Onkos kellään muulla asiat sillä tavalla, että mies ei kestä ajatusta silikoneista? Mua on vuosia kiusannut pienet rintani (A75) ja nyt olen tullut siihen pisteeseen, että olisin valmis ottamaan silikonit. Mutta mies pistää hanttiin! Sanoo ajatuksenkin etovan, että rintojen sisällä olisi jotain keinotekoista, eikä yhtään auta sanoa ettei ne sitten näytä miltään jenkki-ilmapalloilta jne. Kun se ajatus nyt vaan kuulemma etoo. No eihän se mies mun kropasta päätä, mutta kun hänen palkka on 9000 ja mun alle 2000 kuussa, ja näin ollaan menty yhteistaloudessa 10 vuotta niin... Ei mun palkalla niihin varaa olisi, eikä ole ihan oikein nostaa vaan tililtä rahat ja mennä leikkaukseen. Ja jos sitten muuttuisin omalle miehelleni vastenmieliseksi...? Olenko ainoa päällämaan?
En saa silikoneja:(
a75
271634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
kehostasi määrää! 9000/kk, siis netto vai brutto, hmm......(lienee lyöntivirhe...)
Mene ja ota laina jos kerran haluat uuden rintavarustuksen.
ps. päällä maan tai maan päällä, ei päällämaan.
Ei tietenkään määrää, mutta en haluaisi tehdä kehostani mieheni mielestä vastenmielistä myöskään. Ei ollut kirjoitusvirhe, kyllä mieheni bruttopalkka on sen 9000 e kuussa. Meillä on yhteiset rahat, joten ei mun tartte ottaa lainaa vaan senkuin menisin vain, mutta se olisi mielestäni moraalisesti on väärin koska hän ne rahat kuitenkin perheeseen on tuonut.
Mun iskä kuulemma vastusti myös kovasti sitä kun äiti halusi silikonit aikanaan. Äiti silti sai ne silikonit kun hän vain jankutti siitä tarpeeksi kauan. Iskä tienasi huomattavasti enemmän kuin äiti ja äidin palkka oli suunnilleen sama kuin sinun, joten iskä ne sitten maksoi. Äiti sai mielenrauhan mitä tuli rintoihin, mutta iskän ajatuksista en tiedä yhtään mitään.
Jotkut miehet pitävät isoista rinnoista, toiset pienistä. Ehkä miehesi sattuu vain pitämään pienistä rinnoista eikä pidä ajatuksesta että niistä tulisi suuremmat? Ei ole yhtään epätavallista että joitakin mehiä yli päänsä etoo ajatus rintaimplanteista. Rintaimplantit tuntuu oikean rintakudoksen alta ja joskus implantit kovenevat ajan myötä. On vaara että tunto menee nänneistä ja sitä erogeenista aluetta tulee kyllä kaipaamaan intiimisissä asioissa. Aina on myöskin kuoleman vaara jos sattuu jotain komplikaatioita leikkauksen yhteydessä tai jälkeen. Suosittelisin että lukisit tämän ennen kuin teet valintasi http://www.paulkienitz.net/no-implants.html
Teetä rinnat omasta rasvasta... sillon ei pitäs olla mitään etovaa siellä rintavarustuksessa =D näin minä ajattelin tehdä ;)
Täällä myös 75a (kaksi lasta imettäneenä eipä paljo sitäkään enää:)
noita pelottelusivuja, pitää lukea järki päässä. Moni väittämä on liioittelua ja jopa valehtelua. Implantit eivät tunnu rinnan sisältä. Jos tuntuu, asennustapa on väärä, liian vähän rasvaa peittämään implantti ja oikea tapa olisi ollut rintalihaksen alla. Nykyiset implantit eivät kovetu havaittavasti, mutta ihmisen omasta kudosten reagoinnista riippuen voi tulla kapseloitumista joka tuntuu kovalta ja pahimmillaan kivuliaalta. Osalla klinikoista on tätä varten mahdollisuus saada takuu joko automaattisesti sisältyen hintaan, tai eri maksusta. Leikkaustapa vaikuttaa tuohon nännien tuntoon. Jos implantit laitetaan nännin reunaan leikatusta haavasta, riski on olemassa. Jos implantit laitetaan tavanomaisesti rintapoimusta tai kainalosta (jenkeissä laitetaan jopa navasta) ei nännien tunnottomuusriskiä ole. Ainahan on kuolemanvaara leikkauksissa, varsinkin kun nukutetaan (nukutuksesta johtuen). Implanttien laittaminen on lyhyt leikkaus ja siksi riski on pienempi. Komplikaatiot ovat harvoin syynä kuolemaan, mutta jotain tulehdusta voi joutua parantelemaan pitkäänkin (tuleduksen voi aiheuttaa itsekin huonolla hygienialla).
Jos rasvansiirtoa tarkoitat, niin sanon suoraan: jätä väliin. Mä nimittäin olen käynyt siinä jo, sitä mieheni ei vastustanut ( eli ei sitä rintojen kasvatus uistata, vaan nimenomaan implantit). Kävin siis 6 kk sitten, ja ei se auttanut kuin vähän aikaa. En oikein olisi kehdannut edes tunnustaa, kun tuli niin tyhmä olo laittaa siihen rahaa, mutta kun otit puheeksi... Olen myöhemmin kuullut, ettei sitä ihan pieniin rintoihin kannata lähteä edes yrittämään. Eli ei rintoja voi "teettää rasvasta".
Ymmärsin, että ton rasvansiirron voi tehdä, jos ei halua montaa kuppikokoa suurempia rintoja vaan esim. yhen.
Mutta hyvä, että tuli ilmi tommonen seikka... sit ei kai auta turvautua kuin silikoneihin. Meillä ei mies niin ole vastaan tota suurennusta, mutta rahat vois kuulemma laittaa johonkin "järkevämpäänkin" =D täytyis vaan löytää kunnon paikka missä antais itteensä suurennuttaa!!
Kyllä kai sillä voi 1/2-1 kuppikoon saada jos hyvä munkki käy, mutta yleensä vain jos lähtötilannekaan ei ole ihan a. Jos ihan pienet rinnat on, on silikoni käytännössä ainoa vaihtoehto (ellei tuo kantasolusiirto tuo jotain uutta ja ihmeellistä). Mutta mulle tuli vain iso ettymys häpeä.
Ei minun implantit kyllä mitenkään tunnu! Ihan omina rintoina pidän, en osaa ajatellakaan oloa ilman näitä.
Lihaksen päälle laitetut, luonnollisen kokoiset, näköiset ja tuntuiset.
Ehkä julkisuuden antama kuva silikonirinnoista antaa tietyn mielikuvan..ylisuuret, pinkeät pallot. sellaisia nimenomaan en halunnut itselleni, väitän ettei miehesi tunnistaisi rintojani implanteiksi näön ja tuntemuksen perusteella. Päivitäpäs miehesi tietoja vähän, eiköhän hän rakasta sinua silloin kun itselläsikin on hyvä olla, olet sinut itsesi kanssa.
Kun sen mielestä ajatus vierasesineistä rinnoissa on kuvottava, lopputuloksesta riippumatta. Emme juuri koskaan riitele mistään, mutta tämä aihe tuntuu ärsyttävän miestäni pahasti. Plastiikkakirurgin konsultaatiossa kun kysyin tuosta, että tunnistaako niitä implantteja sitten, sain vastaukseksi että hoikalle pienirintaiselle laitetut kyllä lähes aina tunnistaa. Siis että jos pienet laittaa, niin vaatteet/liivit päällä ei erota mutta alasti kyllä varsinkin jos on silmää/tuntumaa. Mutta enhän ilman vaatteita muille kuin miehelleni aio näyttäytyäkään.
Jos vain menen ja varaan ajan, maksan laskun yhteiseltä pankkitililtämme ja tulen kotiin silikonit rinnoissa, niin mahtaa siinä olla tunnelmat katossa:( Saakohan sitä ryppyä rakkaudessa enää oikaistua? Toisaalta se vaihtoehto tuntuu pahalta, toisaalta myös kärsiä pienistä rinnoista vain koska mies vastustaa. On tämä elämä vaikeaa.
On harvinaisen viisas mies,kuka nyt vapaaehtoisesti ottaisi jotain vierasta ainetta kehoonsa sen lisäksi että rintojen normaali pehmeys katoaa.
Miksi silikoni-implantteja pidetään jotenkin poikkeuksellisen vastenmielisenä kun ihmiseen sentään laitetaan paljon muutakin tekoaineita, hampaista alkaen. Kukaan ei vaadi vaimoaan olemaan hampaattomana sen vuoksi että tuntuisi ällöttävältä että suussa on muovia. Entäs se ehkäisykierukka kohdussa. Tai jonkin sairauden takia joudutaan laittamaan milloin mitäkin, jopa silikonisia implantteja. Hiuksiakin saa värjätä ja jopa pidentää kuinka paljon tahansa, sekin muovilla. Mutta rinnat - se on kauhistus.
Varmaan se on se, kun ne rinnat on kuitenkin sukupuolinen osa naista, (toisin kuin joku hammas) niin se tuntuu aivan absurdilta hyväillä jotain keinoainetta. Kiihottaisiko teitä naiset penis, joka olisi ollut alunperin ihan nysä, mutta siihen olisi laitettu implantti? Siinäkään tapauksessa että se muistuttaisi aitoa? Vai voisiko olla, että se tuntuisi jotenkin väärältä?
Ymmärrän täysin ap:n miestä. Kyse ei ole siitä, ettei niitä hyväksy moraalisessa mielessä, vaan siitä että se ajatus on luotaantyöntävä.
Mulla on ollut silikonit n. 6vuotta, ja niistä ei oo pehmeys kadonnut mihinkään!! Päinvastoin, niistä on nyt tullut pehmeät rinnat!! Aikasemmin minulla ei ollut rintoja. Olin AA-A 75 ja nyt olen B 80.
Tietysti, jos sulla ei ole aiemmin ole juuri rintoja ollut, ne on nyt pehmeämmät. Mutta aito B80 olisi varmaan vielä pehmeämpi, mikäli implantit ovat modernit eli kohesiivigeeliä (aiemmat juoksevat olivat pehmeämmät).
Mutta varmaan hyvät on silti!
Tyhmä kysymys: miten liivin ympärys kasvoi?
Olin tuolloin hivenen hoikempi, että se varmaan vaikuttaa osaltansa. Ja on tietty eri liivin valmistajien tuottamissa koko eroja ympärysmitoissa.. Niinku ennenkin olin 70-75. Ja nyt on pääsääntöisesti ollut tuo 80.
Itselläni oli sama tilanne. Mies vastusti aika lailla silikonien laittoa, mutta lopulta hän ymmärsi miten tärkeä asia itselleni oli. Sikäli hauska juttu, että mies on nykysin paljon" innostuneempi" rinnoistani ja onhan ne esteettisesti paljon paremman näköiset kuin vanhat läpyskät.
Olisin kiinnostunut, että miksi haluat silikonit? En ole puolesta enkä vastaan, mutta haluaisin tietää miten ne parantavat oloasi? Tunnetko itsesi enemmän naiseksi? Pidätkö sen jälkeen enemmän peiliin katsomisesta? Miehesi todennäköisesti pitää sinusta sellaisena kuin olet, mikä on minusta ihanaa ja kunnioitettavaa. Kannattaisiko sinun tutkiskella sisimpääsi, että mitkä ovat ne perimmäiset/syvimmät motiivisi!? En tarkoita, että silikoneja voisi vain sinkut laittaa miesten takia. Jos oma hyvinvointi todella kohenee (terveysriskeistä huolimatta) niin mikäs siinä, eiköhän se miehesi ymmärrä. Ehkä tässä onkin enemmän kyse arvomaailman eroista, kuin vain siitä että rinnoissasi on jotain "keinotekoista" tai ylimääräistä. Mielenkiintoinen tapaus kyllä, kinkkinen!
toivottavasti ongelmasi ratkeaa johonkin suuntaan :)
ps. älä ota kirjoitustani pahalla
Olen omalla kohdallani pohtinut paljon noita esittämiäsi kysymyksiä ja siksi koen tarvetta niihin vastata, vaikka ne ap:lle esititkin...
Olen 30-vuotias, hyvin pienirintainen nainen. Mieheni hyväksyy minut tällaisena. Jo nuoruusiästä asti minua on kuitenkin vaivannut se, että olen muutoin ns. normaalivartaloinen nainen, mutta minulla ei ole rintoja. Pienirintaisuus häiritsee minua mm. siksi, etten mielestäni näytä sopusuhtaiselta; juhla- ja kesävaatteisiin pukeutuessani minun on käytettävä voimakkaasti kohottavia rintaliivejä tai "irtosilikoneja", koska muutoin vaatteet roikkuvat, urheillessani en voi käyttää urheilutoppeja tai tavallisia uimapukuja, koska rintakehäni on muutoin kuin miehillä. Eli suurin syy minun silikonirintahaaveisiini on se, että haluaisin näyttää naiselta ja pukeutua, kuten naiset. Olisi ihanaa joskus pukeutua liiveihin, joissa ei olisi toppauksia tai bikineihin tai uimapukuun, joiden kangas ei rintojen kohdalta roiku.
Sitten on se kääntöpuoli, miksi omat haaveeni eivät ole vielä toteutuneet.... Olen koko elämäni ajan ollut terve... onko rinnattomuuteni aiheuttama kärsimys riittävä syy siihen, että uskaltaisin ottaa silikonirintojen myötä myös mahdollisen riskin terveyteni menettämisestä. En tiedä. Toistaiseksi olen tyytynyt haaveilemiseen...
Oletko sinä koskaan vaateostoksilla joutunut karsimaan vaihtoehtoja pienirintaisuuden takia?
Kai se motiivi on jokin mieliin upotettu ajatus siitä, että pienet rinnat ovat jotenkin huonot, että nainen on Nainen vasta kun sillä on a:ta isommat rinnat. Hassua kuitenkin on, että muiden kohdalla en ajattele niin, itsestäni vain.
Luulisin, että pitäisin itsestäni enemmän isompirintaisena.
Miestäni ei olisi haitannut isommat rinnat, antoihan hän minun mennä rasvansiirtoonkin (josta tosin ei ollut mitään hyötyä), vaan nimenomaan ne implantit häntä ällöttävät.
Juuri nyt en koe palavaa tarvettakaan käydä suurennuksessa, joten annan asian hautua edelleen.
Sen tämä ideani on saanut aikaan, että mieheni kehuu rintojani nykyään noin viisi kertaa enemmän kuin ennen.
...että joku tuntee samoin kuin minä.
Olen myös kärsinyt pienistä rinnoistani koko ikäni. Minulla on kaksi lasta ja mies, joka ei pidä silikonihaaveistani. En ole kuitenkaan antanut periksi, vaan meillä on ns hiljainen ymmärrys siitä, että menen toimenpiteeseen.
Mieheni on sanonut, että rakastaa minua yhtä paljon oli minulla silikonit tai ei. On hienoa, että mieheni pitää minusta myös pienirintaisena, mutta olen hyvinkin varma, että loppuen lopuksi hänkin on tyytyväinen lopputulokseen... :) En aio ottaa suuria silikoneja vaan muutos on A-kupista B-kuppiin riittä hyvin niin, että vartalo on sopusuhtainen ja vaatteet istuva päällä.
Elämän kevät! Jos miehesi kuolisi sen takia että otat silikonit,tekisitkö sen silti,,mieti sitä!
Et sä ole samassa tilanteessa kuin mä. Koska mun mieheni mielestä ajatuskin implanteista rinnan sisällä on vastenmielinen, mä voin olla varma että hän EI OLE tyytyväinen lopputulokseen, jos menen leikkaukseen. Me emme voi päästä hiljaiseen yhteisymmärrykseen.
Olen miettinyt tätä asiaa toisinpäin. Jos mieheni olisi sitä mieltä, että hänen peniksensä on liian pieni ja haluaisi asentaa sinne implantin sisälle, niin olisiko se minun mielestäni ajatuksena vastenmielistä riippumatta siitä, miten luonnollinen tai hyvä lopputulos olisi? Kyllähän se vähän olisi... Itse ajattelen, että rintaan voi kyllä laittaa ekstraa, mutta tavallaan ymmärrän kyllä miehenikin näkökulman ja siksi en ole leikkaukseen vielä mennytkään. Yritän toistaiseksi lobata niin, että joskus mekin pääsisimme asiasta yhteisymmärrykseen.
ainakin lähtisin lätkimään jos muija ehdottais jotain yhtä etovaa..
Mikä jumankauta pakkomielle naisille on tullut noista rinnoista?
Sen ymmärtää jos jonkun onnettomuuden tai syövän takia jotain korjauksia tehdään mutta että terve ihminen saa yks kaks päähänsä että rinnoissa on jotain vikaa tai koko on väärä?! Sitä ei voi ymmärtää.
Miksi erottelet ja hyväksyt syövän tai onnettomuuden vuoksi menetetyn rinnan korjauksen? Samanlainen "onnettomuus" minullekin oli tapahtunut, ihan luonnostaan kun rinnat eivät yksinkertaisesi kasvaneet kunnolla edes AA kokoon. Aikuisella naisella nuo olivat todella surkean näköiset, veikkaanpa että sinullakin on isommat rinnat kuin oli minulla ennen implanttien laittoa. Jos mies ei tällaista asiaa ymmärrä, minunkin puolestani saa lähteä lätkimään ja haen paremman ja suvaitsevaisemman miehen joka arvostaa minua silikoneista huolimatta (nyt C kupit).
Täydellinen rinnattomuus, joka on tosin hyvin harvinaista, lasketaankin sairaudeksi. Mulla oli se tilanne ja sain julkisella puolella silikonit 18-vuotiaana. Nyt pieni B. En mäkään ymmärrä niitä, joilla on rinnat edes jonkinlaiset, ja sitten niitä täytyy täyttää. Mulle olis riittänyt vaikka miten pienet, mutta kun mua ei olisi erottanut rintojen osalta pikkupojasta.
täällä taas jyrkkiä mielipiteitä. Nainen ei ole varmaan ikinä täysin tyytyväinen ulkomuotoonsa... jokainen saa tehdä kropalleen mitä tykkää. Kunhan kantaa päätöksistään myös vastuun. Turha sitä on muiden moralisoida.