Eli haluaisin ateistina kysellä palstan uskovaisilta mikä saisi hänet luopumaan uskostaan? Mitä siis pitäisi selvitä tai tapahtua, jotta uskovainen vakuuttuisi oman uskonsa virheellisyydestä ja kääntyisi joko toiseen uskoon tai jättäisi uskonnot ja jumalat kokonaan ryhtyen ateistiksi?
Kysyn tätä, koska yksi peruste väitteen todistamisessa todeksi on se, että väite on oltava myös todistettavissa jollakin tavalla vääräksi. Eli jos mielestäsi väitteesi jossakin asiassa ei mitenkään voi olla väärä, eli mikään ei voi saada mieltäsi muuttumaan, niin väitteesi ei ole kovin vakaalla pohjalla. Tietenkin olet väitteessäsi omasta mielestäsi oikeassa, koska et anna totuudelle mahdollisuutta todistaa väitettäsi vääräksi, et siis ole kovin rehellinen itsellesi.
Itse ole ateisti vain olosuhteidenpakosta. Yksikään jumala ei ole vakuuttanut minua olemassaolostaan. Eli jos esimerkiksi jokin jumala ilmestyisi minulle ja vakuuttaisi minut olemassaolostaan, niin alkaisin heti uskovaiseksi. Tietenkin jos kyseessä on kaikkivoipa jumala, niin ei luulisi yhden ihmisen vakuuttaminen olemassaolostaan olevan kaikkivoivalle olennolle mitenkään mahdotonta, mutta mitään ei ole kuulunut. Näin siis väitteeni/näkemykseni/mielipiteeni jumalien olemassaolosta on todistettavissa vääräksi, eli falsifioitavissa. Miten on uskovaisten näkemysten laita? Tietenkin myös muut ateistit saavat käsitellä oman ateisminsa falsifioimista tässä ketjussa.
Kysyn tätä, koska yksi peruste väitteen todistamisessa todeksi on se, että väite on oltava myös todistettavissa jollakin tavalla vääräksi. Eli jos mielestäsi väitteesi jossakin asiassa ei mitenkään voi olla väärä, eli mikään ei voi saada mieltäsi muuttumaan, niin väitteesi ei ole kovin vakaalla pohjalla. Tietenkin olet väitteessäsi omasta mielestäsi oikeassa, koska et anna totuudelle mahdollisuutta todistaa väitettäsi vääräksi, et siis ole kovin rehellinen itsellesi.
Itse ole ateisti vain olosuhteidenpakosta. Yksikään jumala ei ole vakuuttanut minua olemassaolostaan. Eli jos esimerkiksi jokin jumala ilmestyisi minulle ja vakuuttaisi minut olemassaolostaan, niin alkaisin heti uskovaiseksi. Tietenkin jos kyseessä on kaikkivoipa jumala, niin ei luulisi yhden ihmisen vakuuttaminen olemassaolostaan olevan kaikkivoivalle olennolle mitenkään mahdotonta, mutta mitään ei ole kuulunut. Näin siis väitteeni/näkemykseni/mielipiteeni jumalien olemassaolosta on todistettavissa vääräksi, eli falsifioitavissa. Miten on uskovaisten näkemysten laita? Tietenkin myös muut ateistit saavat käsitellä oman ateisminsa falsifioimista tässä ketjussa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eiköhän uskikselle aika paljon oma uskovaisuus pyöri "ihmeisiin" uskomisen ympärillä. Ilman uskoa ihmeisiin Raamatun tarinoista jää aika vähän käteen.
Ja ne ihmeet sitten, kuten tuonnempana keskustelua käytiin, tuppaavat olemaan sellaisia, että niitä ei hallituissa olosuhteissa tarkkailun alla koskaan tapahdu.
Tuolla periaatteella ainakin minulle olisi paha myydä autoa: "Kyllä se toimii aina silloin kun sinä et ole paikalla."
"Tuolla periaatteella ainakin minulle olisi paha myydä autoa: "Kyllä se toimii aina silloin kun sinä et ole paikalla.""
.. Yhtään vakuuttavampi ei olisi:" Kukaan ei pysty tätä autoa käskemään, sen toiminta on ihmisviisautta suurempaa. Ihminen ei voi koskaan sitä ymmärtää."
""Tuolla periaatteella ainakin minulle olisi paha myydä autoa: "Kyllä se toimii aina silloin kun sinä et ole paikalla."""
"Kaveri kyllä sanoi, että se kulkee vaikka siinä ei olekaan renkaita".
" Eli jos esimerkiksi jokin jumala ilmestyisi minulle ja vakuuttaisi minut olemassaolostaan, niin alkaisin heti uskovaiseksi."
- Silloin olisit tietäväinen, et uskovainen.
Uskovainen minä kai silti olisin ainakin muiden mielestä. Kai monet, joita pidetään uskovaisina, ovat omasta mielestään "tietäväisiä."
Mikään koe ei voi uskooni vaikuttaa.
- jos koe todistaa uskomani jumalan olemassaolon, niin se on ok.
- jos koe ei todista jumalani olemassaoloa, vanhalla vihtahousulla on sormensa pelissä.
"- jos koe ei todista jumalani olemassaoloa, vanhalla vihtahousulla on sormensa pelissä. "
Ei tarvitse mennä noin pitkälle. Nyt kun haetaan voin jotakin "koetta," joka tietyn tuloksen tuottaessaan, vakuuttaisi uskovaisen oman uskonsa virheellisyydestä. Eli pitää vain keksiä mikä asia vakuuttaisi uskovaisen oman käsityksensä virheellisyydestä; tätä asiaa ei tietenkään tarvitse olla vielä olemassa, koska tässä ei pyritä osoittamaan mitään uskoa virheelliseksi.
Kommenttina vain: Tieteen välineet eivät toimi uskon kentällä. Kokeiltu, eivät toimi. Popperin falsifikaatio on mielenkiintoinen, mutta toimiiko se uskonnonfilosofian puolella, en mene vannomaan. Tieteenfilosofian puolella se on toinen juttu, kun arvioi mikä on pätevää tieteellistä tietoa.
Ei falsifikaatiolla voikaan todistaa esimerkiksi jumalien olemattomuutta, koska tämähän edellyttäisi ääretöntä määrää todistuksia. Myöskään yliluonnollisten jumalien olemattomuutta tai olemassaoloa ei voida todistaa, koska ne toimivat alueella, josta ei ole tietoa ja jota ei voida tutkia.
Halusin tällä vain osoittaa, että uskovaiset ovat todellakin vain uskonsa varassa. Uskontoon on turha sotkea tiedettä, koska se ei sinne kuulu ja toisaalta taas uskon ei pidä vaikuttaa reaalimaailman toimintaan kovin vahvasti, koska se perustuu, noh, tietenkin uskoon, eli pelkkään mielipiteeseen.
Tästä seuraa, että oletukset johon falsifikaatio ei päde ovat automaattisesti huomattavasti hatarammalla pohjalla kuin oletukset, jotka ovat falsifioitavissa. En puhu edellisessä lauseessa tieteellisistä olettamuksista, vaan yksilöiden omista olettamuksista. Voitaisiin puhua rehellisyydestä itselle. Oletko rehellinen itsellesi, jos omaat käsityksiä, joiden muuttamiseen et löydä mitään mahdollista tapaa?
Toisena kommenttina:
Uskonnollisen uskon määritelmäksi ei riitä luulo tai mielipide, vaan kyse on aikalailla ihmisen olemukseen menevästä asiasta. Usko vaikuttaa tahdon, tunteen, järjen ja fyysisen ruumiinkin alueella. Uskolla on tiedollinen aines, joka on ihmisen järjen arvioitavissa ja koeteltavissa koko eliniän ajan. Kuvauksen ymmärtämiseksi kannattaa tutustua johonkin perusdogmatiikkaan. Jos vielä jostain kirjastoista löytyy Juha Pihkalan Johdatus dogmatiikkaan, H.G. Pöhlmannin Dogmatiikan pääkohdat tai Bengt Hägglundin Uskon malli, niin perustietoja voi näistä penkoa. Verkko ei tarjoa paljoa mitään. Alister McGrath on muistaakseni teoksessaan Dawkinsin jumala käsitellyt R. Dawkinsin virhekäsitystä uskosta sokeana luottamuksena. Siinä on enemmän populäärilla kielellä perusajatuksia.
Tiede antaa todellisia tuloksia ja kuvauksia maailmasta, mutta Jumalan olemassaoloon siellä ei oteta mitään kantaa. Kun tiede nostetaan esille kertomaan, ettei Jumalaa ole olemassa, niin kyse on tulosten tulkitsemisesta, ei varsinaisista tuloksista. On huomattava, että uskonnollinen usko on yksi todellisuuden tarkastelukeino, ei yksistään tiede. Ihminen pyrkii aina mielekkääseen todellisuuden selittämiseen ja jos uskonnollinen usko estetään pääsemästä keskusteluun mukaan, se on todellisuuskäsityksen rajaamista tiukkoihin normeihin ja tieteelle annetaan rajattu positivistinen alue. Tieteen vapautta rajoitetaan ja tiedemiesten mahdollisuuksia käyttää koko ihmisyyden kapasiteettia selittää todellisuutta on yhtälailla rajattu, suljettu. On muistettava, että tiedemiehet kyllä pysyvät tulostensa rajoissa (toivottavasti), mutta oma vakaumus on todellisuudessa vaikuttaa paljon todellisuuden selittämiseen kuin nykyisin annetaan ymmärtää. Tiede ei ole "ateistinen", sillä jos se sellaiseksi pyritään tekemään, moni näkökulma suljetaan tarkoituksella ulkopuolelle. Tieteen edistyminen on keskustelua ja tulosten kriittistä arviointia. Tällöin kentän on oltava vapaa erilaisille mielipiteille ja tulkinnoille, jotka ovat perusteltuja tutkimustulosten piirissä.
Olen samaa mieltä siitä, ettei uskonnon totuutta pysty tiede arvioimaan tai Jumalaa pysty tutkimaan. Ei edes kannata, sillä tiede on kristinuskon näkökulmasta tarkoitettu selittämään näkyvää reaalista todellisuutta, ei jumalallista. Mutta uskonnon on voitava toimia reaalimaailmassa yhtenä keskustelukumppanina, sillä jos sitä rajoitetaan, ihmisen mahdollisuuksia toimia todellisuuden kuvauksessa on tiukasti rajattu ja rajaus paremminkin kertoo uskontopelosta ja skientismistä.
"Uskonnollisen uskon määritelmäksi ei riitä luulo tai mielipide, vaan kyse on aikalailla ihmisen olemukseen menevästä asiasta."
Uskonnollinen usko on enemmänkin elämäntapa kuin mielipide. Onhan tämä selvää.
"Tiede antaa todellisia tuloksia ja kuvauksia maailmasta, mutta Jumalan olemassaoloon siellä ei oteta mitään kantaa."
Riippuu tietenkin jumalasta, koska jumalallehan ei ole mitään selkeää määritelmää. Jos jumala määritellään täysin kuuluvaksi reaalimaailmaamme, niin silloinhan tieteellä on kaikki mahdollisuudet tutkia sitä. Tosin yleensähän jumala käsitetään ainakin joiltakin osin reaalimaailmamme ulkopuoliseksi, jolloin tiede ei voi, eikä tieteen pidä, sanoa asiaan juuta eikä jaata. Monesti teistit kompuroivat juuri siinä, että välillä puhuvat persoonattomasta jumalasta ja toisinaan taas omasta jumalastaan, jolloin kaikki sotkeutuu yhteen monimutkaiseksi sillisalaatiksi, jossa yleensä unohdetaan muiden uskontojen olemassaolo.
"On huomattava, että uskonnollinen usko on yksi todellisuuden tarkastelukeino, ei yksistään tiede."
Aivan totta. Mielenkiintoisia tilanteita kuitenkin syntyy, kun usko ja tiede antavat toisistaan poikkeavan tuloksen.
"Ei edes kannata, sillä tiede on kristinuskon näkökulmasta tarkoitettu selittämään näkyvää reaalista todellisuutta, ei jumalallista."
Tietenkin yhteentörmäyksiltä vältytään kun sekä tieteelle että uskolle määritellään omat alueensa.
"Mutta uskonnon on voitava toimia reaalimaailmassa yhtenä keskustelukumppanina, sillä jos sitä rajoitetaan, ihmisen mahdollisuuksia toimia todellisuuden kuvauksessa on tiukasti rajattu ja rajaus paremminkin kertoo uskontopelosta ja skientismistä."
No, ehkä tässäkin pitää joitakin rajoituksia olla olemassa, koska uskontoja on montaa sorttia. Tietenkin uskontojen pitää saada äänensä kuuluviin, mutta aina pitää miettiä paljonko uskolle annetaan painoarvoa päätöksenteossa.
http://apologetiikkawiki.fi/Kristinusko_ja_muut_uskonnot
"ihmiset uskovat muihin uskontoihin totuusväittämiä puoltavan todistusaineiston puutteesta huolimatta, kun taas kristinusko on ainoa uskonto, johon uskotaan todistusaineiston vuoksi."
Kukapa sitä luopuisi uskostaan, kun TODISTUSAINEISTOAKIN löytyy....heheheee
Olen minäkin kova järkityyppi. En takuulla palvelisi ja eläisi uskossani, jos en milloinkaan näkisi Jumalan toimivan elämässäni. Hullua tuollainen olisi. Ei kukaan voi uskoa neljää kymmentä vuotta josei saa ilmeisiä todostuksia uskoonsa. Rukoile ja anna Jumalan tulla elämääsi Hänen omilla ehtoillnsa. Jos olet rehellinen, kyllä alkaa tapahtumaan. On totta, että Jumalan on ilmestyttävä ja vedettävä ihmistä puoleensa.
Jeesus sanoi Tuomakselle, autuaita ovat he, jotka uskovat vaikka eivät näe!
Kiinnostaa tietää, mitä alkaa tapahtumaan? ja mitä on nuo ilmeiset todistukset?
minä olen uskovainen ja olen kaikessa väärässä. riittääkö tämä sulle*? uskon, että ei mutta minähän olenkin väärässä.