Sain aikoinaan kummiltani ohjeen, että seurakunnan pappia tai rippi-isää ei tule muistaa joululahjalla tai edes joulukortilla, koska se "kuulu systeemiin". Pitää ajatella, että kyseessä on ammatillinen suhde ja muistamista voi tapahtua vain erityistapauksissa. Lahjomisella voi manipuloida hengellistä ohjaajaa, kerätä pisteitä, niin minua opastettiin.
Olen toiminut tähän asti tämän ohjeen mukaan. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, että erityisesti rippi-isän joulumuistaminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Miten pitäisi toimia? Onkohan papistolla eettistä ohjeistoa lahjojen vastaanottamisen suhteen?
Olen toiminut tähän asti tämän ohjeen mukaan. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, että erityisesti rippi-isän joulumuistaminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Miten pitäisi toimia? Onkohan papistolla eettistä ohjeistoa lahjojen vastaanottamisen suhteen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ken lahjan antaa, hän lahjan saa! Pitää erottaa lahjonta ja lahja.
Aikoinaan opettajillekin piti antaa lahja. Nykyään sitä katsottaisiin mielistelyksi. Rippi-isää saa muistaa lahjalla, kunhan ei ole kallis tai pröystäilevä. Poispotkittuja pappeja pitää muistaa ja pitää muistaa kaikkea hyvää mitä he ovat tehneet.
Mitäs pahaa siinä on jos syntinen piruparka saa edes sillä tavalla jonkun pisteen tulevaa elämää ajatellen?
Eikös aikaisemmin rahalla ostettu kirkollisia palveluja kuolleiden sielujen aseman parantamiseksi?
Kummisi on oikeassa. Perinteisiimme ei kuulu lahjojen anto papeille. Pyhä Nikolaus jakoi lapsille lahjoja, muttei papeille.
Ei mitään joululahjoja papeille. Seurakunnan papistolla oli aikoinaan tapana käydä "slaavimassa" seurakuntalaisten kotona suurina juhlapyhinä, kuten myös jouluna. Tällöin talon isäntäväki antoi papille lähtiäisiksi vielä syötävääkin ja "juotavaa", kun pappiparka oli pastorskan tai ruustinnansa kanssa niin kiireinen ettei kerinnyt tehdä itselleen ja suurelle perheelleen "kunnon joulua". Näin saatiin papin suurperhe ruokittua seurakuntalaisten avustuksella. Kyllä papilla oli aikaa käydä eri perheissä hakemassa "joululahjoja". Onneksi nyt asiat ovat toisin. Seurakuntalaiset ovat valveutuneita.
Olen muuten ollut sellaisessa ortodoksisessa kirkossa missä jouluaaton ehtoopalveluksen jälkeen isännöitsijä ja diakoni jakoivat suklaarasioita menestyneille seurakuntalaisille joululahjaksi. Rasiaa eivät saaneet kuitenkaan kaikki, vain harvat ja valitut!!!
Rasiat oli tietenkin ostettu seurakunnan verovaroista. Mistäs muustakaan.
En hyväksy moisia menettelyitä. Papisto tulkoon toimeen omalla palkallaan ja kilometrikorvauksilla!!!