Viime yönä näin kummallista unta. Olin yksin suurehkossa aika askeettisessa huoneessa joka oli minun huoneeni. Naapurihuoneessa asui joku toinen henkilö joka oli hyvin puuhakas luonteeltaan. Huoneessani ollessani sinne tuli aina joku, joka sitoi ja esti liikkumista ja puhumista. Vaivalloisesti sain sanottua, että minä olen Jeesuksen palvelija enkä ota muita vastaan. Useaan otteeseen tätä sanottuani siteet pikkuhiljaa pettivät ja sain olla taas vapaa. Tätä toistui useaan otteeseen. Viimenen tapaus oli kun kävin vuoteeseeni siinä huoneessa. Olin kasvot seinään päin ja kohta tuntui kuin joku olisi tullut viereeni. Ajattelin ensin mielessäni, että sen täytyy olla tuo naapuri ja sanoinkin ympäri kääntyessäni, että miksi sinä siihen tulit mene nyt jo omaan sänkyysi. Vaivalloisesti käännyttyäni huomasin jälleen että se on se sitojani. Se oli hyvin laiha ja sanoi, että hän haluaa minut koska rakastaa minua. Minä vastasin sille, että minäpä rakastan vain Jeesusta enkä aio olla kanssasi missään tekemisissä. Kun huusin Jeesus nimeä, alkoivat siteet jälleen irrota ja tuo ruma otus nousi pois vuoteestani. Siihen heräsin.
Vielä aamulla pitkään oli sellainen vastenmielinen olo tuon unen vuoksi. Tapani mukaan otin esille päivän virret ja aloin laulamaan niitä, siellä tuli eräs virsi joka lohdutti ja antoi jälleen uskoa siihen, että meidän Herramme on suurempi kuin meidän kiusaajamme laitan sen sanat teille tähän:
Virsi 136
1.
Sinua enkeleistä
nyt kiitän, Herrani.
Yön valtoja en pelkää,
kun näytät voimasi.
Ja kiusaaja kun tahtoo
myös minut valloittaa,
voit hyökkäykset voittaa
ja minut pelastaa.
2.
Sai Jaakob enkeleitä
turvakseen matkalla,
ja Daniel sai suojan
leijonain luolassa.
Pois Sodomasta johti
enkeli Lootinkin,
löi kahleet Pietarilta,
pelasti Paavalin. 3.
Näin olet lapsiasi
ennenkin varjellut
ja pahan tulinuolet
pois heistä torjunut.
Myös tänään turvakseni
suo joukko enkelten,
varjelus matkalleni
keskellä vaarojen.
4.
Varjele armollasi
myös lähtöhetkeni,
sielulle saattajaksi
lähetä enkeli.
Kun Jeesus saapuu kerran
seurassa enkelten,
myös minun anna olla
joukossa pyhien.
Vielä aamulla pitkään oli sellainen vastenmielinen olo tuon unen vuoksi. Tapani mukaan otin esille päivän virret ja aloin laulamaan niitä, siellä tuli eräs virsi joka lohdutti ja antoi jälleen uskoa siihen, että meidän Herramme on suurempi kuin meidän kiusaajamme laitan sen sanat teille tähän:
Virsi 136
1.
Sinua enkeleistä
nyt kiitän, Herrani.
Yön valtoja en pelkää,
kun näytät voimasi.
Ja kiusaaja kun tahtoo
myös minut valloittaa,
voit hyökkäykset voittaa
ja minut pelastaa.
2.
Sai Jaakob enkeleitä
turvakseen matkalla,
ja Daniel sai suojan
leijonain luolassa.
Pois Sodomasta johti
enkeli Lootinkin,
löi kahleet Pietarilta,
pelasti Paavalin. 3.
Näin olet lapsiasi
ennenkin varjellut
ja pahan tulinuolet
pois heistä torjunut.
Myös tänään turvakseni
suo joukko enkelten,
varjelus matkalleni
keskellä vaarojen.
4.
Varjele armollasi
myös lähtöhetkeni,
sielulle saattajaksi
lähetä enkeli.
Kun Jeesus saapuu kerran
seurassa enkelten,
myös minun anna olla
joukossa pyhien.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo laiha olemus unessasi oli saatana, siitä ei ole epäilystäkään. Ajattelin vain sitä, että kun seurakunnassa ei saisi olla koskaan tyytyväinen senhetkiseen tilaan, vaan aina pitäisi mennä eteenpäin ja pyrkiä aina vain lähemmäs ja lähemmäs Herraa. Onko sinulla mahdollisesti tälläistä kaipuuta päästä vieläkin lähemmäs Herraa ja saada olla vapaa Jumalan lapsi, irti kaikista perinnäissäännöistä ja kaavoista jne.
Jos sinulla on tälläistä kaipuuta päästä kohtaamaan Herraa Jeesusta yhä syvemmin ja lähemmin, niin tottakai perkele tahtoo sinut sitoa, että et pääsisi kohtaamaan Häntä Herraasi Jeesusta Kristusta.
Tälläistä "sitomista" voi tulla ulkopuoleltakin ihan ihmisten taholta ja seurakunnan taholta.
Tälläisiä ajatuksia unesi herätti minussa.
Kiitos vastauksestasi. Olet muuten oikeassa, muistan nyt että eilen pyysin Herralta voidakseni olla Jeesuksen edessä sellainen että voisin rukoilla Isää Hengessä ja Totuudessa. Muuten mitä ilmeisemmin tämä rukous on kuultu Jumalan luona taivaassa ja vihollisvalloissa hermostuttiin. Kiitos Jeesus että sinä kuulet meidän kaiken-laiset rukouksemme :-)
ja voin sanoa sinullekkin, että et sinä turhaan rukoile. Sielunvihollinen joskus kuiskuttelee, että mitäs sinä taas näitä samoja ja samoja rukouksia päivästä toiseen rukoilet. Niin se teki minullekkin, mutta Jumala vain ihan yksinkertaisesti sanoi eräänä päivänä serakunnan kokouksessa minulle; Et sinä poikani turhaan rukoile.
Et sinäkään turhaan rukoile. Jokainen rukous on kuin vasaran isku vihollisen rakennelmia vastaan. Jokainen rukous murtaa sitä pala palalta. Ja kun seurakunta yhdessä rukoilee, niin silloin vihollisen valta todella vapisee.
Jeesus sinua siunatkoon.