Hengityksen ajatteleminen

ainoo. Mul on välil sama juttu, tiiän et se on ärsyttävää ku pitää keskittyy siihe, mut mulla se unohtuu ku tekee jotain mihin pitää keskittyy vielä enemmän((:

nuorena, taisi olla joko ala- tai yläasteella, oli myös tällaista välillä. Ehkä siinä yrittää torjua ahdistavia ajatuksia. Mutta jos päättää, että enpä toimikaan noin kuin tunnen painetta, niin tilanne pian laukeaa. Kokeile, mitä käy, kun et keskity hengittämällä hengittämään. Ehkä muutaman hetken tulet pidättämään hengitystä, mutta sitten se taas alkaa ja paine on lieventynyt.

Mulla on ollut tuota ihan samaa muutama vuosi sitten. Myös lapsena mulla oli jo sitä (olen nyt 25v). Lisäksi mulla on ollut muita pakkoajatuksia, paniikkihäiriötä ja ahdistusoireita jo vuosia. Olen käynyt psykoterapiassa ja siitä on ollut paljon apua. Oon myös syönyt lääkettä nimeltä Sertralin, joka toimi todella hyvin ainakin mulla noihin pakko-oireisiin. Muista ettet ole yksin ongelmiesi kanssa ja noihin oireisiin ei kuole, vaikka ne tuntuu joskus tosi painostavilta. Jaksamisia!

Jep! Itellä oli kyseistä oiretta hyvinkin häiritsevänä lukion tokalla luokalla. Mulla noi neuroosit muuttivat tosin aina muotoaan eli kun yhdestä neuroosista pääsin eroon niin toinen tuli esiin.

Mulla oli jo kasiluokalla ns. poissaolokohtauksia eli esim. koulun ruokalassa alkoi yhtäkkiä tuntumaan niinkuin en olisi paikalla ja ihmettelin vaan että tässäkö sitä vaan haarukoidaan ruokaa. Pelkäsin että toiset huomaavat minussa jotain outoa. Vajosin tai paremminkin leijuin ikäänkuin jonnekin! Säikähdin noita tuntemuksia erittäin paljon. Niitä tuli ihan missä tahansa. Kotona, koulussa, kioskilla etc. Lukiossa mulle puhkesi erittäin hankala kahvikuppineuroosi ja juurikin koulun ruokasalissa. Maitomukiin tarttuminen alkoi käydä ylivoimaseksi haasteeksi toisten nähden. Käsi tärisi ja jännitin myös niskaa että sekin vapisi. Tilanne johti siihen että aloin juoda kahdella kädellä ja sekös vasta muita ihmetytti. Koko ruokailutapahtumasta muodostui mulle lukion ekaluokalla yhden ihmisen helvetti! Mua luultiin jopa hulluksi! Kenellekään en asiasta puhunut ja luokkatoveritkin olivat loppujen lopuksi ymmärtäväisiä ja jotenkin sopeuduin tilanteeseen.
Kahvikuppineuroosi hellitti jo lukion toka ja kolmasluokalla ilman lääkitystäkin. Esiintyminen oli piinallista koska menetin ääneni kun jännitin. Jännää sikäli että selvisin lukion läpi ilman lääkkeitä.
Urheilullinen asenteeni oli ehkä ratkaisu. Purin ahdistuksen eri liikuntamuodoilla.
Armeija vei kahvikuppineuroosiin käytännössä tiehensä tosin on se yrittänyt iikistellä aina senkin jälkeen jos oikein kovassa puheensorinassa joutuu julkisesti kahvia juomaan.
Sen voin sanoa että kahvikuppineuroosi on inhottava taipumus jos se puhkeaa. Minäkin välttelin vuosia tietynlaisia tilanteita ja vieläkään en pidä ihmismassoista vaikka nykyään olen oppinut suhtautumaan moniin eri asioihin aivan uudella rennolla tavalla.

Oma diagnoosini paniikkikohtauksien syyhyn on selvä. VUOSIA JATKUNUT KOULUKIUSAAMINEN!
Ja nimenomaan HENKINEN KIUSAAMINEN!
Se jättää aina jälkensä ihmiseen, sen voin nyt todeta! Saatan olla ihmisille nykyään jopa tarkoituksellisesti töykeä ja torjuva riippuen toki ihmisestä. Viisaat sanovat että esim. koulukiusaaminen aiheuttaa mm. negatiivista eli kielteistä minäkuvaa mikä voi toki pitää paikkansa.
Minulle koulukiusaamisesta on ollut myös hyötyä koska olen kokenut olevani elämässä jollain tavalla yksinäinen susi. Jos olen päättänyt olla jossain asiassa hyvä niin olen treenannut aivan sikakovaa tullakseni hyväksi. Monessa asiassa olenkin suorastaan TOSI HYVÄ! Siis sinnikkyyttä on luonteesssa.

Turha noita hengityksiä tai muita elimellisiä toimintoja on erikseen huolehtia. Keho tietää mitä pitää tehdä etkä itseäsi voi hengittämällä tai hengittämättä tappaa. Siinä vaiheessa kun hengität joko liian paljon (hyperventilaatio) tai liian vähän (epätodennäköistä) tarpeeksi pitkään niin menetät vähäksi aikaa
tajun ja ydinjatkoksessa oleva hengityskeskus käynnistää hengittämisen automaattisesti. Eli et voi tehdä mitään väärin kun hengität. Neuroosit yleensä liittyvät nuorilla aivojen kypsymiseen eli ne ovat todennäköisesti ohimeneviä tai ainakin opit niitä hallitsemaan jotta olosi on siedettävä.
Sinuna en ottaisi lääkettä ainakaan pitkään. Noilla on aina sivuvaikutuksensa. Itse en ole mitään psyykelääkkeitä ottanut koskaan enkä ota ellei henkeäni uhata (jos sittenkään). Minusta neuroosit ovat täysin erilainen vaiva kuin esim. skitsofrenia johon todella tarvitaan lääkkeitä. Neurooseja voi "huijata" skitsofreniaa ei!

Tässä oli jotain omasta kokemusmaailmasta. Olemme selviytyjiä täällä elämässä, niin sinäkin!
TSEMPPIÄ ELÄMÄÄSI JA VOIMIA NEUROOSIEN SELÄTTÄMISEEN!

t. 33-v mies

Oon kärsiny samasta ongelmasta jo monia kuukausia, jonka takia oon saanu välillä todella pahoja paniikkikohtauksia ja pitäny soittaa ambulanssiaki paikalle :( Ainoa aika jolloin en mieti hengittämistä on nukkuminen.. välillä tuntuu että pää räjähtää kun alkaa olemaan niin väsyny jatkuvaan miettimiseen.
Ja päivittäin tulee kelattua että miten ihminen voi olla näin tyhmä että miettii jotain mikä on automaattista, mutta ei tästä tunnu pääsevän eroon.. Pari päivää sitten kävin lääkärillä ja sain reseseptin "Fluanxol 0,5mg" lääkkeitä joiden pitäis helpottaa vähä oloa. Miedoin mahdollinen lääke eikä pitäis aiheuttaa mitään riippuvuutta. Toivottavasti auttais edes vähä, että sais mieli levätä ja pääsis tästä tyhmästä ongelmasta eroon.
Kiva tietää etten oo ainoa jolla tää on :)
iloista joulua joka iikalle ja yritetään selvitä :)

Tuttu juttu.

Olen ollut lapsesta asti herkkä, ja jo lapsena oli muun muassa jotain hengitysongelmia. Sitten teininä ne helpottui, mutta päälle parikymppisenä kunto alkoi taas heikkenemään pahasti. Iski masennuksen, voimattomuuden, paniikkikohtauksia, vapinaa yms. Siihen päälle vielä hengityksen seuraileminen. Luulen, että itse hengityksen seurailu tuli päälle paniikkikohtauksista, sitä ennen en seuraillut mielestäni. Sen jälkeen oikeastaan toisinpäin, että hengityksen seuraamisesta tuli paniikkikohtauksia.

Todella ärsyttävä ja ahdistava ongelma. Välillä laitan kättä suun eteen ja saatan hönkäistä kunnolla, varmistaakseni tuntoaistilla, että henki kulkee vielä.... Sitten, jos ja kun joutuu "itse" tietoisesti hengittämään. Se on todella lähellä paniikkin alkua. Pyrin näissä tapauksissa ottamaan tietoisesti hitaita ja syviä henkosia. Rauhoittaa välillä tarpeeksi.

Olen alkanut pohtimaan, voisko itsellä ollakin jotain fyysistäkin, joka aiheuttaa tuollaista hengitykseen keskittymistä. Esim pienehköä närästystä tai sen kaltaista oireilua aika paljon ja silloin hengitys tuntuu oudommalta. Tällöin myös hengityksen seurailu voimistuu. Yleensäkin hengityksen seurailu itsellä voimistuu, kun kehossa alkaa tuntumaan oudolta/epämiellyttävältä.

Huvittavaa se on, kun tietää, että hengitys on automaattista, mutta vaikea olla ajattelematta sitä, kun se tunne iskee päälle. Nykyään onneksi paniikkikohtaukset olen saanut kuriin, vaikka hengitystä edelleen seurailenkin.

Pienenä vastahoitona olen alkanut tekemään kovia juoksupyrähdyksiä ulkona 10-15min ajan, jossa pakko hengästyä rajusti. Kyllä se hengitys ainakin niiden jälkeen tuntuu ihan itestään kulkevan :)

Luulen, että ainakin mulla hengityksen seurailun voi laittaa samaan kategoriaan kuin mun jonkin asteisen hellanlevyjen ja ulko-oven pakkotarkistelun. Samankaltainen prosessi varmaan aivoissa liikkeellä.

Itse olen 25v mies ja on ollut kanssa lapsesta asti mm. noita hengitys-juttuja. Ei usein, mutta silloin tällöin. Etenkin nukkumaan mennessä se on inhottavaa, silloin kun on aikaa mietiskellä ja oikein keskittyä siihen hengittämiseen. Muutenkin olen vähän vainoharhainen ollut kaikkien terveyteen liittyvien asioden kanssa, aina. Kerrankin taas muuten nukkumaan mennessäni, alkoi tuntumaan, että sydän ei hakkaa.. Oli pakko nousta sängystä ylös vähän käppäilemään ja etsimään sitä pulssia.. Siinä vähän aikaa sängyn vierellä sitten hortoiltuani, tajusin kuitenkin, että JOS se sydän ei nyt hakkaisi, niin enhän mä tässä pystyssä hilluisi..

Vastaavia juttuja on varmaan monilla, erilaisia. Ne häviävät varmasti pikkuhiljaa ajan kanssa ja iän myötä. Et ole sekopää. =)

Voiko muut sanoo jotain järkevää mulle...HENGITYS AHDISTAA MUA!
Eikö olekin surkuhupaisaa... mitä luonnollisin asia- ja pelkään etten osaa sitä tehokkaasti, oikein, tilanteeseen sopivasti...

Ja eikö olekin niin, että pistot sydämen kohdalla ja puristava tunne, huimaus, käsien tärinä tms. on ahistuneisuushäiriön aikaansaamia fyysisiä oireita- onks ne vaarallisia?

PYYDÄN, voisko joku sanoa jotain neuvoa/lohtua... miten selviän peloista ja jatkuvasta kontrolloinnista. Mä aina päätän, että "tänään ei pakkoilua". Mutta pelko voittaa niin pirun viekkaasti ja mä oireilen hengittämällä, rykimällä, pysähtelemällä...
Miten saan vapauden tästä?

Siis miten voikaan, että mulla on juuri nuo samat ongelmat kuin mitä ihmiset täällä kertoo. Ollut kaikenlaisia "kummallisia tiloja" jo lapsesta asti, mutta varsinkin viimeisen kolmen vuoden aikana voimistuneet. Kyllähän ne jotain psyykkistä oireilua on joka ilmenee tuolalisena neuroottisuutena ja mukamas fyysisinä oireina. Joskus vain tuntuu että pää sekoaa ja räjähtää eikä jaksaisi enää yhtään enempää. Sitten sitä vain puskee itsensä läpi niistä tunnetiloista, ja joksikin aikaa taas helpottaa. Se että saa välillä itkeä ja seota ihan rauhassa niistä asioista jonkun läheisen seurassa, helpottaa jotenkin niitä oireita ja ahdistusta, jota kaikesta seuraa.

Mulla sama vaiva ja se on todella kiusallinen ja ahdistava! Usein alankin hengittää päin honkia kun mietin liikaa sitä. Alan haukottelemaan ja huokailemaan. Rintalastan alla leviää käsivarsiin asti painostavaa tunnetta ikäänkuin lämpöä tai jotain. Miten voikaan ihminen seota oman hengityksensä ajattelusta? Uskomatonta.

Siis mullaki on ollu noit samoja vaivoja, ja tunnustelen välillä että lyökö se sydän vai ei. ja sain kerran ihan kauheen paniikkikohtauksen ku mua oksetti niin mä tärisin ja hengittelin.. Luulin itteäni sairaaks mutta ei mulla mitää oo sama `pakkooire` ku teilä. Ja siis mun mielestä itkeminen jonkun läheisen seurassa auttaa! Mutta oon kyllä ittekki väsyny tähän.. Hengittelenki välillä niinku melkeen ku en sais henkee ja haukottelen ja hengittelen, sitte varsinki jos sydän muljahtelee niin sittehän vasta saan paniikin..

Jeesus auttaa! Jumala on luonut meidän hengityssysteemit ja aivot ja kaikki. On todella kurjaa, jos/kun omasta hengittämisestä tulee ongelma, koska... pakkohan se on hengittää jatkossakin. Juurin tämän(kin) tyyppisten ahdistusten takia minulla ei itselläni ollut aikanaan muuta vaihtoehtoa kuin tulla uskoon. En muuten olisi jaksanut. Hän johdattaa ja vähitellen johdattaa ajatukset oikeille urille. Esim. kun tietää, että elämässä pitää tehdä Jumalan tahtoa, käydä töissä, tehdä työnsä hyvin, kasvattaa lapset, kasvaa Jumalan tuntemisessa, niin... asiat asettuvat oikeille paikoilleen. Ei enää ole mahdollisuuksia keskittyä omaan hengitykseen. Tai silmien räpytykseen. Tai nieleskelyyn. Jotka ovat samanlaisia puoliautomaatioita nekin. Periaatteessa automaattisia, siihen asti että alkaa ajatella asiaa. Onneksi Herra pystyy vapauttamaan! Raamattu käteen ja kaikkivaltiaaseen taivaan Isään tutustumaan ja Hänelle elämänsä uskomaan!

KIITOS niin paljon et kirjotit tästä! Mulla on ollu tätä ihan samaa ja se on pelottavaa ku en oo tienny mistä se oikeen tulee. Auttaa oikeest ku tietää et joku toinenki on kokenu samaa.. Kaikkee hyvää ja kyl se siitä! Oikee lääkitys on tosi tärkee ja sit jos on mahis terapiaan ni viel parempi. Kyl kaikki järjestyy taas :)

Minullakin on sellaista hengittämistä.
Keskityn hengittämiseen liikaa, ja tunttu kuin jos siihen ei keskity, niin ei hengitä.
Se on ihnottavaa. Sitten kun teen jotain sellaista johon joutuu kunnolla keskittymään, niin hengitys unohtuu, mutta hetken päästä muistan sen taas D:

Oih mullaki on ollu ala-asteelta asti tätä samaa hengityshäiriöjuttua :D mut sen lisäks mul oli myös nielemisessä sama juttu. Yhessä vaiheessa vaan yritin niellä, en saanu nielastua ja siitä sit rupesin keskittyyn siihen niin paljon etten lopulta syöny pariin kuukauteen muuta ku jugurttia.
Mutta siis toi hengitysjuttu on mulla viäki aina välillä. Ja mulle se aiheuttaa myös paniikkikohtauksia (mulla on paniikkihäiriö tai joku kohtauksittainen ahdistuneisuus tms). Se on kamalaa, säälittävää mutta kamalaa :D

No just tän aloituksen myötä huomasin itsessäni saman piirteen. Nukkuessa ei onneksi tarvitse keskittyä hengittämiseen.

Tämän ketjun ihmisillä saattaa hengitysongelmat johtua sisäilmaongelmasta, on niin tyypillisiä nuo oireet joita kerrotte.

Oleskelette huoneistossa/ koulussa/ työpaikalla jossa on koneellinen ilmastointi, joka laittaa ilmanpaineen vääräksi niin, että hengitys reagoi siihen. Luultavasti tiloissa ei koskaan pidetä myöskään ikkunoita auki, joten korvausilmaa kun ei tule tarpeeksi, on tukehtumisen tunne normaalia joka johtaa paniikkioireisiin. Aivankuin hengittelisi jauhopussiin.

Pää hajoaa totaalisesti näiden neuroosien kanssa!!! Ihana kuulla että on muitakin. Mulla tää ongelma pysyi poissa vuosikausia, välillä muistelin oikein noita aikoija ja tuntui hassulta että on joskus ollut tuollainen ongelma. Nyt sitten stressaavassa elämäntilanteessa oon saanut kaiken tämän kamaluuden takas. Esim. nyt taas toinen päivä meneillään kun ajattelen hengitystä. Ja tuntuu siltä että se ei olisi enää ollenkaan automaattista, vaan joudun "tekemään" hengitystä kokoajan. Kamalaa! Syön Sertralin 50 mg, vasta pari viikkoa syöny, mut tietääkö kukaan auttaaks tää lääke tähän vai tarviinko jotain vielä "kovempaa" lääkettä ongelman poistamiseksi?

Mullakin on tollanen en tiedä mikä neuvoksi? Ei uskalla vanhemmillekkaan kertoa ne ihmettelee et mikä sul on yölläkin miettii sitä asiaa mut hyvin saa unta.tää juttu alko eilen.

Heippa kaikille viestiketjuun kirjottaneille!:) Itsellä tismalleen samoja ongelmia kuin teillä. Olen itseasiassa ennekin tähän viestiketjuun kirjoittanut vuonna 2010. Valitettavasti nämä tuntemukset jatkuneet, tosin olleet hyvinkin pitkiä aikoja välillä pois ilman mitään ongelmia. Olen huomannut että vartaistuesta on ollut suuri apu tässä asiassa, mutta on totta että omaa mieltä on välillä tosi vaikea hallita. En tiedä tulenko kärsimään näistä oireista ajoittain koko loppuelämäni, mutta siitä olen täysin varma, että ajoittain nämä ongelmat myös helpottavat. :) Puhukaa ehdottomasti läheisilleni, itse en pärjäisi ilman heitä. Myös tämä viestiketju on kummasti auttanut minua eteenpäin, kun tietää että EI TODELLKAAN OLE AINUT MAAILMASSA, joka näistä ongelmista kärsii:) Itse ehdottaisin tämän viestiketjun perusteella ehdottomasti vertaistukitapaamista meidän tänne kirjoittaneiden kesken, itse olisin ainakin mukana. Ainut että en koskaan ole ennen sopinut mitään netin kautta, enkä heti ensimmäisenä jakele tietojani. Olisiko mahdollista järjestää jokin aika ja paikka, jonne ehkä saapuisi ihmisä, mutta omia tietojaan ei silti täällä netissä tarvitsisisi jaella. Tietääkö kukaan mitään keinoa, uskon että tapaamisesta olisi meille suurta apua:)

Voi kuule.. Mulla "hengitysongelma" meni niin pitkälle, että pelkäsin kuolevani tukehtumalla, ja päädyin nuorisopsykiatriselle. Lyhyt hetki nuor.psykiatrisella vaivaa mua edelleen, ja muistot eivät jätä rauhaan..

Höhlät! Ei oo mitää syytä huoleen! Oon 13v ja tiiän et ei oo mitää syytä huolern. On mullaki ollu vähä jotai harhaluuloja mut ei ne oo mitään

Hei nimimerkikllä "Vertaistukea", itse asustelen pk-seudulla ja mua kiinnostaisi tavata vertaistuen merkeissä! Missä päin sinä asut, ja pääsisitkö tapaamaan pk-seudulle?

Homo breathe again :p ha! Gayyy

Vanha ketju, mutta kirjoitan nyt lähinnä ihan jakamisen ilosta.
Olen 19-vuotias nuori nainen ja olin masentunut seitsemän vuotta, kunnes kieltämättä järkyttävän myöhään aloitettu hoito vimein puri viime.kesänä. Sen jälkeen olen ollut lähes oireeton, mutta tuo hengityksen tarkkailu ja tunne siitä että happi loppuu eikä "osaa" hengittää on jäänyt. Olen käynyt lääkärissä ties missä tutkimuksissa tuon takia ennen kuin tajusin ongelman olevan pääni sisässä eikä
keuhkoissa/sydämessä. Syön Ketipinor-nimistä lääkettä, jota otan nukkumisen helpottamiseksi yhden illassa ja lisäksi tarvittaessa ahdistuksen iskiessä.
Tässä kevään aikana olen kuitenkin kokenut muutaman todellisen rytmihäiriön, joista kaksi sai soittamaan hätänumeroon ja yksi vei sairaalaan. Myöhemmin lääkrini kieltäytyi kirjoittamasta lähetettä sydänlääkärille, joten kutsunee yksityinen. Nämä rytmihäiriöt ovat kuitenkin saaneet aikaan sen, että entistä vainoharhisemmin tarkastelen hengitystäni ja pulssiani. Tosiaan liikkeelle lähtö ja toisten ihmisten seura helpottavat.

Onneksi löysin tämän ketjun, en olekaan ainoa jota tämä vaivaa!

Ala-asteikäisen tasolle taidat älyllisesti olla jäänytkin, jos kerran pitää oikein nimettömän keskustelunaloituksen nimimerkkikentässä mainostaa olevansa 20- vuotias mies... Tulee mieleen, että taidatkin herjata jotakin muuta. Kukaan ei nimimerkkikentässä nimettömällä palstalla mainostele ikäänsä, jos on asiallinen kirjoittaja. Vai mitä sä luulet, että täällä vai ketään kiinnostaisi kenenkään iät?


Minkähänlainen sairaus on sellainen, jos on kiinnostunut muiden yksityisyyden piiriin kuuluvista salassapidon alaisista terveystiedoista ja toisten terveysasioiden levittelemistä julkisilla internetin palstoilla - ihan retorinen kysymys?


Monet ihmiset on mahdollista mielenterveydenongelmistaan selvinneet, eikä heidän selviämistään auta se, että internetissä ilkeämieliset ja sairaat yksilöt pilkkaa mielenterveysongelmista. Minä ainakaan en koskaan ole ollut vakavasti mielenterveysongelmainen, mutta aikoinaan koulukiusaajani yrittivät ihan todella, että mielenterveyteni menisi lopullisesti. Pääsin niistä eroon paikkakuntaa vaihtamalla. Normaali seura, terve mieli, sairas seura, ihminen sairastuu. Inhottaa ajatellakin, että ne yhä on uteliaita, että mitä mulle kuuluu, tyypit joista olin vaan onnellinen, että pääsin eroon ja pystyin sitten kirjoittamaan lukiostakin ajallaan. Vaikka pilasivat kyllä hyvin alkaneen lukioni siten, että kirjoitin täysin alle tasoni aikoinaan. Ja jouduin käymään kouluni kaukana kotoa, samalla kun läskiperseet koulukiusaajat itsensä hyviksikin ihmisiksi luulleen ihan pokerilla jatkoi elämäänsä. Minulla taas vaati kaksi vuotta psykologillla käyntiä kasvattamattomien kakaroiden koulukiusaamisen kohteeksi joutumisesta toipumiseen, ja v*tusti perheeltäni myös omaa rahaa, koska en saanut mitään v*tun opintotukia lukion toisaalla käymiseen. Ja siten ne sittisontiaiset päätti alkaa kateellisiksi, kun pääsin yliopistoon ja aktiivisesti olleet ivaamassa minua aina, jos joutuu niihin ei- toivotusti törmäämään.


Älä sinä herjaa, koska monilla ihmisillä on sellaisia elämänkokemuksia, että vaatinut todella paljon kanttia vaikeuksista huolimatta pysyä edes kohtuullisen selväjärkisenä. Inhottaa tyypit, joilla ei mitään vaikeuksia elämässään ole ollut ja joiden suurin huoli on varmaan kynnen katkeaminen, että sitten auotte turpavärkkiänne sivistymättömästi jopa terveysaiheiden palstoilla.


Ja kiroitan just niinkuin tykkään. Mulla ei ole mitään velvollisuutta kirjoittaa ystävällisesti näkemieni viestien perusteella ja foorumilla, joka ei hoida valvontavelvollisuuttaan. Yksikään normaalisivistynyt ihminen ei ole sitä mieltä, että näiden palstojen keskustelu olisi asiallista. Oliskin kiva tietää, että mitä sanoo siihen Suomen laki, että saako foorumi ylläpitää terveysaiheen palstoja, jossa nettihäiriköt ainoastaan v*ttuilee havaitusti kaikenlaisista sairauksista kärsiville.


Taitaa olla joitakin v*tun natseja ne tyypit, jotka on tän foorumin jäseniä, kun kerran elementit on palstasta riippumatta foorumilla sitä sorttia, että kaikkea sivistystä vastaan kirjoittelevat tahallisesti. Ja penikoiden foorumi tää ei ole.

Voitte idiootit googlettaa, että mikä sairaus on paniikkihäiriö. Se ei ole sama sairaus, kuin sosiopatia.

Ja lisään vielä, että en koskaan yhtään ole tykännyt, että tällä foorumilla käymästäni palstasta riipumatta jokaisella palstalla mulle tuntemattomat anonyymit paskapäät kirjoittelee mun viesteihin ikään kuin olisin joku henkilö, kun en ole koskaan tänne mitään nimimerkkiä luonut, enkä siten koskaan kirjoittanut henkilöllä tahi esiintynyt henkilöllä. Kukas sitä nyt hulluille pään aukojille oikein tutustumismielessä alkaisi kirjoitella - ei kukaan, kun hyypiöt ei sen vertaa kunnioita, että ymmärtäisi olla herjaamatta julkisuudessa ihmistä, joka ei herjaajiensa henkilöistä mitään tiedä. Tää palsta vaan yksi muiden joukossa, kaikilla palstoillla minne täällä olen erehtynyt kirjoittamaan, olen joutunut lukemaan vain pelotelua ja uhkauksia ja häiriityneiden narsistien sekopäisiä nettikirjoituksia. Tää on kuitenkin julkinen foorumi, eli joku vastuu teilläkin naamohen aukojilla on siitä, että mitä te täällä julkisuudessa väitätte, vaikka toisin varmaan luulettekin.


Siis yhdenkään henkilöä en ole ikinä tiennyt, jonka kanssa olen täällä keskustelupalstoilla kirjoittanut. Ja siitä huolimatta paskapäät on kirjoitelleet mulle ikäänkuin paremmatkin tietäjät muka henkilöstäni ja muusta. Ykskin sekopäinen palsta tällä foorumilla oli aikoinaan täynnä pelkkää uhkaiua mua kohtaan - joku pikkusenkin narsistisempi olisi takuulla kävellyt poliisilaitokselle siitä, että joutuu olemaan herjaamisen uhri tuntemattomien taholta koko ajan julkisuudessa kirjoitellessaan tyystin tuntemattomien kanssa netin palstalla ja minäkin jätin rikosilmoituksen tekemättä ainoastaan siksi, että en kertakaikkiaan halua joutua mihinkään lähempiin tekemisiin hörhöjen kanssa, jotka on mua nettipalstakiusanneet tällasilla idioottipalstoila. Ei se silti mitään mukavaa ole ollut, että kun on mielenterveydeltään täysin terve, niin että joutuu kokemaan ahdistusta vain siksi, että tuntemattomat hörhöt herjaa www.suomi24.fi:ssa. Ainakin ne paskiaiset haluaisin nalkkiin, jotka asiatta syytteli minua täällä nettipalstahäiriköksi. Kyllä jokainen lukukykyinen osaa lukea, että kuka kirjotitaa normisti ja ketkä ainoastaan aukovat päätä ja harjoittavat identiteettilekkkejään herjaten viattomia.

Olkoot tämä teksti tässä.

oot kyl ihan sekasin :D

Naamas on sekasin, tä tä-huara

Moi! Mulla on ollut toi oire nyt sen 3 päivää. Voisitteko antaa vihjeitä miten sen saisi pois ?
- Kiitos vastauksista.

Mulla on ollut tämä jatkuva hengityksen tarkkailu nyt puoli vuotta enkä tiedä että miten tästä pääsis eroon.

Sama haluan tän pois haluan elää kunnolla enkä miettiä hengitystä voiko tää johtua stressistä vai onko mul joku sairaus

Mut saako tätä ongelmaa ikinä pois alko viime kesänä? En haluis mitää lääkkeitä enkä usko et on paniikkihäiriö koska ei oo puutumisia eikä kohtauksia

Hep! Tän takia tulin tänne. Tänään tuli niin kova paniikkikohtaus että ambulanssi jouduttiin tilaamaan.. Tosin menin sitten kotia ja nyt tuntuu juuri siltä että ei hengitä automaattisesti.

Kirjoitin nimimerkillä Hööh vuonna 2017 jatkuvasta hengityksen tarkkailusta. Syyksi paljastui pakko oireinen häiriö. Hengityksen tarkkailu on hävinnyt melkein kokonaan ja elämä on helpottunut.

Hei,
Kärsin tällähetkellä hengityksen tarkkailusta, ollut päällä n. 2 kuukautta. Tuli Sertralin lääkkeen lopetuksen yhteydessä. Nyt aloittanut sen uudelleen. Vittumainen vaiva. Itsellä neljäs kerta kun päällä. Aina se on kuitenkin pois lähtenyt. Viimeksi oli 2 viikkoa.