Lapsenlapseni ei saa kristillistä kasvatusta..

Hankala tilanne. Sinun on tietysti mahdotonta saada tytärtäsi kasvattamaan lastaan kristillisesti, ellei hän itse sitä halua. Voit tietysti jutella hänen kanssaan asiasta, mutta jos hän ei usko, hän ei oikeastaan edes voi kasvattaa lastaan kristillisesti. Nähdäkseni et voi tehdä oikein muuta kuin olla lapsenlapsesi seurassa reippaasti oma itsesi ja kertoa hänelle Jumalasta ja Jeesuksesta ja pitää esillä evankeliumia. Jos itse elät kristittynä, on aivan luonnollista, että uskosi näkyy elämässäsi ja myös siinä, kuinka toimit lapsenlapsesi kanssa. Mutta ehkä siinä on se vaara, että sinun ja tyttäresi välit huonontuvat? Tilanne on tosiaan hankala. Pahinta, mitä tyttäresi voisi tehdä, olisi kieltää sinua tapaamasta lastaan. Mutta samalla hän tekisi pahoin omalle lapselleen riistämällä tältä isoäidin, ja varmaan rikkoisi välinsä sinunkin kanssasi. Joka tapauksessa tyttäresi ensisijaisesti päättää lapsensa kasvatuksesta. Ei siinä oikein auta muu kuin rukoilla.

Mitäpä jos tyttäresi anoppi olisi harras muslimi. Toivoisitko, että anoppi yrittäisi pelastaa lapsenlapsensa muslimiksi? Minä en katsoisi hyvällä, jos isovanhemmat yrittäisivät vaikuttaa lasteni kasvatukseen vastoin tahtoani. Ainoa tahdikas tapa on keskustella tyttäresi kanssa suoraan ja kunnioittaan hänen tahtoaan äitinä.

Raamatussa sanotaan, että se mikä on mahdotonta ihmiselle, on mahdollista Jumalalle. Käänny Hänen puoleensa, rukous on asia joka kannattaa heti aloittaa, että Jumala kuulisi ja auttaisi, vaikka ei ihan heti niin auttaisi kuitenkin kun se Hänelle sopii.

" Perheessä ei koskaan opeteta rakastavasta Jumalasta, kristillisistä arvoista eikä mistäkään muusta tärkeästä. "

>> Tarina Jumalasta ei ole lapselle tärkeä mutta kyllä se Euroopassa yleensä pääpiirteissään tulee selväksi heille ilman kirkkoon kuulumistakin.

>> Kristilliset arvot eivät ole mitään muuta kuin normaaleja yleismaailmallisiin moraalikäsityksiin perustuvia käyttäytymissääntöjä. Ne tulevat ihmiseen mainiosti ilman kirkkoa.

>> Voi olla että sille tärkeälle jää paremmin aikaa kun ja tärkeät asiat tarttuvat paremmin päähän, kun saa tarkastella maailmaa ilman kristinuskon suodattimia.

" Kysynkin nyt teiltä, mitä ihmettä minä teen? Olen niin surullinen, kun näen pojan vain kasvavan vanhemmaksi ja vanhemmaksi ilman Jumalaa. Pitäisikö minut puhua tyttärelleni vai ottaa vain ohjat omiin käsiini ja pyrkiä valistamaan poikaa ( ja myöhemmin hänen nuorempaa sisartaan) oikeista elämänarvoista? "

>> Jos uskonto on sinulle tärkeää, niin elä ihan normaalia kristitylle kuuluvaa elämää mutta älä tuputa uskoasi toisille. Voit olla iloinen siitä että poika saa vapaasti löytää sen uskonnon tai uskonnottomuuden joka hänelle sopii ilman kamalaa pakkokastetta.

>> Ohjaiden omiin käsiin ottaminen (tai sellaisen yritys) johtaisi melko varmasti välirkkoon.

Niin monet valitsevat aina kiertotien päästäkseen sille mahdolliselle oikealle tielle. Osa valintaa, eikä suinkaan jotakin luonnonvalintaa. Sanoisin. Itse asiasta voin vaan todeta, vähän säälien.
Et siis luota Jumalamme, Luojamme, taivaallisen Isän kykyyn kutsua valittujaan itsellisesti
ja täysin omaehtoisesti. Vaan katsot jotta sinä etevänpänä ja tietäväisenpänä sekä mahtavanpana vaikuttajana, hyvänä ihmisenä, voit ratkoa kaikki onglemat joihin törmäät, jopa paremmin kuin yksikään toinen eläväinen. Et varmasti ole ainutkertainen yksilö maan päällä jolla on tuo sama asenne ja suureksi paisunut itsevarmuus.
Miksi tuosta huolimatta, et yritä vaikuttaa maailman suuriin ja varsinaisiin ongelmiin ja niihin todellisiin epäoikeudenmukaisuuksiin jotka kalvavat ihmisiä? Tai kertoa läheisillesi, jota Kristus taivaallisen Isän valtuuttamana todella opetti!

Oletko miettinyt sitä, että kristillinen ja kristinusko on kaksi eri asiaa???

Jeesuksen seuraajat olivat kristittyjä.
Jeesuksen seuraajien murhaajat olivat kristinuskon uskovaisia.
Huomaa ero...
Jeesus ei ollut uskossa, Hän oli Jumalallisuuden tietoudessa.
Kristittyjä ovat Jumala ja Jeesuksen Laille kuuliaiset.
Krostinuskon uskovaiset ovat Jumalan ja Jeesuksen Lain lainrikkojia jopa omia uskovaisia, pikku lapsiakin ovat tappaneet noitarovioillakin...

Kannettee miettiä mitä ihmisille opettaa. Uskonvapaus on ihmisoikeus joka kuuluu lapsillekkin.

"Poika on reipas, hyväkäytöksinen pikku herrasmies"

Sillä lailla!


"Onko tosiaankin niin, että tyttäreni pyrkii opettamaan pojalle oman katsomuksensa, eikä millekään muulle ole sijaa?"

Entäpä jos tyttäresi kasvattaa poikaa muodostamaan oman elämänkatsomuksensa ilman sinun oikeita mielipiteitäsi.


"Pitäisikö minut puhua tyttärelleni vai ottaa vain ohjat omiin käsiini ja pyrkiä valistamaan poikaa ( ja myöhemmin hänen nuorempaa sisartaan) oikeista elämänarvoista?"

Toivottavasti lasket leikkiä mutta jos et kuitenkaan: Nuo kaksi eivät ole vaihtoehtoja. Sinun ei kuulu puhua tyttärellesi ja vielä vähemmän "valistaa" poikaa. Asiat ovat kuten pitääkin, lapsenlapsesi saavat kasvaa vapaina uskonnollisesta painostuksesta ja muodostaa mielipiteensä ihan itse.

Löysin tämän vanhan ketjun jostain, ja päätin piipahtaa hetkeksi.

Kysyisin, onko tilanne teillä parantunut? Mitä lapsenlapsillesi kuuluu? Onko tyttäresi jo löytänyt oikean polun?

Kaikkea hyvää sinulle toivottaen sekä Jumalan siunausta sinulle ja perheellesi.