3. Suni ihmettelee siis, miksi Paavali, kirjoitti näin: "Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuutavan synnin lain vanki." vaikka Kristus oli hänelle antanut Henkensä ja tehtävänsä ja miksei Paavalissa käynyt heti alusta alkaen toteen tämä Jeesuksen ilmoitus:
"Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta Poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita."
Suni paljastaa selvästi etti todellakaan, ei vieläkään, ymmärrä, että uskoontullut on vasta pieni lapsi Kristuksessa, joka tarvitsee aluksi maitoruokaa ja sitten vähitellen sietää vahvempaa ruokaa ja että kyse on koko ajan kilvoittelusta kumman vallassa uskova on: lihansa, joka ei tee hyvää vai Jeesuksen, jossa uskovalla on täydellinen vapaus. Sitäkään Teuvo Suni ei käsitä, eikä sitä käsitä monet muutkaan, että kun usko kasvaa, lihan valta pienenee ja siksi Paavalikaan ei jäänyt vaille vastausta kysymykseensä "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" vaan jo samassa roomalaiskirjeen luvussa hän kiittää Jumalaa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta siitä, että "Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."
4. Paavali hairahti Sunin mielestä totuudesta, mutta Suni itse ei ole koskaan niin tehnyt, koska sellainen olisi Sunin aikaisempien kirjoitusten mukaan Pyhän Hengen pilkkaa ja silloin "kertaheitolla peli olisi pelattu". Siis Teuvo Suniko ei ole koskaan hairahtanut totuudesta, mutta Paavali, joka niin teki, ei "menettänyt peliä". vaan sai vain jatkaa. Mitä muuten apostoli Jaakob kirjoittikaan totuudesta eksyneen palauttamisesta? Jaakob kirjoitti: "19. Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa,
20. niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden." Henki sanoo vielä: Teuvo Suni! Totuudesta poikkenneenakin, vielä voit palata ja Jeesusksen veri puhdista syntiesi paljoudesta. ja vielä: Joka saa paljon anteeksi, se rakastaa paljon. Pyhällä Hengellä jatkuvasti täyttyneenä, rukoillen ja Herran armossa ja uskossa Jeesukseen eläen voimme kuolettaa lihan teot ja niin Hengen hedelmät alkavat näkyä.
5. Mitä siis Teuvo Sunin ja monen muunkin pitäisi oppia tästä kaikesta, on se, että vanha aatami roikkuu meidän mukanamme fyysiseen kuolemaan asti ja vain silloin, kun kärsimme lihassa ja olemme fyysisesti heikkoja, voimme lakata synnistä, mutta silti
uskon kautta Jumalan armoon, joka tulee täydelliseksi heikkoudessa, voimme uskoa, että olemme silti pyhiä ja vanhurskaita kasteen ja uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, mutta siksi tarvitsemme uskonyhteyttä, valkeudessa ja yhteydessä vaeltamista,
synnistä parannuksen tekemistä. Poika on jo vapauttanut täydellisesti Jumalan edessä, Jeesus otti pois synnit ja taivaan ovi on auki ja lakia ei lueta uskonvanhurkauden tähden Jeesuksessa, mutta tähän kaikkeen Pyhän Hengen valon Jumala antakoon päivittäin ja hetkittäin, ettemme lankea pois armosta. Voit kiittää Jeesuksen nimeä ja uskoa kaikki hänen lupauksensa ja Jumalan rauha laskeutuu yllesi, rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä, laskeutuu puhdistavana veripilvenä yli sydämesi ja ajatuksesi - ja jopa kirjoitustesi ja niin viha ja kirous poistuu.
(Huom! Tämä ei ole minkään kirkon, synagoogan, ei temppelin ja kaikkein vähiten minkään lahkon saatika porttopapin tai luopiopiispan oppi, vaan Jumalan Hengessä kirjoitettu)
"Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta Poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita."
Suni paljastaa selvästi etti todellakaan, ei vieläkään, ymmärrä, että uskoontullut on vasta pieni lapsi Kristuksessa, joka tarvitsee aluksi maitoruokaa ja sitten vähitellen sietää vahvempaa ruokaa ja että kyse on koko ajan kilvoittelusta kumman vallassa uskova on: lihansa, joka ei tee hyvää vai Jeesuksen, jossa uskovalla on täydellinen vapaus. Sitäkään Teuvo Suni ei käsitä, eikä sitä käsitä monet muutkaan, että kun usko kasvaa, lihan valta pienenee ja siksi Paavalikaan ei jäänyt vaille vastausta kysymykseensä "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" vaan jo samassa roomalaiskirjeen luvussa hän kiittää Jumalaa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta siitä, että "Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."
4. Paavali hairahti Sunin mielestä totuudesta, mutta Suni itse ei ole koskaan niin tehnyt, koska sellainen olisi Sunin aikaisempien kirjoitusten mukaan Pyhän Hengen pilkkaa ja silloin "kertaheitolla peli olisi pelattu". Siis Teuvo Suniko ei ole koskaan hairahtanut totuudesta, mutta Paavali, joka niin teki, ei "menettänyt peliä". vaan sai vain jatkaa. Mitä muuten apostoli Jaakob kirjoittikaan totuudesta eksyneen palauttamisesta? Jaakob kirjoitti: "19. Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa,
20. niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden." Henki sanoo vielä: Teuvo Suni! Totuudesta poikkenneenakin, vielä voit palata ja Jeesusksen veri puhdista syntiesi paljoudesta. ja vielä: Joka saa paljon anteeksi, se rakastaa paljon. Pyhällä Hengellä jatkuvasti täyttyneenä, rukoillen ja Herran armossa ja uskossa Jeesukseen eläen voimme kuolettaa lihan teot ja niin Hengen hedelmät alkavat näkyä.
5. Mitä siis Teuvo Sunin ja monen muunkin pitäisi oppia tästä kaikesta, on se, että vanha aatami roikkuu meidän mukanamme fyysiseen kuolemaan asti ja vain silloin, kun kärsimme lihassa ja olemme fyysisesti heikkoja, voimme lakata synnistä, mutta silti
uskon kautta Jumalan armoon, joka tulee täydelliseksi heikkoudessa, voimme uskoa, että olemme silti pyhiä ja vanhurskaita kasteen ja uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, mutta siksi tarvitsemme uskonyhteyttä, valkeudessa ja yhteydessä vaeltamista,
synnistä parannuksen tekemistä. Poika on jo vapauttanut täydellisesti Jumalan edessä, Jeesus otti pois synnit ja taivaan ovi on auki ja lakia ei lueta uskonvanhurkauden tähden Jeesuksessa, mutta tähän kaikkeen Pyhän Hengen valon Jumala antakoon päivittäin ja hetkittäin, ettemme lankea pois armosta. Voit kiittää Jeesuksen nimeä ja uskoa kaikki hänen lupauksensa ja Jumalan rauha laskeutuu yllesi, rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempänä, laskeutuu puhdistavana veripilvenä yli sydämesi ja ajatuksesi - ja jopa kirjoitustesi ja niin viha ja kirous poistuu.
(Huom! Tämä ei ole minkään kirkon, synagoogan, ei temppelin ja kaikkein vähiten minkään lahkon saatika porttopapin tai luopiopiispan oppi, vaan Jumalan Hengessä kirjoitettu)
Vastaukset 11
Vanhimmat
oli uskonvanhurskaus ja uudessaliitossa saamme lahjavanhurskauden joka on täydellinen Jumalan Pojan persoona meissä. Vanhurskaus ei ole jokin ominaisuus vaan persoona Jeesus Kristus.
Kristus teissä. "Jeesuksen asuminen sydämmessä ei ole vain jonkinlainen hämärä puhetapa, ei panteistinen unelma eikä uusteologinen mietelmä, se on yliluonnollinen elämys. Sillä se merkitsee määrättyä käännekohtaa jokaisen uskovan elämässä. Tämä tapahtuu silloin, kun Jumalan Poika ruumiillistuu uskovassa yhtä todellisesti, kuin hän tuli lihaksi ja Kristuksena vaelsi Juudeassa ja Galileassa. "
Meissä ei ole vanhaa kuin tämä ruumis joka mätänee. Vanhaa Adamia ei ole enään. Uudessaluomuksessa ei voi olla vanhaa.
"uudessaliitossa saamme lahjavanhurskauden joka on täydellinen Jumalan Pojan persoona meissä."
ja unohdat mitä esimerkiksi Paavali opettaa: "saamme lahjaksi vanhurskauden uskon kautta hänen vereensä.."
Unohdat myös miten Paavali kilvoitteli, että liha heikkenisi, katsoi hyväksi saadessaan tulla vainotuksi, pahoinpidellyksi ym. ym , että Kristus kirkastuisi yhä kirkkaammaksi.
Olet antinomisti, pyhityksen suhteen : Uudessaluomuksessa ei voi olla vanhaa.
Tuohan on nimenomaan uskon näköala ja silloin kun usko heikkenee, sinunkin vanha myllysi alkaa taas jauhamaan, ellet uskon kautta Jeesukseen saa sitä risille ja äkkiä, et ole vielä verille asti tehnyt vastarintaa syntiä kohtaan
Olet antinomisti, pyhityksen suhteen : Uudessaluomuksessa ei voi olla vanhaa.
Tuohan on nimenomaan uskon näköala ja silloin kun usko heikkenee, sinunkin vanha myllysi alkaa taas jauhamaan, ellet uskon kautta Jeesukseen saa sitä risille ja äkkiä, et ole vielä verille asti tehnyt vastarintaa syntiä kohtaan.
Minäkin luulin jo löytäneeni Jumalan kun olin vuosia ollut uskossa ja tämän sanan paikan Herra näytti 04 et ole verille asti tehnyt vastarintaa syntiä kohtaan. Kunnes vuosia myöhemmin kohtasin vapahtajani sain armon vapautua itsestäni.
Sisäinen ihmisemme on uusiluomus, mitäs vanhaa siinä voisi olla ?
Liha ruumis meillä kyllä on joka on saviastia joka ei voi kerskata mistään, Meissä on fyysinen minä ja henkinen Minä. Liha tarkoittaa lihan mieltä joka on kadonnut.
Uskon kautta näemme vanhan minämme ristiinnaulittuna Kristuksen kanssa siinä saa ymmärryksen lahjavanhurskaudesta. Siitä alkaa vasta vanhurskaudessa vaeltaminen. Jumalan Pojan uskossa.
Jumalan Pojalta saatu usko ei heikkene. Vaan se on sinapinsiemenen kokoinen joka vain kasvaa. Ihmisen usko heikkenee mutta sitä tarvitaan siihen asti kun tulee Jumalan tykö.
Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Uskovatkin vielä etsii että saisivat sen Jumalan Pojan uskon.
Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.
Jeesuksessa, mutta niin se vain on, että profeetoista suurin, Johannes Kastaja, joka rohkeasti uskalsi julistaa Herodeksellin tämän huoruudesta ja joka osoitti vakuuttavasti Jeesusdta sanoen: Katso Jumalan karitsa, alkoi kuitenkin vankeudessa kysellä, että pittäkö meidän toista opettaa.
Eipä olevan kuollut sinunkaan vanha aatamisi, siis taas olisi ristille työtä. Kuoleta siis Hengellä oman pääsi viisaudet ja totea, että lahjavanhusrkaus saadaan uskon kautta Jeesuksen vereen, jonka pisarastakaan, et ole vielä todistanut. Sinun ristiinnaulittusi taitaa olla oikein kiiltokuva tai ihmisen sielun eliittikuva.
sinä syöt Jeesuksen ruumiin ja juot hänen verensä niin kuin Jeesus sanoi niille, jotka häntä seurata tahtovat niin ymmärrät mitä maksaa olla kuollut itselleen ja nähdä itsensä ristiinnaulittuna Kristuksen kanssa. Kerskaan vain heikkoudestani, koska itsessäni ei ole mitään kerskattavaa, ehkä ole mitään.
Kiiltokuva Jeesuksia on ihan tarpeeksi.
mutta ne on ihmisviisauden höysteellä kiiltokristillisiä, et selvästikään elä noiden sanojen mukaan, vaan korkeatasoinen tekopyhyys niistä loistaa ja se on juuri sitä sinun kiiltokuvajeesusta.
Ei armo puhuisi maksusta, eikä kerskaisi nöyryydestä, eikä kirjoittaisi "isensä ristiinnaullittuna" ja jos menikin aika hienosti niin armo ei kuitenkaan sanoisi "ehkä" tuossa paikassa.
Näin on Jumalan Henki näyttänyt sinusta. Siis ei ihminen, vaan Jumalan Henki tämän kirjoittajan kautta ja se olisi sitten parannuksen paikka, kelpaako?
Armosta kaikki vaan on ja ilmainen on lahjavanhurskaus. Mutta kun jokainen alkaa miettiin mistä on kääntynyt ja saanut luopua kaikesta kun etsii Jumalaa kokosydämisesti niin siinä matkalla tuntuu kun joutuu luopuun syntitottuksistaan vieläpä terveydestään, omaisuudestaan, perheestään ja vielä omasta elämästäänkin ja mielisaaraaloissa pitkiä aikoja olleena niin nyt vasta ymmärrän mitä Jeesus Kristus merkitsee ja tarkoittaa meissä, asuvana.
Enään en ajattele niinkään mitä se etsiminen maksoi sillä pidän kaiken roskana Herramme Jeesuksen tuntemisen rinnalla, vaan teidän että nyt omistan kaiken Hänessä. En ehkä ole oikein taitava tässä kirjoittamisessa mutta saviastia sen tekeekin. Tärkein että elän tässä Kristus tietoisuudessa ja olen vapaa tastä maailmasta ja sen orjuudesta.
Armoa ja rauhaa sinulle ystäväni ja kiitos keskustelusta.
että Jeesus Kristus on Jumalan Pyhästä Hengestä neitsyt Marian kohtuun siinnyt ja ihmiseksi, lihaan syntynyt Jumalan Sana, Jeesus Kristus?
Uskon ja tiedän että Jeesus Kristus on neitseestä syntynyt, lihaksi tullut Jumalan Sana, siis Jumala oli Jeesuksessa Kristuksessa. Jos en tuntisi Häntä johon minä uskon, en voisi puhua Hänestä.
"Jeesuksen asuminen sydämessä ei ole vain jonkinlainen hämärä puhetapa, ei panteistinen unelma eikä uusteologinen mietelmä, se on yliluonnollinen elämys. Sillä se merkitsee määrättyä käännekohtaa jokaisen uskovan elämässä. Tämä tapahtuu silloin, kun Jumalan Poika ruumiillistuu uskovassa yhtä todellisesti, kuin hän tuli lihaksi ja Kristuksena vaelsi Juudeassa ja Galileassa.
Oikein kirjoituksessani on parantamista ja siinä saan oppia joka päivä lisää. Siinä tarvitsen ainakin parannusta ja ennemmän ymmärrrystäkin tarvitsee kun keskustelee ihmisten kanssa.
En ole paljon kouluja käynyt kun olen köyhästä kodista ja ei ollut varaa kouluttaa meitä lapsia. Se varmaankaan ei ole este Jumalan tuntemiseen.
On armo suuri ihmeinen se muuttaa sydämet.
jatkan vielä. Suullani ja ilolla tunnustan Jeesuksen Pyhästä Hengestä syntyneeksi Jumalan Sanaksi,
Eikös kirkollisillakin ole jotkut uskontunnustukset:
Usein kuulee tätä tunnustettavan mutta elämä voi olla kaukana siitä mitä suu sanoo: Enkä ei heidän kohdalla ole vielä todellista uudestisyntymistä tapahtunut tai se on vain jokin rituaali tunnustus mitä hoetaan.
Tainnut kärsiä inflaation tuo tunnustuskin.
9. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10. sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Sydämen uskolla ja järkiuskolla on ero niinkuin yöllä ja päivällä. Vanhurskaus on persoona Jeesus Kristus ei vain jokin ominaisuus.
Sydämen usko on Jumalan Pojan usko ei vain usko Jumalan Poikaan.
sinunkin teksteissä ? Liekö Pyhä Henki ollenkaan mukana kirjoittelemassa ?
"isensä ristiinnaullittuna" mitähän lie tarkoittaa ?
Ehkä selvemmin nähdä "minä" vanha ihminen ristiinnaulittuna Kristuksen kanssa. Kun se siellä on niin se on, en voi sille mitään sillä Jumala sen teki.
"ehkä" on "en" suomeksi tai enkä murteella.
Ei armo puhuisi maksusta, eikä kerskaisi nöyryydestä, eikä kirjoittaisi "isensä ristiinnaullittuna" ja jos menikin aika hienosti niin armo ei kuitenkaan sanoisi "ehkä" tuossa paikassa.
Näin on Jumalan Henki näyttänyt sinusta. Siis ei ihminen, vaan Jumalan Henki tämän kirjoittajan kautta ja se olisi sitten parannuksen paikka, kelpaako?