Esikoulu?

Mun kaks vanhinta ovat käyneet eskarin ja molemmat viihtyivät hyvin. Ei siellä varsinaisesti opetella lukemaan, vaan tunnistamaan ja hahmottamaan kirjaimia. Matikassa on yhteen-ja vähennyslaskuja, esim. paljonko saat kaupassa rahasta takaisin, ihan perusjuttuja, joita6v on jo hyvä hallita. Luontoon ja Ympäristöön tutustutaan retkeillen ja leikkien. Numeroita, läksyjä ja kokeita ei ole. Paljon retkeillään, leikitään ja askarrellaan. Pääasia on oppia toimimaan ryhmässä ja antaa toisille työrauha.Ainakin meillä lapset olivat innostuneempia kuin jos olisi ollut pelkkää peruspäivähoitoa.

Olen itse ollut 2 kertaa eskarissa "TET:issä". Lapset leikkivät, piirsivät, kävimme kävelyllä ulkona, peuhasivat ulkona jne. Eli ihan normaaleja tarhajuttuja. Siellä leikin, piirsin, pelasin, puuhastelin pihalla lasten kanssa jne.
Toisessa oli yhtenä päivänä joku eskarituokio (kesto ehkä tunnin), jolloin oli jotain eskaria.

Eli siis suurimmaksi osaksi ajasta oli kavereita ja leikkiä ja välillä joku eskarituokio.

on hyvin koulumuotoinen,mutta lapset ovat siellä viihtyneet.Aamu alkaa vaille yhdeksän ja sinne mennään(peruskoulun tiloihin)reppu selässä kuin koululaiset konsanaan.Sieltä saa (lapset ovat halunneet) läksyjä lähinnä väritystehtäviä ja pisteestä pisteeseen tyylisiä noin kerran kuussa.Sieltä tulee todistus syksyllä ja keväällä.Kaikki lähes poikkeuksetta oppivat lukemaan ja kirjoittamaan ja laskemisen alkeetkin.Jotenka eka luokan aloittaminen ei tunnu enää juuri miltään.Toisaalta tämä on hyvä asia,mutta juuri tuo lapsuuden lyheneminen on se miinus puoli.Täällä varsinkin kun ollaan siellä oikean koulun piirissä niin se koulu maailma hyppää jo tässä vaiheessa kuvioon.Poika kun oli vasta 5,8 kun alotti eskarin niin sillon se tuntu jotenkin julmalta,mutta tyttö oli sitten 6,7 niin tunne oli jo ihan toinen.No,lapset viihtyy se on kai pääasia,vaikka äitiä joskus hirvittääkin

Suurin hyöty esikoulusta on lapsille, joilla ei muuten ole paljoa kokemusta ryhmässä toimimisesta, esimerkiksi lapset,jotka ovat kotona tai perhepäivähoidossa. Lapset oppivat tulemaan toimeen erilaisissa tilanteissa erilaisten lasten kanssa. Esikoulussa on mahdollisuus vielä ohjata ja neuvoa ristiriitojen sovittelussa, kun työntekijöitä on useimmiten enemmän kuin koulussa ja lapsia vastaavasti vähemmän. Toinen tärkeä asia on opettaa lasta huolehtimaan itsestään ja tavaroistaan sekä pukeutumaan säänmukaisesti. Esikoulussa aikuinen kuitenkin huolehtii esim. unohtuneista hanskoista yms. jos lapsi ei itse huomaa. Opettajalla koulussa ei ole mahdollisuutta varmistaa, että kaikki 20 oppilasta muistavat kaikki tavaransa. Ainakin omassa kunnassani sekä siinä kunnassa,jossa olen työssä esikoulu ei noudata koulun 45 minuutin tunteja eikä muullakaan tavoin muistuta koulua, vaikka toiminta olisi koulun yhteydessä. Koulua lyhyemmät hetket, joissa lapset opettelevat kuuntelemista, keskustelua ja keskittymistä kuuluvat toki päivittäiseen toimintaan ja noin puolet lapsista oppii lukemaan, vaikka se ei varsinaisesti ole tavoitteena, vaan tutustutaan kieleen, kirjaimiin, tavuihin ja kirjallisuuteen sekä kartutetaan sanavarastoa. Matematiikka on numeroihin tutustumisen lisäksi vertailua, luokittelua ja sarjoittamista. Koululle jää kyllä runsaasti tekemistä, mutta useimmilla jää enemmän voimia opiskeluun, kun osaavat jo toimia ryhmässä ja oppiminen helpottuu, kun jaksaa keskittyä. Kyllä nykyisinkin on lapsia, jotka eivät käy esikoulua, mutta jos ei ole riittäviä sosiaalisia taitoja, kun aloittaa koulun niin pelkkä lukutaito ei takaa koulussa salviytymistä.

meillä maaseudulla on eskari koulutoimen yhteydessä ja se on upea asia. ryhmää vetää lastentarhaopettaja apuopettaja ja päivä 9-13 sisältää leikkejä, pelejä, satuja, piirustusta,askartelua, ulkoilua, urheilua ja jonkin verran kirjainten, numeroiden, kuukausien ja viikonpäivien opiskelua.

tärkeintä eskarissa on oppia sosiaalisia taitoja: kuinka erimielisyydet selvitetään, miten ryhmässä käyttäydytään (puheenvuorot ja toisen kuunteleminen) rymässä ruokailu, keskittyminen omaan työhön ja työrauhan antaminen toisille.

ekaluokka on sitten paljon helpompi kun nämä asiat on jo hallinnassa. ekalla vasta alkaa luku- ja laskuopetus

Nimenomaan leikki ja yhdessä tekeminen ovat esiopetuksen kulmakiviä, puhumattakaan kiinteästä ja avoimesta yhteistyöstä vanhempien kanssa! Esikoulu ei missään tapauksessa voi olla akateeminen instituutio, joka kieltäisi lapsuuden ominaisluonteen, luovuuden ja toiminnallisuuden tarpeet.

Se on parhaimmillaan myös turvaverkko lapsille ja perheille, joiden elämä ei mene kuin sadussa, vaan ilmenee erityisen tuen tarvetta. Ajoissa annettu tuki estää lasta saamasta suuria kolhuja itsetunnolleen. Erityisopettajat ovat tässä tärkeitä apuja. Tutkimuksissa on todettu lisäksi lasten hyötyvän matemaattisten alkeistaitojen harjoittamisesta esikouluiässä, ehkä jopa enemmän kuin kielellisten. Tällöin on kyse havainnointitaitojentukemisesta ja matemaattisen ajatteluun johdattelusta. Eskarin tulee olla lempeää herättelyä oppimaan, eikä huumoria, iloa yhdessä toimimisesta, pidä unohtaa. Sosiaaliset taidot, työskentelytaidot ja vastuuntunto itsestä ja omista tavaroista kehittyvät ryhmässä.