Tämänpäiväisessä Yle-radion kansanradiossa nuorimies suurinpiirtein teilasi eräiden vanhempien, Suomen elintason rakentaja-sukupolven arvostelun nykynuorison osaamattomuuden.
Eipä kukaan ole epäillytkään niiden nuorempien ihmisten ja ikäpolvien kyvystä pärjätä arjesta, jotka ovat nuoresta alkaen osallistuneet työhön ja itsensä elättämiseen.
Mainittu mies, 39v. huomautti maailman kovasti muuttuneen mm. koti ja vapaa-ajan tekniikan kehittymisen myötä. Hän luetteli erinäisiä tekniikkkaan liittyviä osaamisalueita.
Kun tarvitaan esim. tietotekniikan käyttöönottoa, vaikkapa tietokoneen tai kännykän asetusten laittamista "te vanhat olette tekijöitä näissäkin pulmissa", mies veisteli.
Näin se valitettavasti on - nuoret ovat pääosalta taitavampia uuden tekniikan soveltamisessa niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Meikä ainakin on aina vinkumassa apuun nuorempia mm. ATK-ongelmissa.
"Uusavuttomuus" vs. osaajat!
24
438
Vastaukset
- capt. cöpenick
Näin itsenäisyyspäivänä on todettava, että ainakin maanpuolustustahtoa löytyy nykyäänkin myös nuorimpien varusmiespalvelunsa suorittaneiden 'vuosiluokista'.
- Hintriika*
Kuulin minäkin saman kirjeen kansanradiossa. Minusta siinä oli hienosti lopussa toteamus, että kukin sukupolvi hoitakoon niitä tehtäviä, jotka parhaiten osaa. En sanatarkasti muista, mutta oikeutettua nuoren miehen ihmettelyä oli se, mistä kaupungissa, kerrostalossa asuva ja savusaunankin vain kuvassa nähnyt nuori olisi voinut oppia halonhakkuun, saunalämmituksen ym. taidot, joiden puutteesta moititaan.
Minusta mielipide ei ollut teilaus, päinvastoin yritys rakentaa yhteisymmärrystä sukupolvien välille.nuoret ovat itsenäisempiä...luojan kiitos, he eivät "vaali" entisiä tyylejä ja tapoja, vaan menevät kehityksen mukana eteenpäin. Se voi tuntua meistä vanhemmista välillä surullisella,että mites ne nyt meiän lapset (4 mullakin) eivät hillu marjankerruussa tai tee aina kotiruokaa jne, kun kotona ennen niin tehtiin...eikö tarttunut...eikö ole geeneissä..heh.
Ei tartte olla huolissaan...hyvää olemme tehneet aikoinamme omilla tavoillamme, kyllä siellä heillä säästössä ovat nämä asiat. Onhan niin tuhottomasti muuta eri aikakausina kuin vain sitä meidän ihannoimaamme omatoimisuutta. Kaikki ajallaan tulee, mitäs muuta sitä toivoisi niin hartaasti kuin että omilla lapsilla olisi tasapainoisempi elämä kuin meillä ja itse oppisivat vaikeuksistaan tien keksimään ja kantapään kautta oppimaan.
Täytyy tunnustaa,miten sydäntä ihan hetkautti, kun kaksi tytöistäni on alkanut viljelystä kinnostua,samoin kotiruokaa tehdään,aina kun vain ennätetään. Ja toinen tunnustus...suoraan sanoen välillä hävettikin,kun nuorimman (hän adoptiolapsi.26v) pizza ja muut valmiit, meiädän mielestä roskaruuat, olivat pääasiallisena ravintona. Siis hävetti sen vuoksi,etteikö muka ollut kotona oppinut kotiruokaan,enkö muka ollut opettanut. No,ei hän kyllä suoraan sanoen ollutkaan silloin kiinnostunut oppimaan. Vähästä sitä on tyytyväinen,kuten minä,kun hän nyt ahertaa kotiruokaa ja pienen kasvimaan keväällä sai aikaseksi.
Mitähän minä nyt söpertelin näin aamutuimaan, jos lukija ei takerru kovin tiukkaan...passaa varmaan muiden "höperrysten" rinnalle.
Kaipa "omana totuutenani"...heh....tarkoitin alitajunnassain,etteivät lasten aineelliset menestykset tai hienot ammattinimikkeet niin paljon paina. No,sanomattakin selvää,että tietysti itsellekin tuottaa mielihyvää,jos onnistuvat sopivan ammatin hankkimaan...olipa se sitten duunari tai hanslankari tai vaikkapa taivaanrannan maalari.- jjoutava
susmorsian kirjoitti:
nuoret ovat itsenäisempiä...luojan kiitos, he eivät "vaali" entisiä tyylejä ja tapoja, vaan menevät kehityksen mukana eteenpäin. Se voi tuntua meistä vanhemmista välillä surullisella,että mites ne nyt meiän lapset (4 mullakin) eivät hillu marjankerruussa tai tee aina kotiruokaa jne, kun kotona ennen niin tehtiin...eikö tarttunut...eikö ole geeneissä..heh.
Ei tartte olla huolissaan...hyvää olemme tehneet aikoinamme omilla tavoillamme, kyllä siellä heillä säästössä ovat nämä asiat. Onhan niin tuhottomasti muuta eri aikakausina kuin vain sitä meidän ihannoimaamme omatoimisuutta. Kaikki ajallaan tulee, mitäs muuta sitä toivoisi niin hartaasti kuin että omilla lapsilla olisi tasapainoisempi elämä kuin meillä ja itse oppisivat vaikeuksistaan tien keksimään ja kantapään kautta oppimaan.
Täytyy tunnustaa,miten sydäntä ihan hetkautti, kun kaksi tytöistäni on alkanut viljelystä kinnostua,samoin kotiruokaa tehdään,aina kun vain ennätetään. Ja toinen tunnustus...suoraan sanoen välillä hävettikin,kun nuorimman (hän adoptiolapsi.26v) pizza ja muut valmiit, meiädän mielestä roskaruuat, olivat pääasiallisena ravintona. Siis hävetti sen vuoksi,etteikö muka ollut kotona oppinut kotiruokaan,enkö muka ollut opettanut. No,ei hän kyllä suoraan sanoen ollutkaan silloin kiinnostunut oppimaan. Vähästä sitä on tyytyväinen,kuten minä,kun hän nyt ahertaa kotiruokaa ja pienen kasvimaan keväällä sai aikaseksi.
Mitähän minä nyt söpertelin näin aamutuimaan, jos lukija ei takerru kovin tiukkaan...passaa varmaan muiden "höperrysten" rinnalle.
Kaipa "omana totuutenani"...heh....tarkoitin alitajunnassain,etteivät lasten aineelliset menestykset tai hienot ammattinimikkeet niin paljon paina. No,sanomattakin selvää,että tietysti itsellekin tuottaa mielihyvää,jos onnistuvat sopivan ammatin hankkimaan...olipa se sitten duunari tai hanslankari tai vaikkapa taivaanrannan maalari.Jouduin heräämään kello 5 aamulla ja vein tuttavarouvat ruotsinlaivalle.
Mutta, mutta ajaminen oli huono juttu kun en nähnyt kunnolla, satamaalue oli yhtä työmaata, kirkkaita valoja ja pimeitä kohtia, liikennevaloja ja tienviittoja tuurilla osuin terminaalille.
Vältän pimeälläajoa mutta ei aina voi välttyä siltä koettelemukselta.
En tarvitse silmälaseja, silmät ovat vain muuten niin uusavuttomat, hitaasti mukautuvat valovaihteluun.
Nuorten varomattomuus kynttilöiden ja yleensä tulen kanssa minua kyllä ihmetyttää, mökillekään ei tahdo uskaltaa heitä ilman valvontaa päästää. jjoutava kirjoitti:
Jouduin heräämään kello 5 aamulla ja vein tuttavarouvat ruotsinlaivalle.
Mutta, mutta ajaminen oli huono juttu kun en nähnyt kunnolla, satamaalue oli yhtä työmaata, kirkkaita valoja ja pimeitä kohtia, liikennevaloja ja tienviittoja tuurilla osuin terminaalille.
Vältän pimeälläajoa mutta ei aina voi välttyä siltä koettelemukselta.
En tarvitse silmälaseja, silmät ovat vain muuten niin uusavuttomat, hitaasti mukautuvat valovaihteluun.
Nuorten varomattomuus kynttilöiden ja yleensä tulen kanssa minua kyllä ihmetyttää, mökillekään ei tahdo uskaltaa heitä ilman valvontaa päästää.Sanan sopeutumattomuus poimin jjoutavan tekstistä, siinähän se asia ydin on. Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea eikä joka elämäntilanteessa, mutta ennakkoluulottomalla asenteella varmasti oppii selviämään uusissa tilanteissa arjestaan, kyllä ainakin nälkä opettaa. Vanhemman polven miesleskeä pidetään uusavuttomuuden ruumiillistumana, äiti ja sitten vaimo on huolehtinut kaikesta, valinnut ehkä aamulla sen päivän vaatteetkin. Peräkamarin poika on toinen arkkityyppi, luuseriksi ja nörteiksi nykyisin nimitellään näitä reppanoita. Pullamössösukupolvestakin puhutaan, vaikka näitä yksilöitä on aina ollut ja tulee olemaan, ihan onnellisen ja omannäköisensä elämän voivat silti viettää. Suomi-filmeistä on tuttu hajamielinen professori, joka etsii rillejään ja kulkee eriparikengissä. Uskollinen kotihengetär Hilda huolehtii hänen tarpeistaan.
Perheenäiti joutuu joskus kaaosmaisiin tilanteisiin, joissa pitää toimia rationaalisesti salamannopeasti . Ovikello soi, lapsi on niellyt kolikon, velli kiehuu hellalle, kissa kaataa palavan kynttilän, viemäri tulvii yli. Nainen voi tehdä myös monta asiaa samaan aikaan : minäkin katson telkkaria, luen lehteä, neulon sukkaa , puhun kännykkään ja keitän kahvia samaan aikaan, siivoilen paikkojakin mennen tullen siinä sivussa. Kun lasten pieninä ollessa mieheni jäi joskus lapsenvahdiksi päivän ajaksi, lapsilla oli aivan kamalat väriyhdistelmät vaatteissa, tyttöjen tukat letittämättä, lelut lattioilla, tiskit altaassa, leivänmurut pöydällä . Syöty kyllä oli ja leikitty ulkonakin, haettu kukkia maljakkoon yhdessä, joten maltoin pitää suuni kiinni.
Marttaliitto tekee työtä uusavuttomuuden poistamiseksi, ja näinä tiukan rahan aikoina itse tekeminen onkin kannattavaa, saa monasti terveellisyyden ja aikaansaamisen ilon kaupan päälle.
Suomessakin on holhousyhteiskunnan piirteitä, mutta se onkin oma lukunsa.- tuntmaton
Ramoona1 kirjoitti:
Sanan sopeutumattomuus poimin jjoutavan tekstistä, siinähän se asia ydin on. Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea eikä joka elämäntilanteessa, mutta ennakkoluulottomalla asenteella varmasti oppii selviämään uusissa tilanteissa arjestaan, kyllä ainakin nälkä opettaa. Vanhemman polven miesleskeä pidetään uusavuttomuuden ruumiillistumana, äiti ja sitten vaimo on huolehtinut kaikesta, valinnut ehkä aamulla sen päivän vaatteetkin. Peräkamarin poika on toinen arkkityyppi, luuseriksi ja nörteiksi nykyisin nimitellään näitä reppanoita. Pullamössösukupolvestakin puhutaan, vaikka näitä yksilöitä on aina ollut ja tulee olemaan, ihan onnellisen ja omannäköisensä elämän voivat silti viettää. Suomi-filmeistä on tuttu hajamielinen professori, joka etsii rillejään ja kulkee eriparikengissä. Uskollinen kotihengetär Hilda huolehtii hänen tarpeistaan.
Perheenäiti joutuu joskus kaaosmaisiin tilanteisiin, joissa pitää toimia rationaalisesti salamannopeasti . Ovikello soi, lapsi on niellyt kolikon, velli kiehuu hellalle, kissa kaataa palavan kynttilän, viemäri tulvii yli. Nainen voi tehdä myös monta asiaa samaan aikaan : minäkin katson telkkaria, luen lehteä, neulon sukkaa , puhun kännykkään ja keitän kahvia samaan aikaan, siivoilen paikkojakin mennen tullen siinä sivussa. Kun lasten pieninä ollessa mieheni jäi joskus lapsenvahdiksi päivän ajaksi, lapsilla oli aivan kamalat väriyhdistelmät vaatteissa, tyttöjen tukat letittämättä, lelut lattioilla, tiskit altaassa, leivänmurut pöydällä . Syöty kyllä oli ja leikitty ulkonakin, haettu kukkia maljakkoon yhdessä, joten maltoin pitää suuni kiinni.
Marttaliitto tekee työtä uusavuttomuuden poistamiseksi, ja näinä tiukan rahan aikoina itse tekeminen onkin kannattavaa, saa monasti terveellisyyden ja aikaansaamisen ilon kaupan päälle.
Suomessakin on holhousyhteiskunnan piirteitä, mutta se onkin oma lukunsa.jäin yksinhuoltajaksi, ymmärtämättäni että kuluu aikaa jonkinverran ennenkuin lasten siivet alkavat kantamaan.
Ymmärrän nyt senkin miten outona silloin pidettiin mies yksinhuoltajaa ja mitä se vaatii jos aikoo selviytyä, olin niin outo tapaus ympäristössä missä ei ollut sukulaisia lähistöllä, kertakaikkiaan ihmiset eivät tienneet miten suhtautua.
Jotenkin selviydyin kuitenkin, aina jostakin löytyi ihminen joka oli tukena.
Olin uusavuton ja olen sitä vieläkin. - Seku
tuntmaton kirjoitti:
jäin yksinhuoltajaksi, ymmärtämättäni että kuluu aikaa jonkinverran ennenkuin lasten siivet alkavat kantamaan.
Ymmärrän nyt senkin miten outona silloin pidettiin mies yksinhuoltajaa ja mitä se vaatii jos aikoo selviytyä, olin niin outo tapaus ympäristössä missä ei ollut sukulaisia lähistöllä, kertakaikkiaan ihmiset eivät tienneet miten suhtautua.
Jotenkin selviydyin kuitenkin, aina jostakin löytyi ihminen joka oli tukena.
Olin uusavuton ja olen sitä vieläkin.Itse olen aikoinani ollut "osaava", mutta nykyisin sanoisin itseäni uusavuttomaksi.
En nimittäin muista enää kaikkea nuorena oppimaani. Sukan kantapään tekoakin mietin jonkin aikaa ennenkuin muistin kuinka se tehdään.
Sellaista joulutorttureseptiä, mihin tulee perunaa, kyselin eräässä toisessa ketjussa.
Minua neuvottiin hakemaan Googlesta.
Olihan jo sieltäkin hakenut, mutta en oikealla hakusanalla.
Tänään ostimme kinkun pakastimeen, ja nyt palauttelen mieleeni, että miten se sinappihuntu tehtiinkääm.
Olen hyvin monena jouluna jättänyt tekemättä, mutta nyt ajattelin palata vanhoihin perinteisiin.
Autolla ajo on haasteellista, sillä olen ollut neljä kuukautta ajamatta jalkani loukkaantumisen takia.
Jos tämä kaikki ei ole uusavuttomuutta, niin jotain avuttomuuutta ainakin.
Vai myöntäisiköhän, että ikääntymisen aiheuttamaa huonomuistisuutta. - Jimtriika*
Seku kirjoitti:
Itse olen aikoinani ollut "osaava", mutta nykyisin sanoisin itseäni uusavuttomaksi.
En nimittäin muista enää kaikkea nuorena oppimaani. Sukan kantapään tekoakin mietin jonkin aikaa ennenkuin muistin kuinka se tehdään.
Sellaista joulutorttureseptiä, mihin tulee perunaa, kyselin eräässä toisessa ketjussa.
Minua neuvottiin hakemaan Googlesta.
Olihan jo sieltäkin hakenut, mutta en oikealla hakusanalla.
Tänään ostimme kinkun pakastimeen, ja nyt palauttelen mieleeni, että miten se sinappihuntu tehtiinkääm.
Olen hyvin monena jouluna jättänyt tekemättä, mutta nyt ajattelin palata vanhoihin perinteisiin.
Autolla ajo on haasteellista, sillä olen ollut neljä kuukautta ajamatta jalkani loukkaantumisen takia.
Jos tämä kaikki ei ole uusavuttomuutta, niin jotain avuttomuuutta ainakin.
Vai myöntäisiköhän, että ikääntymisen aiheuttamaa huonomuistisuutta.Aivan viime aikoina olen sekä lehdistä lukenut että sähköisistä medioista kuullut, että käsillä tekeminen on jälleen trendikäs harrastus. Myssyjä, lapasia, huiveja, sukkia ym. syntyy etenkin tyttöjen käsissä, mutta myös joittenkin poikien.
Vaatteiden duunaus (tulikohan sana oikein?) on toinen muotiharrastus, tehdään pienin keinoin vanhasta uutta. Luin vasta pitkän jutun pojasta, joka on innostunut vaatteiden duunauksesta ja tekee hienoja huppareita, gollege-puseroita sun muita itselleen!
Ehkä olemme liian herkkiä tuomitsemaan. Ehkä lapsenlapsemme ovatkin "löytynyt" sukupolvi, jos edellinen on "kadotettu" sukupolvi. Ehkä "uusavuttomuus" on kääntymässä "uusinnostukseksi".
Opimmehan mekin vanhat fossiilit käyttämään uusia tapoja (kuten tekniikkaa). Mikseivät siis nuoret oppisi käyttämään vanhoja tapoja (kuten käden taitoja)! - Hintriika*
Jimtriika* kirjoitti:
Aivan viime aikoina olen sekä lehdistä lukenut että sähköisistä medioista kuullut, että käsillä tekeminen on jälleen trendikäs harrastus. Myssyjä, lapasia, huiveja, sukkia ym. syntyy etenkin tyttöjen käsissä, mutta myös joittenkin poikien.
Vaatteiden duunaus (tulikohan sana oikein?) on toinen muotiharrastus, tehdään pienin keinoin vanhasta uutta. Luin vasta pitkän jutun pojasta, joka on innostunut vaatteiden duunauksesta ja tekee hienoja huppareita, gollege-puseroita sun muita itselleen!
Ehkä olemme liian herkkiä tuomitsemaan. Ehkä lapsenlapsemme ovatkin "löytynyt" sukupolvi, jos edellinen on "kadotettu" sukupolvi. Ehkä "uusavuttomuus" on kääntymässä "uusinnostukseksi".
Opimmehan mekin vanhat fossiilit käyttämään uusia tapoja (kuten tekniikkaa). Mikseivät siis nuoret oppisi käyttämään vanhoja tapoja (kuten käden taitoja)!Korjaan (duunaan)...
- pilvi*
Hintriika* kirjoitti:
Korjaan (duunaan)...
koteja tuunataan ilmeisesti vaatteita myös!
- neule-expertti-sus
Jimtriika* kirjoitti:
Aivan viime aikoina olen sekä lehdistä lukenut että sähköisistä medioista kuullut, että käsillä tekeminen on jälleen trendikäs harrastus. Myssyjä, lapasia, huiveja, sukkia ym. syntyy etenkin tyttöjen käsissä, mutta myös joittenkin poikien.
Vaatteiden duunaus (tulikohan sana oikein?) on toinen muotiharrastus, tehdään pienin keinoin vanhasta uutta. Luin vasta pitkän jutun pojasta, joka on innostunut vaatteiden duunauksesta ja tekee hienoja huppareita, gollege-puseroita sun muita itselleen!
Ehkä olemme liian herkkiä tuomitsemaan. Ehkä lapsenlapsemme ovatkin "löytynyt" sukupolvi, jos edellinen on "kadotettu" sukupolvi. Ehkä "uusavuttomuus" on kääntymässä "uusinnostukseksi".
Opimmehan mekin vanhat fossiilit käyttämään uusia tapoja (kuten tekniikkaa). Mikseivät siis nuoret oppisi käyttämään vanhoja tapoja (kuten käden taitoja)!minun täytyy kertoa vähän arkakin asia,mutta silläkin uhalla,että minulle naureskellaan. Kun ensimmäinen lapsenlapseni syntyi,minulla oli ihmeellinen tunne hänen kastetilaisuudessaan,että nyt on uusi sukupolvi syntynyt Enhän minä silleen kirkkouskovainen,mutta ihan vahvasti tunsin sen raamattua selatessani,ihankuin joku "henki olisi ollut silloin yöllä valvoessani läsnä ja osoitti minulle oikeat paikat raamatusta. Meillähän on se uskomuskirous, että kosto on neljänteen polveen,ja minusta tuntui,että nyt kaikki muuttuu.
No toisiin asioihin,neulomisesta..kuulun niihin uus-vai vanhakoauttomiin,etten lapsena meinannut oppia neulomaan,karttakepillä sain sormilleinkin.Enkä minä aloittanut neulomisia nuorena,vasta nyt kymmenkunta vuotta olen vääntänyt sukkia ja lapasia jälkipolville...pipon tekeminen tekee tiukkaa,kun ei oikein ymmärrä noita ohjeita! Ymmärrän hyvin,että omat lapsemme ja lastenlapsetkin ovat kiinnostuneita eri asioista. Voihan olla,että hekin vanhempina sitten neulovat,nyt ovat 11-12 vuotiaat tyttärentyttäreni niin innostuneita.Miehenikin kerran virkkas ystävälleen patalapun lahjaks,mutta ihmetteli,kun se neule vaan kapeni ja kapeni koko ajan. Aatelkaas kaksmetristä ukkoo isoine kourineen virkkuukoukku kädessä!
Juu,valmistuihan mullakin lopulta 17-vuotiaaelle tyttärenpojalle Bob Marley-pipokin, siinä piti olla Jamaican värit,punainen-vihreä-keltainen, samanväristä kaulaliinaa teen nyt...se on mulle sopivan yksinkertaista puuhaa.
Tälle Bob Marleylle kyllä puhisen, kaikenlaisii hemmetin idoleja niitä pittääkin olla...mutta herraisä,entäpä jos oisin itse nykynuori,mitä kaikkee keksisinkään. Nytkin oon tutustunut tähän Rap-musiikkiin, hienoakin runoutta löytyy niistä teksteistä. - Hintriika*
pilvi* kirjoitti:
koteja tuunataan ilmeisesti vaatteita myös!
Tuunamiseksi minäkin sen ensin kirjoitin. Sitten aloin epäillä, että murteeseeni kuuluva d:n karttaminen tekee tepposiaan! Mielestäni alkuperä täytyy olla engl.kielen tehdä-verbissä eli "do", joten täytysihän siinä d olla, mutta ei olekaan...
- Seku
neule-expertti-sus kirjoitti:
minun täytyy kertoa vähän arkakin asia,mutta silläkin uhalla,että minulle naureskellaan. Kun ensimmäinen lapsenlapseni syntyi,minulla oli ihmeellinen tunne hänen kastetilaisuudessaan,että nyt on uusi sukupolvi syntynyt Enhän minä silleen kirkkouskovainen,mutta ihan vahvasti tunsin sen raamattua selatessani,ihankuin joku "henki olisi ollut silloin yöllä valvoessani läsnä ja osoitti minulle oikeat paikat raamatusta. Meillähän on se uskomuskirous, että kosto on neljänteen polveen,ja minusta tuntui,että nyt kaikki muuttuu.
No toisiin asioihin,neulomisesta..kuulun niihin uus-vai vanhakoauttomiin,etten lapsena meinannut oppia neulomaan,karttakepillä sain sormilleinkin.Enkä minä aloittanut neulomisia nuorena,vasta nyt kymmenkunta vuotta olen vääntänyt sukkia ja lapasia jälkipolville...pipon tekeminen tekee tiukkaa,kun ei oikein ymmärrä noita ohjeita! Ymmärrän hyvin,että omat lapsemme ja lastenlapsetkin ovat kiinnostuneita eri asioista. Voihan olla,että hekin vanhempina sitten neulovat,nyt ovat 11-12 vuotiaat tyttärentyttäreni niin innostuneita.Miehenikin kerran virkkas ystävälleen patalapun lahjaks,mutta ihmetteli,kun se neule vaan kapeni ja kapeni koko ajan. Aatelkaas kaksmetristä ukkoo isoine kourineen virkkuukoukku kädessä!
Juu,valmistuihan mullakin lopulta 17-vuotiaaelle tyttärenpojalle Bob Marley-pipokin, siinä piti olla Jamaican värit,punainen-vihreä-keltainen, samanväristä kaulaliinaa teen nyt...se on mulle sopivan yksinkertaista puuhaa.
Tälle Bob Marleylle kyllä puhisen, kaikenlaisii hemmetin idoleja niitä pittääkin olla...mutta herraisä,entäpä jos oisin itse nykynuori,mitä kaikkee keksisinkään. Nytkin oon tutustunut tähän Rap-musiikkiin, hienoakin runoutta löytyy niistä teksteistä.Sellainen, joka vie työnsä päätökseen, vaikka näyttäisikin tulevan "susi".
Kun kansakoulutyttönä neuloin patalappua ja se kapeni kapenemistaan, koska niitä silmukoita oli putoillut puikoilta, niin piilotin käsityötunnin jälkeen koko tekeleen erään luokassa olevan komeron perälle.
Opettaja löysi sen muutaman päivän kuluttua ja ihmettei, että mitenhän tämä on tuonne komeron perälle joutunut.
Hän kyllä tiesi, tuntien pappenheimilaisensa. Tuon herttaisen opettajan ansiosta minusta tuli innokas käsityön harrastaja. Jos opettaja olisi haukkunut, tai pilkannut, olisin saattanut saada ikuisen kammon neulomista kohtaan. Nytkin tosin olen joskus jättänyt jonkun neuletyön kesken.
Neulominen on rentouttavaa, mutta en taida oikein rap musiikista tykätä. Ainakin tuntuisi minulle vieraalta kuunnella sitä neuloessa. Ehkä jossain muussa huushollityössä voisi olla innoittavaa, vaikkapa lattioita mopatessa. neule-expertti-sus kirjoitti:
minun täytyy kertoa vähän arkakin asia,mutta silläkin uhalla,että minulle naureskellaan. Kun ensimmäinen lapsenlapseni syntyi,minulla oli ihmeellinen tunne hänen kastetilaisuudessaan,että nyt on uusi sukupolvi syntynyt Enhän minä silleen kirkkouskovainen,mutta ihan vahvasti tunsin sen raamattua selatessani,ihankuin joku "henki olisi ollut silloin yöllä valvoessani läsnä ja osoitti minulle oikeat paikat raamatusta. Meillähän on se uskomuskirous, että kosto on neljänteen polveen,ja minusta tuntui,että nyt kaikki muuttuu.
No toisiin asioihin,neulomisesta..kuulun niihin uus-vai vanhakoauttomiin,etten lapsena meinannut oppia neulomaan,karttakepillä sain sormilleinkin.Enkä minä aloittanut neulomisia nuorena,vasta nyt kymmenkunta vuotta olen vääntänyt sukkia ja lapasia jälkipolville...pipon tekeminen tekee tiukkaa,kun ei oikein ymmärrä noita ohjeita! Ymmärrän hyvin,että omat lapsemme ja lastenlapsetkin ovat kiinnostuneita eri asioista. Voihan olla,että hekin vanhempina sitten neulovat,nyt ovat 11-12 vuotiaat tyttärentyttäreni niin innostuneita.Miehenikin kerran virkkas ystävälleen patalapun lahjaks,mutta ihmetteli,kun se neule vaan kapeni ja kapeni koko ajan. Aatelkaas kaksmetristä ukkoo isoine kourineen virkkuukoukku kädessä!
Juu,valmistuihan mullakin lopulta 17-vuotiaaelle tyttärenpojalle Bob Marley-pipokin, siinä piti olla Jamaican värit,punainen-vihreä-keltainen, samanväristä kaulaliinaa teen nyt...se on mulle sopivan yksinkertaista puuhaa.
Tälle Bob Marleylle kyllä puhisen, kaikenlaisii hemmetin idoleja niitä pittääkin olla...mutta herraisä,entäpä jos oisin itse nykynuori,mitä kaikkee keksisinkään. Nytkin oon tutustunut tähän Rap-musiikkiin, hienoakin runoutta löytyy niistä teksteistä.Naisten/miesten sijoittumisessa eri työaloille on nykyään vähemmän kriittistä. Pojatkin uskaltautuvat mm. lastentarhan opettajiksi ja sitä rataa.
Tyttöjä on näkee hakeutuvan esim. talonrakennus- tai koneistajan ammattikoulutukseen.susmorsian kirjoitti:
nuoret ovat itsenäisempiä...luojan kiitos, he eivät "vaali" entisiä tyylejä ja tapoja, vaan menevät kehityksen mukana eteenpäin. Se voi tuntua meistä vanhemmista välillä surullisella,että mites ne nyt meiän lapset (4 mullakin) eivät hillu marjankerruussa tai tee aina kotiruokaa jne, kun kotona ennen niin tehtiin...eikö tarttunut...eikö ole geeneissä..heh.
Ei tartte olla huolissaan...hyvää olemme tehneet aikoinamme omilla tavoillamme, kyllä siellä heillä säästössä ovat nämä asiat. Onhan niin tuhottomasti muuta eri aikakausina kuin vain sitä meidän ihannoimaamme omatoimisuutta. Kaikki ajallaan tulee, mitäs muuta sitä toivoisi niin hartaasti kuin että omilla lapsilla olisi tasapainoisempi elämä kuin meillä ja itse oppisivat vaikeuksistaan tien keksimään ja kantapään kautta oppimaan.
Täytyy tunnustaa,miten sydäntä ihan hetkautti, kun kaksi tytöistäni on alkanut viljelystä kinnostua,samoin kotiruokaa tehdään,aina kun vain ennätetään. Ja toinen tunnustus...suoraan sanoen välillä hävettikin,kun nuorimman (hän adoptiolapsi.26v) pizza ja muut valmiit, meiädän mielestä roskaruuat, olivat pääasiallisena ravintona. Siis hävetti sen vuoksi,etteikö muka ollut kotona oppinut kotiruokaan,enkö muka ollut opettanut. No,ei hän kyllä suoraan sanoen ollutkaan silloin kiinnostunut oppimaan. Vähästä sitä on tyytyväinen,kuten minä,kun hän nyt ahertaa kotiruokaa ja pienen kasvimaan keväällä sai aikaseksi.
Mitähän minä nyt söpertelin näin aamutuimaan, jos lukija ei takerru kovin tiukkaan...passaa varmaan muiden "höperrysten" rinnalle.
Kaipa "omana totuutenani"...heh....tarkoitin alitajunnassain,etteivät lasten aineelliset menestykset tai hienot ammattinimikkeet niin paljon paina. No,sanomattakin selvää,että tietysti itsellekin tuottaa mielihyvää,jos onnistuvat sopivan ammatin hankkimaan...olipa se sitten duunari tai hanslankari tai vaikkapa taivaanrannan maalari.Siis aivan; en palloa lyö, ei käsityö ja sillai. Ainakin safkaa pitäis parisuhteeseen pyrkivän naisenpuolen osata laittaa. Jokainen tietää mitä tästä seuraa; mies yrittää kokata kaverina.
Ihmeekseen mies hokaa, että pubin nuhruisen näköiset voileivät tuntuvatkin kumman maukkailta. Tietyst muutaman bissen jälkeen.
Ja niin moni liitto kaatuu kauniin kainaloisen vähemmän onnistuneeseen kokkaustaitoon. Tarpeetonta pessimismin maalailua ! Jos rakkaus on jykevää; sillä pärjää kyllä - olkoon itsetehty safka mitä on.capt.cöpenick kirjoitti:
Naisten/miesten sijoittumisessa eri työaloille on nykyään vähemmän kriittistä. Pojatkin uskaltautuvat mm. lastentarhan opettajiksi ja sitä rataa.
Tyttöjä on näkee hakeutuvan esim. talonrakennus- tai koneistajan ammattikoulutukseen.valmistui minunkin poikani tytär,siitä olin niin riemuissani. Minun unelmaammattini,kukaan omista lapsistani ei sille alalle ryhtynyt,vaikka kaikilla oli runsaasti kädentaitoja. Itse olen harrastanut lastentarhasta asti kaikenlaisia käsitöitä,suurinpiirtein synnyin virkkuukoukku kädessä. Koko ikäni olen katunut,ettei puusepän ammattia tyttölapsille suuremmin tarjoutunut. Pappani aina sanoi,kun koulumenestys ei tahtonut oikein edistyä kiitettävästi,että josset viitti koulua käydä,niin sitten vaan lautapihalle lautoja kantamaan. Monen monta kertaa olen miettinyt,että olisi tarvinnut silloin vaan tehdä niin,olisipa voinut unelmaammatti siitä aueta. Mutta ei se mitään,kun kiinnostusta riittää näillä nuorilla jatkamaan, siitä, mihin edelliset sukupolvet jäivät.
- *Kukkahame*
capt.cöpenick kirjoitti:
Siis aivan; en palloa lyö, ei käsityö ja sillai. Ainakin safkaa pitäis parisuhteeseen pyrkivän naisenpuolen osata laittaa. Jokainen tietää mitä tästä seuraa; mies yrittää kokata kaverina.
Ihmeekseen mies hokaa, että pubin nuhruisen näköiset voileivät tuntuvatkin kumman maukkailta. Tietyst muutaman bissen jälkeen.
Ja niin moni liitto kaatuu kauniin kainaloisen vähemmän onnistuneeseen kokkaustaitoon. Tarpeetonta pessimismin maalailua ! Jos rakkaus on jykevää; sillä pärjää kyllä - olkoon itsetehty safka mitä on.Kaksi pojistani kiinnostui koulun taloustunneilla leipomisesta, kakkuja leivottiin joka päivä, sitten huomasivat että se taikina onkin hyvää, sen voitte arvata että sitäkin meni!
Ovat vanhetessaan laajentaneet aluetta keittiössä, kyllä suussa sulavaa syntyy ja hyvää arkiruokaa.
Joskus yritän saada reseptiä, vaimot nauraa ettei mitään reseptiä olemassakaan sieltä ja täältä hyppysellinen ja lihassa on sen paistaminen kuumalla pannulla nopeasti, ettei tulokset kuivu.
Tyttären mies on kokki, ei kyllä elantoa sillä ammatilla hanki mutta ei moitteen sanaa, hienoa mennä syömään voisivat kutsua useammin ;-DDD.
Kyllä tasapuolisesti keittiössä hääräävät, mutta ne isotöisimmät ovat miesten työtä.
Itse olen uuniruokien kannalla, saa helpolla konstilla eikä tarvitse hellan ääressä kuumentua.
Itseopittua kun niitä lapsia tuli kerättyä ja ruokaa 2x päivässä. - Hintriika*
capt.cöpenick kirjoitti:
Siis aivan; en palloa lyö, ei käsityö ja sillai. Ainakin safkaa pitäis parisuhteeseen pyrkivän naisenpuolen osata laittaa. Jokainen tietää mitä tästä seuraa; mies yrittää kokata kaverina.
Ihmeekseen mies hokaa, että pubin nuhruisen näköiset voileivät tuntuvatkin kumman maukkailta. Tietyst muutaman bissen jälkeen.
Ja niin moni liitto kaatuu kauniin kainaloisen vähemmän onnistuneeseen kokkaustaitoon. Tarpeetonta pessimismin maalailua ! Jos rakkaus on jykevää; sillä pärjää kyllä - olkoon itsetehty safka mitä on.Poikani laittavat kotonaan ruokaa useammin kuin heidän vaimonsa. Ja vaimotkin tunnustavat miehensä paremmiksi kokeiksi. Aika usein kokkasi myös heidän isänsä, siis minun mieheni.
Omalta isältäni tai appiukoltani ei homma olisi onnistunut. Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana. - Nettivaari*
Hintriika* kirjoitti:
Tuunamiseksi minäkin sen ensin kirjoitin. Sitten aloin epäillä, että murteeseeni kuuluva d:n karttaminen tekee tepposiaan! Mielestäni alkuperä täytyy olla engl.kielen tehdä-verbissä eli "do", joten täytysihän siinä d olla, mutta ei olekaan...
Se alkuperä löytyy sanasta tuning, joka johtuu sanasta tune (esim. sointu)
- Wikipediasta
Nettivaari* kirjoitti:
Se alkuperä löytyy sanasta tuning, joka johtuu sanasta tune (esim. sointu)
Tuning (sananmukaisesti virittäminen/säätäminen)[1] tai "tuunaus" on auton tai muun kulkuvälineen suorituskyvyn parantamista eli virittämistä. Tuunaamisella voidaan tarkoittaa myös muiden esineiden tai asioiden omatoimista muokkaamista ulkoisesti. Tuning-termillä tarkoitetaan usein myös auton ulkonäön muuttamista. Suomessa termiä "tuning" käytetään lähes kaikesta ajoneuvoon kohdistuvasta muokkauksesta. Muualla maailmassa, etenkin englanninkielisissä maissa, tuning- termillä tarkoitetaan pääosin ajoneuvon moottoriin ja ajo-ominaisuuksiin kohdistuvaa muuntelua.
- *Kukkahame*
Wikipediasta kirjoitti:
Tuning (sananmukaisesti virittäminen/säätäminen)[1] tai "tuunaus" on auton tai muun kulkuvälineen suorituskyvyn parantamista eli virittämistä. Tuunaamisella voidaan tarkoittaa myös muiden esineiden tai asioiden omatoimista muokkaamista ulkoisesti. Tuning-termillä tarkoitetaan usein myös auton ulkonäön muuttamista. Suomessa termiä "tuning" käytetään lähes kaikesta ajoneuvoon kohdistuvasta muokkauksesta. Muualla maailmassa, etenkin englanninkielisissä maissa, tuning- termillä tarkoitetaan pääosin ajoneuvon moottoriin ja ajo-ominaisuuksiin kohdistuvaa muuntelua.
Tuunaamiseni on vaatteiden kohentamista, olen lastenlasteni takkeja ja puseroita tuunaillut, ommellut joitain merkkejä, vaihtanut nappeja.
T-paidoistakin saa painannalla ja lisäämällä jotain nappeja. koristeita aivan mieleisensä.
Kyllä sillä tuunaamisella on moneen asiaan hyvä vaikutus, duunista en välitä harrastelen vain. - pilvi*
Hintriika* kirjoitti:
Poikani laittavat kotonaan ruokaa useammin kuin heidän vaimonsa. Ja vaimotkin tunnustavat miehensä paremmiksi kokeiksi. Aika usein kokkasi myös heidän isänsä, siis minun mieheni.
Omalta isältäni tai appiukoltani ei homma olisi onnistunut. Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana.onkin lähinnä väriharmonian aikaansaamista, samoin tuunataan vaatekappaleita yhdistelemällä ja saadaan aikaan uusi luomus, joka vaatii sekä silmää, että taitoa.
Tulee mieleen tekstiilitaiteilija Karin Hellman, kubataiteilijana enemmän tunnetun Åke Hellmannin puoliso, joka sai aikaan aivan upeita seinävaatteita kangastilkuista, paratiisinomaisia puutarhoja, jossa ompelein oli niin paljetit kuin puuhelmet ja napit aivan mielikuvituksellisen ihastuttavasti saatu kukkimaan.
Karin Hellman, joutui käyttämään ompelutarvikkeitaan, saadakseen luovuudelleen sijaa. Kahta maalaria ei talous olisi kestänyt.
Näin ollen hän on maamme oloissa tehnyt tunnetuksi poikkeuksellisen taiteilijan upeaa kädenjälkeä.
Olen harras ihailijansa. - Seku
pilvi* kirjoitti:
onkin lähinnä väriharmonian aikaansaamista, samoin tuunataan vaatekappaleita yhdistelemällä ja saadaan aikaan uusi luomus, joka vaatii sekä silmää, että taitoa.
Tulee mieleen tekstiilitaiteilija Karin Hellman, kubataiteilijana enemmän tunnetun Åke Hellmannin puoliso, joka sai aikaan aivan upeita seinävaatteita kangastilkuista, paratiisinomaisia puutarhoja, jossa ompelein oli niin paljetit kuin puuhelmet ja napit aivan mielikuvituksellisen ihastuttavasti saatu kukkimaan.
Karin Hellman, joutui käyttämään ompelutarvikkeitaan, saadakseen luovuudelleen sijaa. Kahta maalaria ei talous olisi kestänyt.
Näin ollen hän on maamme oloissa tehnyt tunnetuksi poikkeuksellisen taiteilijan upeaa kädenjälkeä.
Olen harras ihailijansa.Sodan jälkeen ei ollut varaa ajatella väriharmoniaa kun tehtiin vanhasta uutta. Itse elin silloin varhaislapsuuttani, mutta muistan kun mummo "tuunaili" vanhoja vaatteita meille kasvaville lapsille sopiviksi.
Värien ythteensointuvuutta tuskin kukaan paljoa ajatteli, mutta eipä siitä tainnut haittaakaan olla jos jotkut värit sointuivat hyvin yhteen.
Nykynuoret, merkkifarkkuineen eivät ole uskoa todeksi, ja meikäläinen noudattaa samaa kaavaa kuin mummo aikoinaan , "olisittepa nähneet kun aikoinaan ihmiset näkivät nälkää, ei ollut varaa kronkeloida ruuistaan ja vaatteistaan."
Silloin ennenvanhaan tuunailtiin pakon edestä, nyt tuunaillaan taidetta luovuuden kanavoimiseksi. - Nettivaari*
Wikipediasta kirjoitti:
Tuning (sananmukaisesti virittäminen/säätäminen)[1] tai "tuunaus" on auton tai muun kulkuvälineen suorituskyvyn parantamista eli virittämistä. Tuunaamisella voidaan tarkoittaa myös muiden esineiden tai asioiden omatoimista muokkaamista ulkoisesti. Tuning-termillä tarkoitetaan usein myös auton ulkonäön muuttamista. Suomessa termiä "tuning" käytetään lähes kaikesta ajoneuvoon kohdistuvasta muokkauksesta. Muualla maailmassa, etenkin englanninkielisissä maissa, tuning- termillä tarkoitetaan pääosin ajoneuvon moottoriin ja ajo-ominaisuuksiin kohdistuvaa muuntelua.
Wikipedian tekstin on kirjoittanut joku autohullu. Tuunaaminen tarkoittaa yleensä virittämistä, soinnuttamista oman tarkoituksen mukaiseksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu1361086Rakastan sinua
Enkä halua enkä aio sinua satuttaa. Satuttaisin samalla itseäni. Olet ihana mies ja olen pahoillani kuinka sinua kohteli37937Kun viimeksi tapasit kaivattusi
Kasvokkain ( ei netti, varmuudeksi vielä tarkennan), jännittikö? Jos, miten se ilmeni? Huomasitko jännittikö kaivattuasi47849Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus73820Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva159802Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e34764- 54741
Ootko sä oikeasti sinkku?
Kun oot aina yksin tuol kylil, kyl mä susta naisen ottasin jos saisin luvan😳😘🔥42696Leppäskän tarratoimikunta kävi Suviseuroussa haastamassa riitaa!
Voiko enää törkeämmin häiritä uskovien juhlia? https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/tarratoimikunnan-aktivistit-kokivat-sy187680Mitä Raamattu opettaa samaa sukupuolta olevien avioliitosta 4.0
Edelliset kolme ketjua tuli täyteen joten jatketaan keskustelua. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että homoseksuaali136675