Kerronpa itsestäni.
Olen aina ollut kiinnostunut uskonnoista. Yläaste koulu ikäisenä seurustelin tytön kanssa joka oli hyvin kristillisuskoisesta perheestä. Me keskusteltiin useasti hänen luona uskosta Jumalaan ja Jeesukseen. Hän sai minun sisälle kytemään ajatuksen Jumalaan uskomisesta. Meillä meni seurustelu suhde kumminkin poikki, koska minä en kestänyt sitä, että tämä tyttö ei saanut edes olla viikonloppuisin myöhään pihalla. Hänen isänsä kanssa kävin keskustelun ja hän sanoi, että en saa pussata hänen tyttöään kuin enintään poskelle. Minusta rupesi tuntumaan, että tytön isä ei oikein pitänyt minusta. Tuntui kuin hän olisi yllättänyt tahallaan meidät kun nuoleskeltiin tytön kanssa tytön huoneessa. Tyttökin oli sitä mieltä, että hänen isä oli hiljaa hiiviskellyt oven taakse ja rynnännyt yhtäkkiä sisään ja mennyt tytön huoneessa olevaan vaatehuoneeseen mukamas etsimään jotain. En jaksanut sellaista pelleilyä panin suhteen poikki, mutta tyttö sai sisälleni kytemään ajatuksen uskosta Jeesukseen.
Tuli rippikoulu kävin sen läpi viikon leirillä. Se vahvisti uskoani. Rukoilin joka ilta kotona nukkumaan mennessä. Muistan joskus rukoilleeni, että Jumala ei jättäisi minua ikinä vaan pitäisi minusta kiinni etten rupee harhailee. Uskoin siihen, että Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala niin kuin on raamatussa kirjoitettu. Luin raamattua silloin tällöin. Raamattu varmaan tuli luettua läpi ajan kuluessa. Koitin oppia tuntemaan rakkautta enempi. Sillä hetkellä olin melko hyvin uskossa Jumalaan. Kumminkaan kenellekään en suoranaisesti puhunut Jumalaan uskomisesta. Saattoi jotkin nähdä puheitteni läpi uskovani Jumalaan.
Pohdin paljon Jumalaan uskomista ja mitä se on. Kaikki kaverini vihasi uskovaisia. Koitin puhua heille, jotta ne oppisi hyväksymään Jumalaan uskovat. Kuulin paljon epäkohtia heiltä mitä raamatussa oli ja kuinka tyhmiä jotkin uskovaiset oli. Näin minun elämässä kaikkien asioitten olevan niin älyttömän hyvin ja tuntuu edelleen kaikkien asioitten mitä tapahtuu niin menevän älyttömän hyvin just niin kuin olisi tarkoituskin.
Annoin itselleni kriittisiä kysymyksiä uskonnosta joihin koitin keksiä vastauksia. Uskoni oli koetuksella. Tykkäsin lukea kiinnostavia kirjoja. Kunnes löysin kirjan. Kirjoittaja oli Carlos Castaneda. Luin yhden kirjan muistaakseni "Matka ixtlaniin". Tämän luettua lainasin lisää tämän kirjoittamia kirjoja. Luin lähes kaikki tämän suomennetut 10 kirjaa lyhyessä ajassa. Imin oikein tietoa kirjoista. Kirjat kertoi meksikon shamaani intiaanista. Uskoni Jumalaan loppui siihen.
Nyt tuleekin kysymys johon en edes odota kenenkään vastaavan täydentävästi.
Mistä oikeasti voi tietää mikä maailman uskonnoista antaa niitten lupaaman pelastuksen? Mistä voi tietää varmaksi? Siihen kuluu vähintään yksi ihmisen elämä selvittää se asia, jos edes kerkeää yhdessä elämässä selvittää ja, jos sen pelastuksen saa vain yhdestä uskonnosta eikö se ole epäreilua muille, kun joku sattuu syntymään juuri sen uskonnon omaavaan perheeseen. Joku taas syntyy jonnekin sademetsään ja ei kuule ikinä mistään kristinuskosta tai islamista. Siis jos joku kristillisuskoinen sanoo islaminuskoiselle hänen joutuvan kadotukseen. Tämä kristillisuskoinen olisi voinut syntyä islamin perheeseen ja sanovan asian toisin päinkin.
Olen tullut siihen tulokseen, että omaa mieltä ei ainakaan kannata kahlia uskontoon, jos siitä ei ole varma. Mistään uskonnosta minä en ainakaan voi olla varma nyt! Maailman katsomuksia on niin monenlaisia, että kuka on sanomaan toiselle mikä niistä on oikea vakuuttavasti. Mistä minä tiedän onko rakkaus tavoittelemisen arvoinen? Mistä oikeasti voi tietää! Tässä vaiheessa minun kehitystäni uskon siihen, että oma mieli kannattaa vain pitää mahdollisimman avoimena kaikelle mahdolliselle tullakseen tietoisemmaksi kaikesta.
Ajatteleeko jotkin oikeasti tietävän jo totuuden miksi me eletään täällä? Vai luuletteko tietävänne? Oletteko oikeasti varmoja? millä te voitte perustella sen itselle aukottomasti? Te olette vaan nytkin tutkimassa onko tämä totuus. Ihminen jatkuvasti etsii "onko tämä totuus". Ei mitään voi sanoo aukottomasti totuutena. Kaikkiin asioihin me koitetaan luottaa, että se olisi näin, mutta saatat tajuta kuolin vuoteella asian olevankin toisin. Yksi maailman katsomus vaan supistaa asioitten tiedostamista.
Olen aina ollut kiinnostunut uskonnoista. Yläaste koulu ikäisenä seurustelin tytön kanssa joka oli hyvin kristillisuskoisesta perheestä. Me keskusteltiin useasti hänen luona uskosta Jumalaan ja Jeesukseen. Hän sai minun sisälle kytemään ajatuksen Jumalaan uskomisesta. Meillä meni seurustelu suhde kumminkin poikki, koska minä en kestänyt sitä, että tämä tyttö ei saanut edes olla viikonloppuisin myöhään pihalla. Hänen isänsä kanssa kävin keskustelun ja hän sanoi, että en saa pussata hänen tyttöään kuin enintään poskelle. Minusta rupesi tuntumaan, että tytön isä ei oikein pitänyt minusta. Tuntui kuin hän olisi yllättänyt tahallaan meidät kun nuoleskeltiin tytön kanssa tytön huoneessa. Tyttökin oli sitä mieltä, että hänen isä oli hiljaa hiiviskellyt oven taakse ja rynnännyt yhtäkkiä sisään ja mennyt tytön huoneessa olevaan vaatehuoneeseen mukamas etsimään jotain. En jaksanut sellaista pelleilyä panin suhteen poikki, mutta tyttö sai sisälleni kytemään ajatuksen uskosta Jeesukseen.
Tuli rippikoulu kävin sen läpi viikon leirillä. Se vahvisti uskoani. Rukoilin joka ilta kotona nukkumaan mennessä. Muistan joskus rukoilleeni, että Jumala ei jättäisi minua ikinä vaan pitäisi minusta kiinni etten rupee harhailee. Uskoin siihen, että Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumala niin kuin on raamatussa kirjoitettu. Luin raamattua silloin tällöin. Raamattu varmaan tuli luettua läpi ajan kuluessa. Koitin oppia tuntemaan rakkautta enempi. Sillä hetkellä olin melko hyvin uskossa Jumalaan. Kumminkaan kenellekään en suoranaisesti puhunut Jumalaan uskomisesta. Saattoi jotkin nähdä puheitteni läpi uskovani Jumalaan.
Pohdin paljon Jumalaan uskomista ja mitä se on. Kaikki kaverini vihasi uskovaisia. Koitin puhua heille, jotta ne oppisi hyväksymään Jumalaan uskovat. Kuulin paljon epäkohtia heiltä mitä raamatussa oli ja kuinka tyhmiä jotkin uskovaiset oli. Näin minun elämässä kaikkien asioitten olevan niin älyttömän hyvin ja tuntuu edelleen kaikkien asioitten mitä tapahtuu niin menevän älyttömän hyvin just niin kuin olisi tarkoituskin.
Annoin itselleni kriittisiä kysymyksiä uskonnosta joihin koitin keksiä vastauksia. Uskoni oli koetuksella. Tykkäsin lukea kiinnostavia kirjoja. Kunnes löysin kirjan. Kirjoittaja oli Carlos Castaneda. Luin yhden kirjan muistaakseni "Matka ixtlaniin". Tämän luettua lainasin lisää tämän kirjoittamia kirjoja. Luin lähes kaikki tämän suomennetut 10 kirjaa lyhyessä ajassa. Imin oikein tietoa kirjoista. Kirjat kertoi meksikon shamaani intiaanista. Uskoni Jumalaan loppui siihen.
Nyt tuleekin kysymys johon en edes odota kenenkään vastaavan täydentävästi.
Mistä oikeasti voi tietää mikä maailman uskonnoista antaa niitten lupaaman pelastuksen? Mistä voi tietää varmaksi? Siihen kuluu vähintään yksi ihmisen elämä selvittää se asia, jos edes kerkeää yhdessä elämässä selvittää ja, jos sen pelastuksen saa vain yhdestä uskonnosta eikö se ole epäreilua muille, kun joku sattuu syntymään juuri sen uskonnon omaavaan perheeseen. Joku taas syntyy jonnekin sademetsään ja ei kuule ikinä mistään kristinuskosta tai islamista. Siis jos joku kristillisuskoinen sanoo islaminuskoiselle hänen joutuvan kadotukseen. Tämä kristillisuskoinen olisi voinut syntyä islamin perheeseen ja sanovan asian toisin päinkin.
Olen tullut siihen tulokseen, että omaa mieltä ei ainakaan kannata kahlia uskontoon, jos siitä ei ole varma. Mistään uskonnosta minä en ainakaan voi olla varma nyt! Maailman katsomuksia on niin monenlaisia, että kuka on sanomaan toiselle mikä niistä on oikea vakuuttavasti. Mistä minä tiedän onko rakkaus tavoittelemisen arvoinen? Mistä oikeasti voi tietää! Tässä vaiheessa minun kehitystäni uskon siihen, että oma mieli kannattaa vain pitää mahdollisimman avoimena kaikelle mahdolliselle tullakseen tietoisemmaksi kaikesta.
Ajatteleeko jotkin oikeasti tietävän jo totuuden miksi me eletään täällä? Vai luuletteko tietävänne? Oletteko oikeasti varmoja? millä te voitte perustella sen itselle aukottomasti? Te olette vaan nytkin tutkimassa onko tämä totuus. Ihminen jatkuvasti etsii "onko tämä totuus". Ei mitään voi sanoo aukottomasti totuutena. Kaikkiin asioihin me koitetaan luottaa, että se olisi näin, mutta saatat tajuta kuolin vuoteella asian olevankin toisin. Yksi maailman katsomus vaan supistaa asioitten tiedostamista.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jatkuu
Mietteitä...
Miksi maailmankaikkeus ei olisi vain yksinkertaisesti pölyä, hiekkaa, kiviä ja alkuaineita? No näin kävi, että pölystä muodostui eläimiä ja kasveja, vaikka tällä ei ehkä ollut mitään suurempaa tarkoitusta. No tämä pöly kun muodosti ihmisen niin sille pölylle tuli tietoisuus. Ihminen joka edelleen muodostui maailmankaikkeuden Pölystä tiedosti itsensä olemassa olon. Pöly tajusi elävän ja havaitsevan ympäristöä, ehkä ei taaskaan tällä ollut mitään suurempaa tarkoitusta, silti näin tapahtui. Vaikkei tällä pölyllä ehkä ole mitään suurempaa tarkoitusta, ainakaan sitä ei moni pölyhiukkanen ymmärrä onko. Niin silti me vaan ollaan täällä ja mietitään miksi me ollaan täällä. Miksi maailmankaikkeuden oli tarpeen antaa pölylle tietoisuus itsensä olemassa olosta? Ja Miksi pölyn oli yleensäkin kehityttävä kaikella tasolla? Mihinkä me kehitytään? Mihinkä yhteiskunta kehittyy? Mihinkä maailmankaikkeus kehittyy? Mikä on kaiken kehityksen määränpää eli mihinkä maailmankaikkeudella sanokoon joku sitä vaikka jumalan voimaksi, mikä sillä on määränpää? Olisiko se määränpää johon kaikki kehittyy loputon?
Miksi maailman kaikkeus ei olisi vain yksinkertaisesti mitään? Maailmankaikkeudessa ei olisi mitään tai, jos ei olisi edes maailmankaikkeutta. Se olisi yksinkertaista. Missä vaiheessa pölystä muodostuneille asioille tuli tietoisuus ja elämä? Oliko se jo itsessä pölyssä tietoisuus ja elämä. Tarkoittaako se sitä, että pölystä muodostuneissa kivissä olisi elämä. Elämä, jos olisi kivissä eihän silläkään tarvitsisi olla mitään suurempaa tarkoitusta kun, ei meilläkään välttämättä ole. Samoista pölyistä mekin ollaan. Intiaanit muistaakseni vielä uskoi kivien elävän.
Sitten kun me kuollaan. Meidän ruumis menee takaisin pölyn seuraan mutta, jäisikö meidän tietoisuus oleskelee kumminkin niin kuin sielu? Vaikka me huomattaisi kuoleman jälkeen tietoisuutemme olevan vielä jäljellä, eihän sillekään tarvitsisi välttämättä olla mitään suurempaa tarkoitusta. Kun me nytkin ollaan tässä mitään ehkä suurempaa tarkoitusta. Sehän olisi maailmankaikkeuden järjestämä yllätys. Kun elämä käsitettä esiintyy jo nyt tällä mitalla maailmankaikkeudessa voisin sanoa sen ehkä olevan todennäköistä, että sitä esiintyy enemmissäkin määrin monella tasolla. Tai sitten se on joku aivan uusi käsite mistä meillä ei ole aavistustakaan. Ehkä kuolema on kehitysprosessi pölyllä.
Moni asia minkä me luotetaan olevan näin on aika usein kumminkin "ehkä". Se asia mihinkä me luotetaan, jos se ei ole mielestämme "ehkä" se on silloin uskon varassa. Tarkoittaa sitä, että aika moni asia on uskon varassa ihmisillä. Ihmisten usko on ollut kaikista maailman asioista aivan eri 1000 luvulla, 1700v, 2009v ja mikäs sitten 2500 vuonna? Asiat on vain "ehkä" tai sitten uskot asian olevan niin, etkä syvimmästä ole oikeasti aukottomasti varma. Nimenomaan uskot. Niin kuin uskovainen uskoo. Sekin taitaa olla usko monella, että kuoleman jälkeen ei ole elämää. Kukapa sen tietää? Mistä joku voi tietää? Vaikka joku tietäisi, jos se sen kertoo toiselle ihmiselle. Toisen ihmisen täytyy joko syvimmältä uskoa siihen niin kuin uskovainen uskoo joka on epävarmaa, tai todeta sen asian olevan niin "ehkä". Tieteessäkin on menneisyydessä uskottu vaikka mihin.
En jaksa enempää kirjoittaa :D , jos jotakin kiinnostaa kuulla lisää, niin saatan ehkä viitsiä kirjoittaa sitten lisää. Paljon olisi vielä mieli tehnyt kirjoittaa mietteitä.
20 VUOTIAAN UKKELIN AJATUKSEN RYÖPPY.
Olen miettinyt noita asioita jo 40v ja tullut omiin päätelmiini. Uskon, että uskonnot ovat ihmisen luomia, kuten jumalatkin. Uskonnot ovat luultavasti olleet hyödyksi, mutta jäävät hiljalleen taustalle vähemmän tärkeiksi.
Sielu/tietoisuus on älykkäämmillä eliöillä. Sielu/tietoisuus häviää, kun aivotoiminta lakkaa. Ihminen on materiaa. Tietoisuus muodostuu materiassa: aivot, hermot, muisti, aistit. Ilman materiaa ei voi olla ajatusta, tunteita, muistia.
Tiede kertoo miten maailma toimii. Ihminen kertoo miltä tuntuu, mikä on hyvää - mikä pahaa. Ole kriittinen, kyseenalaista, usko itseesi ja järkeesi ja vaadi perusteluita pyhien kirjojen sijaan.
Kokeile rukoiluttaa rukousryhmää, ethän sinä voi siinä mitään hävitäkkään! Mutta radiodeissä on ohjelma, joka tulee sunnuntaina suorana lähetyksenä, sinne otetaan puheluja ihmisiltä jotka kysyvät asioita jotka liittyvät uskoon. Ja siellä vastataan Raamatun pohjalta, en ole varma voiko sinne kirjoittaa viestiä? Ohjelman nimi on Taivaan ja maan väliltä, ja löytyy osoitteesta: www.patmos.fi
Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynytei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa
Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan. Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.
Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: Tämän täytyy olla se profeetta. Toiset sanoivat: Hän on Messias. Mutta toiset epäilivät: Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista. Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi.
Jeesus vastasi heille:Te kuljette eksyksissä, ja mistä syystä? Koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Kun noustaan kuolleista, ei oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa. Ja kun nyt puhumme kuolleiden herättämisestä ettekö ole Mooseksen kirjasta lukeneet kertomusta palavasta pensaasta? Siinä Jumala puhuu Moosekselle ja sanoo: Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.' Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien.
On hienoa että pystyt pohtimaan syntyjä syviä laajemmin vaikka olit vähällä mennä helppoon.
On paljon ihmisiä jotka eivät tule milloinkaan tietämään varmasti yhtikäs mittää. He epäilevät läpi elämänsä kaikkea, kaikkia, kaikessa. He ovat epävarmoja, haahuilijoita, haihattelijoita joilla ei ole sisäistä vainua, henkistä aistimista juuri nimeksikään, eikä heitä yksikään ihminen voi auttaa,juuri
muutoin kuin välillisesti. Heiltä usein puuttuu empatian, sympatian kyvyt. Heistä osa on vahvasti sosiopsykoottisia. Joille kehittyy vahva sisäinen tarve kehittää omanlaisensa ja itsensä näköinen elämän tarkoitus ja olla sen johtajia ja olla myös kaikessa aina oikeassa.
Tässä hieno esitys, kuinka leimaan ne, jotka eivät ajattele kuin minä.
Kyllä on masentavaa ja vastenmielistä lukea tuollaista tekstiä. Ja kaiken kukkuraksi uskovat vielä kehtaavat puhua "nöyryydestä"!
Ymmärrän kyllä sinua, vaikka unohditkin sen esityksen tällä kertaa pois. Ota ne mustavalkolasisi silmien eestä ja katsele ympärillesi, et ole yksin, voit siis näytellä edelleenkin muille jotakin olevasi.
Sinun, ateistin suusta tuo sana nöyryys olisikin jo kaiken yksioikoisuuden huippu. Ja tuo potemasi masennuksesi varmasti johtuu kyllä aivan muista syistä. Voi hyvin ja parane pian.
älä tee toiselle sitä mitä et itselle tahtoisi tehtävän.
Tee toiselle sitä mitä tahtoisit itsellesi tehtävän.
Mitään uskontoja ei tarvita kun pyrit tähän jaloon elämänohjeeseen.
"Tiede kertoo miten maailma toimii."
Tiedekin kertoo sen miten maailma toimii nykykäsityksen mukaan, mutta olisiko se pysyvä totuus. Ei välttämättä, Jos me ei uskota omia aisteja silloin me joudutaan uskoa ja luottaa joihinkin mittareihin. Ei tieteeseenkään ole uskomista. Avoin mieli aivan kaikelle voisi ehkä olla ihmisen kehityksen edellytys.
"Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynytei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa"
Vaikka minä koitan kuinka avoimin mielin ajatella tätä sinun kirjoittamaasi niin ei se ainakaan vielä aukene selvästi päähäni, ehkä se saattaa joskus aueta. Saman tyylistä tekstiä löydän tuolta: http://www.islamopas.com/extra4.html
Mulla menee oikeasti koko elämä, jos rupean edes kahta maailman uskontoa tutkii kumpi antaa oikean pelastuksen. Sitten kun uskontoja maailmassa on useampi kuin kaksi. Voisi sanoa, että pelastus on tehty hankalaksi. Miksi sinä kristillisuskoinen et ajattelisi yhtä avoimin mielin islamin uskontoa? Miksi se ei annakkaan pelastusta, kun uskotkin Allahiin? Satuit syntymään ehkä kristillisperheeseen. Oletko edes tutkinut yhtä paljon islamia? Kummalla on ollut onnea enempi kun toinen on syntynyt islamin omaavaan perheeseen ja toinen syntyi kristilliseen perheeseen? Mistä sen helekutti voin itse ikinä tietää? Tätä kysyn itseltäni?
"On paljon ihmisiä jotka eivät tule milloinkaan tietämään varmasti yhtikäs mittää."
Tässä olen samaa mieltä. Se miten nyt olen rakentanut maailman kuvaa. Sillä maailmankatsomuksella menen eteenpäin elämässä, mutta en minä siitä pidä hampain ja irvistyksin kiinni.
"Joille kehittyy vahva sisäinen tarve kehittää omanlaisensa ja itsensä näköinen elämän tarkoitus ja olla sen johtajia ja olla myös kaikessa aina oikeassa."
Itse en voi sanoa ehkä mistään olenko asiassa oikeassa. Kaikkihan jollakin tavalla kehittää elämälle tarkoitusta joka päivälle. Jotkin ihmiset jotka ei itse kehitä he ottaa valmiin mallin maailmankatsomuksesta jonkin valmiin uskonnon. Mistä voi sanoa mikä on oikea maailmankatsomus?
"Heiltä usein puuttuu empatian, sympatian kyvyt."
No itsestäni voin sanoa omasta mielestäni olevan melko hyvä tuntemaan miltä muista tuntuu. Osaan asettua muitten asemaan jollakin mitalla. En ole tunne kuollut ihminen :)
"älä tee toiselle sitä mitä et itselle tahtoisi tehtävän.
Tee toiselle sitä mitä tahtoisit itsellesi tehtävän."
Tätä on tullutkin toteutettua alitajuisestikin paljon.
Tällä hetkellä tunnen elämän niin, kun me aistimme asioita. Aistien kehittämiseen voisi laittaa energiaa. Kehittää intuitiota. Kehittää tuntemaan itseä paremmin. Ehkä sitten mulla joskus energiaa aistia olenko Jumalan lapsi, onko rakkaus tavoittelemisen arvoinen? Muuten nuo kaikki on asiaan luottamista eli uskoa ja saatan mennä koko elämän harhaan uskoen olevani oikealla tiellä, jos vain intän itselleni Allahin olevan jumala tai Jeesuksen Jumalan poika. Ei mulla ole vielä oikeasti sisäistä voimaa ymmärtää onko asia niin, mutta elän nyt siinä uskossa miten sisälläni aistin ja tunnen. Nimenomaan siinä uskossa joka muuttuu eikä ole lopullinen luultavasti.
Vaikka laitatkin vastausviestejäsi vääriin kohtiin, näin oletan, niin siitä huolimatta voin kertoa viitaten viestisi loppuosassa olevaan kohtaan jossa ilmeisesti hieman kysyen ihmettelet, samalla sotkien muitakin tähän ketjuun liittyvien viestien sisältöjä sekaisin, jotta kyllä kaikki maailman yli kuuusimiljardia ihmisistä katsovat maailmaa juuri omasta näkövinkkelistään, elikä omaavat juuri itsensä näköisen maailmankatsomuksen. Etkä sinä siitä ryhmästä poikkea ollenkaan. Islamin salaisuudet ovat sitten asia erikseen, kuten on kristillisyydenkin kanssa. Kristuksen todistuksen mukaan ihminen saa kylllä tietoa itselleen jos osaa sitä pyytää oikealta taholta. Eikä tieto sinänsä ihmistä turmele, vaan se tapa jolla sitä käyttää tai yrittää käyttää hyväkseen.
"Mulla menee oikeasti koko elämä, jos rupean edes kahta maailman uskontoa tutkii kumpi antaa oikean pelastuksen."
Etkä silti tule hullua hurskaammaksi. Kannattaa miettiä mikä antaisi aihetta epäillä että jonkinlainen "oikea pelastus" ylipäätään olisi olemassa. Uskontojen ulkopuolelta et sellaista syytä taida löytää. Kukin uskonto kyllä sellaista vakuuttelee kertoen sinulle että et voi sitä oikeastaan tajuta ennen kuin olet korviasi myöten sukeltanut kyseiseen uskontoon. Osta sika säkissä, kyllä se sieltä viimein löytyy, sitten kun olet maksanut, usko pois!
"Sitten kun uskontoja maailmassa on useampi kuin kaksi."
Niin, minkähän takia niitä onkin niin monta, kaikki ainoita oikeita?
Oletko tutustunut Walter Veithiin, Youtubessa proffa jolla nuorena samoja ajatuksia, Hämmästyttäviä löytöja aiheesta.
Minäkin luin Castanedan kirjat, mutta eivät ne minun uskoani kaataneet. Aikojen kuluessa olen kyllä menettänyt uskoni ihmisten oppeihin ja uskontoihin, mutta minulla on entistä vahvempi usko, että on jotakin niitä suurempaa. Vastaukset eivät löydy uskonnoista vaan niiden "takaa". Itse asiassa kaikki vastaukset ovat jo valmiina omassa sisimmässäsi. Niitä on vain vaikea löytää, koska ihmiset eivät kuuntele itseään vaan täyttävät elämänsä kaikenlaisella hälyllä ja hölynpölyllä.
Esitänkin sinulle haasteen: kokeile olla joka päivä puoli tuntia hiljaa omassa huoneessasi tai muussa yksinäisessä paikassa. Sammuta tai poista kaikki melunlähteet. Musiikkia saa olla, jos se soi hyvin hiljaa eikä häiritse keskittymistäsi. Esitä itsellesi jokin tärkeä kysymys ja koeta kuunnella sisintäsi, millaisen vastauksen se antaa. Pyydä Jumalaa/ylisielua/sisintäsi antamaan vastaus, mutta älä keskity kysymykseen vaan jonkin sinua suurmman läsnäoloon.
Alussa hiljentyminen voi olla hirveän vaikeaa, mutta jos jatkat sinnikkäästi, voit saada yllättäviä vastauksia ;)
Castanedan kirjat ovat erittäin hyödyllisiä, vaikka tietysti on selvää, kuten ko. kirjoissakin moneen otteeseen on todettu, että lukemalla tai kirjoittamalla ei voi tulla tietäjäksi, vaan oleellista on kokoomapisteen [jonka sijainti määrittää ihmisen tietoisuuden sisällön] liike. Uskonnot ovat määritelmänsä mukaisesti vain spekulaatiota, eikä niissä anneta käytännöllisiä ohjeita liittyen tähän keskeiseen käsitteeseen.
Castanedan (tai siis don Juanin) mukaan kaikkien tuntevien olentojen olemassaolon syy on tietoisuuden edistäminen (Castanedan kirja: Tietoisuuden hehku). Toisaalta don Juan myös toteaa, että soturi [jonka perusominaisuudet ovat tahto ja kärsivällisyys] ei piittaa [elämän] tarkoituksista, vaan hän elää elämänsä strategisesti (Castanedan kirja: Toinen todellisuus). Ihmisen tulisi valita polku, jolla hänen sydämensä ohjaa häntä, koska muut polut kääntyvät häntä vastaan (Castanedan kirja: Don Juanin opetukset).
Don Juan toteaa, että soturi ei välitä siitä, ovatko asiat tosia vai epätosia. Jos asioiden sanotaan olevan tosia, soturi toimii tehdäkseen. Toisaalta, jos asioiden sanotaan olevan epätosia, soturi toimii silti, ei-tehdäkseen (Castanedan kirja: Journey to Ixtlan). Sen ei-tekeminen, minkä osaa tehdä on avain voimaan (Castanedan kirja: Journey to Ixtlan). Ei-tekeminen on hyvin yksinkertaista, mutta hyvin vaikeaa. Se on helppo ymmärtää väärin, joten asia kannattaa tutkia tarkkaan kirjoista. Don Juan toteaa, että soturin rakastettu on tämä maailma [joka on täynnä elämää] (Castanedan kirja: Tarinoita voimasta).
Kokoomapisteen tavanomaisen sijainnin ja sijainnin, "jossa ei enää ole epäilyksiä", välillä on mittaamaton tietoisuuden alue. Sijainti, "jossa ei enää ole epäilyksiä", on melkein se paikka, missä "havaintokyvyn raja" ilmestyy. Myös sijainti, jossa ihmisen muotti [niiden emanaatioiden joukko, joista ihminen muodostuu] nähdään on hyvin lähellä sitä sijaintia, missä energiaruumis ja "havaitsemisen raja" ilmestyvät.
Soturin vapaus on toimia joko energeettisesti moitteettomasti tai kuten hölmö. Energeettinen moitteettomuus tarkoittaa parhaansa tekemistä kaikessa mihin ryhtyyn. Täten energeettinen moitteettomuus on ainoa vapaa teko ja siten soturin hengen mitta. Soturilla on aikaa vain energeettiseen moitteettomuuteensa, toisin kuin kuolemattomaksi itseään luulevilla olennoilla (Castanedan kirja: Tarinoita voimasta).
Raamattukin sanoo että Jumala on oikeudenmukainen. On yleisesti ajateltu, että tämä sisältää sen, että jos ihminen ei ole Jumalasta kuullut, niin Jumala tietää minkä valinnan hän olisi tehnyt tai antaa uuden tilaisuuden, jossa valinta konkreettisesti tehdään. Mitä tulee siihen, mikä erottaa kristinuskon muista uskonnoista, niin kristinuskon perusasetelmahan on täysin päinvastainen kuin muissa uskonnoissa, mielestäni tämä ja muut seikat puhuvat sen puolesta että se ei ole ihmisestä lähtöisin. Muissa uskonnoissa ihmisen pitää itse ansaita oma pelastuksensa, mutta kristinukossa myönnetään että kyllä, ihminen on paska eikä todellakaan ansaitse pelastua, mutta siitä huolimatta Jumala rakasti maailmaa niin paljon että halusi lahjoittaa pelastuksen ihmiselle. Tämä siis ei riipu ihmisen hyvyydestä tai teoista, vaan puhtaasti armosta. Kristityille on annettu Pyhä Henki todistajaksi, ja se tosiaan toimii tänäkin päivänä: ihmetekoja tehdään, ihmeparantumisia tapahtuu, armolahjat ovat käytössä. Kristinuskon Jumala ja Pyhä Henki myös puhuu ihmisille oikeasti, esim antaa jollekkin ihmiselle tiedon siitä, että nyt tämä henkilö x on auto-onnettomuudessa, rukoile hänen puolestaan, tai että mene heti tähän ja tähän paikkaan ja löydät sieltä itsemurhaa yrittävän tytön, jonka teon mä Jumala haluan estää. Tälläsiä tapahtuu yllättävänkin usein, kun elää jumalan kanssa, pyytää elämäänsä pyhän hengen voimaa ja täytetyttä ja haluaa kuunnella Jumalan ääntä.
Pakko sanoa että sun pohdiskelu on todella hienoa ja harvat noin pitkälle vaivautuu viemään ajatuksiaan. Jos haluat, niin kannattaa käydä jossain seurakunnassa katsomassa et mitä siellä tapahtuu, esim nuortenillat on hyviä (tyyliin helluntaiseurakunta / vapaaseurakunta). Voit ihan hyvin mennä jonkun esim nuorisopastorin puheille siellä, voisitte molemmat saada näkökulmaa puolin ja toisin. :)