Televisiosta tuli juuri, että te ette vieläkään ole selvinneet kuiville siitä ampumatragediasta, joka tapahtui jo toista vuotta sitten. Mikä siinä vielä kiikastaa? Ette muka ole saaneet tietoa. Niin mistä ette ole saaneet tietoa? Varmasti olette saaneet kaikki tiedon mitä siitä yleensä kukaan tietää.
Selitän kaikille halukkaille mistä on kysymys: Siellä Kauhajoella oli koulussa yksi täydellisesti tärähtänyt nuorukainen, siis suomeksi sanottuna mielevikaisuuteen ajautunut. Osa teistä tai muista sen ikäisistä oli kiusannut sitä ja syrjinyt sitä. Se kiusaaminen ja syrjiminen oli alkanut jo kotipaikan peruskoulussa. Opettajat ja sen vanhemmat ja koulutoverit eivät huomanneet tai välittäneet sen kiusaamisesta. Siksi se katkeroitui ja eristäytyi muista. Sen sielu kaipasi muiden seuraa ja hyväksyntää, mutta te tette antaneet sitä hänelle. Siksi se alkoi miettiä pimeitä, tai oikeammin sen päähän virtasi pimeitä ajatuksia, jotka ottivat sen ajatuksissa sen tilan mikä kavereiden ja koulutovereiden ja opettajien ja vanhempien olisi kuulunut täyttää miellyttävällä kaveruudella ja mukana ololla, tuella ja ohjauksella. Lopulta sen ajatusmaailma halusi tehdä lopullisen eron pahaan maailmaan, jonka se koki ympärillään. Kostoksi se tappoi silmittömästi kaikki, jotka sattuivat lähelle. Se ajautui luonnonvoimien pakolla tähän, kun ei ollut vastavoimaa ympärillä.
Mitä opimme tästä? Opimme sen, että ketään koulutoveria tai ketään ei pidä jättää yksinäisyyteen, eikä hylkyyn, sillä sen sielu täyttyy kostosta. Olkaa läsnä toisilleenne.
Opettajat seuratkaa, ettei ketään jätetä yksin tai hylätä. Vanhemmat puhukaa lastenne kanssa joka päivä. Olkaa vanhemmat lastenne elämässä niin turvallisia, että he uskaltavat puhua pahatkin asiat kanssanne. Älkää rankaisko jos tulee virheitä. Luopukaa mielummin uraputkestanne kuin lapsistanne.
Olkoon armo teidän kanssanne lpppujen lopuksi.
Selitän kaikille halukkaille mistä on kysymys: Siellä Kauhajoella oli koulussa yksi täydellisesti tärähtänyt nuorukainen, siis suomeksi sanottuna mielevikaisuuteen ajautunut. Osa teistä tai muista sen ikäisistä oli kiusannut sitä ja syrjinyt sitä. Se kiusaaminen ja syrjiminen oli alkanut jo kotipaikan peruskoulussa. Opettajat ja sen vanhemmat ja koulutoverit eivät huomanneet tai välittäneet sen kiusaamisesta. Siksi se katkeroitui ja eristäytyi muista. Sen sielu kaipasi muiden seuraa ja hyväksyntää, mutta te tette antaneet sitä hänelle. Siksi se alkoi miettiä pimeitä, tai oikeammin sen päähän virtasi pimeitä ajatuksia, jotka ottivat sen ajatuksissa sen tilan mikä kavereiden ja koulutovereiden ja opettajien ja vanhempien olisi kuulunut täyttää miellyttävällä kaveruudella ja mukana ololla, tuella ja ohjauksella. Lopulta sen ajatusmaailma halusi tehdä lopullisen eron pahaan maailmaan, jonka se koki ympärillään. Kostoksi se tappoi silmittömästi kaikki, jotka sattuivat lähelle. Se ajautui luonnonvoimien pakolla tähän, kun ei ollut vastavoimaa ympärillä.
Mitä opimme tästä? Opimme sen, että ketään koulutoveria tai ketään ei pidä jättää yksinäisyyteen, eikä hylkyyn, sillä sen sielu täyttyy kostosta. Olkaa läsnä toisilleenne.
Opettajat seuratkaa, ettei ketään jätetä yksin tai hylätä. Vanhemmat puhukaa lastenne kanssa joka päivä. Olkaa vanhemmat lastenne elämässä niin turvallisia, että he uskaltavat puhua pahatkin asiat kanssanne. Älkää rankaisko jos tulee virheitä. Luopukaa mielummin uraputkestanne kuin lapsistanne.
Olkoon armo teidän kanssanne lpppujen lopuksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä on kova läksy, mutta niin se on. Kaveria ei pidä jättää yksin.