Valitettavasti Mannerheimin omissa muistelmakirjoissa on "psykologinen virhe."Nuissa kirjoissa hän nimittäin paljastaa,että oli humalassa 26.11.1939 ja käski ampua nimenomaan kranaatteja yli Mainilan rajan.Kukaan ei ampunut Mainilassa tuolloin tykillä,vaan suojajoukot ampuivat vain kranaatteja.
SOTARIKOLLINEN MANNERHEIM
Tapio A. Kärnä
44482
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Sinulla taitaa olla psykiatrinen virhe päässäsi.
Mannerheimin fasistinen luonne tuli julkisuuteen jo 27.11.1939,jolloin hän käytti presidentti Kyösti Kallion
sydänsairautta sotilaspoliittisesti hyväkseen.Oleellinen kiista koski siis sitä,että kuka olikaan tuolloin
Suomen armeijan ylipäällikkö,sillä eihän Kallio hyväksynyt Hitleriä ?
Mannerheimin lisäksi talvisodan syyllisiä ovat myös J.K.Paasikivi ja upseereista ainakin Hugo Österman sekä Adolf Ehnroth.Tämä kaikki paljastuu heidän omista muistelmista.Eihän Suomen oikeistohallitus hyväksy nimittäin vieläkään,että vasemmistolainen Tarja Halonen on jopa armeijan ylipäällikkö.Kuinka tuo sotilaspoliittinen kysymys oli sitten 27.11.1939,kun Mannerheim hännysteli Hitleriä ja vihasi Stalinia ?
Todellisuudessa fasisti Mannerheim oli 26.11.1939 muka tarkastusmatkalla Karjalan Kannaksella.
Ja samalla fasistit tietysti joivat marskinmaljoja.Sitten Mannerheim vain antoi puhelinkäskyn ampua
"pärkkeleen RANNAATTEJA vaikka kuusisenryssän (Otto Ville Kuusinen) pärsseeseen".Olihan fasisti Man-
nerheimilla näet miehinen tajunta,joten kyllä hän uskalsi aloittaa talvisodan jo 26.11.1939.Sen sijaan
Kyösti Kalliolla ja J.K.Paasikivellä oli naisellinen sielu.Sieluhan on toki tajuntakin.
Kun terveen henkilön aistit ja järki muodostavat tajunnan,sielunlaki tarkoittaa sitä,että puolet maailman miehistä tajuaa todellisuuden naisellisella tavalla.Onneksi jopa Mannerheimin henki eli
elämä meni jo sielunlain perusteella kadotukseen,joten Venäjä avaa viralliset sota-arkistot vain niille
tutkijoille,jotka tuntevat sielunlaissa edes itsensä.Sen sijaan esimerkiksi Boris Jeltsin humalaiset
mielipiteet puna-armeijan syyllisyydestä talvisotaan eivät ole mitään Venäjän virallista sotahistoriaa vaan humalaisen huumoria suomalaisturisteille.
käytettäväksi ylipäälliköksi NL:n aloitettua brutaalin hyökkäyksen. Ratkaisevaa oli myös, että hänen vaatimuksestaan armeija oli ryhmitetty puolustukseen ja esitys 100 000 miehen lomauttamisesta olli torjuttu. Ilman näitä ratkaisuja ei taistelu olisi ollut mahdollinen.
Kyllä stallareita potuttaa veiläkin. Valhetta tulee virtanaan.
sopimuksellaan 23.8. 39. Mannerheim inhosi molempia.Upseereilla ei ollut sanansijaa sodan syttymiseen. Se oli diktaattorien päätösvallassa. Stalinin emämunausten sarjassa tämä oli ensimmäisiä.
Helmikuussa 1940 puhkesi Kannaksella teräsmyrsky, jonka edessä Mannerheim oli voimaton. Hän oli jäänyt jumiin vanhoihin sotilasoppeihin, ensimmäisen maailmansodan aikaiseen ajatteluun. Mannerheim luuli, ettei liikuntasotaa voitaisi käydä keskellä talvea, että linnoitetut asemat kestäisivät suuren ylivoimankin hyökkäyksen. Mutta Summa murtui sittenkin, vaikka vaikka valkosuomalaiset upseerit tapattivat rivimiehiä viimeiseen saakka.
Suomalaisten työläissotilaiden osa oli todella kova. He olivat kahden tulen välissä, kuten jatkosodassakin. Toisella puolella neuvostosotilaiden kiväärit ja tykinpiiput, toisella puolella omat upseerit ase kädessään. He eivät voineet kuin voittaa tai kuolla. Voitto ei ollut mahdollinen, niinpä kuoltava heidän oli. Puna-armeijalaisia kävi melkein sääliksi tuhoontuomittujen suomalaisten epätoivoinen taistelu. Miksi he antoivat teurastuksen jatkua, suostumatta rauhaan? Eivät Englannin ja Ranskan kapitalistit tulisi Suomen porvaristoa pelastamaan. Valkosuomalaisille oli annettava tuntuvia iskuja, ennen kuin he tämän myönsivät ja uskoivat.
Neuvostoliitto ei 1939 ollut valmis sotaan Natsi-Saksan kanssa. Oli ostettava aikaa ja vahvistettava NL:n länsirajan turvallisuutta. Puolan ja Baltian kohdalla päästiin jo 1939 tyydyttävään ratkaisuun. Suomi sen sijaan piti kiinni "oikeudestaan" uhata Leningradia sotilaallisesti. NL ei Suomelle moista "oikeutta" tunnustanut. NL:n toive oli, että Pohjolassa olisi säilynyt rauha ja että NL:n ja Suomen kiistakysymykset olisi ratkaistu luottamuksen ja veljeyden hengessä, kun ne eivät riidan aiheita olleet, vaan yhteinen ongelma. Myös viisaimmat suomalaisista poliitikoista ja sotilaista olivat samaa mieltä.
Ei ollut NL:n johdon vika, että suomalaisten järki-ihmisten ääni hukkui neuvostovastaisten suomalaisten sapelinkalisteluun. Suomen porvarit elivät yhä vuoden 1918 muistoissa ja hokivat, että "yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää". Kyllä näiden sotakiihkoilijoiden hymy hyytyi, kun tuli se yhdestoista. Mutta he eivät oppineet mitään. Kesällä 1941 sitä vasta sapelia kalisteltiinkin. Mannerheimkin uhosi, että nyt Suur-Suomi tehdään, Hitlerin rinnalla, hinnasta välittämättä. Joutui hänkin nielemään ylpeytensä tappionsa hetkellä 1944, kun vapautusarmeijan punalippu nostettiin Viipurin linnan torniin.
Kunnia fasismin kukistajille, ikuisesti. Kunnia myös suomalaisille sotaveteraaneille, viattomille uhrilampaille, jotka Suomen oikeisto teurasti Karjalan kentillään.
Helmikuussa 1940 puhkesi Kannaksella peräsmyrsky, kaalisoppaa syöneen vihollisen edessä Mannerheim oli voimaton. Stalin oli jäänyt jumiin vanhoihin sotilasoppeihin, ensimmäisen maailmansodan aikaiseen ajatteluun. Mannerheimkin luuli, ettei kaasusotaa voitaisi käydä keskellä talvea, että linnoitetut asemat kestäisivät suuren ylivoimankin hyökkäyksen. Mutta housut hajosi sittenkin, vaikka vaikka politrukit tapattivat rivimiehiä viimeiseen saakka.
Venäläisten työläissotilaiden osa oli todella kova. He olivat kahden tulen välissä, kuten jatkosodassakin. Toisella puolella suomalaissotilaiden kiväärit ja tykinpiiput, toisella puolella omat upseerit ase kädessään. He eivät voineet kuin kuolla kaasuunsa. Voitto ei ollut mahdollinen, niinpä kuoltava heidän oli. Puna-armeijalaisia kävi melkein sääliksi. Se oli tuhoontuomittujen kaasuhousujen epätoivoinen taistelu. Miksi he antoivat teurastuksen jatkua, suostumatta rauhaan? Eivät Englannin ja Ranskan kapitalistit tulisi Venäjän kommunisteja pelastamaan. Kaalimaalle oli annettava tuntuvia iskuja, ennen kuin he tämän myönsivät ja uskoivat
johti puna-armeijan jättiläistappioihin. Tammikuussa -40 hänen oli luovuttava Suomen valtauksesta ja Kuusisesta.
Silti hän työnsi laumoittian sotilaitaan konekiväärituleen. Tappiot olivat hirveät. Lähes 100 000 kaatui ja monin verroin haavoittui.Kommunistinen järjestelmä järkkyi. Lopulta Stalinin oli suostuttava rauhaan Suomen kanssa. Hänen sotapolitiikkansa oli perusteellisesti epäonnistunut jopa natsiliittolaisten mielestä.
Mannerheimin johdolla koko kansa taisteli hyökkääjää vastaan. Erityisesti kunnostautuivat työläissotilaat, jotka eivät voineet sietää kommunistisia maanpettureita.
Molotov. Mutta ei molotoviakaan kukaan uskonut. Stalinin sotapolitiikka ei onnistunut edes natsien tuella. Turha sitä on puolustella.
Suomen virhe siksi, että suomalaiset uskoivat voivansa rangaistuksetta uhmata suurvaltaa. Neuvostoliiton virhe siksi, että venäläiset luulivat Suomen olevan vallattavissa kahdessa viikossa. Historia on kertomusta verisistä virheistä...
Suomen rajaa siirrettiin kauemmaksi Leningradista ja Suomi solmi YYA-sopimuksen. Nämä kaksi asiaa yhdessä eliminoivat sen uhan, jota Suomi Neuvostoliiton turvallisuudelle oli edustanut. Neuvostoliitto sai lävitse alkuperäisen tavoitteensa. Se, että kahteen otteeseen, marras-joulukuussa 1939 ja kesä-heinäkuussa 1944 Neuvostoliiton tavoitteena oli ollut koko Suomen ottaminen, ei muuta asiaa.
Kahdesti suomalaiset antoivat selvän näytön itsenäisyystahdostaan, eikä Neuvostoliitto kaivannut sen jälkeen enää lisäopetusta. Vaikka Moskovan välirauhan jälkeen 1944 Suomi oli Neuvostoliiton armoilla, venäläiset kunnioittivat Suomea kylliksi ollakseen käyttämättä tilaisuutta hyväkseen eli miehittääkseen maan. Miehittämätön mutta ystävällismielinen Suomi oli Neuvostoliitolle arvokkaampi kuin miehitetty mutta vihamielinen Suomi. Toisaalta ongelma ennen vuotta 1939 oli ollut se, että Suomi oli sekä miehittämätön että vihamielinen.
Suomen ja Neuvostoliiton sodat 1939-1944 olivat raskas opetus kummallekin maalle ja kansalle. Sekä suomalaiset että venäläiset ymmärsivät niiden jälkeen siirtyä vihan ja epäluulon politiikasta ystävyyden ja luottamuksen politiikkaan, joka jatkui koko Neuvostoliiton myöhemmän olemassaolon ajan. Neuvostoliiton hajoaminen antoi monille suomalaisille ikään kuin luvan palata vanhaan venäläisvihamieliseen asenteeseen ja ilmentää sitä avoimesti. Suomen ulkopoliitiikkaan tämä surullinen kansallinen tyhmistyminen ei kuitenkaan ole alkanut vaikuttaa ennen kuin vasta tällä vuosikymmenellä. Presidentti Ahtisaari ja pääministeri Paavo Lipponen olivat kyllä vaarallisen länsimielisiä, mutta eivät esittäneet venäläisvihamielisiä kannanottoja olennaisissa kysymyksissä. Presidentti Halonen on osoittautunut Mannerheimin, Paasikiven, Kekkosen ja Koiviston luottamuslinjan jatkajaksi, mutta pystyykö hän pitämään kurissa Nato-haukat joita löytyy melkein kaikista Suomen puolueista? Entä mitä tapahtuu seuraavan presidentin aikana?
Tuntuu siltä, kuin Suomen itsenäisyyspäivä 6.12. olisi oikeastaan... ryssävihan päivä! Näin negatiivisessa muodossa suomalainen kansallismielisyys valitettavasti nykyisin ilmenee. Venäläisvastaisuus on ainoa rasismin muoto, joka on Suomessa poliittisesti korrekti, niin että jopa ns. suvaitsevaisilla, edistyksellisillä ihmisillä - ajatellaanpa esim. vihreitä - on siihen lupa, jopa jonkinlainen velvoite. Itsenäisyyspäivänä muistellaan ennen kaikkea sotia, jotka Suomi kävi Neuvostoliittoa vastaan. Miksi ei muistella positiivisia asioita, esim. sitä miten Venäjä 1809 perusti Suomen valtion, miten Venäjä nosti suomen ruotsin rinnalle maan viralliseksi kieleksi, miten Venäjä on aina auttanut Suomen nousua, lukuunottamatta 1900-luvun ensimmäisen puoliskon ikäviä tapahtumia, jotka eivät ole yksin venäläisten syytä, vaan myöskin suomalaisten.
Marski tällaista esittää. Osassa 2. sivu 134 hän kertoo 26.11. Kannaksella käydessään tarkistaneensa, että --- "mikään patteri ei voinut ampua rajan yli".
Eversti Nihtilä kertoo ilmoittaneensa asian Mannerheimille tämän junassa Riihimäellä seuraavana aamuna.
Kerro siis lähteesi. Tuli nimittäin paha valhe taas kerran.
tarkisti 26. LOKAKUUTA ( 26.10), ettei tykistä ulottunut rajan yli.
Kyllä miehisen tajunnan omistaneella marskilla oli fasistinen huumorintaju,ei hänen sotarikokset loppuneet siis vielä talvisotaan,vaan kyllä hän johti jopa asekätkentää 1944.Tämä paljastuu sielunlain perusteella vaikkapa kenraali A.Airon muistelmissa,kuinka hän yrittää suojella Mannerheimia ja joutuu siksi itse vankilaan.
Sen paljasti Valpo, joka oli puhdistettu fasistisista aineksista ja otettu demokraattisten voimien haltuun. Suomalaisten natsiupseerien jouni ei onnistunut. He joutuivat vankilaan tai pakenemaan maasta kuin kapiset koirat. Suomessa oli uusi ääni kellossa. Demokraattinen rintama jakoi nyt oikeutta liittoutuneiden valvontakomission turvaamana.
Todellisuudessa Akateemisen Karjalaseuran (AKS) jäsenet ampuivat Mainilan kranaatinlaukaukset 26.11.1939 humalaisen Mannerheimin puhelinkäskystä !
Nykyäänhän monet uusfasistit luulevat Suomessa,että "puna-armeija tunnusti ampuneensa
tykistöllä Mainilan laukaukset 26.11.1939,koska Boris Jeltsin sanoi niin vuonna 1998."Hahhha...
Se oli vain humalaisen Jelsinin höpinöitä suomalaisturisteille.Ei hänellä ollut edes mitään
oikeutta puhua sellaista,sillä eihän Jeltsinillä ollut virallista eli kirjallista todistetta.
Niin että minä en juuri pane painoa sille mitä Jeltsinin suusta tuli ulos, varsinkaan juovuksissa. Jeltsinin aikana Venäjä näki, mitä "vapaa markkinatalous" eli rikollinen rosvokapitalismi merkitsee. Nämä jeltsinit pettivät sosialismin, jota oli rakennettu 70 vuotta, ja jeltsinit ansaitsevat ikuisesti luokkapetturin nimen, kyllä jämpti on niin.
Asekätkennän johti Nihtilä. Kyllä Airo siitä tiesi ja lienee kertonut Marskillekin.
Valpo ei kyennyt paljastamaan edes omaa persettään. Asekätkennän paljasti epärehellinen apuri, joka kiristi esimiehiään.
Useakin venäläinen tuktija on tullut samaan tulokseen kluin Jeltsin ja suomalaiset jo 26.11. 39. Ovatko siis kaikki kännissä?
Jeltsin oli kännissäkin paljon rehellisempi kuin Viljanen tai Kärnä selvin päin.
Älä takerru pikkuasioihin! :)
Kun natsi-Saksa hävisi Stalingradin (Volgogradin) taistelun puna-armeijalle 1942,jopa Mannerheim
tajusi,että Hitler häviää toisen maailmansodan.Silti Marski luuli edelleen,että Neuvostoliitto
haluaa miehittää Suomen,joten hän käski tehdä asekätkennän 1944.Mutta asekätkentä paljastuikin
jo 1945,ja Suomi hävisi toisessa maailmansodassa.Sen jälkeen fasisti Mannerheim halusi muuttaa
Svetsiin ja myös sairastella siellä,koska hän pelkäsi että joutuu syytteeseen sekä Mainilan kranaa-
tinlaukauksista että asekätkennästä.
Mitä lääkettä otatkaan, kokeile jotain muuta. Nykyinen lääkityksesi ei toimi.
oiottu. Keksi edes jotain uutta.
Kesän -44 taistelu pelasti Suomen itsenäisyyden, samoin osaltaan asekätkentä. Mannerheim vietti Sveitsissä talvet terveyssyistä.
Jeltsinin aikana Venäjä oli heikoimmillaan. Siksi Jeltsinin aikaa muistellaan lännessä lämmöllä. Venäläisille 1990-luku oli aiempien kärsimysten jatkoa. Sosialismin epäonnistumista seurasi röyhkeä rosvokapitalismi. Onneksi Jeltsin ymmärsi vetäytyä syrjään ja valita seuraajakseen Putinin, jonka johdolla aloitettiin Venäjän suuri kansallinen jälleenrakennustyö, joka jatkuu yhä, huolimatta siitä että länsi näkisi mielellään Venäjän heikkona ja kaaoksessa, kuten Jeltsinin aikana.
...puna-armeijan sotilaalta. Muuhun sinusta ei olekaan.
En minä ole homoseksuaali eikä Marskikaan ollut.Todellisuudessa homoseksuaalisuus on pahuutta,
jota ei puna-armeijassa ole koskaan esiintynyt.
aivan yleisesti alokkaita sekä sodan että rauhan aikana. Erityisesti tämän kohtalon kokivat vaaleaveriset virolaiset ja muut baltit.
Taas siis päästit valheen. Osaatko ylipäänsä edes kirjoittaa mitään totta? Yritä edes.
Vaikka Mannerheim ei antanutkaan Suomen juutalaisia Hitlerin keskitysleireille,kyllä hän perusti keskitysleirejä Karjalaan.
Mannerheim inhosi bolsevismia, mutta ei venäläisiä kansana. Mannerheim tunsi vanhana Venäjän alamaisena Venäjän kansan heikkoudet, mutta myöskin sen voiman ja suuruuden. Mannerheim muisti lisäksi sen vanhan viisauden, että vihollistaan ei pidä vihata, koska pysyviä vihollisia ei ole, kuten Paasikivi on todennut.
...ei rangaistu voittajien taholta kuin niin monia muita ? Olihan Mannerheim syyllinen koko toiseen maailmansotaan ja varmaan myös neuvostoliiton murkaantumiseen vuonn 1991 ?
Mutta mulla on ehdotus Tapio A Kärnä. Liittoudutaan yhteen ja muodostetaan ISKEVA NYRKKI jolla me voidaan ISKEÄ !
Ellei Suomi olisi MARSKIN JOHDOLLA RYHTYNYT VASTUSTAMAAN KOMMUNISTIEN JA NATSIEN YHDISTYNEITÄ VOIMIA, OLISI TIETYSTI VOITU MIEHITTÄÄ MAA TOISENSA JÄLKEEN ILMAN SEN SUUREMPIA RÄHINÖITÄ. SIIHENHÄN VELJEKSET STALIN JA HiTLER PYRKIVÄT.
Kelpasi kuitenkin (rankaisematta jääneelle sotarokolliselle) Stalinille sellaiseksi Suomen presidentiksi, jonka kanssa voitiin tehdä rauha.
Koska Mannerheim ei uskaltanut allekirjoittaa Neuvostoliiton kanssa yhtään rauhansopimusta,ei Stalin tehnyt hänen kanssaan mitään rauhaa.
johdolla tehtiin aselepo ja välirauha 1944. Hän ei ollut presidentti 1940 tai 1947.
Venäjä omistaa Hitlerin luita.Voisikohan ne haudata Mannerheimin viereen Helsinkiin ?
Siitä on monta lausuntoa mm. Iso-Britannian lähettiläs Gordon Verekerille v. 1939. Marski oli syvästi kiukkuinen mm. Tshekkoslovakian miehityksestä.
Marski piti Suomen armeijan tiukasti johdossaan ja kieltäytyi Hitlerin vaatimista jatkohyökkäyksistä. Suomi kävi monin tavoin erillissotaa, vaikka se Saksan tuella ja rinnalla tapahtuikin.
Koko itsenäisyyden ajan Suomessa on kiistelty kovasti ennen kaikkea presidentin ja armeijan
(sotaväen) ylipäällikkyydestä.Näin oli asianlaita jo 1930-luvulla.Kun fasisti Mannerheim nimitettiin
puolustuneuvoston puheenjohtajaksi,Mannerheimista tuli käytännössä Suomen ulkopolitiikan johtaja,mikä antoi hänelle hyvän mahdollisuuden hännystellä Hitleriä.Sen takia Suomesta tulikin natsi-Saksan satelliittivaltio toisessa maailmansodassa.Kun natsit hävisivät Stalingradin (ent.Volgogradin) taistelun 1942,sodan aloite siirtyi puna-armeijalle.Kyllä myös Mannerheim huomasi tämän,joten ei hän ihallut enää Hitleriä.Siitä huolimatta Mannerheim pysyi fasistina ja valehtelijana elämänsä loppuun asti.
Joo. On Korkeajännitykset taas luettu, pisteet siitä. "Himmel, minuun osui" ja "argh". Teksti on samaa tasoa.
Mannerheimilla ei ollut mitään päätösvaltaa ulkopolitiikkaan. Hän halusi armeijalle riittäviä määrärahoja. Hän kannatti lämpimästi pohjoismaista yhteistyötä ja sotilasliittoa Ruotsin kanssa.
Talviosodassa Hitler oli yhteistyössä Stalinin kanssa.
Hitlerin Mannerheim tapasi ensi kerran tämänä vieraillessa -42 ja toisen kerran käydessään vastavierailulla. Siinä kaikki. Jatkosodassa hoidettiin yhteistoiminta Saksan kanssa sotilastietä kenraaline kautta. Kosketusta suoraan Hitleriin ei ollut.
Olet stallariksikin poikkeuksellisen kova valehtelija.