Vakavoidutaans heiman meidän arkisista askareista ja liirumlaarum kirjojen ääreltä, ja pohdiskellaas kumpi todellisuudessa on suurempi luoja olento jolle krediitit kuuluvat monimutkaisuuden tuottamisesta.
Oletetaan että kristittyjen ja erityisesti kreationistien jumala 6000 vuoden maailmanikineen pitäisi paikkansa. Jumala loi jotain alku lajeja jolle sitten antoi välineen muokkaantua ympäristöönsä, kuten kiinalaisten iänikuisesta pään maahan hakkaamisesta littana maana, suuresta auringonotosta nauttiville musta iho, ja meidän pohjan miesten jatkuvasta takapajuisuudesta takaraivoon tatti.
Kukaan tuskin kiistää että kaikki olennot kasvaisivat TÄSSÄ tapauksessa näistä alkulajeista. Jotenka seuraava kysymys kuuluu, miksi tämä variaatio ei ole levinnyt tasaisesti? Miksei meillä ole hevosia, kirahveja ja seeproja yhtä paljon keskuudessamme? Koska kuolema karsii pois kaikki ei sopeutuvat yksilöt luontoon. Näin parhaiten luontoon sopeutunut "jumalan sallima sopeutuminen" on tuottanut kuoleman avulla tuhansia variaatioita niin muurahaisten, kärpästen, lintujen, kalojenkin, jne keskuudessa. Voitaneen siis sanoa että voimme kiittää kuolemaa tästä suunnattomasta kauneudesta jota kukkien eri kirjoilla voimme puutarhoihin luoda, tai kun vaikka katsoo riikinkukkoa.
Suuret rispektit kuolemalle kun viitsi karsia nämä ei suunnitelmaan kuuluvat pois jotka olisivat estäneet variaation synnyn.
Jumalalle suuri miinus kun pudotti variaatiokertoimet lähes nolliin tuossa tulvan aikoihin, perrhana kun näes sisäsiittoisuus pakottaa lajin pysymään lähes variaattomana, joka on tietenkin vaikeuttanut kuoleman työtä näinä 4000 vuotena.
Tästä voineen päätellä että vaikka jumala loi "sopeutumisen" jumala ei tosiaankaan halua että maailma olisi monipuolinen.
Oletetaan että kristittyjen ja erityisesti kreationistien jumala 6000 vuoden maailmanikineen pitäisi paikkansa. Jumala loi jotain alku lajeja jolle sitten antoi välineen muokkaantua ympäristöönsä, kuten kiinalaisten iänikuisesta pään maahan hakkaamisesta littana maana, suuresta auringonotosta nauttiville musta iho, ja meidän pohjan miesten jatkuvasta takapajuisuudesta takaraivoon tatti.
Kukaan tuskin kiistää että kaikki olennot kasvaisivat TÄSSÄ tapauksessa näistä alkulajeista. Jotenka seuraava kysymys kuuluu, miksi tämä variaatio ei ole levinnyt tasaisesti? Miksei meillä ole hevosia, kirahveja ja seeproja yhtä paljon keskuudessamme? Koska kuolema karsii pois kaikki ei sopeutuvat yksilöt luontoon. Näin parhaiten luontoon sopeutunut "jumalan sallima sopeutuminen" on tuottanut kuoleman avulla tuhansia variaatioita niin muurahaisten, kärpästen, lintujen, kalojenkin, jne keskuudessa. Voitaneen siis sanoa että voimme kiittää kuolemaa tästä suunnattomasta kauneudesta jota kukkien eri kirjoilla voimme puutarhoihin luoda, tai kun vaikka katsoo riikinkukkoa.
Suuret rispektit kuolemalle kun viitsi karsia nämä ei suunnitelmaan kuuluvat pois jotka olisivat estäneet variaation synnyn.
Jumalalle suuri miinus kun pudotti variaatiokertoimet lähes nolliin tuossa tulvan aikoihin, perrhana kun näes sisäsiittoisuus pakottaa lajin pysymään lähes variaattomana, joka on tietenkin vaikeuttanut kuoleman työtä näinä 4000 vuotena.
Tästä voineen päätellä että vaikka jumala loi "sopeutumisen" jumala ei tosiaankaan halua että maailma olisi monipuolinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Elämä on kuolemista.