Mulla on muutamia diagnooseja (epävakaa pers.häiriö, pakko-oireinen häiriö sekä depersonalisaatio/derealisaatiohäiriö). Tuntuu, että mulle tyrkytetään liikaa lääkkeitä. Tällä hetkellä pitäisi syödä neljää, kahta masennuslääkettä ja kahta neuroleptiä, mutta lääkäriä konsultoimatta syön vain yhtä neuroleptiä. Vähennysteni jälkeen eräs kaveri, jota en ollut nähnyt vähään aikaan, kommentoi, että vaikutan paljon pirteämmältä kuin aiemmin. Olen vaihtanut psykiatria pari kertaa, tuo nykyinen tuntui toimivan pari vuotta, mutta nyt tuo lääkkeiden tuputus on alkanut mietityttää.
Suurimmat ongelmat mielestäni mulla tällä hetkellä on se, että asiat ei herätä yhtä paljon tunteita kuin aiemmin (eli viisi vuotta sitten, kun olin vielä terveen kirjoissa), olen koko ajan huolissani jostain (pakkomielteiden aiheet vaihtelee), muisti on huono, libido on alhainen ja minulla ei ole juurikaan tulevaisuuden toivoa. Niin ja olen kymmenvuotiaasta asti kokenut muistoja, että minua olisi käytetty seksuaalisesti hyväksi isäni toimesta, ja tämä vaivaa, mutta terapeuttini mielestä mulla pitäisi olla siitä jotain oireita (muita kuin nykyisiä). Luuletteko, että nämä korjautuisi jollain lääkeyhdistelmällä? Vai pitäisikö jättää tuo viimeisinkin pois? Nuo asiat ei siis toistaiseksi ole muuttuneet minkään lääkityksen avulla. Sairastumisen alussa olin vuoden pari jossain määrin psykoottinen (ajatushäiriöitä, ei näkö-tai kuuloharhoja), sitä en enää ole lääkityksen ansiosta. Kognitiivisessa terapiassa olen siis käynyt kolme vuotta, en tiedä onko siitä ollut kauheasti hyötyä, kun on ehkä väärä henkilö terapeuttina.
Suurimmat ongelmat mielestäni mulla tällä hetkellä on se, että asiat ei herätä yhtä paljon tunteita kuin aiemmin (eli viisi vuotta sitten, kun olin vielä terveen kirjoissa), olen koko ajan huolissani jostain (pakkomielteiden aiheet vaihtelee), muisti on huono, libido on alhainen ja minulla ei ole juurikaan tulevaisuuden toivoa. Niin ja olen kymmenvuotiaasta asti kokenut muistoja, että minua olisi käytetty seksuaalisesti hyväksi isäni toimesta, ja tämä vaivaa, mutta terapeuttini mielestä mulla pitäisi olla siitä jotain oireita (muita kuin nykyisiä). Luuletteko, että nämä korjautuisi jollain lääkeyhdistelmällä? Vai pitäisikö jättää tuo viimeisinkin pois? Nuo asiat ei siis toistaiseksi ole muuttuneet minkään lääkityksen avulla. Sairastumisen alussa olin vuoden pari jossain määrin psykoottinen (ajatushäiriöitä, ei näkö-tai kuuloharhoja), sitä en enää ole lääkityksen ansiosta. Kognitiivisessa terapiassa olen siis käynyt kolme vuotta, en tiedä onko siitä ollut kauheasti hyötyä, kun on ehkä väärä henkilö terapeuttina.
Vastaukset 2
Vanhimmat
haittavaikutukset voivat jäädä pysyviksi.
Seksuaalisuuden tuhoutuminen http://en.wikipedia.org/wiki/PSSD
Pakkoliikkeet http://en.wikipedia.org/wiki/Tardive_dyskinesia
Jos lääkettä on käyttänyt pitkään, niin lopetus tulee tehdä hitaasti vähitellen.
Vaivasi tuskin on sairaus ja ei ainakaan mielisairaus. Todennäköisesti kyseessä on ongelma elämässä.
Mitkä masennuslääkkeet sulla on käytössä? Mitä tarkoitit, kun kirjoitit, että seksuaalisesta hyväksikäytöstä lääkärin mielestä pitäisi olla muita oireita kuin nykyisiä? Onko isäsi joutunut vastuuseen lain edessä teoistaan?
Minäkin olen kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä ja se painaa mieltä pakkoajatuksen muodossa.