Miksi mies ei sittten toimi jos on kerran ihastunut?

Olen kuullut juttua että miehet on "rakennettu" sillä tavalla että kestävät pakit paljon helpommin kuin naiset ja jos ei se nainen syty jota yrittää aloittaa katselemaan uutta kohdetta.

Mä en ainakaan tee enää yhtään aloitetta, ensin yks mies huomasi minut ravintolassa ja tuli vähän juttelemaan sitten koulussa jutteli mulle ja sitten kun menin pyytämään häntä kanssani baariin hän puhuikin sen reissun leffareissuksi ja sen jälkeen alkoi tekemään sellaista ettei edes olevinaan tunnistanut minua koulussa tai tervehtinyt meni vain eri suuntaan, sitten en minäkään enää tervehtinyt ja pakoilin häntä, tosi outoa kun ensin kuitenkin lähestyi minua.

Kerran olin ihastunut erääseen mieheen mutta odotin hänen aloitettaan sitä ei tullut mutta hän kertoi ettei ole kiinnostunut minusta vaikka en ollut tehnyt mitään aloitettakaan, olipa kiva kuulla tämä juttu häneltä.

Onneksi sentään ei kaikki jutut ole menneet näin.

pakkipanssari kirjoitti:

Olen kuullut juttua että miehet on "rakennettu" sillä tavalla että kestävät pakit paljon helpommin kuin naiset ja jos ei se nainen syty jota yrittää aloittaa katselemaan uutta kohdetta.

Mä en ainakaan tee enää yhtään aloitetta, ensin yks mies huomasi minut ravintolassa ja tuli vähän juttelemaan sitten koulussa jutteli mulle ja sitten kun menin pyytämään häntä kanssani baariin hän puhuikin sen reissun leffareissuksi ja sen jälkeen alkoi tekemään sellaista ettei edes olevinaan tunnistanut minua koulussa tai tervehtinyt meni vain eri suuntaan, sitten en minäkään enää tervehtinyt ja pakoilin häntä, tosi outoa kun ensin kuitenkin lähestyi minua.

Kerran olin ihastunut erääseen mieheen mutta odotin hänen aloitettaan sitä ei tullut mutta hän kertoi ettei ole kiinnostunut minusta vaikka en ollut tehnyt mitään aloitettakaan, olipa kiva kuulla tämä juttu häneltä.

Onneksi sentään ei kaikki jutut ole menneet näin.

Lue lisää

No heh. Olet siis jopa kerran tehnyt aloitteen? Tiedätkö, miten useimpien miesten kohdalla se "panssari" kehittyy? Teet aloitteita tusinoittain vuosien varrella, usein ei flaksaa, joskus flaksaa. Niistä useista pakeista ja positiivisen suhtautumisen kehittämisestä niihin kehittyy panssaria. Mutta nämä miehet eivät sitten ole enää mitään herkkiä, ei herkkätunteiset ihmiset mitään kymmeniä pakkeja kestä. Ette te naiset kyllä herkkiä miehiä yleensä kaipaakaan. että kai tämäkin on jotain evoluutiota sitten.

dflldlf kirjoitti:

No heh. Olet siis jopa kerran tehnyt aloitteen? Tiedätkö, miten useimpien miesten kohdalla se "panssari" kehittyy? Teet aloitteita tusinoittain vuosien varrella, usein ei flaksaa, joskus flaksaa. Niistä useista pakeista ja positiivisen suhtautumisen kehittämisestä niihin kehittyy panssaria. Mutta nämä miehet eivät sitten ole enää mitään herkkiä, ei herkkätunteiset ihmiset mitään kymmeniä pakkeja kestä. Ette te naiset kyllä herkkiä miehiä yleensä kaipaakaan. että kai tämäkin on jotain evoluutiota sitten.

Lue lisää

Erittäin hyvin sanottu siellä perällä.

"Tänä syksynä olin jo melkein menossa pyytämään erästä miestä kahville tai jonnekin, koska olin niin ihastunut häneen ja hänkin varmasti oli minuun, mutta sitten aloin miettimään voisinko sellaisen miehen kanssa olla, kun kerran itsekin olen ujo. Ja tulin siihen tulokseen, että eihän siitä mitään tulisi kuitenkaan..."

No mutta eikös tuo ole vähän pöhkö tapa ajatella ja toimia jo ihan itsesikin takia. Jos tykkäät hänestä ja hänkin ehkä sinusta, niin menikö juttu nyt sitten päin persettä vain sen tähden, kun kumpikaan ei voinut antaa ylpeydelleen, tai miksi sitä kutsuisikaan, periksi sen vertaa, että olisi sen tehnyt aloitteen. Tai puhutaan sitten alkusysäyksestä. Jospa mieskin on ujo ja kaipaa jonkinlaista signaalia, jotta rohkenee sitten tehdä ne omat peliliikkeensä. Olisit pyytänyt kahville ja katsonut, että miten se siitä jatkuu. Jos itse olisin ollut tuo mies, niin kenties olisin sitten pyytänyt sinua uudestaan ulos ja ehdottanut ihan kunnon treffejä. Jos siis olisit mennyt "vaan" kahville. En sitten tiedä, että oliko mies työkaveri tai muuten tuttu, mutta eikös sellainen kahvillakäynti yhdessä olisi ollut aika normaali pyyntö. Kun mietin vaan, että ehkä se mieskin olisi sitten "herännyt".

Toki pitäisihän miehelläkin olla rohkeutta, mutta samaa voisi toivoa myös tietyssä mielessä naisiltakin. Tietysti toimit kuten parhaaksi näet, mutta olikohan tuo nyt sitten omaksi parhaaksesi kuitenkaan :D

RompaStompa kirjoitti:

"Tänä syksynä olin jo melkein menossa pyytämään erästä miestä kahville tai jonnekin, koska olin niin ihastunut häneen ja hänkin varmasti oli minuun, mutta sitten aloin miettimään voisinko sellaisen miehen kanssa olla, kun kerran itsekin olen ujo. Ja tulin siihen tulokseen, että eihän siitä mitään tulisi kuitenkaan..."

No mutta eikös tuo ole vähän pöhkö tapa ajatella ja toimia jo ihan itsesikin takia. Jos tykkäät hänestä ja hänkin ehkä sinusta, niin menikö juttu nyt sitten päin persettä vain sen tähden, kun kumpikaan ei voinut antaa ylpeydelleen, tai miksi sitä kutsuisikaan, periksi sen vertaa, että olisi sen tehnyt aloitteen. Tai puhutaan sitten alkusysäyksestä. Jospa mieskin on ujo ja kaipaa jonkinlaista signaalia, jotta rohkenee sitten tehdä ne omat peliliikkeensä. Olisit pyytänyt kahville ja katsonut, että miten se siitä jatkuu. Jos itse olisin ollut tuo mies, niin kenties olisin sitten pyytänyt sinua uudestaan ulos ja ehdottanut ihan kunnon treffejä. Jos siis olisit mennyt "vaan" kahville. En sitten tiedä, että oliko mies työkaveri tai muuten tuttu, mutta eikös sellainen kahvillakäynti yhdessä olisi ollut aika normaali pyyntö. Kun mietin vaan, että ehkä se mieskin olisi sitten "herännyt".

Toki pitäisihän miehelläkin olla rohkeutta, mutta samaa voisi toivoa myös tietyssä mielessä naisiltakin. Tietysti toimit kuten parhaaksi näet, mutta olikohan tuo nyt sitten omaksi parhaaksesi kuitenkaan :D

Lue lisää

No itse olen sen verran ujo ja varautunut, että toisen osapuolen pitää olla huomattavasti sosiaalisempi ja rohkeampi kuin minä olen. Olen joskus seurustellut sellaisen miehen kanssa joka on yhtä ujo kuin minä, eikä se ollut kovin luontevaa kun molemmat ujostelivat kokoajan kaikkea, eikä kumpikaan osannut rohkaista toista tekemään mitään. Eikä tuo nyt ehkä ollut ainoa asia miksi en sitä yhtä miestä nyt pyytänyt, kun en oikein muutenkaan keksinyt mitään yhteistä meillä, hän vain jotenkin veti minua todella paljon puoleensa. Ja minä kyllä annoin hänelle signaaleja kiinnostuksestani, eli hänen olisi vain pitänyt tehdä se lopullinen aloite ja pyytää minut sinne kahville... Vaikka kyllä ajoittain vieläkin mietin jos kuitenkin pitäisi etsiä hänet käsiini jostain ja pyytää jonnekin, tai ehkä pyytäisinkin jos joskus vielä nähdään, tai todennäköisesti pyytäisinkin ihan vaan selvittääkseni onko hän oikeasti kiinnostunut... Mutta ei varmasti kyllä nähdä, joten se siitä...

Vähän vaikea alkaa tekemään naisen suuntaan aloitetta, kun ensin vuosikaupalla olet ollut naisten silmissä kuin pelkkää ilmaa. Kun tuollaista käytöstä on saanut osakseen, kynnys aloitteiden tekemiseen on jostain kummallisesta syystä aika suuri, vaikka olisi naisesta kiinnostunut.

''Jospa mieskin on ujo ja kaipaa jonkinlaista signaalia, jotta rohkenee sitten tehdä ne omat peliliikkeensä.''

Itse olen uskaltanut tehdä aloitteet vasta silloin kun naisen kanssa on saanut pari kertaa kunnolla katsekontaktin ja ehkä myös hymyn sillä olen ujo enkä uskalla tehdä aloitetta ennen kun tiedän edes hiukan mitä toinen ajattelee.

että jätät naiselle kaiken likaisen työn ja itse poimit hedelmät. Höh. Tyhmä periaate. Toivottavasti jäät yksin.

periaate, kirjoitti:

että jätät naiselle kaiken likaisen työn ja itse poimit hedelmät. Höh. Tyhmä periaate. Toivottavasti jäät yksin.

kuin nainen. Haluan olla haluttu enkä pano numero 108

Juu yksin ollen ollu jo pitkään....kyllä naiset puristelevat baarissa perseestä, vetävät sormea
vatsan yli ohi kävellessään, kysyvät mitä juon ja onko hauskaa yms.

Mutta treffeille eivät suoraan uskalla kysyä :(

Nolojen tilanteiden sietämiskynnys yleensä iänmyötä kasvaa.
Jos pelkää noloja tilanteita ylikaiken, oli sitten nainen tai mies, niin ei
liiemmin tule pokattua eikä pokatuksi. Siihen auttaa menttaali harjoittellu
ja tietoisten riskien otto.
Se on pikemmminkin sääntö, kuin poikkeus, että törmäämiseen ventovieraan kanssa
littyy hetkisen nolotilanne. Jos ei silloin vedä itseään ihan kipsiin, niin muutamassa
hetkessä se tilanne laukeaa.
Joskus vaan suomalainen kokee menettäneen jotenkin kasvonsa,
eikä siinä sitten oikein mikään auta.

Tiedän erään kundin olevan eritääin kiinnostunut minusta. Olen myös itse kiinnostunut hänestä. Uteliaisuuttani annan ajan kulua ja katson, saako tyyppi itsestään irti tehdä jonkinlaista aloitetta.
Jos ei, ja kun kyllästyn tilanteeseen, teen aloitteen itse. Se ei ole minulle mikään ongelma. Huvittuneena vaan seuraan, saako kundi aikaiseksi tehdä asian eteen mitään, onko hänessä miestä siihen? Testaan siis häntä. ;D

:P kirjoitti:

Tiedän erään kundin olevan eritääin kiinnostunut minusta. Olen myös itse kiinnostunut hänestä. Uteliaisuuttani annan ajan kulua ja katson, saako tyyppi itsestään irti tehdä jonkinlaista aloitetta.
Jos ei, ja kun kyllästyn tilanteeseen, teen aloitteen itse. Se ei ole minulle mikään ongelma. Huvittuneena vaan seuraan, saako kundi aikaiseksi tehdä asian eteen mitään, onko hänessä miestä siihen? Testaan siis häntä. ;D

Lue lisää

Veikkaan, että kun katsot jonkun aikaa "saako kundi aikaiseksi", alat ajattelemaan, että "ei se mikään tosimies olekaan" ja otat siihen etäisyyttä.

Mistä muuten tiedät, että se on oikeasti kiinnostunut sinusta? Itse tunnen joitakin naisia, joista saattaisin olla kiinnostunut, jos he käyttäytyisivät vähän eri lailla kun käyttäytyvät. Pyrin käyttäytymään aina niin, että he eivät voi olla varmoja, olenko kiinnostunut vai en.

Onkohan niin, että asioista tuppaa näkemään vain sen puolen, jonka on itse henkilökohtaisesti kokenut?

Olen nainen ja kolmekymppiseksi mennessä tehnyt jonkin verran aloitteita miesten suuntaan. Eka kerta tapahtui 16-vuotiaana, jolloin kirjoitin ihastukselleni kirjeen. Ikävä kyllä hän ei vastannut minulle mitään ja taisipa kypsymättömyyttään kertoa kavereilleen, jotka koulussa virnuilivat minulle jutun jälkeen.

Pari vuotta myöhemmin rakastuin todella. Kiersimme toisiamme kuin kissa kuumaa puuroa ja vietimme kaveriporukassa aikaa yhdessä. Kerran kävimme kahdestaan syömässä ja olin onnesta soikeana! Kuitenkaan kummallakaan ei ollut kykyä ottaa asiaa puheeksi, kunnes minä yritin rohkeudenpuuskassani soittaa hänelle. Traagista on, että hänen puhelimensa ei ollut silloin päällä. Myöhemmin hän seikkaili toisten naisten kanssa ja minun rohkeuteni katosi niihin juttuihin. Aikuisiällä hän on kertonut, että oli rakastunut minuun. Nyt jo naimisissa ja isä.

Opiskeluaikana olin tuosta jutusta vielä hyvin haavoilla. En tehnyt aloitetta muutamaan vuoteen ja olin aika masentunut. Minua tuntuivat lähestyvän mehet, jotka eivät valitettavasti herättäneet itsessäni kiinnostusta. Rupesin kuitenkin lähtemään treffeille, koska halusin antaa uusille ihmisille mahdollisuuden. Vakavia suhteita ei syntynyt. Sitten noin 25-vuotiaana tapasin tuon nuoruuden miehen uudelleen ja sain keskenjääneet välimme päätökseen. Lähdimme tahoillemme. Tästä sain voimaa lähestyä jälleen miehiä. Tein aloitteita ja kävin treffeillä, joskus sain pakitkin.

Nyt kolmekymppisenä olen edelleen sinkku ja tälläkin hetkellä pohdin erästä miestä, joka osoitti kiinnostustaan, jonka olen itse pyytänyt kahville (siellä siis jo kävimme) ja jolle olen mennyt juttelemaan jne. Hän vaikuttaa ujolta, eikä aloitteiden tekeminen ole selvästi hänellle helppoa. Toivoisin kuitenkin häneltä enemmän vastavuoroisuutta. Tuntuu kuin minä tekisin kaiken työn.

Tämän kaiken kerroin, koska minusta tuntuu todella pahalta, kun joku puhuu yleistäen naisista tuohon sävyyn kuin jotkut aiemmista kirjoittajista. Kyllä useimmat naiset ovat aloitteellisia, saavat siipeensä, ovat lihaa ja verta. En halua yleistää, että miehet ovat saamattomia yhtä vähän kuin että naiset odottaisivat kaikkea valmiiksi pureskeltuna. Sekä miehet että naiset toivovat elämänkumppania.

Emme ole elämässä vastakkain, vaan rinnakkain = kumppaneita.

-Kitty- kirjoitti:

Onkohan niin, että asioista tuppaa näkemään vain sen puolen, jonka on itse henkilökohtaisesti kokenut?

Olen nainen ja kolmekymppiseksi mennessä tehnyt jonkin verran aloitteita miesten suuntaan. Eka kerta tapahtui 16-vuotiaana, jolloin kirjoitin ihastukselleni kirjeen. Ikävä kyllä hän ei vastannut minulle mitään ja taisipa kypsymättömyyttään kertoa kavereilleen, jotka koulussa virnuilivat minulle jutun jälkeen.

Pari vuotta myöhemmin rakastuin todella. Kiersimme toisiamme kuin kissa kuumaa puuroa ja vietimme kaveriporukassa aikaa yhdessä. Kerran kävimme kahdestaan syömässä ja olin onnesta soikeana! Kuitenkaan kummallakaan ei ollut kykyä ottaa asiaa puheeksi, kunnes minä yritin rohkeudenpuuskassani soittaa hänelle. Traagista on, että hänen puhelimensa ei ollut silloin päällä. Myöhemmin hän seikkaili toisten naisten kanssa ja minun rohkeuteni katosi niihin juttuihin. Aikuisiällä hän on kertonut, että oli rakastunut minuun. Nyt jo naimisissa ja isä.

Opiskeluaikana olin tuosta jutusta vielä hyvin haavoilla. En tehnyt aloitetta muutamaan vuoteen ja olin aika masentunut. Minua tuntuivat lähestyvän mehet, jotka eivät valitettavasti herättäneet itsessäni kiinnostusta. Rupesin kuitenkin lähtemään treffeille, koska halusin antaa uusille ihmisille mahdollisuuden. Vakavia suhteita ei syntynyt. Sitten noin 25-vuotiaana tapasin tuon nuoruuden miehen uudelleen ja sain keskenjääneet välimme päätökseen. Lähdimme tahoillemme. Tästä sain voimaa lähestyä jälleen miehiä. Tein aloitteita ja kävin treffeillä, joskus sain pakitkin.

Nyt kolmekymppisenä olen edelleen sinkku ja tälläkin hetkellä pohdin erästä miestä, joka osoitti kiinnostustaan, jonka olen itse pyytänyt kahville (siellä siis jo kävimme) ja jolle olen mennyt juttelemaan jne. Hän vaikuttaa ujolta, eikä aloitteiden tekeminen ole selvästi hänellle helppoa. Toivoisin kuitenkin häneltä enemmän vastavuoroisuutta. Tuntuu kuin minä tekisin kaiken työn.

Tämän kaiken kerroin, koska minusta tuntuu todella pahalta, kun joku puhuu yleistäen naisista tuohon sävyyn kuin jotkut aiemmista kirjoittajista. Kyllä useimmat naiset ovat aloitteellisia, saavat siipeensä, ovat lihaa ja verta. En halua yleistää, että miehet ovat saamattomia yhtä vähän kuin että naiset odottaisivat kaikkea valmiiksi pureskeltuna. Sekä miehet että naiset toivovat elämänkumppania.

Emme ole elämässä vastakkain, vaan rinnakkain = kumppaneita.

Lue lisää

hyvin sanottu

-Kitty- kirjoitti:

Onkohan niin, että asioista tuppaa näkemään vain sen puolen, jonka on itse henkilökohtaisesti kokenut?

Olen nainen ja kolmekymppiseksi mennessä tehnyt jonkin verran aloitteita miesten suuntaan. Eka kerta tapahtui 16-vuotiaana, jolloin kirjoitin ihastukselleni kirjeen. Ikävä kyllä hän ei vastannut minulle mitään ja taisipa kypsymättömyyttään kertoa kavereilleen, jotka koulussa virnuilivat minulle jutun jälkeen.

Pari vuotta myöhemmin rakastuin todella. Kiersimme toisiamme kuin kissa kuumaa puuroa ja vietimme kaveriporukassa aikaa yhdessä. Kerran kävimme kahdestaan syömässä ja olin onnesta soikeana! Kuitenkaan kummallakaan ei ollut kykyä ottaa asiaa puheeksi, kunnes minä yritin rohkeudenpuuskassani soittaa hänelle. Traagista on, että hänen puhelimensa ei ollut silloin päällä. Myöhemmin hän seikkaili toisten naisten kanssa ja minun rohkeuteni katosi niihin juttuihin. Aikuisiällä hän on kertonut, että oli rakastunut minuun. Nyt jo naimisissa ja isä.

Opiskeluaikana olin tuosta jutusta vielä hyvin haavoilla. En tehnyt aloitetta muutamaan vuoteen ja olin aika masentunut. Minua tuntuivat lähestyvän mehet, jotka eivät valitettavasti herättäneet itsessäni kiinnostusta. Rupesin kuitenkin lähtemään treffeille, koska halusin antaa uusille ihmisille mahdollisuuden. Vakavia suhteita ei syntynyt. Sitten noin 25-vuotiaana tapasin tuon nuoruuden miehen uudelleen ja sain keskenjääneet välimme päätökseen. Lähdimme tahoillemme. Tästä sain voimaa lähestyä jälleen miehiä. Tein aloitteita ja kävin treffeillä, joskus sain pakitkin.

Nyt kolmekymppisenä olen edelleen sinkku ja tälläkin hetkellä pohdin erästä miestä, joka osoitti kiinnostustaan, jonka olen itse pyytänyt kahville (siellä siis jo kävimme) ja jolle olen mennyt juttelemaan jne. Hän vaikuttaa ujolta, eikä aloitteiden tekeminen ole selvästi hänellle helppoa. Toivoisin kuitenkin häneltä enemmän vastavuoroisuutta. Tuntuu kuin minä tekisin kaiken työn.

Tämän kaiken kerroin, koska minusta tuntuu todella pahalta, kun joku puhuu yleistäen naisista tuohon sävyyn kuin jotkut aiemmista kirjoittajista. Kyllä useimmat naiset ovat aloitteellisia, saavat siipeensä, ovat lihaa ja verta. En halua yleistää, että miehet ovat saamattomia yhtä vähän kuin että naiset odottaisivat kaikkea valmiiksi pureskeltuna. Sekä miehet että naiset toivovat elämänkumppania.

Emme ole elämässä vastakkain, vaan rinnakkain = kumppaneita.

Lue lisää

Minä en jaksaisi enää tehdä aloitteita...Olen elämäni varrella törmännyt vain tilanteisiin, joissa minä olen ollut se aloitteentekijä...Olisi ollut joskus kiva, jos joku mies kerrankin olisi tehnyt aloitteen. Haluaisin kerrankin olla se nainen, jota joku mies tosiaan "yrittäisi" :) Tällä hetkellä seurustelen ja tämäkin alkoi minun aloitteestani...:) Monta kertaa olen takkiini saanut näissä aloitteissani, mutta joskus on jopa osunut oikeaan...

Onhan noita baariyrityksiä ollut miestenkin puolelta, mutta ne ovat olleet kyllä sitten mallia "yksi yö, ei muuta" ja itse kun en noita yhden illan juttuja "harrasta"...joten vakavammalla mielellä ei minun elämässäni ole miehet tehneet aloitteita :) Tiedän,e ttä nämä "yhden illan jututkin" voivat muuttua vakavaksi suhteeksi, mutta näiden miesten kohdalla on ollut varma tieto, että kyse on yhdestä illasta, ei muusta.

Mikäli vielä sinkuksi päädyn (vaikea ennustaa vielä, koska suhde vasta niin alussa), voipi olla, että sitten sinkkuna jatkan. En jaksa enää olla se joka ottaa riskit ja tekee aloitteen. En ole katkera :D vain väsynyt tilanteeseen :)

Itse olen ainakin pistänyt miehelle viestiä lähes päivittäin ja hän on itse tasan kerran kirjoittanut mulle ensin. Ollaan kerran nähty ja sitten olen yrittäny kahdesti saada sovittua, et nähtäisiin uudestaan. Mies kuitenkin on vain vastannut "kattellaan 😊" tai "mahdollisesti😊" ja mitään ei kuitenkaan tapahdu. Niin kyllä mä itse oon mielestäni suht aktiivinen ollu. Nyt ei olla viestitelly pariin viikkoon, koska mä halusin nähdä kirjoittaisko se mulle jotain eka ettei mun tarvi aina olla eka joka ensin kirjoittaa jotain, mut eipä oo mitään kuulunu. Et eipä kovin kiinnostuneelta sillon vaikuta. Ja ei pitäs olla niin vaikeeta tajuta, et jos oon kahdesti yrittäny sopia uudelleen näkemisestä, niin eikö siitä silloin pitäis tajuta, et mua ainakin kiinnostaa, mut nähtävästi ei. Ja miehet aina sanoo miten naiset muka on vaikeita ku eivät ne itsekkään kyl niin selviä aina ole.

Olen 23 vuotias nainen. Jotkut hyvännäköiseksi sanovat. Silti olen AINA se joka tekee aloitteen. Joskus siitä on alkanut vakavampi suhde, joskus ei (seksi on kelvannut miehelle minä en). Ongelma on nyt se, että en enää halua, en enää jaksa tehdä aloitetta. En halua satuttaa itseäni sillä tavalla enää koskaan, että kerään hirveästi rohkeutta siihen että teen sen aloitteen ja sitten päädyn vain jonkun seksileluksi tai saan luurin korvaani. Haluan että edes kerran elämässäni joku haluaa minua niin paljon, että katsoo minut sen vaivan arvoiseksi että ilmaisee halunsa tutustua minuun.

Yhteen kysymykseen toivoisin miehiltä vastauksen: miksi, jos on aivan päivänselvää että nainen on kiinnostunut sinusta ja hän on jättänyt sinulle puhelinnumeronsa, et soita hänelle tai ota mitään yhteyttä? Voiko olla että mies on niin ujo, vai onko vain niin että hän ei ole kiinnostunut?

emmer kirjoitti:

Olen 23 vuotias nainen. Jotkut hyvännäköiseksi sanovat. Silti olen AINA se joka tekee aloitteen. Joskus siitä on alkanut vakavampi suhde, joskus ei (seksi on kelvannut miehelle minä en). Ongelma on nyt se, että en enää halua, en enää jaksa tehdä aloitetta. En halua satuttaa itseäni sillä tavalla enää koskaan, että kerään hirveästi rohkeutta siihen että teen sen aloitteen ja sitten päädyn vain jonkun seksileluksi tai saan luurin korvaani. Haluan että edes kerran elämässäni joku haluaa minua niin paljon, että katsoo minut sen vaivan arvoiseksi että ilmaisee halunsa tutustua minuun.

Yhteen kysymykseen toivoisin miehiltä vastauksen: miksi, jos on aivan päivänselvää että nainen on kiinnostunut sinusta ja hän on jättänyt sinulle puhelinnumeronsa, et soita hänelle tai ota mitään yhteyttä? Voiko olla että mies on niin ujo, vai onko vain niin että hän ei ole kiinnostunut?

Lue lisää

Jos minua kiinnostava nainen antaisi numeronsa, niin laittaisin vähintäänkin jonkun viestin, mutta olen sen verran ujo, että voisi olla vaikea iskeä heti takaisin peittelemättömällä aloitteella. Toisin sanoen, viestini voisi olla jotain tyyliin "hauskaa viikonloppua!" tai jokin vastausvuoron hänelle antava kysymys "onko paljon viikonlopputekemistä tiedossa?", jotta näen oliko nainen numeron antaessaan tosissaan ja vieläkö yhteydenpidon jatkaminen kiinnostaa häntä. Mutta tosiaan, luulenpa että mies ei ole tunteellisesti kiinnostunut ellei yhtään mitään kuulu.

Vellihosen kirjoitti:

Jos minua kiinnostava nainen antaisi numeronsa, niin laittaisin vähintäänkin jonkun viestin, mutta olen sen verran ujo, että voisi olla vaikea iskeä heti takaisin peittelemättömällä aloitteella. Toisin sanoen, viestini voisi olla jotain tyyliin "hauskaa viikonloppua!" tai jokin vastausvuoron hänelle antava kysymys "onko paljon viikonlopputekemistä tiedossa?", jotta näen oliko nainen numeron antaessaan tosissaan ja vieläkö yhteydenpidon jatkaminen kiinnostaa häntä. Mutta tosiaan, luulenpa että mies ei ole tunteellisesti kiinnostunut ellei yhtään mitään kuulu.

Lue lisää

Toisaalta, en ehkä mitään treffikutsua heti alkuunsa odottaisikaan. Joku 'hauskaa viikonloppua' viesti olisi ihanaa saada. Mutta ei taida sellaista häneltä tulla. Olen odotellut ihan riittävän pitkään ja taitaa olla aika unohtaa koko tyyppi.

emmer kirjoitti:

Olen 23 vuotias nainen. Jotkut hyvännäköiseksi sanovat. Silti olen AINA se joka tekee aloitteen. Joskus siitä on alkanut vakavampi suhde, joskus ei (seksi on kelvannut miehelle minä en). Ongelma on nyt se, että en enää halua, en enää jaksa tehdä aloitetta. En halua satuttaa itseäni sillä tavalla enää koskaan, että kerään hirveästi rohkeutta siihen että teen sen aloitteen ja sitten päädyn vain jonkun seksileluksi tai saan luurin korvaani. Haluan että edes kerran elämässäni joku haluaa minua niin paljon, että katsoo minut sen vaivan arvoiseksi että ilmaisee halunsa tutustua minuun.

Yhteen kysymykseen toivoisin miehiltä vastauksen: miksi, jos on aivan päivänselvää että nainen on kiinnostunut sinusta ja hän on jättänyt sinulle puhelinnumeronsa, et soita hänelle tai ota mitään yhteyttä? Voiko olla että mies on niin ujo, vai onko vain niin että hän ei ole kiinnostunut?

Lue lisää

"Haluan että edes kerran elämässäni joku haluaa minua niin paljon, että katsoo minut sen vaivan arvoiseksi että ilmaisee halunsa tutustua minuun."

Se, että tulee juttelemaan sinulle baarissa tai muualla ei rutiininomaiselle iskijälle ole mikään erityinen suoritus. Et voi päätellä siitä oikein mitään. Jonkun mielenkiinto voi hiipua kun oletkin erilainen persoona kuin mistä hän olisi kiinnostunut, joku voi hakea pelkkää seksiä. Vasta jos teillä juttelun edetessä alkaa selvästi synkkaamaan, voit ehkä päätellä, että tästä voisi tulla jotain.

Jos mies ei soita, kun olet antanut puhelinnumerosi hänelle, voi olla että hän on hukannut numeron tai sitten ei ole vaan kiinnostunut. Olitko kiinnostunut miehestä ensisijaisesti luonteen takia, vai oliko hän myös erityisen hyvännäköinen? Hyvännäköisillä miehillä (ja naisilla) on yleensä sinkkuna ollessaan monta rautaa tulessa.

emmer kirjoitti:

Olen 23 vuotias nainen. Jotkut hyvännäköiseksi sanovat. Silti olen AINA se joka tekee aloitteen. Joskus siitä on alkanut vakavampi suhde, joskus ei (seksi on kelvannut miehelle minä en). Ongelma on nyt se, että en enää halua, en enää jaksa tehdä aloitetta. En halua satuttaa itseäni sillä tavalla enää koskaan, että kerään hirveästi rohkeutta siihen että teen sen aloitteen ja sitten päädyn vain jonkun seksileluksi tai saan luurin korvaani. Haluan että edes kerran elämässäni joku haluaa minua niin paljon, että katsoo minut sen vaivan arvoiseksi että ilmaisee halunsa tutustua minuun.

Yhteen kysymykseen toivoisin miehiltä vastauksen: miksi, jos on aivan päivänselvää että nainen on kiinnostunut sinusta ja hän on jättänyt sinulle puhelinnumeronsa, et soita hänelle tai ota mitään yhteyttä? Voiko olla että mies on niin ujo, vai onko vain niin että hän ei ole kiinnostunut?

Lue lisää

Siis mies, joka pakosta joutuu tekemään aloitteita naisille, joilta ei saa mitään vastakaikua, positiivista palautetta tai todellista ihmissuhdetta. Joka epäonnistumisen jälkeen tulee aina vain tyhjempi ja väsähtäneempi olo, kunnes on pakko lopettaa niin kauan kuin itsestä on jotain jäljellä. Seuraavaksi naiset alkavatkin olettamaan, että miehessä täytyy olla jotain vikaa kun ei yritä. Oikeasti vika on siinä miten kohtelemme toisiamme. Kun kohtelemme väärin, toinen osapuoli lopulta tottuu olettamaan tulevansa poikkeuksetta väärinkohdelluksi. Jossakin vaiheessa yksinäisyyskin alkaa vaikuttamaan siedettävältä vaihtoehdolta. Seuraavaksi naiset alkavatkin miettimään onko äijä homo tai jotain, kun ei koskaan ole ketään kainalossa eikä kukaan ole koskaan kuullut hänen ketään yrittäneen. Yleensä tässä vaiheessa kokemukset näkyvät jo naamasta ainakin sen verran, ettei kukaan itseään kunnioittava nainen moisen miehen kanssa haluaisi ollakaan, mutta haluaisipa kuitenkin edes tilaisuuden sanoa päin naamaa, että "Ei vähempää vois kinnostaa".