Olin juuri syksyllä aloittanut koulunkäyntini 7 -vuotiaana, kun talvisota syttyi. Muistan hyvin sen tunnelman, mikä siinä pienessä kyläyhteisössä oli, kun tieto Neuvostoliiton hyökkäyksestä tuli.
Muistan eräänkin vanhemman miehen toteamuksen, että nytkö se saatana meinaa tulla tänne kutsumatta.
Meidänkin kylällä oli paljon niitä ns. vasemmistolaisia, mutta kukaan ei muistaakseni esittänyt puolustelevia lausuntoja hyökkääjän suuntaan, vaan se ns. talvisodanhenki oli itsestään selvä asia.
Kylällä oli kova hälinä, kun miehille yritettiin viimetingassa saada mukaan tarpeellisia vaatteita ja kaiketi myös evästä. Naiset olivat välittömästi tärkeässä osassa miesten valmistamisessa sotaa varten.
Tulkoon nyt mainituksi samalla se, että toista oli siinäkin kylässä silloin kun jatkosota alkoi. Puheet olivat aivan erilaisia. Kuului jopa sellaisia lausumia, että nytkö ne Suomen sotahullut ovat taas lähtemässä.
Tämä johtui varmaan osittain siitä, että miehet olivat jo väsyneitä sotaan eikä jatkosota ollut enää puhtaasti puolustussota. Muistikuvia kotirintaman sotatunnelmista livenä on enää tallella meillä kolmekymmentäluvulla syntyneillä, koska sodassa olleet ovat jo suurialta osalta poistuneet joukostamme.
Elämä kuitenkin silloinkin jatkui ja me lapset teimme naisten kanssa talojen maataloustyöt ymt.
Muistan eräänkin vanhemman miehen toteamuksen, että nytkö se saatana meinaa tulla tänne kutsumatta.
Meidänkin kylällä oli paljon niitä ns. vasemmistolaisia, mutta kukaan ei muistaakseni esittänyt puolustelevia lausuntoja hyökkääjän suuntaan, vaan se ns. talvisodanhenki oli itsestään selvä asia.
Kylällä oli kova hälinä, kun miehille yritettiin viimetingassa saada mukaan tarpeellisia vaatteita ja kaiketi myös evästä. Naiset olivat välittömästi tärkeässä osassa miesten valmistamisessa sotaa varten.
Tulkoon nyt mainituksi samalla se, että toista oli siinäkin kylässä silloin kun jatkosota alkoi. Puheet olivat aivan erilaisia. Kuului jopa sellaisia lausumia, että nytkö ne Suomen sotahullut ovat taas lähtemässä.
Tämä johtui varmaan osittain siitä, että miehet olivat jo väsyneitä sotaan eikä jatkosota ollut enää puhtaasti puolustussota. Muistikuvia kotirintaman sotatunnelmista livenä on enää tallella meillä kolmekymmentäluvulla syntyneillä, koska sodassa olleet ovat jo suurialta osalta poistuneet joukostamme.
Elämä kuitenkin silloinkin jatkui ja me lapset teimme naisten kanssa talojen maataloustyöt ymt.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.