Ajattelin palata kunnian kentille keskustelemaan feminismistä, mutta aloin miettiä, mistä täällä oikein kuuluisi keskustella. Naisetkin näyttävät koko ajan valittavan, ettei palstalla keskustella asiallisesti "oikeista" asioista.
Olen tutustunut naisjärjestöjen ohjelmiin, valtiovallan linjauksiin ja organisaatioihin, tasa-arvolakiin, parisuhdeväkivaltaan ym. ja linkittänyt aiheisiin liittyviä sivustoja muidenkin tarkasteltaviksi. Kuitenkaan minulle ei ole oikein valjennut, mitä feminismi itse asiassa on ja mihin sitä tarvitaan.
Joten voisko siis joku hei niinku kertoo mulle et mitä se feminismi niinku oikeesti on tai mä sekoon...
Olen tutustunut naisjärjestöjen ohjelmiin, valtiovallan linjauksiin ja organisaatioihin, tasa-arvolakiin, parisuhdeväkivaltaan ym. ja linkittänyt aiheisiin liittyviä sivustoja muidenkin tarkasteltaviksi. Kuitenkaan minulle ei ole oikein valjennut, mitä feminismi itse asiassa on ja mihin sitä tarvitaan.
Joten voisko siis joku hei niinku kertoo mulle et mitä se feminismi niinku oikeesti on tai mä sekoon...
Vastaukset 49
Vanhimmat
...kuulemma sitä ytimeltään, minkä minä luulin aiemmin olevan vain yleisnimeltään "tasa-arvon ajaminen" ihmisten välillä.
Anuliina sitten linkitti minut määritelmään, jossa sen todettiin olevan tasa-arvon ajaminen miehen ja naisen välillä.
Koska yleensä ihmiset ovannet miehiä tai naisia (tai hermafrodiitteja), niin tuo feminismin ydin kuvannee myös minun asenteitani.
Siksi voinen näin tasa-arvon kannattajana sanoa itseäni myös feministiksi.
Anuliina sitten linkitti myös useisiin eri feminismin "alalahkoihin", jotka tuntuivat useimmiten sitten unohtavan miesnäkökulman tuosta tasa-arvokäsitteestään, keskittyen siihen naisnäkökulmasta. Sellaisista marginaalifeministeistä minäkin sanoudun irti.
Ongelmana sinun kaltaisellasi asiakeskustelijalla usein on se, että kun sitten toisenlaista feministialalahkoa edustava tyyppi tulee kehiin, niin hän sanoo (aiheetta), ettei tuo ole feminismiä.
Minulle oli hieno asia, kun anuliina osoitti minulle mm. että on olemassa myös ns. "pro life" -feministejä, jotka minun tavallani vastustavat vapaata aborttia argumenttinaan, ettei ihmiselämä ole toisen omaisuutta (naisen elämä ei ole miehen omaisuutta, eikä sikiön elämä ole naisen omaisuutta, jolle voi tehdä mitä haluaa). Siksi voinen kommentoida itseäni pro-life feministiksi, joka kannattaa kaikissa asioissa naisen ja miehen tasa-arvoa yhteiskunnan suuntaan.
Sitten käyttäisin itsestäni nimitystä - tehdäkseni pesäeron useimpiin feministisiin alalahkoihin - maltillinen feministi, koska uskon, että kussakin tasa-arvokysymyksessä siitä keskusteltaessa pitää ottaa huomioon kaikkien asianosaisten näkökulma, ei vain esim. toisen sukupuolen
Kuten
- pätkätöiden vähentäminen yleensä
- väkivaltakeskustelussa huomioon kaikki uhrit, samaten vääristyneet tilastoharhat jotka luotu yhdestä näkökulmasta pystyttävä oikaisemaan
- prostituutiossa myös mietittävä prostituoidun vastuullisuutta yhteiskunnalle haitallisesta, tauteja levittävästä toiminnastaan
- samapalkkaisuudesta keskusteltava kontekstuaalisesti, taustatekijät huomioiden - ei tilastoja vääristävästi yleistäen (silti palkkaeroja useilla aloilla on, ja se on ongelma)
jne.
Ns. äärifeministille (joka kuuluu usein johonkin marginaaliseen feminismin alateoriaryhmään unohtaen, että tasa-arvo koskee kaikkia ihmisiä) feminismi on siis eri asia, kuin sitten aidosti tasa-arvoiselle feminismin "ytimessä" olevalle ihmiselle, jonka intressissä ei olekaan tehdä kaikista ongelmista sukupuoliorientoituneita, vaan tarkastella niitä peruslähtökohdasta, että ihmiset ovat tasa-arvoisia, sukupuolesta, iästä, rodusta, uskonnosta jne. riippumatta, yhteiskunnan silmissä.
Sillä lailla voimme luoda yhdessä paremman ja suvaitsevamman huomisen.
Minäkin kannatan lämpimästi kaikkien ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa sukupuolesta tai rodusta riippumatta. Saman alan samasta työstä/työn tuloksista tulee luonnollisesti saada samanarvoista palkkaa sukupuolesta riippumatta. Kaikenlaista väkivaltaa vastustan jyrkästi jne.
Olen kuitenkin mies enkä oikein kykene mieltämään itseäni feministiksi. Eikö miespuoliselle tasa-arvon kannattajalle olisi mitään sopivaa nimitystä?
Mites olis 'upseeri ja herrasmies'?
Olisivatko siis Mannerheim ja Adolf Ehrnrooth muka feministin miespuolisia vastineita parhaimmillaan?
...tuolla alla nyt totesi feminismin sitten keskittyvän lopulta naisten oikeuksiin, niin en nyt sitten tuommoista feminismiä kannata parhaana tasa-arvon airueena... koska en pidä sinänsä naisia yhteiskunnassamme "eriytyneenä ryhmänä" enää nykyisin. Miten ryhmä, johon kuuluu yli puolet kansastamme voisi olla "eriytynyt"? (tuo eriytyminen oli yleensä se tunnusmerkki sille, että joku vähemmistö- tms. näkökulma olisi tasa-arvokeskustelussa erityisesti tarpeen).
Ehkäpä minäkään en sitten tittelityyn mielestä ole feministi... joten voisin liittyä kyllä takaisin liikkeeseen ihan tasa-arvon kannattajat vain.
Siinä mielessä tarvitsisimme kyllä tänne uuden alafoorumin nimeltä "Tasa-arvo", jossa keskusteltaisiin yleensä tasa-arvokysymyksistä yhteiskunnassa - ei feminismistä ja "naisesta" yhteiskunnassa. Se olisi meille vähän laajemmin ajatteleville ehkäpä oikeampi foorumi, kuin puhdas naisnäkökulmasta lähteminen. Sitten ei tarvitsisi täälläkään naisten niin valitella, kun ei tahdo tuolle silkalle naisnäkökulmalle löytyä kritiikittömiä ymmärtäjiä, vaan tänne voisivat jäädä ne, jotka haluavat erityisesti korostaa tuota naisnäkökulmaa.
Eiköhän olla ihan tasa-arvon kannattajia vain. Ja puhuta ko. asioista kysymys kerrallaan.
Tosin sen tajuaminen, että pro-life feministejä on olemassa kohotti silmissäni sitä, että feministeiksi itseään kutsuvissa on hyvin eettisiäkin ihmisiä, jotka kunnioittavat ihmisarvoa myös absoluuttisena arvona.
Ehkäpä miesnäkökulma on tasa-arvokeskustelussa nykyisin se vaietuin, ja meidän kannattaa jatkaa myös tästä näkökulmasta ajattelemista jatkossakin. Tosin unohtamatta sitä, että jokaisen kysymyksen kohdalla otetaan myös ne muut näkökulmat huomioon (joka usein tahtoo esim. joiltakin feministisiltä liikkeiltä unohtua, jo ihan retoriikan tasolla).
En ole mitenkään arvostelemassa kenenkään feminismiä, ja jokaisella on tottakai oma näkökulmansa tasa-arvokysymyksiin, minulla on tälläinen. Naiset eivät ole "eriytynyt" ryhmä yhteiskunnassamme. Naiset kuitenkin törmäävät - riippumatta henkilökohtaisista ominaisuuksistaan (sukupuolensa vuoksi) - sellaisiin ongelmiin, joihin voidaan vaikuttaa.
Ihminen on silloin epätasa-arvoisessa tilaanteessa, jos hänen joku ominaisuutensa vaikuttaa miten hänet yhteiskunnassa kohdataan: Naisilla se on naiseus, vammaisilla vammaisuus, toisilla roduilla eriarvoinen kohtelu, sukupuolisten suuntauksien vuoksi eriarvoistaminen sekä etnisillä vähemmistöillä omat ongelmansa. Onhan näitä erilaisia ryhmiä tasa-arvoa tavoittelemassa...
Feminismi keskittyy naisena olemisen ongelmakohtiin -miesten ja naisten tasa-arvoisuuden edistämiseen, muilla ryhmillä on omat järjestönsä.
Miehillä ei vielä ole etujaan ajamassa varsinaisesti ketään, koska heidän on katsottu olevan etuoikeutettuja sukupuolensa vuoksi.
Käytät jännää kielikuvaa:
"Miehillä ei vielä ole etujaan ajamassa varsinaisesti ketään, koska heidän on katsottu olevan etuoikeutettuja sukupuolensa vuoksi."
...ts. käytät passiivimuotoa "on katsottu", imperfektissä. Tästä olen osittain samaa mieltä, onhan kiistämätöntä, että esim. vuosisadan alussa etenkin (rikkaiden yhteiskuntaluokkien) miespuoliset jälkeläiset olivat etuoikeutettuja monessa suhteessa.
Se, mistä en pidä sitten aina tällaisessa retoriikassa on se, että monet feministit pitävät "faktana" sitä, että "mies" abstraktiona olisi edelleen "etuoikeutettu", esim Suomessa, ja sitten unohtavat miesnäkökulman tasa-arvokeskustelusta.
Pitäväthän toisaalta monet kansanryhmät "somaleja" tai "pakolaisia" (taas abstraktiona) etuoikeutettuina sosiaalietujen suhteen, verrattuna vaikkapa konkurssin kokeneeseen pienyrittäjään...
Mielestäni juuri sellainen feministinen retoriikka, joka yhä edelleen nykyaikana vain "olettaa" tai "pitää faktana" miehen (erittäin abstraktilla tasolla) olevan "etuoikeutettu", eikä sen enempää ole kiinnostunut siitä, mitä eri tyyppisille miehille oikeasti yhteiskunnassamme "kuuluu"... sellainen on erittäin destruktiivista, ja voi johtaa vakaviin vääristymiin tasa-arvon kannalta.
Ehkäpä juuri liiallinen abstrahointi ja samojen olettamuksien pitäminen vuosikymmenestä toiseen ilman, että otetaan kontekstuaalisuutta huomioon tasa-arvokysymyksissä - yhdessä ongelmien "sukupuolistamisen" kanssa (esimerkkinä juuri vaikkapa pätkätyöt), ovat ne syyt, miksi feminismi tuntuu monesta ihmisestä aika vieraantuneelta ilmiöltä yleensä suhteessa vaikkapa Suomen nyky-yhteiskuntaan.
Samaten, miksi monet miehet, jotka eivät koe itseään feminismin retoriikassa niin usein jopa eksplisiittisesti esiin tulevan "miesstereotypian" (väkivaltainen, isopalkkainen, johtavassa asemassa oleva, törkeästi naisille huuteleva jne.) alle, usein kokevat feminismin vallan agressiivisena ja irti realismista olevana poliittisena liikkeenä... kuten ne naisetkin, jotka eivät näe maailmaa niin pahana naiselle, mitä feminismi maalaa sen olevan.
Sitä pohdiskelen, että paljonko noista feminismin esiin tuomista "sorto"-jutuista ja kaltoinkohteluista ihan sukupuolen takia lopulta on myyttejä? Osa aivan varmasti lienee, osa ei - olennaista on kuitenkin se, että myös miehet tuntuvat voivan yhteiskunnassamme yhä huonommin - ja se lienee selvää, ettei feminismin alla olevan sukupuolitutkimuksen jne. retoriikan voida olettaa siitä kiinnostuvan. Ehkäpä miesten emansipaatiorintamaa miesnäkökulmasta todella tarvitaan näin aikojen muuttuessa?
Väinö Linnan Pohjantähdessä nuoren kirkkoherra Salpakarin rouva Ellen perusteli pappilan maataloudessa tehtäviä muutoksia asiantuntemattomalle miehelleen toteamalla, että "nykyään on tultu siihen tulokseen..."
Hyvä pointti muuten nuo "etuoikeutetut" ryhmät yhteiskunnassa. Oivallisia syntipukkeja meille nuo maahanmuuttajat, pakolaiset, romanit ym. kun syövät yhteiskunnan varat, jotka sitten ovat meiltä "kunnon ihmisiltä" pois...
"Oivallisia syntipukkeja meille nuo maahanmuuttajat, pakolaiset, romanit ym. kun syövät yhteiskunnan varat, jotka sitten ovat meiltä "kunnon ihmisiltä" pois... "
...pahimpia tietysti ovat "miehet", jotka ovat väkivaltaisia, tienaavat ansiottomasti naisille kuuluvat palkat, huorittelevat, estävät patriarkaalisine arvoineen vapaan abortin kannattajien ihanneyhteiskuntaa kehittymästä jne..
Kyllä ne miehet ovat pahimpia esteitä sille, että "kunnon ihmiset" menestyvät ;-) ? Kuka enää nykyisin haluaisi olla mies?
Joku kolumnisti jossain lehdessä (en enää muista missä) totesikin, että jos jotain etnistä vähemmistöryhmää solvattaisiin julkisuudessa yhtä paljon kuin tavallista suomalaista keski-ikäistä miestä, olisivat maamme oikeuslaitos ja kansainväliset tuomioistuimet helisemässä niiden kaikkien syrjinnästä ja rasistisesta kohtelusta johtuvien kanteiden kanssa...
suomalainen mies onkin liian kiltti - ja raadollisemmat marginaaliryhmät sitten alkavat pomppia silmille?
Ehkäpä tarvitsisimme todella suomalaisen perusmiehen ryhti-liikettä (SPR), joka alkaisi todella kiinnittää huomiota, miten niin upea olento, kuin suomalainen perusmies eläisi pidempään koko kansan ilona ja selkärankana, lastensa ja lastenlastensa henkisenä tukena ja turvana jne.
SPR rakentaa yhdessä muiden kanssa paremman huomisen!
...kerrankin keskustella asiaa jonkun kanssa, joka on lähes kaikesta samaa mieltä ;-)
Turhaan feministit valittavat, ettei tämmöistä keskustelua saa tällä palstalla aikaiseksi ;-)
Asia sinänsä on kannatettava ja tarpeellinen, miesasialiikkeen nimeä sen sijaan on syytä vielä harkita.
SPR lienee jo varattu Suomen Punaiselle Ristille, miten olisi Suomalaisen Miehen Puolesta (SMP) - jaa mutta sekin kirjainyhdistelmä vaikuttaa jotenkin vanhastaan oudon tutulta...
... Aikanaan oli puolue nimeltä Demokraattinen Vaihtoehto (DeVa).
Minähän ajattelin heti, että sille pitäisi saada Realistinen Vaihtoehto...
Mutta miksipä liikkeemme nimenä ei voisi olla Poikien Asialla (PA)?
Olet oikeassa, käytin passiivimuotoa tarkoituksella.
Olen myös sitä mieltä että miehet on ajettu varsin ahtaalle meidän yhteiskunnassamme. Suomessa on paljon miehiä joiden on yhä vaikeampaa orjentoitua yhteiskuntaan.
Naisten perinteinen rooli antaa enemmän vaihtoehtoja, valita siis voi joko kotiin panostavan tai työelämään keskittyvän mallin. Mihehillä ei tätä mahdollisuutta (kasvojaan menettämättä) vielä ole.
Työelämästä on karsittu paljon nimenomaan voimaa ja kestävyyttä vaativia töitä.
Koulutuksellinen näkökulma on korostunut. Kouluissa on taas tekijöitä, joiden ei voi katsoa edesauttavan poikien menestymistä.
Toisaalta yhteiskunnassamme on edelleen arvoja, joiden mukaan miesten kuuluisi olla perheensä pääasiallisia huoltajia, käytännössä paremmin palkattuja.
Ongelmat on varsin monimutkaisia ja koskettavat nykyisin jo mittavaa joukkoa miehiä. Kuten sanoin; miesten on katsottu olevan etuoikeutettuja, eikä heidän etujaan ole nähty tarpeelliseksi minkään eturyhmän puolesta ajaa.
Feministien valjastaminen miesten etujen ajajiksi on - mielestäni - älyllistä epärehellisyyttä, ristiriitaisuuksia on liikaa.
Kai nyt feministitkin täällä keskenään samaa mieltä ovat.
Ja miehetkö muka sylkykuppeina Suomessa? Eihän, vaan naiset!
Naiselta on taipumus odottaa epäitsekkyyttä ja uhrautuvuutta.
Feminismiltä näytetään joillakin tahoilla odotettavan enemmän kuin useimmilta ideologioilta tai yhteiskunnallisilta ohjelmilta.
Onko hyvä vai huono asia, jos naisasialiike muuttuu jonkinlaiseksi yleiseksi ihmisoikeusliikkeeksi?
Mielestäni feministsen liikkeen kannalta on huono asia jos toiminta laajenee. Yhden asian liikkeen toiminta on terävämpää ja voimasuhteiden keskittäminen on mielekästä.
Lisäksi on olemassa selkeitä eturistiriitoja, jos feminismi mielletään yleistä tasa-arvoideologiaa ajavaksi. Toisaalta olen sitä mieltä, että miesten asioita ajamaan tarvittaisiin oma etujärjestö, se edesauttaisi myös keskustelukulttuurin kehittymistä. Sovinismi on ideologiana lähinnä vitsi. Toivon miessakkien toiminnan terävöityvän, niin saataisiin selkeästi esille eturistiriidat eri sukupuolten välillä.
Nämä on kyllä vain omia mielipiteitäni ja ymmärrän myös, että on paljon feministejä jotka ovat (yhtä perustellusti) eri mieltä.
Aina te liimakirjat touhotatte aatteista. Ettekö ole vielä tajunneet, että se on raha mikä tätä maailmaa pyörittää.
Heitetään ensi julkisuuteen pari juttua jotka hermostuttaa naisia: kuten palkat pienemmät, miehet hakkaa, kadulla ahdistellaan, ym. Sitten esitetään ehdotus - Fyrkat meille, me hoidetaan tää juttu.
Rahoilla sitten kokoonnutaan johonkin seminaariin korpihotelliin, aluksi puhutaan jotain miehiä vastaan. Katsellaan toisia. Sitten mennään kahville ja drinkille, illalla saunaan ja sitten viinilasin ääreen ja pikkuhiljaa aletaan kokea sitä naisten välillä nousevaa energiaa. Kunnes lopulta sitten hotellihuoneessa tutustutaan kunnolla naisten solidaarisuuteen.
Kyllä nää on majoitusalalla nähty.
minä en ole vielä käynyt yhdessäkään feministisessä seminaarissa, vain kuullut niistä.
Alan tässä hiljalleen epäillä, että jos se on feministin tunnusmerkki, että on käynyt feministisessä seminaarissa, että pitäisiköhän mun sitten mennä oikeasti käymään sellaisessa?
Vai voikohan oikeaa tasa-arvoa kannattaa, vaikka ei kävisikään seminaarissa?
Käy vaan, mutta varaudu samaan kuin eräs kollegani.
Arvon insinööri saapui sunnuntai-iltana kotiin ja perheen kuopus totesi äidilleen:
"Äiti, isi haisee ihan seminaarilta"
...
Älä huoli ollenkaan. Jopa meidän radikaalien pro-death -metallistien joukosta löytyy ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet esimerkiksi Tuska-festivaalilla. Saati sitten feministisessä seminaarissa.
Totta lienee se, että käsitykset feminismistä saattaisivat jossain määrin muuttua tuollaisen seminaarin kautta. Olen havaitsevinani, että tällä palstalla esiinytvä feminismi on hyvin maltillista. Onhan ymmärrettävää, että jyrkempiä, jopa radikaaleja linjauksia kannattavat feministit eivät riemusta kiljuen saavu kirjoittamaan tänne meidän matalaotsien joukkoon. Tämä saattaisi osin selittää myös sitä kuilua, joka tuntuu olevan feminismissä tämän palstan ja valtamedian välillä -tästähän on esimerkkejä ollut useaan otteeseen.
Toisaalta live-kommunikointi, siis reaaliaikainen keskustelu, tietysti paljastaa paljon sellaistakin, mikä pystytään tällaisessa vuoropohjaisessa kirjoittamisessa haluttaessa kätkemään -molempien osapuolien osalta. Naistutkimuksen luennoilla (vuosia sitten) vieraillessani havaitsin juuri tämäntyyppistä ilmiötä. Osallistujat yksinkertaisesti vain innostuivat asiasta niin kovasti, että kaikenlaiset primitiivireaktiot tulivat esiin.
Eipä tuota taitaisi kuitenkaan uskaltaa feministiseen seminaariin mennä.
Älä sekoa. Tuohon voi kuitenkin olla aika vaikea vastata muuten kuin noilla sekavilla ja pelkistävillä luetteloilla, sillä feministiksi itseään kutsuvathan kiistelevät jatkuvasti keskenäänkin siitä mitä feminismi on. Se ei ole välttämättä huono asia, koska ajatusten on muututtava, kun maailmakin muuttuu. Ja jos kyseessä on tasa-arvoliike, niin se ei voi koskaan olla yksi, koska yksi tarjoaa aina vain yhden näkökulman. Se ei siis mahdu perinteiseen määritelmään liikkeesta tai aatteesta, eikä kai haluakaan niitä olla.
Claudia Lindénin & Ulrika Millesin toimittaman antologia Feministisk bruksanvisning (Feministinen käyttöohje) johdannossa kuitenkin lukee:
"Feminismi on kriittinen näkökulma, joka pyrkii tunnistamaan, paljastamaan ja muuttamaan sukupuoleen liittyvät valtarakenteet. Tämä näkökulma on ollut yhteistä kaikille feministeille kautta aikojen. Sen sijaan mielipiteet siitä, miten ja minkä poliittisten strategioiden avulla muutos saavutetaan, jakavat feminismin eri perinteisiin ja suuntauksiin. Feminismi on aina ollut ja on edelleen heterogeeninen liike."
Itseäni kiinnostaa eroajattelu, joka ei pidä sukupuolieroa kaikkia muita eroja keskeisempänä, vaan huomioi myös esimerkiksi eron seksuaalisuuden, luokan ja etnisen ulottuvuuden yhtä tärkeinä. Se ei halua väittää, että kaikki ovat samanlaisia, vaan pyrkii purkamaan esimerkiksi kieleen ja kulttuuriin sisäänrakennettuja ajattelutapoja, joiden mukaan yksi on normi ja siitä eroavat ovat huonompia, poikkeavia tai vastaavaa. Mm representaatioilla ja kielllä leikkimisen keinot ovat kiinnostavia vastakeinoja.
Tämäkin ajattelu tietysti liittyy valtaan, mutta otaksuu, että hierarkkinen (väki)vallankäyttö on usein huomaamatonta ja tahatonta, ja sen ylläpitämiseen - toisaalta myös muuttamiseen - osallistuvat kaikki.
Feminismi ei ole miesvihaa.
Feminismi on kuitenkin kiistattomasti naisasiaa, eikä sitä näin ollen pitäisi sinisilmäisesti sotkea tasa-arvoon. Naisjärjestöt vaan itse tuntuvat näkevän itsensä jonkinlaisena tasa-arvon esitaistelijana, vaikka tosiasiassa eivät välttämättä edes aja tasa-arvoa kannanotoissaan (esim. kiintiöajattelu ja uhriuden korostaminen).
Tarkoittaako kielellä leikkiminen puuttumista mm. näihin sukupuoleen viittaviin ammattinimikkeisiin? Itse olen pitänyt sitä aina mainiona esimerkkinä siitä miten liikkeeltä alkavat oikeat kohteet loppua. Ikinä ei ollut epäselvää minkä sukupuolen edustaja puhemies Riitta Uosukainen oli. Sen sijaan miespuolista puhemiestä kuulin kerran vahingossa kyselytunnilla puhuteltavan "arvoisa rouva puhemies".
Tarina:
Isä oli poikansa kanssa ajelulla. He joutuivat auto-onnettomuuteen, ja isä kuolee välittömästi. Poika loukkaantuu vakavasti, mutta jää henkiin. Hänet viedään sairaalaan leikattavaksi. Kun kirurgi tulee katsomaan potilasta, hän huudahtaa: "En voi leikata häntä, hän on poikani!"
-----------------------------------
Man & woman
"Hän pysähtyi erään pankin kohdalle. Ikkunassa oli mainos. Hohtavan valkoisella pohjalla luki kirkkaansinisillä kirjaimilla 'Turvallinen tulevaisuus sinulle ja perheellesi'. Kuvassa emäntä istui mietteliäänä tutkimassa pankkipapereita, ja mäntä kurkisteli hänen olkapäänsä ylitse iloisesti ja luottavaisesti hymyillen."
-------------------------------------------
Nimikeasia on vanha ja aika perusesimerkki.
Kuitenkin kieli on siitä jännää, että siihen kätkeytyy aina kaikkia epäsuoria olettamia. Kun joku kertoo esim. lehtijutussa, että tämä hänen kenialainen naapurinsa on kyllä ihan siisti ja kunnollinen, niin epäsuorasti viitataan siihen, että kenialaiset yleensä ovat epäsiistejä ja epärehellisiä; eihän kukaan haastattelussa katso tarpeelliseksi erikseen mainita itsestäänselvyyksiä, kuten keskiluokkaisesta suomalaisnaapurista, että tämä on siisti.
Mutta kielellä leikkiminen voi olla monimutkaisempaakin. Jossain (jonkun mielestä pahimmassa) tapauksessa mennään kovinkin abstraktille tasolle, kun pyritään tuottamaan kieltä, joka pyrkii epähierarkkisuuteen, eli rikkomaan yksi-toinen rakenteet ja muita yksinkertaistavia ja asioita tai intressejä vastakkain asettavia binariteetteja, ja lisäämään totuttuja kerronnan tapoja. Tällaiset keinot kuuluvat yleensä kirjallisuuteen ja muuhun taiteeseen, mikä voi jonkun mielestä olla hidasta ja toivottoman tehotonta, mutta minä pidän sitä kiinnostavana.
Kieli nimittäin vaikuttaa siihen, miten puhumme maailmasta, mitä kuulemme maailmasta, mihin kiinnitämme huomiota ja miten hahmotamme todellisuutta.
Niin, eikä "yleistä tasa-arvoa" tulisi sinisilmäisesti sotkea tasa-arvoon, koska tasa-arvopuhetta tuottaa aina kuitenkin jonkin intressiryhmän edustaja. Jos kaikkien pitää ajaa yhtäaikaa ja yhdessä samaa yhtä asiaa kerrallaan, niin yleensä ne, joilla on voimakain auktoriteetti ja mahdollisesti eniten rahaa, saavat äänensä parhaiten kuulumaan.
Tasa-arvon luonteen vuoksi sen ajamisen pitää olla moninäkökulmaista ja kiistelynkin kohteena. Kakkien ei tarvitse olla feministejä, mutta myös sadan prosentin konsensusliike on silkkaa satua. Tai epätasa-arvoa valepuvussa.
Feminismi on yksi tasa-arvon osa-alueista.
Nämä marginaaliosiot, joista sitten ei voida tasa-arvoiseen lopputulokseen edes päästä _konfliktitilanteissa_, ovat sitten tietenkin asioita, joissa feministit vetävät kotiinpäin, esimerkkinä nyt vaikka se paljon puhuttu naisen veto-oikeus abortissa suhteessa isän oikeuksiin. Se onkin niitä harvoja ääritilanteita. Mielestäni on kohtuullista odottaa, että oikeudenmukaisesti ajatteleva ihminen tajuaa jo ilman sen kummempia erityisperusteluja sen asian, että tietenkin viime kädessä päätös on naisen, koska kyse on naisen omaan ruumiiseen liittyvistä toiminnoista. Ei se sulje pois sitä, että parisuhteessa tai muuten, nainen ei haluaisi tietää miehen mielipidettä, ja tekisi päätöksen vain itse, monelle naiselle sillä on todella suuri merkitys, riippuuhan siitä sekin, näyttääkö tulevaisuus yksinhuoltajuudelta ym. On naisia, jotka päätyvät aborttiin siksi, että mies niin haluaa. No, nyt meni jo sivuraiteelle, mutta viittasin aiempiin keskusteluihin aiheesta.
Kiintiöajattelu ja uhriuden korostaminen? Jotta epäkohtiin voidaan puuttua, pitää ne ensin tunnistaa ja tuoda esiin. Kiintiöajattelu kai on saanut alkunsa juuri siitä, että asialle tehtäisiin jotain - jos se tekee tehtävänsä, niin siitä tulee läpimenokauden toimintamalli, josta toivottavasti voitaisiin päästä eroon, kun asenteet muuttuvat. Ei sen pitäisi olla itseisarvo, eipähän tasa-arvotoimikuntiinkaan ole miehillä kiinnostusta liittyä... ja kritiikkiä aiheuttaa sitten se, että kun kaikki toimet ovat naisilla.
Millä tavalla näet uhriuden olevan korostetussa tilassa?
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Tällä hetkellähän läntisessä yhteiskunnassa Suomi mukaan lukien on tasan yksi laajempi intressiryhmä ajamassa tasa-arvon asiaa; feministit. Feministinen liike on saavuttanut sellaisen auktoriteettiaseman tasa-arvokeskustelussa, että todellisen tasa-arvon toteutuminen näyttää yhä epätodennäköisemmältä. Juuri tästä syystä minäkin tällä palstalla kirjoitan.
Meillä todella pitäisi olla monta ääntä ja näkökulmaa, mutta käytännössä niillä tasoilla, joihin asioihin oikeasti vaikutetaan ei kuule kuin sitä yhtä. Poliitikoilta ja päättäjiltä puuttuu rohkeus lytätä edes niitä kaikkein idioottimaisimpia feministisiä naisvalta-aloitteita, koska feministisen liikkeen auktoriteetti on liian vahva. Ei haluta leimautua, sovinisti ja rasisti ovat nykyään ne vahvimmat leimakirveet. Tilanne muistuttaa 1960- ja 70-lukua ja sitä, miten vasemmistolaisuus ja työväenliike sai herrat pelkäämään.
..mielenkiintoista, mutta onko se tarpeellista? Jokainen tulkitsee kieltä eri tavalla. Itse muistan kun kuulin tuon kirurgijutun ensimmäistä kertaa. En yksinkertaisesti tajunnut sitä vitsiä. Olihan itsestään selvää, että leikkaava kirurgi voi olla nainen. Lyhyen kiistelyn jälkeen päädyttiin kompromissiin, ettei juttu toimi Suomessa, koska täällä on niin paljon naisia lääkäreinä. Ehkä tilanne olisi erilainen jossain muualla.
Tuota Man & woman -tarinaa en ole ennen nähnyt, enkä sitä kyllä tajunnut. Siinä on vissiin kirjoitusvirhe. Onko kyseessä lesboperhe (emäntä ja mäntä=toinen emäntä)?
Kielenkäytön muuttamisessa on se ongelma, että ihmisen aivot tarvitsevat oletuksia toimiakseen. Klassinen kouluesimerkki on limupullot alkon kassissa --> kun näet naapurin ja kilisevän alkon kassin oletat siellä olevan alkoholipulloja. Sama asia näissä sukupuolirooleissa, niiden avulla hahmotetaan maailmaa ja tehdään ajattelusta tehokkaampaa. Ei siinä sen kummempaa.
En yhtään ihmettele, että sinä koet tärkeäksi eri asioita kuin minä, ja meidän on turha kinata edes niistä tulkinnoista, joita noista kahdesta tekstinpätkästä voi tehdä.
Kuvat ja tekstit ovat aina monitulkintaisia. Joidenkin ryhmien kohdalla myönteisyyteenkin pyrkivä kuvasto saa kuitenkin kielteisyyteen painottuvia tulkintoja. Jos asiasta ei ole esitetty tarkkoja lukuja, voi eriarvoisuuden olemassalon kieltävä henkilö aina väittää, että kaikkihan tuon tulkitsevat sillä myönteisellä tavalla. Siksi viestinnän vastaanoton tutkimuskin on erittäin kiinnostavaa.
Havaitsemisen historiaa on tutkittu paljon, ja on aivan selvää, että näkeminen, havaitseminen, asioiden tulkitseminen ja merkityksellistäminen ei ole aina samanlaista, vaan se muuttuu ajallisesti ja myös paikallisesti. Myös subjektiivinen kokemus vaikuttaa havaitsemiseen, mutta sekään ei ole ainoa tekijä: elämme kuitenkin yhteisöissä ja kohtaamme samanlaisia viestejä, käytämme samaa informaatiota, teemme samoja asioita.
Joihinkin ryhmiin on liitetty kapea-alaisemmin eri merkityksiä ja mielikuvia kuin toisiin, ja kielteiset merkitykset ovat hallitsevampia kuin toisilla ryhmillä. Näillä asioilla on myös juurensa menneisyydessä; jotkin asiat ovat muuttuneet, joitakin aineksia peritytyy pitkienkin aikojen takaa. Esim kielen rakenteet muuttuvat hitaasti, joten juuri kieli kuljettaa mukanaan piilo-oletuksia.
Kuten todettu, oletusten ja yleistysten avulla hahmotetaan maailmaa, ja mahdollistetaan tehokkaampi ajattelu, mutta oletukset ja yleistykset eivät ole historiallisesti muuttumattomia. Ja siksi niihin voi myös vaikuttaa. Myös asioiden välille kielessä tuotettavia valtahierarkioita voidaan korvata toisenlaisella ajattelulla, vaikka se onkin vaikeaa, koska ne ovat niin keskeisä kielessämme, samoin kuin vastakohtaparit. Ei siinä sen kummempaa.
Ihan kuin kaikki naiset tai kaikki feministit olisivat kaikesta samaa mieltä ja määrätietoisesti jotain yhtä juttua ajamassa. Ja eiköhän yleisin ole se hokema "En ole feministi mutta kannatan tasa-arvoa." Tai "Kannatan tasa-arvoa joka onkin jo saavutettu, kun naiset saivat Suomessa ensimmäisinä maailmassa äänioikeuden." Ja "miehet ovat sorrettuja, koska vain he joutuvat armeijaan. Vaikka ei armeija kyllä ole naisten paikka, sen minä vaan sanon!"
Jos ei viitsi sen enempää kuin sanoa että kannattaa tasa-arvoa, eikä sitten kuitenkaan tee mitään, on turha valittaa jos toiset ovat viitsineet ja tehneet. Siitä vaan Ramonkin nyt tekemään tutkimusta ja ajamaan asioita vaikka rekkamiesten näkökulmasta vai mihin ryhmään sitten samaistutkin, unohtamatta kuitenkaan kuunnella muidenkin ryhmien näkemyksiä. Se olisi sitä tasa-arvotoimintaa.
Nythän asia on niin, että me elämme tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ja tässä ei enää tarvitse ajaa tasa-arvoa. Nyt minun pitää siis olla se ylläpitävä voima, joka vaikuttaa tasa-arvon säilyttämisen puolesta kun feministit yrittävät sukupuolistaa yhteiskuntaa ja tehdä siitä naisvaltaisen.
Yhteiskunta ON sukupuolinen, koska siinä on sukupuolia, ja maskuliinisiksi sekä feminiiniseksi luokiteltavia tekoja, piirteitä, ominaisuuksia jne. Sukupuolittuneisuus on yksi jatkuvasti läsnäoleva puoli yhteiskuntaamme.
Arvelisin, että naisasioiden ajamista perustellaan tyypillisimmin tasa-arvolla, miesten etujen ajamista taas esim. "tosiasioilla", taloudella jne.
Samaa mieltä, että tasa-arvo vaatii ylläpitämistä. Myös miesten etujen ajamista voi perustella tasa-arvolla, ettei tarvitse turvautua harhaanjohtavasti esim. taloudelliseen tai vaihtoehdottomuuden retoriikkaan.
Laitan lusikkani -minäkin, tähän soppaan, vaikka ajattelinkin pitää pientä taukoa.
Tasa-arvo on käsitteenä laajenpi kokonaisuus (kuin feminismi) vammaisten, etnisten vähemmistöjen, rotujen, sekä muuten erityneiden ryhmien, oikeuksien ajaminen on tasa-arvon nimissä tapahtuvaa toimintaa.
Feminismi keskittyy naisten oikeuksien ajamiseen ja heidän yhteiskunnallisen tasa-arvonsa saavuttamiseen.
Toimintatapoja liikkeellä on rusaasti ja näkemyserojakin löytyy niinkuin demokraattiselle liikkeelle kuuluukin.
Toimintatavoista poliittinen toiminta on eräs, yhteikunnalliseen keskusteluun osallistuminen on toinen. Tutkimustoiminta ja arvokeskustelu ovat nyt trendikkäitä ja aika mielenkiintoisia keskusteluja onkin käyty tasa-arvon tiimoilta, viime aikoina.
Filosofiasta vielä sen verran ettei suomalaisessa keskustelussa ole kovinkaan yleistä miesten ja naisten riistiriitojen kärjistäminen, konsensushenhessä eteneminen enemmänkin. Täällä käyty keskustelu on poikkeuksellista sikäli, että eräillä keskustelioilla on tarve kärjistää asioita, mielipiteenvaihdosta tulee näin helposti sanasotaa, viihdyttävää toimintaa toki on sekin.
..näen oman feminismini. Otankin linkin talteen ja heitän tarvittaessa tänne leijonien raadeltavaksi, eipä tarvitse jokaisen erikseen väsätä sitten vastauksia. Toivottavasti et pane vastaan, Tittelityy?
Feminismin määritelmää tivataan palstalla vähän väliä, jopa samat nimimerkit yhä uudestaan. Niinkuin "määritelmiä" olisi vain yksi ja kaikki feministit ajattelisivat kaikista asioista samalla tavalla. Kuin yksi fyysinen olento.
Kun luonnollisesti ilmenee erilaisia painotuksia, levittelevät miehet muka toivottomina käsiään: ota nyt näistä akoista selvää, eiväthän ne tiedä itsekään, mitä ovat ja haluavat.
Kysykääs miekkoset vaikkapa kokoomusväeltä, mitä on kokoomuslaisuus. Tuleeko yksi ainut vastaus, mitä? Tai ev.lut.kirkkokansalta? Tai miltä tahansa vähänkään aatetta ja henkeä sisältävän organisaation tai liikkeen kannattajilta. Miksi ei kyseenalaisteta samantien kaikkea mahdollista, mikä liikkuu tai ei liiku? Vaadita vaatijoiden aatteen määritelmää ensin, ennenkuin suostutaan keskustelemaan edes ilmiselvistä epäkohdista? Tai havaituista epäsuhdista, joiden syitä pitäisi tutkia ja sitten poistaa, jos takana piilee kaltoin kohtelua.
Itse olen avannut keskusteluja mm. palkkaeroista, syrjinnästä, parisuhdeväkivallasta, tasa-arvolaista, naisista päättäjinä, naisjärjestöjen pyrkimyksistä ym.
Kovasti en esim. palkkaeroista ja syrjinnästä tai alistamisesta saanut naisilta konkreettisia, tosielämään perustuvia faktoja, vaikka niitä aina pidetään tapetilla esimerkkeinä "kaltoin kohtelusta".
Ja edelleen totean palstan naisten itsekin usein valittavan asiakeskustelun puutetta. Hyviä avauksia "oikeista" asioista saavat naisetkin käsittääkseni tehdä mielin määrin, etenkin kun ollaan feminismi-nimisellä palstalla.
"Kovasti en esim. palkkaeroista ja syrjinnästä tai alistamisesta saanut naisilta konkreettisia, tosielämään perustuvia faktoja, vaikka niitä aina pidetään tapetilla esimerkkeinä "kaltoin kohtelusta."
Olen lukenut aloittamiasi avauksia ja jättänyt vastamatta juuri niiden henkilökotaisen luonteen vuoksi. Toisaalta samoista asioista on keskusteluja jo käyty.
"Oletko sinä törmännyt palkkaukselliseen eriarvoisuuteen," on eräs esimerkki. Voin toki vastata etten ole, julkishallinnollisessa virassa toimiessa palkkaus on samansuuruinen sukupuolesta riippumatta. Kuitenkin palkkauksellisia eroja on, on nimityksillä kikkailua, on henkilökohtaisia palkanlisiä jne... Minun tapaukseni ei näitä asioita muuta.
"Kaltoinkohtelu" on toinen mielenkiintoinen aihe. Henkilökohtaisesti en ole siihen törmännyt, mutta tilastojen valossa ja polittisessa toiminnassa saamani kokemuksen myötä en voi vähätellä "kaltoinkohtelun" olemassaoloa.
Kaikenkaikkiaan henkilökohtaisten asioiden käsitteleminen näinkin julkisella foorumilla on useimille ihmisille sekä kiusallista, että toimintana tarpeetonta.
Asiallisia keskusteluja on täälläkin toki käyty jopa naisten alottamina. Toisaalta "asiattomillakin" keskusteluilla on oma viihdearvonsa. Tuskin kukaan ajattelee täällä käydyn keskustelun todella vaikuttavan yhteiskunnan kehityksen suuntaan.
Olen vakaasti sitä mieltä että keskustelussa saa kaikki kukat kukkia, jos aihepiiri kyllästyttää on tauon paikka. Tosin minun hyvin alkanut tauko näköjään on päättynyt, lepsu kun olen.
...mulla on kokemus omalta osaltani "kikkailusta"...
Aikoinaan oli eräs määräaikainen virka auki edellisessä työpaikassani, johon minua pyydettiin hakemaan. En hakenut, kun palkkani olisi laskenut. Siihen ei hakenut kukaan muukaan (oli nousukautta ilmassa, ja yksityinen sektori veti kivasti).
Noh, sitten mulle soitettiin ko. laitokselta - koska tiesivät, että olen pitänyt juuri kyseisenlaista opetusta jne. ja olin ideaalinen. Silloin minun oli helppo sanoa, että voin tulla, mikäli palkkani ei laske suhteessa sen hetkiseen työhöni (joka oli myös määräaikainen)... jolloinka sitten kohdalleni tehtiin tuota "kikkailua" henk. koht. palkanlisillä jne., josta puhuit.
Toisaalta, kun en hakenut, niin homma oli kaikille auki.
Todennäköisesti tienasin ko. määräaikaisen viran aikana 300-400 ekeä kuussa enemmän, kuin laitoksen muut yliassistentit - esim. ne naiset (ja pari miestä), jotka olivat kiltisti astuneet virkoihinsa normaalin hakumenettelyn kautta... eikä sitten ollut neuvotteluvaraa.
...ja taas esim. tämmöinen näkyy varmasti "palkkaerotilastoissa", vaikka kyse on henkilökohtaisesta urasuunnittelusta. Jatkossa tiedän tuon laitoksen soitelleen myös naisille, pätevyyden perusteella, palkanneen vähän samaan tyyliin jne.
Usein nimityksillä kikkailu liittyy julkisella siihen, että on pokkaa sanoa, että enhän halua palkkani laskevan jne. (jota esim. itselläni todella on varsinkin, kun määräaikaisia suhteita tarjotaan...). Kuitenkin joskus on myös kyse siitä, että jonkuntyyppistä ihmistä tarvitaan, jolloin ko. ihmisellä on neuvotteluvaraa.
Nykyvirassani taas tulin puoleksi vuodeksi ensin vierailemaan (johon on kaikilla mahdollisuus hakea), sen jälkeen totesimme yhdessä, että intressimme yhtyvät (eli totesivat, että osaan opettaa jne... opiskelijapalaute oli hyvää...) - jolloin sitten vakipaikka tuli auki sillä tavalla "räätälöitynä", että siinä painotettiin niitä opetusalueita, joita nykyinen laitokseni tarvitsi. Olin tuohon virkaan sitten ainut hakija, samalla oli avoinna kaksi muutakin virkaa, johon haki monta miestä (tohtoreita) yksi nainen (ei tohtori)... ja yllätys, nainen ei tullut valituksi, koska ei ollut tohtori.
Eli itse olen saanut "nauttia" molemmista kikkailukonsteistasi, jotka mainitset - toisaalta tiedän niitä sovelletun myös päteviin naispuolisiin kollegoihini, kun on tietyntyyppistä osaamista tarvittu.
Minun kokemukseni mukaan palkkaus ei samoissa nimikkeissä ole aina samansuuruinen, johtuen kontekstuaalisista tarpeista ja siitä, kuinka paljon on kilpailua - jos onnistuu löytämään erikoisosaamisrakosen, niin silloin pystyy vedättämään palkkaansa ylöspäin. Myös naiset. Mutta silloin täytyy ottaa myös riskejä (kuten esim. minä lähdin summassa vain puolen vuoden kontraktilla tänne - tietäen, että jatkonimitys riippuu siitä, miten hyvin minun arvioidaan työni tekevän - jos olisin halunnut pelata varman päälle, olisin vieläkin suomessa määräaikaisessa virassa paljon pienemmällä palkalla).
Mutta ehkäpä tämä on sitten sitä sovinismia? Mene ja tiedä.
Itselläni on tapana käydä näitä keskusteluja siltä pohjalta, jonka suhteellisen pitkä (henkilökohtainen) elämänkokemus antaa. Olen joissakin keskusteluissa viitannutkin omiin kokemuksiini eräissä asioissa. Toki olen tutustunut laajasti myös aineistoon, jota esim. internetistä käsiteltäviin kysymyksiin liittyen löytyy.
Ehkä ihmiset sitten varovat vastaamista henkilökohtaisista syistä. Se on siinä mielessä harmi, etten ole kovin vakuuttunut näistä myyteistä, joita feminismi pitää yllä.
Henkilökohtaisuuksiin olen kuitenkin naistenkin havainnut menevän siinä vaiheessa, kun arvioidaan vaikkapa jonkun provoilevan miehen älyllistä tasoa tai mielenterveyttä... Ehkä se sitten on näillä palstoilla jotenkin hyväksyttävämpää kuin asiakysymysten pohtiminen omien kokemusten pohjalta.
..henkilökohtaisuuksia ja yksittäisiä caseja melkein viimeiseen saakka, haluaisin keskustella tutkimusten, tilastojen, yleistysten, väittämien valossa asioista. Sukupuolettuneet palkkaerot ovat fakta (erot vaihtelevat eri aloilla, joillakin sitä ei juurikaan ole), samoin sukupuolettunut urakehitys (yleisin väylä ansiotasoeroihin) ja ammatinvalinta (usein perinteistä). Eikä kaikesta voi heittää vastuuta miehille, vaan aika suuressa määrin nykyään myös naisille itselleen.
Mutta kyllä nämä kiintoisia teemoja ovat ja keskustelun arvoisia. Tosin aika puhki juteltuja tälläkin palstalla, niin ettei aina jaksa innostua, varsinkin kun kaikilla tuppaa ihan varmasti olemaan kiirettäkin. Vastasin sinulle ao. aiheeseen ja vain siitä syystä, että olet palstan suhteellisen harvoja kiihkottomia miespuolisia keskustelijoita. Siitä syystä ynähdin tähän feminismikysymykseenkin :)
Provoilut ohitan tai vastaan provolla (hammas hampaasta..).
"Feminismi keskittyy naisten oikeuksien ajamiseen ja heidän yhteiskunnallisen tasa-arvonsa saavuttamiseen."
Ihan vain tällainen teoreettinen heitto: Jos feministien mielestä edes yksikin asia olisi paremmin kuin miehillä (utopiaa) ja he todella haluaisivat tasa-arvoa, niin olisivatko he valmiit myös karsimaan tämän "epäkohdan" tasa-arvon nimissä naisten eduista pois? Olisivatko he valmiit antamaan miehille tasoitusta?
Oikeesti kukaan ei voi määritellä yksiselitteisesti mitä feminismi on. Mutta eiköhän toi naisten etujen ajaminen liene kaiken kattava määritelmä. Union muistuttaa siinä mielessä Metalliliittoa. Mitataan kaikki mahdollinen hyöty irti ja vähän päällekin. Jotenkin oudolta tietty tuntuu se, että mikä saa jonkun naisen omistautumaan naisen asialle. "Harrastuksiini kuuluu naisten asioiden edistäminen ja rintaliivien polttaminen" :) Sitä vaan, että on teillä työsarkaa, kun ne naisten edutkin menevät niin usein ristiin asemasta, elämänvaihesta, arvoista, vakaumuksista y.m. riippuen. Se on kiva havaita, että ette te feministit miesten aikana tappele. Se tapahtuu suljettujen ovien takana :)
Juu-juu, minuakin riepovat ne eräät kun täällä aina vain pilkkaavat ja olen niin kyllästynyt että kohta kyllä hakeudun sellaiselle oikealle feministifoorumille, jossa ei irvitä. Joillakin kun niin kova tarve kärjistää ja jankata.
Olen minäkin saanut osani kikkailusta. Halusin hoitaa aikoinaan lapseni kotona ja työskennellä samaan aikaan. Työnantajani oli valmis tulemaan hämmästyttävän paljon vastaan, niinpä sain hoidetuksi vekarani kotona ja tehdyksi samanaikaisesti täyttä työpäivää. Kikkailu oli lähinnä työaikajoustoja. Feminismiä?
...järkevätä ajattelua.
Feminismi ajaa naisille samoja mahdollisuuksia (tasa-arvoa) kuin miehillä jo on, ei ylivaltaa, ei sukupuolten samanlaisuuden vaadetta. Kyllä tätä on täällä toistettu alvariinsa. Jostain syystä tämä vaatimaton yleistavoite ei kelpaa teille miehille, sanokaapa vihdoin, miksei? Mikä siinä on väärin, mikä pelottaa?
Onko toive niin mahdoton, että sitä pitää vastustaa päivittäin? Annatte ymmärtää, että feministit haluavat kahmia kaiken. Hämmästyttää moinen epä-älyllisyys, jos nimittäin olette tosissanne.
Olen ihmetellyt täysin samaa asiaa. Kuinka voi vastustaa naiten pyrkimystä tasa-arvoiseen asemaan yhteiskunnassa.
Turvakotien rakentamisen vastustaminen on , jos mahdollista, vielä merkillisempää. Hämmästyttävä yhteiskunta, tiedetään että väkivallalta täytyy suojella ihmisiä, mutta rakentamista vastustetaan.
P.S luulin jo vastanneeni edelliseen viestiisi, mutta näköjään on kiireessä jäänyt tekemättä. Kiva kun olet kanssani samaa mieltä. Tottakai voit käyttää puheenvuoroani kirjoitusvirheineen.
Miksi naisunioni vastustaa naisten väkivaltaisuuden tutkimista? Miksi naisunioni vastustaa isyyden selvittämistä isyystestillä, kun mies epäilee, että hän ei ole lapsen biologinen isä?
Suomen lain mukaan avioliitossa syntynyt lapsi on vanhempiensa lapsi, isuustutkimuksella ei siis ole perusteita. Aviottomien lasten isyys tutkimuksia tehdäänkin varsin runsaasti. Unionilla ei ole juurikaan tekemistä kummankaan käytännön kanssa.
Naisten väkivaltaisuuden tutkimista vastuttettiin lähinnä ajankohdan vuoksi. Amnestin ja muutamien muiden järjestöjen aloittama naisiin kohdistuvan teemavuosi on nyt.
Naisten tekemä väkivalta on "mediaseksikkäänpää" joten keskustelu vuoden teemasta jää vähälle.
Lisäksi naisjärjestöissä pelättiin ettei Suomalainen yhteiskunta ole halukas ylipäätään keskustelemaan parisuhdeväkivallasta ja ongelmaa yritetään mitätöidä kaikin keinoin, kuten on tapahtunutkin.