Koira(rotu) kumppaniksi, ehkä joskus jopa kasvatukseen?

Kirjoitin vahingossa: >>Sinuna hankkisin beuuceronin.>>

Kirjoitin tuossa lauseessa beauceronin-sanan väärin, kun kirjoitin vahingossa beuuceronin:-D

>>muuta kuin että tällä hetkellä vain kerrostaloasuminen tarjottavana.>>

Isokin koira sopii kerrostaloon, jopa pieneen asuntoon. Koiranhan on tarkoitus hoitaa liikuntansa ja harrastuksensa ulkona, eikä sisällä. Kotona koiran on tarkoitus levätä ja käyttäytyä rauhallisesti. Tärkeämpää koiralle on liikunnan ja aktivoinnin määrä kuin asunnon koko. Se on omistajasta kiinni. Isossa omakotitalossa koira ei myöskään viihdy, jos omistaja ei tarjoa sille muuta liikuntaa kuin oven avaamisen etupihalle. Ja onhan niitä yksiön kokoisia omakotitalojekin. Asunnon koosta ja tyypistä viis koiraa hankkiessa, omistajan reippaus se tärkeämpää on:-)

Mitä jos tutustuisit vielä vaikka rotuun appenzellinpaimenkoira. Sitä voi pitää vaikkapa sn. alkukantaisena berninpaimenkoirana, koska se oli 1800-luvulla vielä sama rotu berninpaimenkoiran kanssa, mutta nykyään paljon alkukantaisemman tyyppisenä säilytetty kuin berni: http://sennenkoirat.net/site/appenzellinpaimenkoira

Hukka-Musti kirjoitti:

>>muuta kuin että tällä hetkellä vain kerrostaloasuminen tarjottavana.>>

Isokin koira sopii kerrostaloon, jopa pieneen asuntoon. Koiranhan on tarkoitus hoitaa liikuntansa ja harrastuksensa ulkona, eikä sisällä. Kotona koiran on tarkoitus levätä ja käyttäytyä rauhallisesti. Tärkeämpää koiralle on liikunnan ja aktivoinnin määrä kuin asunnon koko. Se on omistajasta kiinni. Isossa omakotitalossa koira ei myöskään viihdy, jos omistaja ei tarjoa sille muuta liikuntaa kuin oven avaamisen etupihalle. Ja onhan niitä yksiön kokoisia omakotitalojekin. Asunnon koosta ja tyypistä viis koiraa hankkiessa, omistajan reippaus se tärkeämpää on:-)

Mitä jos tutustuisit vielä vaikka rotuun appenzellinpaimenkoira. Sitä voi pitää vaikkapa sn. alkukantaisena berninpaimenkoirana, koska se oli 1800-luvulla vielä sama rotu berninpaimenkoiran kanssa, mutta nykyään paljon alkukantaisemman tyyppisenä säilytetty kuin berni: http://sennenkoirat.net/site/appenzellinpaimenkoira

Lue lisää

Juu, tuota perustelua olen lukenut muualtakin ja on siinä pointtinsa. Otan kuitenkin huomioon, että jos tästä joutuu kolmenkymmenen neliön yksiöön niin alkaa kai se ahdistaa niin koiraa jos itteäkin jos pitää pomppia toistemme yli tai nostaa koira edestä pois matkalla vessaan Tai kesäkuumalla (vaikkakin sen lenkin jälkeen) hikoilla yhdessä ison koiran kanssa läähättäen partsin ovi auki :)
Ja juu, aivan kiintoisa rotu tuo kyllä, pitänee lukaista enemmänkin rodun kuvasta.

Suedes kirjoitti:

Juu, tuota perustelua olen lukenut muualtakin ja on siinä pointtinsa. Otan kuitenkin huomioon, että jos tästä joutuu kolmenkymmenen neliön yksiöön niin alkaa kai se ahdistaa niin koiraa jos itteäkin jos pitää pomppia toistemme yli tai nostaa koira edestä pois matkalla vessaan Tai kesäkuumalla (vaikkakin sen lenkin jälkeen) hikoilla yhdessä ison koiran kanssa läähättäen partsin ovi auki :)
Ja juu, aivan kiintoisa rotu tuo kyllä, pitänee lukaista enemmänkin rodun kuvasta.

Lue lisää

No nyt tuli mieltymyksiin selvyyttä, kun sanoit että pidät alkukantaisen tyyppisistä koirista. Mitenkä olisi sitten esim. basenji (tästä Tiinamuori kirjoittanut esim. Jelppiä rodun hankintaan-ketjuun), cirneco dell'etna, saluki tai ei-ihan-alkukantainen-mutta-vanha-rotu italianvinttikoira?

Kyllä nuo sopivat myös kerrostaloasumiseen, saluki noista isoin, mutta ei tila ole sille liian ongelmallinen kunhan saa liikuntaa ulkona tarpeeksi.

Tässä mennään myös persoonatyyppisiin mieltymyksiin, basenji on omapäinen veikeä venkula, italianvinttikoira helpompi suloisuus mutta ei silläkään liiemmin miellyttämishalua, cirneco aikas aktiivinen käsittääkseni ja venkulaa osaa olla, saluki taas ylväs ja aivan taas omanlaisensa koirarotu joka osaa yllättää välinpitämättömyydestä syvempiin ja omaperäisiin hellyydenosoituksiin asti.

Shiboja olen tavannut kaksi, molemmat olivat hyvin pirteitä pakkauksia, eivät ihan helpoiltakaan vaikuttaneet intuitiivisesti asitittuna, mutta kiintoisia oikein. Äänivarastossa näillä kuulemma löytyy jänniä ääniä.

Mitä mieltä noista, basenji, cirneco, itikka...?

Alkukantaisia ja enemmän turkin omaavia kiehtovia tapauksia varmasti ovat ainakin eritt.harvinainen kai-koirarotu (kuulemma yksi-kaksi näitä täällä) ja kaanaankoira, mutta nämä eivät välttämättä ole parhaimpia kerrostaloon, hankalia saattavat olla ja vahtivietti pinnassa. Paha sanoa, kun ei ole kokemusta näistä, kunhan mainitsen kiehtovina rotuina. Sitten on akitaa ja amerikanakitaa, on täällä kerrostalossakin tutulla akita ja mukava tapaus, mutta toki varmasti haasteellinen rotu.

Ja entäpä kääpiöbullterrieri? Hassun näköinen kovis, jolla on omaa tahtoa eikä kenties ole niin sosiaalinen muiden koirien kanssa. Ja virtaa näkyy riittävän, ovatkohan bullterrierit tosiaan näin höpsöjä...:D http://www.youtube.com/watch?v=PSZb8m6MW8w&feature=fvw

koirakuisk. kirjoitti:

No nyt tuli mieltymyksiin selvyyttä, kun sanoit että pidät alkukantaisen tyyppisistä koirista. Mitenkä olisi sitten esim. basenji (tästä Tiinamuori kirjoittanut esim. Jelppiä rodun hankintaan-ketjuun), cirneco dell'etna, saluki tai ei-ihan-alkukantainen-mutta-vanha-rotu italianvinttikoira?

Kyllä nuo sopivat myös kerrostaloasumiseen, saluki noista isoin, mutta ei tila ole sille liian ongelmallinen kunhan saa liikuntaa ulkona tarpeeksi.

Tässä mennään myös persoonatyyppisiin mieltymyksiin, basenji on omapäinen veikeä venkula, italianvinttikoira helpompi suloisuus mutta ei silläkään liiemmin miellyttämishalua, cirneco aikas aktiivinen käsittääkseni ja venkulaa osaa olla, saluki taas ylväs ja aivan taas omanlaisensa koirarotu joka osaa yllättää välinpitämättömyydestä syvempiin ja omaperäisiin hellyydenosoituksiin asti.

Shiboja olen tavannut kaksi, molemmat olivat hyvin pirteitä pakkauksia, eivät ihan helpoiltakaan vaikuttaneet intuitiivisesti asitittuna, mutta kiintoisia oikein. Äänivarastossa näillä kuulemma löytyy jänniä ääniä.

Mitä mieltä noista, basenji, cirneco, itikka...?

Alkukantaisia ja enemmän turkin omaavia kiehtovia tapauksia varmasti ovat ainakin eritt.harvinainen kai-koirarotu (kuulemma yksi-kaksi näitä täällä) ja kaanaankoira, mutta nämä eivät välttämättä ole parhaimpia kerrostaloon, hankalia saattavat olla ja vahtivietti pinnassa. Paha sanoa, kun ei ole kokemusta näistä, kunhan mainitsen kiehtovina rotuina. Sitten on akitaa ja amerikanakitaa, on täällä kerrostalossakin tutulla akita ja mukava tapaus, mutta toki varmasti haasteellinen rotu.

Ja entäpä kääpiöbullterrieri? Hassun näköinen kovis, jolla on omaa tahtoa eikä kenties ole niin sosiaalinen muiden koirien kanssa. Ja virtaa näkyy riittävän, ovatkohan bullterrierit tosiaan näin höpsöjä...:D http://www.youtube.com/watch?v=PSZb8m6MW8w&feature=fvw

Lue lisää

Vinttikoiraroduista ehkä ainoana kiinnostaa whippet, mutta oikeastaan ei ole kokemusta mistään tuon luokan edustajista ja uusi aina epäilyttää. :)
Basenjia olen joo harkinnut joskus, kuitenkin hieman peläten rodun kuvausta:
"Basenji on temperamenttinen, itsetietoinen ja ylpeä koira, jolta puuttuu palvelusalttius ja miellyttämishalu.
Rodun alkukantaisuudesta johtuen sen metsästysvaisto ja reviirivietti ovat erittäin vahvat, joten basenjin irrallaanpitoa muualla kuin aidatulla alueella ei suositella."
Ulkonäöllisesti ja harrastusmahdollisuuksiltaan kiinnostaa kyllä ja nostan "vaihtoehtolistalle".
Listalla tällä hetkellä tosiaan tuo shiba ja islanninlammaskoira, lapinkoirakin siinä meinaa kummitella :)
Tuo irrallaanpito-ominaisuus olisi kyllä mukava olla, kun luontoon päin menee ettei tarvittsi koiran olla metsäpolulle tai järven rantaan vietäessä kytkettynä ainakaan, jos ei muita käyskentelijöitä ole paikalla.
Kyllä tämä tästä alkaa muotoutua, mielipiteet/halut/toiveet koiran ja yhteiselon suhteen.

Suedes kirjoitti:

Vinttikoiraroduista ehkä ainoana kiinnostaa whippet, mutta oikeastaan ei ole kokemusta mistään tuon luokan edustajista ja uusi aina epäilyttää. :)
Basenjia olen joo harkinnut joskus, kuitenkin hieman peläten rodun kuvausta:
"Basenji on temperamenttinen, itsetietoinen ja ylpeä koira, jolta puuttuu palvelusalttius ja miellyttämishalu.
Rodun alkukantaisuudesta johtuen sen metsästysvaisto ja reviirivietti ovat erittäin vahvat, joten basenjin irrallaanpitoa muualla kuin aidatulla alueella ei suositella."
Ulkonäöllisesti ja harrastusmahdollisuuksiltaan kiinnostaa kyllä ja nostan "vaihtoehtolistalle".
Listalla tällä hetkellä tosiaan tuo shiba ja islanninlammaskoira, lapinkoirakin siinä meinaa kummitella :)
Tuo irrallaanpito-ominaisuus olisi kyllä mukava olla, kun luontoon päin menee ettei tarvittsi koiran olla metsäpolulle tai järven rantaan vietäessä kytkettynä ainakaan, jos ei muita käyskentelijöitä ole paikalla.
Kyllä tämä tästä alkaa muotoutua, mielipiteet/halut/toiveet koiran ja yhteiselon suhteen.

Lue lisää

Whippet on tosi kiva rotu! :) Olen sitä harkinnut itsekin mutta päätynyt että seuraava rotuni on cirneco del'Etna. Olen täydellisen rakastunut cirnecoon. Se on temperamentisempi kuin whippet mutta kuulemma paljon paljon helpompi kuin basenji. Täällä http://www.iosonocirneco.com/ siitä tietoutta, klikkaa Cirneco dell'Etna.

Suedes kirjoitti:

Vinttikoiraroduista ehkä ainoana kiinnostaa whippet, mutta oikeastaan ei ole kokemusta mistään tuon luokan edustajista ja uusi aina epäilyttää. :)
Basenjia olen joo harkinnut joskus, kuitenkin hieman peläten rodun kuvausta:
"Basenji on temperamenttinen, itsetietoinen ja ylpeä koira, jolta puuttuu palvelusalttius ja miellyttämishalu.
Rodun alkukantaisuudesta johtuen sen metsästysvaisto ja reviirivietti ovat erittäin vahvat, joten basenjin irrallaanpitoa muualla kuin aidatulla alueella ei suositella."
Ulkonäöllisesti ja harrastusmahdollisuuksiltaan kiinnostaa kyllä ja nostan "vaihtoehtolistalle".
Listalla tällä hetkellä tosiaan tuo shiba ja islanninlammaskoira, lapinkoirakin siinä meinaa kummitella :)
Tuo irrallaanpito-ominaisuus olisi kyllä mukava olla, kun luontoon päin menee ettei tarvittsi koiran olla metsäpolulle tai järven rantaan vietäessä kytkettynä ainakaan, jos ei muita käyskentelijöitä ole paikalla.
Kyllä tämä tästä alkaa muotoutua, mielipiteet/halut/toiveet koiran ja yhteiselon suhteen.

Lue lisää

www.manssi.net. Tutustu ja ihastu!

Vähän nauratti, kun huomasin että oot kopsannut tämän vissiin useampaan paikkaan. Sen voin sanoa, että tältä palstalta saatuihin rotuehdotuksiin ei kannata kauheasti luottaa. Saattaisit pikkaisen olla lirissä jonkun beussin kanssa heti alkuun...

Sitä olin itsekin suosittelemassa:-)

naapurissa oli joskus tälläinen. Oli kiva ja lapsirakas. Mutta samalla hieman arka ja haukkui usein.

Muita alkukantaisia rotuja mitä itselle tulee mieleen, ja joista olen haaveillut..

lunnikoira http://www.lunnikoira.fi/

sekä

kaanaankoira http://koti.mbnet.fi/cdcf/

Ehkä sinäkin innostut näistä.. Eivät ole helpoimmasta päästä koulutettavia, mutta kannattaa tutustua. Jos ei muuten, niin ihan mielenkiinnosta :)

kaanalunni kirjoitti:

naapurissa oli joskus tälläinen. Oli kiva ja lapsirakas. Mutta samalla hieman arka ja haukkui usein.

Muita alkukantaisia rotuja mitä itselle tulee mieleen, ja joista olen haaveillut..

lunnikoira http://www.lunnikoira.fi/

sekä

kaanaankoira http://koti.mbnet.fi/cdcf/

Ehkä sinäkin innostut näistä.. Eivät ole helpoimmasta päästä koulutettavia, mutta kannattaa tutustua. Jos ei muuten, niin ihan mielenkiinnosta :)

Lue lisää

Tuolla lunnikoira.fi:ssä olen muutamaan otteeseen vieraillut ja vähän mielistynytkin rotuun. Tässä lähellä on myös kyseisen rodun kasvattaja.

Kaanaankoiraa en ole hokannutkaan. Siihenhän pitää tutustua! Tattista vain. Harmillista vain, että kovin harvinainen Suomessa, yhdistyksen sivuilla ollut kuin yksi kasvattaja.

Suedes kirjoitti:

Tuolla lunnikoira.fi:ssä olen muutamaan otteeseen vieraillut ja vähän mielistynytkin rotuun. Tässä lähellä on myös kyseisen rodun kasvattaja.

Kaanaankoiraa en ole hokannutkaan. Siihenhän pitää tutustua! Tattista vain. Harmillista vain, että kovin harvinainen Suomessa, yhdistyksen sivuilla ollut kuin yksi kasvattaja.

Lue lisää

Pieni rotu jos on tavoitteena, niin mieleen tulee muun muassa kroatianpaimenkoira, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, kromfohrländer tai kooikerhondje. Ne ainakin ovat myös erittäin miellyttämisenhaluisia sekä pysyneet hyvin paljolti saman kaltaisina kuin entisaikoinakin - niin luonteeltaan kuin ulkonäöltään.

Kaiken kruunaajaksi voisin suositella vielä englanninkääpiöterrieriä, mikäli koira on sitä parempi mitä pienempi, mutta samalla perusterve ja miellyttävä. Ei ole tullut paljoakaan muutoksia tähän rottakoiraan historiansa aikana:-)

Suedes kirjoitti:

Tuolla lunnikoira.fi:ssä olen muutamaan otteeseen vieraillut ja vähän mielistynytkin rotuun. Tässä lähellä on myös kyseisen rodun kasvattaja.

Kaanaankoiraa en ole hokannutkaan. Siihenhän pitää tutustua! Tattista vain. Harmillista vain, että kovin harvinainen Suomessa, yhdistyksen sivuilla ollut kuin yksi kasvattaja.

Lue lisää

Ei olisi pitänyt juoda kahvia yöllä...

Kaanaankoira oli mainittuna jo aiemmin, mainiota tietty että tuli tuossa vielä toiseen kertaan, kunhan mainitsen. Samoin akitasta laitoin ja kääpiöbullista että periaatteessa bullista, jälkimmäiset samantyyppisiä mutta kokoeroa vain.

Jos menee liian venkuloiksi roduiksi, niin sitten vaikka eurasier. Ei kummempaa sanottavaa tästä, mukava ja terve, olemuksellisesti varmaan viehättäisi sinua, mitä nyt olen mieltymystäsi oikein käsittänyt.

koirakuisk. kirjoitti:

Ei olisi pitänyt juoda kahvia yöllä...

Kaanaankoira oli mainittuna jo aiemmin, mainiota tietty että tuli tuossa vielä toiseen kertaan, kunhan mainitsen. Samoin akitasta laitoin ja kääpiöbullista että periaatteessa bullista, jälkimmäiset samantyyppisiä mutta kokoeroa vain.

Jos menee liian venkuloiksi roduiksi, niin sitten vaikka eurasier. Ei kummempaa sanottavaa tästä, mukava ja terve, olemuksellisesti varmaan viehättäisi sinua, mitä nyt olen mieltymystäsi oikein käsittänyt.

Lue lisää

Ja jos suinkin haluaa avartaa koiranäkemyksiä, niin suosittelen tutustumaan whippetin ohella myös esim. salukiin ja itikkaan, jos tähän mahdollisuutta. Saluki on ollut itsellenikin yllätys, ennen kuin tutustuin näihin, käsitykseni ole sen varassa, että ovat aika "neutraaleja hoikkia huiskuja" mutta näinhän ei ole, salukeilla on persoonaa hyvin jännästi. Salukeilla kyllä sitten vahvaa metsästysviettiä etenkin pupuja kohden, joten vapaana pito metsässä rauhallisin mielin ei niin jees asia.

Ihan riippuu siitäkin, mihin päin sitä kemiaa tuntuu olevan ja miten omat koiran tarpeet kohtaavat. Kaanaankoira on, kuten sanottua, aika haastava ainakin luettuna versiona, mutta kiintoisa juu..

Tässä vielä linkki eurasieriin http://fi.wikipedia.org/wiki/Eurasier, ei niin pinnassa metsästysviettiäkään, ei räksytystapimusta ja eri harrastusmahdollisuuksiin ok koira.

edell. kirjoitti:

Ja jos suinkin haluaa avartaa koiranäkemyksiä, niin suosittelen tutustumaan whippetin ohella myös esim. salukiin ja itikkaan, jos tähän mahdollisuutta. Saluki on ollut itsellenikin yllätys, ennen kuin tutustuin näihin, käsitykseni ole sen varassa, että ovat aika "neutraaleja hoikkia huiskuja" mutta näinhän ei ole, salukeilla on persoonaa hyvin jännästi. Salukeilla kyllä sitten vahvaa metsästysviettiä etenkin pupuja kohden, joten vapaana pito metsässä rauhallisin mielin ei niin jees asia.

Ihan riippuu siitäkin, mihin päin sitä kemiaa tuntuu olevan ja miten omat koiran tarpeet kohtaavat. Kaanaankoira on, kuten sanottua, aika haastava ainakin luettuna versiona, mutta kiintoisa juu..

Tässä vielä linkki eurasieriin http://fi.wikipedia.org/wiki/Eurasier, ei niin pinnassa metsästysviettiäkään, ei räksytystapimusta ja eri harrastusmahdollisuuksiin ok koira.

Lue lisää

ole = oli, räksytystapimusta = räksytystaipumusta. Eurasierin terveys = ei paras mahdollinen, muttei huonokaan, suht. terveellinen.

Öitä, villakoirille töitä!

Hukka-Musti kirjoitti:

Pieni rotu jos on tavoitteena, niin mieleen tulee muun muassa kroatianpaimenkoira, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, kromfohrländer tai kooikerhondje. Ne ainakin ovat myös erittäin miellyttämisenhaluisia sekä pysyneet hyvin paljolti saman kaltaisina kuin entisaikoinakin - niin luonteeltaan kuin ulkonäöltään.

Kaiken kruunaajaksi voisin suositella vielä englanninkääpiöterrieriä, mikäli koira on sitä parempi mitä pienempi, mutta samalla perusterve ja miellyttävä. Ei ole tullut paljoakaan muutoksia tähän rottakoiraan historiansa aikana:-)

Lue lisää

Pienet koirat usein hemmetin tyhmiä. Tuo Beauceron on fiksu, samoin käyttömalikat suorastaan huippuja, todella helppoja koulutettavia. Näyttelyrakeja kannattaa välttää. Niiden päät ja terveys jalostettu jo täysin pieleen.

keskikokoko kirjoitti:

Pienet koirat usein hemmetin tyhmiä. Tuo Beauceron on fiksu, samoin käyttömalikat suorastaan huippuja, todella helppoja koulutettavia. Näyttelyrakeja kannattaa välttää. Niiden päät ja terveys jalostettu jo täysin pieleen.

Lue lisää

Aloittaja kertoi haluavansa melko alkukantaisena säilyneen rodun, eivätkä nuo mainitsemani koirarodut elo vallattomiksi näyttelykoiriksi jalostettuja, vaan säilytetty hyvin samanlaisina kuin ovat alunperin olleet. Siksi osittain noita rotuja ehdotinkin, että niitä ei olle liian pitkälle näyttelykuntoon jalostettu, jos tuskin lainkaan alkuperäisestään. Ne ovat suhteellisen terveitäkin rotuja.

sama edell. kirjoitti:

ole = oli, räksytystapimusta = räksytystaipumusta. Eurasierin terveys = ei paras mahdollinen, muttei huonokaan, suht. terveellinen.

Öitä, villakoirille töitä!

Minä puolestani olen saanut eurasierista sellaisen vaikutelman, että sitä ei ole kovin helppo sosiaalistaa. Olen ehkä sitten erehtynyt.

Mutta siinä en ole erehtynyt, että italianvinttikoira ja whippet ovat mitä avoimimpia ja lempeimpiä koiria. Salukia en henkilökohtaisesti juurikaan tunne, mutta monen sorttista palautetta sen luonteesta ole kyllä kuullut, avoimesta varautuneeseen ja haukkuherkästä äänettömään, mutten koskaan aggressiiviseen.

Näköjään koirien luonteet vaihtelevat samankin rotuisilla paljon, liekö kiinni yksilöstä vai kuinka ollaan kasvatettu... Varmaankin kasvatuksesta.

koirakuisk. kirjoitti:

Ei olisi pitänyt juoda kahvia yöllä...

Kaanaankoira oli mainittuna jo aiemmin, mainiota tietty että tuli tuossa vielä toiseen kertaan, kunhan mainitsen. Samoin akitasta laitoin ja kääpiöbullista että periaatteessa bullista, jälkimmäiset samantyyppisiä mutta kokoeroa vain.

Jos menee liian venkuloiksi roduiksi, niin sitten vaikka eurasier. Ei kummempaa sanottavaa tästä, mukava ja terve, olemuksellisesti varmaan viehättäisi sinua, mitä nyt olen mieltymystäsi oikein käsittänyt.

Lue lisää

Pahoitteluni, että meni ehdotuksesi ohi ja tarvitsin vallan toistoa, että kiinnittyi huomio tuohon. Ehkä huomion vei pois, kun samassa kappaleessa mainittiin kai-rotu ja akita, jotka jo "tuttuja" sekä se, että suositellako nyt sitten kerrostaloon.. Muutenkin alkoi jännittää (vaikka viehättää) tuo rotu vaativuudessaan mitä enemmän otin selvää.

Eurasieriin tutustuin myöskin ennen tätä keskustelun aloitusta jo.. Ei mahdoton valinta olisi sekään, ettet ainakaan kovin väärin ole mieltymyksiäni käsittänyt. Menee päässäni samaan kategoriaan suomenlapinoiran kanssa. En siis väitä, että samanlaisia keskenään olisivat, mutta minun lokeroissa ihan henkilökohtaisia haluja pohtien samaan listaan.

Kylläpä tähän keskusteluun ollaan tosiaan panostettu. Öisinkin vielä :) Kiitokseni siitä.

Ehkä pennut on jo myyty? Monilla pennut on myyty jo ennen niiden syntymää. En soittaisi sillä kyllä kasvattaja ottaa yhteyttä, jos on halukas myymään pennun. Mielestäni ei kannata heti ehdotella kauppoja koska moni kasvattaja haluaa tavata ennen kuin menee lupailemaan, että kaupat tehdään! Sen voi tietenkin kysyä, onko pentuja vielä vapaana.

Mihin rotuun olet päätynyt?

onnea etsintään! kirjoitti:

Ehkä pennut on jo myyty? Monilla pennut on myyty jo ennen niiden syntymää. En soittaisi sillä kyllä kasvattaja ottaa yhteyttä, jos on halukas myymään pennun. Mielestäni ei kannata heti ehdotella kauppoja koska moni kasvattaja haluaa tavata ennen kuin menee lupailemaan, että kaupat tehdään! Sen voi tietenkin kysyä, onko pentuja vielä vapaana.

Mihin rotuun olet päätynyt?

Lue lisää

Nimenomaan tuota meinasin, että en ole tyrkyttänyt itseäni ostajaksi vaan nimenomaan esittänyt, että tahtoisin tutustua rotuun ja kasvattajan tutustuvan minuun eikä tässä hätiköiden tarvitse pentua juuri syntyneestä tai piakkoin syntyvästä pentueesta saada.

Ja tuolla yhdellä kasvattajalla luki sivuillaan eilen, että osa kuudesta pennusta alustavasti varattuja, ei muuta. Ja toinen kauppasi rotuyhdistyksen keskustelupalstalla.

Ja shiba ja islanninlammaskoirakasvattajia ovat olleet nämä, mutta en muitakaan mahdollisuuksia pois ole sulkenut. Vieläkin hirvittää koko touhun aloittaminen :)

Suedes kirjoitti:

Nimenomaan tuota meinasin, että en ole tyrkyttänyt itseäni ostajaksi vaan nimenomaan esittänyt, että tahtoisin tutustua rotuun ja kasvattajan tutustuvan minuun eikä tässä hätiköiden tarvitse pentua juuri syntyneestä tai piakkoin syntyvästä pentueesta saada.

Ja tuolla yhdellä kasvattajalla luki sivuillaan eilen, että osa kuudesta pennusta alustavasti varattuja, ei muuta. Ja toinen kauppasi rotuyhdistyksen keskustelupalstalla.

Ja shiba ja islanninlammaskoirakasvattajia ovat olleet nämä, mutta en muitakaan mahdollisuuksia pois ole sulkenut. Vieläkin hirvittää koko touhun aloittaminen :)

Lue lisää

Kannattaa pyytää päästä tutustumaan rotuihin kasvattajien koteihin. Ihan semmoisiinkin kasvattajiin kantsii ottaa yhteyttä joilla ei tällä hetkellä ole pentuja. Näin saat roduista paremmin selkoa ja osaat päättää mikä on oma rotusi. Ja kun otat eri kasvattajiin yhteyttä ja kyselet roduista, voit päätellä kuka niistä kasvattajista on sinulle sopiva. Hyvä on tulla toimeen kasvattajan kanssa, jos on itselle uusi rotu, sillä häneltä saa varmasti hyviä neuvoja ja hänen kanssaan pääsee myös rotupiireihin mukaan. Onnea!

No ensinnäkin,moni kasvattaja ei ole kovin innokas sähköpostikirjoittelija,ja varsinkin jos paljon kysymyksiä tehdään.
Paremmin saa vastauksia puhelimitse useinmiten ;).
Myöskin,jos kasvattajalla on pennut/tulossa,niin heille saattaa tulla sen verran kyselyitä nimenomaan niiltä,jotka jo tietää,minkä rodun haluaa,joten mieluummin keskittyvät silloin näiltä osin niihin kyselijöihin silloin.Niihinkin kun menee aikaa...

Ja pääasiassa myydään ihan kaikille,siis sopiville.Mutta silloin kun jo pentuja on,niin pääasiassa useinmiten on ne,jotka siis jo tietää mitä haluaa.

Ja ylipäätään,kun ostaja ilmoittaa ostohalukkuuttaan,niin hyvä kasvattaja mieluusti haluaa,että silloin jo tiedetään,mitä halutaan,ja kuten sanoin,rotuun tutustuminen ja tiedonhankkiminen on oma puolensa.

molossi kirjoitti:

No ensinnäkin,moni kasvattaja ei ole kovin innokas sähköpostikirjoittelija,ja varsinkin jos paljon kysymyksiä tehdään.
Paremmin saa vastauksia puhelimitse useinmiten ;).
Myöskin,jos kasvattajalla on pennut/tulossa,niin heille saattaa tulla sen verran kyselyitä nimenomaan niiltä,jotka jo tietää,minkä rodun haluaa,joten mieluummin keskittyvät silloin näiltä osin niihin kyselijöihin silloin.Niihinkin kun menee aikaa...

Ja pääasiassa myydään ihan kaikille,siis sopiville.Mutta silloin kun jo pentuja on,niin pääasiassa useinmiten on ne,jotka siis jo tietää mitä haluaa.

Ja ylipäätään,kun ostaja ilmoittaa ostohalukkuuttaan,niin hyvä kasvattaja mieluusti haluaa,että silloin jo tiedetään,mitä halutaan,ja kuten sanoin,rotuun tutustuminen ja tiedonhankkiminen on oma puolensa.

Lue lisää

Siksi kannattaakin tässä vaiheessa ottaa yhteyttä sellaisiin kasvattajiin, joilla ei ole pentuja. Pentujen kanssa on kiirettä ja varmasti pennuista kysellään ja mieluummin kasvattaja varmastikin vastaa niille, jotka ovat tällä hetkellä olevista pennuista kiinnostuneita. Pentujenkatselijoita riittää varmasti ruuhkaksi asti ja jos vain haluaa tutustua rotuun, ei varmastikaan ole hyvä hetki tutustua silloin kun on pennut.

No niin kiitoksia taas vastauksista. Hyviä pointteja siinä tuli. Ja on tosiaan tarkoitus ottaa kyllä yhteyttä näihin pennuttomiinkin kasvattajiin, kuten jo osa näistä on tällä hetkellä ollutkin.

Suedes kirjoitti:

No niin kiitoksia taas vastauksista. Hyviä pointteja siinä tuli. Ja on tosiaan tarkoitus ottaa kyllä yhteyttä näihin pennuttomiinkin kasvattajiin, kuten jo osa näistä on tällä hetkellä ollutkin.

Lue lisää

Se helpottaa kasvattajankin mieltä tulevaisuudesta, kun kuulee etukäteen koiransa pentujen saavan kunnon omistajat. Kärsivällisyys tulee yleensä palkituksi, joten sitä kannattaa nyt käyttää:-)

Olipas asiallista. Sen tiedän ainakin, etten inhoa juuri mitään yhtä paljon kuin turhanpäiten pärrääviä auto- ja mopoilijoita! Näin talvella ei paljon PV:llä edes ajella.
Ja kyllä, on se vaikeaa. Ja koiran valinnan ja ostamisen pitääkin olla, että vältytään virhearvioinnilta ja kasvattajille palautuksilta tai koiran piikille viemiseltä!
Kuten sanottua: "En pistänyt tätä tänne sitä varten, että nyt teidän tarvitsisi (taas vaivautua!) vastailla näihin". Eli varsinkin moisen asiattoman mielipiteen olisit voinut jättää väliin, mutta jos sen esiintuonti pientä mieltäsi lämmitti niin siinäpä annat palaa sitten samaan malliin. Kyllä internetiin tekstiä mahtuu.

Onko suomenlapinkoiraa jo ehdotettu.
Siinä on alkukantainen rotu joka on (omasta mielestäni) aika hyvän kokoinenkin. Lapinkoira sopii agilityyn, tokoon tai vaikka pelkäksi kotikoiraksi. Tarkoitan nyt ei-paimenlinjaista lapinkoiraa. Suomenlapinkoiria on kyllä aika paljon, mutta jos vain harvakseltaan kasvattaa.

Toinen olisi keeshond, mutta tästä rodusta itselläni ei kauheasti ole tietoa.

Olet muuten harvinaisen hyvin miettinyt koiran ottoa; hatun nosto sille.

Paljastan rodun lopussa ;)

Rotu oli kokea sukupuuton 50 luvulla, josta sen pelasti eräs pariskunta. Ja onneksi tämä rotu koki tämän, niin kasvattajat ei ole päässeet pilaamaan rotua omilla jalostus valinnoillaan. Rotu on myöskin terve. Sillä ei ole mitään ennalta olevia sairauksia, joiden kohdalla tulisi olla varovainen. PeViSan mukaan jalostuksessa seurattavina on vain lonkka/kyynärät. Ja vaikka kuuluukin laumiksiin, on helpoimmasta päästä oleva.Lojaali, ihmis/lapsi/eläin rakas. EI OLE hyökkäyshalua, eikä riistaviettiä. Eikä vaadi omistajaltaan aivan mieletöntä työtä kasvatuksessa. Johtajuus kun on selvä, muu tulee arjen rutiineissa ja päivittäisten asioitten ohella koiralle selväksi. Itselläni näitä ollut 4, joten tiedän kokemuksesta. Tämä rotu on yksi alkukantaisimmista roduista.

Tällä vaikka onkin vahva vahti vietti, sillä ei ole louskuttamisen tarvetta. Vaikkakaan laumiksia ei suositella kerrostalo asumiseen, on niitä niissäkin tavattu ja oikeasti koiraansa kunnioittavalta ja huolehtivalla omistajalla. Kun koira saa tarpeeksi liikuntaa ja ulkoilua niin ei se ole häiriöksi. Ja varsinkin, kun krs. talo on metsän tms lähellä, ei se silloin paljoa rivarista poikkea. Eriasia on todellakin jos ko talo olisi jossain torin nurkalla. Eihän se ole minkäänlaisen koiran elinympäristöä.
(Juu, ja tiedän että aloittaja oli krs.talossa, mutta halusimpa tuoda silti esille. Ja hän myös mainitsi, ettei ole kiva kuumalla kesä päivällä kilpaa läähättää koiran kanssa partsin oven juuressa...)

Nyt rotu on levinnyt hieman ympäri maailmaa. Suomessa rekisteröintejä on ollu rodun saapumisen jälkeen (-84) 1000 ja elossa arvioidaan olevan 500 koiraa. Pentuja tulee suomessa vuosittain n.25-60 kpl. (arvio)

Nämä koirat rakastavat omistajaansa ja perhettään yli kaiken. Eivät kuitenkaan ole turhan huomionkuipeitä, eli eivät ole miellyttämishaluisia, kuten seeferit. Nämä seuraa kyllä mitä omistaja tekee, mutta vaikka sieltä omalta makuupaikaltaan. Nämä viihtyy hyvin yksin, mutta kun aletaan touhuamaan emännä/isännän kanssa, niin silloin siittää vauhtia. Koira on todella ketterä ja nopea liikkeinen. Mutta myös äärimmäisen varovainen. Yksikään minun koiristani ei ole leikkiessään juossut lapsia tai meitä aikuisia nurin. Muissa roduissa tätä olen kyllä havainnut.

Turkki ei vaadi jatkuvaa puunausta. Kevyt siistiminen silloin tällöin. Ei pesua, ei trimmausta.. Ja turkki on myös ns. itse itsensä hoitava. Ei kastu läpimäräksi päällikarvan ansiosta ja karvan laatu on sellainen, että monet liat ns. varisevat turkista pois. Suurin työ on todellakin karvanlähdön aikaan, mutta se irtoaa todella helposti ja oikeastaan melkeimpä kaikki kerralla.

Luotan näihin omiin koiriin täysin. Tiedän millaisia ne ovat ja tiedän mistä ne ei tykkää. Yhtäkään, ei yhtäkään yllättävä taikka hieman adrenaliinia nostavaa tilannetta ei näiden kanssa ole ollut. Ellei sitten oteta huomioon sitä, kun koira nuorena ei vielä ollut täysin oppinut sitä, että pöydältä ei oteta mitään..ja kaveri lapsii meetvurstit suussa kohti eteistä. Poishan ne oli pojalta otettava, vaikka kuinka irvisteli. Tuo on ainoa kerta, kun itse hieman epäröi ja jännitti seurauksia, mutta lopulta koira antoi makkarat suusta, kun pomo käski (karjui, komenti, oli uhkaava edessä jne) :)

Kyseessä siis on Estrelanvuoristokoira