Kun ajatellaan Joseph Smithin Egyptin kielen kielioppia ja sanakirjaa joka on osoittautunut täydeksi hölynpölyksi, miten voidaan saavuttaa luottamus hänen sanelemaansa Mormonin kirjaan.
Uskottavuus kysymys
lavanpalvelija
811044
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 81
Vanhimmat
Että MK levyt EIVÄT olleet kirjoitettu Hepreaksi.
1 NEFI 1: 2 Niin, minä teen aikakirjan isäni kielellä, jossa yhdistyvät juutalaisten tietämys ja egyptiläisten kieli.
Nähdäkseni Mormonin kirja on kirjoitettu uudistetuin egyptiläisin kirjainmerkein hepreaksi, joka sekin oli muuttunut vuosisatojen aikana.
Urim ja tummim olivat ne välineet, joilla käännös onnistui Hengen avulla:
URIM JA TUMMIM. Katso myös Näkijä; Rintakilpi.
Jumalan valmistamat välineet, joiden avulla ihminen voi saada ilmoitusta ja kääntää kieliä. Nämä heprean sanat merkitsevät "valot ja täydellisyydet". Urimissa ja tummimissa on kaksi kiveä, jotka on kiinnitetty hopeakehyksiin, ja niitä käytettiin joskus rintakilven kanssa (OL 17:1; JS-H 35, 42, 52). Tästä maasta sen pyhitetyssä ja kuolemattomassa tilassa tulee suuri urim ja tummim (OL 130:6–9).
Pane oikeutta jakavan rintakilven sisään urim ja tummim, 2. Moos. 28:30. Sille, joka voittaa, minä annan valkoisen kiven, Ilm. 2:17. Hänellä on jotakin, millä hän voi katsoa ja kääntää, Moosia 8:13. Nämä kaksi kiveä minä annan sinulle, Et. 3:23–24, 28 (Et. 4:5). Joseph Smith sai ilmoituksia urimin ja tummimin kautta, OL lukujen 6, 11, 14–16 johdannot. Sinulle oli annettu kyky kääntää urimin ja tummimin avulla, OL 10:1. Kolmen silminnäkijän oli määrä nähdä urim ja tummin, jotka annettiin Jeredin veljelle vuorella, OL 17:1. Jumalan asuinpaikka on suuri urim ja tummim. Valkoisesta kivestä tulee urim ja tummim jokaiselle, joka sellaisen saa, OL 130:6–11. Minulla, Abrahamilla, oli urim ja tummim, Abr. 3:1, 4.
Mormonin kirj a on kirjoitettu. Ei luulisi siitä olevan pienintäkään epäselvyyttä. Tyyli on tietenkin 1800-luvun tyyliä.
koska ei ollut ollut elävä kieli yli 2000 vuoteen, se mitä käytettiin oli nk mishnahepreaa oppineiden kirjoituksissa, sama millä suullinen laki on kirjoitettu. 1800 luvun loppupuolella syntyi maallinen juutalainen kansallisliike ja erilaisia sivistysliikkeitä joiden nimissä alettiin herättää hepreaa henkiin täysin uudistetussa muodossa, muinainen israelilainen ei ymmärtäisi nykyhepreaa. Millähän uudistetulla heprealla mormonin kirja on kirjoitettu? Muinainen urim ja tummim osasi antaa myöntävän tai kieltävän vastauksen joten sen avulla kääntäminen on ollut todella vaikeaa.
http://www.helsinki.fi/yliopistolehti/2004/04_2004/lyhyet.htm
ei heprea.
mikä kieli sellainen on? Mihin kieliryhmään kuului, mistä muodosta ja miten "uudistettu", mitkä olivat nämä uudistukset? Arpaa heittämällä sitä käännettiinkin.
Tietenkin! Kääntäjä käyttää osaamaansa kieltä ja ajalleen ominaisia kielikuvia ja tyyliä. Silti Mormonin kirjassa on paljon heprealaisuuksiakin.
Teksti oli hepreaa uudistetun egyptiläisen kirjoituksen merkein. Näin olen ymmärtänyt. Mormonin kirjassa mainitaan, että jos he olisivat voineet kirjoittaa heprealaisittain, niin teksti olisi ollut virheetöntä. Luullaksesi tilaongelmat pakottivat käyttämään eräänlaista tiivistettyä kirjoitustapaa kuten pikakirjoituksessakin menetellään. Tietääkseni tästä ei kuitenkaan ole aivan täsmällistä tietoa - vai onko?
Kirja on kirjoitettu englanniksi ja sekä tarina että tyyli viittaavat selvästi 1800-luvun kirjoittajiin (useita). Heprealaisuutta on sen vuoksi, että kirjoittajat ovat tunteneet heprealaista kirjallisuutta, mm. Raamatun.
hepreaa voi lyhyiten ja parhaiten kirjoittaa juuri heprealaisin kirjaimin. Reformoidun egyptin kirjaimista on vaikea sanoa mitään, koska sen paremmin kieltä kuin korjaimistoa ei kukaan tunne.
"Reformoituja" egyptin kielen versioita tunnetaan...Esimerkiksi heprean ja egyptin merkkejä sekoittavia tekstejä Lehin (Mormonin kirjan ensimmäinen profeetta) ajalta (noin 600 eKr.) löydettiin 1970-luvun toisella puoliskolla Siinain niemimaalta, muinaisen Juudan rajoilta, Kades-Barneasta. Useita muunneltuja tai "uudistettuja" egyptiläisiä kirjoituksia tunnetaan, mukaan lukien demoottisiksi tai hieraattisiksi kutsutut kirjoitukset.
Kim Östman, "Käsittelyssä. Pääsin irti Mormoneista", Tampere, 2004)
egyptin kielen demoottinen kirjoitus on samaa kuin teidän kirjoissanne käytetty? Onko niitä voitu verrata ? Vasta kun todetaan vastaavuus voit väittää tuollaista.
Östman oikaisee Maljasen kirjan käsityksiä. Siinä kirjassa esiintyi tuo demoottinen -sana. Emme sano, että kirjoituksia voitaisiin vertailla.
josta ei ole näytteitä, voidaan sanoa mitään?
Mormonin kirjan kielestä ja rakenteesta mm. kiasmeineen on löydetty paljon sellaista, jota oli heprealaisissa kirjoituksissa. On vaikea selittää miten Joseph Smith olisi ne saanut aikaan ellei hän kääntänyt muinaisia kirjoituksia.
Kyllähän nuo MK:n kirjoittajat heprealaisia tekstejä tunsivat, mm. Raamatun...
vaikak tuskin nytkään menee perille kun et halua että ymmärrät asiaa.
Reformoitu egypti oli NEFILÄISTEN anatama nimi heidän kirjoituskielelleen. Sinänsä kieli oli Hebreaa jota kirjoitettiin muistiin Egyptiläisin merkein... aivan kuten kreikkaa voi myös kirjoittaa näillä kirjoitusmerkeillä jota me käytämme. Vastaavaa käytäntöä on tavattu Lehin aikoihin muuallakin lähi-idässä ja kauppiaat usein sekoittivat kirjoitusmerkit käyttämällä niitä muissa kielissä.
Mikä saiassa on niin vikeata? Sekö että ei ole löytynyt yhtään tuollasita teksitiä Väli-Ameriiaksta... sisi millasta tekstiä... mitä me oikeastaan etsimme ? Espanialaiset tuhosivat kaiken kirjoitetun minkä saivat käsiinsä... joitakin harvoja jäi jäljelle. Joitakin mielenkiintoisia kirjoituksia on viimeaikoina löytynyt joista ei vielä tiedä mitä ne ovat.
sitä historiallis-vertailevan kielitieteen metodein.
jota voidaan näin tutkia?
kielestä josta ei ole ainuttakaan todistetta ja kansasta josta ei ole ainuttakaan todistetta. Etsitään siis "tällasta" tekstiä.
alkuperäisen kielen tekstiä tai puhujia ei ole olemassa, on kieli pyrittävä rekonstruoimaan.
mitään rekonstroitavaa kun ei ole puhujia eikä yhtään tekstiäkään.
sellaisia kieliä rekonstruoidaan.
MK:n alkuperäistä kieltä on säilynyt hieman mm. nimistössä.
Kyllä Joseph Smith pyrki rekonstruoimaan käärinliinojen hieroglyfit, hän myös dokumentoi työnsä.
hankkeesta en ole ennen kuullut.
Vertailevan kielitieteen katsotaan alkaneen 1700-luvun lopulla, joten mahdollista se on. Joseph Smith ei kuitenkaan ollut kielitieteilijä.
Rekonstruointi on ehkä väärä ilmaus Joseph Smithin hankkeelle. Hän kuitenkin pyrki tekemään käärinliinojen perusteella Egyptin kielen kieliopin ja sanakirjan englannin kielelle. Tuohon aikaan hieroglyfien tuntemus Amerikassa oli puuteellista.
Lääketieteeseen lukeutuva psykologia tuntee nykyisin varsin hyvin nuo metelmät joita käytetään mm. joissakin Aameeriikan sotilasyksiköissä Kyllähän olin melkoisen hämmentynyt tutkittuani n. 5 vuotta aktiiviseti morminismia. Lähdin liikkeelle ns. totuus olettamuksesta. Itse asiassa olin ja olen pettynyt koska ei mitään, ei siis kerrassaan ainoatakaan todistetta ei löytynyt.
Löytyi ainoastaan labyrintti, jossa loppumattomilla valheilla, valhe todistetaan oikeaksi. Tuota ilmiötä kannattaisi jonkun tutkia, samoin pitäisi selvittää liikeen todellinen päämäärä.
Kaikkiaan murheelinen juttu. Mormoneissa on paljon aivan kunnon mukavia ihmisiä.
Turust
Mielestäni on muistettava se, että niin kuin me helposti ennakko odotuksiin tukeutuen, ettei lähimmäisistämme löydy hyvää sanottavaa, muistutan, että Turust on moni merkittävä sotilas osoittanut kelpoisuutensa. Ne, jotka mormonismia tuntevat tietävät varmasti, että
Aksel Fredrik Airo, kenraaliluutnantti synt. Turussa 1898 (nim. Johansson)
Abraham Arvid Finckenberg, kenraalimajuri synt. Nauvossa 1769
Olen unelmoinut, että jonain päivänä mormonitemppeli siirretään Heinolaan ja löylynheiton MM-kilpailut lopetetaan. Jos selestinen huone muutettaisiin merisotakoulun kuuluisan mallin mukaisesti löylyhuoneeksi, voitaisiin temppelissä saunoa maailman rauhan puolesta.
Ottaen huomioon, että paavi Gregorius IX siirsi piispan istuimen vuonna 1229 Nousiaisista Koroisiin, on vähintä, että Zappa nimetään Niity-Jamalin mormonikirkon piispaksi.
Sinä esitit mielenkiintoisen asian. Kuinka sinun kuvaamasi organisaatio saa aikaiseksi "aivan kunnon mukavia ihmisiä".
Minulla on ollut käsitys ettei "huono puu kanna hyvää hedelmää" jne...
ihmisiä". Organisaatiot joihin nämä ihmiset kuuluvat ei yleensä yritä tehdä heistä pahiksia, ellei ihminen ole liittynyt mafiaan tai vastaavaan. Kaikki uskonnot yrittävät saada jäsenensä käyttäytymään tietyllä hyväksi määritellyllä tavalla oli uskonnon esittämä oma syntytarina mikä hyvänsä.
organisaatoiden vaikutuksesta irrallaan. Pystytkö käyttäytymään täysin oman pääsi mukaan.
Tätä ominaisuutta olen kovasti ihmetellyt. Rehellisiltä vaikuttavia, fiksun oloisia ihmisiä, tosin perustellessaan uskontoaan aika ketaleita käyttäen häikäilemättömästi mielenhallinnan tekniikoita meihin yksinkertaisiin ihmisiin.
Ilmeisesti huono puu ruokkii hyvältä näyttävää hedelmää.
kukin käyttäytyy sen uskonnon ja kulttuurin mukaan mihin kuuluu ja valtaosa niistä pyrkii hyvään tiettyjen perussääntöjen mukaan jotka tekevät mahdolliseksi ihmisen elämän yhteisöissä ja ovat alkuisinkin ajoilta jolloin kylä- ja kaupunkiyhteisöt syntyivät .
Jokainen pitää vääränä kaikkia muita uskontoja kuin omaansa, mutta tietää silti että ei niiden toistenkaan uskonnon oppien mukaan saa varasta, tappaa tai raiskata eivätkä niihin kuuluvat ole moraaliltaan itseä kummempia. Moraali vaihtelee yksilökohtaisesti enemmän kuin yhteisökohtaisesti. Sen että on organisaatioita joiden päämäärä on toinen kuin yhteinen hyvä mainitsin.
Naytätät olevan pohtinut ja omiin tuloksiisi tullut. Minun kantani on että MAP kirkon hedelmä on minulle perin makea. Uskonto on meille kaikille henkilökohtainen asia ja me etsimme tietoa eri paikoista. Jotkut yrittävät tutkia MAP-kirkkoa kaikkialta muualta kuin kirkosta itsestään, toiset kääntyvät tietokone ohjelmien puoleen, joku jopa tänne Suomi24:lle ja kuka minnekin. Minusta ainakin näyttää että MAP-kirkon hedelmät ovat perin ravitsevia. Viime vuoden käännynnäis numeroja käyttäen joka päivä käännynnäisiä liittyi kirkkoon 726 eli joka päivä tuli väkeä ennemmän kuin keskiverto seurakunta.
Tuli mieleen MK:sta keskustelu jossa kysyttiin : " Ja uskotko sinä, että me petämme tätä kansaa ja sillä sytytämme heidän sydämiinsä tälläisen ilon?" En usko että nämä 726 henkeä päivässä tulevat MAP-kirkkoon murheen murtamina. Jossain on ero sinun ja heidän välillä tässä hedelmän maistamisessa.
Jos olet kirjoituksiani lukenut, tiedät että tänä vuonna minä täytin 50v. MAP-kirkon jäsenenä and I have loved every minute of it.
En minäkään niin monimutkainen ihminen ole, lasken itseni samaan luokkaan jossa itseäsi pidät. Siitä huolimatta minulla on hengellisiä kokemuksia MAP-kirkon kautta joita en voi kieltää.
Hyvät jatkot sinulle totuuden etsinnässäsi, jos sitä todellisuudessa etsit...
Terveisin, Sivusta seuraava
Sinä kirjoitit oikein kauniisti. 726 ihmistäpäivässä on joitain käsittämätöntä,paljonkohan päivässä jää pois?
ylipäänsä on käsittämätöntä.
Ei pitäisi olla lainkaan käsittämätöntä varsinkin kun on tämä netti ja informaation panttaaminen nykysin on todella hankalaa.
yliarvioit netin vaikutusta. Tai tietoa hakevien valistuneisuutta. Vaikka nettikauppa kasvaakin koko ajan, kaikkea ei kannata ostaa netistä, sen yhä moni ymmärtää.
En tiedä sitten kuinka osuvasti arvioin. Ennen nettiä objektiivisen tiedon hankkiminen oli työlästä. Nykyisin on ehkä vaikeampaa hyödyntää mielenhallintatekniikoita selektiivisen informaation pohjalla. Ihmiset kyselevät ja punnitsevat perusteita.
Valistuneet mormoninuoret seuraavat ilmeisesti myös palstaamme ja tekevät omia johtopäätöksiään. Vanhat tarinat eivät enää ole itsestäänselvyyksiä
täyttää tehtäväänsä, jos se saa lukijat tekemään hätiköimättä johtopäätöksiä. Vanhoja tarinoita ei ole syytä hätiköiden korvata näennäisesti paremmilla uusilla tarinoilla. Internet mahdollistaa monipuolisen tiedonhankinnan, mutta siitä huolimatta täällä ei ole löydetty esittämäsi suuntaista totuutta totuudesta.
Internet eikä tämäkään palsta ei ole immuuni mielenhallintatekniikoille. Valistunut lukija huomaa kyllä mistä suunnasta mieleen yritetään vaikuttaa.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että palsta täyttää tehtävänsä silloin kun se saa lukijan tekemään johtopäätöksensä harkintakykyisesti hätiköimättä.
Nykyisin tarinoilta vaaditaan jonkinlaista todellisuuspohjaa enää pelkkä fiktio ei riitä. Palsta on sikäli myös mielenkiintoinen sillä täällä esittävät mielipiteitään henkilöt jotka tuntevat totuuden "totuudesta".
Useasti mielenhallintatekniikoiden käyttö palstalla jää pelkäksi yritykseksi, lukija huomaa tai toiset lukijat puuttuvat peliin eikä mikä tahansa tarina mene läpi.
henkilö jättää mormonismin tekemiensä johtopäätösten johdosta, ei tarkoita sitä, että henkilö tietäisi mormonismista muita enempää. Päinvastoin, liian usein johtopäätökset ovat osoittautuneet hätiköidysti tehdyiksi, toki tekijän yleisiä ajatuskulkuja myötäillen. Asiat havaitaan ja esitetään, ilmeistesi myös käsitetään, puhtaan mustavalkoisina.
Olet kirjaimellisesti oikeassa sanoessasi, että henkilö TUNTEE totuuden totuudesta. Tunteminen on uskonnoissa avainsana, tunsi tai uskoi sitten mitä tahansa. Tuntemisen syvyyttä ja laatua et pysty sivusta määrittelemään. Se on täysin subjektiivinen asia, jolla ei ole totuuden tietämisen kanssa välttämättä juurikaan tekemistä.
Palstan mielenkiintoisia puheenvuoroja ovat esittäneet henkilöt joilla on kokemusta liikkeen sisälta. Vastaanottaneet hengellisen todistuksen ehkä saaneet sisäpiirin tietoa temppelitoimituksista ja niihin liittyvistä mystisistä rituaaleista, vannoneet valoja ja tehneet liittoja. Onhan itsestään selvää, että epäkiitollinen kritiikki kirkon sisällä saattaa leimata esittäjän heikko uskoiseksi. Palstalla on mielipiteen vapaus vaikka joskus puheenaiheiden käydessä ahdistaviksi jotkut kirjoitukset poistetaan.
leimannut ketään heikkouskoiseksi.
Korostin sitä, ettei pidä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä olettamalla henkilön oppineen ja näin tietävän totuuden totuudesta jättäessään ja jätettyään aktiivimormonismin.
Ei hengellisen todistuksen saaminen tai temppelitoimituksiin osallistuminen vielä ole tae totuuden 'totuuden' tuntemisesta, miltään kantilta katsottuna.
Tottakai täällä on mielipiteen vapaus, kannattaa saa ketä tahansa, mutta ehdottoman totuuden äänitorveksi ei ainakaan toistaiseksi ole meistä kenestäkään
Tapani kyllä vaikuttaa ilmeiseltä ehdottoman totuuden äänitorvelta.
Heinolahan on tunnetusti tyly kaupunki.
Voisivat parantaa mainettaa temppelin avulla kyllä :-)
Niity-Jamailissa voisi ainakin olla suht. rauhallista.... Että empä olisi siellä varmaankaan kovinkaan häiriöksi...
Uskonnollista totuutta voi ilman, että olisi kysymys täydellisestä tiedosta. Tiedän, että uskoni on totta, mutta se ei merkitse, että tietäisin kaiken. Olen verrannut tilannetta pimeään huoneeseen menemiseen. Jos on vähänkin valoa, niin silmät alkavat erottaa sopeuduttuaan joitakin ääriviivoja. Ne ovat todellisuutta, mutta eivät täydellistä tietoa. Vasta sitten, kun laitetaan valot päälle, niin nähdään kaikkia. Näkymättömäksi jää silti komeroissa oleva - puhumattakaan siitä, mitä on huoneessa olevien kirjojen sisältö.
Pitää olla myös valmistautunut kaapista löytyvään luurankoon.
että hämärässä nähdyt enkelihahmot voivatkin todellisuudessa olla peikkoja.
Hyvä varoitus. Jokaisen meistä on syytä tarkkailla itseämme ja puhdistaa pimeät komeromme. Sellainen kuuluu parannukseen. Evankeliumin valo paljastaa sellaisen, mikä meidän on parasta hylätä.
Myös kirkoilla voi olla pimeät komeronsa. Eräs kirkko piilotteli pappiensa lasten hyväksikäyttöä lastenkodeissa. Siitä oli äskettäin uutisissa.
tyttäreltäsi oli kyllä askel oikeaan suuntaan, mutta valitettavasti teit sen vasta kirkkosi painostuksesta ja vesitit sen syyllistämällä tyttäresi.
Mormonikirkon pimeitä komeroita yrität peitellä jopa valehtelemalla. Kun kerrottiin Joseph Smithin jääneen vaimonsa silmissä kiinni uskottomuudesta heinäladossa yöllä Fanny Algerin kanssa, valehtelit, että kyseessä oli sinetöintitilaisuus, jossa oli kolmaskin henkilö paikalla. Kun sinulta tivattiin tuon kolmannen henkilön nimeä, totesit vain, että täytyyhän sinetöintitilaisuudessa olla sinetöijä paikalla! Oman valheesi paikkasit siis kuvittelemallasi henkilöllä!
jatkunut lasten hyväksi käyttö, jossa kymmenet kirkon työntekijät käyttivät satoja lapsia läpi vuosikymmenten on törkeydessään uskomaton. MAP-kirkon esittämäsi tapaus ei oikein ole samaa kaliperia.
On toki otettava huomioon että mormonit ovat lähtökohtaisesti aina väärässä ja jos mormoni tekee virheen on se paljon suurempi kuin jonkun muun, eikö niin?
Ei käynyt ihan niin kuin luulet. Olemme sopineet asian keskenämme ja välit ovat kunnossa. Jokainen vanhempi tekee parhaansa, mutta tuskin on olemassa aivan täydellisiä vanhempia.
ja kyllä törkeydessään on melkoin myös Smithin touhu ja valehtelu, että muka Jumala antoi käskyn painostaa pikkutyttöjä seksileluiksi. Katolilaisten synneille on oma palstansa...
Viesti on täysin perätön! Joko valehtelet härskisti tai sitten uskot sokeasti, mitä joku vastustajamme on sanonut.
tai perättömien syytteiden osio. Milloin Jumala on antanut käskyn painostaa pikkutyttöjä seksileluiksi (siis muulloin kuin päiväunissasi)?
Smith valehteli. Voitko muka osoittaa Jumalan käskyksi?
Sithän juuri yritin sanoa! Smithin touhu oli siis hänen omaa keksintöään.
laitakaan touhujasi entisen vaimosi ja tyttäresi syyksi? Pystyt siis vihdoin aitoon syyllisyyden myöntämiseen ja anteeksipyyntöön?
Pystymme molemmat ottamaan asian sellaisena kuin se oli ja syyttämättä toisiamme.
Tommy Hellsten käsitteli äskettäin TV:ssä vanhempien syyttelyä ja anteeksiantamista vanhemmille. Hän sanoi, ettei ole mitään anteeksiannettavaakaan tarkoittaen, että kukin vanhempi toimii sen mukaan lapsiaan kohtaan, mihin hänellä on mahdollisuus omien resurssiensa perusteella. Hellstenillä oli itsellään rankka lapsuus.
Et olekaan enää sellainen umpinarsisti kuin mitä vielä jokin aika sitten kun kirjoittelitte molemmat mormonismipalstalla. Oli jo korkea aika laittaa vuosikymmeniä hiertäneisiin haavoihin palsamia. Resursseista voisi sanoa, että jokaisella on toki resurssit toimia jo aikanaan oikein etteivät asiat jää vuosikymmeniksi tai jopa ikuisesti selvittämättä. Vaikka anteeksipyyntöä ei vaatisikaan, pahoja tekoja ei tarvitse koskaan hyväksyä vaikka tekijän henkilönä hyväksyisikin. Terve syyllistäminen (tekojen tuomitseminen) on uhrille toisinaan eheytyksen lähtökohta. Samaa se on toki tekijälle itselleen. Alice Millerinkin kirjat sivuavat samaa aihetta kuten myös Martti paloheimon kirjat.
Pystynenköhän ottamaan yhtään kunniaa itselleni tapauksesta kun huomasin ja toin julki, että isä ja tytär keskustelevat palstalla paljastamatta kuitenkaan sukulaisuussuhdettaan palstan lukijoille? Otin sitten härkää sarvista puhuen asioista niiden oikeilla nimillä ja tulos on hyvä joko minun ansiostani tai minusta huolimatta;-)
Kaikkea hyvää teille jatkossa!
sinä osille ottamaan kunniaa toisten ihmisten syvästi henkilökohtaisista asioista? Mitäpä jos nyt antaisit tämän asian olla ja rupeaisit siivoamaan omia kaappejasi luurangoista. Niitä on jokaisella.
Näin se menee. Paksun teflon kuorenkin sisältä löytyy ihminen.
että olisiko tuo lähentyminen jäänyt kokonaan tapahtumatta ilman pienoista pakkoa ja asioiden myöntämistä. Melko kaukana oltiin ensin tämän palstan keskustelujen puitteissa.
saa koskaan tietää, vaan joudut elämään epävarmuudessa.
Tuskin sinun kannattaa siitä itsellesi palkkiota anoa. Rupeahan huolehtimaan nyt niistä omista luurangoistasi.
minulla asiasta on. Pienoinen epävarmuus antaa hiukan nöyryyttä...
Olen parhaillaan lukemassa vävypoikani iso-isän kokemuksia Korean sodassa. Hän oli kenttä pappina (chaplain) ja piti tarkkaa päiväkirjaa koko ajalta, jonka hän oli Koreassa. Heinäkuun 5 1953 hän merkitsi muistiin seuraavan tapahtuman:
"July 5, 1953
It rained all day today which made it hard to hold services, but we
managed to get them all in even though our attendance wasn't as high
as usual. We had a wonderful testimony meeting with our 3rd Division
group. One of the fellows stood and introduced himself as Sergeant
Stewart from Idaho and proceeded to tell us how the Lord had blessed
him during the previous month. I noted that he was short-about 5
feet 5 inches tall and weighed around 160 pounds with strong arms and
shoulders. He mentioned that his great ambition since childhood had
been to become a good athlete. Coaches had considered him small for
team sports, so he had concentrated on individual competition and
had gained some success as a wrestler and distance runner. He had
arrived in Korea with the rank of private. Some ten months later he
was wearing sergeant's stripes and they were well deserved as we would
soon discover.
As he bore his testimony, Sergeant Stewart was moved to tell us
about his company commander, whom he described as a giant of a man
named Lieutenant Jackson. He was 6 feet 7 inches tall, weighed a hulk
ing 245 pounds, and had been an outstanding college athlete. The
sergeant spoke of him in glowing, somewhat biased terms, as the bravest,
sharpest and greatest company commander in the entire U.S. Infantry.
One who would not ask his men to do anything he would not first be
willing to do himself. With noticeable pride he further depicted him as a
man's man, a tremendous officer, and a Christian gentleman, inspiring to
those who were fortunate enough to serve under his command.
A few days prior to our church service, Sergeant Stewart had been
assigned to a patrol. Leading and at the point of the patrol was
Lieutenant Jackson. Bringing up the rear, as they moved down the hill in
diamond formation, was the Sergeant. As they neared the base of the
hill, they were ambushed by enemy snipers, The Lieutenant, being uot in
front , was riddled up one side by automatic small arms fire. As he fell, he
managed to drag himself to the shelter of a nearby rock and tree, while
the rest of the patrol scrambled up the hill to regroup.
Since he was next in command, the responsibility of the patrol now
fell upon the shoulders of Sergeant Stewart. He immediately formed his
men into a "half-moon" perimeter defense and then assigned his largest
and seemingly strongest man the mission of going down the hill to res-
cue the Lieutenant. The others would provide him with cover.
The man was gone for approximately half an hour, only to return and
report that he could not budge the wounded officer-he was too heavy.
It was like trying to lift a dead horse. The men started grumbling about
getting out of there before someone else got hit. Someone was heard to
say, "Let's forget about the lieutenant; after all, he's just a nigger!" At this
point Sergeant Stewart turned to his men, and pulling himself up to his
full sixty-five-inch stature, he spoke in very matter-of-fact tones: "I don't
care if he's black or green or any other color. We're not leaving without
him. He wouldn't leave any of us in similar circumstances. Besides, he's
our commanding officer and I love him like my own brother."
There was a moment of silence, and then the sergeant approached
one of the corporals and said quietly but with great authority. "You take
charge and wait for us. I will bring him back!"
Carefully and as noiselessly as possible, he inched his way among spo-
radic sniper fire toward the lieutenant. When he finally reached him, he
saw that Lieutenant Jackson was weak from loss of blood, and the lieu-
tenant assured the sergeant that it was a hopeless cause-there would be
no way to get him back to the aid station in time. It was then that
Sergeant Stewart's great faith in his Heavenly Father came to his assis-
tance. He took off his helmet, knelt beside his fallen leader, and said,
"Pray with me, Lieutenant."
We were spellbound in that meeting. It was as though we were wit-
nessing one of the great human dramas of our day-a spiritual drama of
love and brotherhood, so lacking in today's world, was unfolding before
our very eyes. Tears rolled down the sergeant's cheeks as he spoke, and
we wept silently with him. He couldn't remember all he had said in his
prayer, but he recalled reminding the Lord that never in his life had he
smoked a cigarette. Not once had he tasted alcohol in any of its forms.
At this point he digressed for a moment to explain that he had
abstained from liquor and tobacco not only because it was his religious
belief, but also because of his great motivation to develop a strong, healthy body in order to achieve his athletic aspirations. That day, however, as he communed with his Heavenly Father he knew without doubt why he had
lived the Word of Wisdom so conscientiously throughout his young life.
"Dear Lord," he pleaded, "I need strength, far beyond the capacity of
my physical body. This great man, thy son, who lies critically wounded
here beside me, must have medical attention soon. I need the power to
carry him up this hill to an aid station where he can receive the treat-
ment he needs to preserve his life. I know, Father, that Thou hast
promised the strength of ten to him whose heart and hands are clean and
pure. I feel I can qualify. Please, dear Lord, grant me this blessing."
"Brethren," he continued, "as I prayed I could feel my muscles bulge
with energy, and I knew at that moment as I had never known before
that God truly hears and answers the prayers of his faithful children. I
humbly thanked him, said amen, put on my helmet, reached down, and
gently picked up my company commander and cradled him over my
shoulder. We then started slowly our ascent up the hill-Lieutenant
Jackson crying softly as he whispered to me words of gratitude and
encouragement."
I felt the presence of greatness as I sat in that bunker listening to that
choice young man. His spirit touched my spirit, and my faith was kindled
because of his Christlike attitude and his soul-stirring testimony regard
ing the Fatherhood of God and the brotherhood of all men.
...JS:n julkaisema sanakirja jossain nähtävillä? Olen joskus kuullut tällaisesta, mutta en tiedä onko jossain todistusaineistoa. Miten on?
Sanakirja on asiallisesti dokumentoitu ja sitä säilytetään Salt Lake Cityssä Utahissa. Tarkat tiedot saat googlaamalla. Se ei ole yleisesti nähtävillä.
En tiedä mitä dokumenttia tarkoitat, mutta uutukaisia historiallisia dokumentteja on jokaisen saatavilla kirjana sarjasta "The Joseph Smith Papers" ensimmäinen ja toinen kirja. Ensimmäinen kirja on Joseph Smithin Journals Volume 1 1832-1839 ja toinen käsittelee Joseph Smithille tulleita ilmoituksia. Toinen osa julkaistiin pari kuukautta sitten ja siinä on jokainen Oppi ja liitot kirjan luvut originaaleista valokuvattuna toisella puolella aukeamaa ja toisella puolella teksti on selvennettynä nykyisin painokirjaimin. Originnalit ovat käsin kirjoitettuja ja siinä suhteessa vaativat vähän totuttelua kirjoittajan käsialaan. Nyt siis voi tutustua originaali dokumentteihin omassa keinutuolissa.
Tarkoitan Joseph Smithin laatimaa "Egyptin kielen kielioppia ja sanakirjaa" jota säilytetään Salt Lake Cityssä Utahissa.
"The Joseph Smith Papers" joka on jokaisen saatavilla, ei todennäköisesti sisällä valokuvia mainitsemastani originaalista.
Joseph Smnithin Egypitn kielen kieliopin ja sanakirjan käsikirjoituksesta otetut kuvat ovat kaikkien saatavilla.
papers -sarja ei ole vielä ilmestynyt kokonaisuudessaan netissä, vasta kaksi ensimmäistä osaa. Jatkoa seuraa. Tarkoituksena on, että kaikki mahdollinen Joseph Smithiin liittyvä materiaali tulee lopulta olemaan siinä, varmaan myös mainittu kirjanen.
Sinun kannattaa ilman muuta tutustua Joseph Smith papers -tiedostoihin. Saat niistä paljon mietittävää!
tiedemaailman arvio tästä Smithin "Egyptin kieliopista" ja onko se kopiona tai alkuperäisenä ollut kokonaan ja vapaasti tutkittavissa ja arvioitavissa?
Kysymyksessä on siis "Joseph Smith´s Egyptian Alphabet & Grammar". Hakusanana käytettäessaä avautuvat linkkiryppäät sisältäen mormonitiedemaailman arviot.
on vertaansa vailla tämä väitteesi on väärä ja korjattu jo satoja kertoja tällä palstalla viitteineen. Ole myös ystävällinen ja esitä väitteesi tueki kirjallisuutta tai nettisivuja. Mitkään antisivut ei käy koska ne valehtelevat silmät päästään. Koskaan ei ole tullut mitään varteen otettavaa viitettä asiasta. No mielikuvituksestaan on vaikea antaa viitteitä. Kerro myös JS n lapsista, joita niin monet nuoret naiset ovat saaneet! Dna todisteetkin on otettu edelleen luku 0!
Nenada tämä on ollut monelle rehelliselle uskonveljellesi varsin vakava ja uusi tieto. Asia on ollut pienen MAP sisäpiirin tiedossa kautta aikain. Jopa sinäkin käsität. Lue Joseph Smithin käännös ja sitten viereen luet mitä teksti oikeasti merkitsee. Dokumentit löytää helposti, antisivuja ei tarvita. Tahtotilasi määrää haluatko ymmärtää.
Tämä tieto sai jopa itse Jeff Lindsayn hetkellisesti pois tolaltaan. Ahkerasti rukoiltuaan hän saavutti tahtotilan jonka avulla hän kykeni torjumaan realiteetit. Jokainen vilpitön lukija voi vakuuttua Joseph Smithin Egyptin kielen tuntemuksesta hänen omasta teoksestaan "Egyptin kielen kielioppi ja sanakirja" alkup. on julkaistu 1966. Teoksessaan hän pyrkii kääntämään hieroglyfejä omaperäiseen luovaan tapaansa.
millä tavoin Jeff Lindsay joutui pois tolaltaan? Lähdeviitteet mukaan, please.
Näiden lähdeviitteiden etsiminen ei tuotat suurta vaivaa. Hienoa, että asia kiinnostaa sinua. En yleensä näännytä lukijoita linkkiryppäillä mytta Jeff Lindsay kertoo blogissaan vuonna 2005 jonka hän huomasi vasta vuonna 1995. Tässä linkki http://mormanity.blogspot.com/2005/08/all-lies-my-experience-with-book-of.html
linkistä! Jeff dramatisoi, mutta varmaan hän koki asian näin.
Minulle tuo juttu selvisi jo vuonna 1967. Kumma kyllä se ei ollut minulle mikään kompastuskivi. Luultavasti epäilykseni olisivat heränneet siinä tapauksessa, että käännetty teksti olisi ollut sanatarkasti sama kuin Kallisarvoisessa helmessä. Mikään kun ei ole niin yksinkertaista - ei varsinkaan hengellisissä asioissa.