Ihmisen kuva

Ajattoman rakkauden vanavedessä
kulkea sen edessä jota ei voi pysäyttää..

eteenpäin pysähtyen ja siihen vain jälki jää
kun ei tietää voi tuskan määrää
jos pimeyden verkot ympärille kutoo
rakkauden varjot pois putoo..

niin niin

Missä valo sydänten joita kauneus ja ilo toi yhtehen?..

ajattoman rakkaudenko tähden
luovuin itsestäni hänen tähden

ei elämää.. ei ei henkeä ollenkaan
jos ilman rakkautta sydämeni jää

runis kirjoitti:

Ajattoman rakkauden vanavedessä
kulkea sen edessä jota ei voi pysäyttää..

eteenpäin pysähtyen ja siihen vain jälki jää
kun ei tietää voi tuskan määrää
jos pimeyden verkot ympärille kutoo
rakkauden varjot pois putoo..

niin niin

Missä valo sydänten joita kauneus ja ilo toi yhtehen?..

ajattoman rakkaudenko tähden
luovuin itsestäni hänen tähden

ei elämää.. ei ei henkeä ollenkaan
jos ilman rakkautta sydämeni jää

katso, valo syttyi, se loistaa,se toistaa säkeitä
kuuntele, aika alkoi, se kuluu, se kulkee säikeitä
katso ja kuule, ei nyt kuulu, ei nyt näy räikeitä
ovat sammuneet, ovat tauonneet ja ovat kaikonneet
kosketa käsin ilmaa, haro sitä, se lämpöä väreilee
jo tunnustele tunnolla elämää, vaikka se äkeilee
ja lopulta kuitenkin rakkaus, uuden hengen elättää

Trubaduuri kirjoitti:

katso, valo syttyi, se loistaa,se toistaa säkeitä
kuuntele, aika alkoi, se kuluu, se kulkee säikeitä
katso ja kuule, ei nyt kuulu, ei nyt näy räikeitä
ovat sammuneet, ovat tauonneet ja ovat kaikonneet
kosketa käsin ilmaa, haro sitä, se lämpöä väreilee
jo tunnustele tunnolla elämää, vaikka se äkeilee
ja lopulta kuitenkin rakkaus, uuden hengen elättää

Ilmasta tyhjää hapuillen
käy tietä ihminen eksyen

jos pintaa ei haroen
löydä ja mitään varoen

jatkaa matkaa

tietä epäilyksien
niin ilmaako kaikki vaan?
tahtoo tahtoo koskettaa

tuntea pinnassa herkän väreilyn siinä missä kosketus tuo syvemmän tien
kohti sinne mistä kaikki alkaa
tietääkö kukaan?..

vai vai yksinkö pompin vain tasajalkaa

ilmasta tyhjää hapuillen
kosketusta pintaa varoen

ei pelkää enää ei
puhtauden ilma pois kaiken lian vei

elämä kulkee veden aalloille hetken
myrskyn seasta löytää
myös seesteisen hetken

Korkeammasta ilmasta
elämän hengen virrasta

jonka olen kuullut jo hyvin pitkän ajan jälkeen.
Kun meillä oli kyseessä lyhyitä määritelmiä eri
aiheista. Niin muistan kuinka eräs kaveri teki
erittäin lyhyen määritelmän Rakkaudesta! se kuuluu
näin
RAKKAUS ON SISÄISTÄ KUTINAA JOTA EI VOI RAAPIA.

Ystävyydellä Aramis ::

se ei ole sinnepäinkään.

.pp. kirjoitti:

se ei ole sinnepäinkään.

..sie .pp., mitä on mielestäsi rakkaus?

runis kirjoitti:

..sie .pp., mitä on mielestäsi rakkaus?

Sana jota viljellään täällä runsain mitoin, usein edes tietämättä mitä tuo sana pitää sisällään?

Sana rakkaus pitää sisällään sekä arvot että tunteet.
Se on sekä filosofinen, että psykolooginen, tunnetta luova psyykkinen prosessi.
Arvot nähdään filosofisena, egoismina, epäitsekkyytenä, lähimmäisen rakkautena, eli pyyteettömyytenä, mielihyvää, hyötyä tuottavana, ”totuutena” jne.
Tai
tunnetta tuottavana ja luovana ja fysiologisia muutoksia tuottavana, romanttisena, intohimoisena, jne. asiana, mikä sitten tulkitaan rakkaudeksi.
Rakkauden eri muotoja voidaan sitten määritellä sen mukaan mitä eri komponentteja siinä on läsnä, tai mitkä siitä puuttuvat.
Onko rakkautta, esm, pitäminen = läheisyys, ihastuminen = intohimo, kiintymys = läheisyys, sitoutuminen, palvonta, huuma, näitä kaikkia kuvataan myös rakkaudessa usein.
Rakkaussuhteessa on yleensä kaksi osapuolta, jolloin kummallakin on oma kuvansa siitä, onko se joko vähäinen, sopiva tai liiallinen.
Tunnekohdetta ihannoidaan, luodaan odotuksia onnen tuonnista, se luo tarpeita, odotuksia, yleensä sitä enemmän, mitä omassa itsearvostuksessa on puutteita, se aiheuttaa yhdeksi tulemisen tarpeita ja halua olla rakastetun kaltainen.
Rakastuminen luo riippuvuutta rakastetusta.
Rakastuneella on halu toimia niin, että pääsisi lähelle rakkauden kohdetta., siihen liittyy uskomista, luottamista, ja
toiselle antautumista.
Rakastuminen on odotuksia sen ainutlaatuisuudesta, sekä vaatimusta tulla hyväksytyksi ja valituksi.
Se on kokemuksena aito.

Mitkä sitten ovat syyt rakastumiseen ja miten se vaikuttaa?

Syitä voidaan etsiä evoluuttiosta käsin, että kulttuurievoluuttiosta.
Romanttisen rakkauden taustalta löytyy paritteluun pääsy ja lisääntyminen.
Kiintymisrakkauden taustalla on varmistaa jälkeläinen ja sen kehitys, varsinkin urospuolisella oliolla.
Äidinrakkaus taas vaikuttaa aivoihin, rakastuminen ja äidinrakkaus on palkitsevia kokemuksia, jotka ovat yhteydessä lajin säilymiseen.
Vauvan ja rakastetun näkeminen aktivoivat aivosoluja, jotka yhdistetään mielihyvää ja rakkautta tuottavaan oksitosiiniin.
Samalla ne osat aivoista passivoituvat, jotka yhdistetään kielteisiin arvoihin ja kriittiseen ajatteluun. (rakkaus on sokea)
Seksuaalinen rakkaus on siis molekyylitoimintaa, eli eräänlaista ”rakkauden kemiaa”, eli androgeenien, estrogeenien, adrenaalin, oksitosiinin jne, toimintaa aivojen hermosoluissa.
Romanssi, intohimo, ihastus, hullaannus on tunnetta joka tuottaa voimakaita emotioita, kuten mielihyvää ja onnea.
Myös ”ikuisen”, eli elinikäisen parisuhteen ja hetkellisen parisuhteen vaikuttava tekijä on molekyylit, oksitosiini ja vasopressiini, naaraalla ja koiraalla ja niiden määrien vaihtelu.
Oksitosiini on romanttiseen ja hoivaavaan käytökseen vaikuttava ja vasopressiini viettiin vaikuttava molekyyli jotka vaikuttavat aivojen mielihyväkeskuksessa ja laukaisee toiminnon ja voi aiheuttaa myös riippuvuutta.
Feromonit laukaisevat vietin, eli rakastumisen ja sen aisti sijaitsee nenässä, ei kuitenkaan ole sama hajuaistin kanssa.
Ainetta erittyy ihmisestä sisältäen nais- ja mieshormoonien, estrogeenin ja testrogeenien molekyylejä.
Rakastuminen on siis kemiallista, molekyylien aiheuttamaa, mielihyväkeskuksessa vaikuttava tunne tila.

Platon sanoi aikoinaan, ”kukaan ei kaipaa sellaista, mitä ei luule itseltään puuttuvan”.
Voiko siis rakastua, jos on tyytyväinen siihen mitä hänellä jo on, ja siihen mikä hän on?
Tai voiko rakkaus kumpua depressiosta, eli puutteesta löytää ”arjesta” arvokasta?
Nämä ovat arvoihin liittyviä filosofisia rakkauden muotoja.
Voiko siis narsissi rakastua, kun hän rakastaa jo itseään, häneltähän ei rakkautta puutu?
Silloin rakkauden kohteen täytyisi sisältää tai olla jotakin, mitä rakastajalla itsellään ei ole?
Silloin rakastaminen on intensionaalinen suhde, eli jos rakastat jota kuta, niin rakkauden kohde ei ole toinen sinänsä, vaan pikemmin rakastuneen odotusten, toiveiden ja uskomusten mielikuva rakastetusta, siis se millaisena rakastettu näyttäytyy rakastuneelle.

Rakkauden puuttuminen, ellei hän saa ”kemiallista” rakkauden kokemista, pistää ihmisen hakemaan arvoihin nojaavaa rakkautta, kuten kiintymys, eli läheisyys, sitoutuminen, palvonta jne.
Tällä voi kuvata myös eräitten uskovaisten rakkautta esm, ”Jumalaansa tai ”Jeesukseen”.
Mielenkiintoiseksi asian tekee heillä jotka elävät parisuhteessa, ja sanovat rakastavansa toisiaan ja ”Jumalaansa”, toinenhan on ”kemiallinen” rakkaussuhde ja toinen arvoihin nojaava suhde?
Kumpi herättää voimakkaamman tunteen, vai onko toinen vain vietti suhde kiintymyksineen ja mihin sitten uskon rakkaussuhde nojaa? Kysymys kuuluukin, kumpi aiheuttaa suuremman hurmoksen, usko vai vietti ja kiintymys?
Vastatkoon siihen uskovaiset itse jos osaavat?

Mitä sitten voisi olla ”Jumalan rakkaus”?
Onko se sama kuin isän tai äidin rakkaus lapseensa, tai jonkin tekijän rakkaussuhde omiin tuotteisiinsa, kuten esm, taiteilijan suhde teoksiinsa? No ei ainakaan äidin rakkautta lapsiinsa joka on osin ”kemiallinen rakkaus”.
Entä Isän rakkaus? Sehän voi perustua kiintymykseen jälkeläisiinsä ja niiden kehitykseen varmistamiseen. Tällaiseen tunteeseen voi kyllä liittyä ylpeyden ohella turhamaisuutta ja itserakkautta?
Isä voi rakastaa lapsessa sitä mikä on häntä itseään, mutta mitä se olisi, osin ainakin itserakkautta?
???

:pp. kirjoitti:

Sana jota viljellään täällä runsain mitoin, usein edes tietämättä mitä tuo sana pitää sisällään?

Sana rakkaus pitää sisällään sekä arvot että tunteet.
Se on sekä filosofinen, että psykolooginen, tunnetta luova psyykkinen prosessi.
Arvot nähdään filosofisena, egoismina, epäitsekkyytenä, lähimmäisen rakkautena, eli pyyteettömyytenä, mielihyvää, hyötyä tuottavana, ”totuutena” jne.
Tai
tunnetta tuottavana ja luovana ja fysiologisia muutoksia tuottavana, romanttisena, intohimoisena, jne. asiana, mikä sitten tulkitaan rakkaudeksi.
Rakkauden eri muotoja voidaan sitten määritellä sen mukaan mitä eri komponentteja siinä on läsnä, tai mitkä siitä puuttuvat.
Onko rakkautta, esm, pitäminen = läheisyys, ihastuminen = intohimo, kiintymys = läheisyys, sitoutuminen, palvonta, huuma, näitä kaikkia kuvataan myös rakkaudessa usein.
Rakkaussuhteessa on yleensä kaksi osapuolta, jolloin kummallakin on oma kuvansa siitä, onko se joko vähäinen, sopiva tai liiallinen.
Tunnekohdetta ihannoidaan, luodaan odotuksia onnen tuonnista, se luo tarpeita, odotuksia, yleensä sitä enemmän, mitä omassa itsearvostuksessa on puutteita, se aiheuttaa yhdeksi tulemisen tarpeita ja halua olla rakastetun kaltainen.
Rakastuminen luo riippuvuutta rakastetusta.
Rakastuneella on halu toimia niin, että pääsisi lähelle rakkauden kohdetta., siihen liittyy uskomista, luottamista, ja
toiselle antautumista.
Rakastuminen on odotuksia sen ainutlaatuisuudesta, sekä vaatimusta tulla hyväksytyksi ja valituksi.
Se on kokemuksena aito.

Mitkä sitten ovat syyt rakastumiseen ja miten se vaikuttaa?

Syitä voidaan etsiä evoluuttiosta käsin, että kulttuurievoluuttiosta.
Romanttisen rakkauden taustalta löytyy paritteluun pääsy ja lisääntyminen.
Kiintymisrakkauden taustalla on varmistaa jälkeläinen ja sen kehitys, varsinkin urospuolisella oliolla.
Äidinrakkaus taas vaikuttaa aivoihin, rakastuminen ja äidinrakkaus on palkitsevia kokemuksia, jotka ovat yhteydessä lajin säilymiseen.
Vauvan ja rakastetun näkeminen aktivoivat aivosoluja, jotka yhdistetään mielihyvää ja rakkautta tuottavaan oksitosiiniin.
Samalla ne osat aivoista passivoituvat, jotka yhdistetään kielteisiin arvoihin ja kriittiseen ajatteluun. (rakkaus on sokea)
Seksuaalinen rakkaus on siis molekyylitoimintaa, eli eräänlaista ”rakkauden kemiaa”, eli androgeenien, estrogeenien, adrenaalin, oksitosiinin jne, toimintaa aivojen hermosoluissa.
Romanssi, intohimo, ihastus, hullaannus on tunnetta joka tuottaa voimakaita emotioita, kuten mielihyvää ja onnea.
Myös ”ikuisen”, eli elinikäisen parisuhteen ja hetkellisen parisuhteen vaikuttava tekijä on molekyylit, oksitosiini ja vasopressiini, naaraalla ja koiraalla ja niiden määrien vaihtelu.
Oksitosiini on romanttiseen ja hoivaavaan käytökseen vaikuttava ja vasopressiini viettiin vaikuttava molekyyli jotka vaikuttavat aivojen mielihyväkeskuksessa ja laukaisee toiminnon ja voi aiheuttaa myös riippuvuutta.
Feromonit laukaisevat vietin, eli rakastumisen ja sen aisti sijaitsee nenässä, ei kuitenkaan ole sama hajuaistin kanssa.
Ainetta erittyy ihmisestä sisältäen nais- ja mieshormoonien, estrogeenin ja testrogeenien molekyylejä.
Rakastuminen on siis kemiallista, molekyylien aiheuttamaa, mielihyväkeskuksessa vaikuttava tunne tila.

Platon sanoi aikoinaan, ”kukaan ei kaipaa sellaista, mitä ei luule itseltään puuttuvan”.
Voiko siis rakastua, jos on tyytyväinen siihen mitä hänellä jo on, ja siihen mikä hän on?
Tai voiko rakkaus kumpua depressiosta, eli puutteesta löytää ”arjesta” arvokasta?
Nämä ovat arvoihin liittyviä filosofisia rakkauden muotoja.
Voiko siis narsissi rakastua, kun hän rakastaa jo itseään, häneltähän ei rakkautta puutu?
Silloin rakkauden kohteen täytyisi sisältää tai olla jotakin, mitä rakastajalla itsellään ei ole?
Silloin rakastaminen on intensionaalinen suhde, eli jos rakastat jota kuta, niin rakkauden kohde ei ole toinen sinänsä, vaan pikemmin rakastuneen odotusten, toiveiden ja uskomusten mielikuva rakastetusta, siis se millaisena rakastettu näyttäytyy rakastuneelle.

Rakkauden puuttuminen, ellei hän saa ”kemiallista” rakkauden kokemista, pistää ihmisen hakemaan arvoihin nojaavaa rakkautta, kuten kiintymys, eli läheisyys, sitoutuminen, palvonta jne.
Tällä voi kuvata myös eräitten uskovaisten rakkautta esm, ”Jumalaansa tai ”Jeesukseen”.
Mielenkiintoiseksi asian tekee heillä jotka elävät parisuhteessa, ja sanovat rakastavansa toisiaan ja ”Jumalaansa”, toinenhan on ”kemiallinen” rakkaussuhde ja toinen arvoihin nojaava suhde?
Kumpi herättää voimakkaamman tunteen, vai onko toinen vain vietti suhde kiintymyksineen ja mihin sitten uskon rakkaussuhde nojaa? Kysymys kuuluukin, kumpi aiheuttaa suuremman hurmoksen, usko vai vietti ja kiintymys?
Vastatkoon siihen uskovaiset itse jos osaavat?

Mitä sitten voisi olla ”Jumalan rakkaus”?
Onko se sama kuin isän tai äidin rakkaus lapseensa, tai jonkin tekijän rakkaussuhde omiin tuotteisiinsa, kuten esm, taiteilijan suhde teoksiinsa? No ei ainakaan äidin rakkautta lapsiinsa joka on osin ”kemiallinen rakkaus”.
Entä Isän rakkaus? Sehän voi perustua kiintymykseen jälkeläisiinsä ja niiden kehitykseen varmistamiseen. Tällaiseen tunteeseen voi kyllä liittyä ylpeyden ohella turhamaisuutta ja itserakkautta?
Isä voi rakastaa lapsessa sitä mikä on häntä itseään, mutta mitä se olisi, osin ainakin itserakkautta?
???

Voi Hyvä Sylvi :pp., mikä analyysi !
Kyllä sinä nyt olet jotain kirjoja lukenut turhan tarkasti, olisit senkin ajan käyttänyt käytännön harjoitteluun !
Samaa ammattitautia on kyllä minullakin, tulee toisinaan huomauteltua emännälle että taloustöitä voisi tehostaa käyttämällä teollisuudessa tavallista pla.pla.plahaa.
Ei ole viisasta sellainen huomauttelu, saa hyvin äkkiä komennon pölynimurin kuljettajaksi.

Mitä on rakkaus ?? Kysymyksen voi esittää muille, mielenkiinnosta, mutta jos se täytyy esittää itselleen, silloin on elämä jotakin vailla.

:pp. kirjoitti:

Sana jota viljellään täällä runsain mitoin, usein edes tietämättä mitä tuo sana pitää sisällään?

Sana rakkaus pitää sisällään sekä arvot että tunteet.
Se on sekä filosofinen, että psykolooginen, tunnetta luova psyykkinen prosessi.
Arvot nähdään filosofisena, egoismina, epäitsekkyytenä, lähimmäisen rakkautena, eli pyyteettömyytenä, mielihyvää, hyötyä tuottavana, ”totuutena” jne.
Tai
tunnetta tuottavana ja luovana ja fysiologisia muutoksia tuottavana, romanttisena, intohimoisena, jne. asiana, mikä sitten tulkitaan rakkaudeksi.
Rakkauden eri muotoja voidaan sitten määritellä sen mukaan mitä eri komponentteja siinä on läsnä, tai mitkä siitä puuttuvat.
Onko rakkautta, esm, pitäminen = läheisyys, ihastuminen = intohimo, kiintymys = läheisyys, sitoutuminen, palvonta, huuma, näitä kaikkia kuvataan myös rakkaudessa usein.
Rakkaussuhteessa on yleensä kaksi osapuolta, jolloin kummallakin on oma kuvansa siitä, onko se joko vähäinen, sopiva tai liiallinen.
Tunnekohdetta ihannoidaan, luodaan odotuksia onnen tuonnista, se luo tarpeita, odotuksia, yleensä sitä enemmän, mitä omassa itsearvostuksessa on puutteita, se aiheuttaa yhdeksi tulemisen tarpeita ja halua olla rakastetun kaltainen.
Rakastuminen luo riippuvuutta rakastetusta.
Rakastuneella on halu toimia niin, että pääsisi lähelle rakkauden kohdetta., siihen liittyy uskomista, luottamista, ja
toiselle antautumista.
Rakastuminen on odotuksia sen ainutlaatuisuudesta, sekä vaatimusta tulla hyväksytyksi ja valituksi.
Se on kokemuksena aito.

Mitkä sitten ovat syyt rakastumiseen ja miten se vaikuttaa?

Syitä voidaan etsiä evoluuttiosta käsin, että kulttuurievoluuttiosta.
Romanttisen rakkauden taustalta löytyy paritteluun pääsy ja lisääntyminen.
Kiintymisrakkauden taustalla on varmistaa jälkeläinen ja sen kehitys, varsinkin urospuolisella oliolla.
Äidinrakkaus taas vaikuttaa aivoihin, rakastuminen ja äidinrakkaus on palkitsevia kokemuksia, jotka ovat yhteydessä lajin säilymiseen.
Vauvan ja rakastetun näkeminen aktivoivat aivosoluja, jotka yhdistetään mielihyvää ja rakkautta tuottavaan oksitosiiniin.
Samalla ne osat aivoista passivoituvat, jotka yhdistetään kielteisiin arvoihin ja kriittiseen ajatteluun. (rakkaus on sokea)
Seksuaalinen rakkaus on siis molekyylitoimintaa, eli eräänlaista ”rakkauden kemiaa”, eli androgeenien, estrogeenien, adrenaalin, oksitosiinin jne, toimintaa aivojen hermosoluissa.
Romanssi, intohimo, ihastus, hullaannus on tunnetta joka tuottaa voimakaita emotioita, kuten mielihyvää ja onnea.
Myös ”ikuisen”, eli elinikäisen parisuhteen ja hetkellisen parisuhteen vaikuttava tekijä on molekyylit, oksitosiini ja vasopressiini, naaraalla ja koiraalla ja niiden määrien vaihtelu.
Oksitosiini on romanttiseen ja hoivaavaan käytökseen vaikuttava ja vasopressiini viettiin vaikuttava molekyyli jotka vaikuttavat aivojen mielihyväkeskuksessa ja laukaisee toiminnon ja voi aiheuttaa myös riippuvuutta.
Feromonit laukaisevat vietin, eli rakastumisen ja sen aisti sijaitsee nenässä, ei kuitenkaan ole sama hajuaistin kanssa.
Ainetta erittyy ihmisestä sisältäen nais- ja mieshormoonien, estrogeenin ja testrogeenien molekyylejä.
Rakastuminen on siis kemiallista, molekyylien aiheuttamaa, mielihyväkeskuksessa vaikuttava tunne tila.

Platon sanoi aikoinaan, ”kukaan ei kaipaa sellaista, mitä ei luule itseltään puuttuvan”.
Voiko siis rakastua, jos on tyytyväinen siihen mitä hänellä jo on, ja siihen mikä hän on?
Tai voiko rakkaus kumpua depressiosta, eli puutteesta löytää ”arjesta” arvokasta?
Nämä ovat arvoihin liittyviä filosofisia rakkauden muotoja.
Voiko siis narsissi rakastua, kun hän rakastaa jo itseään, häneltähän ei rakkautta puutu?
Silloin rakkauden kohteen täytyisi sisältää tai olla jotakin, mitä rakastajalla itsellään ei ole?
Silloin rakastaminen on intensionaalinen suhde, eli jos rakastat jota kuta, niin rakkauden kohde ei ole toinen sinänsä, vaan pikemmin rakastuneen odotusten, toiveiden ja uskomusten mielikuva rakastetusta, siis se millaisena rakastettu näyttäytyy rakastuneelle.

Rakkauden puuttuminen, ellei hän saa ”kemiallista” rakkauden kokemista, pistää ihmisen hakemaan arvoihin nojaavaa rakkautta, kuten kiintymys, eli läheisyys, sitoutuminen, palvonta jne.
Tällä voi kuvata myös eräitten uskovaisten rakkautta esm, ”Jumalaansa tai ”Jeesukseen”.
Mielenkiintoiseksi asian tekee heillä jotka elävät parisuhteessa, ja sanovat rakastavansa toisiaan ja ”Jumalaansa”, toinenhan on ”kemiallinen” rakkaussuhde ja toinen arvoihin nojaava suhde?
Kumpi herättää voimakkaamman tunteen, vai onko toinen vain vietti suhde kiintymyksineen ja mihin sitten uskon rakkaussuhde nojaa? Kysymys kuuluukin, kumpi aiheuttaa suuremman hurmoksen, usko vai vietti ja kiintymys?
Vastatkoon siihen uskovaiset itse jos osaavat?

Mitä sitten voisi olla ”Jumalan rakkaus”?
Onko se sama kuin isän tai äidin rakkaus lapseensa, tai jonkin tekijän rakkaussuhde omiin tuotteisiinsa, kuten esm, taiteilijan suhde teoksiinsa? No ei ainakaan äidin rakkautta lapsiinsa joka on osin ”kemiallinen rakkaus”.
Entä Isän rakkaus? Sehän voi perustua kiintymykseen jälkeläisiinsä ja niiden kehitykseen varmistamiseen. Tällaiseen tunteeseen voi kyllä liittyä ylpeyden ohella turhamaisuutta ja itserakkautta?
Isä voi rakastaa lapsessa sitä mikä on häntä itseään, mutta mitä se olisi, osin ainakin itserakkautta?
???

... viesti siis. :)

Lasse kirjoitti:

Voi Hyvä Sylvi :pp., mikä analyysi !
Kyllä sinä nyt olet jotain kirjoja lukenut turhan tarkasti, olisit senkin ajan käyttänyt käytännön harjoitteluun !
Samaa ammattitautia on kyllä minullakin, tulee toisinaan huomauteltua emännälle että taloustöitä voisi tehostaa käyttämällä teollisuudessa tavallista pla.pla.plahaa.
Ei ole viisasta sellainen huomauttelu, saa hyvin äkkiä komennon pölynimurin kuljettajaksi.

Mitä on rakkaus ?? Kysymyksen voi esittää muille, mielenkiinnosta, mutta jos se täytyy esittää itselleen, silloin on elämä jotakin vailla.

tässä iässä sitä on ehtinyt harjoittaa käytännön harjoittelua, enempi kuin tarpeeksi, vaikka itse sen sanonkin, eli nyt on aikaa ajatteluunkin siitä, miksi on tehnyt sitä mitä on tehnyt ja tuntenut.
Ja jos et huomannut kysymyshän esitettiin minulle, johon siis vastasin parhaan taitoni ja tietämykseni mukaisesti.
Jos olet jostakin erimieltä, niin perustele miksi, niin voimme jatkaa keskustelua siitä sitten?

Muuten, kyllä minä ennemmin kuitenkin käytän pölynimuria kuin moppia, jos valita tarvitsee, sekin, että auttelee emäntää joskus, voi olla jonkinlaista rakkautta?

Missukka kirjoitti:

... viesti siis. :)

mutta ymmärsitkö sanaakaan siitä?

:pp. kirjoitti:

mutta ymmärsitkö sanaakaan siitä?

jotain

:pp. kirjoitti:

tässä iässä sitä on ehtinyt harjoittaa käytännön harjoittelua, enempi kuin tarpeeksi, vaikka itse sen sanonkin, eli nyt on aikaa ajatteluunkin siitä, miksi on tehnyt sitä mitä on tehnyt ja tuntenut.
Ja jos et huomannut kysymyshän esitettiin minulle, johon siis vastasin parhaan taitoni ja tietämykseni mukaisesti.
Jos olet jostakin erimieltä, niin perustele miksi, niin voimme jatkaa keskustelua siitä sitten?

Muuten, kyllä minä ennemmin kuitenkin käytän pölynimuria kuin moppia, jos valita tarvitsee, sekin, että auttelee emäntää joskus, voi olla jonkinlaista rakkautta?

tässä iässä sitä on ehtinyt harjoittaa käytännön harjoittelua, enempi kuin tarpeeksi >>

Minä taas en tunnu koskaan saavan herkusta tarpeekseni, painopiste vaan on iän mukana siirtynyt fyysiseltä puolelta kaikenlaiseen muuhun hempeilyyn.

Missukka kirjoitti:

jotain

sekin, kuin tyhjää?

Lasse kirjoitti:

tässä iässä sitä on ehtinyt harjoittaa käytännön harjoittelua, enempi kuin tarpeeksi >>

Minä taas en tunnu koskaan saavan herkusta tarpeekseni, painopiste vaan on iän mukana siirtynyt fyysiseltä puolelta kaikenlaiseen muuhun hempeilyyn.

>>>Anteeksi vain että sekaannuin keskusteluusi, tulee oltua toisinaan sopimattoman impulssiivinen>Minä taas en tunnu koskaan saavan herkusta tarpeekseni, painopiste vaan on iän mukana siirtynyt fyysiseltä puolelta kaikenlaiseen muuhun hempeilyyn.

:pp. kirjoitti:

sekin, kuin tyhjää?

Tuo oli sun näppikseltä ilmeisesti kohteliaisuus.

Vielä viestistäsi: osiota itserakkaudesta jäin kaipaamaan.

Mistä olet oppinut tuon ihmisiä "kunnioittavan" asenteesi?

Missukka kirjoitti:

Tuo oli sun näppikseltä ilmeisesti kohteliaisuus.

Vielä viestistäsi: osiota itserakkaudesta jäin kaipaamaan.

Mistä olet oppinut tuon ihmisiä "kunnioittavan" asenteesi?

sen itserakkauden sinne "Jumalaa" käsittelevään osaan ja uskovaisille vastattavaksi, jos et sattunut huomaamaan?
Tosin kysyinhän siinä, voiko narsistinen ihminen rakastua, kun hän jo rakastaa itseään ja kukaanhan ei kaipaa sellaista mitä itsellään jo on?
Eikös itserakkaalla ole jo rakkaus, ja samaten voiko ihmiseen rakastunut tai itserakas sitten viellä rakastua "jumalaankin"?

>>Mistä olet oppinut tuon ihmisiä "kunnioittavan" asenteesi?

:pp. kirjoitti:

sen itserakkauden sinne "Jumalaa" käsittelevään osaan ja uskovaisille vastattavaksi, jos et sattunut huomaamaan?
Tosin kysyinhän siinä, voiko narsistinen ihminen rakastua, kun hän jo rakastaa itseään ja kukaanhan ei kaipaa sellaista mitä itsellään jo on?
Eikös itserakkaalla ole jo rakkaus, ja samaten voiko ihmiseen rakastunut tai itserakas sitten viellä rakastua "jumalaankin"?

>>Mistä olet oppinut tuon ihmisiä "kunnioittavan" asenteesi?

Kaipailin syy-yhteyksiä tai muuta tutkittua ja teoreettista.

"Eikös itserakkaalla ole jo rakkaus, ja samaten voiko ihmiseen rakastunut tai itserakas sitten viellä rakastua "jumalaankin"?"

Olettaisin ettei voi. Koska itserakas katselee aina peiliin ja näkee pääosassa itsensä, eikä ikkunaan, josta näkyy muu olevainen.

"Eiköhän se ole kulttuurisidonnaista?"

Ei ainakaan minun työpaikalla eikä ystäväpiirissä. Kummassakin tosin on aika matkustelevaista porukkaa, jos sillä nyt on jotain merkitystä, mitä en kyllä usko.

Missukka kirjoitti:

Kaipailin syy-yhteyksiä tai muuta tutkittua ja teoreettista.

"Eikös itserakkaalla ole jo rakkaus, ja samaten voiko ihmiseen rakastunut tai itserakas sitten viellä rakastua "jumalaankin"?"

Olettaisin ettei voi. Koska itserakas katselee aina peiliin ja näkee pääosassa itsensä, eikä ikkunaan, josta näkyy muu olevainen.

"Eiköhän se ole kulttuurisidonnaista?"

Ei ainakaan minun työpaikalla eikä ystäväpiirissä. Kummassakin tosin on aika matkustelevaista porukkaa, jos sillä nyt on jotain merkitystä, mitä en kyllä usko.

>>>>>Mistä olet oppinut tuon ihmisiä "kunnioittavan" asenteesi?

Eiköhän se ole kulttuurisidonnaista?

Ei ainakaan minun työpaikalla eikä ystäväpiirissä. Kummassakin tosin on aika matkustelevaista porukkaa, jos sillä nyt on jotain merkitystä, mitä en kyllä usko.>Kaipailin syy-yhteyksiä tai muuta tutkittua ja teoreettista.

Missukka kirjoitti:

Kaipailin syy-yhteyksiä tai muuta tutkittua ja teoreettista.

"Eikös itserakkaalla ole jo rakkaus, ja samaten voiko ihmiseen rakastunut tai itserakas sitten viellä rakastua "jumalaankin"?"

Olettaisin ettei voi. Koska itserakas katselee aina peiliin ja näkee pääosassa itsensä, eikä ikkunaan, josta näkyy muu olevainen.

"Eiköhän se ole kulttuurisidonnaista?"

Ei ainakaan minun työpaikalla eikä ystäväpiirissä. Kummassakin tosin on aika matkustelevaista porukkaa, jos sillä nyt on jotain merkitystä, mitä en kyllä usko.

>>>>>Mistä olet oppinut tuon ihmisiä "kunnioittavan" asenteesi?

Eiköhän se ole kulttuurisidonnaista?

Ei ainakaan minun työpaikalla eikä ystäväpiirissä. Kummassakin tosin on aika matkustelevaista porukkaa, jos sillä nyt on jotain merkitystä, mitä en kyllä usko.>Kaipailin syy-yhteyksiä tai muuta tutkittua ja teoreettista.

:pp. kirjoitti:

>>>>>Mistä olet oppinut tuon ihmisiä "kunnioittavan" asenteesi?

Eiköhän se ole kulttuurisidonnaista?

Ei ainakaan minun työpaikalla eikä ystäväpiirissä. Kummassakin tosin on aika matkustelevaista porukkaa, jos sillä nyt on jotain merkitystä, mitä en kyllä usko.>Kaipailin syy-yhteyksiä tai muuta tutkittua ja teoreettista.

Pieni vinkki: lainausmerkki sanan ympärillä muuttaa merkityksen päinvastaiseksi.

Ystäväpiirissäni on yksi rasisti, ystävättäreni aviomies - lestadiolaisten vanhempien ateistilapsi.

"Onko muuten kovakin puute tuon rakkauden suhteen, kun olet niin kiinostunut, vai haluaatko vain tietää, miksi olet rakastunut?"

Ei/en mitenkään erityisesti, rakkaus kiinnostaa aina. Sun teksti oli tuttua huttua, mutta piristävä.

Viikonloppuja!

Missukka kirjoitti:

Pieni vinkki: lainausmerkki sanan ympärillä muuttaa merkityksen päinvastaiseksi.

Ystäväpiirissäni on yksi rasisti, ystävättäreni aviomies - lestadiolaisten vanhempien ateistilapsi.

"Onko muuten kovakin puute tuon rakkauden suhteen, kun olet niin kiinostunut, vai haluaatko vain tietää, miksi olet rakastunut?"

Ei/en mitenkään erityisesti, rakkaus kiinnostaa aina. Sun teksti oli tuttua huttua, mutta piristävä.

Viikonloppuja!

>>Pieni vinkki: lainausmerkki sanan ympärillä muuttaa merkityksen päinvastaiseksi.>Ystäväpiirissäni on yksi rasisti, ystävättäreni aviomies - lestadiolaisten vanhempien ateistilapsi.>Ei/en mitenkään erityisesti, rakkaus kiinnostaa aina. Sun teksti oli tuttua huttua, mutta piristävä.

:pp. kirjoitti:

>>Pieni vinkki: lainausmerkki sanan ympärillä muuttaa merkityksen päinvastaiseksi.>Ystäväpiirissäni on yksi rasisti, ystävättäreni aviomies - lestadiolaisten vanhempien ateistilapsi.>Ei/en mitenkään erityisesti, rakkaus kiinnostaa aina. Sun teksti oli tuttua huttua, mutta piristävä.

Mielipiteenne on huomioitu.
En tosin ymmärtänyt, mutta siinä ei ole mitään uutta. Ei tarvi selitellä.

Rakasta aidosti niitä jotka eivät rakasta sinua, jotka haluavat ja toivovat sinulle pahaa ja ärsyttävät sinua sanoillaan. Rakasta pakanoita, vääräauskoisia ja kaikkia jotka eivät usko sinun Jumalaasi eivätkä rakkautesi voimaan ja siihen, että Jumalan avulla kykenisit todella rakastamaan, eli rakastamaan kaikkia, olivatpa he rakkautesi ansainneet tai eivät.