Kummin oikeudet ja velvollisuudet

No, kyllä kummi on Jumalalle vastuussa,
ei riiteleville vanhemmille.
Itse olen ollut vastaavissa tilanteissa sairaiden kohdalla.
Jumala on selvästi käskenyt käydä sairaalassa,
avopuoliso (uskolle kielteinen) on kieltänyt ja rähjännyt,
että sinne ei mene muita kuin hänen haluamansa
ihmiset.
Sanoimme, että niin kauan kuin ystävämme ottaa
meidät vastaan, me menemme,
olipa avopuoliso mitä mieltä tahansa.
Ja useamman kerran kävimme siellä
ennen hänen kuolemaansa.
Jumala on tehtävänantajamme viime kädessä.
Siunausta niin sinulle kuin tuttavalle kummilapsillekin!

Eiköhän joku synnistä tietävä osaisi paremmin kertoa. Täällä kun käsitellään arvoja ja etiikkaa. Tai ainakin pitäisi.

Mutta noin yleensä ottaen, kenenkään ei tarvitse olla yhteydessä kehenkään jota ei halua tavata. Mutta ihmettelenpä vaan millainen lässykkä tämä kummi on, jos ei lapsia tapaa?

Ei vanhemmilla ole mitään valtaa päättää keiden kanssa täysi-ikäinen lapsi seurustelee.

tekopyhää pelleilyä ainakin niillä jotka eivät ole uskovaisia. Yleensäkin kastaminen. Parempi olisi pitää vain uskonnolliton nimiseremonia.

on (onneksi) menettänyt aikaa sitten uskonnollisen merkityksensä, vaikka protokollaltaan onkin sitä. Reliikki menneisyydestä, perinne, jota noudatetaan tavan vuoksi ilman sen kummempia hihhulointeja. Itse olen neljän kummi, mutta en takuulla mene kummilapsilleni jeesuksista sekoilemaan. Loppuisi kummius kuin seinään sen jälkeen.

Syntiä ei ole olemassakaan. Tarpeeton käsite menneisyydestä.

Olen itse yli 60v, enkä koskaan ole tiennyt kuka tai ketkä ovat kummejani. Vaimollani on kummipoika. Hän joutui kummiksi, kun kummiksi tarkoitettu henkilö ei ilmaantunut kastajaisiin, eikä kukaan muu suostunut hommaan ihan tosta noin vain.

Nyt on jo yli viisi vuotta, siitä kun kummipojan vanhemmista sen enempää kuin pojasta on kuulunut mitään. Että sellainen kummi.

Tässä näkyy, miten Jumalan sotkeminen asioihin vain mutkistaa asioita. Jumala ei vastaa mistään, vaan aikuisten on itse vastattava tekemisistään.

Tässä "draamassa" on kolme aikuista ihmistä: vanhempi, aikuinen lapsi ja lapsen kummi. Koska kaikki ovat aikuisia, kaikki vastaavat tekemisistään.

Kummilapsen vanhempi ei selvästikään ole henkisesti kovin aikuinen, vaan vaikuttaa kiukuttelevalta kontollifriikiltä. Olisiko uskovainen? Oikeasti aikunen tajuaisi, että ei hän voi määräillä kuka on yhteyksissä hänen aikuisiin lapsiinsa. Muutenkin jos joutuu katkeraan riitaan itse kasvattamansa lapsen kanssa, niin voi vain katsoa peiliin.

Kummi on tietenkin ikävässä tilanteessa jos hänen ystävänsä yrittää kontrolloida häntäkin. Kummin pitää ymmärtää, että jokainen aikuinen on itse vastuussa omista tekemisistään. Jos kummi haluaa ja hänestä olisi oikein pitää yhteyttä sekä kummilapseensa, että ystäväänsä, niin näin hänen tulee toimia. Jos kummin "ystävälle" (eli kummilapsen vanhemmalle) tämä ei käy, niin kummilapsen vanhempi voi aikuisena tehdä oman päätöksen siitä mitä tekee ja hän on yksin vastuussa päätöksistään. Jos hän katkaisee tämän takia välit ystäväänsä, niin se on hänen valintansa.

Jos kontrollifriikki antaa kontrolloida, niin se osoittaa hänelle, että muiden kontrollointi on toimiva ratkaisu ja vahvistaa tätä käyttäytymistä. Jokainen joka aikuisena ihmisenä vahvistaa kontrollifriikin kontollointitaipumusta on taas vastuussa siitä.

<<Tuttavani on riitautunut parikymppisten lastensa kanssa ja nyt on kieltänyt lastensa kummia olemasta missään yhteydessä heidän kanssaan. Eihän tämä kai ole sallittua, eihän jumalan edessä tehtyä sopimusta voi noin vain rikkoa vaikka kuinka koko kummihomma olisi nykyajan tapaan pelkkää tekopyhää pelleilyä vailla mitään kristillistä vakaumusta. >>

Parikymppiset lapset ovat täysi-ikäisiä, ja voivat halutessaan pitää yhteyttä kummiinsa, jos niin haluavat.

<<Kummi vielä alistuu tähän siinä pelossa että riitaantuu kaverinsa kanssa. Onko tällainen syntiä?>>

Jumalan silmissä riita on aina syntiä. Riitapuolen kanssa pitäisi sopia. Mutta emmehän me voi olla synnittömiä ja sitä vartenhan Jeesuksen piti kuollakin, että Jumalan armosta, Jeesuksen täydellisen uhrityön kautta, voisimme pelastua.

Se, mikä on kummin vastuu ja velvollisuus, ei löydy Raamatusta. Kummius ei ole Raamatullinen vaan pelkkä kristillinen perinnäistapa ja puhtaasti kirkon perinne. Sillä ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.