Hei!
Olen ent.koulukiusattu ja minua kiusattiin koko ylä-asteen ajan henkisesti tunnit olivat tuskaa, opiskelusta ei tullut mitään, kun katseli vain haukkumalappuja mitä kiusaajat lähettelivät selän takana kesken tuntien, välitunneilla turvauduin niihin muutamiin ihmisiin ketkä pitivät puoliani ja kun joku niistä oli esim.sairaana ja poissa koulusta olin ns.yksin yms. No menin Lukioon ja ajattelin, että ihmiset ovat aikuisempia eivätkä nälvi, toisin kävi.. Hiukan samantyyppistä kiusaamista; puhuttiin tod.paljon pahaa, käännytettiin ihmisiä minua vastaan yms. No sitten pidin välivuoden ja menin töihin ja taas sama asia toistui , mutta tälläkertaa kyseessä oli 50v.nainen ja minä olen 22v. Tämä kyseinen 50 nainen heitteli eväitäni tauolla roskikseen, mihin olin kirjoittanut tussilla nimeni päälle yms. Kun lopetin nimikoinnin ja siirryin rasioihin evääni pysyivät tallessa. Kerroin työpaikkallani tästä esimiehelleni (Nainen teki paljon kurjempiakin asioita sen lisäksi, että heitti ruokiani roskiin) ja kyseinen 50 nainen oli jo entuudestaan saanut suullisen varoituksen asiakaspalvelemisesta aikaisemmin ja nyt hänelle tuli tämän asian takia kirjallinen varoitus ja seuraavasta hän saa potkut. Joka tapauksessa nyt on sellainen tilanne, että olen jotenkin sosiaalisesti eristäytynyt totaalisesti. En ole hakenut opiskelemaan ja teen sellaista työtä missä en viihdy rahan takia.
Syy miksen ole hakenut opiskelemaan on ns."sosiaalisten tilanteiden pelko/jännittäminen". Kai nämä 7-8vuotta henkistä kiusaamista tekivät sen, että nyt en pysty menemään yksinkertaisestí esim. koulu tunnille istumaan sen 2krt 45min. Olin syksyllä espanjan kurssilla minkä maksoin ja ei tullut mitään niin jätin kurssin kesken.. Minulle tulee sellainen olo, että pyörryn ja pakonomainen tarve lähteä luokasta ulos: kenties tämä on jotain ahdistusta. Ns. Terveen paperit minulla on , mutta en tiedä mitä teen tälle asialle.. ?????????
Tilanteeni on muutenkin menossa hullummaksi kun nyt kun olen kaiken ajan omissa oloissani ellen ole töissä en tutustu uusiin ihmisiin tai tapaa ketään niin olen tod.yksinäinen. (Muutin eri paikkakunnalle vuosi sitten.) En tiedä onko tähän olemassa mitään apua ja toivottavasti joku osaisi auttaa, kun muuten mun elämä valuu hukkaan tällaisen asian takia minkä tiedostan, mutta en osaa korjata ns.vikaa..
kiitoksia etukäteen..
Milla
Olen ent.koulukiusattu ja minua kiusattiin koko ylä-asteen ajan henkisesti tunnit olivat tuskaa, opiskelusta ei tullut mitään, kun katseli vain haukkumalappuja mitä kiusaajat lähettelivät selän takana kesken tuntien, välitunneilla turvauduin niihin muutamiin ihmisiin ketkä pitivät puoliani ja kun joku niistä oli esim.sairaana ja poissa koulusta olin ns.yksin yms. No menin Lukioon ja ajattelin, että ihmiset ovat aikuisempia eivätkä nälvi, toisin kävi.. Hiukan samantyyppistä kiusaamista; puhuttiin tod.paljon pahaa, käännytettiin ihmisiä minua vastaan yms. No sitten pidin välivuoden ja menin töihin ja taas sama asia toistui , mutta tälläkertaa kyseessä oli 50v.nainen ja minä olen 22v. Tämä kyseinen 50 nainen heitteli eväitäni tauolla roskikseen, mihin olin kirjoittanut tussilla nimeni päälle yms. Kun lopetin nimikoinnin ja siirryin rasioihin evääni pysyivät tallessa. Kerroin työpaikkallani tästä esimiehelleni (Nainen teki paljon kurjempiakin asioita sen lisäksi, että heitti ruokiani roskiin) ja kyseinen 50 nainen oli jo entuudestaan saanut suullisen varoituksen asiakaspalvelemisesta aikaisemmin ja nyt hänelle tuli tämän asian takia kirjallinen varoitus ja seuraavasta hän saa potkut. Joka tapauksessa nyt on sellainen tilanne, että olen jotenkin sosiaalisesti eristäytynyt totaalisesti. En ole hakenut opiskelemaan ja teen sellaista työtä missä en viihdy rahan takia.
Syy miksen ole hakenut opiskelemaan on ns."sosiaalisten tilanteiden pelko/jännittäminen". Kai nämä 7-8vuotta henkistä kiusaamista tekivät sen, että nyt en pysty menemään yksinkertaisestí esim. koulu tunnille istumaan sen 2krt 45min. Olin syksyllä espanjan kurssilla minkä maksoin ja ei tullut mitään niin jätin kurssin kesken.. Minulle tulee sellainen olo, että pyörryn ja pakonomainen tarve lähteä luokasta ulos: kenties tämä on jotain ahdistusta. Ns. Terveen paperit minulla on , mutta en tiedä mitä teen tälle asialle.. ?????????
Tilanteeni on muutenkin menossa hullummaksi kun nyt kun olen kaiken ajan omissa oloissani ellen ole töissä en tutustu uusiin ihmisiin tai tapaa ketään niin olen tod.yksinäinen. (Muutin eri paikkakunnalle vuosi sitten.) En tiedä onko tähän olemassa mitään apua ja toivottavasti joku osaisi auttaa, kun muuten mun elämä valuu hukkaan tällaisen asian takia minkä tiedostan, mutta en osaa korjata ns.vikaa..
kiitoksia etukäteen..
Milla
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalisten_tilanteiden_pelko
Siinä yritettiin ns. siedätyshoitoa. Sosiaalisia tilanteita pelkäävä nainen yritti laajentaa omaa supistunutta "reviiriään" asteittain viikko viikolta.
Ensin pitäisi selvittää kärsitkö yleisestä ahdistuksesta vai paniikkihäiriön oireista, johon kuuluu vahvasti sosiaalisten tilanteiden pelko. Jos mielestäsi kyse on jatkuvasta ahdistuksesta, kannattaa tilata yksityiselle yleislääkärille aika ja pyytää masennuslääkkeet tai jos paniikkihäiriön oireet, hikoilu, tärinä, sos.tilanteiden pelko, ahdistus, pyörrytys, pakkotoiminnot ym ym. niin pyytää yksityiseltä lääkäriltä paniikkihäiriöön kohtauksia ehkäisevä lääkitys, kumpikaan noista ei heikennä toimintakykyä eikä näy päällekkäin ja on nykyisin yhtä käytetty kuin vitamiinit. Masennuslääkkeiden tehon huomaa vasta ehkä parin viiikon tai kuukauden jälkeen. Masennus voi olla piilevä syy itsetunto-ongelmiin, ahdistukseen, kinnostamattomuuteen ja alavireisyyteen sekä väsymykseen. Suosittelen yksityislääkäriä, siksi, että kunnalliset lääkärit kirjaavat kaiken sairaskertomukseen, ja näin tiedot voi haitata vaikka kouluun pääsyä tai myöhemmin töihin pääsyä lääkärintodistuksen takia. Yksityislääkärillä kysytään lupa kirjallisesti tietojen kirjaukseen, ja siihen kannattaa aina laittaa ettei halua tietojaan järjestelmään. Kokemuksesi ja oireesi ovat hyvin yleinen ongelma, eikä sitä kannata hävetä. Jaksamisia toivottelen sinulle ja hyvää joulua!
on ikävä, mutta jää helposti otsaan ensimmäisen kiusaamiskokemuksen jälkeen, vaikka muuttaisi kuinka sosiaalista ympäristöään.
Tuo leima on uusein heikko itse-tunto ja näin vaistomaisesti kiusaaminen jatkuu. Jos huomaa jonkun olevan epäoikeudenmukainen teoissaan tai sanoissaan, kannattaa esim. töissä tai koulussa henkilöltä kahden kesken kysyä suoraan miksi hän toimii niin ja kertoa miten itse kokee asian. Yleensä kiusaaja lopettaa, kun huomaa ettei toinen alistu tai vetäydy kiusatuksi tullessaan.
Hyvä asenne on myös se, että yrittää muistaa aina ettei muiden mielipiteillä sinusta ole oikeasti mitään merkitystä, teet niin tai näin aina löytyy joku joka ei sinusta pidä, mutta ei kaikkien kanssa voi ystävystyäkään, itse ainakin olen huomannut, että jokaisessa työyhteisössä on aina vähintään yksi henkilö, joka yrittää valtataistelua tai ei pidä henkilökemioiden vuoksi ja sitten toimii ikävällä asenteella.
Omista oikeuksistaan ja oikeudenmukaisuudesta pitää pitää silti kiinni vaikka neutraalilla asenteella sosiaalisista tilanteista selviääkin paremmin, tarkoitan ettei lähde juoruihin mukaan, eikä liian avoimesti kerro mielipiteistä ja elämästä, alueista jotka voivat olla hyvin eriäviä porukassa. Puuttumattomuus antaa työrauhan. Jos siis joku ei hyökkää niin ei kannata puolustautua, jos hyökkää niin pitää kerätä rohkeutensa ja vastata haasteeseen..
että kannattaa myös ottaa selvää onko kiusaaja samanlainen myös muita työtovereita kohtaan, usein nämä henkilöt ovat kaikille inhottavia, ja kiusattu voi luulla että kiusaaminen koskee vain häntä, tavallaan kiusatun leima tarkoittaa myös sitä että helposti yhdistää asiat aiemmin koettuun kokemukseen ja voi tehdä väärän diagnoosin kiusaamisesta, jos asia ei kuitenkaan olekaan henkilökohtainen.