Venlafaxin ratiopharm 150mg & VIEROITUSOIREET! Ja vaihto toiseen

Efen asteittain, miksi se sinulla lopetettiin "seinään"???? Tuo Mirta on Nassa, joten vaihtoa ei voi verrata Cipralexista (SSRI) Venlafaxiniin (SNRI).
Tosiaan, itse lopettelin Efen hyvin, hyvin hitaasti ja otin sitten Valdoxan käyttööni.

Oudosti on psykiatrisi toiminut.

Suhahtelua, räpsähtelyä ja sähköiskuja päässä ja muualla kehossa voi olla viikkoja venlafaksiinin lopetuksen jälkeen. Sanovat, että ovat vaarattomia oireita, mutta kiusallisia. Itse olen lopettanut Efexorin kaksi kertaa ja aina se on samaa, vaikka kuinka vähentäisi annostusta.

Sama juttu oli paroksetiinillakin, luultavasti vieroitusoireet kestivät vähintään yhtä kauan kuin venlafaksiinillakin, mutta muistaakseni venlan oireet olivat voimakkaammat.

Koita kestää. Ei se vaarallista ole, outoa ja inhottavaa kylläkin.

Venlafaksiinia pidetään SSRI- ja SNRI-lääkkeistä eniten vieroitusoireita ja aiheuttavana.
Itse olen lopettanut seinään oireitta seronilin, cipralexin, remeronin (mirtazapin) ja seroxatin (paroxetin).
Tällä hetkellä menossa Venlafaxin KRKA 75mg, sillä 150mg aiheutti niin kamalaa yöhikoilua ja lihasjännitystä niin että pää ja niskat olivat aina kipeät, oli vaikea rentouttaa mitään lihaksia ylipäätään. En ole itse kokenut sen vieroitusoireita, mutta muita uskoen olen 150mg:stä 75mg:aan siirtyessä vähentänyt annosta muutamalla depotkapselin murusella kerrallaan. Pehmeästi ajattelin ajaa tämän alas yhdellä tai kahdella 35,5mg paketilla (7 tablettia/pakkaus).
Jos vieroitusoireet ovat noin kaameat, suosittelen ehdottomasti aloittamaan lääkkeen syönnin uudelleen siihen saakka, kun saat ajan psykiatriltasi/lääkäriltäsi. Miettikää hänen kanssaan asteittaista annoksen pienentämistä ja lopetusta.

itsekin käytin 2007-2008 exexor depot-lääkettä (venlafaxin) ja aloitusoireet olivat huimaus, epätodellinen olo, ja sähköiskujen tunteet kehossa. Vuoden käytön jälkeen alkoi lopetusprojekti, jossa sähköisku-oireet palasivat oikein kunnolla. Pari kolme viimeistä viikkoa oli yhtä tuskaa, vaikken edes lopettanut kerralla, vaan vähentämällä annosta kahden kk:n aikana. En enää muista oliko hyöty koskaan haittaa parempi tässä lääkkeessä. hinta ainakin oli niin kallis että vähävaraisella meni talous uusiksi monesti. Jälkeenpäin siirryin Seroniliin, sitä nyt 2 v takana. Annosta nostettiin juuri, mutta apua en ole tästäkään lääkkeestä saanut niinkuin olisin toivonut. eli taas varmaan vaihto edessä. Seronilin etu on sen halpuus, mutta ehkä totuin siihenkin annostukseen ja vatsa taas ei kestänyt annoksen nostoa.
Toivottavasti pääset vieroittumaan venlafaksiinista pian ja saat paremman lääkkeen tilalle. :)
Vointeja sinulle:)

Ite sitt taas vaihdoin Mirtazapinista Venlafaxiniin.. Ensimmäinen päivä vasta, ainaki nää tekee vetämättömäksi olon, muuta en oo huomannu... Kai ne muut tulee viikkojen kuluttuu...
Mulle ei sitt taas Mirtazapin sopinu lainkaan, pahensi vaan oloo ja tuli useasti kamalia vapinakohtauksia...
Siitä se taas nähdään miten yksilöitä me ollaan, kaikille kun ei sovi kaikki ja joillekin ei tunnu sopivan mikään... Itellä nyt kolmas lääkkeenvaihto... Aikaisemmat : citalopram ja mirtazapin.

Teki Efexorin kanssa sitä, mutta vähemmän kuin nyt SSRI-lääke sertralin. Älä syö sitä mirtatsapiinia
vaan pyydä jotain uudempaa.

Paroksetiinista parin vuoden käytön jälkeen venlafaxiiniin (150mg.)
Söin venloja about vuoden, vähensin puoleen
ja ai että olot on omenaisia
mädäntyneitä sellaisia kylläkin,
juuri noita sähkö-isku efektejä pukkaa yms. paskaa.

Ja helvetti, vähensin tosiaan vasta puoleen annostuksen
ja olot on vaan pahenemaan päin,
alkaa vaan miettimään mikä kiirastuli sitä on vastassa kun kokonaan lopettaa..?

Ja onko noi sävärit yms. oikeesti normaaleja viboja ja ohimeneviä pidemmällä ajalla..?????!

Muuten kyllä mieli alkanut toimia paremmin kuin koskaan ennen,
kuin partaveitsi :) huolettaa vaan lopetus ja nää viekkarit...

Kolmas päivä menossa ilman. Tiputin 150mg ->75mg jota viikko ja sitten 75mh->37,5mg viikon verran. Sitten lopetin, nyt kolmas päivä ilman. Yli vuoden söin ja lopetin tehottumuuden takia. Koitettu on jo Seronil, Sepram ja Mirtatsapiini. Ihan samanlaisia oireita lopettaessa kuin jo kokeilluissakin lääkkeissä. Oikeastaan pelkkiä sähköiskuja päässä ja koko vartalossa. Nyt pitäisi vielä kokeilla Paroxetin. Nautin ensin taas näistä sähköiskuista jotka ovat jo tuttuja kaikista kokeilemistani lääkkeistä, ajetaan sitten uusi sisään. Pahin oli kun tiputin 150mg->75mg, parina päivänä oksensin. Kaikki mielialalääkkeet aiheuttavat samat oireet, ei tässä lääkkeessä sen pahempia oireita lopettaessa tule kuin muissakaan. Sähköiskuja ja kuvottavaa oloa, mitä minulla oli koko hoidon ajan. Siksi myös koitetaan uutta lääkettä. Töissä on vähän ikävä olla, mutta se menee hammasta purren.

Lopetin tuossa pari päivää sitten 75mg depot-kapseleiden syömisen kun ei niistä mitään apua tuntunut olevan, en tosin syönytkään niitä kun 3 kk. Huimausta on ollut, ja mietinkin kauankohan nämä oireet kestävät, ja voiko niiden odottaa pahenevan?

Eivätköhän ne ole nyt pahimmillaan. 75mg on pieni määrä ja 3kk pieni aika.

Vaan turhaan taisit syödä, kun tuollaista aloitusannosta vain söit ja vain 3kk. Venlafaksiinin teho nousee annoksen noustessa aika lineaarisesti ja sen voi nostaa tuonne 600mg asti. Samoin kasvavat haitatkin. Annosta tulisi siis nostaa kunnes joko saavutetaan haluttu vaikutus tai sivuvaikutukset osoittautuvat isommaksi haitaksi kuin lääkkeellä hoidettava sairaus.

Lääkärien pitäisi pitäytyä sellaisten lääkkeiden määräämisessä, jotka he tuntevat. Tapauksessasi lekurilla ei selvästi ole ollut haisuakaan mitä on ollut tekemässä.

Yksi kohtalonsisar täällä ilmoittautuu.
Siirryin lääkärin ohjeen mukaisesti Efexor 150 mg:sta Aurorix 150 mg:aan, viikossa. Viiden päivän ajan söin (lääkärin ohjeen mukaan) 75 mg Efexoria ja Aurorixia 75 mg, päällekkäin, sitten Aurorix nostettiin lopulliseen annokseensa ja kahden päivän kuluttua lopetin kokonaan Efexorin. Lääkäri varoitti että saattaa tulla pientä huimausta...

Siitä se helvetti sitten alkoi. Yhtenä aamuna heräsin enkä enää päässyt sängystä ylös. Päästä heitti niin pahasti, niitä sähköiskuja tuli parin sekunnin välein ja huimasi. Pää piti tukea tyynyä vasten etten oksentanut kun heilui niin pahasti. Liikuin kuin zombie. Valo sattui ja ruoka oksetti (oksentelin pari päivää), en voinut syödä kunnolla viikkoon. Mieliala oli aivan karmea. Makasin sängyllä ja itkin, makasin lattialla ja itkin. Tuijotin kattoon ja itkin. Televisiota ei voinut katsoa, tuli niin kammottavan paha olo. En voinut käydä missään, jouduin perumaan kaiken. Kävelin ottaen tukea seinistä.
Kun olisi edes voinut nukkua, sängyllä makaaminen oli ainut asia mitä voi tehdä, mutta sekin oli mahdotonta sähköiskujen ja kamalien painajaisten takia.

Viikon päästä olo alkoi vähän paranemaan, sen verran, että tuntui taas inhimilliseltä. Nyt vaihdosta on 3 viikkoa ja pahoinvointi on melkein loppu. Huimaa yhä ja kuuluu päästä napsutuksia. Eilen jouduin kesken koulupäivän lähtemään kotiin kamalan itkukohtauksen takia. Välillä en nuku ollenkaan, välillä en muuta teekkään.
Ei sitä oikeen enää muista millaista ihan normaali elämä on, mutta olen yhä toiveikas että jonain päivänä nämä loputkin oireet toivottavasti katoavat.

Viikko Efexorin lopettamisesta oli lääkärin tapaaminen. Lääkäri vaan totesi että "taidettin lopettaa lääke vähän liian nopeasti". Kun sanoin että olo on aivan kamala, en pääse ylös kun tuntuu niin pahalta niin lääkäri toteaa että "kyllä se varmaan vähän väsyttää, mutta älä huoli, nuo oireet on ihan normaaleja". Sain sitten myöhemmin tietää että eihän noita kahta lääkettä edes saisi syödä päällekkäin, ja että Efexorin jälkeen olisi pitänyt olla tauko ennen Aurorixia. JA että minulle olisi pitänyt määrätä jotain rauhottavaa avuksia. Meni luottamus siihen lääkäriin...

Onneksi tämä ketju on olemassa! Tätä lueskelin joka kerta kun oikeasti tuli niin epätoivoinen ja kamala olo että ei tiennyt mitä olisi tehnyt itselleen.

Näitä lukiessa vaikuttaa siltä ettei lääkärit tiedä asiasta mitään kun jokainen antaa aivan erilaisia lopetusohjeita. Seinään lopetus on se pahin konsti.

Oma kokemukseni 150g annoksen lopetuksessa:
Kuukauden välein vähensin 4 tabua kapselista (alunperin 12) ja kuukauden syötyäni 4 tabua (50mg) vähensin vielä pariin tabuun (25mg) joita söin parisen viikkoa ja yritin lopettaa siihen. Aivan kaameaa huimausta ja huminaa korvissa jatkuvasti silmiä liikutellessa eikä useamman päivän jälkeen tuntunut hellittävän yhtään. Jatkoin sitten kuuria vielä pari viikkoa 1 tabu (12,5mg) ja sen jälkeen lopetettuani oireet eivät olleet läheskään yhtä pahat.

Hauskana juttuna olo palasi lähes heti normaaliksi kun aloin nappailemaan yhtä pikkutabua päivässä, pienestä se voi olla kiinni.

Onko kellään tätä lääkitystä lopettaessa tullut aika ajoin kutiavaa näppylää yläkroppaan kylki/hartia-alueelle? Joskus myös selässä tuntuu inhottava kirvelevä tunne kun vähän hikoaa. Mielestäni tämä alkoi just niihin aikoihin kun aloin vähentämään annosta.

Voiko reilu kaksi viikkoa Venlafaksiinin lopettamisesta tulla nuita jossain mainittuja maha-suolikanavan oireita, nimittäin ihan hirveä mahakipu, ripulointia ja pahoinvointa. ei meinaa voida syödä mitään, ja kaikki hajut tuntuu että oksennus tulee... Sähköiskuja ja suunseudun tunnottomutta on vielä aika-ajoin ollut, välillä myös ahdistusta ja toivonta väsymystä... Kun loppuis nämä joskus ni ois aika kiva, söin mielialalääkkeitä kaikenkaikkiaan kolme vuotta, ensin reilu kaksi vuotta Cipralexiä ja lopun aikaa Venlafaksiinia, lopetin kyllä aika nopealla tahdilla 75 mg annoksesta, jonka tosin oli jo pikkuhiljaa laskenut 225 mg annoksesta useamman kuukauden aikana. Ei kyllä haluais enää aloittaa uudestaan mitään lääkitystä, mutta jos nää oireet ei mene pois, niin jotain kait tässä pitäis tehdä...

Aikas pelottavia kokemuksia. Itse olen käyttänyt kaks kertaa efexoria. Eka kerran n. 1,5 vuotta 300 - 375 mg (n.10 v sitten). Toka kerralla n. 1 vuosi 300 mg (n. 5 v sitten). Molemmilla kerroilla lopetin itse ja ainoat jälkioireet olivat vain lievä huimaus, olon "keveys" ja ajoittainen epätodellisuuden tunne. Molemmat oireet menivät ohi alle 2 viikossa.
Nyt aloitin taas 2 kk sitten Venlaflaxiinin (sama kuin efexor).Ei auttanut. Kaksi viikkoa sitten sain tueksi Mirtazepamin (30 mg). Nyt rokkaa!
Saan nukuttua ja elämä alkaa näyttää taas olemisen arvoiselta!
(minä: 48 v, mies. Iso 160/188)

Lopetus menossa. Nyt on reilu vko ollut ilman lääkettä, oikeaoppisesti annosta pienentämällä vähennetty, ja sähköiskuja päässä edelleen. Loppuvatkohan nää joskus?

Mulla Sepram elokuusta asti ja kun masennus paheni, päätettiin vaihtaa Venlafaxiniin. Siirto tapahtui 2 vkon kuluessa puolikas Sepram 75mg Venlafaxin. Sen jälkeen ehdin syömään vaan viikon verran 150mg Venlafaxinia, kun olo alkoi olla todella pelottava. Kädet tärisi koko ajan, pää ihan sekava ja pumppu hakkas ihan liian kovaa koko ajan.
Sain tuon lääkkeen psykiatrialta, joka neuvoi, että jos tuntuu, että tuo lääke ei sovi, sen voi lopettaa. Ei missään vaiheessa kertonut, että lopettamisesta voi olla jotain seuraamuksia...
Sain myös neuvoja toiselta lekurilta, että lopettaminen voi aiheuttaa ahdistusta. Mutta ei mitään neuvoja, että sitä ei pidä kerralla lopettaa tms tai että vieroitusoireet voi olla ihan kamalia.
Pari päivää viimeisen tabun jälkeen alkoi pahoinvointi, sitten alkoi ne sähköiskut ja itkeminen ja epätoivon tunne ja huimaus yms. Monta päivää täysin työkyvyttömänä ja totaalisen peloissani ja sitten päätin kokeilla, jos Sepram auttais asiaan ja se auttoi! Voi luoja miten ihanaa, kun ei enää tunne kuolevansa... Pahoinvointi jatkuu edelleen ja huimausta on, mutta ne sähkärit ja epätoivo jäi pois. Nyt ajattelin vähän aikaa mennä Sepramilla ja vähentää sitä asteittain ja ehkä nämä Venlafaxinin oireet jää jossain vaiheessa pois ja voi sen Sepraminkin lopettaa kokonaan.

Fiilikset mitä tästä jäi
-järkytys, miten hirveitä myrkkyjä noi lääkkeet voikin olla
-vihaan sitä psykiatria ja muutamaa muutakin lääkäriä syvästi...
-en suostu syömään tämän jälkeen enää mitään masennuslääkkeitä
-luottamus lääkäreihin meni kyllä totaalisesti

syön venlafaxin depoteja 375mg päivässä, sivuoireina jatkuva tärinä(semilievä), lihasten nykiminen istuessa ja maatessa (etenkin nukkuessa, puoliso valittelee jatkuvasti kun herää mun yörumbaan..), joinain yönä hikoilua (pahimmillaan oli 225mg kohdalla hikoilut) ja lähimuisti pätkii jonkin verran; unohdan esim kesken lauseen mitä olin kertomassa.

kaksi kertaa olen ollut tilanteessa jossa lääkkeet loppuvat toisella paikkakunnalla ollessani kesken ja olen viikon joutunut olemaan ilman.

heti ekan päivän iltana kun on ollut ilman niin tulee ekat oireet; ahdistus,
humahdukset päässä, huimaus, hikoilu, kuvotus, itkuisuus (itken oikeesti telkkarimainoksille), hermot palaa hetkessä, aggressiivisuus, pahoinvointi, oksetus, ripuli, unettomuutta, ylivilkkaus, muistikatkot, sydämentykytys, korvissa soi ja tuntuu painetta, helposti hengästyminen ja ehdottomasti pahin on KUTINA!!
tohon kutinaan liittyy myös vainoharhaisuutta (sänky täynnä ötököitä, olen kuolemassa tms) koska se on vaan yksinkertaisesti niin jäkyttävää! nytkään en ole edes varma että onko se oikeasti vierotusoire vai onko mussa joku muu vialla?
hartiat ovat myös aivan totaalisen jumissa, tosin taitavat olla myös lääkkeen syönnin aikana.

ainiin ja jatkuvasti on olo että joku seisoo takana, monta kertaa päivässä joutuu kääntymään taakse ja tarkkailemaan ympäristöä. en myöskään tunne olevani oma itseni, vaan koko ajan on kauhea mania päällä, nukkuminen tuntuu turhalta/ahdistaa, joten valvon pahimmillani parikin päivää putkeen ja voitte uskoa millaista seuraa olen sen jälkeen.

nyt kun näitä oireita tälleen listaa niin näyttäähän noita olevan hyvinkin paljon, mutta kyllä ne on ihan siedettävissä olevia väliaikaisesti. saattas kyllä henki lähteä hyvinkin nopeesti jos tämä jatkuis kuukausia.

muuten venlafaxinista olen kyllä löytänyt tosi hyvän avun pahaan ahdistukseen! masennukseen ei niinkään tunnu tehoavan, kuolema pyörii vieläkin päivittäin mielessä mutta ilman ahistusta ei ole sitä buustia lähteä toteuttamaan mitään älytöntä, mikä ennen venloja oli.

Älä hätäile, itsellä oli ihan sama ja kävin jo epävoivoissani täällä lukemassa juttuja. Söin itse yli vuoden tuota samaa x2 kapselia päivässä.
Ensimmäinen viikko oli just tuota, toinen viikko kun alkoi niin päivä päivältä väheni nuo humahdukset ja muutkin viekku oireet,
Mutta en olisi uskonut omalla kohdalla että näin pitkään kestää vieroitusoireet. Ihan järjetöntä oli.
Odota toiseen viikkoon niin alkaa helpottaa.'
Mulla loppui vieroitusoireet 3:nen viikon jälkeen.

Ihana jos tää helvetti joskus loppuu...Söin Cipralexia yli 2 vuotta ja nyt tätä paska venlafaxinia jo yli puoli vuotta.On muuten niin H*elvetillinen hikoilu päällä aina ettei oo tosikaan,töissä hävettää ja aina niskat hartiat totaalisen jumissa.
Olen nyt kolme viikkoa syönyt 75mg/pvä,sitä ennen 150mg/pv sen puoli vuotta.Yritän tiputtaa vähitellen.eilen oikeasti unohdin YHDEN lääkkeen ja nyt sekoo PÄÄ!!!!!!
Päässä humahtelee ja saan sykäyksiä päästä käsiin asti ja V*TUTTAA...oon ollut koko päivän ihan raivona ja jokaisesta asiasta palaa entistä pahemmin päreet.
Mun koko lääkkeiden syönnin ajan oon nukkunut aivan tolkuttomasti ja minun mielestä lääkkeet on saanut tän uupumuksen aikaan,jonka takia en jaksaisi mitään enkä jaksa nähdä ketään...Kaiholla muistan sen ajan kun elämä potki päähän,mutta olin sentään oma itseni,enkä nukkunut koko ajan...voi kun pääsisin tästä venlasta nyt eroon,niin en koske mihinkään psyykelääkkeisiin enää koskaan!

Nyt onkin mukava viikonloppu edessä. Viimeiset lääkkeet unohtuivat usiamman sadan kilometrin päähän lomareissulla, ja nyt olen ollut torstaista asti ilman Venlojani. Reseptin ehdin jo uusimaan, mutta nyt en saa enää ketään kiinni polilta, enkä edes omasta päivystyspisteestäni. Joskus olen ollut reilun vuorokauden ilman lääkkeitä, ja silloin ovat jo vieroitusoireet alkaneet. Nyt on jo melkoisen kuumeinen olo, nopeat pään kääntämiset eivät tule kysymykseenkään ja vatsa on kuin ukrainanmatkan jäljiltä. Suunnitelmana on pysytellä jonkun aikaa toiminnassa kofeiinin voimalla, ja sitten nukahtaa mahd. ajoissa unilääkkeiden avulla. Luulisin tämän päivän menevän vielä ihan näppärästi kiukulla ja tahdonvoimalla. Pelottaa vain se, että joudun vielä ajamaan autoa tänään. Huominen onkin mysteeri. Jaksamisia kaikille kohtalotovereille!

Onneks löysin teidän viestinne ja sain vahvistuksen, että oireeni todella liittyvät lääkkeen lopettamiseen. Eli 150mg "Venla" vuoden käytön jälkeen päätettiin lopettaa. Söin viikon 75mg ja nyt olen viikon ollut ilman. Sähköiskujen lomassa tätä kirjoitan. Yläkroppa ja varsinkin naama pistelee n. minuutin välein. Jos esim. istuu liikkuvassa autossa voi tulla 10sek välein. Huimaus on onneksi jo loppumassa.
Minulla Venla aloitettiin terv. keskuslääkärin toimesta ja erikoislääkäri viime syksynä totesi, että jatketaan sitä nyt vielä. Loppuvuodesta sama lääkäri totesi, että voisi kyllä ajaa alas. No nyt se sitten vihdoin tehtiin, kun lääkäri taas vaihtui...
Jos tässä vielä selviää, että olen turhaan syönyt ko. lääkettä ja vielä pahentanut oloani (olen työkyvytön), niin voi mennä kyllä luottamus lääkkeisiin. Ja jopa lääkäriin. Että voidaan ihmisen terveydellä tehdä kokeiluja (toisaalta kyllä lääkkeistä pitääkin hakea sopivaa, mutta yleislääkäri vaan toteaa, että voitais kokeilla tätä ihan eri asiaan, mitä varsinainen diagnoosini on) ja kun olen työkyvytön, niin sehän hoituu tosta vaan sairauslomaa lisäämällä...
Joistakin artikkeleista luin, että Venlaa ei olisi minun diagnoosissani saanut edes syödäkään! Pahimmillaan se on siis saattanut viedä minultä työkyvyn!

Lääkkeen ohjeissahan sanotaan, että kapselia ei saa rikkoa (eli sisältä löytyy niitä rakeita). Myös sanotaan, että pitää lopettaa hitaasti useamman viikon aikana. Minun lääkärini sanoi "1 viikko". No odotan nyt lääkärin lisäohjeita eli voi olla, että aloitan tuon 75mg uudestaan ja lopetan pikkuhiljaa.

Erilaisia sivuvaikutuksia on ollut, joita myös tuolla edellä paljon on kirjoiteltu, mutta pahimpana ja kiusallisimpana pidin hikoilua. Kesäaikaan kun muutenkin on kuuma ja ei tarvinnut juuri mitään tehdä, niin paitaa sai vaihtaa kuivaan koko ajan! Toisaalta nyt viimeisen viikon aikana hikoilu on normalisoitunut. Eli sentään jotain positiivista!

No, nyt ei voi kuin odotella lisäohjeita...

Hei vielä kaikki!
Kirjoitin tossa aiemmin 18.01 kun unohdin sen yhden...perjantaina menin lääkäriin ja alettiin laskemaan venlaa alas 37,5 mg 4pv.Nyt olen neljättä päivää kokonaan ilmans ja nykii sykkii...2.päivä oli pahin jalka potkaisi itsekseen,kävelin pitkin seiniä ja jokaisella silmärapäytyksellä nykäisi päästä :( Sain ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen aivan tuskaisen itkukohtauksen,etten meinannut saada henkeä.Sitten minulle tuli puhelu,sain oikein hyvän uutisen ja yhtäkkiä sain aivan SAIRAAN naurukohtauksen,tärisin ha hytkyin eikä se meinannut loppua ollenkaan siis hyvähän se on et naurattaa,mut tyhjästä nauroin ja pihisin yksin ainakin 10 minuuttia.Voi hyvää päivää oikeesti tän P*skan kanssa.Sen jälkeen hain eilen opamoxeja vähän,kun muuten levii pää.Sairaslomaa piti ottaa myös viikko tällaisen asian takia.Elämäni pahin virhe kun nämä aloitin:( Nyt pyristelen irti näistä vaikka mikä tulisi ja odotan omaa selkeää järjenjuoksuja ja tunne-elämää.Paniikkihäiriöön siis minä olen tätä mömmöä syönyt ja en suosittele kenellekkään!Voimia teille muillekin tän asian kanssa,kunhan noi sähköiskut loppuu niin tästä on sitten selvinnyt!!!

Lääkäri määräsi masennukseen terveyskeskuksella näitä Venlafaxin 75 mg lääkkeitä.
Alun 2 viikkoa ne tehosi ja olin energinen. Nyt 3 kk napsimisen jälkeen olen aivan lopussa. Tekee mieli vain nukkua.
En voisi kuvitellakaan meneväni mihinkään töihin. En pysty.

Saako tällaiseen työtön sairaslomaa?
Kuinka tästä olosta pääsee ulos?

moi, minä söin venloja 75mg 2vko sit 150mg 2vko alko kohtaukset pää nykkii vasemmalle samoin silmät katsoo vasemmalle ylä viistoo. nyt ollut 4pv lopetin keralla ne paskat sain 5mg pameja turvaksi ei auta sekaan kestää kohtaus n,30s kertokaa miten kauan tää helvetti kestää jolla samoja kokemuksia ,tai vinkkejä .kiitos etu käteen

Moikka minä taas avaudun täällä...6.päivä ilman ja suhisee ja nykii pahasti päästä vaikka sain niitä opamoxejakin jeesaamaan 15 mg tarvittaessa..himassa olen vaan ollu ja pää humahtelee ja on tosi kipeä olo :(
Ilmatilan herra...mä ainakin olen koko venlan ja sitä ennen 2 vuotta cipralexinkin aikana ollu ihan tappoväsyny....mun mielestä johtuu lääkkeestä.Mutta yleensä sellanen apaattisuus ja sairas väsymys on kuitenkin vaikean masennuksen oire.Eli olet nyt työtön niin voithan sinä sairaslomaa saada siitä huolimatta kun keskustelet sun lekurin kanssa.Silloin joudut lakkauttaan ne työkkärin rahat ja hakemaan kelan sairauspäivärahaa.Myöntävät sitä kyllä max noin vuoden.Mutta jos niin pitkään olet työkyvytön niin sen jälkeen pitää lääkärin kanssa keskustella sun tilanteesta ja kelasta hakee taas uutta hilloo jne..kokeile uutta läkettä ekaks tai sit oloa kokonaan ilman...en kyl tiiä sun tilannetta et kannattaako kokonaan ilman olla?!?Minä en näitä P*skoja enää syö!!!Ja pääsen luojan kiitos psykoterapiaan muutaman viikon päästä,se riittäköön!
tsemii nyt vaan kaikille vielälkin ja mulle...vannon että tulen tähän ketjuub päivittämään jos se päivä koittaa kun ei humahtele hatussa enää...kyllä tää on hirveetä oikeesti!

Heipsan taas!
Mulla taitaapi olla nyt 10 pv ilman ja tuntuu,että elämä alkaa helpottamaan :) Olin jo töissäkin eilen ja selvisin ihan samalla vauhdilla kuin ennenkin JEE ihan lieviä humahteluja tulee,mutta ei kovin pahoja enää.Lihakset tuntuu jostain syystä siltä,että olisin treenannut kovasti ,vaikka en ole.Aika normaali olo,selviän suht tyytyväisenä sen vuoksi,et terapia alkaa ens viikolla!Huhhuh,alkuun luulin etten selviä ollenkaan,mutta nyt jos joku lopetteleva lukee niin kyllä vierotusoireet loppuu! :)

Ilmatilan herra:
Juu tiedän kyllä tunteen tuosta taloudellisesta jamasta,pahimmassa vaiheessa elin itse opintotuella ja pelkäsin mitä käy kun en jaksa.Noh mätkyjähän tässä nyt sinne kelalle maksetaan kun töitä painan.Mutta tajusin sillon sen sairasloman mahdollisuuden.Tietysti asumistuki ja lapsista tulevat rahat,mahdollistaa vähän ruokaa pöytään kanssa.Jos tapahtuu niin,että laskuja on päässyt kertymään ja toimeentulotukea eivät myönnä,kun niillä on ne omat laskelmansa,niin diakoniatyöntekijä antaa suurimmassa hädässä apua,myös taloudellista.

Juu ja näissä lääkkeissä on se ongelma ,että vaikutukset serotoniiniin ja muihin välittäjäaineisiin on arvioita.Minäkin myönnän ,että vaikeimman tilanteen yli on ehkä otettava lääkettä,mutta pitkäaikaisessa käytössä kuitenkin tulee haittoja,jotka vaikuttaa elmänlaatuun alentavasti.Seksihalujen puuttuminen,väsymys ym...ja kun lääkkeet kuitenkin vaikuttaa kaikkeen muuhunkin kun siihen haluttuun asiaan täsmällisesti,niin en pidä ollenkaan järkevänä älytöntä lääkkeiden syömistä.Ensinnäkin normaali elämä jo nousee ja laskee ajoittain,mutta esimerkiksi itse olen joutunut kokemaan tosi traumaattisia asioita elämäni aikana,oon menettänyt paljon ja käynyt lähellä kuolemaa.Niin ne asiat ei häivy eikä hälvene lääkkeillä.Niiden asioiden aikaansaamat muutokset minussa ei parane lääkkeillä kun terapialla,ainakin minun mielestä ;p

Riippuen missä päin asustat ja minkä ikäinen olet niin pystysin jotain sanomaan terapiasta.Toivottavasti sinäkin saat käytyä jonkun luona puhumassa.Minullakaan ei edes työssäolevana ole varaa maksaa terapiaa.Maksaisi 600euroa/kk.Jos otan siihen kelan tuen jäisi omasta pussista maksettavaa yli 300 euroa/kk.
Sain siihen semmosen rahoituksen,etten maksa terapiasta yhtään mitään.Pääkaupunkiseudulla asustelen.Toivottavasti tohtorit ja hoitajat kans opastaa,itse olen joutunut aika paljon vääntämään näistä jutuista,mikä on tosi väsyneenä joskus lähes mahdottoman hankalaa :(

Viimeisenä vielä:Älä huoli,kyllä lapset tulee vielä ymmärtämään viimeistään myöhemmin asian ja rakastavat sinua.Tiiän kourallisen ihmisiä joiden vahempi tai vanhemmat ovat olleet vakavastikin sairaita ja hyvin on elämässä pärjännyt,lapset siis :)

Jaksaakohan tätäkään kukaan edes lukea,tuli vähän pitkä.
No vaikka mikä h*lvetti ois irti ja kaikki muu paitsi kusi on jaskaa,niin yks joku yks toivonkipinä voi pitää elämässä kiinni.Mun ainoo kipinä on terapia.Jollain se on lapset jne...voimia

Uni on se tärkein tekijä.

Niin on :) Uni,safka,ulkoilma,läheiset ja mahdollisesti lemmikit.Hyviä ja voimistavia asioita.Moni sanoo et työ ja ne arkirutiinit on tärkeimpiä kun kahlaa tätä elämää eteenpäin,voi pitää paikkaansa.Itselläni vaan tuottaa päänvaivaa sopeutua "normaaleihin" arkirutiineihin....Sattumoisin nykyinen työ on oikein kiva ja hyvät työajat,minulle ja yksineläjänä tykkään tehä asiat miten milloinkin ja omaan tahtiin sitten kun huvittaa :D

Vieläkin yksittäisiä sykäyksiä tulee päähän ja lihaksiin,mutta ei niin totaalisen häiritsevästi ...nyt 12 pv ilman...'
Mutta on niinkin pohjalla käyty,että vaikka ois mitä hyvää ympärillä niin ei jaksanut kiinnostaa ja vaikka koko talo olisi romahtanut niin olis ollut aivan sama...Jatkuva paniikkitärinä,tykytykset ja pelot vie niin mehut...
Mutta vaikka on ollu tai jollain on tuskasen hidasta ja vaikeaa kaikki ja päivä kerrallaan eteenpäin vaan selviää ,vaikka tuntuu ettei minuutit edes liiku...niin aika kuluu ja pelkästään sillä pääsee pahimman yli.Ei ole hukkaan mennyttä aikaa,kun on kuitenkin selviytynyt hengissä.Vaikka ei asiat ja haaveet ihan sunnitelmien mukaisessa aikataulussa tosiaankaan lähe rullaamaan.Ei rullaa vieläkään kun hitaasti,mutta eteenpäin sano mummo lumessa...
Sidottuna kahleisiin ja niin yksin,
irti haluaisin,
vapautua tahtoisin
,luoksesi kahlaisin.

Kantaisit minua,
antaisit valoa,
polku niin kivinen,
mieli niin sininen.
Varjele minua,
rakastan sinua.

Itselläni aloitettiin juuri Efexor 37,5mg/pv. joka nostetan viikon sisään sinne 75mg. Ekana päivänä ei ollut mitään kummallista, hieman etova olo ja heitehuimausta. Nyt tänään joku ihmeen ryömivä nopea tunne selkää ylös (kuin olisi vettä kaadettu ylöspäin) ja meinasi tulla paniikkikohtaus ja järjetöntä pyörtymisen pelkoa. Tila meni ohi ja nyt vaikuttaa ihan rauhalliselta. Cipralexin jouduin lopettamaan voimakkaiden sivuoireiden vuoksi n. vuosi sitten. Lääkkeen rinnalla kulkee rivatsil pienellä annostuksella. Itselläni krooninen depersonalisaatiohäiriö ja paniikkihäiriö päällimmäisinä dg:nä. Kaitpa nämä tästä hälvenee?

sama vika lekurit ei vaa osaa kertoo aina kaikkee ite olin soittamas jo kyytii sairaalaa mut noit ei kai sit saa lopettaa ku seinää hirveet myrkkyy en suosittele kenellekkää

Kuudetta päivää menee venla 75 mg , vaihdoin citalopramista. Ainakin migreenit vähenivät lääkkeenvaihdon myötä. Olen työtön , jota ei päästetä eläkkeelle. Olen siis työkyvytön työnhakija. KELA myönsi kaksi kk alussa sairaslomaa, sen jälkeen yli kaksi vuotta on sairaslomat hylätty kuten myös eläkehakemukset. Ei tule mieleenkään lopettaa Venlafaxiinia tässä vaiheessa, verenpaine ja ahdistus nousisi muuten liiaksi.

Venla-viesti.
Venlafaxini määrä tuplattiin 75 mg > 150 mg. Ei mitään merkitystä. Tassut hieman tutisee. Olo on yhtä apea kuin ennenkin. Ei lääke sitä miksikään muuta, ettei ole työtä ja on tiukka toimeentulo, ja että entisen työn lopettaminen vituttaa ja muistuttaa.
Ne on totta. Eikä sitä lääkitys muuksi muuta, tai saa unohtamaan.
Onko tämä lääkitseminen muka jotain työn teon antaman terapian korviketta? Ei. Meitä hoidetaan väärin; halvimman ja helpoimman kautta; eli lääkkein. Tarvisin hyvän työn, en lääkettä.

Näin on.

Itse olen syönyt efexor debot 150 mg kuusi vuotta ja nyt aletaan laskemaan. "Mukavaa" kuulla että on kohtalotovereita noiden vieroitusoireiden kanssa. Itselleni ne ovat tuttuja jos on unohtanut joku päivä lääkkeen ottaa....
Ainut ärsyttävä asia on että lääkärini sanoi että olen ehkä hieman "yliherkkä" kun oireita tulee. ? Siis mitä hittoa? täällähän on kunnon ketju ihmisiä joilla täsmälleen samat oireet ja tuntemukset. Lääkärit saisivat kokeilla itsekin näitä lääkkeitä.
Huomasin myös että joillakin on ollut yöhikoilua, musta tuntuu että mulla on niitä jatkuvasti joka toinen yö. Mutta nyt olen tyytyväinen että aletaan lopettaa tätä lääkettä.
Teho on ollut erittäin hyvä, toki vaikutusta alkoi ilmetä masennukseen ja ahdistukseen vasta puolen vuoden jälkeen mutta päätin olla silloin kärsivällinen.

Joissakin asioissa tieto lisää tuskaa mutta tässä asiassa olen nyt hieman rauhoittuneempi kun tiedän että muillakin on näitä oireita. Oikein mukavaa odottaa sitten niitä vieroitusoireita! :D
Tsemppiä kaikille!!!

Olen ollut 4 pv ilman venlafaxin 75mg tabua.Vuoden päivät söin ja viikon ajan 37,5mg tabua vierotukseen.Nyt makaan sohvanpohjalla,huonovointisena,väsyneenä,pään humaus heitot,silmät arat,alilämpöä 35,6,olo aivan kaamea,epätodellinen.
Kun aloitin lääkityksen,parin viikon päästä sain pahan unitaudin=nukuin kuukauden putkeen,olin hetkiä hereillä ja senkin ajan haukottelin ja odotin päästä untenmaille.Silloinkin voin pahoin,tärisevä olo,mieletön hikoilu(hikoilu loppui vuodenvaihteenaikoihin).
Onhan nämä lääkkeet voimakkaita,mutta niitten tehtävä onkin korjata aivoissa se ns.sairastunut kohta.Ja sen seurauksena oireet,mitkä ei ole todellakaan mielyttäviä.
Halusin kertoa myös oman kokemukseni,sillä valitettavaa on etteivät kaikki lääkärit ymmärrä potilaansa olotiloja.Minulla on aivan mahtava lääkäri joka osaa aivan kuin siirtyä potilaan olotilaan.
Odotan kovasti normaalia olotilaa,ja kiitän koiraani joka on ollut tärkein sairauteni aikana.Kun tilanne normaalisoituu voin taas paneutua kunnolla perheseeni,jotka ovat jääneet ulkopuoliseksi sairauteni aikana.
kevättä kohden aurinkoisin mielin kohtalontovereille

Huh, tekee pahaa lukee näitä! Itse olen vuoden verran syönyt 75mg ja nyt olen lopettanut sitä kahden viikon ajan, nyt on kolmas päivä kokonaan ilman. Vierotusoireet on ihan sairaita. Ajattelin, että kyllä tää tästä varmasti helpottaa parin päivän sisällä, mutta nyt kun luin, että toisilla kestää vaikka kuinka pitkään, niin vähäsen alko pelottamaan :/

Kohtalon toveri täälläki... Aloitin puoli vuotta sitten Venlafaxin Depot 75mg. Aluksi olo oli hyvä. Jaksoin taas käydä koulussa, elämä tuntu ihan mukavalta.. Kunnes se todellisuus iski.. Viimeiset kolme kuukautta olen ollut kuin kävelevä zombie. Päivät menee koomassa, odotan iltaa että pääsen nukkumaan. Mikään ei kiinnosta, koulu menee päin helvettiä pelkästään tän olon takia. Haluaisin käydä koulussa mutta en jaksa. Sivuoireitakin on tullut. Ruokahalu on kadoksissa -->paino laskee, ruumiinlämpötila heittelee miten sattuu, pahimmillaan 34,9 ollu lämpö vaikka normaalisti mulla on lämpö 36,6. Ja pahimpana kaikesta on hiustenlähtö. Ja sitä ei lähe ihan pieniä määriä vaan joka päivä saan kunnon kasan harjasta ottaa pois. Multa on tutkittu kilpirauhas arvot, epäiltiin vajaatoimintaa. Verikokeet ok. Lääkärit ei halua myöntää että hiustenlähtö ja tää mun paha olo johtuu Venlafaxiinista. Sanotaan että nostetaan annostusta. Iltalääkkeenä mulla on ollu jo 4 vuotta ketipinor ja tiedän että se ei aiheuta näitä oloja. No lopetin ITSE venlafaxinin perjantaina, eli nyt on 4 päivä ilman. Tuntuu että kuolen. Saan päänsisäisiä sähkäreitä koko ajan. Ajatus ei kulje, tuntuu että pyörryn. Psykelle aika torstaina, tiedän että saan kauheat huudot siitä että lopetan tuon venlafaxiinin mutta ihan sama. Ei siitä ollut mitään apua mulle. Päin vastoin kaikki vain paheni. Olen kokeillu sepramit, cipralexir, mirtazapiinit ja nyt venlafaxin. Seuraavaksi mietitään aurorixia ilmeisesti. En tiedä. Olo on niin helvetin paha henkisesti ja fyysisesti. Tunnen olevani epäonnistunut ihmisenä

Anteeksi sekava kirjoitus, toivottavasti joku sai edes jonkin käsityksen tästä kirjoituksestani..

Hyvää kevättä kaikille :)

Venla-annosta pudotettiin puoleen eikä vaikuta mitenkään.
Kädet vaan vapisee kuten ennenkin.
Valo, uni, liikunta, ihmissuhteet, työ/opiskelu ja toimeentulo auttaa masennukseen paremmin kuin Venlat

kirjoitin tuonne venlaxin nebido ( testosteroni )

omasta kokemuksesta ..
aikoinaan vaimon kuoleman jälkeen paska psykiatri määräsi Seronil tabletteja..
Alkuun kaiketi ne auttoi...... tiedä häntä..??
sitten alkoi armoton väsyminen......päivän energiat riittivät mikrokaurapuuron laittamiseen mikroon...........parhaimmassa energiapuuskassa juuri ja juuri jaksoin vaihtaa sänkyyn lakanat..............
sain pääteltyä kyseessä olevan lääkemyrkytystilanteen.... ja sain tapella lääkärin kanssa tuon myrkyn lopettamisesta...no omanipahan on suuni ..sanoin

Nytttemmin on mennyt venlaxin 75 mg.......
Sitten pyynnöstäni otettiin testosteroniarvot.......... arvot PERSEELLÄÄN....
siis Oliko muna ennen kanaa vai toisinpäin...??

Testosteroniarvojen mataluuden oireisiin lääkityksenä masennuslääkitystä.....

VOI VITTU TÄTÄ LÄÄKETIETEEN SÄHLÄYSTÄ JA RAPPAAMISTA

Nyt Venlaksiinit ja muut mömmöt hallitusti lopetuskuurilla.......

Peukkuja kaikille lääkkeiden sivuvaikutuksista kärsiville..

Ei voi kun kiittää , että netti on olemassa. Olen myös itse yrittänyt päästä venlafaxinista eroon ja taas yritettään 4 pv. Noi oireet mitä täältä olen lukenut ovat aivan samallaisia, kun itselläni. Aloin jo epäilemään itseäni kun lääkärin mielestä lääkkeestä olisi yhtä helppo päästä eroon kuin tupakasta. Varsinkin sähköiskut jotka tuntuvat koko kropassa ja päässä. Ensimmäisen kerran yriettäessäni olin syönyt noin 1-1,5 vuotta edellä mainittua lääkettä 375mg päivässä.
Lääke sinäänstä toimi ihan hyvin, mutta seksuaaliseen haluun,se vaikutti..niinpä vaihettiin lääke Voxra 150 mg. Lääkärin ohje lopetuksesta oli epämääräinen, eikä hän myöskään maininnut vieroitusoireista. En todella ole koskaan vastaavaa kokenut..ahdistuneisuus, itkuisuus, väsymys, sähköiskut noin. min. välein. Koko viikonloppu ja ma lääkärille. Olin sairaslomalla muutaman päivän että olo tasaantuisi ja pääsisin töihin.
Taas uusi yritys. 75 mg eli 1 pv:ssä noin kuukaus. -> kolme viikoa olen syönyt joka toinen päivä 1. ja viime viikon to lopetin eli nyt 4 päivä menossa ilman velaf.. Säköiskuja, painajaisija, itkuisuutta ym. mutta lääkärin mielestähän täähän on helppoa.
Totuus kuitenkin etten ole eläissäni vastaavaa kokenut ja masennuslääkkeitä kuitenkin syönyt 10:niä vuosia. Lapsen kuolema v. 92.
Se jos mikä, on uskomatonta ,että tollasta paskaa syötetään jo muutenkin kovia kokeneille ihmisille.
Koska olen töissä käyvä ihminen ja huomenna pitäis mennä töihin , mut must tuntuu etten todellakaan ole työ kunnossa.. ehkä saan lääkäri ajan.
Kiitos teille kaikkille tänne kirjoittaneille, teistä oli suuri apu.

sympatiat sinulle nainen-66. Koita jaksaa!!!!

Itse olen syönyt efeä eri annoksin 150mg-225mg n.5-6 vuotta. Vuodenvaihteessa totesin lääkärille että haluan lopettaa ko. lääkkeen. En koe että siitä apua..onko ollut ikinä ???
Tämä lääke on nostanut (ilmeisesti)verenpaineeni pysyvästi eli olen nyt sitten verenpainelääkityksellä. Kukaan koskaan ikinä ei kysellyt tai mittailut verenpainettani lääkkeiden määräämisessä/uusinnassa, vaikka lääke nostaa verenpainetta (yksi haittavaikutuksista)ja jos siihen varsinkin on olemassa jo ennestään riski(esim. perintötekijät), olisi kai hyvä että ehdotetaan jotain toista masennuslääkettä? MUTTA EI

Lääkkeen olen nyt sitten pikkupikkuhiljaa lopetellut 150mg sinne 75mg jota söin n3kk, sitten 1vk 37,5mg ja kaksi vkoa 37,5mg joka toinen pvä josta lopetus..btw Vähennysvaiheessa en kokenut erityisesti mitään vieroitusoireita

MUTTA

4-5 pvän jälkeen lopetuksesta iski aivan totaalinen uupumus, kiukku, flunssa, itkuisuus, lihas- ja nivelkipu, korvat vinkuu, päässä humisee, uskomattomat unet kera sydämen tykytysten, huono olo, suun kuivuminen..Olo on aivan perzeeztä!!!!!!!!!!!!!!!!

Muutaman pvän kestin oireita,,mutta kun tuntuu siltä että olen jo työkyvytön näissä olotiloissa, oli pakko kaivaa vielä efet esiin. Joten nyt sitten puolitin 37,5mg kapselin josta eilen otin puolet. Olo on kyllä parempi. Ihmettelen vaan, voiko tämä aine olla niin vahvaa/koukuttavaa, että muutama valkoinen rae tasapainottaa oloani, vai onko sattumaa eli vierotusoireet helpottavat enivei täs vaiheessa? Kauheeta ja pelottavaa kemikaalia jokatapauksessa.

Hola!

3 päivää sitten lopetin Venlat 150mg ja olo on heikko. Ihan kipeitä unia ja herään viiden maissa hikisenä ja väsyneenä. Huippaa kävellessä, päätä särkee ja kuvottaa. Kyllä kantsi lopettaa seinään (latisti tunne-elämän ja vain pahensi masennusta), ehkäpä otan pari raetta jos auttaisi :D

Huih!

7 vuotta takana Efexor Depot 2x 150mg ja nyt alkoi vähentely, aamulla vielä 150mg mutta illalla 75mg parin kuukauden ajan, sitten olisi tarkoitus napsaista aamu-annostakin puoleen.

Toivottavasti ei tule noin pahoja oireita mitä monella on ollut :o


Syy vähentämiseen... Olen syönyt näitä niin pitkään, että kai se on katsottava voinko jo lopettaa vai mitä ihmettä tässä pitää tehdä. Ei sitä loppuikää viitsisi popsia venlafaxinia...

Mun historiani alkaa 15v, nyt 26v. 15v aloitettiin seronil 20mg keskivaikeaan masennukseen jota söin samalla annostuksella tähän asti, kunnes muutama kuukausi sitten ehdotettiin tilalle efexoria/venlafaxinia kun masennusoireita alkoi tulla taas.

Tällä hetkellä 2-3kk 75mg/vrk jälkeen olot: yöt kuin elokuvaa, unet voimakkaita todentuntuisia, ahdistavia, uni ei tunnu lainkaan lepoa tuovalta, paitsi aamuyöstä siihen asti ku pitäisi herätä jolloin nukkuu ja nukkuu vain, unet toki jatkuu samanlaisina mutta herääminen on yhtä tappoa. Vapaapäivinä voin nukkua iltapäivään saakka nukkumista yöunien lisäksi. Jos tunnin unohtaa ottaa lääkkeen normaalista lääkkeenotto ajasta, alkaa kamalat sähköiskut päässä ja nytkähtelyt jaloissa ja päässä välittömästi, sekä täysin epätodellinen olo, keskittymiskyvyttömyys, ahdistuneisuus, suru, huolen-tunne ja itkuisuus. Kun olon saa purettua jollekkin, ilo tuntuu ylihersyävältä mutta tirvallisuudentunne on tipotiessään alta aikayksikön.

Haluan vaan eroon tästä lääkkeestä. Miten tiputan 75mg lääkkeen alas ilman järkyttäviä sivuoireita ja niin että pystyn käymään töissä? En halua enää mitään lääkkeitä koskaan.!!:( Auttakaa!

ite söin tota sataviiskymppistä melkein vuoden. sivuvaikutukset olivat epämiellyttäviä - vähän kuin krapula mut ilman viinaa. lääke ei auttanut toivomallani tavalla, joten omatoimisesti lopetin sen seinään, eikä mulle tullut minkäänlaisia vieroitusoireita. ihan kuin ei olisi koko troppia koskaan syönytkään.

Moi!
Olen käyttänyt Venlafaxinia noin viisi ja puoli kuukautta. Ei edes olis uskonnut, että lopetus on nii outo. Pari viikko sitten lopetin lääkkeiden ottamisen, tiesin kyllä, että ei lääkitysta noin vaan lopetetta, mutta ei olut muuta vaihoetoa. Ensimmäiset päivät olit samalaiset - päässä outo tunne, sellainen, että kohta kuolen, vapinaa ja oksetusta, töissa oli ihan mahodonta. Huimausta ja sellaista, että päätä oli vaikea kääntä. Kauhea kokemus! Nyt on mennyt kaksi ja puoli viikko ja olo on parempi, vielä vähä huimaa, mutta helpompi on. Uskon, että jos vielä pari viikko mene, olo on entinen. Ei olis uskonnut, että se vieroitus sellaista on. Ei haluais enää sellaista kokemusta! Olin kun narkomaani.

Se nostaa tuo venlafaksiini noita noradrenaliini pitoisuuksia ja se on sellainen hyvän fiiliksen huume että potkiihan se kun lopettaa ja pitoisuudet laskee. Kipulääke tramalissa on samaa vaikutusta ja enpä viitsi enää edes yrittää tuota lopettaa, aiheuttaa sellaiset sekarit ja pakollisen sairasloman jos paripäivää on ilman että anti mennä vaan.Muuten kyllä hyvä troppi eikä juuri sivuvaikutuksia,toisaalta ei aivan halpaa peruskorvauksella.

Hei!
Onko kenelläkään kokemusta sertraliinista?
Minä syönyt sitä noin puolivuotta maksimi annoksella (200mg)
Söin sitä ahdistuneisuushäiriöön jota mulla ei sit todellisuudessa ollutkaan, vaan tencion neck (jännitys niska).
Nyt vähitellen ajettu alas ja aluksi viekkareina vatsa aivan sekaisin ja pieniä säväreitä päässä. Nyt ollut täysin ilman 3vk 3p. Nyt alkanu huimata vähän ja sävärit päässä voimistuneet, naamaa kuumottaa ja aamuisin kämmenet ja jalkapohjat on kuin tulessa.
Nyt siis kysynkin, että voiko viekkarit ilmaantua vielä näin myöhään ja kauanko voi kestää?

Mä oon niin pettynyt lääkäreiden toimintaan tässä mun tapauksessa, että voi p...le!!! Minä itse yhdessä fysioterapeutin kanssa teimme diaknosin tencion neck, johon sain myös yksityisenpuolen lääkäriltä vahvistuksen :) Onneksi!

Voimia teille kaikille lääkkeitten ja oireiden kanssa kamppaileville. Toivottavasti elämä on vielä joskus ihanaa!!

Moro. Välillä kohta- kokki/ ex-merkonomina toimiminen on hivenen väsyttävää puuhaa. Kevät meni aika railakkaasti työn merkeissä, ja siitähän seurasi jonkin sortin työuupumus, mitä lääkittiin läträämällä viinalla.

Yön hilhjaisina tunteina mietiskelin, että miksi en jaksa samaan kun nuorena poikana ilman jokapäiväistä dokaamista, yksin himassa. Olin mielesteni päivä päivältä pahempi luuseri, jota vaimokin häpeää , joten kesälomani 2012 olikin katkolla. Vaimo kysyi miks -siks.

No savuttuani kyseiseen päämajaan johtavan ja ainoan päihdehuollon lääkärin pakeille, sain toki pameja ja B6-vitskua, mutta myös 300mg:n mällin Vekslaa per päivä.

Katko meni auvoisesti eikä viinaakan tehnyt mieli. tuntui melkein haikealta lähteä, mutta seuraava päivä olikin jo työpäivä.

Kuukaudet menivät. Rupesi kuitenkin vituttaan, se tuntellinen ja seksuaalinen kylmyys, minkä ko. aiheutti, joten 2,3 kk:n yhteiselon jälkeen lähdimme Venlan kanssa eriteille- on the double!

Kului 2 vv. Tuli outoja tuntemuksia.


About 2 vv sitten alkoi vapinat, ultimaattiset stägärit, yöhikoilu, ja lievä huimaus.

1 vv oireet pahenivat. Oikeasta korvassa söi läpi yön "öö ää uu", ja jos uni tuli niin jalat sätki kun pienellä apinalla. Ja sähköä jaettiin. Apua apua lisää venla-sotilaita tarvitaan, nää alitajuntakaverit käy kimppuun!

4 päivää sitten näin oudon unen päättömästä kaahauksesta jollain maaseuduilla, maat vaihtuivat kuin nopeutetussa elokuvassa.

3 päivää sitten uni oli jo epämiellyttävä, eri maalaisia autoja eri vuosikymmenistä tuli vastaan alvaariinsa ja maanteillä käveli härän kokoisia leijonia.

2 päivää sitten olin unessani vanhan gootin ja sen vielä vanhempien frendejen kanssa friikkeyden markkinoilla. Kaikkea näytettiin, ja kaikki oli ilmaista. Olo ilee enään vähän etäinen.

Kunnes nuori blondi tuli kysymään, "haluatko pelastua" Joo. Sitten puoliksi heräsin. Outu, mutta jotenkin tuttu alkoi sättimään mua huonoista teoistani, paskuudestani, löysyydestäni, ahneudestani......x10000000000000000. tuntui, että nuppi halkeaa, vapisin ja kouristelin kun haavanlehti. Paine puristui, ja avot, laatat lensi kirkkana kaarella ikuisen ajan. Oli aika tyhjä olo, sekä henkisellä että fyysisellä tasolla. Koko ajan hallusinaatiot seurasivat mua, tee sitä, elä ajattele sitä, vitun sika! Älä yritä kieroilla itseäsi irti tästäkään asiasta ja kappas tämäkin on tekemättä asshole ultimaattinen luuseri! Töihin ajaesseni kuului toitotus "jätkähän ajaa kännissä, ainahan sä hä hä".

Psykoosi kolkutteli jo ovella. Lysähdin ratin päälle itkemään, tää ei voi olla totta ei voi....
Nukuin duunin pihassa ratin päällä ehkä 2 tuntia ja ajoin himaan. Hallarit oli hävinnyt, mutta olo oli kun piesstyllä sialla.

Himaan päästyäni rupesin fundeeraaman: kenties aivot on sellainen temmellyskenttä josta häiriköt, hyvät ja huonot, epämiellyttävät ja liian mieleiset joutuvat alitajuntaan arestiin. Kun se täyttyy alkaa ahdistaa. Kun tule isoja ikäviä asioita alkaa jo reviirisota ja sun toimintakyky laskee exponentaalisesti.

Silloin se vanha Venkso tai Efe onkin hyvä ystävää, ne kemikaaliset poliisit jotka tulevat rauhoittamaan tilannetta. Eka se 50 mg, menkääs takaisin alitajuntaan ja antakaa kaverin hoitaa elämnsä rauhassa. 75 mg, vartioita lisää (avovankila). 150mg, joku Hämis tai Sörkka, 300mg San Quentin, 375mg Quoantamo.

Kun se mun 300mg muuri romahti kun taikuri napsauttais käsia jä kaikki (pääasiassa ikävät muistot roisku suusta ja nenästä ulos, oli tilanne kaoottinen...ja uloskuittaus veitsenterällä....

Nyt on kaali formatoitu. 75mg, ehkä saa nukkua rauhassa.

Näin mulla. Öitä, adios amigos.

Söin 4 vuotta venlafaksiinia ahdistuneisuushäiriöön ja paniikkioireisiin. Kaikki sai alkunsa uupumisesta työn ja yliopisto-opintojen prässissä. Tyhmästä päästä kärsii koko ihminen. Nyt lapettomuushoitojen vuoksi lääkitys lopetetaan. Jos psykiatri sanoo minulle, että pudota suorilta alas 75 mg Efexoria, niin minähän en tod. sitä saman tien lopeta. Söin 2 viikkoa 37,5 mg venlaa ja nyt kaksi päivää sitten lopetin tyystin. Sähköiskut alkavat heti, jos rauhoitun esim. istahdan alas kiireisen päivän aikana. Uskon, että kyllä aurinko paistaa vielä. Älkää uskoko niitä psykiatreja. Minulle em. kansantaiteilija sanoi, että 37,5 mg on pelkkää plaseboa. Ja katin kontit!

Mulla alkoi about 10 vuotta sitten paniikkihäiriöt.. olin muina "miehinä" mennyt metroon ja silloin se kaikki yht'äkkiä tuli!! Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, hikoilutti, sellainen tunne että olis melkein kuolemassa ja haluaa pois vain koko tilanteesta. ei sitä osaa sanoin kuvailla. siitä pari vuotta ja söin seroniiliä.. lopetin sen ja oli raittius- vuosikin välissä, sitten lähdin ulkomaille mieheni kanssa ja reissun piti kestää 2 vkoa, mtta kestikin 2 kuukautta!! Siellä taas ratkesin ja palattuani kotiin.. noin parin kkn päästä huomasin oireiden palanneen. sitten sain venlaflaxinia ja sillä koitetaan nyt me nnä.. Voimia kaikille!

Kannattaa yrittää keinolla millä hyvänsä tehdä masennuslääkkeiden haitoista ja vieroitusoireista julkinen asia niin, että se tulee mahdollisimman monen tietoon. Täällä netin palstoilla on loppujen lopuksi aika pieni joukko jotka näistä tätä kautta lukevat.

Lääkäreidenkin täytyisi huomata laajasti mihin helvettiin he potilaitaan laittavat. Eivät he lue näitä sivuja.

jep käyttäny ketipinoria ja seronilia vuoden verran kasvavilla annoskoilla aluksi masennus ja äkkipikaisuus parani.. nyt psykiatri olisi 3x ketipinoorin.. ja vaihtanut seronilin tuohon venlaan koska maha ei kestä isompia seronil annoksia, mutta näitä lukiessa en aloita venloja ja yritän lopettaa nuo muutkin masennus lääkkeet tehon häivyttyä... pahaksi onneksi lopetin ketopinorin seinään ja kärsinyt kovista vieroitus oireista kohta viikon.

Vaikka viestini tulee vuosia myöhässä, haluan silti kommentoida asiaa.

Itse lopetin Venlafaxin seinään. Lääke oli käytössäni 3 kk ja lopetin lääkkeen, kun en muistanut enää aikaa ennen 3 kk aloituksesta. Siis ihan kuukausista puhun, en vuosista. Olin muutenkin ihan kuutamolla koko lääkkeen käytön ajan.

Minulle ei tullut MITÄÄN vieroitusoireita, mitä itsekkin ihmettelen.

KUITENKIN suosittelen JOKAISELLE, että lääkkeitä vähennetään aina pikku hiljaa. Ellei halua nopeasti aloittaa uutta lääkitystä ja sen myötä kärsiä mahdolliset vieroitusoireet.

Itse sanoisin koko lääkkeestä, etten suosittele, mutten voi niin sanoa, koska jokaisella lääkkeet vaikuttaa eritavalla. Toisilla auttaa ja toisille ei taas todellakaan sovi. Se on henkilökohtaista.

MIKÄLI LÄÄKÄRI VAIHTAA LÄÄKKEESI, hän saattaa unohtaa mainita miten vanha lääke lopetetaan. Arvioisin kokemuksesta, että lääkettä vähennetään kahden viikon ajan, mikäli lääkkeen saa puolittaa niin puolikasta sitten. Venlafaxin ei ollut puolitettava, joten siitä pitäisi keskustella lääkärin kanssa. Ihmisiä ne lääkäritkin ovat ja monesti itsellänikin jää monta asiaa sanomatta, koska tapaamiset ovat lyhyitä. Eli he voivat unohtaa antaa tarkempia ohjeita lääkkeen lopettamisesta.

Vieroitusoireisiin voisin todeta, että mikäli niitä on niin kestäkää ne! Te pystytte siihen! Se on vain muutama päivä ja ajan myötä helpottaa. Sama uuden lääkkeen aloittamisessa jos tulee sivuoireita. Kestäkää ne, koska pian helpottaa. Jossei helpota niin ota yhteys lääkäriin :)

Oon joutunut syömään useita, useita vuosia Venlafaxiinia, 6-7v muist.
Annostus on tietty ollut aluksi pieni ja pahimmassa vaiheessa yli 300..

Nyt haluaisin päästä eroon tuosta myrkystä kokonaan.. en edes tiedä mitä on elää ilman lääkettä mutta olosuhteeni ja tilanteeni on muuttunut niin paljon 'helpommiksi' viime vuosina että haluaisin edes kokeilla.
Oon työkyv.eläkkeellä: on muistihäiriöitä, puutumisia, verenpainetta yms ja jos edes osan saisi helpottuun Venlafaxiinin lopettamalla niin plussaa kaikki.

Ongelmana mulla on noi hirveet vierotusoireet, niitä ei haittaavasti oo tullut kun oon itse vähennellyt annostusta viimeksi 225:stä 150:een mutta jouduin hiljattain yllättäen tilanteeseen jossa mulla ei ollut lainkaan lääkkeitä niin ihan hirveän vierotusoireet alkoivat.. ensin ripulilla jota luulin tavalliseksi mahataudiksi mut kolmantena päivänä olin jo ihan 'kuolleena' petin pohjalla :(

Asun yksin kaukana joten tilanne oli pelottava!

Sain sit vinkin ottaa Oxaminia jolla selätinkin pahemman tuskan, sain edes nukutuksi..

Nytpä siis mietinkin miten lähtisin annostusta laskemaan kun mulla on 3kk satsi 150 eikä mahdollisuutta saada 'lievempien' reseptiä hetkeen?

Ehkä tyhmä kun ees jatkoin Venlafaxiinia kun niitä taas oli käytössäni, olisiko samntien pitäny vaan katkaista koko rumba ehkä pahimmat oireet olinkin jo kärsinyt?

Ottaisinko vain joka toinen päivä 150mg? Onko kukaan kokeillut?

Entä vierotusoireet: onko Oxamin 'turvallisempi' vaihtoehto kuin Venlafaxiini jos joudun ottaan mahd vier.oireisiin vai koukuttaako vastaavalla tavalla?

Onko mitään vaaraa kapselista suoraan vähentämällä pienentää annostusta?

Paljon on kysymyksiä joihin lääkärit ei yleensä anna vastauksia;
heillä ehkä ei niitä olekaan jos eivät ole itse vastaavaa lääkitystä käyttäneet..

onneksi löytyi täältä keskustelua aiheesta ja toivottavasti saan jonkinlaista kommenttia että uskallan lopettaa ja kokeilla 'selvänä' elämistä näitten useitten vuosien jälkeen :)

Onnea kaikille lääkkettömään elämään ja voimia niille jotka joutuvat käyttämään; itse en olisi ehkä selvinnyt aikoinani ilman Efexoria!

Olipa huojentavaa lukea näitä kokemuksia venlafaxin vieroitusoireista. Itse olen viimeviikkojen aikana lopetellut kyseisen lääkkeen käyttöä ja ihmetellyt aina vaan kehnommaksi käynyttä olotilaani. Kukaan hoitohenkilöistä ei ole kertonut lääkkeen vierotusoireista. Juuri kaikkia täällä esitetyistä oireista oon kokenut. Aivan kuin olisi korkea kuume, sähköiskun tyyppisiä tuntemuksia päässä ja välillä pää on kuin "humiseva harju", kävellessä tuntuu kuin olis pienessä huppelissa, etovaa oloa ja hikoilua sekä palelua vuorotellen. Ehkäpä tässä sitten lähiaikoina tää olotila palaa normaaliksi, kun jaksaa muutaman päivän vielä potea näitä oireita.
Jaksamista kaikille ja muistetaan antaa palautetta lääkäreille, että kertovat etukäteen näistä oireista.

Efexor / Venlafaxin ollut käytössä noin 5 vuotta ( jota ennen oli Cymbalta). Abaut vuosi sitten vähennettiin annosta 75mg:ksi ja otettiin kaveriksi 300mg Voxraa. Nyt Venlafaxin lopetus, Voxra jatkuu ja lääkärin mukaan katsotaan myöhemmin jos tuntuu siltä, että jotain muuta tartteekin Voxran kanssa. Kysyessäni kuinka teen lopetuksen, vähennänkö ensin annosta - lääkäri käski syömään VIIKON jokatoinen päivä ja sitten lopettamaan Venlat kokonaan.

Nooh, nyt on toinen viikko menossa pelkällä Voxralla, kokonaan ilman "Venlaa"...ja (vieroitus) oireita piisaa.

Kuten tilapäisistä lääkeannoksen unohduksista olikin tuttua, unet lisääntyivät heti. Melko ikävä-fiiliksiset unet ja pelot, herätessä.

Seuraavaksi korvissa alkoi humina ja tuli sellainen huimaa mutta ei ihan kuitenkaan huimaa tunne...jonka myötä "heittoa" ja harha-askelia kävellessä. Päässä yleensäkin hieman outo olo, välillä krapulainen pahanolon tunne.
Näitä oireita kyllä aavistelinkin, samantapaisia kuin lääkettä aloittaessa oli.

Noin viikon päästä alkoi lisäksi itkuisuus, itku herkkyys kasvanut erittäin selkeästi - joku nähty/kuultu asia vaan laukaisee itkun, eikä oikein edes tiedä miksi/mille asialle itkee.

Tänään taas pukkaa uutta oiretta ( luulisin? onko muilla vastaavaa?) eli tuntuu niinkuin olisi keho puutunut, tunnoton, jotenkin outo.Vaikea kuvailla, kosketus tuntuu...mutta silti tuntuu, niinkuin ei tuntuisi. Itselläkin on vähän outo "olen täällä sisempänä kuin pinta" olo.

Nyt sitten pelottaa nää uusimmat keho oireet....onko nekin vieroitusoireistoa vai mitä hippuraa? Pakko oli alkaa etsiä löytyiskö muita samaa kokeneita...
Vai onko tämä pelkokin tässä joku oire?

Kokeiluni vieroittaa itseni Venlafaxinista annostusta pienentämällä onnistui.

Eli. Söin ko. lääkettä kolmen vuoden ajan, ensin 75mg, sitten 150mg ja sitten taas 75mg, jonka jälkeen aloitin vieroituksen lääkärini kanssa juteltua. Tietenkään 75mg:sta pudotus 27,5mg:n annokseen ja siitä viikon jälkeen täysin nolliin ei toiminut halutun kaltaisesti, vaan ikävät vieroitusoireet, mm. heittohuimaus, oksetus ja pään sykkiminen, alkoivat muutaman päivän ilman jälkeen. Tulin tänne ja luin ihmisten kokemuksia, jonka jälkeen päätin ettei tämä saa jatkua näillä oireilla.

Menin siispä lääkekaapille, avasin yhden kapselin ja löysin sisältä 6kpl pieniä pillereitä. 75mg / 6 = 12,5mg. Siitä alkoi hidas vieroitus, joka eteni seuraavasti: 2vk 25mg ---> 2vk 12,5mg ---> 2vk 12,5mg joka toinen päivä ---> 2vk 12,5mg joka kolmas päivä ---> 2vk 12,mg joka neljäs päivä ---> Vieroitettu. Tuolla taktiikalla selvisin pienellä parin päivän heittohuimauksella aina annosta pienennettäessä ja viimeisillä viikoilla joinakin päivinä heittohuimausta jonka viimeiset oireet kuitenkin katosivat n. viikon sisällä viimeisen pillerin otosta.

Suosittelen niitä joilla on vieroitus edessä kokeilemaan oma aloitteista annostusten pienentämistä. Minulla se ainakin toimi. Ei kannata välttämättä yrittää noudattaa samaa kaavaa kuin minä, vaan kuunnella kehoaan ja pienentää annosta aina kun elimistö on toipunut ja olotila tasautunut edellisestä annoksen pienennyksestä. Vieroitusta tietenkin entisestään helpottaisi jos 27,5mg:n napit/kapselit voisi jakaa pienempiin osiin. Harmikseni itse olin ehtinyt syödä 27,5mg:n annokset loppuun ennen kuin aloitin oma aloitteisen vieroituksen.

Voimia kaikille Venlafaxista vieroittuville

Hei teille vieroutujat! Eilen illalla raapustelin vapisevin käsin tarinaa tänne, mikä ei ikinä tainnu tulla perille asti, mutta lyhyesti: Lääke Venlafaxin on ollut itsellä n.1,5v ja tein omatoimisen lopun sille, enkä todellakaan tiennyt mistään vieroitusoireista...Noh sieltähän ne parin päivän jälkeen sitten alkoi kaikkine mukavuksineen.
-vapina
-"sähköiskut"
-unettomuus
-päänsäryt
-ärtyneisyys yms ja yms..
Omalla kohdalla kun noita "ylijäämälääkkeitä" löytyi, niin kokeilin (älkää tehkö perässä)
-bentsoja aamuun rauhoittumiseen
-beetasalpaajaa sydämen tykytyksiin
-Mirtazapin nukkumiseen
-ravintona tärkeää muistaa reilu suolan käyttö ja ruoka sauvasekoittimella juotavaksi
Tästä kaikesta ymmärryksestä, puhtaista vaatteista, ruuasta ja muustakin huolehtimisesta saa kiittää puolisoa!!
Nyt takana n.6vkoa ja olo suht.hyvä enkä huomaa todellakaan mitään eroa onko ilman lääkettä vai nappaileeko sitä.
Omalta kohtaa loppui psykan käynnit tähän, noh ainakin niin kauan, kunnes potilaalle edes viitsitä kertoa noista myrkyistä tarkemmin.

Paljon voimia teille!

Olen syönyt 2 vuotta 37,5mg:n annosta, eli ns. aloitus annostusta. Nyt lopetin, otin viime sunnuntaina viimeisen ja helvetti alkoi... Ja lääkärit vähättelee.. ei voi olla tuosta annostuksesta vieroitusoireita!! Oksettaa, ahdistaa, huimaa ja pää ja näkö menee ihan omia menoja eritahtiin, vaikee selittää.. Jos voisin tehdä toisin olisin lopetellut hitaammin, eli avannu kapselit ja syönyt vaikka viikon kahta pientä ja viikon yhtä vittusaatanaprkl..

Olipa helpottavaa lukea tämä ketju läpi.
Istun kotona lattialla kyyneleitä vuodattaen. Päässä suhisee ja sähisee. Mitään ei jaksaisi tehdä ja tunnen itseni maailman epäonnistuneimmaksi luuseriksi.

Lopetin venlat kolme päivää sitten. En tiennytkään millaisessa myrkytystilassa olin. Psykiatrille valitin jo keväällä lääkityksen aikana, että kehossa kulkee sähköiskumaiset tunteet, väsyttää ja itkettää. Hänen mielestään tuntemukset eivät mitenkään liittyneet lääkitykseen, joten minulta kuvattiin pää ja otettiin verikokeita... turhaan. Lääkitystä nostettiin ja sähärit katosivat, mutta armoton väsymys ja hikoilu jäivät. Elin siitten niiden kanssa.

Mielenkiinnolla odotan millainen fiilis tulee olemaan, kun pääsen näistä vieroitusoireista yli.

Lopetin seinään 150mg noin kuukausi sitten. Uskokaa tai älkää, vieläkin mulla on noita sähköisku-tuntemuksia ja kylmiä väreitä päivittäin. Hirvee lääke!

Nyt menee oudoksi nämä vieroitusoireet. Neljäs päivä ilman venlaa ja nukkumisesta ei tule mitään. En uskalla. Aivan hirveitä, eläväntuntuisia painajaisia, joihin vajoaa heti, kun nukahtaa. Niistä myös herää heti ja sitten alkaa uusi näytös.Unissa seikkailevat jo kuolleet ihmiset sekä ihmiset kaukaisesta menneisyydestä. Oli pakko nousta ylös ja kutsua kissa tohon vierelle, koska viimeisessä painajaisessa se raateli minua, heittelin sängystä sille kiviä ja se päästeli kamalia ääniä. :)

Miten tämä voi olla mahdollista? En ole nähnyt painajaisia moneen vuoteen. Toisaalta mielenkiintoista, mutta oikeasti pelottavaa, jos en pysty enää nukkumaan.

Kauanko tätä vaihetta kestää? Montako yötä pitää jättää väliin?

Aloitin Venlafaxinin vastentahtoisesti muutama vuosi sitten. Aloituksen sivuoireet jo olivat erittäin epämiellyttävät. Joita psykiatri vähätteli, jotta jatkaisin lääkkeen käyttöä.
300 ollut maksimi, pitempään 75. Kuukauden laskin 37,5 annoksella, mitättömän oieniä oireita...nyt ajatellen. Neljän päivän lopetuksen jälkeen avasin kiltisti kapselin ja otin sieltä yhden pienen tabun. Oli pakko. Kaikki jo täällä mainitut oireet...fyysiset ja psyykkiset. Onneksi en ole töissä juuri nyt. Mutta kotona olen kuin hirviö. Miten tämän sitten selittää murkkuikäislle lapselleen. Tyhmyyttäni en ole tajunnut olevani tälläisen huumeen kanssa tekemisissä.
Toisaalta en tiedä kuinka olisin selvinnyt vuosia sitten, mutta uskoisin, että muitakin keinoja täytyisi olla masennuksen hoitoon kuin näin järeät pillerit.
Tsemppiä muillekin !

Olen käyttänyt venlafaksiinia muutaman vuoden, en muista kuinka monta. Olen 10 vuoden aikana kokeillut niin monta lääkettä, että en enää pysy perässä. Aloin maaliskuussa pudottaa annosta 225 mg:sta. Ensin laskin annoksen 150 mg:aan. Kesäkuun alussa laskin annosta 75 mg:aan ja heinäkuun lopussa 37,5 mg:aan. Viime perjantaina lopetin lääkkeen kokonaan. Lopetusprojeksti meni siihen asti aivan loistavasti, ei tullut mitään oireita. Lauantai-iltana alkoi olla vähän tokkurainen olo. Sunnuntaiaamuna olin vähän väsynyt, mutta jaksoin jotain kuitenkin tehdä. Päivän aikana väsymys alkoi lisääntyä, kunnes oli pakko mennä nukkumaan. Loppupäivä oli aika kauhea. Päässä humisi ja soi, välillä oli kylmä, välillä kuuma, välillä molempia samaan aikaa, välillä kylmää hikeä ja mahakin vähän sekaisin ja kipeä.
Eilen illalla en meinannut saada unta, vaikka väsytti hirveästi. Otin pari Tenoxia niin sain nukahdettua. Yöllä nukuin ihan hyvin. Aaamulla kun heräsin niin oli edelleen kauhea olo. Aamupalan jälkeen menin takaisin sänkyyn, mutta en saanut unta. En pysty nukkumaan ilman korvatulppia, mutta kun pistin ne korviin, korvien soiminen häiritsi liikaa. Tein lounasta ja menin taas sänkyyn, mutta en saanut unta. Nousin aina välillä ja notkuin sohvalla. Iltapäivällä sain kuitenkin unta ja nukuin pari tuntia. Sen jälkeen oli vähän parempi olo.
Kaikkein pahinta on tämä väsymys ja humina päässä. Tämä on kestänyt vasta pari päivää, mutta en jaksaisi enää yhtään. Pakkohan tämän on jossain vaiheessa loppua, mutta koska. Vähän pelottaa lukea näitä kokemuksia täältä. En kyllä suostu uskomaan, että tämä kestäisi viikkoja. Jos tämä ei kohta lopu niin soitan kyllä lääkärille. Ei tämä onneksi enää ole pahentunut.
Masennuksesta olen onneksi parantunut, vaikken olisi sen uskonut olevan mahdollista. Se ei kyllä ole lääkkeiden, vaan kognitiivisen psykoterapian ansiota.

Todellakin ollaan samassa jamassa lääkkeen lopetuksen suhteen, Loppuis jo.
Mua helpotti se kapselin jako ja pienen pillerin otto. Sehän on kolmasosa aiemmasta.
Helpottaa selviämään hieman eteenpäin. Mulla väheni levottomuus ja valonarkuus ja pääsin tänään ulos ovesta. Päänsärky tosin läsnä koko ajan.
Onneksi psykoterapia jatkuu....tää lääkkeen lopetus on karmeeta.
Tsemppiä muille ja itselleni.

Itesellä takana toinen päivä täysin ilman venloja, lopetin oma-aloitteisesti 150 mg> 75 mg jne... takana vuosien masennuslääkkeiden käyttö, nyt tuli vaan mitta täyteen.

Viekkareina ollu sähköiskut, hikoilu, painajaiset (jos unta sattuu saamaan) ja aggressiiviset ajatukset (voivat kyllä johtua ihan masennnuksestakin).

Mut kysymys mitä mietin, et miten lääkkeen lopetus on teillä vaikuttanut alkoholin kanssa? Viime viikonloppuna olin ulkona ystävien kanssa, en ollut kaatokänissä mutta iloisessa kuitenkin. Seurauksena vuosisadan krapula joka kesti kaksi päivää. Mietinkin tässä että oliko vain sattumaa vai mahtoiko venlalla olla osuutta asiaan. Onko muilla kokemuksia?

Tänään on ollut vähän parempi olo. Ei ole tarvinnut nukkua päivällä. Edelleen kuitenkin väsyttää, mutta päässä ei humise enää ihan niin paljon. Jaksoin lähteä terapiaankin. Eilen en olisi pystynyt lähtemään kotoota. Terapeutti sanoi, että mun oireet kuulostaa aika samalta kuin päihteistä vieroittautuessa. Hän ei osannut sanoa miten kauan tämä kestää, mutta että päihteiden käyttäjillä pahimmat oireet loppuvat yleensä viidessä päivässä.Noh, nyt on kolmas päivä, joten ehkei tarvitse enää kauan kestää. Ja kyllähän tä koko ajan on parempaan päin menossa. Perjantaina nään kuitenkin lääkärin kun menen hakemaan b-lausuntoa kolmatta terapiavuotta varten.

Tänään on taas hiukan parempi olo.Eilen illalla en kyllä meinannut saada unta, vaikka otin kaksi Tenoxia. Jostain tuli sellainen levottomat jalat-tunne ja ihme kutina. Joka paikkaa kutitti. Nukuin ehkä 7 tuntia (normaalisti 9). Sama juttu kun äsken yritin mennä päiväunille. En saanut unta. Nytkin kutittaa. Alkaa taas muuten hikikin virrata. Päässä humisee edelleen, mutta hiukan vähemmän. Sydämentykytyksestä en muuten vielä sanonutkaan. Siihen ei auta edes 40 mg Propralia.

Jotain hyvää sentään; väsymys helpottaa koko ajan, vähän kerrallaan. Tätä kutinaa en kyllä ymmärrä.

En kyllä luokittelisi masislääkkeitä huumeiksi, lähinnä siksi, että huumeilla haetaan päihtymystilaa. Sellaista ei masislääkkeillä saa, kun ne vaikuttaa niin hitaasti. Bentsot sitten on eri asia, vaikka en minä henk. koht. niistä ole ikinä mitään kiksejä saanut. Lähinnä ne vaan väsyttää. Onhan nää lääkkeet kyllä aika rankkoja aineita, kun näin hirveät vieroitusoireetkin näistä tulee, mutta en niitä silti ihan huumeiksi sanoisi.

Viime yö olikin mielenkiintoinen... Ahdisti mennä nukkumaan. Oli edelleenkin korvien soimista ja huminaa. Päätin ottaa kerralla kaksi Tenoxia. Niiden avulla nukahdinkin. Heräsin joskus kolmelta enkä saanut unta. Korvat soivat. Itkeskelin jonkun aikaa kun oli niin kauhea olo. Valvoin melkein pari tuntia. En uskonut Tenoista olevan apua enkä halua alkaa sitä vetää hirveitä määriäkään. Päätin ottaa lisää Ketipinoria. Olen ollut lopettamassa sitäkin. Nyt annos on ollut 25 mg eli aika pieni. Otin toisen samanlaisen ja varmuudeksi vielä yhden Tenoxin. Sitten sainkin unta. Ehkä ensi yönä otan heti 50 mg Ketipinoria. Haluaisin vaan kovasti eroon siitä, koska olen saanut siitä rasvamaksan. Siihen on saattanut tosin vaikuttaa myös vuosikausien diagnosoimaton kilpirauhasen vajaatoiminta. Lueskelin, että venlallakin olisi jotain maksavaikutuksia. Jos olisin tiennyt, että saan tästä kaikesta rasvamaksan, niin olisin toiminut toisin. Onneksi rasvamaksasta voi parantua ja uskonkin, että paranen kunhan pääsen kokonaan eroon Ketipinorista ja venlasta. Kilpirauhaslääkityksenkin sain viimein.

Aamulla tapahtui sentään jotain positiivista. Olin laihtunut kilon! Olen lihonut viimeisen kymmenen vuoden aikana 40 kiloa, joten odotan innolla kilojen lähtemistä.

On nää viimeset 5 päivää olleet kyllä yhtä helvettiä. Vaikea sanoa mitään vielä tästä päivästä, koska olen tokkurassa Ketipinorista.

Mielestäni nämä mielialalääkkeet ovat huumetta.
Muuttavat käyttäytymistä ja omaa persoonaa.
Erityisesti vierotusoireet ovat avanneet silmäni tähän.
Odotan tämän helpottavan...uusi päivä aina pelottaa kuinka siitä selviää ja milloin koittaa se aika, jolloin voin sanoa olevani kuivilla.
Ja millainen olen ilman näitä mielenjärjestäjiä...pärjäänkö ?
Edessä päivä ilman...katsotaan pääsenkä päivän loppuun ilman.

Pahimmat oireet ovat loppu. Eilen mulla oli jo melkein normaali olo, vähän väsynyt vieläkin, mutta ei pahasti. Yöllä tosin kun heräsin niin korvat soivat ja otin pari Tenoxia, että saisin nukuttua. Pientä huminaa on edelleen päässä ja tosiaan tuota korvien soimista. Se häiritsee eniten yöllä. Päivällä sitä ei juurikaan huomaa kun on keskittynt kaikkeen muuhun. Välillä käy päässä sellainen ajatus, että mitä jos tämä tinnitus jää pysyväksi. Niinhän voi käydä, jos saa kuulovaurion. Mä en kyllä ole saanut kuulovauriota, olen vain lopettanut venlafaksiinin. Toivon kuitenkin, että tinnitus vielä loppuu.

Tavattoman vaikeaa lopettaminen kokonaan.
Vielä ei ole onnistunut minulta. Tänään uusi yritys, kun aamu alkoi ilman
päänsärkyä eikä tänään ole pakollisia menojakaan. Voi olla levoton, ärtyisä, vihainen, huono-oloinen kotona, muille se ei tieten ole kovinkaan miellyttävää.
Töihin en olisi kyennyt tämän lopetuksen kanssa.
Se on kyllä juhlan hetki kun tuon lääkepaketin saa haudata pois silmistä.

Mulla on tänään menossa vieroituksen 13. päivä.
Sävärit vain jatkuvat yhtä voimakkaina kuin pari viikkoa sitten. Lisäksi on tasapainohäiriöitä, painajaisia, ripulia, itkuherkkyyttä, agressiivisuutta ja kutinaa. Etova olo on poissa.

Pahinta on, että haluaisin satuttaa itseäni jotenkin. Ajatus pyörii mielessäni pitkin päiviä. En kuitenkaan tee mitään, koska en halua lisää arpia ja ajattelen jo yli 20-vuotiasta lastani. Sitä paitsi olen pelkuri. Paska.

Minulle määrättiin aikoinaan masennuslääket Cipralexia ja Lyricaa vaikeaan masennukseen (no vaikeuteni oli vittumainen esimies) eipä aikaakaan, kun elin tuntematta mistään mitään huolta, tilaa nimitetään lääketieteen puolella mania.

Ei minun vauhtiani pysäyttäneet paikallisen mt-toimiston psykiatrit tai hoitajat, itse lopetin nappien naukkaulun.

3 kk lääkkeiden lopettamisen jälkeen halusin vain kuolla, itsemurha suunnitelmat mielessä, lisäksi vaikea masennukseni oli vaihtunut psykoottiseen masennukseen.

Vielä luotin tässä vaiheessa psykiatreihin ja käännyin tuntemusteni kanssa heidän puoleensa. Nyt sairauteni olikin bipolaaritautia johon määrättiin tasaavat ja neuroleptit.

Luoja sentään mikä maailma tuosta avautuikaan.. olen elänyt helvetissä. Ihmettelin kummallista sairasta oloani, minkä kerrottiin olevan bipolaarini pahentumista ja tästä seurasi lääkkeitä lisää. Ajauduin vain syvemmälle ja syvemmälle mielen pimeyteen, epätoivoon ja tuskaan. Minulla ei ole edes sanoja kuvaamaan niitä tunteita joita tuo bipo lääkitys minussa aiheutti.

Lääkäri ei antanut lupaa lopettaa, ei sillä nuo lääkkeet hoitavat bipolaaritautiani. Meni kuukausia ja ihmettelin, kun oloni ei vain parantunut vaikka niin luvattiin. Taisi olla psykiatrikin vähän kummissaan, kun vointini vain laski.

Lopulta ymmärsin, että jos haluan elämäni takaisin minun on lopetettava kaikki lääkkeet. Neurolepteistä vierottautuminen on ollut raskas ja tuskainen taival ja se on ihan oma kertomuksensa.

Tuosta lääkkeen lopetuksesta on aikaa nyt vuosi. Vasta nyt on pääni selkitynyt kaikesta siitä mitä minulle parin vuoden ajan syötettiin. Että olen kiukkuinen ja turhautunut.

Psykiatriset lääkkeet eivät ole parantaneet ketään, ovat vain ajaneet ihmiset itsemurhiin, työkyvyttömyyseläkkeelle, elämänhallinan menettämisiin, työpaikoilta irtisanomisiin, parisuhde ongelmiin, päihdeongelmiin ja lukuisiin muihin ikäviin asioihin.

Minun lääkesotkuni aiheuttivat minulle työpaikan menetyksen, maineeni menetyksen, loputtoman häpeän tunteen mielisairaan leimasta.

Olen parhaillaan työelämässä, mutta ala jolla työskentelen ei suvaitse mielisairaita eikä lääkkeiden kanssa sekoilleita. Joten sanomattakin on selvää, että en voi uraani jatkaa vanhuseläkkeeseen saakka, minut on leimattu mielisairaaksi raskaansarjan diagnooseilla ja meidän virallisesti hullujen paikka on kotona.

Viimeistään vuoden tai kahden kuluttua uskoisin olevani työkyvyttömyyseläkkeellä.. en sen vuoksi, että olisin tullut uudelleen hulluksi vaan siksi, että en vaan jaksa salailua ja piilottelua.

Kaikki tämä sen vuoksi, kun aikoinaan olin olosuhteiden vuoksi alakuloinen ja lähdin siihen hakemaan Apua...

Avun hakeminen ei viisasta tainnut ollakaan?

Sepram, mirtazapiini ja levozin ihan turhia.. ei mitään vaikutusta ainakaan mirtalla ja voin sanoa sen 3v kokemuksella. Ja noi Venlan sivuoireet on jo muutenkin ollu päällä et kait sitä vois kokeilla.. miks ootte hakenut kyseistä lääkettä jos noit "sivuoireita" pelkäätte. Itel ne o ollu jo ennen venlaa vuosia joten nappia naamaan vaa!

mulla menee 50mg tramal 1-2 krt 2-3 päiväs lisänä diapam 10mg,risolid 25mg tenox,lyrica 75mg krt 3 panacod tarvittaessa huippaa puhuu omiaan unet ihan kuutamolta..tai ku kauhuleffasta...sissos loppuu tää hyvänolon tunne kaikilla..ainaki kamuilla.en oo itkuine vaa puhun skeidaa koko ajan ja ripuli,oksettaa jne...et tällasta mulla tekee tramal

Mulla alotettiin venla 75mg 6päivää sitten. Mitään apua tai suurempia haittavaikutuksia ei ollut. Tänäaamuna tunsin oloni niin kamalan masentuneeksi ja epätoivoiseksi että luettuani maksimi annoksen päätin sitten kokeilla kerralla300mg eli 4x75mg. Huhhuh unohtuipa masennus kun tuli sairaan pahaolo, rintaa puristi, päässä huippasi, päätäsärki, jalat puutui,ym.. Nyt illalla alkaa olo vähän helpottaa. Saa sitten nähdä mitä huominen tuo tullessaan... En siis suosittele kokeilemaan annoksen äkillistä nostoa kenellekkään.

Aloitin Venlan 8. päivää sitten. ensin 37,5mg ekat 1-3 päivää, sitten päivät 4-7 mentiin 75:llä ja tänään ekat 150.
Turta olo. Tunteiden vuoristorataa. Maksa-arvot oli kohonnut reippaasti, hikoilut, sähkärit ja koomamainen väsymys pelottaa.
taidan alkaa purkaa samantien kun näitä lukenut. Toivottavasti ei potki mua ulos psy.polilta kun vasta aloittelen siellä...
Jaksamita kaikille.
Olisi mukava tietää nyös jos on lyhkäsiä käyttöjä ollut onko ollut vierotusoireita?!

Venlan takia viikoksi sairaalaan. Niin paha lääkeripuli. Tuosta johtuen nopeaa alasajoa, 300mg/pvä oli annostuksena. Nyt huippaa, mielialanvaihteluita todella paljon. Päätä ei halua kääntää nopeasti.. Loppuispa jo.

Avaudunpa minäkin täällä. Olen lopetellut Venlaa nyt omien laskujeni mukaan 11 viikkoa. 150mg oli käytössä n. 9 kuukautta. Alunperin sain lääkäriltä ohjeet käyttää 150 ja 75 vuoropäivin, sitten kaksi viikkoa pelkästään 75, ja sitten viikko tai kaksi 75 jokatoinen päivä, en muista. Ei onnistunut. Oireet iski ihan sietämättömiksi, kun jätin 75-kapselin syömättä: hirveet sähköiskut päässä, makasin vaan ja itkin, en jaksanut edes syödä! Nyt oon jatkanut sitten tuolla 37,5mg:lla, kaksi viikkoa ottanut jokatoinen päivä ja huomenna olis viimenen kapseli.

Eilen tuli hirveän masentunut ja paska olo. Jännää on ollut, että omat oireet olen huomannut nyt vasta jälkikäteen, vaikka lopetusta kuitenkin jo pari kuukautta takana: on välillä suorastaan v*tuttanut kaikki mahdollinen, arjen pyörittäminen on vaatinut erityisiä ponnisteluja, opinnot ei ole edenneet ollenkaan, mikään ei oikeastaan ole kivaa tai hauskaa, olen jatkuvasti väsynyt. Vaikeaa löytää voimia tehdä yksinkertaisia asioida kuten kaupassa käynti ja pyykinpesu taikka siivoaminen!

Nyt lääkitystä lopetellessa olen myös huomannut, että aika lujaa tuli juhlittua jossakin vaiheessa, ja mietin, että aiheuttiko venla mulla jonkinlaisena oireena humalahakuista juomista. Tällaisestakin olen jostain lukenut... Vai oliko se vain jokin vaihe, joka meni ohi... Positiivista on ollut se, että lääkkeiden aiheuttama hikoilu on loppunut, jos jotain pitää keksiä. Lääkärille kävin valittamassa oloa, ja aikalailla oli sitä mieltä, että lääkityksen lopetus oli huono ajatus, mutta kokeillaan nyt. Vierotusoireista ei sanottu sanaakaan. Sain sairauslomaa kun pyysin, ja toivon että tämä olo on jotain ohimenevää. Tuntuu ajoittain ihan samalta kuin ennen lääkityksen aloitusta, kun masennus diagnosoitiin, vaikka elämäntilanne on nyt ihan eri.

Olet lopettanut käyttöä aivan liian nopeaan tahtiin, joten ei ole mikään ihme, että olet saanut kauheita vieroitusoireita. Et ole ensimmäinen, jolle on neuvottu väärin lääkkeen lopettaminen, etkä valitettavasti viimeinen.

"aiheuttiko venla mulla jonkinlaisena oireena humalahakuista juomista."

Täysin mahdollista. Mielialalääkkeiden käyttö lisää joidenkin tutkimusten mukaan esimerkiksi alkoholisoitumisen riskiä.

"Vierotusoireista ei sanottu sanaakaan."

Psykiatrit eivät osaa tunnistaa vieroitusoireita. Jotkut eivät tiedä, että sellaisia olisi olemassakaan kuin ehkä korkeintaan muutaman viikon verran. Totuus on, että oireet voivat kestää kuukausia tai jopa vuosia. Et olisi ensimmäinen, etkä viimeinen.

Kuvailemasi oireilu on hyvin tyypillistä ssri- ja snri-aineiden vieroituksessa; Suuttuneisuus, väsymys, päänsärky, sekavuus, agressiot, keskittymiskyvyttömyys, masentuneisuus, ahdistus...

Aheuttaako Venlafaxin niskan jäykkyyttä.Aloitin viikko takaperin sen käytön.

Kaikki nämä oireet täällä. Kyse ei kuites ole lopettamisesta, vaa omasta huolimattomuuesta lääkkeitten ja reseptien kanssa. Huomasin torstai aamuna että venlat oli loppu ja ajattelin että menen tänään hakemaan lisää. Unohdin ja menin perjantai iltana apteekkiin, missä sain kuulla että resepti on käytetty loppuun. Ja viikonloppu tietty edessä. Huomen aamulla heti soittamaan lääkärille reseptin uusimista. Toivottavasti nämä oireet loppuis pian ku "alottaa uudestaan"… :(

Olen syönyt kans n. vuoden 150mg päivässä Orion Venlafaxinia. Minulla ollut samoja vieroitusoireita kuin muillakin ja jo yhden päivän jälkeen. Suhinat ja huimaukset yms. Nyt haluan lopettaa. Lääkkeet on toiminut kyllä mulla, mutta haluan kuitenkin käyttööni koko tunneskaalan mitä luonnostaan on. Hyvät tuntuu myös paremmalta, seksi tuntuu paremmalta yms. Nyt ei meinaa oikein orkku tulla ja ku tulee niin se on jotain 50% siitä ennen kun lääkkeen aloitti. Eli Tein seuraavan: Avasin 150mg kapseleita(sisältää 12x12,5mg pientä tabua). 1.viikko 10x12,5mg 2.viikko 9x12,5mg 3.viikko 8x12,mg jne. lopuksi kokeilen yhden(12,5mg) päivässä. Sitten yksi(12,5mg) joka toinen päivä....Loppu. Ilmoitan sitten kuinka kävi!

Lopetin venlan parissa päivässä osastolla ja samalla fluoksetiinia nostettiin maksimiannokseen. Tällä keinolla venlafaksiinin voi lopettaa maksimiannostuksista muutamassa päivässä täysin ilman vieroitusoireita.
Kokeiltu keino ilmeisesti siellä usealla eri ihmisellä ja toimii samalla tavalla.

Täältä voi lukea erilaisista psykiatriaa riivaavista virhenäkemyksistä ja -käytännöistä. Mukana mm. tukeva paketti vieroitusoireista, väärin diagnosoinnista sekä potilaskertomuksia. Valtaosa videoiden muodossa! Lisäksi sivustolta on linkkejä vieroitustukikanaviin. Sivuston jäseniä ovat mm. sellaiset isot nimet kuin Joanna Moncrieff Lontoon yliopistolta ja Peter Gotzsche Cochrane Collaborationin pohjoismaiden yksikön johtaja.

www.CEPuk.org

"Welcome to the website of CEP, the Council for Evidence-based Psychiatry.

CEP exists to communicate the evidence of the damaging effects of psychiatric drugs and treatments in the UK to the people and institutions that can make a difference. This evidence shows that psychiatric drugs, portrayed as useful and effective by many areas of the medical profession, can cause considerable harm to many patients, particularly when taken long term. Our members include psychiatrists, academics, withdrawal support charities and others who are deeply concerned about the prevalence of the ‘medical model’ and the increasing numbers of potentially damaging prescriptions being given to both adults and children."

GET THE FACTS, NOT THE MARKETING CAMPAIGN

Onko muille tullu uupuneisuutta venlafaksiinin vähennyksen jälkeen? Tarkoitus on päästä lääkkeestä eroon ja lääkärin kanssa on sovitusti pienennetty annosta asteittain. Kun hiljattain vähensin 75:sta mg:sta 35,5 mg:aan, tuli vuorokauden jälkeen lamaava ahdistuneisuuskohtaus ja siitä on seurannu uupumusta vajaan viikon. Toimin puoliteholla ja kaikki vaatii kauheesti ponnisteluja. Ahdistuneisuus on lisääntynyt. Onko tämä tavallista kun venlafaksiinia vähennetään?

Nyt on lääkärille jätetty soittopyyntö, josko hän suosittelisi jotain vähän hitaampaa vähennystapaa ahdistusoireiden takia. Aion ehdotaa sellaista, että vähentäis aina yhden kapselin viikossa, että pysyis työkykysenä. Ei noila vieroitusoireilla selviä erkkikään työkykysenä.

Nyt olen vähentänyt hitaammin venlafaksiinia, mutta iltaisin päälimmäisenä on ahdistuneisuus tai suru. On ollut sellaista monta päivää putkeen.

Joo lopetin iteki efen seinää ja ekat päivät oli täyttä helvettii, kyl se menee ohi, pysy sitkeen! Toi humahdusjuttu on iha perusoire efen lopetuksest. Ite pysyin sängys ihan vaa ekan vkon, kattelin tvt yms ku fyysisesti nii heikko olo ja psyykkisesti oisin varmaa ihmistenilmoil seonnu.

Mulla menny venloja about 5v ja 300mg/pvä ja nyt aattelin heittää pois. Yritin kerran lopettaa reilu pari vuotta sitten mut paniikkihäiriö-oireet hiipi takas ja jouduin nostaan määrän takas. Nyt menny ainaki 1.5v ilman pahempia paniikkioireita ni aattelin kokeilla lopettaa. Tästä tulee pitkä ja kivinen matka huh huh

No olipas tosi ammattitaidoton lekuri, kun käski yhtäkkiä lopettamaan!

Kenkää töistä tommosille!!

Moro,
lopetin Venlafaxin päivä annos 300mg ja ketipinori 100mg vrk. kerrasta poikki menetelmällä..
Söin reilut 2 vuotta jos olisin lukenut vierotusoireista olisin tehnyt pian aikaan toisin kuka tietää.
Kolme tai neljä päivää oli kunnon "krapula "ja se siitä.

Moikka,oon syöny eri masennuslääkkeitä yli kymmenen vuotta josta Venlafaxin 150 mg kolme vuotta,nyt oon vähentäny annoksen 75 mg ja heti katos yö unet ,tuli sähköiskut ja maha on ollu kuralla tämä on nyt kestäny kolmatta päivää ja yötä.En ole enään kärsiny masennus oireista ja ainaki tuo 150 mg tabletti väsyttää niin pirusti niin haluaisin tuota annosta pienentää.

Muun muassa tästä keskustelusta on havaittavissa että masennuslääkkeet ovat kovan luokan myrkkyjä sanoivat lääkärit sitten muuta. Niistä tulee pirulliset mahdollisesti työkyvyn vievät vieroitusoireet, joissa on kummallisia oloja ja henkistä tuskaa sekä vaikeuksia tuntea itseään ilman niitä. On hankala olla lääkkeetön jos on tottunut elämään virtaa tuovien itseä muuttavien tunne-elämyksiä turruttavien lääkkeiden vaikutuksen alla. Lisäksi niiden vieroitusoireita on miltei mahdoton erottaa masennusoireistosta koska vieroitusoireita on mielialojen heittely ja matalakin mieliala, jotka voi johtaa entistä pahempaan romahdukseen. Näin pääsee ikuiseen kierteeseen, jossa kukaan lääkäri ei suosita lopettamaan lääkitystä ja tyrkyttää vain lisää ja lisää! Mahtava juttu lääkeyhtiöille! Osa lääkäreistä ei edes uskalla lopettaa lääkkeitä joilla henkilö on tasapainossa vaikkei tasapainossa oleminen ole osoitus lääkkeiden erinomaisuudesta ole, sillä ilman lääkkeitä henkilö voisi pitkällä tähtäimellä voida yhtä hyvin, jopa paremminkin kun ei tule vieroitusoireita eikä ole lääkeaddikti. Ja ennenkaikkea olisi oppinut keinot käsitellä asiat ilman lääkkeitä sillä lääkkeet lopettaessa on yhä uudelleen tämän dilemman edessä. Eikä lääkärit sanallakaan sano lääkkeiden lopettamisesta välttämättä vaikka niitä suositellaan lyhyeen käyttöön. Sitten ihminen popsii vuosia ja vuosia lääkkeitä milloin lopetus alkaa olla jo todella vaikeaa henkisen ja fyysisen tottumisen vuoksi. Näin, hyvät ihmiset tulee riippuvuus masennuslääkkeisiin joita sanotaan muka riippuvuutta aiheuttamattomiksi! Niin monia ihmisiä on kusetettu lääkärien ja lääkeyhtiöiden toimesta ettei ole tosikaan. Heille on kaunisteltu ja valehdeltu lääkkeiden haittoja, syytä miksi niitä pitää syödä (lääke korjaa aivoja - retoriikka), sanottu sitä ettei ne aiheuta riippuvuutta, ovat turvallisia mitä ne ei ole. Ne voi aiheuttaa pitkäkestoisia lääkkeiden lopetuksen jälkeen jatkuvia haittoja. No, moni oppii kantapään kautta vaikka eivät usko meitä " foliohattuilijoita." Itselläni on kokemus yli kymmenen vuoden masennuskääkekäytöstä.

Minulla ollut venlafaxin käytössä melkein 10vuotta. Nyt lopetin, 300mg oli annos siitä n. Kk150mg ja nyt toinen päivä ilman lääkettä.. hirveät vieroitusoireet:(
Kauan nää kestää???

Kellään tullut venlafaksiinin käytöstä maksa-arvojen nousua? Mulla nyt käytössä Venla 150mg x1, kylkeen kohtauslääkkeenä Bisoprolol ja Opamox. Muutama lääke kyljessä muihin vaivoihin.

Tässä kun on ankara huoltajuuskiista päällä ja noilla labroilla pitäisi todistaa oma alkoholittomuus, niin eikö perhana ALAT ja GT ole viitteen yläpuolella.

Minä pahoin pelkään, että tämä viesti on trolli - tosin en ymmärrä, mistä tällaisia ihmisiä sikiää, jotka jaksaa kirjoitella valeviestejä ja missä tarkoituksessa?
Siis Suomesta et löydä lääkäriä, joka käskisi lopettaa Venlafaxin 150 mg kuin seinään ja aloittaa samana iltana toisen lääkkeen.

Lääkkeen vaihto tapahtuu siten, että toista ajetaan alas ja yhtäaikaa toista nostetaan. Venlafaxinia ei voi lopettaa, kuten tässä kuvattu ja joka ainut Suomen psykiatri sen tietää. Minä en usko, että kukaan määräisi lääkkeen vaihtoa näin.

Eli kohtalotoveria et löydä.

Hei, minulle määrättiin Venlafax 75g rintasyöpälääkkeen aiheuttamaan hikoiluun. Neljä eri lääkäriä suositteli sitä minulle ja vihdoin suostuin aloittamaan lääkityksen. Jo apteekkari ihmetteli, että tämähän on mielialalääke. Kukaan lääkäreistä ei maininnut mitään, että tämä olisi mielialalääkke. Venlafaxin sivuvaikutus auttaa kuulemma vaihdevuosioireisiin. Aika kova lääke hikoiluun.
Söin Venlafaxia 75g noin puoli vuotta, mutta lopetin, koska ei auttanut hikoiluun. Lopetin lääkityksen lääkärin ohjeen mukaan: eli pudotettiin määrä 35g 1viikko. Nyt sitten on kolmas päivä meneillään ja olo on kuin olisi kauhea krapula. Ihmettelen vain, miksi tällaisia lääkkeitä suositellaan ihmisille, joilla ei edes ole tarvetta mielialalääkitykseen. Sen verran pahat vieroitusoireet ovat.
Olisin toivonut lääkäreitä enemmän tietoa näistä vieroitusoireista.

Mihin vaivaan lääkettä käytetään? Luuletko kaikki lukijat syö lääkkeitä?Vai onko tämä apteekin sivu vai lääkäreiden?

Olisi kannattanut ottaa venlafaxin kapsellin sisältä vähän muruja niin ei olisi kamalaa lopetus

Kahdessa kuukaudessa pudotus 150mg --> 0 mg. Syöty noin 15 vuotta.
Kolmas viikko täysin ilman ja tuntuu, että pää leviää. Olen vihainen, agressiivinen, lyhyt pinnainen. Yhtäkkiä pamahtaa päälle täysi raivo. Pelottaa. Itsetuhoisia ajatuksia.
Ruoansulatuselimistö aivan sekaisin.

Loppuuko tämä joskus? Teen lähipiirin elämästä helvettiä vaihtelevilla mielialoilla. En haluaisin enää palata tuohon. En mihinkään vastaavaan enää. Silti mieli pohtii edelleen jemmassa olevaa lääkerasiaa ja siihen paluuta.

Haaveilemme lapsesta, mutta a.) eihän hyvänen aika näiden mömmöjen kanssa sellaista b.) mitä siitäkin tulee, jos olen näin sekaisin.