Hipsan hei huuhaalaiset

mounlex kirjoitti:

Ettepä arvaakaan kuinka olen huhkinut tänään tulla Hiltan kämpällä, tai itseasiassa Hiltan kämpä takana sijaitsevan suuren tunkion päällä, koko päivän. Hilta päätti aloittaa tuon minun hiihtouran henkisen valmennuksen korkean paikan leirillä, joten heti aamusta siirryimmekin aamun vasta sarastaessa Hiltan takapihalle. Minun piti kivuta heti rankan kolmen vartin alkuverryttelyn jälkeen tunkion pääälle Hiltan itsensä istahtaessa tunkion juurelle lepotuoliin megafoni kourassaan.

Ensi töikseen Hilta silmäili minua jo tuvan ovella , todeten naapurin vajaamielisen taas hieman turvonneen siellä osaston pullamössö käsittelyssä, mutta samaan hengenvetoon todeten, ettei hätä ole tämän näköinen ja ojensi minulle turkishaalarin ja sota-aikaisen ilmeisesti oman ukkonsa vahan kaasunaamarin jonka käski ripeästi kiskaista turpavärkin eteen. Sanoi ettei kestä katsella aamutuimaan parransänkistä ja lääkekuolasta vaaleanpunaiseksi värjääntynyttä turpavärkkiäni.Päähäni sain kiskaista punaisen tontttulakin, kuulemma sitävarten että Hiltan vieläkin huonompinäköinen uusi poikaystävä oli jossain takapihalla hirvimetsällä ja tonttulakki antoi pikkuisen paremmat mahdollisuudet jotumasta hirvipaistiksi, jos sattuisi vahingossa osumaan. Totesi tosin perään että yleensä oli niin päissään ettei ole viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana osunut kuin kerran ulkohuussin seinään, silloinkin vahingossa aseen lauettua kun päissään oli seinään nojaillut. Uskompa ettei kaasunaamari muutenkaan ollut paha asia sillä satuin aamuisia punnerrusharjoituksia tekemään juuri kasvot kasan kohdalla,joka erehdyttävästi näytti Hiltan yöpotan sisällöltä joka oli juuri siihen kohtaan nakattu. Hi hi uskokaa pois että ripeästi punnerrsin itseni aina suorille käsillle.

Tiukkaan sävyyn Hilta käski istahtamaan jooga asentoon jalat ja kädet ristissä ja pitämään omituista hyminää ja harjoottelemaan samalla pitkien hengen vetojen sarjaa. Naamari päässäni puhisin ja puhisin huurun tukkiessa silmille tarkoitetut akkunat. Toinen ongelma oli meille vajaamielisille niin tyypillinen kuolan eritys, joka vain kiihtyi harjoituksen lomassa. Hetken hengitysharjoituksen jälkeen siirryttiinkin äänenkäyttö harjoituksiin. Sukset jalassa paikallani hiihtoa mukaillen huusin pitkissä kymmenen huudon sarjoissa HAVUJA PERKELE, HAVUJA PERKELE....... ja välillä piti ottaa tiukka jyrkän alamäen laskuasento ja pyrkiä mahdollisimman semmoiseen kuulemma nykyaikaiseen uutuuteen, kuin airorynaamiseen laskuasentoon. En tokikaan yhtään käsittänyt mitä se tarkoitti mutta matkin vain miten Hilta tunkion alapuolella persusta pitkällä itseään kipsisteli, pitkiä kimakoita pieruja välillä päästäen. Minua pukkas nuo kimakat välillä naurattamaan,mutta Hilta tuimasti sanoi, että oles poeka nauramatta, sillä hän haluisi tietää,kuinka lepsu minun sulkialihas olisi saman ikäisenä. Meinasinkin Hiltalta sitten kysyä, että kuinka monen herran edessä minun pitäisi pyllistää, että olisi samanmoinen, mutta pelkäsin Hiltan suuttuvan ja jätin kysymättä.

Tämmöistä harjuuttelua,kuten Hilta itse touhua kutsui, jatkoimme koko päivän, aivan tuohon auringon laskuun saakka. Hiltakin on niin poikki että nukahti kolmasti puolenpäivän jälkeen lepotuoliinsa, ja jäi sinne nytkin huilimaan,kun katsoin paremmaksi liueta, ennen Hiltan heräämistä, sillä Hiltalla oli semmoinen vauhti päällä ettei varmaan olisi malttanut lopettaa ollenkaan. Liekö sillä vaikutusta että aina napattuaan miesvainaansa purkista jotain nappuloita, kirkastu Hiltan ääni ainakin pari oktaavia kimeämmäksi ja huudon voimasta päästeli pikku tuhnuja hi hi, semmoinen Valkku tu Hilta on.

Kirjuutellaan taas huuhaalaiset jahka olen taas päässyt harjuuttelemaan lissää, kuten paikalliset poromiehet asiaa kutsuu, kun salaa käyvät kilju päissään helmipöllöjä salaa ampumassa.

Hikisin terveisin:Nicotinell osastolta T3

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä