häpeä ulkopoliittisissa yhteyksissä kuin nämä tankero-tekstiviestittelijät, Vanhanen ja Kanerva, jotka kulkevat skandaalista toiseen ja ovat koko maailman naurettavina. Eivätkä osaa mitään kieltä, suomea lukuunottamatta. Ja sitähän kukaan muu ei ymmärrä! Stubb on kuin eri planeetalta näihin muinaisjäänteisiin verrattuna. Hallitsee kielet, on terveet elintavat ja tietää mitä tekee, maailmanmies, ei haaskaa energiaansa tekstiviestittelyyn bimbojen kanssa, kuten nämä kaksi vennosurkimusta!!!
Suomessa virallinen kaksikielisyys ja sen lieveilmiö pakkoruotsi perustuu
arkitodellisuudesta irrallaan olevaan ideologiaan, josta on hyötyä vain 5 %:n
nomenklaturalle- aivan kuten Neuvostoliitossa sosialismin ideologiasta
oli hyötyä vain sikäläislelle 5 %:n harvainvallalla.
Suomessa pääsee poliittisella ja virkamiesuralla eteenpäin,
jos hyväksyy tuon todellisuudesta irrallaan olevan ideologian
(aivan kuten Neuvostoliitossakin) ja "kvalifioituu" mukaan tuohon
ideologiapohjaiseen nomenklaturaan.
Kyvyillä ei ole siinä mitään merkitystä, pääasia on ideologinen kelpoisuus.
Tätä toimintaa ohjataan ruotsinkielisistä rahastoista,
joiden pääpamput ovat tosiasiassa maan johtajia-
siis Suomen oligarkkeja.
Lipponen sopi tälle porukalle erinomaisesti,
samoin Ahtisaari ja Halonen.
Vanhanen tuli "puun takaa" ja nomenklaturan ulkopuolelta,
kuin vahingossa,ja poisti yo-pakkoruotsin.
Kokoomuksessa nomenklaturasiipi on toistaiseksi vallassa,
esim. Sasi tulkitsemassa perustuslakia
ja samalla johtamassa ruotsinkielistä Folktingetiä.
Myös vihreät ovat mukana establishmentissä, siunatussa 5 %:ssä.
Pitkään aikaan kaksikielisyydessä ei ole ollut kysymys
ruotsinkielisen kalastajan kielellisistä oikeuksista,
vaan nimenomaan kaksikielisnomeklaturan viehtymyksestä valtaan
ja sen menettämisen pelosta.. aivan kuten Neuvostoliitossa.
Heillä oli tilaisuus esim. Fortumissa kaapata optioiden,
windfall-voittojen ja vastaavien kautta kansan omaisuutta käsiinsä,
demarien avustuksella..
Joten, kaksikielisyysnomenklatura pitää kynsin hampain kiinni asemastaan-
aivan kuten Neuvostoliiton nomenklaturakin 1991 asti....
SFP hard liners tulevat vielä yrittämään kaapata vallan, mutta..
http://www.youtube.com/watch?v=wnYXbJ_bcLc
http://www.youtube.com/watch?v=4KRTPh1PAek&feature=video_response
Ja oliko sinulla muita satuja kerrottavana. Ei haittaa, vaiikei ole, tämäkin nukuttaa ihan mukavasti, vaikka liiallinen vainoharhaisuus sitä jonkin verran haittaa. Olepa yhteydessä Heikki Talaan. Hän lienee hyvin perehtynyt vainoharhaisuuden diagnooseihin.
Puhdas omatunto on paras unilääke ;-)
Eivätkö ne ymmärräkään minua ?
Eivätkö he rakastakaan minua ?
http://www.youtube.com/watch?v=YEZHZHNByCs