Samat virret toistuvat ja .......

Pahasti mennään metsään jos vain 5 virttä veisuutetaan vaikkapa hautajaisissa, siis samoja. Suunitelkaa ihmiset itse omat hautajaisenne virsiä' ja musiikkia myöten.Silloin niistä tulee itsenne näköiset hengellisesti.
Silloin omaisilla on paljon helpompaa. Tarvitsee vain toteuttaa. Kukaan ei elä tällä maan päällä kauaa. Elämä on todella lyhyt.

valmiiksi kirjoitti:

Pahasti mennään metsään jos vain 5 virttä veisuutetaan vaikkapa hautajaisissa, siis samoja. Suunitelkaa ihmiset itse omat hautajaisenne virsiä' ja musiikkia myöten.Silloin niistä tulee itsenne näköiset hengellisesti.
Silloin omaisilla on paljon helpompaa. Tarvitsee vain toteuttaa. Kukaan ei elä tällä maan päällä kauaa. Elämä on todella lyhyt.

Lue lisää

antaa jokaiseen jumalanpalvelukseen 2-4 alku- ja päivän virsi- vaihtoehtoa. Monessa srk:ssa ainakin se päivän virsi ( ent graduaalivirsi) pitää valita näistä vaihtoehdoista. Yleensä myös alkuvirsi. Muita vaihtoehtoja voidaan sijoittaa sitten muihin jp:n kohtiin. Virsien vaihtelevuus riippuu tosiaankin aika paljon siitä, kuka virret valitsee. Joissain paikoissa ne valitsee aina liturgi, joissain kanttori, joskus taas virsilista laaditaan yhdessä. Oma kokemukseni on, että esim papin oma laulutaito monesti rajoittaa valintaa. Jos liturgi ei itse ole laulutaitoinen, hän monesti saattaa vierastaa vähänkin vaikeampia tai harvoin laulettuja virsiä, eikä siis käytä niitä. Kyllä kanttori voi aina ehdottaa muutoksia, itse teenkin niin, kun huomaan että valinnat alkavat mennä yksipuolisiksi.
Valitettavasti tosiasia on, että nykyisin kirkkokansa ei enää laula tuttujakaan virsiä kuten vielä n 20 v sitten. en tiedä mistä se johtuu, vaikka toisaalta suomi on kuoro- ja karaokelaulajien luvattu maa. Pelätäänkö jonkinlaista leimautumista, jos julkisesti kirkossa kehtaa/uskaltaa laulaa? Edes konfirmaatioissa , joissa väkeä on meilläkin helposti useampi sata, ei veisuuta juurikaan kuule.
Monta kertaa olen ollut hautajaisissa, joissa vainaja on jättänyt jälkeensä virsilistan, mutta josta omaiset eivät halua virsiä valita. Ei osata, ei tykätä, ovat niin synkkiä tms. Syy, miksi ihmiset valitsevat ne tutut virret hautajaisiin, on selvä. Tavallisesti suru on sen verran suuri, ettei mitään vähänkään vieraampaa jaksa edes ajatella, saatikka laulaa. Tuttu on turvallista ja läheistä. Kanttorina en yhtään tätä edes ihmettele ( vaikka myöntää täytyy, että joskus väsyn niihin samoihin, aina laulettuihin, mutta silloin pitää muistaa, että omaisille tilanne on aivan eri kuin työntekijälle ). Häitä varten seurakunnissa on melko yleisesti häämusiikin esittelykonsertteja, joissa soitetaan myös vihkivirsiä. Joissakin paikoissa hääpari saa listan, jossa on erilaisia ehdotuksia, joista voi valita. Netistä löytyy myös loistavia sivustoja.

kirkkari kirjoitti:

antaa jokaiseen jumalanpalvelukseen 2-4 alku- ja päivän virsi- vaihtoehtoa. Monessa srk:ssa ainakin se päivän virsi ( ent graduaalivirsi) pitää valita näistä vaihtoehdoista. Yleensä myös alkuvirsi. Muita vaihtoehtoja voidaan sijoittaa sitten muihin jp:n kohtiin. Virsien vaihtelevuus riippuu tosiaankin aika paljon siitä, kuka virret valitsee. Joissain paikoissa ne valitsee aina liturgi, joissain kanttori, joskus taas virsilista laaditaan yhdessä. Oma kokemukseni on, että esim papin oma laulutaito monesti rajoittaa valintaa. Jos liturgi ei itse ole laulutaitoinen, hän monesti saattaa vierastaa vähänkin vaikeampia tai harvoin laulettuja virsiä, eikä siis käytä niitä. Kyllä kanttori voi aina ehdottaa muutoksia, itse teenkin niin, kun huomaan että valinnat alkavat mennä yksipuolisiksi.
Valitettavasti tosiasia on, että nykyisin kirkkokansa ei enää laula tuttujakaan virsiä kuten vielä n 20 v sitten. en tiedä mistä se johtuu, vaikka toisaalta suomi on kuoro- ja karaokelaulajien luvattu maa. Pelätäänkö jonkinlaista leimautumista, jos julkisesti kirkossa kehtaa/uskaltaa laulaa? Edes konfirmaatioissa , joissa väkeä on meilläkin helposti useampi sata, ei veisuuta juurikaan kuule.
Monta kertaa olen ollut hautajaisissa, joissa vainaja on jättänyt jälkeensä virsilistan, mutta josta omaiset eivät halua virsiä valita. Ei osata, ei tykätä, ovat niin synkkiä tms. Syy, miksi ihmiset valitsevat ne tutut virret hautajaisiin, on selvä. Tavallisesti suru on sen verran suuri, ettei mitään vähänkään vieraampaa jaksa edes ajatella, saatikka laulaa. Tuttu on turvallista ja läheistä. Kanttorina en yhtään tätä edes ihmettele ( vaikka myöntää täytyy, että joskus väsyn niihin samoihin, aina laulettuihin, mutta silloin pitää muistaa, että omaisille tilanne on aivan eri kuin työntekijälle ). Häitä varten seurakunnissa on melko yleisesti häämusiikin esittelykonsertteja, joissa soitetaan myös vihkivirsiä. Joissakin paikoissa hääpari saa listan, jossa on erilaisia ehdotuksia, joista voi valita. Netistä löytyy myös loistavia sivustoja.

Lue lisää

Kirkollisiin toimituksiin virret valitaan aina toimituskeskustelussa. On totta, että käytännössä virsien valikoima on melko suppea. Hyvänä ohjeena voi kuitenkin pitää, että toimitusvirsien tulee olla helposti veisattavia. Miksi virret esim. hautajaisissa eivät voisi olla tuttuja ja turvalisia, luetaanhan hautajaisissa samoja rukouksiakin?
Jumalanpalvelusten virsivalinnassa voi yrittää noudattaa joitakin hyviä periaatteita. Alkuvirren tulee olla sellainen, että siihen on helppo yhtyä. Samoin päivän virreksi ei kannata valita kaikkein vaikeinta vaihtoehtoa. Kolehtivirsi voikin olla vähemmän veisattu vaihtoehto.
Virsien veisattavuuteen vaikuttaa paljon kanttorin laulunjohtamistapa. Fiksu kanttori osaa laskea virsien sävellajeja niin, että virsien veisaaminen on helpompaa. Samoin urkujen äänikertojen valinnalla tai oikealla rytmityksellä on merkityksensä.
Virsiä oppii parhaiten veisaamalla. Tosiasia on, että nykyinen virsikirja on rikas kokoelma. Kaikki virret eivät voi kaikkia miellyttää, mutta virsikirjassa on aivan varmasti itselle sopiva virsi jokaiseen tilanteeseen. Olkaa seurakuntalaiset aktiivisia ja rohkeita virsitoiveissanne erityisesti kirkollisissa toimituksissa!

Seurakuntapappi kirjoitti:

Kirkollisiin toimituksiin virret valitaan aina toimituskeskustelussa. On totta, että käytännössä virsien valikoima on melko suppea. Hyvänä ohjeena voi kuitenkin pitää, että toimitusvirsien tulee olla helposti veisattavia. Miksi virret esim. hautajaisissa eivät voisi olla tuttuja ja turvalisia, luetaanhan hautajaisissa samoja rukouksiakin?
Jumalanpalvelusten virsivalinnassa voi yrittää noudattaa joitakin hyviä periaatteita. Alkuvirren tulee olla sellainen, että siihen on helppo yhtyä. Samoin päivän virreksi ei kannata valita kaikkein vaikeinta vaihtoehtoa. Kolehtivirsi voikin olla vähemmän veisattu vaihtoehto.
Virsien veisattavuuteen vaikuttaa paljon kanttorin laulunjohtamistapa. Fiksu kanttori osaa laskea virsien sävellajeja niin, että virsien veisaaminen on helpompaa. Samoin urkujen äänikertojen valinnalla tai oikealla rytmityksellä on merkityksensä.
Virsiä oppii parhaiten veisaamalla. Tosiasia on, että nykyinen virsikirja on rikas kokoelma. Kaikki virret eivät voi kaikkia miellyttää, mutta virsikirjassa on aivan varmasti itselle sopiva virsi jokaiseen tilanteeseen. Olkaa seurakuntalaiset aktiivisia ja rohkeita virsitoiveissanne erityisesti kirkollisissa toimituksissa!

Lue lisää

Olen kurkkua myöten täynnä ainaisesti veisattua virttä: "Päivä vai ja hetki kerrallansa." 338. Se on kuin kulunut luuturätti. Jokaikisissä hautajaisissa tätä veisataan. Toivottavasti ei minun, koska ole jo virteni valinnut hautajaisiini.
Sitten on taas nämä 339 , 600 ja 517 .Virsissä ei ole mitään vikaa sinänsä, mutta ovat puhkiveisattuja.