On se kumma, kun lähes poikkeuksetta uusien autojen testeissä ja koeajoissa tulee tämä sama ongelma esiin, nimittäin ohjaustuntuma. Mikä siinä mättää? Jopa hyvinkin hintavissa ja n.s. preemiumiu ajoneuvoissa tuntuu oleva usein sama vika.
Vetelee kiihdytyksissä, ei ole tuntumaa tiehen, epämääräinen, kaukainen ym.ym. Eikö sitä tämänpäivän insinöörit tosiaankaan osaa enää suunnitella kunnon ohjausta autoon? Viimeaikoina ainoa jonka ohjausta on kehuttu, on Dacia.
70 ja vielä 80-luvuilla useimmat autot osasivat kulkea suoralla tiellä suoraan ja tuntuma oli hyvä. Onko siis kehitys menossa takapakkia?
Vetelee kiihdytyksissä, ei ole tuntumaa tiehen, epämääräinen, kaukainen ym.ym. Eikö sitä tämänpäivän insinöörit tosiaankaan osaa enää suunnitella kunnon ohjausta autoon? Viimeaikoina ainoa jonka ohjausta on kehuttu, on Dacia.
70 ja vielä 80-luvuilla useimmat autot osasivat kulkea suoralla tiellä suoraan ja tuntuma oli hyvä. Onko siis kehitys menossa takapakkia?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Nykyauton kulutus 5,0, Dacian kulutus 8,0
Toisaalta huonoa ohjausta en ole tavannut enää vuosikausiin. En toisin ole ajanut kuin Peugeotilla, Skodalla, Fordilla, Toyotalla, Volvolla, VW:llä, Nissanilla, Chevyllä...
on kuin mikroautossa.
> 70 ja vielä 80-luvuilla useimmat autot osasivat kulkea suoralla tiellä suoraan ja tuntuma oli hyvä.
Eipä vielä 80-luvulla ollut monessakaan autossa ohjaustehostinta. Ei ollut tarvetta, kun keskikokoisetkin autot painoivat max. 1000 kg.
Nyt pikkuauto painaa 1100-1200 ja keskikokoinen 1300-1500 kg. Lisäksi renkaisiin on tullut jopa 50 mm lisää leveyttä, joten tehostus on välttämätön ja sehän väistämättä heikentää tuntumaa tiehen.
> Onko siis kehitys menossa takapakkia?
Tietyssä mielessä kyllä - kun autojen äänieristys ja muutenkin mukavuus paranee, ei kuljettajalle enää välity yhtä paljon tietoa alla olevan tien pinnan laadusta kuin jossain 80-luvun pikkukinnerissä.
Mutta suuntavakavuuden suhteen olet kyllä väärässä .... ei nykyautot (ainakaan kaikki) tarvitse jatkuvaa paimentamista. Isompi massa tuo vakautta ja onhan sekin osa tätä nykytyylistä kuljettajan käärimistä pumpuliin...
Nimittäin, 80-luvun autoista ainakin Toyota Tercel oli talvikeleillä yhtä suuntavakaa kuin varsi edellä heitetty vasara. Auto tykkäsi siis suoritella 180° käännöksiä teiden urista yms. ... vaikka etuvetoinen olikin.
Tietunto oli kyllä hyvä, siinä tunsi koko ajan, miten auto lipsuu puolelta toisella ja pyrkii koko ajan lähtemään lapasesta. En vaan osaa hirveästi kaivata tällaistakaan "aktiivisiuutta" ajamiseen.
Minkäs autolehden testaaja olet,vai luetko vain testejä?
Nykyaikaa on se, että ratin takana on tunnistin joka katso missä asennossa ratti on, ja raidetangoissa moottorit, jotka liikuttaa niitä.'
Toki voit ihan vapaasti ajaa 80 luvun paskoilla jossa ei ole tehostimia...
Onneksi nykyään saa vielä autoja joissa ei tuota ajotunnelmaa pilaavaa tehostinta ole. Uusia ja käytettyjä. Tehostin sopii sellasille joille autoilu on ajamista paikasta A paikkaan B madellen eivätkä ymmärrä mitään autonhallinnasta vaan sen hoitaa elektroniikka. Auton pitää heillä mennä suoraan silloinkun ratti on suoraan, ja kääntyä silloinkun rattia käännetään.
...ollut jo 90-luvun lopusta lähtien. Muutenkin Fordin alustat ovat urheilullisia. Miinuksena tietysti melu, joka johtuu pienistä välyksistä ja kovista puslista.
Toyotissa on ollut aikamoisia läskiohjausksia ja niitä pitää ohjata, että menevät suoraan.
Uudet Tojot ihan globaalia kamaa tunnoiltaan ja ominaisuuksiltaan. 80-luvun Carina Dx oli eka erinomainen tojo ajettavuudeltaan myös talvikelillä, oman aikansa huippu, paljon parempi kuin Jetta/Passat. Sen jälkeen Tojot ovat olleet täyttä kamaa mulkosilmä-rollaa lukuunottamatta. Kakkosavekin on erinomainen ajella jos kone 2-litrainen tai yli. ekat sähkövahvarit olivat tunnottomia, mutta nyt sähköpelitkin mukavia. Ei mitään ongelmaa talviliikenteessä. (muutaman Lapinreissun kokemuksella).
Itselläni ollut viisi Corollaa ja nyt Auris ja voin sanoa rehellisesti Toyotissa ovat parhaat ohjaukset. Tien tunto ja äänettlömyys ovat Toyotan merkkejä. Toyotat ovat vielä ne laadukkaimmat ei roiku ovet.
sit tuulipuku varasto kunnos...
Itekin olen monella tojotalla ajanut ja omistinkin vuoden -91 Carina kakkosen. Ihan hyviä autoja muuten, paitsi juuri ohjaus (vaatii koko ajan pientä paimentamista) ja ruosteongelmat. Enimmäkseen ajelen isoilla, vanhoilla takavetovolvoilla ja täytyy sanoa, että ohjaus on montakin luokkaa parempi; ei vaadi jatkuvaa pientä ohjailua.
Tojo-Tero ei paremmasta tiedä, koska muista ei ole kokemusta. Lisäksi Tojo-Tero suodattava ajattelu kääntää eduksi sen mistä Toyotaa yleisesti moititaan.
Jotta arvostelulla olisi jotain pohjaa, kannattaisi välillä testata, minkälaisia muut autot ovat. Olen minäkin Toyotilla ajellut, mutta en tunnista noita ominaisuuksia niissä muita paremmiksi, saati parhaimmiksi.
no en tiedä... Nyky autoni 2.5 vivaro on ohjaukseltaan huippua. Vaikka se on pakettiatuo niiin ei välitä sivutuulista juuri lainkaan. Kovalla puuskaisella sivutuulella ei tojotat mene motarilla ohi :-)
Edelleen paras ohjaustuntuma jonka olen kokenut on 1987 mallisessa fiat croma 2.0 turbo i.e.. Uskomattoman tarkka ja tunnokas ohjausvaikka autolla oli ajettu 360tkm.
On tullut ajettua jos jonkinlaista kulkinetta. Pahin oli 06 avensis farkku 1.6. Sillä ei kovalla tuulella paljoa yli sataa ajeltu.
Kallein auto, jota olen ajanut on jaguuar x-type 2.2D ja siinä ohjauksen keskialue oli pikkusen epämääräinen.
Kokemukseni mukaan yleensä eurooppalaiset autot ovat tunnokkaita ja japsiräpsyt tunnottomia. Tosin en ole mazda 6 ja accordia kokeillut.
Mua on pistänyt silmään sellainen ilmiö, että tuulisella säällä suoralla moottoritiellä Mazdan kutoset seilaavat edestakaisin. Ihmekös tuo, kun ottaa huomioon minkälainen läskialusta ja löysä ohjaus kuutosessa on, nimimerkillä "koeajanut 60 km".
Onneksi Fordia ei tarvitse ohjata kuin mutkissa.
Samoja autojahan ne Fordit ja Mazdat ovat.