"First settled in the 12th century, Vyborg was built as a fortress in 1293 by the Swedes after they had captured Karelia. In 1710 the fortress was captured by Peter I the Great, and Vyborg thenceforth remained under Russian rule. From 1918 to 1940 the city was part of Finland and held the name Viipuri, but it was ceded back to the Soviet Union in 1940 after the Russo-Finnish War."
http://www.britannica.com/EBchecked/topic/633556/Vyborg
Hienoa että arvostettu tietolähde esittää asiat kutakuinkin oikein: Vyborgissa, eli Viipurissa, kuten kaupunkia vv. 1918-1940 nimitettiin ja Suomessa nimitetään edelleen, oli karjalaista asutusta jo kauan ennen kuin läntiset ruotsalaisvalloittajat perustivat Viipurin linnan ja tekivät Viipurista Ruotsin kuningaskunnan itäisen etuvartion venäläisen Novgorodin vaikutusalueeseen kuuluvaa Karjalaa vastaan, kunnes Pietari suuri Karjalan vapauttaessaan yhdisti maakuntaan myös Viipurin. Samoin on oikein muotoiltu, että v. 1940 Suomi PALAUTTI ("ceded back") Viipurin Neuvosto-Venäjälle, jolta itsenäinen Suomi oli ikäänkuin saanut sen tilapäisesti lainaksi v. 1918 (vaikka vasta Tarton rauhassahan se vahvistettiin v. 1920).
Viipuri oli kautta historiansa kansainvälinen kaupunki - karjalaisten, ruotsalaisten, saksalaisten, venäläisten kaupunki, kunnes siitä v. 1918 väkivalloin tehtiin leimallisesti suomalainen kaupunki. Suuri osa kaupungin venäläisistä, poliittisiin kantoihin katsomatta, joutui v. 1918 kokemaan verilöylyn ja terrorin aallon valkoisten suomalaisten käsissä. Suomalaisten venäläisviha, jota oli 1900-luvun alussa ahkerasti lietsottu, purkautui vastenmielisellä tavalla, kuten sitten myöhemmin jatkosodan keskitysleireillä. Näistä asioista kansallismielinen suomalainen historiankirjoitus luonnollisesti mielellään vaikenee.
Ei mikään estä nykyisin Suomea kehittämästä Karjalaa yhdessä Venäjän kanssa, mutta silti kai parempi on, että alue kuuluu Venäjälle, koska Venäjän pysyvät turvallisuusintressit sen Suomeen rajoittuvassa osassa on pakko molempien maiden aina ottaa huomioon. J. K. Paasikivi sanoi aikoinaan, että mitä kauemmaksi Suomen raja olisi vedetty Pietarista Tarton rauhassa v. 1920, sitä pysyvämpi siitä olisi tullut. Tarton rauhan raja oli Venäjän kannalta liian epäedullinen. Venäläiset suostuivat siihen, koska maan hallitus oli v. 1920 heikko, ulkoisten ja sisäisten vihollisten ympäröimä. Oli Mauno Koivistolta suurta valtioviisautta, ettei hän 1990-luvun alussa yrittänyt samalla tavalla kuin suomalaiset v. 1920 käyttää hyväksi Venäjän heikkoutta, vaan jätti omaan arvoonsa Jeltsinin tarjouksen Karjalan myymisestä Suomelle. Jos kauppa olisi tehty, siitä olisi koitunut Suomelle raskaita taloudellisia mutta vielä pahempia poliittisia seurauksia.
Vuosisadan alkupuolella Suomessa vaikutti haihattelijoita, joiden mukaan muutaman miljoonan ihmisen kansa vaatisi elintilakseen kaiken maan Pohjanlahdesta Vienanmereen, tai ellei sitten peräti Uralille asti. V. 1941 suursuomalaisten höyrypäiden houreet ohjasivat Suomen politiikkaa enemmän kuin realiteettien taju ja tosiasioiden tunnustaminen. Älköön se virhe enää koskaan toistuko Suomen historiassa. Venäjä on pyytänyt anteeksi talvisotaa. Pyytäköön Suomikin anteeksi jatkosotaa ja venäläisten kohtelua Itä-Karjalassa vv. 1941-1944, ja miettiköön suomalaiset myöskin osuuttaan Leningradin saartoon ja satojentuhansien leningradilaisten kuolemaan piiritetyssä kaupungissa. Ei menneitä tragedioita kuitenkaan vihanpidon tekosyynä pidä käyttää. Suomella ja Venäjällä ei enää ole selvittämättömiä kiistakysymyksiä, vaan ainoastaan yhteisiä intressejä, joiden edistämisessä Tarja Halonen, Vladimir Putin ja Dmitri Medvedev ovat osoittaneet suurta valtiotaitoa ja kykyä luottamuksen politiikkaan. Se kyky suomalaisilta ja venäläisiltä puuttui vv. 1918-1944.
http://www.britannica.com/EBchecked/topic/633556/Vyborg
Hienoa että arvostettu tietolähde esittää asiat kutakuinkin oikein: Vyborgissa, eli Viipurissa, kuten kaupunkia vv. 1918-1940 nimitettiin ja Suomessa nimitetään edelleen, oli karjalaista asutusta jo kauan ennen kuin läntiset ruotsalaisvalloittajat perustivat Viipurin linnan ja tekivät Viipurista Ruotsin kuningaskunnan itäisen etuvartion venäläisen Novgorodin vaikutusalueeseen kuuluvaa Karjalaa vastaan, kunnes Pietari suuri Karjalan vapauttaessaan yhdisti maakuntaan myös Viipurin. Samoin on oikein muotoiltu, että v. 1940 Suomi PALAUTTI ("ceded back") Viipurin Neuvosto-Venäjälle, jolta itsenäinen Suomi oli ikäänkuin saanut sen tilapäisesti lainaksi v. 1918 (vaikka vasta Tarton rauhassahan se vahvistettiin v. 1920).
Viipuri oli kautta historiansa kansainvälinen kaupunki - karjalaisten, ruotsalaisten, saksalaisten, venäläisten kaupunki, kunnes siitä v. 1918 väkivalloin tehtiin leimallisesti suomalainen kaupunki. Suuri osa kaupungin venäläisistä, poliittisiin kantoihin katsomatta, joutui v. 1918 kokemaan verilöylyn ja terrorin aallon valkoisten suomalaisten käsissä. Suomalaisten venäläisviha, jota oli 1900-luvun alussa ahkerasti lietsottu, purkautui vastenmielisellä tavalla, kuten sitten myöhemmin jatkosodan keskitysleireillä. Näistä asioista kansallismielinen suomalainen historiankirjoitus luonnollisesti mielellään vaikenee.
Ei mikään estä nykyisin Suomea kehittämästä Karjalaa yhdessä Venäjän kanssa, mutta silti kai parempi on, että alue kuuluu Venäjälle, koska Venäjän pysyvät turvallisuusintressit sen Suomeen rajoittuvassa osassa on pakko molempien maiden aina ottaa huomioon. J. K. Paasikivi sanoi aikoinaan, että mitä kauemmaksi Suomen raja olisi vedetty Pietarista Tarton rauhassa v. 1920, sitä pysyvämpi siitä olisi tullut. Tarton rauhan raja oli Venäjän kannalta liian epäedullinen. Venäläiset suostuivat siihen, koska maan hallitus oli v. 1920 heikko, ulkoisten ja sisäisten vihollisten ympäröimä. Oli Mauno Koivistolta suurta valtioviisautta, ettei hän 1990-luvun alussa yrittänyt samalla tavalla kuin suomalaiset v. 1920 käyttää hyväksi Venäjän heikkoutta, vaan jätti omaan arvoonsa Jeltsinin tarjouksen Karjalan myymisestä Suomelle. Jos kauppa olisi tehty, siitä olisi koitunut Suomelle raskaita taloudellisia mutta vielä pahempia poliittisia seurauksia.
Vuosisadan alkupuolella Suomessa vaikutti haihattelijoita, joiden mukaan muutaman miljoonan ihmisen kansa vaatisi elintilakseen kaiken maan Pohjanlahdesta Vienanmereen, tai ellei sitten peräti Uralille asti. V. 1941 suursuomalaisten höyrypäiden houreet ohjasivat Suomen politiikkaa enemmän kuin realiteettien taju ja tosiasioiden tunnustaminen. Älköön se virhe enää koskaan toistuko Suomen historiassa. Venäjä on pyytänyt anteeksi talvisotaa. Pyytäköön Suomikin anteeksi jatkosotaa ja venäläisten kohtelua Itä-Karjalassa vv. 1941-1944, ja miettiköön suomalaiset myöskin osuuttaan Leningradin saartoon ja satojentuhansien leningradilaisten kuolemaan piiritetyssä kaupungissa. Ei menneitä tragedioita kuitenkaan vihanpidon tekosyynä pidä käyttää. Suomella ja Venäjällä ei enää ole selvittämättömiä kiistakysymyksiä, vaan ainoastaan yhteisiä intressejä, joiden edistämisessä Tarja Halonen, Vladimir Putin ja Dmitri Medvedev ovat osoittaneet suurta valtiotaitoa ja kykyä luottamuksen politiikkaan. Se kyky suomalaisilta ja venäläisiltä puuttui vv. 1918-1944.
Vastaukset 5
Vanhimmat
.. isovenäläinen perseesi!
Karjalaisten ja muiden suomalais-ugrilaisten kansojen esihistoriasta me itse tiedämme tuhansia kertoja enemmän ja tarkemmin kuin joku anglosaksinen populaarihistoriallinen julkaisu.
Euroopan yliopistojen fennougristit, arkeologit ja kielitieteilijät, Saksassa ja Hollannissa, Wienissä ja Tanskan Lundissa, Tromsossa, Helsingissä ja Tartossa, Petroskoissa ja Pietarissa ovat julkaisseet ja julkaisevat jatkuvasti ONLINE tuhansia kertoja tieteellisempiä ja mielenkiintoisempia tutkimuksia kansojemme menneisyydestä kuin lapsille ja lapsenmielisille suunnattu Britannicasi.
Muut isovenäläiset saarnasi jätän omaan arvoonsa - unohduksiin....
Puutun vain yhteen vääristelyyn. Vuosituhannen alkupuolella oli Novgorod niminen tasavalta. Vieläkin puhutaan Vatjan viidenneksestä. Viidennekset olivat hallintoalueita, heimoja, niistä neljä oli suom.-ugrilaisia ja vain yksi sloveenien heimo oli slaavilainen. (Alkuaikoina Ruotsi ei taistellut Venäjää vastaan vaan Novgorodin karjalaisia vastaan. Ruotsitkin vääristelevät!)
Jo silloin "rauhaa rakastava" Moskovan ruhtinaskunta yritti monta kertaa kukistaa sodalla Novgorod. Viimein se onnistuikin. Pohjoisen alueen kaikki heimot joutuivat Moskovan slaavien alaisuuteen.
Valloittaessaan maita venäläiset puhuvat vapauttamisesta. Tällaisten koroljovien inhottava vääristely vain lisää venäläisvihaa.
Eihän täällä ole Volvosta mitään juttua.. Eiks tän pitäny olla traktoripalsta. Volvohan on synonyymi traktorille. No en sit tiie.. Niin ja se on paras rattori se Volvo. Kulkeekin paljon kovempaa kuin joku Zetor.
Suomen ja varsinkin Karjalan huistoriaa - se on kansalliskiihkoilijoiden (natsien) kirjoittama historia.
Se on populaarihistoriaa, millä ei ole yhtään mitään tekemistä tieteellisen historiakirjoituksen kanssa.
Se on Kulturfondettien ja Wahlroosien isolla rahalla maksettua tilaustyötä: ME suvaitsemme maksaa, ja sinä kirjoititt kuin ME haluamme.
Sinulla näyttää pallo olevan aivan hukassa, koska kirjoitat täysiä älyttömyyksiä. Tekstissäsi oli mainittiin seuraavasti:
" Oli Mauno Koivistolta suurta valtioviisautta, ettei hän 1990-luvun alussa yrittänyt samalla tavalla kuin suomalaiset v. 1920 käyttää hyväksi Venäjän heikkoutta, vaan jätti omaan arvoonsa Jeltsinin tarjouksen Karjalan myymisestä Suomelle. Jos kauppa olisi tehty, siitä olisi koitunut Suomelle raskaita taloudellisia mutta vielä pahempia poliittisia seurauksia. "
Miksi ihmeessä Mauno Koisviston olisi pitänyt ostaa Karjala, jonka Neuvostoliitto väkivalloin ryösti Suomelta. Oletko tosiaan sitä mieltä, että varastetun Karjalan myyminen takaisin Suomelle olisi ollut oikeudenmukainen teko?
Ei kansainvälisisessä politiikassa ole sopivaa toimia niin alhaisella tavalla kuin miliisien suojeluksessa olleet huligaanit toimivat muutamia vuosia siten Viipurissa. Ensin huligaanit varastivat suomalaisten vanhusten silmälasit, ja sitten vähän ennen bussin lähtöä he tulivat kauppaamaan silmälaseja takaisin oikeille omistajille. Ei sivistysvaltioiden välillä voida näin toimia, vaikka Venäjällä tämä toimintamalli on vieläkin täysin hyväksytty.
Mauno Koiviston vika oli se, että hän ei osannut tarpeeksi nopeasti tarrata Jeltsinin tarjoukseen. Manun olisi välittömästi pitänyt ehdottaa Jeltsinille sitä, että Venäjä palauttaa heti Karjalan tyhjänä takaisin. Baltian maat toimivat silloin taitavammin, ja ne saivat itsenäisyyden helposti takaisin. Nyt siirtymävaiheessa ne tosin tarvitsevat vielä NATO:n suojakilpeä, sillä itärajan takana oleva naapuri on edelleenkin arvaamaton ja katala.
Suomea on kohdeltu hyvin epäoikeudenmukaisesti Neuvostoliiton hajoamisprosessin yhteydessä. Neuvostoliitto suostui helposti Saksojen yhdistämiseeeen, mutta Karjalaa se ei vieläkään ole vieläkään palauttanut tyjänä takaisin. Osasyynä tilanteeseen on tietysti meidän omien poliitikkojemme liiallinen suomettuminen valhellisena YYA-aikana. Sairas YYA-aika rämetti monen tavallisenkin suomalaisen sielun, ja se on vielä selvästi havaittavissa tämänkin palstan kirjoituksissa.