Poika seisoi eteisessä apaattisen näköisenä. Suuri lätkäkassi oli pakattu ja isä Ahti kiskoi takkia ylleen. Äiti jo käynnisteli autoa pihalla. Ahti varoi, ettei takin helma osunut minnekään, muutoin saattaisi pullo taskussa hajota. Lakki päähän ja isä kääntyi poikansa puoleen.
-No niin, Teemu.. Se on tärkee peli tänään, täysillä sitten..eiks je?, isä painotti aavistuksen sammaltaen ja teki nyrkkeilyiskuja pojan vatsaa kohti.
-Joo.., Teemu vastasi suojaten itseään ja lompsi auton takapenkille. Isä heitti kassin paksiin ja istuutui etupenkille.
-Sitä on taas vähän maisteltu.., vaimo Sirpa totesi.
-Noooh..Siirpaa..!, Ahti liennytteli ja töni leikkisästi vaimoaan olkapäähän. Teemu huokasi takapenkillä.
Vierasjoukkueen bussi oli saapunut. Ahti retuutti kassia ja huikkasi bussikuskille ”Mitäs luuserit?” ja nauraa kähisten asteli pukuhuoneeseen. Teemu seurasi vaitonaisena.
-Vedäppäs kamppeet päälle, iskä käy tuolla vähän.., Ahti totesi ja puuskutti miestenhuoneeseen. Pullo pulputti ja naama vääristyi nesteen valahtaessa alas. Käsi haki oven kahvaa hetken, paperitollo tarttui kengän pohjaan ja sepalus jäi auki.
-Lets plei hoki!!, julisti Ahti astuessaan kaukalon puolelle.
Katsojat koostuivat lähinnä poikien vanhemmista. Vierailevan joukkueen ja kotijoukkueen porukat seisoivat samassa katsomossa ja juttelivat iloisesti poikien lämmitellessä jäällä. Ilman mailaa suurin osa pojista olisi tuskin pystyssä pysynytkään, mutta intoa oli taitoja enemmän. Teemu loikkasi jäälle ja Ahti selosti kovaan ääneen.
-Ollaan kato Teemun kaa reenattu. Peruskuntoo ja sillai..Hei! Tsiikatkaa! Sirklaa sairaan hienosti..!, hehkutti Ahti ja osoitti poikaansa. Juuri silloin luistimet sekosivat ja poika oli turvallaan.
-Jäässä joku muhkura.., yritti Ahti ja jatkoi
-Öö.. mä käyn vähän tuolla miesten huoneessa..
Ahti ehti juuri takaisin, kun peli oli alkamassa.
-Sheepralle heiniä..heh heh..! Huuteli Ahti tuomarille ja vilkuili muita odottaen naurahduksia onnistuneelle heitolleen. Tuomari asetteli aloittajat oikeille paikoille, pudotti kiekon ja pojat alkoivat räpiköidä kaukalossa suuntaan jos toiseen. Ahti eli vahvasti mukana ja suuri massa vääntelehti yllättäviin asentoihin. Teemu loikkasi mukaan peliin ja sai kiekon kuin vahingossa.
-Laukase!, kuului Ahdin kantava mölinä. Teemu veti liikkuvat taakse, lapa kolahti jäähän kiekon viereen ja poika muksahti turvalleen.
-Ei perkeleen perkeleen perkele! huusi Ahti voimalla, otti lakin päästä ja hieroi hikistä päätään. Teemu räpiköi pystyyn ja kiemurteli muiden perään.
-Älä ny sinne jää hortoilee.. jalat jalat ..liikkuu liikkuu ..tana..!, kiehui Ahti ja levitteli käsiään. Naama punotti ja suoni pullistui kaulalla. Teemu luisteli hoiperrellen vaihtoon. Valmentaja taputteli kannustavasti olalle. Ahtin suu napsahteli ja hän siirteli levottomana painoaan jalalta toiselle.
-Jäiköhän mun lompsa tonne vessaan.. pitää mennä kattoo.., soperteli Ahti ja keinahteli eteenpäin.
Viimeinen erä lähestyi puoliväliä. Ahti oli ahkeraan vieraillut huussissa ja paino taskussa oli selkeästi pienentynyt. Vierasjoukkue oli maalin tappiolla ja Ahdin pumppu hakkasi kuin viimeistä päivää. Huuto ja mölinä oli jatkuvaa ja hikikarpalot valuivat otsalla. Vierasjoukkue sai kiekon siniviivan yli.
-Paitsio!! Ihan selvä..Heiii!!, karjui Ahti tuomarille ja lisäsi perään muutaman laatusanan koskien tuomarin älyllistä tasoa. Vierasjoukkue sai hurjan sähellyksen päätteeksi aikaan tasoitusmaalin. Heidän kannattajansa taputtivat riemuissaan ja huutelivat ”hyvä, hyvä” -huutoja pojilleen.
- Vittu..säkää.., manasi Ahti eikä enää jaksanut kävellä miesten huoneeseen vaan horjahdellen kaatoi loputkin juomat kurkkuunsa ja nakkasi pullon lattialle.
Viimeiset hetket olivat menossa. Ahti istui nuokkuen ja örisi välillä jotain epämääräistä. Aivan lopussa vierasjoukkueen pojat saivat aikaan vielä yhden maalin. Ahti havahtui riemuitseviin huudahduksiin ja yhtyi kannustamaan.
-Jeeeeeess! Hyvä Teeeemuuu! She oli hieno, ylämummo..upee byyri..! hän huusi kädet suorana.
-Eiku vierasjoukkue teki, sanoi mies vieressä varovasti.
-Hah hah hah haa..! Teki oman maalin..! Ei helvetti mitä luusereita..!, riemuitsi Ahti ja veti jonkinsortin voitontanssia ja heitteli sormimerkkejä vieraiden kannattajille.
-Ei kun siis, yritti mies selittää, - Ne teki maalin..meidän verkkoon..ne voitti. Ahti vaikeni ja tuijotti silmät puolillaan ja suu kuolaa valuen kaukaloon.
-Potkumaali.., hän koitti sönköttää ohi luistelevalle tuomarille. Tämä ei reagoinut ja Ahti sammui penkille.
Äiti odotti parkkipaikalle. Teemu retuutti kassin autolle, istuutui kyytiin ja huokaisi syvään. Hetken kuluttua kaksi miestä raahasi Ahtia välissään autolle. Sirpa manasi itsekseen. Ahdin kengät jättivät kaksi uraa lumiseen pihaan. Ahti rojautettiin autoon ja Sirpa kaasutti mielenosoituksellisen napakasti pois parkkipaikalta.
-..tana.. she oli potkumaali.., örisi Ahti etupenkillä röhnöttäen ja päästi happamen röyhtäyksen. Teemu istui ajatuksissaan ja piirteli pieniä kuvioita huurteiseen takaikkunaan.
-No niin, Teemu.. Se on tärkee peli tänään, täysillä sitten..eiks je?, isä painotti aavistuksen sammaltaen ja teki nyrkkeilyiskuja pojan vatsaa kohti.
-Joo.., Teemu vastasi suojaten itseään ja lompsi auton takapenkille. Isä heitti kassin paksiin ja istuutui etupenkille.
-Sitä on taas vähän maisteltu.., vaimo Sirpa totesi.
-Noooh..Siirpaa..!, Ahti liennytteli ja töni leikkisästi vaimoaan olkapäähän. Teemu huokasi takapenkillä.
Vierasjoukkueen bussi oli saapunut. Ahti retuutti kassia ja huikkasi bussikuskille ”Mitäs luuserit?” ja nauraa kähisten asteli pukuhuoneeseen. Teemu seurasi vaitonaisena.
-Vedäppäs kamppeet päälle, iskä käy tuolla vähän.., Ahti totesi ja puuskutti miestenhuoneeseen. Pullo pulputti ja naama vääristyi nesteen valahtaessa alas. Käsi haki oven kahvaa hetken, paperitollo tarttui kengän pohjaan ja sepalus jäi auki.
-Lets plei hoki!!, julisti Ahti astuessaan kaukalon puolelle.
Katsojat koostuivat lähinnä poikien vanhemmista. Vierailevan joukkueen ja kotijoukkueen porukat seisoivat samassa katsomossa ja juttelivat iloisesti poikien lämmitellessä jäällä. Ilman mailaa suurin osa pojista olisi tuskin pystyssä pysynytkään, mutta intoa oli taitoja enemmän. Teemu loikkasi jäälle ja Ahti selosti kovaan ääneen.
-Ollaan kato Teemun kaa reenattu. Peruskuntoo ja sillai..Hei! Tsiikatkaa! Sirklaa sairaan hienosti..!, hehkutti Ahti ja osoitti poikaansa. Juuri silloin luistimet sekosivat ja poika oli turvallaan.
-Jäässä joku muhkura.., yritti Ahti ja jatkoi
-Öö.. mä käyn vähän tuolla miesten huoneessa..
Ahti ehti juuri takaisin, kun peli oli alkamassa.
-Sheepralle heiniä..heh heh..! Huuteli Ahti tuomarille ja vilkuili muita odottaen naurahduksia onnistuneelle heitolleen. Tuomari asetteli aloittajat oikeille paikoille, pudotti kiekon ja pojat alkoivat räpiköidä kaukalossa suuntaan jos toiseen. Ahti eli vahvasti mukana ja suuri massa vääntelehti yllättäviin asentoihin. Teemu loikkasi mukaan peliin ja sai kiekon kuin vahingossa.
-Laukase!, kuului Ahdin kantava mölinä. Teemu veti liikkuvat taakse, lapa kolahti jäähän kiekon viereen ja poika muksahti turvalleen.
-Ei perkeleen perkeleen perkele! huusi Ahti voimalla, otti lakin päästä ja hieroi hikistä päätään. Teemu räpiköi pystyyn ja kiemurteli muiden perään.
-Älä ny sinne jää hortoilee.. jalat jalat ..liikkuu liikkuu ..tana..!, kiehui Ahti ja levitteli käsiään. Naama punotti ja suoni pullistui kaulalla. Teemu luisteli hoiperrellen vaihtoon. Valmentaja taputteli kannustavasti olalle. Ahtin suu napsahteli ja hän siirteli levottomana painoaan jalalta toiselle.
-Jäiköhän mun lompsa tonne vessaan.. pitää mennä kattoo.., soperteli Ahti ja keinahteli eteenpäin.
Viimeinen erä lähestyi puoliväliä. Ahti oli ahkeraan vieraillut huussissa ja paino taskussa oli selkeästi pienentynyt. Vierasjoukkue oli maalin tappiolla ja Ahdin pumppu hakkasi kuin viimeistä päivää. Huuto ja mölinä oli jatkuvaa ja hikikarpalot valuivat otsalla. Vierasjoukkue sai kiekon siniviivan yli.
-Paitsio!! Ihan selvä..Heiii!!, karjui Ahti tuomarille ja lisäsi perään muutaman laatusanan koskien tuomarin älyllistä tasoa. Vierasjoukkue sai hurjan sähellyksen päätteeksi aikaan tasoitusmaalin. Heidän kannattajansa taputtivat riemuissaan ja huutelivat ”hyvä, hyvä” -huutoja pojilleen.
- Vittu..säkää.., manasi Ahti eikä enää jaksanut kävellä miesten huoneeseen vaan horjahdellen kaatoi loputkin juomat kurkkuunsa ja nakkasi pullon lattialle.
Viimeiset hetket olivat menossa. Ahti istui nuokkuen ja örisi välillä jotain epämääräistä. Aivan lopussa vierasjoukkueen pojat saivat aikaan vielä yhden maalin. Ahti havahtui riemuitseviin huudahduksiin ja yhtyi kannustamaan.
-Jeeeeeess! Hyvä Teeeemuuu! She oli hieno, ylämummo..upee byyri..! hän huusi kädet suorana.
-Eiku vierasjoukkue teki, sanoi mies vieressä varovasti.
-Hah hah hah haa..! Teki oman maalin..! Ei helvetti mitä luusereita..!, riemuitsi Ahti ja veti jonkinsortin voitontanssia ja heitteli sormimerkkejä vieraiden kannattajille.
-Ei kun siis, yritti mies selittää, - Ne teki maalin..meidän verkkoon..ne voitti. Ahti vaikeni ja tuijotti silmät puolillaan ja suu kuolaa valuen kaukaloon.
-Potkumaali.., hän koitti sönköttää ohi luistelevalle tuomarille. Tämä ei reagoinut ja Ahti sammui penkille.
Äiti odotti parkkipaikalle. Teemu retuutti kassin autolle, istuutui kyytiin ja huokaisi syvään. Hetken kuluttua kaksi miestä raahasi Ahtia välissään autolle. Sirpa manasi itsekseen. Ahdin kengät jättivät kaksi uraa lumiseen pihaan. Ahti rojautettiin autoon ja Sirpa kaasutti mielenosoituksellisen napakasti pois parkkipaikalta.
-..tana.. she oli potkumaali.., örisi Ahti etupenkillä röhnöttäen ja päästi happamen röyhtäyksen. Teemu istui ajatuksissaan ja piirteli pieniä kuvioita huurteiseen takaikkunaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lopeta jo.....! Ei jaksais noita juttuja.
Lopeta itse lukeminen, jos et jaksa. Sen verran jokaisella on älliä päässään, että kun näkee tietyn nimimerkin, jota ei halua lukea, osaa jättää väliin.
Minä sen sijaan nautin näistä novelleista. Kiitos !
samaa mieltä..
miksi pitää lukea sitten tietyn nimimerkin tarinoita tai viestejä, jos ei pidä niistä..
Tämä oli hyvä,
on kokemusta, ei ihan
noin pahoja, mutta vähän
sinnepäin. Vaikeita asioita,
usealle arkea, valitettavasti
Lapsia käy sääliksi.
Jos nyt ei aivan änkyräkännissä siellä poikain urheilutapahtumassa sekoiltaisikaan, niin kovin usein ainakin se terve asenne harrastuksiin on kadonnut.
Pojalle/tytölle lyödään paineita ja unohdetaan, että kysymys on leikistä. Lapsi kun tulee murrosikään ja kapina alkaa, jää nuo harrastukset ensimmäisinä tai ainakin niistä tulee pakkopullaa...
Kiitti kertomuksestasi, olen lukenut joitakin mut en aina ehdi niihin kommentoida. Vaikka kaikki eivät ole "tutulta" aihepiiriltä luen niitä mielelläni. Näinhän saan uutta tietoa ja näkemyksiä, rikastuttavaa.
Harrastuksista, olivatpa ne mitä tahansa, niiden onnistumiseen todella vaikuttaa vanhempien suhtautuminen. Musta ei pitäisi pakottaa vaan antaa lapsen valita mieleisensä ja tukea sitä niissä puitteissa kuin pystyy. Yh -äitinä voin sanoa ettei aina ole helppoa. Käännän lasten harrastuksen osittain omakseni tekemällä samaan aikaan jotain ittelleni kivaa, luen, käyn kampaajalla jne sekä hoidan päivittäisiä kauppa-asioita. Näin säästän myös omaa aikaani. Loppujen lopuksi aika kun tarviivat apua on suhteellisen lyhyt, silloin kannattaa satsata vaikkei aina jaksaiskaan.
Kuulostaapa enemmän kuin järkevältä! Siis tuo, että yhdistät lasten harrastukset ja itsesi hemmottelun. Vanhemmuushan ei tarkoita itsensä uhraamista ja kaikkensa antamista, vaan on muistettava myös itseään. Silloin sitä jaksanee olla lapsilleenkin parempi vanhempi ..oletan.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, kun jotkut vanhemmat valittavat alinomaa, kuinka on niin kiire ja pennut vaatii yhtä ja toista. Kuin vanhemmuus olisi kaikista mahdollisista taakoista se raskain kannettava. Hakevatko he myötätuntoa vai marttyyrin kunniakasta viittaa harteilleen?
Useinhan nuo marinat ovat vain opittu tapa, mutta jos ulkopuolinen ei jaksa sellaista kuunnella, kuinka ne lapset sitten? Elämänasenteesta kaikki lähtee!
Taattua Laatua.
Tästä tarinasta ei puuttunut kuin viikonlopun kestänyt turnaus Suomen Äärissä ja linja-biilin takapenkin valloittanut aikuis"pelaajien" Sössö-joukkue.
Kiitos jälleen kerran upeasta jutusta :-)
[Edelleen erinomainen,älähdyksiä aiheuttava "sketsin" aihe]
Sinulla on sitten kirjoittamisen taito, ei muuta osaa sanoa. Kun alkaa näitä lukemaan, paneutuu täysillä loppuun asti.
Koskettava juttu ja ikävä kyllä monille varmasti totta.
Alkoholin väärinkäyttö pilaa monta muutakin asiaa.
Lasten harrastuksista puhumattakaan.
Terv. Elleni
Vasta tänä iltana löysin novellisi ja ihastuin suunnattomasti tyyliisi kirjoittaa. Niihin uppoutuu täysin ja elää mukana sen tarinan.
Innolla jään odottamaan lisää.