Tässäpä pikku tarina ihmisestä, joka on ny 40 vuotias nainen, ja ikänsä kärsinyt kovasta hoitopelosta.
Ensin hieman nykyisyyttä.
Ylhäällä jäljellä on 2 poskihammasta puolellaan, sekä 6 hammasta edessä, kulmureista eteenpäin.
Alhaalla tasan 8 etummaista. Nyt ylhäällä yksi takuuvarmasti finito, ja samoin alhaalla.
Lopuissa isoja paikkoja, jotka ovat viimehoitokerranjälkeen (2007) kärsineet eriasteisia vuotoja varmaankin, sekä pieniä irtoamisia, ja kellastumista. Ikenetkin lienevät kärsineet tilanteesta reiluhkosti.
Päätä, ja niskaa särkee usein, takuulla osansa on purennan puutteilla.
Olen tänään sitten menossa iltapäivällä hammaslääkärille kartoittamaan, mitä näille voisi tehdä, ja vaihteeksi, miten hoito saadaan tehtyä.
Iso urakka edessä, ja pelottaa niin hirveesti, sekä tietenkin hävettää, kun asiat ovat tällä mallilla.
Miten tähän on tultu?
Aina olen kärsinyt hoitopelosta, silti minulle on tehty vähän kaikenlaista hammaslääkärissä, on juurihoidettu, oiottu, paikattu paljon.
Joskus se meni vielä jotenkin, mutta sitten tultiin pisteeseen, että asian stressaavuuden vuoksi jätin vaan kylmästi väliin.
Aina tultiin kuitenkin pisteeseen, että jollainkeinolla jotain on tehtävä. Olen kuitenkin ihan tavallinen ihminen, äiti, ja vaimo, jolla hyvä ja mukava perhe, ja elämä!!!
Mustasuuna eläminen ei oikein käy laatuun nykymaailmassa, saatika se, että pitäisi pelätä kuolevansa hampaiden vuoksi. Tulehduksiin tms.
Ensin hoito onnistui, kun tapasin asian puitteissa psykologia, joka tsemppasi, sekä hoitavan lääkärin psykologin luona, ja asiaa käyttiin läpi, sekä mahdollisia toiveitani, ja lääkärin viisaita sanoja. Näin tehtiin kerran, saatiin kuntoon, silloin jo poistettiin paljon, mutta paljon vielä saatiin kuntoon. Elämä meni okei, mutta sitten päivänä eräänä huomasin kun paikat alkoivat kärsiä, ja hajota....venytin, ja vanutin, muutamankerran hirveä särky, johon kuuri hammaslääkäriltä.
Ja taas lopulta oltiin tilanteessa että ihan pakko tehdä jotain.....toisenkinkerran homma onnistui psykologinkautta, rauhoittavan lääkityksen avulla.
Lisää hampaita pois, lisää paikkoja hampaissa..elämä meni eteenpäin, kunnes, taas alkoi ritsahdella, venytin, ja vanutin, kunnes oli pakko tehdä jotain.
Olin pisteessä, etten voinut ajatella normaalihoitoa, niitä 25 käyntikertaa, sekä kuukausien hirveää stressiä elimistössä aiheesta, elettiin vuotta 2005, ja etsin lääkärin, joka suorittaa hoitoa iv-sedaatiolla. Lääkäri kokemus ei ollut hyvä itsessään, mutta hoitokokemus oli, koska en tiedä siitä mitään, ja asiat saatiin kuntoon, mutta lääkäri oli kyllä tympeä.
Mentiin eteenpäin, ja hetken homma pelasi, kunnes suussani jotain alkoi hajoilla, ja kärsiä siitä, että on isoja paikkoja, eihän ne kestä kuitenkaan loputtomiin.
Vuonna 2007 menin uudelleen iv-sedaatioon, joista olen itse maksanut yli 1000€ kerraltaan.
Poistoja jouduttiin tekemään, osaa paikattiin, ja hoidon jälkeen suussa on nyt siis ollut tuo alussa kertomani määrä hampaita.
Olen koittanut hoitaa, langata ja harjata, lanka on jatkuvasti kiinni epätasaisissa paikoissa, jolloin toki pelkään, et hajoavat.....ja taas ollaan tilassa et tarttis tehdä jotain.
No, nyt on sitten yksi paikka irti niin, että olen pitänyt sitä kädessäni, putsannut, ja laittanut takaisin hampaaseen.....alahammas. Ylhäällä takana taaimmaisesta on lähtenyt paikka, ja siellä on kolo.
Muissa hamapaissa näkyy selkeesti kulumia, ja varmaan näitä vuotoja, että paikata pitäis.
Välillä tässä heitin jo toivoni asian kanssa, enkä enää välittänyt paskaakaan mitä näille tapahtuu. Rentoutin itseni ajatuksella, et kun ihan loppuvat. laitatan vaan tekarit tilalle, siis ylös ja alas!!!!
Mutta hui hitto, en ymmärrä, millä ne pysyvät paikoillaan, millä hampaat saadaan pois, millä muotit otettua.
Voisiko jäljelläolevia kuitenkin hoitaa kuntoon, jolloin niistä saataisiin tuki osarille.
Mistään en mitään tiedä, mutta ehkä se tänään selviää, pelkään vaan, miten asia menee, sillä tahallisesti en ole koskaan huvikseni hampaitani tähän tilaan saattanut, vaan vähän kaikkea on kokeiltu.
Tällähetkellä mulla ei ole rahaa maksaa itse sedaatiota :(, eikä ihan näkyvilläkään, jouduin juuri vaihtamaan työtä, ja palkka on mitätön, kun perhettäkin on.
Toiveissa olisi päästä sairaalan nukutukseen, sillä mitään muuta ratkaisua en tähän oikeen näe, ja sekin pelottaa ihan hirveesti. Parempi sana on ehkä hirvittää.
IV-sedaatio toimi minulla tosi hienosti, hoidoista en tiedä mitään, kunhan "nukahdin", ja sitten jo heräsin, voin suositella kaltaisilleni tapauksille lämpimästi.
Ensin hieman nykyisyyttä.
Ylhäällä jäljellä on 2 poskihammasta puolellaan, sekä 6 hammasta edessä, kulmureista eteenpäin.
Alhaalla tasan 8 etummaista. Nyt ylhäällä yksi takuuvarmasti finito, ja samoin alhaalla.
Lopuissa isoja paikkoja, jotka ovat viimehoitokerranjälkeen (2007) kärsineet eriasteisia vuotoja varmaankin, sekä pieniä irtoamisia, ja kellastumista. Ikenetkin lienevät kärsineet tilanteesta reiluhkosti.
Päätä, ja niskaa särkee usein, takuulla osansa on purennan puutteilla.
Olen tänään sitten menossa iltapäivällä hammaslääkärille kartoittamaan, mitä näille voisi tehdä, ja vaihteeksi, miten hoito saadaan tehtyä.
Iso urakka edessä, ja pelottaa niin hirveesti, sekä tietenkin hävettää, kun asiat ovat tällä mallilla.
Miten tähän on tultu?
Aina olen kärsinyt hoitopelosta, silti minulle on tehty vähän kaikenlaista hammaslääkärissä, on juurihoidettu, oiottu, paikattu paljon.
Joskus se meni vielä jotenkin, mutta sitten tultiin pisteeseen, että asian stressaavuuden vuoksi jätin vaan kylmästi väliin.
Aina tultiin kuitenkin pisteeseen, että jollainkeinolla jotain on tehtävä. Olen kuitenkin ihan tavallinen ihminen, äiti, ja vaimo, jolla hyvä ja mukava perhe, ja elämä!!!
Mustasuuna eläminen ei oikein käy laatuun nykymaailmassa, saatika se, että pitäisi pelätä kuolevansa hampaiden vuoksi. Tulehduksiin tms.
Ensin hoito onnistui, kun tapasin asian puitteissa psykologia, joka tsemppasi, sekä hoitavan lääkärin psykologin luona, ja asiaa käyttiin läpi, sekä mahdollisia toiveitani, ja lääkärin viisaita sanoja. Näin tehtiin kerran, saatiin kuntoon, silloin jo poistettiin paljon, mutta paljon vielä saatiin kuntoon. Elämä meni okei, mutta sitten päivänä eräänä huomasin kun paikat alkoivat kärsiä, ja hajota....venytin, ja vanutin, muutamankerran hirveä särky, johon kuuri hammaslääkäriltä.
Ja taas lopulta oltiin tilanteessa että ihan pakko tehdä jotain.....toisenkinkerran homma onnistui psykologinkautta, rauhoittavan lääkityksen avulla.
Lisää hampaita pois, lisää paikkoja hampaissa..elämä meni eteenpäin, kunnes, taas alkoi ritsahdella, venytin, ja vanutin, kunnes oli pakko tehdä jotain.
Olin pisteessä, etten voinut ajatella normaalihoitoa, niitä 25 käyntikertaa, sekä kuukausien hirveää stressiä elimistössä aiheesta, elettiin vuotta 2005, ja etsin lääkärin, joka suorittaa hoitoa iv-sedaatiolla. Lääkäri kokemus ei ollut hyvä itsessään, mutta hoitokokemus oli, koska en tiedä siitä mitään, ja asiat saatiin kuntoon, mutta lääkäri oli kyllä tympeä.
Mentiin eteenpäin, ja hetken homma pelasi, kunnes suussani jotain alkoi hajoilla, ja kärsiä siitä, että on isoja paikkoja, eihän ne kestä kuitenkaan loputtomiin.
Vuonna 2007 menin uudelleen iv-sedaatioon, joista olen itse maksanut yli 1000€ kerraltaan.
Poistoja jouduttiin tekemään, osaa paikattiin, ja hoidon jälkeen suussa on nyt siis ollut tuo alussa kertomani määrä hampaita.
Olen koittanut hoitaa, langata ja harjata, lanka on jatkuvasti kiinni epätasaisissa paikoissa, jolloin toki pelkään, et hajoavat.....ja taas ollaan tilassa et tarttis tehdä jotain.
No, nyt on sitten yksi paikka irti niin, että olen pitänyt sitä kädessäni, putsannut, ja laittanut takaisin hampaaseen.....alahammas. Ylhäällä takana taaimmaisesta on lähtenyt paikka, ja siellä on kolo.
Muissa hamapaissa näkyy selkeesti kulumia, ja varmaan näitä vuotoja, että paikata pitäis.
Välillä tässä heitin jo toivoni asian kanssa, enkä enää välittänyt paskaakaan mitä näille tapahtuu. Rentoutin itseni ajatuksella, et kun ihan loppuvat. laitatan vaan tekarit tilalle, siis ylös ja alas!!!!
Mutta hui hitto, en ymmärrä, millä ne pysyvät paikoillaan, millä hampaat saadaan pois, millä muotit otettua.
Voisiko jäljelläolevia kuitenkin hoitaa kuntoon, jolloin niistä saataisiin tuki osarille.
Mistään en mitään tiedä, mutta ehkä se tänään selviää, pelkään vaan, miten asia menee, sillä tahallisesti en ole koskaan huvikseni hampaitani tähän tilaan saattanut, vaan vähän kaikkea on kokeiltu.
Tällähetkellä mulla ei ole rahaa maksaa itse sedaatiota :(, eikä ihan näkyvilläkään, jouduin juuri vaihtamaan työtä, ja palkka on mitätön, kun perhettäkin on.
Toiveissa olisi päästä sairaalan nukutukseen, sillä mitään muuta ratkaisua en tähän oikeen näe, ja sekin pelottaa ihan hirveesti. Parempi sana on ehkä hirvittää.
IV-sedaatio toimi minulla tosi hienosti, hoidoista en tiedä mitään, kunhan "nukahdin", ja sitten jo heräsin, voin suositella kaltaisilleni tapauksille lämpimästi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.