vituttaa. olen ollut yli 2v laitoksissa. nyt alkaa jo tuntua sille et ei jaksa enää. olen 17v enkä jaksa odottaa että olen 18v. ei ole oikein muuta vaihtoehtoo kun viiltää ranne auki yöllä gilletellä. olen miettinyt jo monta vuotta että pitäisikö tehdä itsari vai ei.
haluan kuolla.
itsetuhonen paska.
6546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vastaus sinun kysymykseen.
Miten se muuttaa sinun elämän tilannetta sitte kun olet 18 v?
En ossaa sinua neuvoa muuten,mutta itsari ei ole oikea vaihtoehto.
Ei ole oikea tie tehdä itsaria... elämässä on vielä paljon nähtävää. Mäkin oon joutunu olemaan jossain saatanan laitoksissa ja lapsi keskuksissa nuorempana, mutta vielä mä elän. On meidänkin peheessä ollut vaikka mitä perhe työn tekijöitä yms, mutta nyt on asiat ihan toisin kun odotus palkittiin. Perhe, oma avio
mies, ura, koulutus... kaikki on nyt hyvin. Kunhan vain jaksat odottaa, kaikki menee joku päivä putkeen. Olen itsekkin ajatellut itsarin tekemistä ku olin 14W, mutta pääsin kyllä siitä ajatuksesta yli. Life is lovely, when can use the kompletely.
Elämä näyttää Sinulle vielä sen paremmankin puolensa, vaikka nyt tuntuu synkältä!
Vaikka sinusta nyt tuntuu että 18-vuotispäivään on pitkä aika, aika menee loppujen lopuksi nopeasti. Ja silloinhan saat varmaan itse päättää elämästäsi.
Olet nuori ihminen ja ajattelet nuoruuden ehdottomuudella. Mutta usko pois, nykyiset vaikeutesi eivät ole sitä luokkaa, että nyt oma hyvä henki pitäisi hukata.
Läheiseni lähti oman käden kautta ja sen jälkeen kaikki on ollut ihan kamalaa...hirveät itsesyytökset ja masennus. Itken joka päivä ja ajattelen, että miksi en auttanut enemmän ja kehunut useammin ja pitänyt kiinni. Toisaalta helppohan se on sanoa, että älä tee itsaria jos toisella on ihan kauhea masennus päällä eikä näe mitään valon pilkahduksia elämässä, mutta elämä kun päättyy niin se on sitte siinä..sitten ei tule enää hyviä päiviä eikä kevättä!
Ymmärrän tosi hyvin noi fiilikset, mutta älä anna periksi!!!
Itselläni on auttanut esim.
http://www.rikurinne.com/comehome/radio (arkisto sivun alareunassa, klikkaa)
radio-ohjelma nuorille tulee vieläkin viikoittain, ja niitä voi kuunnella arkistosta!!!
Noi on ollut sairaan hyviä ainakin mulle, suosittelen lämpimästi :)
Mulle henk.koht. usko on antanut voimaa jaksaa, normaalisti en varmasti olisi
jaksanut - kouluajat oli hirveän kurjia mulle, elävää painajaista :(
Nyt on kouluajoista on mennyt jokunen vuosi, ja tällä hetkellä voin sanoa
päässeeni niistä ylitse. En tarkoita ettenkö muistaisi vielä ilkeitä sanoja tai tekoja
jossa minuun käytiin käsiksi, mutta se ei ole taakka enää mun harteilla.
On ollut läheisten kuolemia, ystävien kuolemia, vakavia sairastumisia ym, ym...
Tiedän että nyt varmasti kaikki vaikuttaa synkältä ja tuntuu ettei tulevaisuutta
ole, mutta aivan varmasti tilanteet muuttuu paremmaksi, ja silloin ajattelet että
onneksi et antanut periksi!
On niin paljon kaikkea ihanaa koettavaa ja elettävää, joita et osaisi ikinä uskoakaan!
Jumala rakastaa sua yli kaiken ja haluaa auttaa suakin!
Voimia ja tsemppiä kaikille masentuneille!!!
Valoa on tunnelin päässä, älä anna periksi!!
Sunkin elämällä on tarkoitus !
"Elämä näyttää Sinulle vielä sen paremmankin puolensa, vaikka nyt tuntuu synkältä!"
Todellakin, niin samaa mieltä. Ei kuolema oo sen arvosta! Ei todellakaan. Sen jälkeen et enää ikinä tuu tajuihis. Kiität itteäs vielä myöhemmin. Säästä nää keskustelut ja lue ne 10 vuotta myöhemmin. Elämässä on niin paljon hyvää, toki myös paskaakii mut se kuuluu asiaan. Siitä vahvistuu ja kasvaa. Ja sie et tule aina asumaan varmastikaan laitoksissa. Vuosi ei ole pitkä aika. Elämä muuttuu 18 vuotiaana vaan siten, että olet täysi-ikäinen ja saat enemmän oikeuksia. Kypsyys kasvaa iän myötä.
Miun paraskaveri kuoli ihan vähää aikaa sit. Miusta lähti nii iso pala sen mukaa, ettet uskokkaa. Tänne jäätäs kans sua kaipaamaan. Puhu sun tärkeimmälle ihmiselles noist ajatuksist. Oot vielä niin nuori, koko elämä vasta edessä. Ei kellään elämä oo ruusuilla tanssimista, jos siltä näyttää, niin se on valetta. Enkä todellakaan halua et teet itsaria, vaik en sua millää tapaa tunnekkaa.