lattioiden lisäeristäminen/ hinta ja prosessi??

-

Elikä 1913 rakennettu hirsirunkoinen talo, jossa altapäin tuulettuva rossipohja. Alkuperäisten lattialankkujen alla alkuperäinen sahanpurueriste, joka painunut kasaan ja lattiat siis aivan pirun kylmät.

Ostettiin taloa aivan alkuperäiskunnossa pitkän etsinnän tuloksena ja ollaan vannottu perinnerakentamisen nimiin villasukissa käyskennellen..Kuinka suuri virhemarginaali lisäeristämisessä piilee talon ikää ajatellen ja tästä huolehtien?

Entä mihin hintoihin päästään puhallusvillalla eristettäessä alakautta ammattilaisen tekemänä ja vaihtoehtoisesti myös itse tekemällä? Onko suuri projekti? Lattiapinta-alaa alakerrassa noin 100

Avustanne kiitollisena

16

1705

Vastaukset

  • rakennusfysikkaa uskoisin että jos kerran alta tuulettuva, niin et pahaa tee jos avaat alta ja laitat sinne lattiaa vasten vaikka finnfoam- levyjä ja tiivistät raot uretaanivaahdolla niin altapäin ei pääse kylmä ylös. aivan kuin tekisit ullakkoeristystä vintti-iita spu eristeellä, asennat levyt lattiavasojen väliin roikkumaan vaikka väännettyjen naulojen varaan ja sitten ajat vaahdolla kiinni vasoihin niin kylmä jää eristeen ulkopuolelle. eikä viima pääse lattian alle, huolehdi myös siitä että seinien ja lattian raot on tiivistetty.

    • keskustella näistä asioista ammattilaisten kanssa...Urtsia ei varmaan kukaan itseään kunnioittava peruskorjaaja enää käytä missään;se imee kosteutta.

      Ap:tä neuvoisin ensin tutkimaan/tutkituttamaan todella huolella alapohjan kunnon.Se että puru tiivistyy on fakta,mutta se on saattanut myös kostua (ja "kivettyä") ajansaatossa ja vasat&kehikko saattavat olla lahon vaurioittamia.Mahdollinen laho ei välttämättä edes näy tai tunnu alapohjan laudoituksessa,vaan saattaa olla rakenteissa piilossa.

      Puhallusvilla on ihan hyvä keksintö,mutta se tulee todennäköisesti lattialautojen rakosista läpi,eikä sitä eristettä saa ihan joka koloon puhallettuakaan.Eli ilmataskuja ja kylmäsiltoja olisi jokatapauksessa riesana.Olisiko mahdollista purkaa lattia,eristää yläkautta ja asentaa vanha lauta/lankku takaisin?Pontit yleensä repeävät ja aiemmin käytettiin takonauloja ja tiivistä puuta,joten lopputulos ei välttämättä ole toivottu laadullisesti.Niistä vanhoista,puretuista lattialaudoista saa ihan käyvät jos ne käyttää höylättävänä ja uudelleen pontattavana ja vanhaa,tiivistä puutavaraa yleensä saa lisää purkutyömailta jos tarvitsee lisää.Sen alkuperäisen lattian patinahan siitä tietysti häviää,mutta peruskorjauksessa on aina tehtävä jossain myönnytyksiä ja kompromissejä.Se,haluaako vanhat kylmät,vetoisat lattiat originaali pinnalla ja patinalla (jonka mahdollisesti talon seuraava omistaja tuhoaa lyömällä päälle laminaattia) vai myöntyykö lisäeristeille ja uudelle lattialle,se päätös yleensä syntyy muutaman vuoden kuluessa taloon muuton jälkeen.Eli ei kannata hätiköidä.

      Eristeen lisäksi sinne lattiaan olisi kyllä hyvä saada myös ilmansulkupaperikin ja ne kylmäsillat olisi saatava eristettyä.Nythän teillä on,tänä talvena siis,hyvä mahdollisuus vähän tarkistaa noita lämpövuotoja.Lämpökameralla olisi tietysti helppoa,mutta kyllä ne pahimmat vuotokohdat tuntee ihan konkreettisesti nahassakin ja kannattaa pitää jonkin sortin päiväkirjaa vaikka ihan yleisluontoisestikin.

      Vanhoissa taloissa on tunnelmansa ja vannoutuneet kannattajansa,se on elämäntapa jota täytyy elää tuntojensa mukaan,ei rakennusoppikirjojen mukaan.Vanhan voi korjata pilalle monella tavalla,ratkaisut on tehtävä huolella ja harkiten ja tiedostaen niiden mahdolliset seuraukset.Kannattaa asua taloa ihan rauhassa pari vuotta ennen suurempia remontteja.Yleensä ne ajatukset ja päätökset kypsyvät siinä ajassa.Lisäksi kokematon vanhan talon asuja tarvitsee paljon aikaa tullakseen sinuiksi talonsa kanssa.Jos peruskorjauksen aikoo tehdä itse ajan kanssa,niin se on melkoisen vaativa projekti ammattimiehellekin,joten omat rajalliset taidot ja kyvyt on myös tunnustettava.

      "Vanhan talon romantiikka" on kaukana siitä todellisesta ihanuudesta,kun vauva kaivaa lattialankkujen rakosista suuhunsa hiirenpapanoita,tai kun joutuu nousemaan viideltä aamulla lämmittämään pystyuuneja ettei runko ehtisi liikaa jäähtyä talvipakkasilla.Verhot lepattavat liki vaakatasossa kovilla tuulilla ja pohjoisnurkka huurtuu sisäpuolelta...Me teimme päätöksen asuinmukavuuden puolesta,sillä emme halunneet asua kotiseutumuseota.Meillä ei ole kertakaikkiaan tuhlattavaksi asti resursseja tai aikaa romantisoidun elämäntavan tähden.Se ei kuitenkaan tarkoita sitä,että muidenkin olisi päädyttävä samankaltaisiin ratkaisuihin :-).


    • röttelö meilläkin kirjoitti:

      keskustella näistä asioista ammattilaisten kanssa...Urtsia ei varmaan kukaan itseään kunnioittava peruskorjaaja enää käytä missään;se imee kosteutta.

      Ap:tä neuvoisin ensin tutkimaan/tutkituttamaan todella huolella alapohjan kunnon.Se että puru tiivistyy on fakta,mutta se on saattanut myös kostua (ja "kivettyä") ajansaatossa ja vasat&kehikko saattavat olla lahon vaurioittamia.Mahdollinen laho ei välttämättä edes näy tai tunnu alapohjan laudoituksessa,vaan saattaa olla rakenteissa piilossa.

      Puhallusvilla on ihan hyvä keksintö,mutta se tulee todennäköisesti lattialautojen rakosista läpi,eikä sitä eristettä saa ihan joka koloon puhallettuakaan.Eli ilmataskuja ja kylmäsiltoja olisi jokatapauksessa riesana.Olisiko mahdollista purkaa lattia,eristää yläkautta ja asentaa vanha lauta/lankku takaisin?Pontit yleensä repeävät ja aiemmin käytettiin takonauloja ja tiivistä puuta,joten lopputulos ei välttämättä ole toivottu laadullisesti.Niistä vanhoista,puretuista lattialaudoista saa ihan käyvät jos ne käyttää höylättävänä ja uudelleen pontattavana ja vanhaa,tiivistä puutavaraa yleensä saa lisää purkutyömailta jos tarvitsee lisää.Sen alkuperäisen lattian patinahan siitä tietysti häviää,mutta peruskorjauksessa on aina tehtävä jossain myönnytyksiä ja kompromissejä.Se,haluaako vanhat kylmät,vetoisat lattiat originaali pinnalla ja patinalla (jonka mahdollisesti talon seuraava omistaja tuhoaa lyömällä päälle laminaattia) vai myöntyykö lisäeristeille ja uudelle lattialle,se päätös yleensä syntyy muutaman vuoden kuluessa taloon muuton jälkeen.Eli ei kannata hätiköidä.

      Eristeen lisäksi sinne lattiaan olisi kyllä hyvä saada myös ilmansulkupaperikin ja ne kylmäsillat olisi saatava eristettyä.Nythän teillä on,tänä talvena siis,hyvä mahdollisuus vähän tarkistaa noita lämpövuotoja.Lämpökameralla olisi tietysti helppoa,mutta kyllä ne pahimmat vuotokohdat tuntee ihan konkreettisesti nahassakin ja kannattaa pitää jonkin sortin päiväkirjaa vaikka ihan yleisluontoisestikin.

      Vanhoissa taloissa on tunnelmansa ja vannoutuneet kannattajansa,se on elämäntapa jota täytyy elää tuntojensa mukaan,ei rakennusoppikirjojen mukaan.Vanhan voi korjata pilalle monella tavalla,ratkaisut on tehtävä huolella ja harkiten ja tiedostaen niiden mahdolliset seuraukset.Kannattaa asua taloa ihan rauhassa pari vuotta ennen suurempia remontteja.Yleensä ne ajatukset ja päätökset kypsyvät siinä ajassa.Lisäksi kokematon vanhan talon asuja tarvitsee paljon aikaa tullakseen sinuiksi talonsa kanssa.Jos peruskorjauksen aikoo tehdä itse ajan kanssa,niin se on melkoisen vaativa projekti ammattimiehellekin,joten omat rajalliset taidot ja kyvyt on myös tunnustettava.

      "Vanhan talon romantiikka" on kaukana siitä todellisesta ihanuudesta,kun vauva kaivaa lattialankkujen rakosista suuhunsa hiirenpapanoita,tai kun joutuu nousemaan viideltä aamulla lämmittämään pystyuuneja ettei runko ehtisi liikaa jäähtyä talvipakkasilla.Verhot lepattavat liki vaakatasossa kovilla tuulilla ja pohjoisnurkka huurtuu sisäpuolelta...Me teimme päätöksen asuinmukavuuden puolesta,sillä emme halunneet asua kotiseutumuseota.Meillä ei ole kertakaikkiaan tuhlattavaksi asti resursseja tai aikaa romantisoidun elämäntavan tähden.Se ei kuitenkaan tarkoita sitä,että muidenkin olisi päädyttävä samankaltaisiin ratkaisuihin :-).

      Edelliseen hyvään ja asialliseen viestiin lisäisin vain seuraavan rakennusteknisen/fysikaalisen seikan. Vanhojen lattioiden kylmyys johtuu kokonaisuuden kannalta useimmiten nimenomaan siitä että eriste on painunut eikä ole enää lattian alapinnassa kiinni, ei niinkään usein kylmäsilloista tai raoista. Lattiapinta on aina kuitenkin senverran tiivis että sisätilan lämpö ei suoraan siirry kovinkaan tehokkaasti lattiapinnan läpi. Siksi lattiapinnan alla olevaan ilmatilaan (kun eriste on painunut) syntyy helposti huomattavati sisätilaa kylmempi ilmatila joka pitää lattian aina viileänä tai kylmänä. Silloin ilmatilan sen alapuolella olevasta eristeestäkin on entistä vähemmän hyötyä. Siksi vanhan alapohjan korjauksessa, tehdään se millä materiaalilla tai mitä kautta tahansa, on aina tärkeintä katsoa että eriste tulee tiivisti lattiapinan alapuolelle.


    • Uretaani tappoi lehmät navettaan,muuten hyvä mutta testattu 7mm häkillä niin metsähiiri tuli pikkuhiljaa ulos ensin pää,suolet ja persus,joten noin 5mm teräsverkko asiaa rakokohtiin. Kyseessä tulipalo niitten Lehmien kohtalona,oli liian nopea savunmuodostus.


    • Kattotulessa kirjoitti:

      Uretaani tappoi lehmät navettaan,muuten hyvä mutta testattu 7mm häkillä niin metsähiiri tuli pikkuhiljaa ulos ensin pää,suolet ja persus,joten noin 5mm teräsverkko asiaa rakokohtiin. Kyseessä tulipalo niitten Lehmien kohtalona,oli liian nopea savunmuodostus.

      Ihan hyviä ajatuksia. Luin itse ehdotuksen https://kodinplaza.fi/ sivustolta, että lattian voisi avata yläkautta ja esimerkiksi imuroida vanhan eristeen pusseihin tai lavoihin. Samalla näkisi myös alapohjan todellisen kunnon ja mikäli lahovaurioita löytyy, pystyisi nekin hoitamaan todennäköisesti samalla kuntoon.


  • Suuret kiitokset vastauksistanne ja vaivannäöstä. Päältä eristäminen kuulostaa aikamoisen työläältä ja hintavalta vaikkakin ehkä varmimmalta. Ilmansulku voinee myös olla aikamoisen haastav asettaa alakautta ahtaasta kellarista..Alapohja on tutkittu kuntokartoituksen yhteydessä pari vuotta sitten ja silloin meillä oli kaupassa klausulina, että kantavien rakenteiden on oltava kunnossa. Toivon siis toedella, että näin on. Hyvä pointti kuitenkin kartoittaa tilanne vielä uusiksi ennen hommiin ryhtymistä huolella.

    Osaako joku kustannuksiin ottaa kantaa?

    • piti sanoa, että tuo tokassa vastauksessa kuvattu maalaisromantisoitu mielentila on kyllä hyvin tuttua ja pannut meidätkin tätä projektia muutamaan otteeseen miettimään. Panit sen hyvin sanoiksi!


    • AP kirjoitti:

      piti sanoa, että tuo tokassa vastauksessa kuvattu maalaisromantisoitu mielentila on kyllä hyvin tuttua ja pannut meidätkin tätä projektia muutamaan otteeseen miettimään. Panit sen hyvin sanoiksi!

      Niitä Finn- tahi muitakaan foameja, muoveja ja uretaaneja älä sinne rakennukseen laita mihinkää tahi se talo on pilalla justi ihan.
      Jos siellä lattiassa on sahajauho tahi kutterlastu niin laita niitä lisätäytteeks. Joissakii on jopa multiisii. Jos teillä on multiisii niin ota ne kokonaan pois ja laita selluvilla tahi kutterlastu, mut pelekästää yhtä lajia ei siis villoja ja lastuja sekasi.

      Oliks tää nyt hölmöst sanottu?


    • opastaa=) kirjoitti:

      Niitä Finn- tahi muitakaan foameja, muoveja ja uretaaneja älä sinne rakennukseen laita mihinkää tahi se talo on pilalla justi ihan.
      Jos siellä lattiassa on sahajauho tahi kutterlastu niin laita niitä lisätäytteeks. Joissakii on jopa multiisii. Jos teillä on multiisii niin ota ne kokonaan pois ja laita selluvilla tahi kutterlastu, mut pelekästää yhtä lajia ei siis villoja ja lastuja sekasi.

      Oliks tää nyt hölmöst sanottu?

      vinkistä! Jos päädytään villaan niin pitääkö kaikki vanha purueriste tiputtaa ensin alas? Sen kärräämisessä on sitten taas oma hommansa..Vai voiko purun (sitä eristeenä on) ohella käyttää villaa? Toisaalta taas ilmansulku kun sinne on saatava niin lienee kuitenkin pakko tiputtaa purueriste tieltä pois..


    • AP kirjoitti:

      vinkistä! Jos päädytään villaan niin pitääkö kaikki vanha purueriste tiputtaa ensin alas? Sen kärräämisessä on sitten taas oma hommansa..Vai voiko purun (sitä eristeenä on) ohella käyttää villaa? Toisaalta taas ilmansulku kun sinne on saatava niin lienee kuitenkin pakko tiputtaa purueriste tieltä pois..

      Tosiaan tuo eristys-kysymys...Jos se puru on oikeasti ilmavaa,tervettä lastua,eikä tiivistynyttä sahajauhoa (mitä myöskin saattaa lautojen alta löytyä) niin toki sen voi säilyttää.Jos ei kokonaan,niin varmaankin osittain.Sen päälle tosin ei kannata miettiä enään puhallusvillaa (kustannussyistä;pienet puhalluserät paitsi kalliita,myös työläitä) vaan esim pellavaeristettä,hamppua tms mikä on helppo asentaa levy-tai rullatavarana.Plussana asennuksen helppous ja siisteys.Tämä siis päältä täyttettynä.Kannattaa pyytää vähän tarjouksia ja vertailla.

      Siitä purunpoistosta muutama vinkki:
      Jos teette itse,niin sijoittakaa puruimuriin (uutena saa ehkä 400 eurolla hyvänkin) koska se on sijoituksena hintansa arvoinen ja kun homma on valmis,se viedään käsistä ja vieläpä hyvään hintaan (jos siis kunnossa).Puruimurilla tarkoitan esim puusepänvertaissa käytettäviä puruimureita.Kannattaa valita tehokkaampi yksilö,eli kitsastelu jää pitkässä juoksussa kalliiksi.

      Jos alakautta aiotte purkaa eristeet,niin kannattaa pohjustaa/suojata ryömintätila mahdollisimman hyvin pressulla.Tämä siksi,että sinne jäisi mahdollisimman vähän orgaanista ainesta.Lautoja ei kannata purkaa yhtään enempää kuin ehtii imuroida.Purua varten suosittelen siirtolavaa,koska muutoin sen purun kuljettaminen pois sitoo vuodeksi eteenpäin yhden henkilön...Ja tämä kaikella ystävällisyydellä.

      Jos yläkautta aiotte purkaa sama prosessi,mutta helpommalla.Puhallusvillan puhaltaminenkin onnistuu paremmin yläkautta ja sotkee suhteessa vähemmän.Se fakta,että ryömintätilan tulisi säilyä mahdollisimman siistinä,perustuu vaaraan synnyttää optimiolosuhteet lattiasienelle myöhemmin (mukavan kostea ja lämmin,hyvä orgaaninen kasvualusta purusta,ehkä vähän mukavia mausteita muiden sienten muodossa...).Ei kannata kuitenkaan pelästyä tätä;se on vältettävissä jos ymmärtää sen syntymekanismin.

      Kustannuksista en tähän hätään osaa juuri sanoa mitään.Me teimme koko projektin itse (n. 80 neliötä)alusta alkaen,aikaa kului noin vuosi.Työtä hidasti lisäksi ulkomaan työkeikat,kuopuksen syntymä,sairastelu sun muut.Muistikuvani ovat sen verran sekavat ja heikot tästä hemmetin stressaavasta ajasta,etten uskalla mainita juuri mitään tuosta kustannuspuolesta.Puutavaran ostimme piensahalta (sai ainakin mittoihin sahattua ja palvelu pelasi),puhallusvilla tuli k-raudan kautta pihaan,samoin puhalluskone,pellavaeristeet ostettiin suoraan valmistajalta,kuljetusliikkeen kaveri otti puru-ja purkukuormista (kolme täyttä kuormaa 12 kuution lavallista,loput kärräsimme itse pikkuhiljaa) muistaakseni 900 euroa sisältäen siirtolavan reiluksi viikoksi,ehkä kahdeksi.Puruimuri maksoi reilut 400 euroa ja letkua taisi olla noin 20 metriä.Nämä siis heikkoon muistikuvaan perustuen muutaman vuoden takaa.

      Puhalluksen jälkeen ilmansulkupaperi (pikipaperia esim) ja pikapikaa löimme lattialaudan päälle.Lattianhioja maksoi 11-12 euroa neliö (pelkkä hionta),pintakäsittelin itse ja sitten alkoikin seinäprojektit.Työläin vaihe oli se alapohjan purku ja tarvittavat korjaukset.

      Jos lähdette purkamaan alakautta,se kannattaa tehdä asenteella.Se on hemmetin hidasta (vielä hitaampaa kuin yläkautta),se on tukalaa,erittäin sotkuista ja vastenmielistä.Se on hommaa josta joutuu maksamaan rakennusliikkeelle aika sievät kipurahat;kukaan ei halua sellaista jobia oikeasti.Pahin tilanne syntyy mahdollisesti kun kaikki on purettu ja pitäisi esim vaihtaa jokin vasa ja todetaan,että on pakko kuitenkin purkaa koko lattialaudoitus.Tuplatyö,tuplahintaan,tupla aikaan ja sama lopputulos kuitenkin jos olisi alkujaan purkanut vain lattialaudat.Se on paha skenario,mutta haaveilla ja todellisuudella ei ole ns. korjausrakentamisessa mitään yhteistä.

      Tarkoitus ei ole pelotella.Meillä levisi proggis käsiin niin kuin ne kuuluisat jokisen eväät;mm yläpohja romahti osittain.Eli vastoinkäymisiin on varauduttava.On varauduttava siihen,että aikataulu triplaantuu ja kustannukset (todelliset,ei laskennalliset) tuplaantuu.Huumoria,luovia taukoja,hulluutta ja päämäärätietoisuutta.Ilman niitä ei pärjää.Ripaus realismiakaan ei ole pahitteeksi ;-).


    • röttelöstä edelleen kirjoitti:

      Tosiaan tuo eristys-kysymys...Jos se puru on oikeasti ilmavaa,tervettä lastua,eikä tiivistynyttä sahajauhoa (mitä myöskin saattaa lautojen alta löytyä) niin toki sen voi säilyttää.Jos ei kokonaan,niin varmaankin osittain.Sen päälle tosin ei kannata miettiä enään puhallusvillaa (kustannussyistä;pienet puhalluserät paitsi kalliita,myös työläitä) vaan esim pellavaeristettä,hamppua tms mikä on helppo asentaa levy-tai rullatavarana.Plussana asennuksen helppous ja siisteys.Tämä siis päältä täyttettynä.Kannattaa pyytää vähän tarjouksia ja vertailla.

      Siitä purunpoistosta muutama vinkki:
      Jos teette itse,niin sijoittakaa puruimuriin (uutena saa ehkä 400 eurolla hyvänkin) koska se on sijoituksena hintansa arvoinen ja kun homma on valmis,se viedään käsistä ja vieläpä hyvään hintaan (jos siis kunnossa).Puruimurilla tarkoitan esim puusepänvertaissa käytettäviä puruimureita.Kannattaa valita tehokkaampi yksilö,eli kitsastelu jää pitkässä juoksussa kalliiksi.

      Jos alakautta aiotte purkaa eristeet,niin kannattaa pohjustaa/suojata ryömintätila mahdollisimman hyvin pressulla.Tämä siksi,että sinne jäisi mahdollisimman vähän orgaanista ainesta.Lautoja ei kannata purkaa yhtään enempää kuin ehtii imuroida.Purua varten suosittelen siirtolavaa,koska muutoin sen purun kuljettaminen pois sitoo vuodeksi eteenpäin yhden henkilön...Ja tämä kaikella ystävällisyydellä.

      Jos yläkautta aiotte purkaa sama prosessi,mutta helpommalla.Puhallusvillan puhaltaminenkin onnistuu paremmin yläkautta ja sotkee suhteessa vähemmän.Se fakta,että ryömintätilan tulisi säilyä mahdollisimman siistinä,perustuu vaaraan synnyttää optimiolosuhteet lattiasienelle myöhemmin (mukavan kostea ja lämmin,hyvä orgaaninen kasvualusta purusta,ehkä vähän mukavia mausteita muiden sienten muodossa...).Ei kannata kuitenkaan pelästyä tätä;se on vältettävissä jos ymmärtää sen syntymekanismin.

      Kustannuksista en tähän hätään osaa juuri sanoa mitään.Me teimme koko projektin itse (n. 80 neliötä)alusta alkaen,aikaa kului noin vuosi.Työtä hidasti lisäksi ulkomaan työkeikat,kuopuksen syntymä,sairastelu sun muut.Muistikuvani ovat sen verran sekavat ja heikot tästä hemmetin stressaavasta ajasta,etten uskalla mainita juuri mitään tuosta kustannuspuolesta.Puutavaran ostimme piensahalta (sai ainakin mittoihin sahattua ja palvelu pelasi),puhallusvilla tuli k-raudan kautta pihaan,samoin puhalluskone,pellavaeristeet ostettiin suoraan valmistajalta,kuljetusliikkeen kaveri otti puru-ja purkukuormista (kolme täyttä kuormaa 12 kuution lavallista,loput kärräsimme itse pikkuhiljaa) muistaakseni 900 euroa sisältäen siirtolavan reiluksi viikoksi,ehkä kahdeksi.Puruimuri maksoi reilut 400 euroa ja letkua taisi olla noin 20 metriä.Nämä siis heikkoon muistikuvaan perustuen muutaman vuoden takaa.

      Puhalluksen jälkeen ilmansulkupaperi (pikipaperia esim) ja pikapikaa löimme lattialaudan päälle.Lattianhioja maksoi 11-12 euroa neliö (pelkkä hionta),pintakäsittelin itse ja sitten alkoikin seinäprojektit.Työläin vaihe oli se alapohjan purku ja tarvittavat korjaukset.

      Jos lähdette purkamaan alakautta,se kannattaa tehdä asenteella.Se on hemmetin hidasta (vielä hitaampaa kuin yläkautta),se on tukalaa,erittäin sotkuista ja vastenmielistä.Se on hommaa josta joutuu maksamaan rakennusliikkeelle aika sievät kipurahat;kukaan ei halua sellaista jobia oikeasti.Pahin tilanne syntyy mahdollisesti kun kaikki on purettu ja pitäisi esim vaihtaa jokin vasa ja todetaan,että on pakko kuitenkin purkaa koko lattialaudoitus.Tuplatyö,tuplahintaan,tupla aikaan ja sama lopputulos kuitenkin jos olisi alkujaan purkanut vain lattialaudat.Se on paha skenario,mutta haaveilla ja todellisuudella ei ole ns. korjausrakentamisessa mitään yhteistä.

      Tarkoitus ei ole pelotella.Meillä levisi proggis käsiin niin kuin ne kuuluisat jokisen eväät;mm yläpohja romahti osittain.Eli vastoinkäymisiin on varauduttava.On varauduttava siihen,että aikataulu triplaantuu ja kustannukset (todelliset,ei laskennalliset) tuplaantuu.Huumoria,luovia taukoja,hulluutta ja päämäärätietoisuutta.Ilman niitä ei pärjää.Ripaus realismiakaan ei ole pahitteeksi ;-).

      Tässä ketjussa tullut paljon vinkkejä ja osa hyviäkin, mutta osa määrätyissä kohteissa ylimitoitettuja. Meillä 1914 rakennettu talo rossipohjalla. Talo on remontoitu suurella pieteetillä ja perinteisiä menetelmiä käyttäen. Rakenne alhaaltapäin seuraava:
      - halaispuolikkaat
      - tiivistä sammalta 5-10cm
      - tiivistä kuivaa hiekkaa 30-35cm
      - tapitetut lattialankut
      Esim. nurkissa oli hiirien ja rottien tekemiä reikiä suoraan ulos asti ja toinen paikka rei'ille oli uunien perustan ja lattian liitoskohdat. Sieltä puhalsi suoraan raakaa ilmaa sisään ja edelliset asukaat sanoivatkin lattioita "entisiksi". Avasin lankkulattiat reunoiltaan (meillä kiersi parit reunalankut kehänä ympäri huoneita, tämä helpotti tätä operaatiota). Hiekkaeriste oli painunut noin 5cm kauttaaltaan. Korjasin lattiat seuraavasti:
      - tiivistin nurkat ja reiät huolellisesti puulla, pellavalla, tuulensuojalevyllä tms.
      - eristin lattian reunustat selluvillalla lattialautojen alapintaan saakka ja tungin itse kehittämälläni työkalulla puhallusvillaa niin pitkälle lattialankkujen alle vasojen väliin kuin ylsin, joka kohdassa ainakin 50cm seinästä.
      - nostin ilmasulkupaperin seinälle lattialta (L-muotoon taivutettuna) niin, että paperi jää irroitettujen lattialankkujen alle ja seinällä lisäeristykseksi laitettujen haltexien alle, kiinnitys nitojalla
      - alkuperäiset lankut paikalleen
      - taitoin toisen ilmasulkupaperisuikaleen (L-muodossa) haltexin päälle lattiaa vasten, tämä jäi jalkalistan taakse. Tämän paperin liisteröin paikalleen.
      - ryömin talon alla ja tungin pellavaeristyslevystä repimääni pellavaa kaikkiin koloihin, joita rossipohjasta löysin

      Mikäli lattioiden reunustat tiiviit, eli vetokohtia ei ole, ja reunoiltaan eriste lattialaudoissa kiinni, niin lattian keskialueen hieman painunut eriste ei haittaa. MEillä siis kaikissa lattioissa lattioiden keskialueet 5cm painuneella nykykäsityksen mukaan ns. nollaeristeellä... Ja tietysti rossipohjan tuuletusluukkujen kunnollinen tukinta pakkaskauden ajaksi on aivan oleellista.

      Nyt kolmas talvi asuessamme, ja tällainen kevyt korjaus riitti paremmin kuin hyvin. Vanha tiivis hiekka on erinomainen ilmasulku. Suojeluarkkitehtimme mukaan eräässä hänen kohteessaan lattiat avattiin ja hiekat vaihdettiin seluvillaan ja lattiat kylmenivät, todennäköisesti kuohkeassa villassa olevien ilmanvirtausten takia. Muutenkin taloa korjatessani otin tarkimmaksi kohteeksi juuri ilmanvuotojen korjauksen. Kaikki saumat, nurkat, liitokset yms. paperoitiin jopa pariin kertaan kun ensin oli rivetty saumat mikäli olivat paljaana. Kiinnitin suikaleet liisterillä ja nitomalla. Homma tuntui hullulta näperteltyltä, mutta talossamme EI VEDÄ! Kun vielä alkuperäiset ikkunat tiivistin korjauksen yhteydessä P-profiilisella Värnamon silikonitiivisteellä, niin ikkunoistakaan ei vedä lainkaan. Toki niiden pintalämpötila uusia ikkunoita matalampi kuten myös lattiallammekin, mutta kaikkein pahinta on hallitsematon ilmanliike, eli veto. Tämän saa tiivistyksellä kuriin.

      Tuosta "romantiikasta" vielä sen verran, että vanhoissa taloissa asuvat "perinnesissit" ovat vain yksi asujaryhmä vanhoissa taloissa. Heillä on vain puulämmitys ja pienemmät mukavuuden riittävät. Meillä haluttiin talosta silti helposti asuttava, vaikka perinteisesti remontoitu ja käytännössä "museon" näköinen onkin. Siksi tiivistin talon huolella, laitoin seiniin 22mm huokoiset kuitulevyt, puhalsin yläpohjaan 35cm selluvillaa, korjasin ikkunat ja ovet uudenveroisiksi yms. Siksi meille laitettiin vesikiertoinen patterilämmitys maalämmöllä ja sähköistys yms. tehtiin nykyaikaiseksi vaikka vanhalta näyttääkin... Meillä vanhoja uuneja 7 kappaletta ja niitä käytetään ahkerasti niin lisälämmön kuin tunnelmankin vuoksi. Meillä ei palele eikä verhot lepata ja silti saamme nauttia vanhan talon "romatiikasta". Harkittujen korjausmenetelmien takia kustannuksetkaan eivät ole nousseet kohtuuttomiksi, mm. monien suosittelemia raskaita eristysremontteja kaiken uusimisineen uudelleen miettimällä ja korjaamalla kevyemmin pystyimme investoimaan maalämpöön. Vaikka eristystaso onkin uutta taloa heikompi, lukuisat puu-uunit ja edullinen lämmitysenergian tuottotapa pitä asumiskulut kurissa, mm. koko talon lämmitys, lämmin vesi ja käyttösähkö alle 1200 euroa vuodessa.

      Lukekaa Kailan talotohtoria ja Vuolle-Apialan teoksia ilman ennakkoluuloja tai "fanaattisia" silmälaseja. Sieltä löytyy uskomattoman paljon totuudenjuurta kunhan vanhan korjaamisen filosofian sisäistää. Kaikkeen "raskaaseen" korjaukseen kannattaa suhtautua varauksella ellei kyse ole vesivaurioista. Myös kaikkia saatuja neuvoja kannattaa sulatella rauhassa ja opetella "haistamaan" neuvojat, jotka eivät vanhoista taloista mitään tiedä vaikka kuinka tittelinä olisikin rakennusmestari tai insinööri. Itselläkin eräs insinööri jäi pois kuvioista luokattomien neuvojen takia, rempassa olisi niiden visioiden mukaan jäljelle jäänyt vain hirsikehikko ja kivijalka...


    • Pehku kirjoitti:

      Tässä ketjussa tullut paljon vinkkejä ja osa hyviäkin, mutta osa määrätyissä kohteissa ylimitoitettuja. Meillä 1914 rakennettu talo rossipohjalla. Talo on remontoitu suurella pieteetillä ja perinteisiä menetelmiä käyttäen. Rakenne alhaaltapäin seuraava:
      - halaispuolikkaat
      - tiivistä sammalta 5-10cm
      - tiivistä kuivaa hiekkaa 30-35cm
      - tapitetut lattialankut
      Esim. nurkissa oli hiirien ja rottien tekemiä reikiä suoraan ulos asti ja toinen paikka rei'ille oli uunien perustan ja lattian liitoskohdat. Sieltä puhalsi suoraan raakaa ilmaa sisään ja edelliset asukaat sanoivatkin lattioita "entisiksi". Avasin lankkulattiat reunoiltaan (meillä kiersi parit reunalankut kehänä ympäri huoneita, tämä helpotti tätä operaatiota). Hiekkaeriste oli painunut noin 5cm kauttaaltaan. Korjasin lattiat seuraavasti:
      - tiivistin nurkat ja reiät huolellisesti puulla, pellavalla, tuulensuojalevyllä tms.
      - eristin lattian reunustat selluvillalla lattialautojen alapintaan saakka ja tungin itse kehittämälläni työkalulla puhallusvillaa niin pitkälle lattialankkujen alle vasojen väliin kuin ylsin, joka kohdassa ainakin 50cm seinästä.
      - nostin ilmasulkupaperin seinälle lattialta (L-muotoon taivutettuna) niin, että paperi jää irroitettujen lattialankkujen alle ja seinällä lisäeristykseksi laitettujen haltexien alle, kiinnitys nitojalla
      - alkuperäiset lankut paikalleen
      - taitoin toisen ilmasulkupaperisuikaleen (L-muodossa) haltexin päälle lattiaa vasten, tämä jäi jalkalistan taakse. Tämän paperin liisteröin paikalleen.
      - ryömin talon alla ja tungin pellavaeristyslevystä repimääni pellavaa kaikkiin koloihin, joita rossipohjasta löysin

      Mikäli lattioiden reunustat tiiviit, eli vetokohtia ei ole, ja reunoiltaan eriste lattialaudoissa kiinni, niin lattian keskialueen hieman painunut eriste ei haittaa. MEillä siis kaikissa lattioissa lattioiden keskialueet 5cm painuneella nykykäsityksen mukaan ns. nollaeristeellä... Ja tietysti rossipohjan tuuletusluukkujen kunnollinen tukinta pakkaskauden ajaksi on aivan oleellista.

      Nyt kolmas talvi asuessamme, ja tällainen kevyt korjaus riitti paremmin kuin hyvin. Vanha tiivis hiekka on erinomainen ilmasulku. Suojeluarkkitehtimme mukaan eräässä hänen kohteessaan lattiat avattiin ja hiekat vaihdettiin seluvillaan ja lattiat kylmenivät, todennäköisesti kuohkeassa villassa olevien ilmanvirtausten takia. Muutenkin taloa korjatessani otin tarkimmaksi kohteeksi juuri ilmanvuotojen korjauksen. Kaikki saumat, nurkat, liitokset yms. paperoitiin jopa pariin kertaan kun ensin oli rivetty saumat mikäli olivat paljaana. Kiinnitin suikaleet liisterillä ja nitomalla. Homma tuntui hullulta näperteltyltä, mutta talossamme EI VEDÄ! Kun vielä alkuperäiset ikkunat tiivistin korjauksen yhteydessä P-profiilisella Värnamon silikonitiivisteellä, niin ikkunoistakaan ei vedä lainkaan. Toki niiden pintalämpötila uusia ikkunoita matalampi kuten myös lattiallammekin, mutta kaikkein pahinta on hallitsematon ilmanliike, eli veto. Tämän saa tiivistyksellä kuriin.

      Tuosta "romantiikasta" vielä sen verran, että vanhoissa taloissa asuvat "perinnesissit" ovat vain yksi asujaryhmä vanhoissa taloissa. Heillä on vain puulämmitys ja pienemmät mukavuuden riittävät. Meillä haluttiin talosta silti helposti asuttava, vaikka perinteisesti remontoitu ja käytännössä "museon" näköinen onkin. Siksi tiivistin talon huolella, laitoin seiniin 22mm huokoiset kuitulevyt, puhalsin yläpohjaan 35cm selluvillaa, korjasin ikkunat ja ovet uudenveroisiksi yms. Siksi meille laitettiin vesikiertoinen patterilämmitys maalämmöllä ja sähköistys yms. tehtiin nykyaikaiseksi vaikka vanhalta näyttääkin... Meillä vanhoja uuneja 7 kappaletta ja niitä käytetään ahkerasti niin lisälämmön kuin tunnelmankin vuoksi. Meillä ei palele eikä verhot lepata ja silti saamme nauttia vanhan talon "romatiikasta". Harkittujen korjausmenetelmien takia kustannuksetkaan eivät ole nousseet kohtuuttomiksi, mm. monien suosittelemia raskaita eristysremontteja kaiken uusimisineen uudelleen miettimällä ja korjaamalla kevyemmin pystyimme investoimaan maalämpöön. Vaikka eristystaso onkin uutta taloa heikompi, lukuisat puu-uunit ja edullinen lämmitysenergian tuottotapa pitä asumiskulut kurissa, mm. koko talon lämmitys, lämmin vesi ja käyttösähkö alle 1200 euroa vuodessa.

      Lukekaa Kailan talotohtoria ja Vuolle-Apialan teoksia ilman ennakkoluuloja tai "fanaattisia" silmälaseja. Sieltä löytyy uskomattoman paljon totuudenjuurta kunhan vanhan korjaamisen filosofian sisäistää. Kaikkeen "raskaaseen" korjaukseen kannattaa suhtautua varauksella ellei kyse ole vesivaurioista. Myös kaikkia saatuja neuvoja kannattaa sulatella rauhassa ja opetella "haistamaan" neuvojat, jotka eivät vanhoista taloista mitään tiedä vaikka kuinka tittelinä olisikin rakennusmestari tai insinööri. Itselläkin eräs insinööri jäi pois kuvioista luokattomien neuvojen takia, rempassa olisi niiden visioiden mukaan jäljelle jäänyt vain hirsikehikko ja kivijalka...

      tässä kirjoittaa kait kaikki.Olet kirotun oikeassa,että turhan järeitä korjauksia kannattaa välttää.Hienoa,että olet voinut toteuttaa projektisi noin ketterästi.Mutta kun se ei aina ole mahdollista.Joka torppa,tönö,rötiskö ja talonraato on yksilönsä,kuten asujansakin.

      Meidän murju on 30-luvulta,kaupungissa,vesivahingon kärsinyt joskus sotien aikaan,jumien osittain järsimä,alapohja lahon syömä ja lisäksi on jäänyt 80-luvulla rakennetun tien myötä "kuoppaan" jonne kaikki vedet valuvat.Perustuksen pilarit on nyrjähtäneet ja valesokkeli halki.Entisen omistajan toimesta tönöä kiertää "vallihauta" ja näppärästi järjestetty sadevedenkeräys keskelle pihaa...Ei varmaan tartte jatkaa.

      Luultavasti aika moni vanhan rytön omistaja on lukenut talotohtorinsa hiirenkorville,mutta ne päätökset säästettävän ja uudelleenrakennettavan välillä voi silti kirpaista.Meillä koko kurjuus paljastui vasta kun olimme purkaneet 80-luvun sisäverhouksen.Ja se vahingon laajuus oli järkytys.Eipä siinä elämäntilanteessa ollut paljoa enää mietittävää;torppa oli saatava asuinkuntoon.Veneen alla on aika kurja asua kahden mukulan kanssa.Kyllä se kirpaisi.Pystyyn jäi keskusmuuri,pönttöuuni ja hirsiseinät (jotka nekin halkaistua vanhaa hirttä) ja roskalavan mukana katosi kaunis ajatus vanhan talon hengestä.Vintiltä löytyneet ikkunat eivät vastanneet yhtäkään aukkoa koko torpassa,eikä sitten toiselle osapuolelle enää kelvannut rakennusapteekin tavara.Että näinkin voi käydä.

      Mutta kuten jo kirjoitin,peruskorjatessa tulee eteen tilanteita kun vaihtoehdot on vähissä ja on pakko tehdä kompromissejä.No,meillä on uudet selektiivilasit,reilusti "modernit",perinteistä puuta ja hengittävät pintamateriaalit,pellavaeristeet ja huolella kunnostettu keskusmuuri ja pönttöuuni.Kaikki uusi on reilusti uuttaa,eikä mitään "uusvanhaa" hömppää.Kalusteet on vanhoja ja tunnelma tulee kokonaisuudesta;ympäristöstä,pihapiiristä,aidoista materiaaleista ja vanhaa kunnioittavasta elämäntavasta.Välistä saa kuulla outoja kommentteja,että olisimme "luopioita" ja jonkinsortin rintamakarkureita,kun päädyimme "pakon edestä" rakentamaan kaiken uudestaan.Se patina on poissa,mutta kyllä kakarat pitävät huolen siitä,että sitä kartutaan lisää...Pääasia että kotimme on suhteellisen terve ja asuttavassa kunnossa vielä meidänkin jälkeemme.Pahin on takana ja tulevaisuudessa riittää vielä hommaa ihan kyllikseen pihan sadevesien kanssa näprätessä,kuistin remontin ja vesikaton kunnostuksen kanssa,ulkomaalauksen ja talouskellarin korjauksen kanssa.

      Työn iloa teille muillekin ja
      Hyvää Uutta Vuotta!


    • röttelöstä iltaa kirjoitti:

      tässä kirjoittaa kait kaikki.Olet kirotun oikeassa,että turhan järeitä korjauksia kannattaa välttää.Hienoa,että olet voinut toteuttaa projektisi noin ketterästi.Mutta kun se ei aina ole mahdollista.Joka torppa,tönö,rötiskö ja talonraato on yksilönsä,kuten asujansakin.

      Meidän murju on 30-luvulta,kaupungissa,vesivahingon kärsinyt joskus sotien aikaan,jumien osittain järsimä,alapohja lahon syömä ja lisäksi on jäänyt 80-luvulla rakennetun tien myötä "kuoppaan" jonne kaikki vedet valuvat.Perustuksen pilarit on nyrjähtäneet ja valesokkeli halki.Entisen omistajan toimesta tönöä kiertää "vallihauta" ja näppärästi järjestetty sadevedenkeräys keskelle pihaa...Ei varmaan tartte jatkaa.

      Luultavasti aika moni vanhan rytön omistaja on lukenut talotohtorinsa hiirenkorville,mutta ne päätökset säästettävän ja uudelleenrakennettavan välillä voi silti kirpaista.Meillä koko kurjuus paljastui vasta kun olimme purkaneet 80-luvun sisäverhouksen.Ja se vahingon laajuus oli järkytys.Eipä siinä elämäntilanteessa ollut paljoa enää mietittävää;torppa oli saatava asuinkuntoon.Veneen alla on aika kurja asua kahden mukulan kanssa.Kyllä se kirpaisi.Pystyyn jäi keskusmuuri,pönttöuuni ja hirsiseinät (jotka nekin halkaistua vanhaa hirttä) ja roskalavan mukana katosi kaunis ajatus vanhan talon hengestä.Vintiltä löytyneet ikkunat eivät vastanneet yhtäkään aukkoa koko torpassa,eikä sitten toiselle osapuolelle enää kelvannut rakennusapteekin tavara.Että näinkin voi käydä.

      Mutta kuten jo kirjoitin,peruskorjatessa tulee eteen tilanteita kun vaihtoehdot on vähissä ja on pakko tehdä kompromissejä.No,meillä on uudet selektiivilasit,reilusti "modernit",perinteistä puuta ja hengittävät pintamateriaalit,pellavaeristeet ja huolella kunnostettu keskusmuuri ja pönttöuuni.Kaikki uusi on reilusti uuttaa,eikä mitään "uusvanhaa" hömppää.Kalusteet on vanhoja ja tunnelma tulee kokonaisuudesta;ympäristöstä,pihapiiristä,aidoista materiaaleista ja vanhaa kunnioittavasta elämäntavasta.Välistä saa kuulla outoja kommentteja,että olisimme "luopioita" ja jonkinsortin rintamakarkureita,kun päädyimme "pakon edestä" rakentamaan kaiken uudestaan.Se patina on poissa,mutta kyllä kakarat pitävät huolen siitä,että sitä kartutaan lisää...Pääasia että kotimme on suhteellisen terve ja asuttavassa kunnossa vielä meidänkin jälkeemme.Pahin on takana ja tulevaisuudessa riittää vielä hommaa ihan kyllikseen pihan sadevesien kanssa näprätessä,kuistin remontin ja vesikaton kunnostuksen kanssa,ulkomaalauksen ja talouskellarin korjauksen kanssa.

      Työn iloa teille muillekin ja
      Hyvää Uutta Vuotta!

      Ei ollut tietenkään tarkoitus arvostella, pahoittelen jos sellainen kuva jäi. Teillä tainnut olla kaikki mahdolliset yllätykset, joita ei toivoisi löytävänsä... Tällaisessa tapauksessa haja-asutusalueella olisi varmasti ollut fiksuinta laittaa tuohta ja tulta nurkan alle ja VPK harjoittelemaan. Kaupungissa taasen tilanne aivan eri ja korjaaminen voi olla hyvinkin kohdallaan.

      Halusitte varmaankin talonne kaupungista ja hyvältä sijainnilta, koska kaikki talonne massiiviset vauriot eivät todellakaan ole voineet olla piilossa tai tarkistamttomissa? Me etsimme taloa viisi vuotta ja vaimo jo turhautui, kun hylkäsin kaikki katsotut toinen toisensa perään. Ryömin ja tökin taloja, kuvasin ja analysoin maastoa ja vesien kulkua yms. aivan parhaaseen friikkityyliin. Lopulta löytyi kohde, joka oli ulkoapäin todella ränsistynyt autiotalo, mutta sijaitsi pienellä mäellä, oli korkea luonnonkivijalka joka oli aivan luotisuora, alimmat hirret olivat täysin ehjät, katto oli pitänyt vettä ja kaikki alkuperäiset ovet, ikkunat, paneelikatot,lankkulattiat, uunit ja hormit olivat kunnossa ja kunnostetavissa toiset pienellä toiset suurella vaivalla. Itse luotin omaan intuitiooni ja palotarkastaja tarkasti uunit ja hormit ja totesi ne hyväkuntoisiksi. Juurikin uunit ja muurit vahvistivat omaa tuntemusta, koska niiden uusinta olisi tullut liian kalliiksi ja uunit ehdottomasti haluttiin. Kuusi vuotta nyt talon kanssa takana ja oma työmäärä tuhansia ja taas tuhansia tunteja... Siinä ajassa on pusikon keskeltä paljastunut suojeltu rakennus entiseen loistoonsa, pihat tehty, ulkorakennukset ja saunat... Ilman omaa taitoa en olisi moiseen urakkaan ryhtnyt, varsinkin vanhaa korjatessa täytyy ymmärtää itse kokonaisuutena mitä on tekemässä, mutten tulee kallista lystiä jos aivan on muiden neuvojen varassa.

      Voimia vaan muillekin vanhojen rakennusten korjaajille uusiin haasteisiin ja hyvää uutta vuotta 2010!


    • Pehku kirjoitti:

      Ei ollut tietenkään tarkoitus arvostella, pahoittelen jos sellainen kuva jäi. Teillä tainnut olla kaikki mahdolliset yllätykset, joita ei toivoisi löytävänsä... Tällaisessa tapauksessa haja-asutusalueella olisi varmasti ollut fiksuinta laittaa tuohta ja tulta nurkan alle ja VPK harjoittelemaan. Kaupungissa taasen tilanne aivan eri ja korjaaminen voi olla hyvinkin kohdallaan.

      Halusitte varmaankin talonne kaupungista ja hyvältä sijainnilta, koska kaikki talonne massiiviset vauriot eivät todellakaan ole voineet olla piilossa tai tarkistamttomissa? Me etsimme taloa viisi vuotta ja vaimo jo turhautui, kun hylkäsin kaikki katsotut toinen toisensa perään. Ryömin ja tökin taloja, kuvasin ja analysoin maastoa ja vesien kulkua yms. aivan parhaaseen friikkityyliin. Lopulta löytyi kohde, joka oli ulkoapäin todella ränsistynyt autiotalo, mutta sijaitsi pienellä mäellä, oli korkea luonnonkivijalka joka oli aivan luotisuora, alimmat hirret olivat täysin ehjät, katto oli pitänyt vettä ja kaikki alkuperäiset ovet, ikkunat, paneelikatot,lankkulattiat, uunit ja hormit olivat kunnossa ja kunnostetavissa toiset pienellä toiset suurella vaivalla. Itse luotin omaan intuitiooni ja palotarkastaja tarkasti uunit ja hormit ja totesi ne hyväkuntoisiksi. Juurikin uunit ja muurit vahvistivat omaa tuntemusta, koska niiden uusinta olisi tullut liian kalliiksi ja uunit ehdottomasti haluttiin. Kuusi vuotta nyt talon kanssa takana ja oma työmäärä tuhansia ja taas tuhansia tunteja... Siinä ajassa on pusikon keskeltä paljastunut suojeltu rakennus entiseen loistoonsa, pihat tehty, ulkorakennukset ja saunat... Ilman omaa taitoa en olisi moiseen urakkaan ryhtnyt, varsinkin vanhaa korjatessa täytyy ymmärtää itse kokonaisuutena mitä on tekemässä, mutten tulee kallista lystiä jos aivan on muiden neuvojen varassa.

      Voimia vaan muillekin vanhojen rakennusten korjaajille uusiin haasteisiin ja hyvää uutta vuotta 2010!

      Aika sitkeästi olitte sitä omaa torppaa hakeneet!Ja kieltämättä aika fiksulla tyylillä;tuo kuvaaminen olisi kannattavaa muillekin ;-).En minä nokkiini ottanut kirjoituksesta.Enemmän harmittavat naapurustoon muuttaneiden "sissien" ylimielisyys...No,kyllä se siperia tunnetusti opettaa.

      Me haimme sopivaa kohdetta nimenomaan tältä alueelta,yli puolitoista vuotta (vanha arvostettu alue meren äärellä,alueella upeat hietikot,oma venevalkama,ulkoilualueet ja marjametsät,tilavat tontit ym) meni aikaa,eikä vaihtoehtoja ilmaantunut myyntiin.Lopulta olimme pakkotilanteessa,kun silloinen vuokra-asuntomme osoittautui homepesäkkeeksi ja allergiavauvamme sairastui;oli joko tehtävä kaupat,tai vaihdettava vuokraluukkua etsintöjen ajaksi.

      Torppaa tutkittiin ja kuntokartoitettiin kahden arvioitsijan toimesta;myyjän kartoittajan mielestä ei vikoja,meidän "mies" epäili kosteusvauriota.Ongelmaksi muodostui myyjän haluttomuus antaa tehdä koeporauksia.Salaojien puutteesta myyjän kartoittaja laittoi huomautuksen pöytäkirjaan.Vaan eipä myyjä kertonut,että lumisina talvina aurauskalusto kasaa taloa korkeamman keon tontinrajalle,korkeimpaan kohtaan,josta sitten sulamisvedet valuvat suoraan vallinhaudan kautta pihalle...Kuntokartoittajamme huomautti myös perustusten nyrjähdyksestä (joka siis hyvin vaatimaton) ja valesokkelin heikosta kunnosta.Myyjä(t) jymäyttivät röyhkeästi (raivoisasti riitelevä eropari) monen muunkin asian suhteen,mutta itsellä ei ollut tarvetta alkaa vaatimaan sovittelua kauppahinnasta.Eipä tällä eroparilla mitään korvattavaa enää olisi ollutkaan,kun taisi talokaupan rahat mennä käräjillä tms...Tilanne ei miksikään olisi muuttunut muutaman tonnin korvauksella.Me ollaan naimisissa tämän kanssa lopun ikäämme ;-).

      Itse en tätä "pommia" olisi suurin surmin tahtonut,mutta sairaan vauvan takia alkoi olla vaihtoehdot vähissä.Toinen lapsi ilmoitteli jo itsestään ja vuokrahelvetissä eläminen ei ollut meitä varten...Reilu viisi vuotta on tässä jo vierähtänyt ja asuinalueemme vanhukset jaksavat kiitellä,kun tämä rytö alkaa vihdoinkin olemaan säällisen näköinen ja pihapiiri on hoidettu ja ympäristö siisti.

      Pyysimme vuosi sitten kiinteistövälittäjältä arvion pankkia varten ja yllätyksestä olimme tukehtua pullaan:torppa oli (keskeneräisesyydestä huolimatta) enemmän kuin tuplannut arvonsa ostohetkestä.Eli ne tuhannet työtunnit eivät ole olleet vastikkeettomia suinkaan!Tosin itseäni hieman närästää se tosiasia,että maalta olisi samalla rahalla saanut triplasti tonttia ja tuplasti neliöitä ja sen oman pottupellon.Mutta kun puoliso on henkeen ja vereen kaupunkilainen,niin kompromisseihin on vaan taivuttava.

      Sanomattakin on selvää,että seuraava projekti on sadevesi-ja salaojajärjestelmän rakentaminen.


    • villa röttelö kirjoitti:

      Aika sitkeästi olitte sitä omaa torppaa hakeneet!Ja kieltämättä aika fiksulla tyylillä;tuo kuvaaminen olisi kannattavaa muillekin ;-).En minä nokkiini ottanut kirjoituksesta.Enemmän harmittavat naapurustoon muuttaneiden "sissien" ylimielisyys...No,kyllä se siperia tunnetusti opettaa.

      Me haimme sopivaa kohdetta nimenomaan tältä alueelta,yli puolitoista vuotta (vanha arvostettu alue meren äärellä,alueella upeat hietikot,oma venevalkama,ulkoilualueet ja marjametsät,tilavat tontit ym) meni aikaa,eikä vaihtoehtoja ilmaantunut myyntiin.Lopulta olimme pakkotilanteessa,kun silloinen vuokra-asuntomme osoittautui homepesäkkeeksi ja allergiavauvamme sairastui;oli joko tehtävä kaupat,tai vaihdettava vuokraluukkua etsintöjen ajaksi.

      Torppaa tutkittiin ja kuntokartoitettiin kahden arvioitsijan toimesta;myyjän kartoittajan mielestä ei vikoja,meidän "mies" epäili kosteusvauriota.Ongelmaksi muodostui myyjän haluttomuus antaa tehdä koeporauksia.Salaojien puutteesta myyjän kartoittaja laittoi huomautuksen pöytäkirjaan.Vaan eipä myyjä kertonut,että lumisina talvina aurauskalusto kasaa taloa korkeamman keon tontinrajalle,korkeimpaan kohtaan,josta sitten sulamisvedet valuvat suoraan vallinhaudan kautta pihalle...Kuntokartoittajamme huomautti myös perustusten nyrjähdyksestä (joka siis hyvin vaatimaton) ja valesokkelin heikosta kunnosta.Myyjä(t) jymäyttivät röyhkeästi (raivoisasti riitelevä eropari) monen muunkin asian suhteen,mutta itsellä ei ollut tarvetta alkaa vaatimaan sovittelua kauppahinnasta.Eipä tällä eroparilla mitään korvattavaa enää olisi ollutkaan,kun taisi talokaupan rahat mennä käräjillä tms...Tilanne ei miksikään olisi muuttunut muutaman tonnin korvauksella.Me ollaan naimisissa tämän kanssa lopun ikäämme ;-).

      Itse en tätä "pommia" olisi suurin surmin tahtonut,mutta sairaan vauvan takia alkoi olla vaihtoehdot vähissä.Toinen lapsi ilmoitteli jo itsestään ja vuokrahelvetissä eläminen ei ollut meitä varten...Reilu viisi vuotta on tässä jo vierähtänyt ja asuinalueemme vanhukset jaksavat kiitellä,kun tämä rytö alkaa vihdoinkin olemaan säällisen näköinen ja pihapiiri on hoidettu ja ympäristö siisti.

      Pyysimme vuosi sitten kiinteistövälittäjältä arvion pankkia varten ja yllätyksestä olimme tukehtua pullaan:torppa oli (keskeneräisesyydestä huolimatta) enemmän kuin tuplannut arvonsa ostohetkestä.Eli ne tuhannet työtunnit eivät ole olleet vastikkeettomia suinkaan!Tosin itseäni hieman närästää se tosiasia,että maalta olisi samalla rahalla saanut triplasti tonttia ja tuplasti neliöitä ja sen oman pottupellon.Mutta kun puoliso on henkeen ja vereen kaupunkilainen,niin kompromisseihin on vaan taivuttava.

      Sanomattakin on selvää,että seuraava projekti on sadevesi-ja salaojajärjestelmän rakentaminen.

      Kuulostaa hyvin tutulta. Me saatiin talomme hyvin halutulta asuinalueelta keskustasijainnilla ja isolla tontilla. Talo oli siis itsessään jo arvokas vaikka tosiaan aivan alkuperäiskunnossa. Oli 60-luku jättänyt jälkensä (muovit lattioilla ja seinillä) ja oli joku taloon wc:nkin rakentanut väärin ja antanut valuttaa 4 vuotta. Eli kosteusvaurion korjaamisesta ja kylpyhuoneen rakentamisesta lähdettiin liikkeelle. Sitten pitikin saada taloon vedet sisään eli putket ja sähköt vedettiin alunpitäen. Talossa piti purkaa seiniä ja rakennella uusia sillä sotien ajalta oli jääneet alivuokralaisia varten muunnellut tilat väliseinineen vielä pystyyn..Kylmää tilaa löytyi talon sisältä (koko kuisti, vintit, ruokakomerot, joista lattiat auki..) ja maalipinta oli viimeksi 10 vuotta sitten sivelty lateksilla ja katto tietysti vuosi monestakin kohtaa.. Ja meillä oikeasti tuuli sisällä niin, että tuulen suunnan voi zekata omista hiuksistaan niiden liehuessa! Talo oli puolestaan rungoltaan ehjä ja seisoo nätisti omalla korkealla kivijalallaan. Kantavat rakenteet ovat kaikki kunnossa. Mutta vaikka siis ei mitään tämän mittavampaa niin silti tähän on huvennut erittäin erittäin paljon aikaa ja rahaa vaikka olemme tehneet itse kaiken muun paitsi kylpyhuoneen rakentamisen putkineen. Meillä oli myös kriteerinä, että ovet, ikkunat yms. ovat alkuperäiset ja että talo on mahdollista saada lämpimäksi pelkällä puulla ja ikkunoiden restaurointi onkin vienyt ihan reippaasti aikaa viimeisimpänä projektina..Kaila on raamattumme ja sitä säilytetään lasiovien takana ;)

      Mutta joo, maalämpöön investoiminen olisi ollut intresseissämme ja monet muutkin asiat, mutta meillä ei yksinkertaisesti riittänyt aika, resurssit ja kapasiteetti selvittää/ vertailla/ kilpailuttaa/ perehtyä yhtään useampaan seikkaan. Nyt harmittaakin, kun sitä on pyrkinyt tekemään liian nopeita ratkaisuita ja se näkyy jäljessä ja nyt aloitetaankin jo uudestaan maalaamaan listoja, kun ei pohjaduunia ennättänyt silloin 1,5 v sitten tehdä kun urakka aloitettiin. Ja kuten niin monella muullakin niin myös meillä tätä elänyt mukana 3 alle kouluikäistä kotihoidossa olevaa lasta (ettei vaan aika kävis pitkäksi niin päädyimme tällaiseen projektiin ;) Meillä meni edellinen talo niin sanotusti alta ja asuimme nykyisessä talossamme koko remontin ajan (onneksi uimahallin vieressä) ja tästä osittain selittyneekin se, että olemme remontoineet, entisöineet ja kunnostaneet hurjalla tahdilla, vaikkakin aika ja nopea tahtisuus on varmasti sulkenut meiltä myös joitakin järkeviä vaihtoehtoja ulos.

      Tuo lattioiden laitto kuulostaa kyllä sen verran työläältä, että oikein hirvittää!


    • AP kirjoitti:

      vinkistä! Jos päädytään villaan niin pitääkö kaikki vanha purueriste tiputtaa ensin alas? Sen kärräämisessä on sitten taas oma hommansa..Vai voiko purun (sitä eristeenä on) ohella käyttää villaa? Toisaalta taas ilmansulku kun sinne on saatava niin lienee kuitenkin pakko tiputtaa purueriste tieltä pois..

      Konevuokraamolta tosi iso imuri,siirtää lavalle tai säkkiin,varo Myyrän ja hiirien ulosteita niissä kaikki mahdollista,itse selvisin 2kk kuumeella ja sairaalareissulla.


suomi24-logo

Osallistu keskusteluun

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

Luetuimmat keskustelut

  1. Aamun kolari ja tienhoito

    Aamulla tapahtui kuolonkolari hiljaisten risteyksen kohdalla. Ajettiin juuri ennen kolaria Kuusamo-Suomusalmi väliä. Ehdittiin Suomussalmelle kun alk
    Suomussalmi
    54
    1400
  2. Työssäkäyvien köyhyys

    oli uutisissa. Jopa 200 000 ihmistä saattaa ajoittain tarvita sosiaaliapua "pärjätäkseen palkallaan". Silppu- ja osa-aikatyöt eivät lyö leiville.
    Maailman menoa
    100
    1200
  3. Oliko autokolarissa ollut...

    ... lapsia? Tämän aamusessa.
    Suomussalmi
    1
    693
  4. Sun katseessa on jotain mikä ei sovi sinne

    Sellaista surumielisyyttä. Vaikka muuten vaikutat olevan iloinen ja puhelias. Kerran aiemmin ajattelin, että se on voisi olla halveksuntaa mua kohtaan
    Ikävä
    38
    599