Talvi- ja jatkosodan aikana Suomen helluntailaiset taisivat vielä olla lähes täysin yhteiskunnanvastaisia ja kieltäytyivät asepalveluksesta, vai mitä? Nykyäänhän helluntailaisillekin sallitaan omantunnon vapaus suhteessa armeijaan, mutta sota-aikana kiellettiin sotaan osallistuminen. Antaa nyt tulla tarinoita siitä, kuinka juuri SINUN isoisäsi puolusti Suomea sota-aikana, mutta... Suurin osa helluntailaisista ei kait niin tehnyt... Ei sotilaina eikä lottina.
Helluntailaiset eivät puolustaneet Suomea
sodissa.
18282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
mutta tiedän kaksi voimaksta saarnaajaa, siis Sanassa vahvaa, jotka ovat soadassa TULLEET helluntailaisiksi!
* Olivat luvanneet Heralle, että jos hengissä selviävät niistä sodista, niin antavat itsensä Herran palvelukseen, ja Herra oli myös samaa mieltä, ja niin he lähtivät todistamaan Jeesuksesta, sitä ennen he olivat tulleet sodassa uskoon, ja liittyivät sodan loputtua helluntaiseurakuntaa.
* Sotatilanteessa on paljon muutakin tehtävää, sotivien sotilaiden auttamiseksi, osallistumatta silti itse sotaan, eli ampumaan ja tappamaan ihmisä. Onko se silti samaa ,kun tapaa, tai sitten auttaa niitä, joka tappavat?
* Mielestäni ei ole. Koska sotaa käydään kuitenkin, niin onhan silloin hyvä auttaa, esm. haavottuneiden, ja huollon kautta omiaan!
* Tarkoitan sitä, että jos jään itse pois varsinaisesta sodasta kuularuiskuni kanssa, ja vaihdan sen ansiapupakkauksiin, auttamalla kärsiviä. Kun sotaa käydään , teen minä mitä hyvänsä, ja kärsivien auttaminen ei koskaan voi olla Jumalan mielen vastaista !
pitäisi kaikki helluntalaiset laittaa vankilaan suukapulat suussa, saisivat maistaa mitä se venäjän alamaisuus olisi ollut.
viha Suomea ja sen itsenäisyyttä kohtaan.
Ilman niiden helluntailaisten rukouksia voitaisiin hyvinkin olla Venäjän alaisia...
Siinä ne helluntalaiset vaan rukoilivat kun muut olivat rintamalla kuolemassa!
"Ilman niiden helluntailaisten rukouksia voitaisiin hyvinkin olla Venäjän alaisia... "
-ei vaikuttanut lopputulokseen mitenkään, vaan konkreettiset teot vaikuttivat.
kielilläpuhumisella ei ole mitään merkitystä?
Tulevat mieleen vanhan vakaan luterilaisen sotaratsun sanat viljapellon äärellä:
"Jumalan siunaus? Itse minä olen leipäni hankkinut känsäisin kourin ja otsa hiessä..."
Mutta sitten tuli halla.
- - -
Vapaa-ajattelijoiden sivustolta:
>>>Kuulin yllätyksekseni vanhasta sukulaisteni välisestä riidasta, joka on totta. Muuan sukulaismies, elää vielä , haavoittui Kannaksella 1944 vaikeasti, ja häntä pidetään yleensä ansoituneena miehenä. Itse on puhunut asiasta "Kannaksen lihamyllynä".
Jututin sattumoisin vanhaa, hyvin kristillissiveellistä sukulaismummoa, joka tietysti kauhisteli taas sitä, että olen ateisti. Sitten hän käänsi puheen siihen, kuinka kauhea tuo sotainvalidi oli. "Kun minä sanoin, että teillä oli Jumala kanssanne siellä sodassa, hänpä katsoi vain ja sanoi: 'En nähnyt siellä sen nimistä miestä.' Eikö ole kamalaa?"
Kun olen varma siitä että tämä hyväluotoinen, mutta sitkeä mies todella oli sanonut tuon. Kun vähän kyselin, niin löytyi muitakin, jota vastahakoisesti kertoivat tuosta kamalasta sotaveteraanista, joka sillä tavalla meni tärväämään kotirintaman kauniit kliseet.
Yksityisesti hän on myöntänyt, että ei usko jumalaan, mutta kuuluu kirkkoon tavan vuoksi.
Tuo sotaveteraanin rehellinen ja yksinkertainen viisaus ansaitsee tulla laajemminkin tunnetuksi. Kun joku uskovainen panee vanhan levyn päälle ja väittää, että rintamalla oli kaikilla Jumala mielessä, voi siteerata tuota Ihantalan veteraania: "En nähnyt siellä sen nimistä miestä."
uskon esirukouksen voimaan.
Kotona kudottiin sukkia ja käsineitä ja lähetettiin rintamalla
olevilla puolisoille, veljille ja pojille.
Jos varpaat ja sormet olisivat jäätyneet, olisi ollut hankala hyökätä,
paeta ja ampua.
Jokainen kantoi kortensa kekoon, ja jokaisen
osallistuminen merkitsi uhria ja oli arvokas ja auttoi selviytymään.
Rintamakarkureita oli, kun ei kantti kestänyt, eikä se ole häpeä asia.
Kaikkien ihmisten henkinen kapasiteetti ei ole yhtä vahva.
Äitini isä tappoi toistasataa venäläistä, jotka yrittivät Suomeen vesitse.
Niemekkeessä rannalla oli kaksi konepistoolia, joista toistella ampui
ukkini. Hän ei koskaan puhunut tapahtumista, mutta mies joka
syötti panosvuötä kertoi ukkini urotyöstä.
Näiden neljän miehen yhteistyön ja rohkeuden avulla pystyttiin vihollisen
murtautuminen Suomeen siitä kohtaa estämään.
Minusta kannattaa antaa kunnioitus ja kiitos kaikkien osallistumiselle,
olipa se rukoilemista ja pakettien laittamista, ruoan ja tarvikkeiden lähettämistä ja
valmistamista... älkää pitäkö halpana kenenkään osuutta.
Meistä ei ole heidän kärsimystensä eikä pelkojensa mittaajiksi.
Kiitetään vaan siitä, että Jumala kuuli rukouksia ja että oli tarpeeksi
niitä, jotka kykenivät ja jaksoivat loppuun asti.
Aivan liian monet menettivät henkensä, mutta Suomi on ainoa maa, joka on
haudannut uhrinsa kotideudun multaan.
Näin sanottiin televisiossa.
!Itsenäinen! Suomi - Kiitos Jumalalle ja Suomen rohkeille miehille ja naisille.
Sinulla on kovin huonot tiedot!
Olen tuntenut useita entisiä helluntailaisrintamamiehiä jotka palvelivat sodassa erilaisissa huoltotöissä!
Heitä oli kaikkialla eri rintamaosuuksilla moninaisissa tehtävissä!
Raamattu opettaa uskovilleen, että: - Älä tapa!
Juuri siksi uskovia oli minun tietämäni mukaan vain monissa huoltotehtävissä palvelemassa "aseettomana"!
Saattoihan heitä olla aseellisinakin, en tiedä? Heitä kuitenkin oli huolto- ja lääkintä- ja muonitustehtävissä vaikka kuinka paljon! Sanoit että helluntailaiset vain rukoilivat kun muut taistelivat! Tiesitkö sinä sitä että rukoilla voi työtä tehdessäänkin!? Eräs tällainen lääkintäveteraani kertoi kuinka hän rintamalla rukoili että tulisi edes pieni tauko kovaan tulitukseen, kun rintamalinjassa on niin monta vaikeasti haavoittunutta sotilasta makaamassa maastossa ja kuinka ollakaan, ykskaks tuli aivan hiljaista ja kukaan ei tulittanut mihinkään suuntaan ja niin lääkintämiehet ryömivät hakemaan nuo haavoittuneet turvaan jotta heidät saatiin siten parempaan hoitoon!
Usein juuri nuo lääkintämiehet olivat kuulema uskomattoman rohkeita tuossa lääkintä työssään hakiessaan haavoittuneita turvaan jopa kovan tulituksen aikana! Tiedän erään vanhan rouvan jonka mies palveli lääkintämiehenä jatkosodassa ja joka oli ollut venäjän puolella jatkosodan melkein loppuvaiheessa kun tuo mies kuoli sotasankarina kranaatin sirpaleeseen lääkintätehtävässään!
Terv, mathetes
vallan ja valtapyrkimyksien ainaansaannos, eli sota. Turhaan siellä tapettiin ihmisiä, olipa heidän kansallisuus mikä hyvänsä. Jeesus ei osallistunut mihinkään maalliseen, koska Hänen valtansa oli taivaasta.
On aivan turhaa hehkuttaa suomalaisten erinomaisuutta sodassa. Se oli lain määräys, joka sitä piti totella, halusipa sitä tai ei.
Tosin nuo helluntailaiset eivät tarttuneet aseeseen, mutta rintamilla heitä oli paljonkin. Monet olivat muonitusjoukoissa ja muissa vastaavanlaisissa huoltotehtäviossä. Kotirintamilla oli paljon helluntailaisa rukoilemassa rauhan puolesta. Ja tekivät yhteiskunnallisia palveluita siinä missä muutkin naiset. Tämä korjauksena väitteeseesi! Isäni oli VR:n palveluksessa ollen vielä silloin luterilainen (myöhemmin liittyi helluntailaisiin kun kävi kasteella). Hän oli kotirintamalla tärkeässä tehtävässä sellaisella asemalla, josta lähti rintamalle paljon sotilaita ja huoltotawrvikkeita. Tämän aseman kautta meni myöskin paljon helluntailaisia huoltojoukkoihin rintamalle!
sukulaiseni, en tiedä, taisivat kaikki olla taistelutehtävissä. Jotkut tietysti purnasivat, mikä kuului asiaan sisällissodan teloituksilta nipinnapin säästyneille tai heidän pojilleen. Miehen paikan he kuitenkin täyttivät taisteluissa, eikä hermojakaan menettäneet kovissa paikoissa. Oliko vasemmistoaatteen palo mikä heitä piti kunnossa ja kovahermoisina, kun ei ollut muuta puolustaa kuin oikeudenmukaisuutta, kotia ja läheisiään?
Uskovia heistä en tiedä kenenkään olleen, eikä suvun haaroissa vieläkään oikeastaan uskovia löydy. Itseäni pidän (ja pidetäänkin) kummajaisena, vaikken helluntailainen olekaan. Tavallinen hiljainen ja näkymätön kirkollinen jumalisuus ja harras mieli ovat suvussa vallinneet ateistisuuden kanssa.
Kun ajattelee israelilaisia erämaataivalluksellaan ja vihdoin ottamassa sitä maata omakseen, joka oli heille luvattu, kuinka he suhtautuivat sotimiseen? Tai oikeastaan, miten he suhtautuivat niihin, jotka mahdollisesti empivät tai kieltäytyivät silloin, kun Herralta saadun sanan mukaan piti valmistautua taisteluun? Sitä tuskin voi verrata siihen käsittämättömään uppiniskaisuuteen, joka pisti heidät, vieläpä suoraa Jumalan läheisyyttä ja johdatusta kokiessaankin, tekemään heti jossakin välissä kultamullia palvontansa kohteeksi.
Kun kansakunta joutuu sotaan nykyään, ei siinä suoraan näy Jumalan tahto puoleen tai toiseen eikä nyt kirjoiteta Raamatun historiaa. Silloin oli myös israelilaisilla lain käskyt ja niiden mukaan olla tappamatta, varsin tuoreena mielessä. Muurin aukkoon oli jokaisen käytävä, vain rukoiltava ja luotettava Jumalaan joka tilanteessa. Joten mistä tulee ero, että kristillisissä maissa on saanut alkaa kieltäytyä? En sitä vastusta, jos huoltotehtäviin sentään ryhtyy, mutta en pidä sodissa tappamista lain käskyn rikkomisena.
” Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.” Ei sotimisesta eroon pääse, ei edes sotimallakaan. Pahalta tuntuu kuitenkin nähdä jatkuvasti sotapesäkkeiden alkavan ja sammuvan muutamien ihmisten ja valtaklikkien ahneuden ja pahuuden mukaan. Sotien syistä mennään jo eri kysymyksen pariin, eli kuinka paljon saatanalla on Jumalan kahlekoirana valtaa tässä maailmassa, jonka vaiheet loppuun asti on kuvattu Raamatun lehdillä.
Kertoo itse sodassa olostaan ja elää edelleen.
http://www.youtube.com/watch?v=QdeMw4iGqlk
http://www.youtube.com/watch?v=Pe4c30rgU7I&feature=related
Tosin pitää muistaa, että juuri Jeesukseen uskovat ovat jo sinänsä elintärkeitä maan pelastumiselle, sillä uskovat olisivat pelastaneet jo Sodoman kaupungitkin, mutta heitä ei valitettavasti löytänyt, niitä kymmentä.
1.Moos.18:26-32
"26 Ja Herra sanoi: "Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta, niin minä heidän tähtensä säästän koko paikan".
27 Aabraham vastasi ja sanoi: "Katso, olen rohjennut puhua Herralleni, vaikka olen tomu ja tuhka.
28 Entä jos viidestäkymmenestä vanhurskaasta puuttuu viisi; hävitätkö viiden tähden koko kaupungin?" Hän sanoi: "En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentä viisi".
29 Ja hän puhui vielä hänelle sanoen: "Entä jos siellä on neljäkymmentä?" Hän vastasi: "Niiden neljänkymmenen tähden jätän sen tekemättä".
30 Aabraham sanoi: "Älköön Herrani vihastuko, että vielä puhun. Entä jos siellä on kolmekymmentä?" Hän vastasi: "En tee sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä".
31 Mutta hän sanoi: "Katso, minä olen rohjennut puhua Herralleni. Entä jos siellä on kaksikymmentä?" Hän vastasi: "Niiden kahdenkymmenen tähden jätän hävittämättä".
32 Ja hän sanoi: "Älköön Herrani vihastuko, että puhun vielä tämän ainoan kerran. Entä jos siellä on kymmenen?" Hän vastasi: "Niiden kymmenen tähden jätän hävittämättä""
http://www2.6net.fi/alavus/perinnehuone/norja.htm
"Siellä oli körttiläisiä, lestariolaisia, evankelisia, helluntailaisia, sekä Länsi-Suomen rukoilevaisia ja kaikki sopivat yhteen, samaan harrastus toimintaan. Vastaavaa tilannetta en ole muulloin kokenut. "
Olin hellareitten solussa ja siinä oli solunjohtajana sivari. Todella narsisti ihminen saatuani aivovamman otti hellarikavereitaan mukaan ja luulin että tulevat rukoilemaan puolestani - ei suinkaan tämä hellari kehui itseään ja haukkui minua ja sitä hän oli tehnyt jo aijemminkin. Mutta nyt kun olin aivoammainen oli helppo käydä päälle.
Tämä sivari oli omalta osaltaan hajottamasssa minun ja vaimoni avioliittoa, vaikka oman Raamttuni mukaan avioliitto on pyhä ja sisarien ja veljien Herrassa tulee kaikintavoin auttaa niillä jolla avioliitossa tai muutenkin on vaikeaa.
olivat ilman asetta sodassa, siis tavallista rohkeimpia miehiä. Uskovan aseet ovat maallisia aseita paljon voimakkaimmat.
2. Kor. 10:4
"sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia."
laulaen pääty komeissa pöllhdyksissä madon ruuaksi vai olikos ne niitä malkkeja vai mitä piruja ne oli, jos joku tietää niin ollakko vai ei
OIkea uskovainen on rauhan asialla ja ei tartu aseeseen edes puolustustarkoituksessa.
Esimerkiksi sadanpäämies Kornelius ja hänen hurskas sotamiehensä palvelivat Rooman armeijassa eikä sitä raamattu paheksu.Ei myöskään Jeesus moittinut sotilaita heidän ammattinsa takia,vaikka varmasti olisi asiaan puuttunut jos olisi sitä syntinä pitänyt.Tämä on linjassa myös Paavalin esivaltanäkemyksen kanssa.
Rukousrintama piti.
Helluntailaiset rukoilivat Jumalaa ihan tosissaan,
monet muut sen sijaan kirosivat niin Jumalaa, toisia suomalaisia kuin venäläisiäkin.
Jumala tämän maan säästi, eivät ihmisten uhoamiset.
Ja ilman uhoamista ei olisi sotaan jouduttukaan,
Jumala olisi varjellut tämän ,maan.
Kunnioitan jokaista, joka rintamalla taisteli
ja kotijoukoissa oli.
Toisaalta kyllä suomalaisilta uhoa ja ylpeyttäkin löytyi.
Samassa tilanteessa alamme olla nytkin,
röyhkeys ja synti kasvavat hyökyaallon tavoin,
eikä meitä' mikään Nato pelasta.
Jos koville menee, YK tulee väliin.
Jumala on käskenyt rukoilla YK:N puolesta
ja muistuttanut, että ihan turhaan halveksimme tuota järjestöä.
Mutta suomalaisten viimeinen pelastaja, kurituksenkin jälkeen,
on kuitenkin Jumala ja vain hän.