Neliveto moottoritiellä?

Ei se noin paljoa kulutusta lisää, läheskään.

Jarrutusmatkaa se ei lyhennä senttiäkään. Auton menoa se muuten kyllä vakauttaa, jos on oikea jatkuva neliveto, eikä kytkeytyvä kuten CR-V:ssä, Tiquanissa, Freelanderissa, ja kaikissa muissa Haldex laitteissa.

Eli jos ostat nelivedon nimenomaan moottoritietä varten, älä osta kytkeytyvää. En kyllä tiedä tarviiko sitä siellä, mutta kukin taplaa tyylillään.

mjoo. kirjoitti:

Ei se noin paljoa kulutusta lisää, läheskään.

Jarrutusmatkaa se ei lyhennä senttiäkään. Auton menoa se muuten kyllä vakauttaa, jos on oikea jatkuva neliveto, eikä kytkeytyvä kuten CR-V:ssä, Tiquanissa, Freelanderissa, ja kaikissa muissa Haldex laitteissa.

Eli jos ostat nelivedon nimenomaan moottoritietä varten, älä osta kytkeytyvää. En kyllä tiedä tarviiko sitä siellä, mutta kukin taplaa tyylillään.

No paljonko se neliveto sitten lisää kulutusta...?

VW Golf 1.6: 4,2 --> 5,5 = +31%
Nissan Qashqai 2.0: 8,1 --> 8,4 = +4%
Audi A3 1.8: 6,7 --> 7,5 = +12%
BMW 320d: 4,9 --> 5,6 = +14%
Volvo XC60 2.4: 6,0 --> 7,5 = +25%

Edellisessä viestissä esitetty väite, jonka mukaan neliveto ei lisäisi renkaiden sivuttaispitoa, on täyttä roskaa ja osoittaa kirjoittajan täydellisen asiantuntemattomuuden aiheesta, jonka tuntijana hän esiintyy.

Renkaan pito-ominaisuuksia voidaan kuvata ns. pitoympyrällä. Rengas, joka menettää pitonsa pituussuunnassa, menettää sen samalla hetkellä myös sivuttaissuunnassa. Mitä lähemmäs pituussuuntaisen pidon äärirajoja mennään, sitä lähempänä on, että rengas menettää myös sivuttaispitonsa.

Nelivetoautolla moottorin voima jakaantuu kahden sijaan neljälle pyörälle. Tästä seuraa, että näitten neljän pyörän pituussuuntaisessa pidossa on jatkuvasti enemmän "reservejä" jäljellä - toisin sanoen autolla voidaan ajaa huomattavasti nopeammin ja tehdä huomattavasti rajumpia kiihdytyksiä ilman, että käydään lähelläkään pituussuuntaisen pidon rajoja. Tästä puolestaan seuraa, että sivuttaispitoa kuvaava pitoympyrä ei "kavennu" samalla tavalla, kuin vajaavetoisten kohdalla.

Nelivetoautolla voidaan siten liukkaissa keliolosuhteissa ajaa mutkiin nopeampaa ja tehdä voimakkaampia kiihdytyksiä sivuttaispidon tästä kärsimättä. Kun vajaavetoisen auton renkaat ovat liukkaalla koko ajan pituussuuntaisen pitonsa äärirajoilla, ovat ne samalla hyvin lähellä menettää myös sivuttaisen pitonsa, joka tapahtuu heti, kun pituussuuntainen pito ei enää riitäkään.

Neliveto on liukkaissa oloissa selkeästi parempi valinta, tästä ei ole epäilystäkään.

neliveto-pera kirjoitti:

Edellisessä viestissä esitetty väite, jonka mukaan neliveto ei lisäisi renkaiden sivuttaispitoa, on täyttä roskaa ja osoittaa kirjoittajan täydellisen asiantuntemattomuuden aiheesta, jonka tuntijana hän esiintyy.

Renkaan pito-ominaisuuksia voidaan kuvata ns. pitoympyrällä. Rengas, joka menettää pitonsa pituussuunnassa, menettää sen samalla hetkellä myös sivuttaissuunnassa. Mitä lähemmäs pituussuuntaisen pidon äärirajoja mennään, sitä lähempänä on, että rengas menettää myös sivuttaispitonsa.

Nelivetoautolla moottorin voima jakaantuu kahden sijaan neljälle pyörälle. Tästä seuraa, että näitten neljän pyörän pituussuuntaisessa pidossa on jatkuvasti enemmän "reservejä" jäljellä - toisin sanoen autolla voidaan ajaa huomattavasti nopeammin ja tehdä huomattavasti rajumpia kiihdytyksiä ilman, että käydään lähelläkään pituussuuntaisen pidon rajoja. Tästä puolestaan seuraa, että sivuttaispitoa kuvaava pitoympyrä ei "kavennu" samalla tavalla, kuin vajaavetoisten kohdalla.

Nelivetoautolla voidaan siten liukkaissa keliolosuhteissa ajaa mutkiin nopeampaa ja tehdä voimakkaampia kiihdytyksiä sivuttaispidon tästä kärsimättä. Kun vajaavetoisen auton renkaat ovat liukkaalla koko ajan pituussuuntaisen pitonsa äärirajoilla, ovat ne samalla hyvin lähellä menettää myös sivuttaisen pitonsa, joka tapahtuu heti, kun pituussuuntainen pito ei enää riitäkään.

Neliveto on liukkaissa oloissa selkeästi parempi valinta, tästä ei ole epäilystäkään.

Eihän tuossa sivuttaispidon paranemisesta ole kyse, vaan siitä että kuljettajan painaessa kaasua sivuttaispito heikkenee nelivedolla vähemmän kuin kaksivetoisella. Nelivedolla voi tosiaan kiihdyttää kaarteesta ulos rajummin kuin kaksivetoisella. Tuo on tärkeä seikka rallipoluilla, mutta mitä merkitystä sillä on normaaliajossa?

Moottoritiellä varsinkaan ei ole mitään syytä eikä tarvetta rajuihin kiihdytyksiin. Kaarteetkin ovat niin loivia, että ne yleensä pystyy ajamaan läpi tasanopeudella. Satasen nopeudessa tavallisen henkilöauton eteenpäin viemiseen tarvittava voima on niin pieni, ettei sillä ole oleellista merkitystä renkaiden sivuttaispitoon.

Jatkuvatoiminen neliveto on liukkaissa olosuhteissa selkeästi kaksivetoista hauskempi valinta, siitä ei ole epäilystäkään. Onko se kuitenkaan siitä maksettavan lisähinnan arvoinen, on jokaisen itsensä päätettävissä. Nelivedon turvallisuutta lisäävä vaikutus on vähintään kyseenalainen. Nelivetoinen tuntuu liukkailla vakaalta ajettavalta, joten se houkuttelee käyttämään suurempaa nopeutta kuin mitä kaksivetoisella tulisi ajettua. Ihmisen luonto kun on sellainen, että varmuusmarginaalit pidetään vakiona. Jos autolla pystyy ajamaan kovempaa, sillä myös ajetaan kovempaa.

juuri... kirjoitti:

Eihän tuossa sivuttaispidon paranemisesta ole kyse, vaan siitä että kuljettajan painaessa kaasua sivuttaispito heikkenee nelivedolla vähemmän kuin kaksivetoisella. Nelivedolla voi tosiaan kiihdyttää kaarteesta ulos rajummin kuin kaksivetoisella. Tuo on tärkeä seikka rallipoluilla, mutta mitä merkitystä sillä on normaaliajossa?

Moottoritiellä varsinkaan ei ole mitään syytä eikä tarvetta rajuihin kiihdytyksiin. Kaarteetkin ovat niin loivia, että ne yleensä pystyy ajamaan läpi tasanopeudella. Satasen nopeudessa tavallisen henkilöauton eteenpäin viemiseen tarvittava voima on niin pieni, ettei sillä ole oleellista merkitystä renkaiden sivuttaispitoon.

Jatkuvatoiminen neliveto on liukkaissa olosuhteissa selkeästi kaksivetoista hauskempi valinta, siitä ei ole epäilystäkään. Onko se kuitenkaan siitä maksettavan lisähinnan arvoinen, on jokaisen itsensä päätettävissä. Nelivedon turvallisuutta lisäävä vaikutus on vähintään kyseenalainen. Nelivetoinen tuntuu liukkailla vakaalta ajettavalta, joten se houkuttelee käyttämään suurempaa nopeutta kuin mitä kaksivetoisella tulisi ajettua. Ihmisen luonto kun on sellainen, että varmuusmarginaalit pidetään vakiona. Jos autolla pystyy ajamaan kovempaa, sillä myös ajetaan kovempaa.

Sutiva rengas ei pidä myöskään sivusuunnassa. Asialla on todella paljon merkitystä kun joutuu lähtemään liikkeille liukkaaseen ylämäkeen. Etuvetoinen tai takavetoinen on todella helposti poikittain tialnteessa josta nelivetoinen lähtee haluttuun suuntaan ilman mitään ongelmia.

Kun nelivetoauto lähtee sivuluistoon, se yleensä korjaantuu pienellä kaasunpainamisella, neliveto ikään kuin vetää itsensä suoraksi. Takavetoisella autolla luisto senkun kasvaa. Etuvetoinen taas saattaa tehdä ihan mitä sattuu.

sivuttaispitokin kirjoitti:

Kun nelivetoauto lähtee sivuluistoon, se yleensä korjaantuu pienellä kaasunpainamisella, neliveto ikään kuin vetää itsensä suoraksi. Takavetoisella autolla luisto senkun kasvaa. Etuvetoinen taas saattaa tehdä ihan mitä sattuu.

Nelivetoisia on niin montaa lajia, että mitään kirjoittamasi kaltaisia yleistyksiä ei oikein voi tehdä. Yleensä nelivedot, joiden voimanjakosuhde etu- ja takapään välillä on 50% - 50% käyttäytyvät ajossa lähes kuten takavetoiset. Voimajakosuhteen poiketessa tuosta jompaan kumpaan suuntaan, auto alkaa muistuttaa entistä enemmän takavetoista, tai sitten etuvetoista riippuen siitä kummalle akselille ohjataan enemmän voimaa. Audin Torsen-nelivedot ovat tietenkin aivan oma lukunsa. Voisin hyvin kuvitella sellaisen toimivan kuvaamallasi tavalla, koska takarenkaiden alkaessa luistaa tasauspyörästö siirtää enemmän voimaa etuakselille. Kiinteä (kytkettävä) neliveto taas saattaa tehdä lähes mitä tahansa, ja keskitasauksen puutteen vuoksi käytös on joka tapauksessa enemmän tai vähemmän kulmikasta. Vanhemmat, selvällä viiveellä toimivat kytkeytyvät nelivedot taas tuntuvat normaaliajossa lähinnä etuvetoisilta (tai takavetoisilta, jos jatkuvasti vetävä akseli on takana), koska kuljettaja ehtii reagoida alkavaan luistoon ennen kuin neliveto kytkeytyy.

Viimeinen lauseesi viittaa siihen, ettet ole ilmeisesti kovinkaan paljoa etuvetoisella ajanut. Etuvetoinen toimii liukkaalla aivan yhtä loogisesti kuin takavetoinenkin. Ongelma vaan on se, että takavetokuskin refleksit eivät sovi yhteen etuvetoisen käytöksen kanssa. Minullakin meni pari talvea, että totuin etuvetoisella ajamaan. Aluksi esimerkiksi etuvetoisen puskiessa painoin aina refleksinomaisesti kaasua vähän syvemmälle, vaikka oikea tapa olisi ollut kaasun keventäminen. Myös tuo peräluiston oikeneminen kaasua painamalla tapahtuu etuvetoisellakin aivan kuten kuvailit. Eli etupyörät vetävät auton suoraan.

itselläni on neliveto ja se on parempi kuin kaksiveto kulutus itselleni on 7,5l/100km kyseessä on iso maasturi (Range Rover)mutta verot on päätähuimaavat

kulutus kirjoitti:

itselläni on neliveto ja se on parempi kuin kaksiveto kulutus itselleni on 7,5l/100km kyseessä on iso maasturi (Range Rover)mutta verot on päätähuimaavat

Mikä Range kulkee 7,5 litralla 100 kilometriä? Taitaa tuokin kuitenkin moottoritienopeuksissa (120 km/h) kuluttaa melkein tuplasti...

..että näkemyksiä on monia, eikä yksiselitteistä vastausta saa. Itse ajattelin etukäteen, että siinä vaiheessa kun auto lähtee 'puskemaan' tms sohjossa vinoon, nelivedolla pärjäisi paremmin kuin etuvedolla.
Toisaalta tuo väärä turvallisuuden tunne oli myös hyvä pointti, jota en ollut ajatellutkaan.
Ehken moottoritien takia sitten sitä nelivetoa hommaa. Eri asia on, että alanko käydä mökillä talvisaikaan sitten paljon...
KIITOS kommenteista.

4x4? kirjoitti:

..että näkemyksiä on monia, eikä yksiselitteistä vastausta saa. Itse ajattelin etukäteen, että siinä vaiheessa kun auto lähtee 'puskemaan' tms sohjossa vinoon, nelivedolla pärjäisi paremmin kuin etuvedolla.
Toisaalta tuo väärä turvallisuuden tunne oli myös hyvä pointti, jota en ollut ajatellutkaan.
Ehken moottoritien takia sitten sitä nelivetoa hommaa. Eri asia on, että alanko käydä mökillä talvisaikaan sitten paljon...
KIITOS kommenteista.

Turvallisuusmielessä ESP on varmasti tärkeämpi varuste kuin neliveto. Tosin sehän alkaa löytyä jo joka autosta vakiona.

4x4? kirjoitti:

..että näkemyksiä on monia, eikä yksiselitteistä vastausta saa. Itse ajattelin etukäteen, että siinä vaiheessa kun auto lähtee 'puskemaan' tms sohjossa vinoon, nelivedolla pärjäisi paremmin kuin etuvedolla.
Toisaalta tuo väärä turvallisuuden tunne oli myös hyvä pointti, jota en ollut ajatellutkaan.
Ehken moottoritien takia sitten sitä nelivetoa hommaa. Eri asia on, että alanko käydä mökillä talvisaikaan sitten paljon...
KIITOS kommenteista.

Ajan Suzukin pikkumaasturilla, jossa vaihtoehtoina ovat klassinen kardaaniveto takapyöriin tai "jäykkä" neliveto ilman keskitasausta.

Autoni on talviolosuhteissa takavedolla varsin avuton. Liikkeellähtö on vaikeaa, ja kaarteissa uhkaa sivuluisu ja salamannopea pyörähdys. Jos valtatiellä on kaistojen välissä sohjovalli, en rohkene lähteä edes sitä matkanopeudessa ylittämään pelkällä takavedolla.

Nelivedolla kaikki on toisin! Iloiset lähdöt risteyksissä ylämäkeen myös lumi- ja polannekelillä, kaarteissa aliohjaava ajokäytös ja kaistanvaihdot täysin vakaasti. Myös moottoritiellä on joskus huono keli, mutta nelikko etenee juuri sinne mihin haluan, vaikka lumivallin läpi kaistalta toiselle.

Yksi nelivedon plussapuoli on, että nastarenkaista voi halutessaan luopua ilman talviajon täydellistä uudelleenopettelua.

Mielenkiiintoista kuinka paljon mielipiteet vaikuttavat asioihin ja sitten niitä pidetään faktoina. Hyvin tyypillistä kuulla etuvetoisen kuljettajalta "kahtena päivänä vuodessa tarvitsee nelivetoa" ja "kyllä se liikennevaloista kiihtyy ihan riittävästi". Uskoisin että tämä johtuu vain siitä, että ko. henkilöt eivät ole koskaan kokeilleet nelivetoa liukkailla eli on siksi helppo tyrmätä. En usko että kukaan ostaa nelivetoa vain siksi, että kokee jäävänsä jalkoihin risteyksissä. Miettikääpä nyt järjellänne tilanne: ohitat maantiellä missä on keskellä lumi/loskakaistale. Ohitustilanteessa painat kaasua enemmän kuin tasaisella ajettaessa. Etuvetoisen riski on pidonmenetys etupyöriltä kun ne menevät lumelle mikä näkyy heti epävakaudessa. Tässä pitää muistaa pitää kuitenkin veto kevyesti päällä koko ajan, kun taas takavetoisella on turvallisempaa keventää kaasua, koska pidon menetys tuossa tilanteessa voi merkitä pahaa jälkeä. Neliveto sensijaan jakaa voimansa optimaalisesti (poislukien ehkä "lukitut" nelivedot), jollojn pidonmenetys on paljon epätodennäköisempää tai se tapahtuu ainakin hallitummin. Toki kaikissa tapauksissa auttaa ajonvakaussysteemit, mitkä kannattaa pitää ehdottomasti aina päällä (paitsi ehkä leikkiessä ja syvässä lumessa kävelyvauhdissa).

Lisäksi kaarrekäyttäytyminen on neliovedolla huomattavasti vakaampaa, kuten yllä jo todettiin. Mutta jarrutusmatkaahan se ei tosiaan paranna ja samat fysiikan lait on voimassa kaikille eli kyllä nelivedonkin hyvillä nastarenkailla ja esp:llä saa metsään jos vauhtia on liikaa. Jos pitää järjen päässä ja huomioi olosuhteet eikä anna nelivedon vakauden sumentaa päätä, niin neliveto on vakaampi ja siten turvallisempi ja siitä ei pääse mihinkään. Ne, jotka ajaa, tietää.

ja lopuksi: auton ostamisessa tunteet ovat hyvin isossa osassa ainakin suurella osalla miehistä. Aina voi sanoa että ne muutama Etelä-Suomen oikeasti liukkaat kelit ei ole järkevästi ajatellen nelivedon tuomien lisäkustannusten arvoista mutta onko kaiken oltava aina niin järkevää ;) Ja voihan asian ajetella niinkin, että se lisäkustannus ja kesäkelillä turhaan nelivedon pyöritäminen maksaa itsensä takaisin sillä hetkellä, kun neliveto pitää sinut tiellä ja hengissä siinä ohitustilanteessa tai tutussa mutkassa, mikä onkin yllättäen jäässä.

miika-boy kirjoitti:

Mielenkiiintoista kuinka paljon mielipiteet vaikuttavat asioihin ja sitten niitä pidetään faktoina. Hyvin tyypillistä kuulla etuvetoisen kuljettajalta "kahtena päivänä vuodessa tarvitsee nelivetoa" ja "kyllä se liikennevaloista kiihtyy ihan riittävästi". Uskoisin että tämä johtuu vain siitä, että ko. henkilöt eivät ole koskaan kokeilleet nelivetoa liukkailla eli on siksi helppo tyrmätä. En usko että kukaan ostaa nelivetoa vain siksi, että kokee jäävänsä jalkoihin risteyksissä. Miettikääpä nyt järjellänne tilanne: ohitat maantiellä missä on keskellä lumi/loskakaistale. Ohitustilanteessa painat kaasua enemmän kuin tasaisella ajettaessa. Etuvetoisen riski on pidonmenetys etupyöriltä kun ne menevät lumelle mikä näkyy heti epävakaudessa. Tässä pitää muistaa pitää kuitenkin veto kevyesti päällä koko ajan, kun taas takavetoisella on turvallisempaa keventää kaasua, koska pidon menetys tuossa tilanteessa voi merkitä pahaa jälkeä. Neliveto sensijaan jakaa voimansa optimaalisesti (poislukien ehkä "lukitut" nelivedot), jollojn pidonmenetys on paljon epätodennäköisempää tai se tapahtuu ainakin hallitummin. Toki kaikissa tapauksissa auttaa ajonvakaussysteemit, mitkä kannattaa pitää ehdottomasti aina päällä (paitsi ehkä leikkiessä ja syvässä lumessa kävelyvauhdissa).

Lisäksi kaarrekäyttäytyminen on neliovedolla huomattavasti vakaampaa, kuten yllä jo todettiin. Mutta jarrutusmatkaahan se ei tosiaan paranna ja samat fysiikan lait on voimassa kaikille eli kyllä nelivedonkin hyvillä nastarenkailla ja esp:llä saa metsään jos vauhtia on liikaa. Jos pitää järjen päässä ja huomioi olosuhteet eikä anna nelivedon vakauden sumentaa päätä, niin neliveto on vakaampi ja siten turvallisempi ja siitä ei pääse mihinkään. Ne, jotka ajaa, tietää.

ja lopuksi: auton ostamisessa tunteet ovat hyvin isossa osassa ainakin suurella osalla miehistä. Aina voi sanoa että ne muutama Etelä-Suomen oikeasti liukkaat kelit ei ole järkevästi ajatellen nelivedon tuomien lisäkustannusten arvoista mutta onko kaiken oltava aina niin järkevää ;) Ja voihan asian ajetella niinkin, että se lisäkustannus ja kesäkelillä turhaan nelivedon pyöritäminen maksaa itsensä takaisin sillä hetkellä, kun neliveto pitää sinut tiellä ja hengissä siinä ohitustilanteessa tai tutussa mutkassa, mikä onkin yllättäen jäässä.

"Hyvin tyypillistä kuulla etuvetoisen kuljettajalta "kahtena päivänä vuodessa tarvitsee nelivetoa" ja "kyllä se liikennevaloista kiihtyy ihan riittävästi". Uskoisin että tämä johtuu vain siitä, että ko. henkilöt eivät ole koskaan kokeilleet nelivetoa liukkailla eli on siksi helppo tyrmätä."

Usko mitä haluat. Nelivetojakin on tullut ajettua kaikenlaisissa olosuhteissa. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että etelän pääteillä ajeluun ei nelivetoista kannata hankkia. Hankintahinta on kuitenkin vähintään 3 - 4 tonnia vastaavaa kaksivetoista kalliimpi ja polttoaineenkulutus kymmenisen prosenttia suurempi. Ei neliveto muilta ominaisuuksiltaan missään tapauksessa kaksivetoista huonompi ole, sellainen vaan tulee turhan kalliiksi. Lisäksi nelivetoautoja on markkinoilla niin vähän, että valinnanvarakin jää pieneksi. Siis näin omista lähtokohdistani, kun maasturit ja osa-aikanelivedot karsiutuvat pelistä heti kättelyssä.

"Jos pitää järjen päässä ja huomioi olosuhteet eikä anna nelivedon vakauden sumentaa päätä, niin neliveto on vakaampi ja siten turvallisempi ja siitä ei pääse mihinkään. Ne, jotka ajaa, tietää."

Näin on, jos nelivetoisella ajaa samaa nopeutta kuin kaksivetoisella ajaisi samoissa olosuhteissa. En tiedä miten muilla pysyy järki päässä, mutta minä ainakin päätän ajonopeuden sen perusteella, kuinka vakaalta ja varmalta eteneminen tuntuu. Nelivetoisella meno on vakaampaa, tai ainakin vakaamman tuntuista ja kaasua voi polkea huolettomammin, joten nopeuskin tahtoo olla vähän suurempi kuin mitä kaksivetoisella tulisi käytettyä. Näistä syistä en itse ole kokenut nelivetoa turvallisuutta lisääväksi tekijäksi.

Ne jotka ajaa, tietää myös luiston hyvin usein alkavan siitä, että kuljettaja painaa kaasua liikaa, tai nostaa kaasun ylös liian nopeasti. Neliveto auttaa tähän. Toinen vaihtoehto on opetella käyttämään poljinta niin, että tuntuma tiehen säilyy myös kaasupolkimen välityksellä.

Enkä ole lainkaan varma siitäkään, paljonko nelivedon mainostaminen turvallisempana vaihtoehtona todellisuudessa lisää liikenneturvallisuutta. Kun automyyjä mainostaa citymaasturin "jatkuva-aikaista" Real-Time nelivetoa ylivertaisen turvalliseksi, niin sitten tuolla liikenteessä koheltaa mammoja, jotka eivät "tiedä" autonsa voimansiirtojärjestelmästä muuta kuin, että se pitää auton turvallisesti tiellä vähän suuremmassakin nopeudessa...

"ja lopuksi: auton ostamisessa tunteet ovat hyvin isossa osassa ainakin suurella osalla miehistä."

Näinhän se on, turha sitä on kieltääkään. Väittäisin että tunteet toimivat tässä asiassa myös niinpäin, että vaikka pääasiallinen vaikutin nelivedon hankintaan olisikin sen hauskuus ja jossakin määrin ehkä myös statusarvo, hankinnan järkevyys perustellaan ensin itselle ja sen jälkeen vaimolle turvallisuudella ja etenemiskyvyllä.

miika-boy kirjoitti:

Mielenkiiintoista kuinka paljon mielipiteet vaikuttavat asioihin ja sitten niitä pidetään faktoina. Hyvin tyypillistä kuulla etuvetoisen kuljettajalta "kahtena päivänä vuodessa tarvitsee nelivetoa" ja "kyllä se liikennevaloista kiihtyy ihan riittävästi". Uskoisin että tämä johtuu vain siitä, että ko. henkilöt eivät ole koskaan kokeilleet nelivetoa liukkailla eli on siksi helppo tyrmätä. En usko että kukaan ostaa nelivetoa vain siksi, että kokee jäävänsä jalkoihin risteyksissä. Miettikääpä nyt järjellänne tilanne: ohitat maantiellä missä on keskellä lumi/loskakaistale. Ohitustilanteessa painat kaasua enemmän kuin tasaisella ajettaessa. Etuvetoisen riski on pidonmenetys etupyöriltä kun ne menevät lumelle mikä näkyy heti epävakaudessa. Tässä pitää muistaa pitää kuitenkin veto kevyesti päällä koko ajan, kun taas takavetoisella on turvallisempaa keventää kaasua, koska pidon menetys tuossa tilanteessa voi merkitä pahaa jälkeä. Neliveto sensijaan jakaa voimansa optimaalisesti (poislukien ehkä "lukitut" nelivedot), jollojn pidonmenetys on paljon epätodennäköisempää tai se tapahtuu ainakin hallitummin. Toki kaikissa tapauksissa auttaa ajonvakaussysteemit, mitkä kannattaa pitää ehdottomasti aina päällä (paitsi ehkä leikkiessä ja syvässä lumessa kävelyvauhdissa).

Lisäksi kaarrekäyttäytyminen on neliovedolla huomattavasti vakaampaa, kuten yllä jo todettiin. Mutta jarrutusmatkaahan se ei tosiaan paranna ja samat fysiikan lait on voimassa kaikille eli kyllä nelivedonkin hyvillä nastarenkailla ja esp:llä saa metsään jos vauhtia on liikaa. Jos pitää järjen päässä ja huomioi olosuhteet eikä anna nelivedon vakauden sumentaa päätä, niin neliveto on vakaampi ja siten turvallisempi ja siitä ei pääse mihinkään. Ne, jotka ajaa, tietää.

ja lopuksi: auton ostamisessa tunteet ovat hyvin isossa osassa ainakin suurella osalla miehistä. Aina voi sanoa että ne muutama Etelä-Suomen oikeasti liukkaat kelit ei ole järkevästi ajatellen nelivedon tuomien lisäkustannusten arvoista mutta onko kaiken oltava aina niin järkevää ;) Ja voihan asian ajetella niinkin, että se lisäkustannus ja kesäkelillä turhaan nelivedon pyöritäminen maksaa itsensä takaisin sillä hetkellä, kun neliveto pitää sinut tiellä ja hengissä siinä ohitustilanteessa tai tutussa mutkassa, mikä onkin yllättäen jäässä.

Miika-boy kirjoitteli mm. seuraava: "Miettikääpä nyt järjellänne tilanne: ohitat maantiellä missä on keskellä lumi/loskakaistale.
...
Jos pitää järjen päässä ja huomioi olosuhteet eikä anna nelivedon vakauden sumentaa päätä, niin neliveto on vakaampi ja siten turvallisempi ja siitä ei pääse mihinkään."

Onko muiden mielestä tuossa pientä ristiriitaa? Halutaanko neliveto kaikista järjen päässä pitämispuheista huolimatta siksi, ettei huonoissakaan oloissa nopeutta tarvitsisi alentaa?

ad hoc kirjoitti:

Miika-boy kirjoitteli mm. seuraava: "Miettikääpä nyt järjellänne tilanne: ohitat maantiellä missä on keskellä lumi/loskakaistale.
...
Jos pitää järjen päässä ja huomioi olosuhteet eikä anna nelivedon vakauden sumentaa päätä, niin neliveto on vakaampi ja siten turvallisempi ja siitä ei pääse mihinkään."

Onko muiden mielestä tuossa pientä ristiriitaa? Halutaanko neliveto kaikista järjen päässä pitämispuheista huolimatta siksi, ettei huonoissakaan oloissa nopeutta tarvitsisi alentaa?

ad hoc kirjoitti: "Miika-boy kirjoitteli mm. seuraava: "Miettikääpä nyt järjellänne tilanne: ohitat maantiellä missä on keskellä lumi/loskakaistale.
...
Jos pitää järjen päässä ja huomioi olosuhteet eikä anna nelivedon vakauden sumentaa päätä, niin neliveto on vakaampi ja siten turvallisempi ja siitä ei pääse mihinkään."

Onko muiden mielestä tuossa pientä ristiriitaa? Halutaanko neliveto kaikista järjen päässä pitämispuheista huolimatta siksi, ettei huonoissakaan oloissa nopeutta tarvitsisi alentaa? "

Sori mutta en ymmärrä mitä tarkoitat ristiriidalla? Viestini ei ollut se, että nelivedolla ohittelisi jotenkin enemmän vaarallisissa ja tyhmissä paikoissa kuin vajaavetoisella. Voisi tietysti sanoa että pakkoko sitä on ohittaa jos olosuhteet ovat huonot ja siihen sanoisin että kyllä joskus on. Ajelet esim rekan perässä moottoritietä 80km/h niin en mä viitsi siinä perässä koko matkaa roikkua, tai vaikkapa traktoria ohittaessa. Vai meinaatko jäädä taakse junnaamaan ja tekemään jonoja? siitä niitä riskiohituksia vasta tuleekin kun jonon hänillä jollain palaa hermot.

"Usko mitä haluat. Nelivetojakin on tullut ajettua kaikenlaisissa olosuhteissa. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että etelän pääteillä ajeluun ei nelivetoista kannata hankkia"

Uskon edelleen siihen mitä kirjoitin mutta ymmärrän pointtisi. Sehän on vaan jokaisen henk koht asia ratkaista se, kannattaako noiden parin päivän takia sijoittaa enemmän rahaa mutta se ei muuta teknistä tosiasiaa.

Itseasiassa mulla on nyt ensimmäinen neliveto (torsen) ja ensikosketus liukkaille on ollut vakuuttava. Ja onhan se hauskaa, ei sitä kieltääkään voi. Asun pk-seudulla mutta liikun paljon Itä-Suomessa missä tiet ovat oikeasti usein liukkaita. Tämän talven jälkeen osaan varmemmin sanoa kannattiko rahallisesti suurempi satsaus ja mistä päästä seuraava auto vetää.

miika-boy kirjoitti:

ad hoc kirjoitti: "Miika-boy kirjoitteli mm. seuraava: "Miettikääpä nyt järjellänne tilanne: ohitat maantiellä missä on keskellä lumi/loskakaistale.
...
Jos pitää järjen päässä ja huomioi olosuhteet eikä anna nelivedon vakauden sumentaa päätä, niin neliveto on vakaampi ja siten turvallisempi ja siitä ei pääse mihinkään."

Onko muiden mielestä tuossa pientä ristiriitaa? Halutaanko neliveto kaikista järjen päässä pitämispuheista huolimatta siksi, ettei huonoissakaan oloissa nopeutta tarvitsisi alentaa? "

Sori mutta en ymmärrä mitä tarkoitat ristiriidalla? Viestini ei ollut se, että nelivedolla ohittelisi jotenkin enemmän vaarallisissa ja tyhmissä paikoissa kuin vajaavetoisella. Voisi tietysti sanoa että pakkoko sitä on ohittaa jos olosuhteet ovat huonot ja siihen sanoisin että kyllä joskus on. Ajelet esim rekan perässä moottoritietä 80km/h niin en mä viitsi siinä perässä koko matkaa roikkua, tai vaikkapa traktoria ohittaessa. Vai meinaatko jäädä taakse junnaamaan ja tekemään jonoja? siitä niitä riskiohituksia vasta tuleekin kun jonon hänillä jollain palaa hermot.

"Usko mitä haluat. Nelivetojakin on tullut ajettua kaikenlaisissa olosuhteissa. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että etelän pääteillä ajeluun ei nelivetoista kannata hankkia"

Uskon edelleen siihen mitä kirjoitin mutta ymmärrän pointtisi. Sehän on vaan jokaisen henk koht asia ratkaista se, kannattaako noiden parin päivän takia sijoittaa enemmän rahaa mutta se ei muuta teknistä tosiasiaa.

Itseasiassa mulla on nyt ensimmäinen neliveto (torsen) ja ensikosketus liukkaille on ollut vakuuttava. Ja onhan se hauskaa, ei sitä kieltääkään voi. Asun pk-seudulla mutta liikun paljon Itä-Suomessa missä tiet ovat oikeasti usein liukkaita. Tämän talven jälkeen osaan varmemmin sanoa kannattiko rahallisesti suurempi satsaus ja mistä päästä seuraava auto vetää.

Miika: "Sori mutta en ymmärrä mitä tarkoitat ristiriidalla? Viestini ei ollut se, että nelivedolla ohittelisi jotenkin enemmän vaarallisissa ja tyhmissä paikoissa kuin vajaavetoisella."

Sellaisen käsityksen tuosta sain. Hyvä, jos et sitä tarkoittanut.

Tietysti, jos kaksi- ja nelivetoisella ajetaan samalla tavalla, neliveto on turvallisempi. Käytännössä ajotavan määrittelee tunne, joten nelivedolla taatusti tulee ajettua pahoissa paikoissa lujempaa kuin kaksivedolla. Eihän nelivedolla ajava voi tietää, miltä tässä kaksivetoisella ajaminen tuntuisi.

Jos esimerkiksi loskavallin ylittäminen on pidon menetyksen takia riski kaksivetoisella, on tie liukas nelivetoisellekin. Se ei ehkä siltä tunnu, mutta yhtä liukas se on. Lisäksi esimerkiksi loskaliirtoon ei vetotapa vaikuta.

miika: "Ajelet esim rekan perässä moottoritietä 80km/h niin en mä viitsi siinä perässä koko matkaa roikkua, tai vaikkapa traktoria ohittaessa."

Jos keli on niin huono, ettei kaksivetoisella ohittaminen tunnu hyvältä ajatukselta, on parempi jäädä junnaamaan. Nelivetoiset varmaan menevät menojaan...

miika: "Vai meinaatko jäädä taakse junnaamaan ja tekemään jonoja? siitä niitä riskiohituksia vasta tuleekin kun jonon hänillä jollain palaa hermot."

Jos en aio mennä ohi, jätän sen verran väliä, että halukkaat voivat ohittaa. Minä en ole vastuussa muiden riskiohituksista, jos ja kun itse toimin tieliikennelain mukaisesti.

ad hoc kirjoitti:

Miika: "Sori mutta en ymmärrä mitä tarkoitat ristiriidalla? Viestini ei ollut se, että nelivedolla ohittelisi jotenkin enemmän vaarallisissa ja tyhmissä paikoissa kuin vajaavetoisella."

Sellaisen käsityksen tuosta sain. Hyvä, jos et sitä tarkoittanut.

Tietysti, jos kaksi- ja nelivetoisella ajetaan samalla tavalla, neliveto on turvallisempi. Käytännössä ajotavan määrittelee tunne, joten nelivedolla taatusti tulee ajettua pahoissa paikoissa lujempaa kuin kaksivedolla. Eihän nelivedolla ajava voi tietää, miltä tässä kaksivetoisella ajaminen tuntuisi.

Jos esimerkiksi loskavallin ylittäminen on pidon menetyksen takia riski kaksivetoisella, on tie liukas nelivetoisellekin. Se ei ehkä siltä tunnu, mutta yhtä liukas se on. Lisäksi esimerkiksi loskaliirtoon ei vetotapa vaikuta.

miika: "Ajelet esim rekan perässä moottoritietä 80km/h niin en mä viitsi siinä perässä koko matkaa roikkua, tai vaikkapa traktoria ohittaessa."

Jos keli on niin huono, ettei kaksivetoisella ohittaminen tunnu hyvältä ajatukselta, on parempi jäädä junnaamaan. Nelivetoiset varmaan menevät menojaan...

miika: "Vai meinaatko jäädä taakse junnaamaan ja tekemään jonoja? siitä niitä riskiohituksia vasta tuleekin kun jonon hänillä jollain palaa hermot."

Jos en aio mennä ohi, jätän sen verran väliä, että halukkaat voivat ohittaa. Minä en ole vastuussa muiden riskiohituksista, jos ja kun itse toimin tieliikennelain mukaisesti.

Ristiriita, loskavalli, paskakeli yms. Näillä ei juurikaan ole merkitystä jos alla on Jeep GC. Lämmintä on ja eteneminen on vankkaa. Eteläsuomi-Lappi matka sujuu kuin tyhjää vaan, vaikka ohituksia tulee runsaanpuoleisesti huonolla kelillä. Musiikki soi hiljaa, eikä muuta melua juuri ole. 3,0 CRD pitää huolen siitä, että nekin pellet, jotka kiihdyttelevät kun niitä ohitetaan, jäävät kuin tikut paskaan ihmettelemään Jeepin menoa. Autoilu sai uuden, riippumattoman ulottuvuuden, Jeep GC 3,0 crd:n myötä. Kokeilkaa. Ette aivan heti vaihda mihinkään muuhun.

ovat nämä kirjoitti:

"Hyvin tyypillistä kuulla etuvetoisen kuljettajalta "kahtena päivänä vuodessa tarvitsee nelivetoa" ja "kyllä se liikennevaloista kiihtyy ihan riittävästi". Uskoisin että tämä johtuu vain siitä, että ko. henkilöt eivät ole koskaan kokeilleet nelivetoa liukkailla eli on siksi helppo tyrmätä."

Usko mitä haluat. Nelivetojakin on tullut ajettua kaikenlaisissa olosuhteissa. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että etelän pääteillä ajeluun ei nelivetoista kannata hankkia. Hankintahinta on kuitenkin vähintään 3 - 4 tonnia vastaavaa kaksivetoista kalliimpi ja polttoaineenkulutus kymmenisen prosenttia suurempi. Ei neliveto muilta ominaisuuksiltaan missään tapauksessa kaksivetoista huonompi ole, sellainen vaan tulee turhan kalliiksi. Lisäksi nelivetoautoja on markkinoilla niin vähän, että valinnanvarakin jää pieneksi. Siis näin omista lähtokohdistani, kun maasturit ja osa-aikanelivedot karsiutuvat pelistä heti kättelyssä.

"Jos pitää järjen päässä ja huomioi olosuhteet eikä anna nelivedon vakauden sumentaa päätä, niin neliveto on vakaampi ja siten turvallisempi ja siitä ei pääse mihinkään. Ne, jotka ajaa, tietää."

Näin on, jos nelivetoisella ajaa samaa nopeutta kuin kaksivetoisella ajaisi samoissa olosuhteissa. En tiedä miten muilla pysyy järki päässä, mutta minä ainakin päätän ajonopeuden sen perusteella, kuinka vakaalta ja varmalta eteneminen tuntuu. Nelivetoisella meno on vakaampaa, tai ainakin vakaamman tuntuista ja kaasua voi polkea huolettomammin, joten nopeuskin tahtoo olla vähän suurempi kuin mitä kaksivetoisella tulisi käytettyä. Näistä syistä en itse ole kokenut nelivetoa turvallisuutta lisääväksi tekijäksi.

Ne jotka ajaa, tietää myös luiston hyvin usein alkavan siitä, että kuljettaja painaa kaasua liikaa, tai nostaa kaasun ylös liian nopeasti. Neliveto auttaa tähän. Toinen vaihtoehto on opetella käyttämään poljinta niin, että tuntuma tiehen säilyy myös kaasupolkimen välityksellä.

Enkä ole lainkaan varma siitäkään, paljonko nelivedon mainostaminen turvallisempana vaihtoehtona todellisuudessa lisää liikenneturvallisuutta. Kun automyyjä mainostaa citymaasturin "jatkuva-aikaista" Real-Time nelivetoa ylivertaisen turvalliseksi, niin sitten tuolla liikenteessä koheltaa mammoja, jotka eivät "tiedä" autonsa voimansiirtojärjestelmästä muuta kuin, että se pitää auton turvallisesti tiellä vähän suuremmassakin nopeudessa...

"ja lopuksi: auton ostamisessa tunteet ovat hyvin isossa osassa ainakin suurella osalla miehistä."

Näinhän se on, turha sitä on kieltääkään. Väittäisin että tunteet toimivat tässä asiassa myös niinpäin, että vaikka pääasiallinen vaikutin nelivedon hankintaan olisikin sen hauskuus ja jossakin määrin ehkä myös statusarvo, hankinnan järkevyys perustellaan ensin itselle ja sen jälkeen vaimolle turvallisuudella ja etenemiskyvyllä.

Kai tuosta kalliimmasta hinnasta hyvitetään jotain autoa vaihtaessa? Jos ei, niin silloin käytetty nelivetoinen lienee hyvä valinta.

Olen samaa mieltä, että pelkillä pääteillä ajaessa nelivedon etu ei korvaa kustannuksia. Tosin yksi vältetty ulosajo, voi olla riittävä syy ajaa koko ikänsä nelivedolla.

Mutta jos mietitään polttoainekustannuksia, niin ne nyt ovat melko merkityksettömiä. Jos vaikka diesel auto kuluttaa 6 lirtaa satasella ja ajaa 30 tuhatta vuodessa, niin 10% lisäys polttoaineen kulutuksessa on melko merkityksetön asia (1800€->1980€), vajaa parisataa vuodessa, joka on kärpäsen pieuru auton pidon kokonaiskustannuksissa. Jos käyttää verottajan laskemaa kulukorvausta 43c/km (?), niin tuo polttoaineen lisäkulutus lisää kokonaiskustannuksia vain 1,4%.

Jos tuolla 1,4% lisäkustannuksella saa lisää varmuutta talviselle mökkitielle tai työpaikan parkkiluolan rampille, niin ehkäpä se kannattaa. Pienen peltivaurion korjaaminen silloin tällöin on jo paljon kalliimpaa.

O|||||||O kirjoitti:

Ristiriita, loskavalli, paskakeli yms. Näillä ei juurikaan ole merkitystä jos alla on Jeep GC. Lämmintä on ja eteneminen on vankkaa. Eteläsuomi-Lappi matka sujuu kuin tyhjää vaan, vaikka ohituksia tulee runsaanpuoleisesti huonolla kelillä. Musiikki soi hiljaa, eikä muuta melua juuri ole. 3,0 CRD pitää huolen siitä, että nekin pellet, jotka kiihdyttelevät kun niitä ohitetaan, jäävät kuin tikut paskaan ihmettelemään Jeepin menoa. Autoilu sai uuden, riippumattoman ulottuvuuden, Jeep GC 3,0 crd:n myötä. Kokeilkaa. Ette aivan heti vaihda mihinkään muuhun.

Totta joka sana.

Kyllähän ne kytkimet, joita on siis kaiksissa autoissa, ketää melko pitään. Jos hajoaa niin yleensä vasta siellä elinkaaren ehtoo päässä.

Tosimiehet taas varottelevat leikki 4-vedosta. Autosta se on enemmänkin kiinni kuin 4-vetotavasta. Parina esimerkkinä voin mainita jatkuvista 4-vedoista jotka ovat "vaarallisia". Ensiksi vanhan mallin RAV lux-packillä jossa taka-akselilla lukko. Sellaista ajaessani samanlaisella kelillä kuin tänään joku vuosi sitten meinasin mennä metsään kun ei pito riittänyt ja taka-akselin lukko irroitti molemmat pyörät jolloin auto oli hetkessä poikittain. Toinen on X-type jossa jatkuva 4-veto ilman lukkoja 40/60 voimanjaolla. Meinaan irtoaa perä helposti luistoon varomattomalla kaasun käytöllä kuten takavetoisella kun takapyörät saavat liikaa voimaa kitkaan nähden.

Ns osa-aikaisissa pääsääntöisesti taas toiselle akseliile tulee jatkuvasti 5-10% voimasta, juuri tuon vakuttamisen takia joten kohtuullisen vakaasti kulkevat. Eivätkä yllätä kovin pahasti kun taakse tulee maks 50% voimasta. Mutta nämähän ovat sinäänsä teoreettisia nykyautoista puhuessa kun ajovakaudenhallinta järjestelmät puuttuu menoon jokaisella vetotavalla. Tänäänkin kyllästyin kaupungin ruuhkaan ja jätin vaimon shoppailemaan ja hain X1:sen koeajoon. Sillä palasi ihan mielellään takaisin kaupunkiin eikä ajaminen ollut ollenkaa tuskaista, kiitos 4-vedon ja automaatin. X1 on sinäänsä ristisiitos jatkuvan ja osa-aikaisen välillä, normijako 40/60 mutta tehty monilevykytkimellä, ei tasauspyörästöllä. Vaan ajamisessa ESC "pilasi" kaiken kivan kun puuttuui heti pieniinkin luisteluyrityksiin. Mutta kun maltilla ajoi niin pätevästi hoiti rampit ja valoista kiihdytykset, ohituksia ei viitsinyt lumipöllyssä edes harkita.

Tomppa Kruisailija kirjoitti:

Tosimiehet taas varottelevat leikki 4-vedosta. Autosta se on enemmänkin kiinni kuin 4-vetotavasta. Parina esimerkkinä voin mainita jatkuvista 4-vedoista jotka ovat "vaarallisia". Ensiksi vanhan mallin RAV lux-packillä jossa taka-akselilla lukko. Sellaista ajaessani samanlaisella kelillä kuin tänään joku vuosi sitten meinasin mennä metsään kun ei pito riittänyt ja taka-akselin lukko irroitti molemmat pyörät jolloin auto oli hetkessä poikittain. Toinen on X-type jossa jatkuva 4-veto ilman lukkoja 40/60 voimanjaolla. Meinaan irtoaa perä helposti luistoon varomattomalla kaasun käytöllä kuten takavetoisella kun takapyörät saavat liikaa voimaa kitkaan nähden.

Ns osa-aikaisissa pääsääntöisesti taas toiselle akseliile tulee jatkuvasti 5-10% voimasta, juuri tuon vakuttamisen takia joten kohtuullisen vakaasti kulkevat. Eivätkä yllätä kovin pahasti kun taakse tulee maks 50% voimasta. Mutta nämähän ovat sinäänsä teoreettisia nykyautoista puhuessa kun ajovakaudenhallinta järjestelmät puuttuu menoon jokaisella vetotavalla. Tänäänkin kyllästyin kaupungin ruuhkaan ja jätin vaimon shoppailemaan ja hain X1:sen koeajoon. Sillä palasi ihan mielellään takaisin kaupunkiin eikä ajaminen ollut ollenkaa tuskaista, kiitos 4-vedon ja automaatin. X1 on sinäänsä ristisiitos jatkuvan ja osa-aikaisen välillä, normijako 40/60 mutta tehty monilevykytkimellä, ei tasauspyörästöllä. Vaan ajamisessa ESC "pilasi" kaiken kivan kun puuttuui heti pieniinkin luisteluyrityksiin. Mutta kun maltilla ajoi niin pätevästi hoiti rampit ja valoista kiihdytykset, ohituksia ei viitsinyt lumipöllyssä edes harkita.

Tuo voimanjako on vähän virheellinen termi puhuttaessa useimmista osa-aikaisista nelivedoista vaikka sitä mainoksissa ja esitteissä käytetäänkin. Useimmissa automaattisesti kytkeytyvissä nelivedoissahan voimaa ohjataan taka-akselille luistavan kytkimen välityksellä akseleiden välisen pyörimisnopeuseron ohjaama. Tässä vaiheessa voidaan vielä voimajaosta puhuakin. Sen sijaan tuo maksimijakosuhteeksi yleensä mainittu 50/50 ei enää pidäkään paikkaansa. Tämähän yleensä tarkoittaa sitä, että akseleiden välinen kytkin lukitaan kiinteäksi, jolloin akselit pyörivät keskenään samalla nopeudella. Tällöin akseleiden välinen voimanjakosuhde EI OLE 50/50, vaan se riippuu ainoastaan renkaiden pidosta. Jos esimerkiksi auton keula nostetaan ilmaan, jolloin eturenkaat pääsevät pyörimään vapaasti on voimanjakosuhde suurinpiirtein 0/100. Jos taas taka-akseli nostetaan ilmaan, on voimanjakosuhde 100/0.

Sen sijaan Jaguarin tasauspyörästöllä ja 40/60 voimanjakosuhteella toteutettu neliveto jakaa voiman akseleiden välillä aina samassa suhteessa. Jos perä nostetaan ilmaan, 40% voimasta menee eteen ja 60% taka-akselille kiihdyttäen takapyörien pyörimisnopeutta. Jaguarilla perä varmasti irtoaa helposti, mutta todennäköisesti suunnittelijat ovat halunneetkin säilyttää auton ajokäytöksen takavetoisen kaltaisena. Kyllähän tuo neliveto liukkaalla kuitenkin huomattavasti takavetoa paremmin kiihtyy ja rauhallisemmin käyttäytyy, koska voimasta aina se 40% menee etuakselille.

jakaja... kirjoitti:

Tuo voimanjako on vähän virheellinen termi puhuttaessa useimmista osa-aikaisista nelivedoista vaikka sitä mainoksissa ja esitteissä käytetäänkin. Useimmissa automaattisesti kytkeytyvissä nelivedoissahan voimaa ohjataan taka-akselille luistavan kytkimen välityksellä akseleiden välisen pyörimisnopeuseron ohjaama. Tässä vaiheessa voidaan vielä voimajaosta puhuakin. Sen sijaan tuo maksimijakosuhteeksi yleensä mainittu 50/50 ei enää pidäkään paikkaansa. Tämähän yleensä tarkoittaa sitä, että akseleiden välinen kytkin lukitaan kiinteäksi, jolloin akselit pyörivät keskenään samalla nopeudella. Tällöin akseleiden välinen voimanjakosuhde EI OLE 50/50, vaan se riippuu ainoastaan renkaiden pidosta. Jos esimerkiksi auton keula nostetaan ilmaan, jolloin eturenkaat pääsevät pyörimään vapaasti on voimanjakosuhde suurinpiirtein 0/100. Jos taas taka-akseli nostetaan ilmaan, on voimanjakosuhde 100/0.

Sen sijaan Jaguarin tasauspyörästöllä ja 40/60 voimanjakosuhteella toteutettu neliveto jakaa voiman akseleiden välillä aina samassa suhteessa. Jos perä nostetaan ilmaan, 40% voimasta menee eteen ja 60% taka-akselille kiihdyttäen takapyörien pyörimisnopeutta. Jaguarilla perä varmasti irtoaa helposti, mutta todennäköisesti suunnittelijat ovat halunneetkin säilyttää auton ajokäytöksen takavetoisen kaltaisena. Kyllähän tuo neliveto liukkaalla kuitenkin huomattavasti takavetoa paremmin kiihtyy ja rauhallisemmin käyttäytyy, koska voimasta aina se 40% menee etuakselille.

Joo, voimanjako, momenttinjako sekä vetosuhteet menee sekaisin puhekielessä. Lukkiutuvissa systeemeissähän tuo voimanjako menee vielä "jakeluun" mutta lukottomat vaihtelee koko ajan. Esim tuo Jaguarin 40/60 ei pidä paikkaansa kuin 2003 asti kun X-typessä oli vielä viskolukko. 2004 malleista eteenpäin se puttuu. Kerran pesusta sellaista peruuttaessani talvella takapyörät olivat jäällä ja etupyörät tökkäsivät kynnykseen. Siihen jäi 4-veto sudittaen takapyöriä. Ei tullut voimaa eteen kun kaikki momentti karkasi 100% takapyöristä kuin Taunuksesta aikoinaan. Samoin liikeellelähdössä piti olla varovainen kaasun käytössä ettei takapyörät sutineet jolloin momenttia ei riittänyt etupyörillekkään. Eli tilanne lukottomassa tasauspyörästöllä toteutetussa 4-vedossa on ihan sama kuin vajaavetosessa toisen pyörän sutiessa. Sen verran vielä triviaalia tietoa että X-typessä 2004 eteen päin luistoesto tuli vakioksi. 2003 luistoesto ei ollut vakoi jolloin loppuvuodesta tilatuissa X-typeissä ei ollut kumpaakaan, lukkoa tai luistonestoa, jos ei lisävarusteena tilannut ajonvakaudenhallintaa. Ajamani yksilö oli juuri näitä autoja.

Sama juttu maasturilla (kun maasturipalstalla ollaan), momentti/voima, miksi sitä nyt haluaa kutsua, karkaa yhdestä pyörästä jos ei ole keskilukko päällä. Lukko päällä voima karkaa kahdesta pyörästä ristiriipunnassa. Akselilukoilla saadaan sitten kolmaskin ja neljäskin pyörä mukaan. Ja jos se ei auta niin sitten tarvitaan vinssiä :)

Tomppa Kruisailija kirjoitti:

Joo, voimanjako, momenttinjako sekä vetosuhteet menee sekaisin puhekielessä. Lukkiutuvissa systeemeissähän tuo voimanjako menee vielä "jakeluun" mutta lukottomat vaihtelee koko ajan. Esim tuo Jaguarin 40/60 ei pidä paikkaansa kuin 2003 asti kun X-typessä oli vielä viskolukko. 2004 malleista eteenpäin se puttuu. Kerran pesusta sellaista peruuttaessani talvella takapyörät olivat jäällä ja etupyörät tökkäsivät kynnykseen. Siihen jäi 4-veto sudittaen takapyöriä. Ei tullut voimaa eteen kun kaikki momentti karkasi 100% takapyöristä kuin Taunuksesta aikoinaan. Samoin liikeellelähdössä piti olla varovainen kaasun käytössä ettei takapyörät sutineet jolloin momenttia ei riittänyt etupyörillekkään. Eli tilanne lukottomassa tasauspyörästöllä toteutetussa 4-vedossa on ihan sama kuin vajaavetosessa toisen pyörän sutiessa. Sen verran vielä triviaalia tietoa että X-typessä 2004 eteen päin luistoesto tuli vakioksi. 2003 luistoesto ei ollut vakoi jolloin loppuvuodesta tilatuissa X-typeissä ei ollut kumpaakaan, lukkoa tai luistonestoa, jos ei lisävarusteena tilannut ajonvakaudenhallintaa. Ajamani yksilö oli juuri näitä autoja.

Sama juttu maasturilla (kun maasturipalstalla ollaan), momentti/voima, miksi sitä nyt haluaa kutsua, karkaa yhdestä pyörästä jos ei ole keskilukko päällä. Lukko päällä voima karkaa kahdesta pyörästä ristiriipunnassa. Akselilukoilla saadaan sitten kolmaskin ja neljäskin pyörä mukaan. Ja jos se ei auta niin sitten tarvitaan vinssiä :)

" Esim tuo Jaguarin 40/60 ei pidä paikkaansa kuin 2003 asti kun X-typessä oli vielä viskolukko. 2004 malleista eteenpäin se puttuu. Kerran pesusta sellaista peruuttaessani talvella takapyörät olivat jäällä ja etupyörät tökkäsivät kynnykseen. Siihen jäi 4-veto sudittaen takapyöriä. Ei tullut voimaa eteen kun kaikki momentti karkasi 100% takapyöristä kuin Taunuksesta aikoinaan. "

Ei, kyllä se tasauspyörästö hoiti asian niin, että voima (vääntömomentti) jaettiin akseleiden välillä suhteessa 40/60 myös tuossa tilanteessa. Se eturenkaille menevä 40 prosenttia ei vaan riittänyt nykäisemään autoa kynnyksen yli ja taka-akselille menevä 60 prosenttiakin sai ainoastaan takapyörät sutimaan. Jos autossa olisi ollut viskolukko, voimanjako olisi ollut jotakin aivan muuta. Takapyörien alkaessa sutia olisi lukko alkanut ottaa kiinni ja eteen olisi välitetty voimaa huomattavasti enemmän kuin 40 prosenttia. Vastaavasti takarenkaille ei olisi enää mennyt lähellekään 60 prosenttia.

Homma menee nimenomaan niin päin, että lukottomissa nelivedoissa voimanjakosuhde pysyy koko ajan samana. Lukkiutuvissa se vaihtelee koko ajan ja voimanjakosuhde lukko täysin lukkiutuneena riippuu ainoastaan siitä paljonko renkaiden pito poikkeaa toisistaan. Ei pidä sekoittaa pyörimisnopeutta ja vääntömomenttia (voimaa) keskenään.

Kaksivetoisessa autossakin, jossa on tavallinen, 50/50 suhteessa voimaa jakava, lukoton tasauspyörästö, molemmille renkaille välittyy aina tasan 50 prosenttia vääntömomentista. Myös silloin kun toinen pyörä sutii. Se että rengas ei pyöri, ei tarkoita ettei se vetäisi.