Kuka kantaa huolta,

niissä on ja vähäosaisia on meidän ympärillämme kaikenaikaa,
jotka tarvitsisivat apua,muutenkin,kuin rukouksin.

Tänään on soinut mielessäni erään laulun sanat, jotenkin näin ne kuuluvat ulkomuistista, kun en löytänyt niitä sanoja.

Katso Kristus kadulla kulkee
ja Hän kurjinta tervehtää,
ei ohi Hän kiirehdikkään,
vaan juttelemaan jää.
Ja katso, kuinka nyt kätensä,
Hän ojentaa, arpisen,
ja siihen suo tarttua käden
heikon, syntisen ihmisen.


Kansanjoukot ohi vain kulkee,
joku taaksensa vilkaisee,
ja toiset ivaten nauraa
ja joku aattelee.
Ei ansaitse tuo kurja syntinen
noin valtavaa rakkauttaan,
on tuollainen huomaavaisuus
ihan turhaa tuhlausta.

Vaan he eivät nyt käsitä lainkaan,
mitä kadulla tapahtuu,
käsi heikko kun Herran puoleen
näin hiljaa ojentuu.
He eivät nyt käsitä syvyyttä,
ei voimaa sen rakkauden,
mi koskaan ei käydä saata
ohi kärsivän syntisen.

Tässäpä meille olisi Kristuksen mielenlaatua, ettemme kulkisi kärsivien ihmisten ohi. Meillä on paljon kauniita sanoja, mutta vähemmän tekoja. Puhun itsestäni myös.
"Enkeltaivaan virressä" myös lauletaan, "ettei sun kelpaa edessäs, ei kunnia ei korkeus, ei valta, kulta, rikkaus."

Siunattua Itsenäisyyspäivää!