http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/neuvostosotilaan-henkinen-tila-kannaksella-1944-t27291.html
Kaartinjv.rykmentti 190:n 26-vuotias ylikersantti totesi yliloikkaamistapausten huomattavasta lisääntymisestä rykmentissä, kun saadaan runsaasti täydennystä takaisinvallatuilta alueilta ja kuullaan kertomuksia hyvistä vankeusoloista (ovat saaneet vapaasti viljellä maitaan, mutta puna-armeijan saapuessa joutuvat takaisin armeijaan).
"Tehokkaampia ovat sellaiset lentolehtiset, joissa henk.kohtaisesti kehoitetaan loikkaamaan yli ja luvataan, että yliloikkari kohdellaan hyvin eikä hänen enää tarvitse ottaa osaa sotaan."
Väärien ilmoitusten määrä harhauttaa kokeneenkin esimiehen, puhumattakaan juuri koulutuskeskuksesta tulleista 20-vuotiaista upseereista ja aliupseereista. Hyvän esimiehen kaatuminen synnyttää voimakkaan turvattomuuden tunteen ja miehet, jotka toimivat ilman johtajaa, saavat nopeasti pakokauhun.
Lopulta päällystöön kuuluvatkin alkavat antautua. Jv.rykmentti 381:ssä 6.7.44 erään komppanian päällikkö pakenee taistelun aikana, ja melkein kaikki joukkueen johtajat lähtevät joukkosidontapaikalle jättäen komppaniansa. Komppaniaan jää päällystöstä yksi vääpeli, jolloin myös miehet hajaantuvat ja lähtevät pakoon etulinjoilta. Eräs joukkueenjohtaja ampuu ennen karkaamistaan yhden sotilaan tämän yrittäessä paeta suomalaisten kranaatinheittimistön keskityksestä.
Suomalainen sotilas kertoo Pyörökankaan suunnalta 3.7.44 seuraavaa:
"Kynnyksellä lojuu neljä vihollista, kunniamerkkirivit rintamuksillaan. Perältä kuuluu: 'Finskie granaati durnie'. Ääni tulee heinäkasan alta. Esille vedettynä mies osoittautuu vain lievästi haavoittuneeksi. Henkisesti näyttää olevan heikommassa kunnossa. 'Finskie granaati durnie' ovat ainoat sanat, joita vihollinen pystyy puhumaan. Sotamies Babojev, se on 'granaati durnieta' huutelevan nimi, kertoo että etulinjassa olevan jvrykmentti 191:n pitää vallata Vakkilan kylä. Sitä he 6.komppanian miehet ovat yrittämässä. Mutta suomalaiset kranaatit ovat pahoja, ovat olleet jo pitkän aikaa.Vanhan torpan aukiolla vetäytyviin iskee pelko ja mieltä hallitsee tarve päästä nopeasti turvaan, vähät siitä jos joku tallautuu jalkoihin. Sokea vietti kuljettaa vihollisia. Laitojaan myöten kuhisee aukio perääntyviä. Massansa voimasta he painautuvat karttapiste 33:n kukkulan laitamaa vasten. Viitosen (5.komppanian) ampumakuopista iskevät luotisuihkut tarjolle tulleeseen lihavaan maaliin. Sekasorto vain yltyy. Sotamies Konstantin Jantshuk antautuu vangiksi Pyörökankaalla. Hän sanaa olevansa 64.Kaartindivisioonan jvrykmentti 194:n 1.komppaniasta.."
Joukko-osastoissa syntynyttä taistelutahdollista ongelmaa ei voitu puna-armeijan puolella helposti korjata väliaikaisilla keinoilla, viinan jakamisella ja propagandapuheilla. Kerran pakokauhun saanut joukko hajosi helposti uudestaan. Pakokauhun kieltäminen ei muuttanut miksikään sitä tosiasiaa, että "sotilaat henkisesti raskaissa monoissaan ja upseerit hajoavissa korvikenahkasaappaissan olivat helppoa riistaa" pakokauhun uusiutuville kokemuksille.
Pataljoonien kokoaminen ja majoittaminen, komentajien joukoilleen pitämät puhuttelut, joukkojen yhdistäminen komppanioiden sisällä, suoritettu ase- ja varushuolto, mitkään näistä seikoista eivät korjaa lyhyellä aikavälillä henkisiä puutteita, joita ankarat tykistökeskitykset, ilmapommitukset, linjojen sisään murtautuneet suomalaiset, pelko mottiin joutumisesta ja naapurilohkojen miesten pakeneminen saivat aikaan.
Neuvostosotavangeista monet saatiin heidän ensimmäisinä taistelupäivinään, jolloin myös pakokauhun oireiden ilmenemismuodot näkyivät rohkeuden merkkejä paremmin: esimiehen toimien tarkka seuraaminen, keskustelut mottiin joutumisen mahdollisuudesta, pyrkimys taakse, hillitön ampuminen, ilmeen käyminen älyttömäksi ja pelokkaaksi, käskyn puutteellinen tajuaminen, vastahakoisuus, yksittäisten miesten pakoyritykset, tahtonsa menettäneiden sulloutuminen yhteen, huudot.
Kaartinjv.rykmentti 190:n 26-vuotias ylikersantti totesi yliloikkaamistapausten huomattavasta lisääntymisestä rykmentissä, kun saadaan runsaasti täydennystä takaisinvallatuilta alueilta ja kuullaan kertomuksia hyvistä vankeusoloista (ovat saaneet vapaasti viljellä maitaan, mutta puna-armeijan saapuessa joutuvat takaisin armeijaan).
"Tehokkaampia ovat sellaiset lentolehtiset, joissa henk.kohtaisesti kehoitetaan loikkaamaan yli ja luvataan, että yliloikkari kohdellaan hyvin eikä hänen enää tarvitse ottaa osaa sotaan."
Väärien ilmoitusten määrä harhauttaa kokeneenkin esimiehen, puhumattakaan juuri koulutuskeskuksesta tulleista 20-vuotiaista upseereista ja aliupseereista. Hyvän esimiehen kaatuminen synnyttää voimakkaan turvattomuuden tunteen ja miehet, jotka toimivat ilman johtajaa, saavat nopeasti pakokauhun.
Lopulta päällystöön kuuluvatkin alkavat antautua. Jv.rykmentti 381:ssä 6.7.44 erään komppanian päällikkö pakenee taistelun aikana, ja melkein kaikki joukkueen johtajat lähtevät joukkosidontapaikalle jättäen komppaniansa. Komppaniaan jää päällystöstä yksi vääpeli, jolloin myös miehet hajaantuvat ja lähtevät pakoon etulinjoilta. Eräs joukkueenjohtaja ampuu ennen karkaamistaan yhden sotilaan tämän yrittäessä paeta suomalaisten kranaatinheittimistön keskityksestä.
Suomalainen sotilas kertoo Pyörökankaan suunnalta 3.7.44 seuraavaa:
"Kynnyksellä lojuu neljä vihollista, kunniamerkkirivit rintamuksillaan. Perältä kuuluu: 'Finskie granaati durnie'. Ääni tulee heinäkasan alta. Esille vedettynä mies osoittautuu vain lievästi haavoittuneeksi. Henkisesti näyttää olevan heikommassa kunnossa. 'Finskie granaati durnie' ovat ainoat sanat, joita vihollinen pystyy puhumaan. Sotamies Babojev, se on 'granaati durnieta' huutelevan nimi, kertoo että etulinjassa olevan jvrykmentti 191:n pitää vallata Vakkilan kylä. Sitä he 6.komppanian miehet ovat yrittämässä. Mutta suomalaiset kranaatit ovat pahoja, ovat olleet jo pitkän aikaa.Vanhan torpan aukiolla vetäytyviin iskee pelko ja mieltä hallitsee tarve päästä nopeasti turvaan, vähät siitä jos joku tallautuu jalkoihin. Sokea vietti kuljettaa vihollisia. Laitojaan myöten kuhisee aukio perääntyviä. Massansa voimasta he painautuvat karttapiste 33:n kukkulan laitamaa vasten. Viitosen (5.komppanian) ampumakuopista iskevät luotisuihkut tarjolle tulleeseen lihavaan maaliin. Sekasorto vain yltyy. Sotamies Konstantin Jantshuk antautuu vangiksi Pyörökankaalla. Hän sanaa olevansa 64.Kaartindivisioonan jvrykmentti 194:n 1.komppaniasta.."
Joukko-osastoissa syntynyttä taistelutahdollista ongelmaa ei voitu puna-armeijan puolella helposti korjata väliaikaisilla keinoilla, viinan jakamisella ja propagandapuheilla. Kerran pakokauhun saanut joukko hajosi helposti uudestaan. Pakokauhun kieltäminen ei muuttanut miksikään sitä tosiasiaa, että "sotilaat henkisesti raskaissa monoissaan ja upseerit hajoavissa korvikenahkasaappaissan olivat helppoa riistaa" pakokauhun uusiutuville kokemuksille.
Pataljoonien kokoaminen ja majoittaminen, komentajien joukoilleen pitämät puhuttelut, joukkojen yhdistäminen komppanioiden sisällä, suoritettu ase- ja varushuolto, mitkään näistä seikoista eivät korjaa lyhyellä aikavälillä henkisiä puutteita, joita ankarat tykistökeskitykset, ilmapommitukset, linjojen sisään murtautuneet suomalaiset, pelko mottiin joutumisesta ja naapurilohkojen miesten pakeneminen saivat aikaan.
Neuvostosotavangeista monet saatiin heidän ensimmäisinä taistelupäivinään, jolloin myös pakokauhun oireiden ilmenemismuodot näkyivät rohkeuden merkkejä paremmin: esimiehen toimien tarkka seuraaminen, keskustelut mottiin joutumisen mahdollisuudesta, pyrkimys taakse, hillitön ampuminen, ilmeen käyminen älyttömäksi ja pelokkaaksi, käskyn puutteellinen tajuaminen, vastahakoisuus, yksittäisten miesten pakoyritykset, tahtonsa menettäneiden sulloutuminen yhteen, huudot.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi Kannakselle tulee Aasiasta erittäin huonosti koulutettuja täydennysmiehiä, Ukrainasta ja Valko-Venäjältä vanhoja ukkoja, lievästi haavoittuneita, silmäpuolia, invalideja, haavakuumeisia, naisia ja vuonna 1926-27 syntyneitä lapsia?
Siksi että kiintiöt täytetään niiden rajoja siirtämällä, mikä selittää osien suuruuden ja kategorioiden pienuuden. Joukot mahdutetaan vaadittuihin puitteisiin niiden vastuuta pois siirtämällä. Kun takana ei voi olla liian suuria määriä lievästi haavoittuneita, niin edessä täytyy olla välttämätön joukko "kuolevia sankareita". "Vastuuttomat" sotilaat eivät kuitenkaan voi tiedostaa uhrivalmiuttaan ennen kuolemanpelkoa.
Jv.rykmentti 996:n II pataljoonan esikuntapäällikkö, kapteeni Kuzjmin kertoo avomielisesti, oma-aloitteisesti NL:n oloja tuntevasti, kokemuksellisesti ja luotettavasti kuulustelijoilleen:
"Miehistön ja aliupseerien tappiot ovat 75% Viipurin valtaukseen mennessä. Upseerien tappiot vielä suuremmat. 75% tappioista on haavoittuneita. Yleistä on itsensä silpominen sekä "äänestäminen", jolloin mies kätkeytyy hyvin, mutta nostaa vasemman kätensä tai toisen jalkansa vihollisen tulelle alttiiksi haavoittuakseen lievästi. Taloudellisista syistä on 75% upseereista liittynyt kommunistiseen puolueeseen, sillä muuten ei ole juuri mitään mahdollisuuksia päästä kohoamaan. Aatteellisia kommunisteja on enää hyvin vähän.
---sotaväsymys on yleinen ja parhaiten huomaa sen juuri itsensäsilpomistapausten suuresta määrästä."
Jv.rykmentti 296:n 30-vuotiaan kersantin mukaan
"useat rangaistuskomppanian miehet haavoittavat itseään jouduttuaan tulikosketukseen vihollisen kanssa päästen siten taaemmaksi."
yli 5 miljoonaa miestä pelkästään 1941. Noin miljoona meni saksalaisten palvelukseen erilaisin tehtäviin, myös taistelijoiksi.
Vastaavaa ei tapahtunut missään muussa armeijassa.
Ihantalan taistelujen alkuvaiheessa 30.KaAK:n joukot olivat hajaantumassa 25.6.44 kahteen kiilaan, suomalaisen jvrykmentti 6:n komentajan osasto puristi Talinmyllyn suunnalla 64.KaD:n kahdelta puolen. Juustilaa kohti vyöryvät neuvostopanssarit olivat ilman läpimurron takaavaa sivustavarmistusta. Koko neuvostotoiminta jähmettyi. 64.KaD:n joukot alkoivat siilipuolustautua Talinmyllyllä, jossa panssarivaunuille kaivettiin puolustushautoja. Jalkaväki ei pystynyt seuraamaan Juustilaan eteneviä panssarivaunuja, kun Konkkalanvuoren koillisreunassa oleva Jääkäripataljoona 5:n joukkue ampui "kannet tyhjiksi kaartilaisista". Muuallakin tuhottiin panssarivaunujen kannella istuneita desantteja ja vieressä juosseita kaartilaisia. Mutalahteen edennyt panssarikärki kohtasi Torikassa muutaman suomalaisen rynnäkkötykin, jotka tuhosivat viisi panssariavaunua.Porttihoikan risteyksessä Saimaan kanavalle edenneeltä 27.panssarirykmentiltä puuttui tällöin sivustavarmistus Ihantalaan päin.
Juustilankankaalle ennen puoltapäivää (25.6.44) edennyt hyökkäyskärkenä oleva uudenmallinen T-34/85 panssarivaunu ajaa suomalaiskuorma-auton päälle, mutta vetäytyi sitten 400 metriä taaksepäin Juustilankankaan itälaitaan tienmutkaan nähdessään suomalaisen Panssariprikaatin panssarivaunuista koostuvan osaston vanhanmallisen T-34 kärkipanssarin. Neuvostopanssarivaunu ryntää kolmosvaihteella mutkasta ampuen suomalaispanssarin kimppuun mutta tuhoutuu itse täysosumista. Seuraavan mutkan takana kolme neuvostopanssaria odotti suomalaisten vastaiskua. Kun suomalainen KV-1 panssarivaunu ilmestyi mutkaan, ne alkoivat tulittaa sitä, joten se peräytyy. Mutta yksi venäläispanssari juuttui peltoon kiinni ja sen miehistö pakenee kattoluukusta, kaksi muuta panssaria jäävät myös tielle. Vähän myöhemmin eräässä mutkassa odottava SU-152 rynnäkkötykki sai kimppuunsa suomalaisia jalkaväen miehiä, tykin miehistö kaatui vaunun viereen tulitaistelussa.
27.Panssarirykmentin panssarit saivat seuraavaksi vastaansa suomalaisia rynnäkkötykkejä. Panssarikiila joutuu iltaan mennessä melkein kokonaa tuhotuksi. Läpimurron avaaminen epäonnistui. Liikkeen suunta muuttui. Aloitteen ja aktiivisuuden katsantokanta muuttui suomalaiseksi. Neuvostohyökkäys joutui nyt ottamaan joka suunnalta vastaan hyökkäyksiä.
---suomalaiset ampuivat konsanaan yhtä kovan tykistötulen hyökkääjän niskaan kuin Kannaksella. Taisi olla n. 60 000 kranaattia muutamassa päivässä. Puna-armeijan hönkiminen sammui kuin saunalyhty.
Tiihosen kirjoista löytyy esimerkkejä enemmänkin!
Minulla on hyllyssä Tiihosen väitöskirja kahtena eri versiona ja sen koosteteos tai ns. kansanpainos kolmantena.
Väitöskirja on 3-osainen eli nidottu teos on kahtena kappaleena ja A3 -karttaliite kolmantena. Painettu 1998.
Toinen on yksiosainen 762 -sivuinen kovakantinen painos, vuodelta 2000, mukana CD-levy, jossa on kartat.
Sitten on tuo kovakantinen ns. kansanpainos: Ratkaisu Kannaksella 1944, v. 2000
Lopuksi on tuo nidottu, 148 sivuinen, Yllätys Kannaksella 1944, v.2002
Tapio Tiihonen: Karjalan kannaksen suurtaistelut kesällä 1944
Tapio Tiihonen: Ratkaisu Kannaksella 1944
Tapio Tiihonen: Yllätys Kannaksella 1944