Tuon kaiken olen matkan varrella kadottanut ja haluaisinkin tietää olisiko joku havainnut minne ne ovat jääneet. Katoaminen alkoi n.20v sitten ja aluksi aivan huomaamatta. Jos jotain positiivista haluaa etsiä voidaan sanoa, että itsetunnon tilalle olen saanut syrjäytymisen ja yksinäisyyden. Elämänhalun katoamisen myötä on kadonnut myös kuolemanpelko ja kaiketi sen voi katsoa myönteiseksi asiaksi. Vyätärö kun hävisi katosi myös ongelmat pukeutumisen suhteen. On yksinkertaisesti pakko ottaa se mikä mahtuu päälle ja mihin rahat riittää. Nainen kun poistui poistui myös nalkutus ja ihana hiljaisuus tuli.
Nyt olen kuitenkin ruvennut kaipaamaan noista jotain. Itsetunnon, elämänhalun ja vyötärön jos jostain löytäisin, niin aivan varmasti kadottaisin ne uudestaan. Mutta jos nainen elämääni palaisi luultavasti ampuisin itseni, joten jääkööt kaikki muutkin kadoksiin. Kaiken varalta!
Nyt olen kuitenkin ruvennut kaipaamaan noista jotain. Itsetunnon, elämänhalun ja vyötärön jos jostain löytäisin, niin aivan varmasti kadottaisin ne uudestaan. Mutta jos nainen elämääni palaisi luultavasti ampuisin itseni, joten jääkööt kaikki muutkin kadoksiin. Kaiken varalta!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sä et ole kadottanut sun sarkastista huumorintajuasi; se on parasta :D
kaiken voi kuiten viellä löytää takaisin ,kun tiedostaa mitä on kadottanut ja miksi!
Joka päiväsellä liikunnallla ja pitkäjänteisellä dietillä saat ihmeitä aikaan siitä on hyvä lähtiä kohentamaan itsetuntoa ,eiköhän se vyötärökin kesään meneessä ala tulla esille.
Olen 50v. tumma pitkähiuksinen, seksuaalisesti aktiivinen, elämän haluinen, hiukan varattu, avomies löytyy, mutta ei seksin merkeissä. Kohta vuoden olen ollut itsekkin tuuli ajolla, rakastajani heitettyä minut mäelle ja kokeneensa parannuksen ja keskittyy nyt olemaan uskollinen mies. Keinoja etsin elämäni laadun parantamiseen, se voisi olla sinä. Taloudellisesti olen omavarainen, eli elättäjää en etsi. Hiihtolenkit talvella ja pururata on tuttuja. Olen myös innokas reissailija konserteissa sekä hotelli hemmottelu reissut sopivat kuvaan. Työelämä saattaa hiukan häiritä menohaluja, mutta kai niihinkin keinot keksitään.
Onkohan Keski-Suomen ilmastossa jotain pielessä kun täältähän minäkin olen. Hieman kieli poskessa tuo illalla raapustin, mutta pääpiirteittän tuo paikkaansa pitää. Itse olen hieman alle 50v kaljuuntuva äijä. Seksuaalisesti olisin aktiivinen, mutta... Minä en juurikaan ole etsinyt elämänlaatuun parannusta vaan olen keskittynyt olemaan itsekseni. Henkilökohtaisesti en juurikaan reissaa ja viimeisestä ravintolareissusta on sen verran aikaa etten edes sitä muista ja se ei johdu alkoholista. Pieni pilke silmäkulmassa pitää elämää katsella ja koettaa pitää herne pois nenästä, eiks je?