...kun Tittelityy tokaisi näin:
"Tasa-arvo on käsitteenä laajenpi kokonaisuus (kuin feminismi) vammaisten, etnisten vähemmistöjen, rotujen, sekä muuten erityneiden ryhmien, oikeuksien ajaminen on tasa-arvon nimissä tapahtuvaa toimintaa.
Feminismi keskittyy naisten oikeuksien ajamiseen ja heidän yhteiskunnallisen tasa-arvonsa saavuttamiseen."
...minä kun olen naisten oikeuksien ohella kiinnostunut yleensäkin ihmisten oikeuksista ja tasa-arvosta. Feminismi tuntuu lähtevän siitä olettamuksesta, että nainen olisi jotenkin lähtökohtaisesti sorrettu, johon minä en enää nyky-yhteiskunnassa usko.
...enkä ole käynyt edes seminaareissakaan, johon toisaalla viitattiin.
Toisaalta, jos feminismi olisi anuliinan siteeraaman määrittelyn mukaan miehen JA naisen tasa-arvon ajamista, niin sitten minä kyllä olisin feministi, kun miehiä ja naisia me ihmiset yleensä ollaan.
...kyllä taitaa olla parempi valita yleensä sittenkin käsite "tasa-arvon kannattaja", koska se on ehdottomasti eksaktimpi, ja tittelityyn määritelmän mukaan myös laajempi, kuin feministi, siihen, mitä minä kannatan.
Yleensä kannattaa pyrkiä siihen, että mahdollisimman vähillä käsitteillä pärjää. Luovun siis täten (fem)-liitteestä nikkini perässä kuvaamaan sitä, että kannatan miehen ja naisen välistä tasa-arvoa yhteiskunnassamme, ja kannatan sitä ihan ilman leimautumista feministiksi, koska useilla (ihan asiallisilla, tittelityyn tapaisilla keskustelijoilla) tuntuu olevan feminismistä suppeampi käsitys. Joten puhun jatkossa tasa-arvosta.
Olisi muuten ihan mukava saada yleisesti tasa-arvopalsta tänne, jossa voisi puhua muistakin tasa-arvokysymyksistä kuin feministisen näkökulman (suppeamman tulkintansa mukaan) esiin nostattamista.
"Tasa-arvo on käsitteenä laajenpi kokonaisuus (kuin feminismi) vammaisten, etnisten vähemmistöjen, rotujen, sekä muuten erityneiden ryhmien, oikeuksien ajaminen on tasa-arvon nimissä tapahtuvaa toimintaa.
Feminismi keskittyy naisten oikeuksien ajamiseen ja heidän yhteiskunnallisen tasa-arvonsa saavuttamiseen."
...minä kun olen naisten oikeuksien ohella kiinnostunut yleensäkin ihmisten oikeuksista ja tasa-arvosta. Feminismi tuntuu lähtevän siitä olettamuksesta, että nainen olisi jotenkin lähtökohtaisesti sorrettu, johon minä en enää nyky-yhteiskunnassa usko.
...enkä ole käynyt edes seminaareissakaan, johon toisaalla viitattiin.
Toisaalta, jos feminismi olisi anuliinan siteeraaman määrittelyn mukaan miehen JA naisen tasa-arvon ajamista, niin sitten minä kyllä olisin feministi, kun miehiä ja naisia me ihmiset yleensä ollaan.
...kyllä taitaa olla parempi valita yleensä sittenkin käsite "tasa-arvon kannattaja", koska se on ehdottomasti eksaktimpi, ja tittelityyn määritelmän mukaan myös laajempi, kuin feministi, siihen, mitä minä kannatan.
Yleensä kannattaa pyrkiä siihen, että mahdollisimman vähillä käsitteillä pärjää. Luovun siis täten (fem)-liitteestä nikkini perässä kuvaamaan sitä, että kannatan miehen ja naisen välistä tasa-arvoa yhteiskunnassamme, ja kannatan sitä ihan ilman leimautumista feministiksi, koska useilla (ihan asiallisilla, tittelityyn tapaisilla keskustelijoilla) tuntuu olevan feminismistä suppeampi käsitys. Joten puhun jatkossa tasa-arvosta.
Olisi muuten ihan mukava saada yleisesti tasa-arvopalsta tänne, jossa voisi puhua muistakin tasa-arvokysymyksistä kuin feministisen näkökulman (suppeamman tulkintansa mukaan) esiin nostattamista.
Vastaukset 20
Vanhimmat
ainakin niillä jäljillä. Feminismi on niin moniulotteinen juttu, ettei siihen pelkät justiinat kaulimen kanssa riitä. Ilmeisesti sen pitäisi puolustaa erilaisia perheitä, kuten homot ja lesbot...yksinhuoltajien ja väkivallan uhrien tilanne on asianajolistoilla. Olen kuullut jopa että naisten aseman parantaminen edellyttää vuoropuhelua miessukupuolen kanssa. Laajasti ottaen ymmärretään, että miesten hyvinvointi on myös naisen hyvinvointia. Ainakin perheen sisäisesti se tuntuu loogiselta. Jos mies on tasapainoinen ja voi hyvin, hän tuskin ilman painavaa syytä kohtelee perhettä huonosti. Tästä kaikesta huolimatta en vieläkään tiedä mitä feminismi oikei todella on.
Sanot:
"Jos mies on tasapainoinen ja voi hyvin, hän tuskin ilman painavaa syytä kohtelee perhettä huonosti. "
Minusta on yleensä mielenkiintoista useissa puheenvuoroissa se asetelma, että "mies kohtelee" ja "nainen joko voi hyvin tai kärsii". (En nyt tarkoita, että sinä ehkäpä ajattelisit näin aina, mutta tuo kommenttisi, jossa sitten ei ollut asetelmaa naisesta kohtelijana, miehestä kohdeltavana, kirvoitti näitä ajatuksia)
Tämä on sinänsä jännä asia, että mies nähdään useissa asioissa aktiivisempana osapuolena, jonka suhteen sitten nainen nähdään joko uhrina tai muuten altavastaajana, joka "vaatii" tulla kohdelluksi eri tavoin.
Kuitenkin esim. kristillisessä retoriikassa nähdään nainen samalla tavoin, esim. perheessä, "kohtelijana", ei vain passiivisena osapuolena: esim sananlasku:
"Parempi asua katon kulmalla [alkup. tekstin merkitys on pienessä ullakkohuoneessa] kuin toraisan vaimon huonetoverina."
Kun tätä sananlaskua katsotaan, niin se selvästi olettaa, ettei mies sillä tavalla dominoi, etteikö vaimo voisi olla toraisa, vaan toteaa, että ko. onnettomuuden sattuessa kohdalle, on miehen sitten parempi asustella itsekseen. Nainen on mitä suurimmassa määrin myös "kohtelija" perheessään. Samoin, kun puhutaan hyvän vaimon ominaisuuksista (jälleen kerran sananlaskuissa), on vaimo hyvin aktiiviseksi ja monista asioista vastuulliseksi ihmiseksi kuvattu yksilö.
Ihmettelen usein äärifeminististä retoriikkaa, joka tavallaan "alentaa" naisen "kohdeltavan passiivisen olion" asemaan... kun todellisuus on kuitenkin toista. Ehkäpä meidän pitäisi todella päästä kulttuurissamme ja kielellisissä rakenteissamme eroon sellaisesta ajatuksesta, että nainen olisi "vain kohdeltava", (siinä missä esim. mikään muukaan vähemmistön edustaja, kuten vaikkapa homo), ja todettava, että yleensä pyrkisimme kohti yhteiskuntaa, jossa yksilö ottaa vastuuta myös itsestään pohjautuen myös hänen omaan yritteliäisyyteensä - pois "kohdeltava"-mentaliteetista aktiivisten toimijoiden yhteiskuntaan!
Aktiiviset toimijat, rakentakaamme yhdessä parempi huominen!
Kyllähän kaikki tietää Justiina-tyypit joita ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa "uhreiksi". Silloin olisi ehkä jopa molemmille parasta elää yksin.
Ehkä nykyään on alettu tajuamaan yleisemminkin että yhdessä eläminen ei ole kaikille sovelias ratkaisu, itseasiassa jos halutaan katsoa totuutta silmiin, saattaakin olla todella HARVOILLE sopiva ratkaisu elää yhdessä saati perustaa perhe. Erityisesti nykyaikana kun itsekkyys jne. vastaavat arvot ovat oikein yhteiskuntajärjestelmänkin suosimia.
Puolet avioliitoista päätyy eroon, jäljellejäävissä pettämistä, alkoholismia, väkivaltaa, kylmyyttä ja kulissiavioliittoja, joten loppujen lopuksi ns. "onnellisia" pareja on kenties vain aivan murto-osa, ehkä lotossakin voittaa helpommin kuin löytää tällaisen "onnen". Ja jos tuollaisen "onnen" tavoittelu tuo niin paljon onnettomuutta ja vaikeuksia niin eihän se panos/tuotos -suhde ole järkevä, ei kannata. Parempi pysyä yksin.
...kannattaa katsoa todella tarkasti, kenen kanssa lupautuu viettämään elämänsä.
Odottaminen ja maltti ei ole ketään tappanut, onni voi olla joskus siitä arka olento, että se hyppää syliin kuin kissa silloin, kun sitä vähiten odottaa tai "etsii", kun taas jos sitä jahtaa, niin se juoksee pakoon.
Minähän sanoin jo tuolla aiemmin että olit johdettu pahasti harhaan kuvitellessasi olevasi feministi. Hyvä että tulit järkiisi ja luovuit feminismin kannattamisesta.
...sen suhteen, millaista feminismiä kannattaa.
Tuossa ylempänä mainittiin, joka oli minulle taas uutta, että feminismi kannattaa "erilaisia perhemuotoja", kuten homojen ja lesbojen muodostamia perheitä, siinä missä vaikkapa avioliittoakin.
Tämmöistä feminismiä tuskin sitten esim. Raamattua perinteisesti ymmärtävä kristitty nainen voi kannattaa, vaikka yleensä kannattaakin ihmisten tasa-arvoisuutta noin lähtökohtana.
Tosin sitten esim. sellainen feminismi, joka kannattaa aborttipolitiikan höllentämistä, ei kannata "pro-life" feminismiä (johon USA:nkin feminismin alkulähde voidaan juontaa juurensa)... kun taas minulle nuo ensimmäisten USA:n feministinaisten teesit vaikuttavat vallan luonnollisilta: ihmisellä on ihmisarvo iästään riippumatta, kun uusi ihmiselämä on saanut alkunsa.
Kun taas ilman muuta kannatan ihmisten kaikinpuolista tasa-arvoisuutta yhteiskunnan silmissä. Samoin, kuin ajattelun ja uskonnonvapautta, ihmisen oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen ja mielipiteensä ilmaisuun jne.
Demokratiassa sitten yleensä ihmisten enemmistö päättää siitä, miten yhteiskuntaelämä konkreettisesti järjestetään (edustuksellisessa demokratiassa kansanedustajien enemmistö). Kaiken A ja O on erilaisten arvojen ja mielipiteiden suvaitseminen ja ilmaisun vapaus, ilman sitä yhteiskunta ei voi elää ja kehittyä, vaan se alkaa sortaa vähemmistöjään.
Esimerkkinä nyt sitten vaikkapa homoseksuaalisen parisuhteen rekisteröinti. Minä olen asiaa vastaan koska uskon sen olevan synti, joka yleensä heikentää kansakuntamme moraalista tilaa (sen mukaan kuin itse uskon), joku muu on asian puolesta, eikä usko minun tavallani asian vahingollisuuteen. Demokratiassa molemmilla osapuolilla on vapaus ilmaista mielipiteensä, huolimatta voimassa olevasta lainsäädännöstä, samaten, näihin mielipiteen ilmaisuihin nojaten sitten eduskunta ajan myötä sopeuttaa lait vallitseviin mielipiteisiin nähden. Sitä kutsutaan demokraattiseksi yhteiskunnan kehitykseksi.
Mutta minä siis kannatan feminismiä, joka katsoo sen olevan yleensä miehen ja naisen välisen tasa-arvon ajamista. Kun taasen näen feminismin, joka katsoo sen olevan naisnäkökulmasta naisen oikeuksien ajamista, turhan suppeana liikkeenä, jotta voisin sellaiseen leimautua... On siis olemassa feminismiä ja feminismiä. Välttääkseni väärinkäsitykset ja sen, että leimautuisin jäljempään feminismi-kategoriaan, luovuin nyt siis feminismi-liitteestä oman nikkini perässä.
Ja edelleen kannatan yleensä tasa-arvoa lähtien siitä, että jokaisella yksilöllä on olemassa ihmisarvo, ja että kysymyksestä riippuen tasa-arvosta on aina keskusteltava kaikki ko. kysymykseen liittyvien osapuolten näkökulmat huomioiden.
Eli en ole tavallaan luopunut muusta, kuin siitä, että käytän fem-tunnusta nikkini perässä. Tasa-arvoa kannattaa aina edistää.
Rakennetaan yhdessä uusi huominen!
Niin, todellakin, kyse on katsantokannoista.
Monien mielestä esim. sinun näkemyksesi tasa-arvosta ei ole välttämättä tasa-arvoista, koska lähtökohta sinun tasa-arvollesi löytyy Raamatusta ja monien mielestä Raamattu/Raamatusta tehdyt tulkinnat eivät ole tasa-arvoisia.
Tämä pro life -feminismivaiheesi taas korosti nimenomaan amerikkalaista kotiäitiys-naisvaltaa, jossa äitiys korotettiin jalustalle, joka sitten ei esim. lapsettoman sinkun mielestä ole kovin tasa-arvoa ajavaa noin yleiseltä tasolta. Amerikkalainen pro life -feminismi/järjestö ei salli aborttia edes raiskauksissa. Arvot ovat edelleen siellä 1890-luvun arvostuksissa.
LAinaus sivustolta: "What if it was your daughter who was raped?
I would love her and my grandchild unconditionally, and I would do everything in my power to prosecute the perpetrator to the fullest extent of the law. Out of our desire to save someone from suffering, it is normal to wish we could erase a painful memory such as rape. Unfortunately,
the hard truth is that as much as we want to, we can’t.
Abortion doesn’t erase a memory. Think about it. Could anything
ever erase your memory of September 11, 2001?
Abortion is a second act of violence against a woman who is
raped. At one of my lectures, a Vanderbilt medical student told
other students that her “abortion was worse than the rape.”
Both victims—-the woman and her child—-deserve our
unconditional support.
One student at a midwestern university who was raped by her
third cousin and became pregnant said she would never pass on the
violence that was perpetrated against her to her own unborn child.
Now that is the strength of a woman!
Pregnancy is not a punishment. Julie Makimaa’s mother
(“Victory Over Violence,” The American Feminist, vol. 5, no. 3) toldher that she was the “only good thing to come out of the rape.”"
Ei ole kovinkaan tasa-arvoista tai oikeudenmukaista olettaa ja _odottaa_ että raiskauksen kokeneista naisista, kaikki ilman muuta näkisivät, kokisivat ja tuntisivat asian samalla tavalla. Ei edusta kovinkaan laajakatseista näkemystä tuo liike. Eikä oikeudenmukaisuutta. Vaihtoehdot ovat vähissä -niitä on tasan yksi.
...että noissa tapauksissa ko. naiset ovat voineet erottaa sen, ettei viattoman osapuolen syytä ole onneton tapahtuma, joka on saattanut uuden korvaamattoman arvokkaan ihmiselämän alulleen.
Jossain mielessä heidän linjansa on vallan johdonmukainen siis.
Jos toisaalta on kuitenkin nähtävissä, että esim. raiskatun teini-ikäisen koko psyyke on uhattuna raiskauksen jälkeisessä raskaudessa, niin kyllä sellaisessa tapauksessa minun mielestäni voidaan katsoa, että ihmiselämän tuhoutumisen estämiseksi voitaisiin ajatella niin, että toinen ihmiselämä olisi uhrattava... tai yleensä fyysisen lääketieteellisen syyn uhatessa äidin henkeä/terveyttä (kuten esim. lapsien raiskaustapauksissa voidaan ajatella).
Kun taas yleensä sitten hyvinvointiyhteiskunnassamme olen samoilla linjoilla, että raskaus ei yleensä ole sairaus - ja jos ihminen valitsee toimintamallit, joista voi tulla raskaaksi, on jotenkin sairasta ajatella, että sitten raskaus nähdään "elämän pilalle menemisenä".
Kyse on myös siitä ajatuksesta, milloin ihmisellä on ihmisarvo, ja mitä se käsite sisältää. Jos myös uskoo, että ihminen on sielu/henki (muutakin kuin solumöykky), niin sellaisesta näkökulmasta lähtien on abortissa aina kyse siitä, kenen hengen/sielun hyvinvoinnin priorisoi tärkeimmäksi.
Yleensä hyvinvointiyhteiskunnassamme on sairasta se, että lapsen syntymä katsotaan ei-hyvinvointiasiaksi, kun meillä pitäisi olla kaikki mahdollisuudet tarjota materiaalinen hyvinvointi lapsillemme.
Minä en tiedä muiden mielipiteitä, mutta minun mielestäsi sinun näkemyksesi tasa-arvosta tässä asiassa ei ole tasa-arvoista kehittymässä olevaa ihmiselämää kohtaan. Tosin ehdotan, että jätämme tämän keskustelun tähän, koska se pohjautuu erilaiseen maailmankuvaan. Demokraattisessa maassa onneksi sinulla ja minulla on molemmilla oikeus kertoa, mitä mieltä olemme ja miksi. Tässä tapauksessa myös sitten edustuksellinen demokratiamme on ottanut kannan, jossa sitten sikiöiden lähdettäminen myös egoismi- ja elintasosyistä Suomenmaassa ei ole epäsuotavaa tappamista vaan "lääketieteellinen operaatio".
Siitä varmaan olemme sitten samaa mieltä, että seksin harrastamisen tulee olla kaikille ihmisille vapaaehtoista - että ideaalina on yhteiskunta, jossa ketään ei kyseiseen toimintaan koskaan pakotettaisi läheisen eikä kaukaisemmankaan osapuolen toimesta? Ja että suomme ihmisille myös mahdollisuuden syntyvyyden säännöstelyyn - jonka suhteen se varmin konsti on se sterilisaatio sitten.
Sen suhteen tunnumme olevan eri mieltä, että sinä tunnut pitävän aborttia de facto jälkiehkäisykeinona, jos ehkäisy "pettää". Minä en oikein tahdo sulattaa tällaista ajatusta ilman lääketieteellisiä syitä - vaan kannatan esim. sukupuolivalistusta, jossa yleensä kannustettaisiin ideaaliin kestävistä parisuhteista ja vastuullisesta ajattelusta seksin suhteen.
(Vastuullisuutta ei mielestäni ole se, että on kortsu käsilaukussa, ja se rullataan sitten satunnaisen tuttavuuden hepin päälle, tai että se on miehellä lompakossa, ja se rullataan satunnaisessa naintitilanteessa päälle... Joskin se lienee "vastuullisempaa", kuin paljaaltaan huiskiminen, jos sattuu naitattamaan satunnaisesti.)
Tasa-arvoista kyllä on se, että sulatamme toistemme mielipiteet, voimme ilmaista ne ja keskustella niistä - tässä kohtaa muuten vastasin kirjoitukseesi, koska puhuit asiasta, et keskustelijasta. Siksi esim. tämmöiseen puheenvuoroon, jonka toit esiin voi yleensä vastata.
Abortti on aina huono vaihtoehto. Sen tekemistä on pyrittävä välttämään, paitsi silloin, kun on valittavana vain vielä huonompia vaihtoehtoja - esim. todella äidin psyykkinen ja fyysinen terveys.
(Tosin tunteettomasti vapaata aborttia kannattavat naiset usein tuntuvat minun näkökulmastani psyykkisesti epävakailta, mutta siinäkin tapauksessa he ovat olleet sitä jo ennen - kuten Jack alempana sanoi, aborttia on vaikea kannattaa, kun näkee, että sieltä raskauden tuloksena todella putkahtelee upeita ihmisyksilöitä maailmaan... Ehkäpä sinänsä erittäin aborttimyönteisille ihmisille tulisi pitää tuota sterilisaatiomahdollisuutta paljon nykyistä voimakkaammin esillä ja muuttaa nykyistä rajoitettua sterilisaatiolakia. Korostaa sterilisaation hyviä puolia jne.? Se olisi varmaan kaikkien etu.)
ed. viestissä puhuin tunteettomasti aborttia kannattavista naisista psyykkisinä ilmiöinä joita ihmettelen. Näin teenkin, kun voisi ajatella, että feministisen retoriikankin mukaan nainen olisi yleisesti väkivallattomampi ja äidinvaistoisempi.
Olen kyllä sitä mieltä myös, että tunteettomasti aborttia kannattaville miehillekin voisi yhteiskunnan taholta voimakkaasti markkinoida sterilisaatiota - se olisi miehelle paljon pienempi vaivakin.
"..Kun taas yleensä sitten hyvinvointiyhteiskunnassamme olen samoilla linjoilla, että raskaus ei yleensä ole sairaus - ja jos ihminen valitsee toimintamallit, joista voi tulla raskaaksi, on jotenkin sairasta ajatella, että sitten raskaus nähdään "elämän pilalle menemisenä"..."
Toisaalta tuon toimintamallin vastakohtana on seksittömyys koko elämänsä ajan, jos ei halua lasta, sillä ehkäisyhän voi pettää. Tällöin voidaan sanoa myös, että elämä menee pilalle, sillä tällaista elämäntapaa noudattava ihminen jää elämässään yksin. Minusta se on suuri hinta sille, että ehkäisyn kenties pettäessä joskus elämän aikana vaihtoehtona olisi vain puolisoton elämä, erityisesti jos omaa näkemysmaailman, että alkuraskausvaiheen embrio ei ole vielä ihminen.
"...edustuksellinen demokratiamme on ottanut kannan, jossa sitten sikiöiden lähdettäminen myös egoismi- ja elintasosyistä Suomenmaassa ei ole epäsuotavaa tappamista vaan "lääketieteellinen operaatio". .."
Voinee perustua siihen näkökulmaan, jossa embriota ei pidetä ihmisenä, olisi vaikeaa pitää yllä näkemystä että joissain tapauksissa saa tappaa ja joskus ei, jos näkemyksenä olisi että raskausprosessi itsessään on jo ihminen.
...Sen suhteen tunnumme olevan eri mieltä, että sinä tunnut pitävän aborttia de facto jälkiehkäisykeinona, jos ehkäisy "pettää". .."
Markkinoilla on nykyään jälkiehkäisymahdollisuus saatavila jopa apteekista. Ehkäisyähän muutenkin käytetään siksi, että lasta ei haluta.
"...Tosin tunteettomasti vapaata aborttia kannattavat naiset usein tuntuvat minun näkökulmastani psyykkisesti epävakailta, mutta siinäkin tapauksessa he ovat olleet sitä jo ennen - kuten Jack alempana sanoi, aborttia on vaikea kannattaa, kun näkee, että sieltä raskauden tuloksena todella putkahtelee upeita ihmisyksilöitä maailmaan... Ehkäpä sinänsä erittäin aborttimyönteisille ihmisille tulisi pitää tuota sterilisaatiomahdollisuutta paljon nykyistä voimakkaammin esillä ja muuttaa nykyistä rajoitettua sterilisaatiolakia. Korostaa sterilisaation hyviä puolia jne.? Se olisi varmaan kaikkien etu.) ..."
Tunteettomuus voi olla vain järkiperäistä pohdintaa ydintasolla, josta tunteet on kuorittu pois, se on toinen osa-alue, jota voi myös pohtia. Abortin kokeminen on varmasti tunnepitoinen, oli kanta sitten aborttiin myönteinen tai kielteinen järkitasolla. Mahdollisuus tai sen jättämättä käyttäminen voi olla hyvinkin tunnevoimainen kokemus. Sterilointi on mielestäni turhan voimakas keino, sillähän evätään ihmiseltä jälkeläisten saaminen tulevaisuudessa kokonaan! Mieli voi muuttua, elämäntilanne voi olla tulevaisuudessa erilainen jne.
... jos sulatat ihan aidosti positiiviseksi tarkoitetun kommentin, niin arvostan tässäkin viestisi asiallista sävyä, joka ilmaisee kantasi asiaan - ei esim. minuun henkilönä.
Esille tuomiasi mielipiteitä en koe tarpeelliseksi kommentoida sen enempää, totean vain, että ne pohjautuvat erilaiseen maailmankatsomukseen ja priorisointeihin (esim. seksi vs. elämä) kuin omani... josta lienee tämän pidemmälle turha kinastella tässä.
No minäkin annan myönteistä palautetta ja se kohdistuu tuohon, että toteat näkemyseromme johtuvan erilaisesta maailmankatsomuksesta, mikä pitää täysin paikkansa ja olen iloinen, että vihdoin myönnät sen, sen sijaan että antaisit olettaa sinun näkemyksesi olevan ainoa totuus (vaikka sinullehan se on totuus).
Ainoa asia, jota vielä hieman korjaan, ettei jää väärinkäsitystä, on tuo seksin korostamiskohta vs. elämä. Haluan korostaa, että tarkoitan seksittömyydestä aiheutuvaa seuraamusta - yksinäisyyttä, puolisottomuutta.
...Niin, minä taas ajattelen, että ideaalina on se, että puoliso on arvokas ihminen, ja puolison kanssa voipi harrastaa sitä seksiäkin.
Siinä mielessä en näe puolisottomuutta tai yksinäisyyttä seksittömyyden seurauksena... Itse asiassa näen, että monet seksiä vallattomasti harrastavat ihmiset nykyisin (esim jotkut ystäväni ja tuttavani) vaikuttavat vallan yksinäisiltä - ja puolisottomilta...
Totta kai minulle totuuteni on totuus - siihen asti, kunnes minä havaitsen jotain muuta. Maailmankatsomus on maailmankatsomus, joka ei hevin muutu - tosin yksityiskohdat voivat siinäkin muuttua. Minulle on ollut ihan selvää, että näkemyseromme pohjautuvat maailmankatsomuksiemme eroista, jopa niin selvää, että en sitä nyt ole eksplisiittisesti sanonut.
jep - nyt syömään.
Miten sinä proffa noin yleisesti ottaen suhtaudut yhden asian liikkeisiin? Onko niiden toiminta jotenkin paheksuttavaa?
Verrataanpa asiaa vaikkapa ympäristönsuojeluun. Ympäristöliikehän on suunnilleen yhtä hajanainen kuin naisliikekin. WWF, Greenpeace, Luonto-liitto, Bellona... kaikki pyörivät enemmän tai vähemmän saman asian ympärillä, kuitenkin eri näkökulmista ja usein jopa ristiriitaisin tavoittein. Esimerkiksi jokaista kuviteltavissa olevaa energiamuotoa vastustamaan löytyy vähintäänkin paikallisesti toimiva ympäristönsuojelun nimiin vannova poppoo. Olipahan yksi näkyvimmistä järjestöistä viime vuosina Vapaa Vuotos ry. Sehän oli kiinnostunut hyvin marginaalisesta ympäristökysymyksestä.
Paheksutko ympäristöjärjestöjen toimintaa aivan kauheasti? Nehän jättävät lähes huomiotta monia omiin tavoitteisiinsa rinnasteisia ongelmia, kuten ihmisoikeudet. Tai köyhyyden... ja myöskin tasa-arvon. Kaikki nämä asiat kuitenkin linkittyvät läheisesti ympäristönsuojeluun.
Kysymyshän on siitä, että näiden järjestöjen ihmiset asettavat ensimmäiseksi prioriteetiksi tietyn, oman ongelmakohtansa. Samalla tavallahan feministitkin toimivat. Priorisoivat sukupuolten välisen tasa-arvon vaikkapa yksilöiden välisen tasa-arvon edelle. Onko tämä nyt mielestäsi se ensisijainen ongelma feminismissä? Vai voitko uskoa yhden asian liikkeiden positiiviseen vaikutukseen yhteiskunnassa?
Me kovan lijan pro-death metallistit taas uskomme kansalaisvaikuttamiseen ja sallimme sijan myös yhden asian liikkeille. Usein kannatamme jopa useita kansalaisjärjestöjä, vaikka pyrimmekin tuomaan keskusteluun kokonaisvaltaisempaa näkemystä. Saatamme yhtyä jopa joihinkin naisjärjestöjen tavoitteisiin, vaikka olemmekin kriittisellä linjalla. Tässä feminismipalstalla keskustellessani olen jopa pikkuhiljaa huomannut, että en ehkä sittenkään ole sovinisti. Minua ei ole sanottu sovinistiksi moneen kuukauteen! Ei missään yhteydessä!
Ajattele kuinka hassua olisi näkemys, että ympäristöasioita ajavaan liikkeeseen kuuluminen tai sellaisen näkökulman omaaminen tarkoittaisi että ei ole kiinnostunut mistään muusta osa-aluuesta elämässä. Silti feminismikeskusteluissa käy ilmi jatkuvasti näkemys eräillä kirjoittajilla, että feministinen näkökulma tarkoittaisi vain ja ainoastaan naisen näkökulmasta asioiden tarkastelun.
Saitko houkutelluksi tytön jo toisille treffeille? Sallinet uteluni, exiä kun tässä ollaan!
...yleensä feminismiä, etenkin kun siitä ei kokonaiskäsitteenä todellakaan voi ottaa selvää.
Itse vain mietin sitä, mitä määreitä itseeni liittäisin - tällä hetkellä en liitä feministi-määrettä, koska se kuvaisi liian suppeasti ajatteluani siitä, että yleensä jokaisessa tasa-arvokysymyksessä pitäisi ottaa huomioon jokaisen asiaan liittyvän osapuolen kanta, ei vain esim. olettaa lähtökohtaisesti, että joku on automaattisesti se "sorrettu osapuoli".
Minäkin kannatin juuri (tosin aika vaatimattomalla summalla) puhdas juomavesi (oli joku afrikan maa kyseessä) -projektia. Vaikka kannatan noin yleisellä tasolla myös puhdasta juomavettä Aasiankin kehitysmaihin (ja niihin muihin, joissa sitä ei vielä ole). Silti en liitä nimeeni proffa (puhd.juom.afr) -jälkiliitettä.
En paheksu ydinvoimankaan vastustajia yleensä. Sellaisia yksittäisiä päätöksiä paheksun, jotka yleensä johtaisivat vaikkapa tilanteeseen, jossa oman ydinvoiman/muun voimatuotannon puutteen vuoksi joutuisimme tuomaan sähköä venäjän rapakuntoisista ydinvoimaloista... Ts. konteksti on jokaisessa kysymyksessä otettava huomioon... kun taas ideaalit yleensä johtavat kokonaisajattelua.
Feminismin suhteen noissa määritelmissä on kaksi vähän keskenään ristiriitaista ideaalia, jonka johdosta feminismi esiintyy vähän kokonaisuutena epäilyttävässä valossa:
määr 1) Miehen ja naisen tasa-arvon ajaminen -> ideaali, jota voin mitä suurimmassa määrin kannattaa
määr 2) Naisten oikeuksien ajaminen naisnäkökulmasta, aina olettamuksena retorisella tasolla, että naisella on valmiiksi asiat huonommin kuin miehellä -> tätä taas en kannata.
Saatan olla ideaaliyhteiskunnan suhteen kanssasi enemmän samaa mieltä kuin luuletkaan. Monista asioista olemme kyllä eri mieltä, mutta en usko kuitenkaan, että olisimme eri mieltä esim. liittyen ihmisten uskonnon- ja mielipiteenvapauskysymyksissä - joka on kaiken demokraattisen toiminnan perusta.
*Viestissä ei ole juuri mitään sisältöä, kunhan vain ajan kuluksi jaarittelen. Teitä on varoitettu.*
Ymmärrän. Ydinvoiman vastustamisessakin on se probleemi, että on vähän vaikea suomalaisena aktiivina vastustaa Venäjän ydinvoimaa. Ymmärrän kyllä, että paremman puutteessa vastustetaan suomalaista ydinvoimaa, pitäisihän meidän demokratiana olla esimerkkinä. Todellisten ratkaisujen puutehan on ympäristöliikkeen perusongelma.
Sama pätee melkein feminismiinkin. Yritetään olle esimerkkejä tietyssä asiassa. Silloin joudutaan tiukalle muissa kysymyksissä. Esimerkkinä juuri kiintiöpolitiikka. Suo siellä...
Tuo Venäjä-juttu on siinä mielessä hauska, että nythän naisten asema on vuosien varrella parentunut niin kovasti, että suomalaismiehet ovat alkaneet ostaa vaimonsa Venäjältä ja kaukoidästä. Vähän niin kuin tuon sähkönkin kanssa meinaa käydä. Kokonaisvaikutusta voidaan kuitenkin pitää positiivisena, ja tätä tietysti ydinvoimankin vastustajat toivovat.
Hassu analogia.
...olit sen verran jäntevän analogian vetäissyt esiin.
Tarkennan mielipidettäni ydinvoimaan sikäli, että ideaalina olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ydinvoimaa pitäisi välttää, samoin kuin esim. uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä - ja suunnata paljon enemmän resursseja tutkimukseen, joka kehittäisi kestävämmän kehityksen aikaansaavia systeemejä.
Kun taas lyhyen tähtäimen käytännön ratkaisuna kannatan ennemmin uuden ydinvoimalan rakentamista suomeen, kuin ydinsähkön ostamista venäjältä.
Samaten kannatan aseistariisuntaa ideaalina, en kuitenkaan yksipuolista. Enkä kannata esim. Suomen luopumista miina-aseestaan, ennen kuin toimiva puolustusratkaisu on saatu tilalle.
Eli esim. sinun kanssasi olen ns. lyhyen tähtäimen ratkaisuista usein eri mieltä, monista suurista ideaaleista samaa mieltä. Puhtaasti teoreettisella tasolla pidän sinua idealistisempana kuin itseäni, ja kunnioitan tiettyä ehdottomuuttasi monissa asioissa. Vaikka siis en olekaan samaa mieltä - josta johtuen kutsun esim. "viherpiipertäjiksi" joskus ihmisiä, jotka romuttavat radikaalisti rakenteita tuomatta uutta/korvaavaa tilalle (viherpiipertäjistä ovat mielestäni ääriesimerkkinä ns. "kettupojat", jotka sitten uikuttavat sairaalassa persaus täynnä suolahauleja kokemaansa vääryyttä, kun ovat koskeneet toisen omaisuuteen päästäen Suomen luontoon sinne kuulumattomia luontokappaleita).
Pikkuisen on huomautettava. Kyllä kansalaisaktivistit noin yleisesti ottaen ovat aika valistuneita ja yleissivistyneitä, mutta joskus se järki tahtoo unohtua kaiken sen intoilun taakse. (Kuten esimerkiksi allekirjoittaneella usein...) Ja siihen intoiluun kyllä törmää, vaikka ei tällä palstalla toki. Esimerkkinä juuri tuo uutisointi, jossa iloitaan tasa-arvon nimissä siitä, kuinka jossain yliopiston tiedekunnassa on huomattava naisenemmistö. Tuo on kai kuitenkin inhimillistä, ja osoittaa vain kritiikin tarpeen.
-----
Sain houkuteltua tytön toisille treffeille... mutta en kolmansille. Ennätys silti! Edellinen ennätys oli yhdet treffit.
Voi harmi!
Kyllä se kulta vielä nurkan takaa eteesi astuu, usko pois. ¤¤