Onko kukaan teistä kuullut älykkään putoamisen teoriasta. Kuuluuko tämä teoria älykkään suunnittelun teorian piiriin vai onko kyseessä täysi hölynpöly? Tiedemiehethän eivät ole kyenneet selittämään gravitaatiovoiman olemusta, teorian mukaan tämä johtuu siitä että gravitaatiovoimaa ei ole olamassa vaan ulkoinen älyllinen voima työntää kappaleita maata kohden.
Älykäs putoaminen
hämillään?
39511
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Kyllä gravitaation "olemus" tiedetään. Se on vetävä voima. Sitä ei tiedetä, kuinka gravitaatio välittyy. Älykkään putoamisen teoria on parodia/reductio ad absurdum älykkäästä suunnittelusta. Älykkään suunnittelun argumentit, eli tietämättömyys ja tiedon puute, pätevät myös gravitaatioteoriaan.
Epäillään, että painovoimalla on myös hylkivä voima.
Tietämys gravitaatiosta on varsin pinnallista, voidaan sanoa että se on vetävä voima, mutta siihen ymmärrys sitten päätyykin. Puhutaan heikosta ja vahvasta vuorovaikutuksesta, mutta todellisuudessa ei tiedetä mihin ne perustuu ja miten gravitaatio toimii. Asia on vähän sama kuin radioaaltojen suhteen, moni sanoo että tiede pystyy selittämään asian mutta syvempi ymmärrys puuttuu. Asia kuitataan sillä että kyseessä on aaltoliike kykenemättä oikein selittämään mikä aaltoilee. Perehtyneemmät voivat puhua kolmen erilaisen voiman välisestä resonanssista mutta näitä kolmea voimaa ei kyetä selittämään sen paremmin kuin gravitaatiotakaan. Asia kuitataan vain sillä että nämä perusasiat on on olemassa. Tiede ei selitä näitä asioita yhtään sen "tieteellisemmin" kuin uskonto, tiety perusasiat vain on ja niihin tulee uskoa, muuten tieteen ajatusrakennelmat sortuvat.
Jos evoluutio teoriana ontuu monessa kohdin ja ainoa järjellinen selitys asiaan tuntuisi olevan että ulkopuolinen älyllinen suunnittelu on puuttunut asioihin, eikö samoin ole oletettavaa että ulkopuolinen äly on vain säätänyt että nämä tieteen takana olevat perustavaa laatua olevat ilmiöt ovat olemassa.
Mielestäni älykäs putoaminen ei ole kuitattavissa vain sillä että ajatus on pelleilyä. Ainahan edistykselliset ja käänteentekevät ajatukset halutaan kuitata humpuukina, sillä uudenlainen näkökanta asioihin voi muuttaa käsitystämme maailmasta ja se taas koetaan pelottavana.
Niiniluodon kriittisen realismin mukaan tiede ei edes pääse totuuteen vaan se pyrkiikin vain totuuden kaltaisuuteen. Kysymykset totuudesta ja perimäisestä tarkoituksesta kuuluvat uskontoon, ei tieteeseen.
Tieteeseen kuuluu olemassa olevan tietämyksen kriittinen tarkastelu, laajentaminen ja tarkentaminen.
Ja mikähän siinä sähkömgneettisessa aaltoliikkeessä eli radioaalloissa on niin salaperäistä? Jos tarkoitat sähkökenttää- magneettikenttää ja aallon suuntavektoria SM_kentän kolmella voimalla, niin niiden ymmärtäminen ei vaadi syvällistä perehtyneisyyttä. Vahva- ja heikko ydinvoima eivät kuulu enää näillä energiatasoilla samaan asiaan.
Fotoni on massaton hiukkanen ja samalla aaltofunktio, joka välittää sähkömagneettista värähtelyä. Matemaattinen mallinnus on tarkka ja antaa täsmälliset (kvanttifysiikan poikkeamat ja tilastollisuudet huomioiden) ennusteet sen käyttäytymisestä. Mitä ihmetä tarkoitat "syvällisellä ymmärryksellä". Et varmasti löydä maalaisjärjen mukaista analogiaa aaltohiukkas-dualismille, mutta matemaattiset mallinnukset löytyvät ja matikka on syvällistä.
Murphyn laki tuntee Valikoivan Painovoiman:
" Pudotessaan esine osuu aina kohteeseen, jossa se saa eniten vahinkoa aikaan". Nämä M:n lait ovat kuitenkin kokemukseen perustuvia lakeja, kuten esimerkiksi entropia.
>
Toki tiedetään vaikka mitä. Osataan laskea relaatio, jolla massa vaikuttaa toiseen. Se pystytään tekemään suorastaan idioottivarmasti. Osutaan aina oikeaan. Osataan myös selittää gravitaation kulku niin matemaattisesti kuin fysikaalisesti (tosin fysiikan teoria siis on vielä osoittamatta todeksi, mutta hyvä ja selittävä hypoteesi on olemassa).
>
Noista voimista todellakin tiedetään, miten ne toimii. Perusteet onkin sitten aina hankala juttu. Ainahan voidaan kysyä: "miksi ?" tai "mistä tuo syntyy ?". Täten siis ei voi teoreettisesti olla olemassa mitään teoriaa, joka selittää kaiken, koska aina voi kysyä, mistä se selittävä tekijä tulee ja miksi se tekee kuten se tekee. Tässä ketjussa päädytään aina hypoteesiin tai lopputulemaan, ettei kaikkea tiedetä. Tämä ei kuitenkaan mitenkään kiistä siis esim. gravitaation toimintaa tai sitä faktaa, että osaamme hallita sen matemaattisesti suorastaan täydellisesti.
>
Toki tiedetään aallon aiheuttajakin. Se myös osataan matemaattisesti mallintaa melkein täydellisesti.
>
Jees ja, taas päädymme tilanteeseen, jossa voidaan kysyä, mistä ko. kolme voimaa tulee jne. Tietämisen selvittäminen ei lopu koskaan. Aina voidaan kysyä se "miksi". Tosiaan vaikka säieteoria joskus osoitettaisiin toimivaksi, niin ainahan voidaan kysyä: "mistä säikeet on tulleet". Sitten kun se osoitetaan, voidaan kysyä, mikä on vaikuttanut, että moinen prosessi on käynyt - niin ja mistä se prosessi on sitten johtunut.
>
Tosin tieteessä puhutaan ainoastaan havaituista asioista ja matemaattisloogisista päätelmistä. Ne erotetaan aina uskonnosta, jossa luotetaan johonkin havaitsemattomaan, josta ei edes voida loogisesti päätellä mitään.
>
Missä kohdin ? Se on sentään varsin hyvin selitetty teoria. Paljon paremmin kuin vaikka tuo painovoimateoria.
>
Miksi jokin asia, jota emme tiedä, pitäisi selittää jollakin täysin uskomattomalla ja todisteettomalla kuvitelmalla ? Miksei voi vaan rehellisesti sanoa: "en tiedä" ? Mitä se jokin saunatonttu asioita helpottaisi ? Jos olemme niin kyvyttömiä, ettemme tiedä jotain, niin kai sen voi tunnustaa. Tosiaan, muinoin salamaa ei pystytty selittämään. Niinpä jokin ihmisryhmä keksi sille mystisen selityksen. No, sehän on luonnollista: kun ei pysty myöntämään tietämättömyyttään, pitää sepitää jokin kuvitelma tiedon sijaan. No, kun tieto lisääntyy ja kykymme havaita lisääntyy, käy tietysti niin, ettei tuollaisia kuvitelmasepitelmiä tarvita. Niitä vaan on aina ollut jokaisella tietämyksen tasolla: aina asiat, joita emme tiedä, on yritetty sepitää jollain todisteettomalla kuvitelmaprosessilla.
>
Vai olisiko pelottavaa nimenomaan myöntäminen, ettei asiaa vielä tiedetä. Sitten vaan keksitään jotain kuvitelmia, millä muka selitettäisiin asiat, joita ei tiedetä. Kuitenkin sepitelmissä on kyse pelkästään ad hoceista, joilla ei ole mitään arvoa. Ad hoc -kokoelmat eivät ole käänteentekeviä tai edes uudenlaisia näkökantoja. Ne ovat vain joukko irtonaisia kuvitelmia, joista pahimmassa tapauksessa tulee päähänpinttymiä. Ne ovat konservatismia pahimmillaan.
Tosiaan älykkään pudottajan teoria on vain parodia osoittamaan, miten hölmöjä väitteet jostain havaitsemattomasta vaikuttajasta ovat. Ainahan voi sepittää, että joku saunatonttu niitä kiviä tiputtelee, mutta havaintoja tällaisesta ei ole. Sitten kun tiedämme, että on selkeä hallittavissa oleva sääntö, millä gravitaatio toimii, niin se ei tarvitse mitään kummallisia älykkäitä tiputtelijoita. Se toimii ihan ilmankin. Toki siellä on jokin vaikutin, mutta miksi sen tarvitsisi olla jokin äärimmäisen monimutkainen ja nimenomaan ihmisen mieleinen vaikutin. Hyvin paljon todennäköisempi on jokin selkeä prosessi, joka toimii samalla tavalla tietyn säännön puitteissa - kuten sen ainakin huomataan toimivan.
Vaikka emme ole pystyneet osoittamaan gravitaation viimeistä vaikutinta (eikä tätä pystytä koskaan tekemäänkään), niin silti ylimääräisen älykkään otuksen olettaminen tehtävän taakse on liioittelua. Mikään ei tue sellaista. Sama koskee evoluutiotakin: tiedetään, miten evoluutio etenee ja mikä sitä ajaa, joten ei tarvita älykästä mutatoijaa ja älykästä luonnonvalitsijaa. Nuo prosessit tapahtuvat ihan ilman tuollaista toimijaa. Tämä vaan oli se, jolla osoitetaan ehkä helpommin lähestyttävä painovoimateoria ihan samanlaiseksi luonnonprosessiksi kuin evoluutio - ilman mitään ylimääräisiä pikkutonttuja räknäämään putoamisen tai mutaation vaikutusta.
Eikö paremman tiedon puuttuessa älykkään putoamisen teoria ole aivan yhtä hyvä selitys gravitaation perimmäiselle olemukselle kuin joku muukin. Asioita selitellään mielellään joillakin matemaattisilla malleilla joita ei kylläkään tosin pystytä mitenkään todistamaan oikeiksi. Miksei tälläisia malleja leimata yhtä helposti hölynpölyksi kuin vaikkapa älykästä putoamista. Onko asia todellakin niin että teoriaa ukopuolisen älyn vaikuttamisesta asioihin pidetään ennakkoluuloisesti jotenkin vähempiarvoisena kuin matemaattista teoriaa joka yrittää kuvata samaa ilmiötä.
Ulkopuolisen älyn vaikuttaminen asioihin on tieteelle ihan täysiarvoista heti, kun siitä saadaan objektiivinen havainto. Siihen saakka tuollaisten "mallien" kehittely on tyhjän päällä, koska ei ole todellisuutta, joihin niitä verrata. Matemaattise teoriat ovat vain ja ainoastaan havaintojen selityksiä.
>
Niin, onko kyseessä jokin matemaattisesti looginen hiukkanen vai sittenkin yliluonnollinen kaiken tuntemamme uhmaava saunatonttu, joka on koko loogisen teorian monimutkaistaja ja murskaaja. Voidaanko se siis tietää ? Oikeastaan ei eli olet periaatteessa oikeassa, että mikä tahansa selitys on mahdollinen. Kuitenkin tätä voidaan arvioida siitä, että matemaattisloogiset päätelmät ovat pitäneet tähän menennessä paikkansa ja havainnot ovat tukenee tätä päättelyä aina. Miksei tietysti nyt voisi tämä koko järjestelmä romuttua ja löydettäisiin jokin tuollainen monimutkaistaja (joka kenties olisi hallittavissa matematiikalla - eli ei siis siinä tapauksessa jumaluus). Kumpaa muuten itse veikkaat, löydetäänkö Higgsin hiukkanen vai jokin yliluonnollinen äly ?
Eikö tuo ole muuten juuri sitä jumalan aukkoihin tunkemista kun kuvitellaan, että siellä se on, mitä ei vielä tiedetä ? Ennen ei ainakaan kovin hyvin ole siinä käynyt: salamat on selitetty ilman jumaluuksia nykyisin vaikka tietysti jumaluudet olivat jokin selitys tuntemattomalle salamalle - samoin eliöiden ilmaantuminen on selitetty evoluutiolla eikä enää tarvita uskomusselityksiä taikajimistä ja "pof, tuossa koira; pof pof, pari ihmistä". Jumalan elintila on vähentynyt huomattavasti. Miksei kehitys jatkuisi ? Miksei se jatkuisi siihen saakka, ettei jumalalla ole mitään virkaa - eli olemattomuuteen ?
Tietämättömyydestä päätelty ketju johtaa siis kumpaan tahansa suuntaan. Siitä ei voi päätellä mitään jumaluuden olevaisuudesta.
"Miksei se jatkuisi siihen saakka, ettei jumalalla ole mitään virkaa - eli olemattomuuteen ?"
Yksittäisillä selityksillä mitaten elintila näyttää laajentuneen, mutta tiedon kasvaessa myös aukot ovat kasvaneet:
- pimeä aine, pimeä energia, mahdolliset tuntemattomat luonnonlait
- ylimääräiset tilaulottuvuudet, multiversumi
- ihmisen tietoisuus, kvanttiepämääräisyys, Heisenberg ja Gödel
- satunnaisprosessien keskeinen rooli sekä mutaatioissa että valinnnassa
Itse en tarvitse aukkoja Jumalalleni, mutta tarvitsevan valinnanvara ei minusta näytä juurikaan vähentyneen. Ainakaan ei näy selvää trendiä olemattomuuteen.
>
Faktisesti kuitenkin jumalan liikkumatila on vähentynyt: vaikka emme ole tienneet kaikesta mitä emme tiedä, niin se ei kuitenkaan poista tietämättömyyttä. Aukot ovat olleet olemassa myös silloin kun emme ole ko. aukoista tienneet. Siksi lisääntyvä tieto vähetää aukkojen jumaluuksien elintilaa vääjäämättä.
>
Ainakin selvä trendi nähdään siinä, että aina kun keksitään jonkin ilmiön jumalallinen sepitelmä, niin se on aikaa myöden selitetty reaalimaailman reaalisilla asioilla - ja jumaluus on saanut väistyä.
Sinänsä varmasti jokapäiväisiä ilmiöitä on vähemmän, mistä voisi selittää, että jumala niiden takana on (vertautuu: säät, salamat, Auringon kulku, eliöiden ilmestyminen jne.).
Minulta puuttuu uskosi siihen, että kaikki tiedettä jo vastaan tulleet kysymykset koskaan olisivat ihmisen asistein ja älyllä ratkaistavissa. Tiedon lisääntyessä myös tällaisten asiain joukko saattaa kasvaa.
Ja voihan olla, että jostakin tällaisesta aukosta lopulta putkahtaa vastaan Jumala. Tai sitten ihmistä olennaisesti korkeammin tietoinen, evoluution tuottama elämänmuoto. Käytännön vaikutuksiltaan lähes sama asia.
>
Ei varmaan ole, mutta voimme koko ajan lähentyä asymptoottisesti "kaiken ratkaisua" (konvergoiden).
>
Vain tietäminen, että tuollaisia asioita on, ei mitenkään vaikuta siihen, että ne ovat olleet kuitenkin aina ratkaisemattomia - eli mahdollisuuksia aukkojen jumalalle. Ei ole vaan tiedetty, mihin aukkoon sitä jumalaansa tunkee.
>
Tai saunatonttu tai taika-Jim, tai Helinä-keiju - tai vihreä lapamato. Ihan mikä tahansa käy: kaikilla noilla arvauksilla on täsmälleen yhtä suuri todennäköisyys.
"Ei varmaan ole, mutta voimme koko ajan lähentyä asymptoottisesti "kaiken ratkaisua" (konvergoiden)."
Ei, vaan "kaiken ratkaisua" miinus nuo kertyneet ratkaisemattomat.
Onko ihmistä korkeammalla maanulkoisella elämänmuodollakin sinusta olematon todennäköisyys?
>
Onko jokin asia sellainen, mitä ei voida ratkaista ? Nykyään tuntuu tietysti kaukaiselta ajatus, että esim. pimeän energian arvoitus ratkaistaisiin, mutta mikä ihmeen luonnonlaki estäisi sen, ettei sitä voitaisi ratkaista ?
>
Ei. Sillehän on vahva matemaattislooginen hypoteesi.
En muuten sanonut, että taikajimillä, pääsiäispupulla, Shivalla, saunatontulla, Jumalalla, pienellä vaaleanpunaisella elefantilla tms. olisi olematon todennäköisyys. Sanoin vaan, että niiden aukosta löytämisen todennäköisyys on sama (taisit itse nyt kieltää jumaluuden löytymisen mahdollisuuden aukoista omassa ajattelussasi). Oletko tästä eri mieltä ?
Koska kirjoit tms, luulin sinun tarkoittavan kaikkea mitä viestissäni oli - myös maanulkoisia. Subjektiivinen tuntumani sanoo, ettei Jumalasta - jonka toivon olevan olemassa - tulla koskaan saamaan objektiivista näyttöä. Toki niin voi kuitenkin tapahtua, enkä halua ottaa tuohon mahdollisuuteen tiukkaa kantaa.
Mielestäni saattaa käydä, ettei tavallisesta aineesta koostunut ihminen saa selvää pimeästä aineesta, joka ei tottele samoja luonnonlakeja. Tai kolmessa tilaulottuvuuden eläjä ei pysty tutkimaa neliulotteista maailmaa. Tai tämän universumin asukas ei saa selville, mitä muissa on. Tai ihmistietoisyys ei pysty ymmärtämään itsensä alkuperää - tai jos voi, ainakaan tuon ymmärryksen alkuperää jne (kirottu Gödel). Tuollaisia asioita oli jo aikaisemmassa ketjun viestissäni ja niitä mielessäni kasasin aymptoottisi tielle.
"Onko jokin asia sellainen, mitä ei voida ratkaista ? Nykyään tuntuu tietysti kaukaiselta ajatus, että esim. pimeän energian arvoitus ratkaistaisiin, mutta mikä ihmeen luonnonlaki estäisi sen, ettei sitä voitaisi ratkaista ?"
Sain jouluksi Enqvistin kirjan "Monimutkaisuus", jota voin suositella melko ymmärrettävänä katsauksena maailmankaikkeuden fysikaalisiin perusteisiin. Kaveri on myös aika hyvä kynästään, mistä esimerkki:
"Säieteorioissa kvanttikentät ovat matalan energian luoma näköharha....Mataluus"on tässä suhteellista,. Planckin energian saavuttamiseksi vaadittava ja nykyteknologiaan perustuva kiihdytin ei mahtuisi edes näkyvään maailmankaikkeuteen. Optimistit ovat tosin huomauttaneet, että jos rakentaminen aloitettaisiin nyt, maailmanakaikkeus ehtisi laajeta riittävästi ennenkuin urakka olisi loppusuoralla."
Jotenkin tuntuu, ettei ihmissuku tule koskaan tutkimaan säieteoriaa kokeellisesti.
>
Mutta eikö vaan, että mikään luonnolaki ei kuitenkaan estä ko. tutkimusta. Se voi olla kaukaisesti saavutettavissa, mutta ei mahdoton. Tietysti säikeidenkin taustalla on jotain, mitä ei vielä tiedetä, mutta asymptoottisesti...
..alkaa olla jo lähellä periaatteellista mahdottomuutta, mutta luonnonlaki ei tätä tosiaan näyttäisi estävän.
Sensijaan mustien aukkojen sisään, ei-havaittavaan osaan omaa universumiamme, muihin universumeihin, ylimääräisiin avaruusulottuvuuksiin ja toisiin kuin ihmisten ja heidän välineidensä materian tottelemiin luonnolakeihin pääsy taitaa jo olla lakisääteisestikin estetty. Pelkään samaa myös ihmistietoisuuden itseymmärryksen osalta, jos olen ymmärtänyt Gödelini oikein.
En tiedä kuinka kauan tätä kannattaa jatkaa. Et vaan suostu käsittämään ajatustani vaikka käsittääkseni olen sen melkoisen selvästi ilmaissut.
Siis aina kun saadaan selville jotain, olemme lähempänä (mystisen) kaiken tietämistä. Tuota kaikkea emme todennäköisesti tule saavuttamaan, mutta jokainen askel on sitä lähemmäs. Ajattele matemaattisen funktion y = 1/x x-akselin lähestymistä asymptoottisesti: jokaisella x:n arvolla x-akselin ja funktion väliin jää ääretön määrä lukuja (vrt. kysymyksiä, aukkoja), mutta valitsemiseen käytettävä väli pienenee koko ajan. Tämä asymptoottinen lähestyminen ja välin pieneminen on riippumaton siitä, tiedetäänkö me niitä lukuja (aukkoja), mitä tuossa välissä on.
>
Kuitenkin näitäkin voidaan tutkia (epäsuorasti). Esim. mustan aukon rakenteesta on saatu viitteitä vaikka hankalaahan homma on. Mikään laki ei kaiketi estä sitä, ettei siitä voitaisi saada jollakin esim. epäsuoralla keinolla lisääkin tietoa.
Muut universumit taitaa olla oletuksen asteella, mutta jos jokin todiste hyväksytään osoittamaan multiversumi, niin eikös niistä sen perusteella ole sitten saatu tietoa ?
>
Ei kai Gödelkään estä sitä, että voimme lähestyä (rajatta) oletettuja lopullisia totuuksia.
..mutta olen sama mieltä kanssasi jatkon turhuudesta. Olisikohan ongelma siinä, että sinun asymptoottisi paikassa ovat mukana kaikki tulevaisuudessakin havaittavat hankalat tutkittavat. Minun näkökulmastani monet selvitetyt asiat ovat poikineet sellaisia uusi tutkittavia, joista ei ennen tiedettykään, ja arvelen saman menon jatkuvan ja ehkä pahenevankin.
Gödelhän todisti, että kaikenkattaviksi uskotuissa matemaattisissa järjestelmissä voidaan muodostaa lauseita, joita ei voi siinä järjestelmässä todistaa oikeiksi eikä vääriksi. Tältä pohjalta ihmettelen, voiko ihmisymmärrys loppuun asti ymmärtää itsensä.
En pane pahaksi, vaikka jätät vastaamatta. Kiitos juttuhetkestä.
WWWWWW
En muuten sanonut, että taikajimillä, pääsiäispupulla, Shivalla, saunatontulla, Jumalalla, pienellä vaaleanpunaisella elefantilla tms. olisi olematon todennäköisyys. Sanoin vaan, että niiden aukosta löytämisen todennäköisyys on sama (taisit itse nyt kieltää jumaluuden löytymisen mahdollisuuden aukoista omassa ajattelussasi). Oletko tästä eri mieltä ??
WWWWWWW
Minkälaisia nouo n taikajimisi, saunatonttusi ym. sitten ovat kun voit ne jopa nimetä?
Kysyn siksi kun minä en niistä tiedä näköjään sitäkään vähää mitä sinä tiedät! Ja miten voit tietää, jos niitä ei ole?
Kummasti teillä riittää noita fiktiivisiä otuksia kulttuurissanne?
Kaiken tietämisessä ei voi vähitellen päästäkään "lähemmäs" kaiken tietämistä.
Mitä enemmän tiedät, sitä enemmän näköpiiriisi tulee uusia kysymyksiä.
>
Ratakiskoa: onko pimeä aine (tai vaikka valon taipuminen) ollut olemassa esim. 1600-luvulla vaikka silloin ei tiedetty tuollaisia ilmiöitä edes tarvittavan maailman selittämiseen ? Ei niistä tullut olevaisia mysteerejä vasta siinä pisteessä kun ne keksittiin. Ne ovat olleet mysteerejä sitäkin ennen.
>
Mutta siis eihän Gödelkään rajoita, miksei järjestelmä voisi olla aina kehittyvä ja lisääselittävä - aina vaan tarkemmin oletettua absoluuttista totuutta myötäillen. Toinen seikka sitten on, jos joku ajattelee, ettei mitään todellista oikeaa (vaikka meille ehkä iäksi tietämätöntä) totuutta olisi, josta edes pitäisi selkoa ottaa.
Ehkä ihmisymmärrys pystyy vaan lähestymään rajatta itsensä täydellistä ymmärtämistä - sitä kuitenkaan saavuttamatta. [Tosin olen vähän eri mieltä tästäkin.]
>
Mutta onko nuo kysymykset olleet vaanimassa jo aiemmin ? Jos yksi kysymyksen ratkaisu tuottaa kaksi uutta kysymystä, niin eikös kolmesta kysymyksestä yksi sentään ole ratkaistu. Tämä ei nimittäin riipu mitenkään siitä, mitä kysymyksiä osaamme kysyä.
Voidaan myös ajatella, että nuo uudet kysymykset ovat vain edellistä tietoa tarkentavia, joten: asymptoottisesti vaan tarkennamme tietoa "lopulliseen totuuteen" päin.
>
Toki voin kuvitella noillekin vaikka mitä ominaisuuksia. Se ei riipu niiden olevaisuudesta. Näinhän on tehty maailman sivu: kuvitellaan saunatonttuja, annetaan niille joitakin funktionaalisuuksia uskomuksen perusteella. Sama pätee jumaliin: Thor kuviteltiin vasaraa kantavaksi äijäksi, joka vaikuttaa ihan kaikkien elämään, mutta liekö Thoria olemassa. Shiva kuvitellaan nelikätiseksi ja kolmesilmäiseksi kaikeen vaikuttavaksi jumalaksi, mutta liekö Shivaa olemassa. Helinä-keiju sen sijaan Wikipedian mukaan on: "Helinä asuu teepannun muotoisessa talossa Kimmellyslaaksossa. Helinä on leiviskältään pata- ja kattilakeiju. Hän rakastaa pannujen, kattiloiden ja kulhojen korjaamista. Helinä-keiju on muiden keijujen mukaan pippurinen, peloton ja hauskanpitoa rakastava, helposti loukkaantuva, mutta myös ripeä pyytämään anteeksi, todellinen ystävä", mutta liekö Helinä-keiju olemassa oleva.
Näin siis voidaan tehdä mielikuvituksen perusteella laajojakin oletuksia jonkun hahmon toimintatavoista, vaikutuksista ja vaikka ulkoisista ominaisuuksista. Kuitenkaan tuollaisen kuvitelman olevaisuus ei välttämättä ole todellisuutta. Miksei keksimänne Jumala menisi tuohon samaan kategoriaan ?
>
Hyvä kysymys: miten kukaan voi tietää, millainen saunatonttu on. Tai Jumala.
"Tiedot" taitavatkin perustua vain kuvitelmaan.
En tosin väittänyt, ettei Helinä-keijua tai saunatonttua ole olemassa. Sanoin vaan, että kaikkien noiden löytymistodennäköisyys taitaa olla sama (itse mielsit siis, että tuo todennäköisyys on nolla).
Asymptoottinen läheneminen antaa mielikuvan paikallaan pysyvästä suorasta viivasta, jota käyrä monotonisesti (välilä etääntymättä) ja rajatta (miten lähelle tahansa) lähenee. Jos ajatellaan vain nyt tunnettuja tutkittavia ongelmia, kuva saattaa olla jopa oikea.
Jos ajatellaan kaikkia mahdollisia tulevia ongelmia, viiva (asymptootti) pitäisi laittaa tuntemattomaan paikkaan (ennakoida kaikki tulevat ongelmat) tai sitten antaa sen siirtyä aina uusien ongelmien tullessa tietoomme. Koska osa tulevista - ja nykyisistäkin ongelmista - voi olla ratkeamattomia (ehkäpä uskonasia), ei asymptoottisen lähenemisen toinen olennainen piirre, käyrän ja suoran välin jatkuva ja rajaton lyheneminen ehkä tapahdukaan. Tarvittaisiin vielä toinen tuntemattomassa paikassa oleva asymptootti nykyisten ja tulevien ratkeavien ongelmien osoittajaksi.
Mielkuvat sivuun laittaen, peruskysymys taitaa kuitenkin olla, pystyykö ihminen edes periaatteessa selvittämään kaikki tieteen nyt ja tulevaisuudessa kohtaamat kysymykset. Itse en tuohon usko, eivätkä tämän perustelut liity mitenkään Jumalaan.
Pitäähän sinulla olla Helinä-keijusta joku tuntomerkii jolla sen tunnistaisit jos se sattuisi putkahtamaan yllättäen esille?
Muutenhan Helinä-keijusi voisi olla mikä tahansa, vaikka hammasharjasi!
Etkö uskokaan hammasharjaasi?
Niin siis kukaanhan ei tiedä, miten kaukana tuo "akseli" on. Se on riippumaton nykytietämyksestä. Edes sitä välin suuruutta ei tiedetä, mutta eiköhän se kuitenkin pienene kun salat pikkuhiljaa avautuu. Ei se nyt lisää tietämisen jäljiltä sentään kasvakaan.
>
Minun mielikuvani on, että periaatteessa voisi pystyä, mutta taitaa aikamme olla liian lyhyt siihen.
Lainasin jo tunnusmerkkejä Helinä-keijusta. Nyt, yritä miettiä kirjoittamaani.
>
Toki voin kuvitella noillekin vaikka mitä ominaisuuksia. Se ei riipu niiden olevaisuudesta. Näinhän on tehty maailman sivu: kuvitellaan saunatonttuja, annetaan niille joitakin funktionaalisuuksia uskomuksen perusteella. Sama pätee jumaliin: Thor kuviteltiin vasaraa kantavaksi äijäksi, joka vaikuttaa ihan kaikkien elämään, mutta liekö Thoria olemassa. Shiva kuvitellaan nelikätiseksi ja kolmesilmäiseksi kaikeen vaikuttavaksi jumalaksi, mutta liekö Shivaa olemassa. Helinä-keiju sen sijaan Wikipedian mukaan on: "Helinä asuu teepannun muotoisessa talossa Kimmellyslaaksossa. Helinä on leiviskältään pata- ja kattilakeiju. Hän rakastaa pannujen, kattiloiden ja kulhojen korjaamista. Helinä-keiju on muiden keijujen mukaan pippurinen, peloton ja hauskanpitoa rakastava, helposti loukkaantuva, mutta myös ripeä pyytämään anteeksi, todellinen ystävä", mutta liekö Helinä-keiju olemassa oleva.
Näin siis voidaan tehdä mielikuvituksen perusteella laajojakin oletuksia jonkun hahmon toimintatavoista, vaikutuksista ja vaikka ulkoisista ominaisuuksista. Kuitenkaan tuollaisen kuvitelman olevaisuus ei välttämättä ole todellisuutta. Miksei keksimänne Jumala menisi tuohon samaan kategoriaan ?
>
Hyvä kysymys: miten kukaan voi tietää, millainen saunatonttu on. Tai Jumala.
"Tiedot" taitavatkin perustua vain kuvitelmaan.
En tosin väittänyt, ettei Helinä-keijua tai saunatonttua ole olemassa. Sanoin vaan, että kaikkien noiden löytymistodennäköisyys taitaa olla sama (itse mielsit siis, että tuo todennäköisyys on nolla).
"Edes sitä välin suuruutta ei tiedetä, mutta eiköhän se kuitenkin pienene kun salat pikkuhiljaa avautuu. Ei se nyt lisää tietämisen jäljiltä sentään kasvakaan." Toiveajattelusi ohjaa järkeäsi.
Se voi ihan hyvin kasvaa, jos lisää tietäminen tuo esille enemmän uusia kysymyksiä kuin ratkaisee. Ei kukaan takaa, ettei toisi.
Jätetään vain se ratkaisemattomuuden kysymys sikseen.
"Ratakiskoa: onko pimeä aine (tai vaikka valon taipuminen) ollut olemassa esim. 1600-luvulla vaikka silloin ei tiedetty tuollaisia ilmiöitä edes tarvittavan maailman selittämiseen ? Ei niistä tullut olevaisia mysteerejä vasta siinä pisteessä kun ne keksittiin. Ne ovat olleet mysteerejä sitäkin ennen." Tietenkin.
Kun 1600-luvulla laskettiin olevaisen mysteerien lukumäärää, olivatko pimeä aine ja energia luvussa mukana? Asymptoottisi on siirtynyt niistä ajoista ja jatkaa siirtymistään.
>
Montakohan kertaa olen jo sanonut, että nuo uudet kysymykset ovat olleet olemassa siitä huolimatta, olemmeko osanneet niitä kysyä. Ymmärrä jo !
Se, ettei tieteellisesti osattu tehdä edes hypoteesia pimeästä aineesta, ei tee pimeeä ainetta olemattomaksi tai ratkaistuksi - se on mysteeri kuitenkin.
..kun siirsi puheen vittuun.
"Montakohan kertaa olen jo sanonut, että nuo uudet kysymykset ovat olleet olemassa siitä huolimatta, olemmeko osanneet niitä kysyä. Ymmärrä jo !" Koko ajan ole ymmärtänyt.
Yhtä monta kertaa kuin olen sanonut, ettei tiedetä paljonko niitä siellä on. Ymmärrä jo!
>
Miten jäljellä olevien kysymysten määrän tietäminen tai tietämättömyys vaikuttaisi asymptoottiseen lähestymiseen ?
Emme tiedä, kuinka kaukana absoluuttinen totuus on, mutta tiedämme, että lähestymme sitä kuitenkin vähä vähältä. Yritätkö nyt vaan tekeytyä tyhmemmäksi mitä olet.
..matematiikassa asymptoottinen lähestyminen tarkoittaa, että vaaditaanpa kuinka lyhyt etäisyys asymptootista tahansa, niin riittävän suurilla argumentin arvoilla käyrä on sitä lähempänä.
Tätä et voi tässä asiassa luvata, vaikka lähestyminen olisikin monotonista eli ei koskaan takenevaa. Se saattaa pysähtyä ennenkuin aboluuttinen totuus saavutetaan.
Siis semanttinen ongelma; monotoninen lähestyminen kelpaisi, aymptoottinen ei. Meni kyllä vähän takerrellen tämä minunkin selittämiseni, sorry.
>
Niin kauan kun ei voida osoittaa jotain luonnonlakia, joka estäisi tutkimuksen jonkin pisteen jälkeen, ei ole syytä olettaa sellaista löytyväksi. Historiasta voimme etsiä vastaavia tapauksia: luultiin, ettei orgaanisia molekyylejä voida valmistaa tai jotain muuta vastaavaa "ihmiselle rajoitettua" (tässä tulee helposti uskomus mukaan), mutta kuitenkin noista on selvitty moisesta uskomuksesta huolimatta.
"Niin kauan kun ei voida osoittaa jotain luonnonlakia, joka estäisi tutkimuksen jonkin pisteen jälkeen, ei ole syytä olettaa sellaista löytyväksi." Ei tutkimuksen estävää tarvita, tulokseen pääsemisen estävä riittää.
Ei ole syytä myöskään olettaa, etteikö tutkimuksen tuloksellisuuden estävää luonnonlakia vielä tulisi (tai olisi jo tullut) vastaan. Eikä sitä, että kaikki olemassaolevat luonnonlait olisi jo löydetty. Uskoa saa tietysti kumpaa tahansa.
Historia on tässä huono opas, nykyhetki (neutriinot, pimeä aine, mustat aukot, pimeä energia, korkeammat avaruusulottuvuudet) vähän parempi. Ihminen ja tutkimuslaitteensa eivät näytä olevan tehty ihan siitä mistä maailmankaikkeus.
mutta sanonpahan vaan että RAmen! Jatka samaa rataa Hänen Nuudelisen Ulokkeensa nimissä! Kunnia olkoon Hänen Soosisen Ihanaisuutensa!