HS:n tämän päivän(sunnuntain) mielipidesivulla on kirkonmiehen pitkä kirjoitus, jossa käsitellään erikoisesti miesten nopeaa kaikkoamista kirkosta. Viimeisen toivonsa kirjoittaja laittaa armeijan sotilaspappeihin, jotka osaavat hänen mielestään sopivan "jämäkästi" käsitellä nuoria miehiä ja saada heitä pysymään kirkossa.
Sanoisinko, että lopussa ovat kirkon konstit, jos sotilaspapit ovat viimeinen toivo. Sotilaspappi kuvaa mielestäni sopivan irvokkaasti koko kristinuskoa-aseet olla siunaamassa aina tarpeen vaatiessa.
Sotilaspappi on yksi vihoviimeisistä ammateista mihin olisin koskaan ajatellut ryhtyväni.
Sanoisinko, että lopussa ovat kirkon konstit, jos sotilaspapit ovat viimeinen toivo. Sotilaspappi kuvaa mielestäni sopivan irvokkaasti koko kristinuskoa-aseet olla siunaamassa aina tarpeen vaatiessa.
Sotilaspappi on yksi vihoviimeisistä ammateista mihin olisin koskaan ajatellut ryhtyväni.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kun kirkossa ei ole enää jäseniä, eikä ole varaa maksaa pappien palkkoja, niin valtio vielä maksaa sotilaspappien palkat, kuten nykyäänkin.
Kiinnitin huomiota samaan Riikosen artikkeliin.
Siis kohta ollaan tilanteessa, jolloin kirkko on naistenkirkko.
Luther-säätiö on leimautunut nimeenomaan vastustamaan naispappeutta.
Nyt (vihdoi!)naiset asialle: perustamaan naiskirkko ,miehiltä virkoihin pääsy kielletty.
Ei vain: teistä naisista ei taida olla siihen.Olette ihania vaimoina, äiteinä, mutta, mutta
teistä ei taida olla vallankumouksen tekejöiksi. Teitä on sorrettu niin pitkään, että
jo melkein perinnöllisesti olette - hoivaajia.
ja kaikki ovat "vallankumouksen" tekijöitä. Nuorista naisista(ja vanhemmistakin) löytyy sellaista uudistusmieltä, että miehet kalpenee.
Pitäisi vaan kirjoittaa oma raamattu, jotta liikkeellä olisi edes jonkinlainen pohja rakentaa jotain. Tosin niin täytyisi nykykirkonkin kirjoittaa raamattunsa uuteen uskoon, jotta teot "jumalan" sana kohtaisi.
Olen ikäni ollut feministi ja se sana saa tälläkin palstalla monet miehet kirjoittelemaan katkeria vastauksia. Se on kuin kirosana. Ja edelleen täysin väärin ymmärretty.
Olen myös ikäni ollut ateisti, vaikka uskonnonopetukset jouduinkin käymään läpi. Olen myös aina äänestänyt vasemmistoa, koska oikeistopuolueet eivät välitä pienipalkkaisista pätkääkään. Siksi myös Stalinin haamu seuraa minua, kun leimakirveet lentelevät.
Tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia olen aina puolustanut, niistä kirjoittanut ja erinäisille järjestöille roponi kuukausittain antanut toiminnan tukemiseen. Minua on sanottu viherpiipertäjäksi, telaketjufemakkolesboksi, moraalittomaksi ateistinpaskiaseksi, homohyysäriksi ja sieväksi lopuksi todettu, että paistun ikuisesti helvetissä.
mutta kaikkeen tottuu...
kirkosta eroissa on se, että perheessä eivät molemmat vanhemmat eroa, vaan toinen jää jonkun tietyn syyn takia kirkkoon. Esim. lasten päiväkerhot yms. Ja mies on yleensä se isotuloisempi, joten senkin syystä näissä tapauksissa se on mies joka eroaa.
vaadita kirkon jäsenyyttä. Sen kun maksaa laskunsa.
Kaverini, joka ei kuulunut kirkkoon, kuten ei vaimonsakaan, veivät sinne lapsensa pariksi tunniksi kerrallaan, eikä jäsenyyttä kyselty. Se loppui sitten siihen, kun lapsi kieltäytyi menemästä, koska "siellä puhutaan vaan jeesuksesta".
voi olla kynnys mennä niihin, jos ei kuulu kirkkoon. Ei kehtaa.
ihan sen takia, että en voisi lastani viedä tuollaiseen paikkaan. Mutta on valheellista väittää, että jonkun kirkon iltapäiväkerhon takia olisi pakko kuulua kirkkoon. Koska niin ei asia ole. Kyllä kirkko siitä maksun ottaa.
En minä ainakaan.
Yksi tekijä joka varmasti selittää naisten pienempää prosenttia
Mies täällä jossain 20.12.2009 18:31
Vastauksia: 10 Lukukertoja: 97 TEKSTIKOKO: Viestien esitystapa:
kirkosta eroissa on se, että perheessä eivät molemmat vanhemmat eroa, vaan toinen jää jonkun tietyn syyn takia kirkkoon. Esim. lasten päiväkerhot yms. Ja mies on yleensä se isotuloisempi, joten senkin syystä näissä tapauksissa se on mies joka eroaa.
Monilla pikkupaikkakunilla tuo voi olla ainoa kerho mitä on. Kunnat eivät järjestä, kun kunnat laskevat, että seurakunta järjestää kerhon. On surullista, mutta kaikilta paikkakunnilta ei sitä "maallista" vaihtoehtoa löydy ja jos haluaa, että lapsi on muittenkin lasten kanssa välillä, niin se seurakunnan kerho voi olla ainoa kontakti kotilapselle päiväsaikaan pikkupaikkakunnalla. Itseäni inhottaa jo tuleva tilanne valmiiksi. :(
niin monet eivät silti kehtaa viedä lapsiaan kirkon järjestämiin juttuihin, jolleivat kuulu kirkkoon.
Menikö jo perille???
Itselläni ei käynyt mielessänikään viedä aikanaan lapsiamme seurakunnan kerhoihin.
Kyllä se nimenomaan pitää olla kunnan velvollisuus järjestää kerhotoimintaa.
Annapa ihan konkreettinen esimerkki nykypäivältä, missä mainitaan suomalaisten sotilaspappien on siunaavan aseita?
Kun ovat armeijan leivissä. Ei aseiden siunaamisella tarkoiteta, että sotilaspappi ottaisi rynkyn syliinsä, panisi kätensä sen päälle ja lausuisi loitsun. Sillä tarkoitetaan, että hyväksyy tappamisen.
Sitähän sotilaspapit kuule tekee joka puolella missä sotia käydään. Se on niiden työnkuvaa.
Sitä tekis siinä tilanteessa sotilaspapit suomessakin. Niinkuin teki viime sotienkin aikana. Sotilaspapit olivat kovia hyökkäyssodan kannattajia ja itä-karjalaisten pakkokäännyttäjiä ortodoksisuudesta luterilaisuuteen. Tuohon jälkinmäiseen joutui jopa Mannerheim puuttumaan. Hänen antamansa määräyksen perusteella itä-karjalan asukkaat saivat vapaasti valita mihin kuuluvat.
Mikään ei ole muuttunut tuossa asiassa.
Hyväksyvätkö sotilaspapit tappamisen? Siihenkö he siis kannustavat? Tappamistako he kannattavat, oikein toivovat sitä? Siis jos sotilaspapit hyväksyvät tappamisen, niin samalla logiikalla muut sotilaas ja varusmiehet hyväksyvät tappamisen. Miksi? Jos Suomeen vihollinen hyökkää, jääkö siinä tumput suoranaan seisomaan sotapoika ja sanoo, ettei hyväksy tappamista? Ylipäätään, millä perusteilla tappaminen on hyväksyttävää ja toivooko sitä kukaan. Annat ymmärtää, että sotilaspapit ovat jotenkin tappamisen kannalla enemmän kuin muut sotilaat.
ja ovat siihen jopa itse valmiita. Ja valmistavat sotatilanteessa sotilaita tappamiseen vapauttamalla heidät etukäteen tappamisen synnistä.
"Sitähän sotilaspapit kuule tekee joka puolella missä sotia käydään. Se on niiden työnkuvaa."
Tekevätkö? Kysyin suomalaisista sotilaspapeista nykypäivänä, ennen menneinä vuosikymmeninä.
En tiedä, mutta luulen sinun ymmärtävän aika vähän ihmisen psykologiasta. Sotilaana oleminen on henkisesti rankkaa, sotatilassa jatkuvasti hengenvaarassa. Se, että ihminen hakee turvaa, on perusteltua. Pelkkä psykologi auttamassa hengellisissä kysymyksissä ei ole riittävä tyyppi tueksi.
Sotilaspappien kannattama hyökkäyssota, mitä annat ymmärtää (en tiedä mihin tietosi perustuvat), on sijoitettava aikakautensa kontekstiin. Tutkimuksia on tehty hengellisestä työstä puolustusvoimissa sodan aikana. Mietipä. Luterilaisuus valtakulttuurina, 1900-luvun alun asennoituminen uskontoon oli toista kuin nykypäivänä. Ortodoksisuus kuului venäläisyyteen, sortajavaltioon. Yllättäen Suomi itsenäistyy, siteet vanhaan valtaan pyritään katkaisemaan, nationalismi korkeassa arvossa, sosialismi uhkaa hävittää uskonnon, johon kuuluu suurin osa kansasta. Kenen puolelle kirkko asettuu ellei valkoisten, niiden puolelle jotka pitävät yllä laillista järjestystä (kuvattuna valkoisten näkökulmasta)? On kumma, jos itsenäistyminen, sosialismin torjuminen ja nationalismi vaikuta kirkonkin henkilöstöön. Talvisota, tappio Neuvostoliitolle, ateistiselle valtiolle, jossa uskontojen olot ovat helvetin surkeat... Vastassa valtaosaltaan uskonnollinen kansa... Sota oli helppo nähdä silloisten ihmisten kannalta hengellisenä taisteluna, ja muistot talvisodasta (entinen ortodoksinen emämaa hyökkääjänä) ja sisällissodasta vielä lähellä. Pappien näkökulmissa oli paljon poliittista näkemystä kuten hengellistäkin, mutta suomalaiset luulivat saavansa Karjalan alueen haltuun ja se pyrittiin suomalaistamaan, ja uskonnollisesti suomalaiseksi koettiin luterilaisuus ei ortodoksisuun.
Näkökulmassa on muistettava historian konteksti ja mennyttä historiaa on pyritty tutkimuksessa tuomaan rehellisesti esille. Sitä ei ole kirkon taholta lähdetty peittelemään, vaan päinvastoin tuotu esille. Historia ei ole välttämättä kaunista, mutta ollaan rehellisiä ja tehdään tiliä asiasta näillä keinoilla. Ne ovat historiaa, kuuluvat historiaan, ovat silti omaa menneisyyttämme, joka yhdessä jaetaan. Lähdepä kyselemään ateistisen valtion uskontopolitiikan perään, on sivistävää tuntea sitä.
tällä hetkellä. Mutta jos taas niin ikävästi kävisi niin kyllä siellä sotilaspapit olis innosta puhkuen mukana.
"En tiedä, mutta luulen sinun ymmärtävän aika vähän ihmisen psykologiasta. Sotilaana oleminen on henkisesti rankkaa, sotatilassa jatkuvasti hengenvaarassa. Se, että ihminen hakee turvaa, on perusteltua. Pelkkä psykologi auttamassa hengellisissä kysymyksissä ei ole riittävä tyyppi tueksi."
- Tuossa on ristiriita. Mitä turvaa uskovainen sotilas sotilaspapilta tarvitsee? Hänhän pääsee uskontonsa mukaan taivaaseen, eikö niin?
mutta kannustamassa tositoimessa olevia vihollisten tappamisessa. Viides käsky: Älä tapa, paitsi vihollisia, varsinkin jos viholliset ovat ateistiryssiä.
kun vastassa olisi ortodoksiryssiä. kristittyjä kuitenkin.
Sotilaspappien tehtävänä on lieventää omien joukkojen omantunnontuskia. Selittää parhain päin julmuudet joita he tekevät/joutuvat tekemään. Ei se mittään vaikka kristinusko kieltää tappamasta, jumala on puolellamme! Sotilas ja pappi yhtä aikaa. Täysin skitsofreenista ja yhteensovittamatonta. Jos jotain ammattia halveksin, niin sotilaspappia.
vihollisia. Siihen sotilasta harjoitetaan rauhanaikana. Sotilaspapin tehtävä on olla psyykkaamassa sotilasta tuohon. Sotilaspappi lupaa tappamisen synnit anteeksi ja paikan taivaassa kuoleman jälkeen. Eli huijaa sotilasta antamaan jopa ainoan elämänsä lupaamalla paikan taivaassa. Itse en kyllä kestäisi pappien höpinöitä kuunnella.
Paratiisiin pääsyllä ja kymmenillä neitsyillähän noita muslimiterroristejakin kiihotetaan terroritekoihin.
Itse olen aikanani armeijan käynyt ja onneksi en joutunut pahemmin sotilaspappien kanssa tekemisiin. En kestä tuollaisia huijareita.
mm. Martti Haavion "Me marssimme Aunuksen teitä" ja Helge Seppälän "Suomi miehittäjänä" kirjoissa on asiaa pappien touhuista sota-aikana.
demokratiat. Niissä ei sokea usko yliluonnolliseen pääse vaikuttamaan poliittiseen päätöksen tekoon.
Kysymykseni tuloksena oli erilaisia vastauksia ja niitä yhdistää pari asiaa: tietämättömyys ja naiivius. Suosittelen, että kysytte suoraan sotilaspapeilta, mitä he tekevät puolustusvoimissa ja miksi. He ovat itse parhaita asiantuntijoita. Lisäksi viime sotien veteraanit ovat parhaita asiantuntijoita kertomaan kenttäolosuhteista ja kysymyksistä, kerta he ovat olleet paikanpäällä. Lisäksi kysyähän voi myös varusmiehiltä tai sotilailta, mikä merkitys heille oli sotilaspappien työstä ja tarpeellisuudesta.
Vai että on ristiriitaista tarvita pappia ja olla kristitty sotatilanteessa... Tuon tokaisija ajatteli typerästi. Sotilaan on tehtävä työnsä, eli oltava linjassa, taisteltava, ammuttava ja tapettava. Hän pistää elämänsä puolustaakseen kotimaataan ja kansaansa hyökkääjää vastaan. Ja jos joku luulee, ettei tällainen vaikuta ihmisen psyykkeeseen, tekee todellisen virhearvion, tai sitten sotilas on täysi psykopaatti, joka nauttii teurastamisesta. Sotilas on jatkuvasti hengellisessä ja henkisessä paineessa, kun hänen oma elämänsä on joka hetki vaakalaudalla. Siinä tulevat kysymykset elämästä, kuolemasta, sodan moraalisesta oikeutuksesta ja tappamisesta todella esille. Papit ovat keskustelemassa ja vastaamassa näihin kysymyksiin.
Parempi on, että tästä aiheesta keskusteltaessa nakkaa oman asenteellisuutensa huithiiteen, koska se estää ymmärtämästä todellisia syitä ja vääristää annetut vastaukset.
Vailla mitään todellisuudentajua. Taidat olla todella naivi tai sitten vaan heität läppää.
Kumpaa vaan, niin pihalla olet joka tapauksessa.
Just, sitten kun ei ymmärretä eikä ole mahdollisuuksia antaa perusteltuja argumentteja.
Luulen monen kirjoittajan olevan aika nuoria, koska tekstien sisältö heijastaa asenteellisuutta, tietämättömyyttä ja jyrkkää mustavalkoista ajattelua. Siksi vastauksia ei ryhdytä ottamaan vakavasti, koska niiden asiasisältö on vähäistä ja kiihkomieli estää ottamasta vastaan lisäinfoa (ellei se tue omaa kiihkomielipidettä).
Tiedän mistä kirjoitan, valitan, mutta ongelma siinä suunnassa, ei täällä. Seison sanojeni takana ja ymmärrän erilaisia ajattelutapoja ja se ei tarkoita, että pitäisi olla samaa mieltä. Eli lyhyesti: Ottakaa huomioon aikakaudet, niin ymmärrette, miksi milloin on mitenkin toimittu. Huomioikaa aikakauden aatteet ja ajattelutavat, jolloin avautuu selkeämmin syyt. Huomioikaa ihmisen psyykkinen puoli poikkeustilanteissa. Kysykää sotilaspapeilta, veteraaneilta ja varusmiehiltä asiasta, niin tulee tietoa kokemuksen pohjalta. Tutustukaa perusteluihin, miksi ja mihin sotilaspappeja tarvitaan, ja ottakaa ne vakavasti. Jättäkää asenteellisuus pois, niin voi todella ajatella omilla aivoilla.
nuori naivi tyttö, joka opiskelee tegolokiaa ja miettii ehkäpä sotilaspapin virkaa. Sulla on jotenkin harhainen kuva sotilaspapin puuhan perimmäisyydestä. Et tunnu tajuavan sitä vaikka se sinulle selvästi perustellen ilmi tuodaan.
Aikakaudet ei muuta sotilaan työnkuvaa, eikä liioin sotilaspapin puuhastelun kuvaa: sotilas harjoittaa itseään tappamaan mahdollisimman hyvin. Toistoja toistojen perään.
Ja sotilaspappi rohkaisee sotilasta taisteluun, jossa voi mennä sotilaan ainut henki lupaamalla hänelle syntien anteeksiannon ja paikan taivaassa, jossa muka kohdataan rakkaimmat jälleen.
Mä olen itse käynyt armeijan v.79 ja mun isäni ja monet sukulaiseni taistelivat jatkosodassa. Jotkut sukulaiset myös talvisodassa. Isoisäni oli saksan jääkäreitä. Olen jutellut aikanani erittäin monen sodan käyneen miehen kanssa. Lähisukulaiseni on armeijan korkea-arvoinen upseeri.
Eikä nuo kuvaa sotilaspapista voi miksikään muuttaa , kuin mitä se perimmiltään on.
Rauhanaikana sotilaan ei tarvitse ketään tappaa, eikä sotilaspapin ketään siihen rohkaista, mutta ei se miksikään muuta sitä syytä miksi sotilaspappi on sotilaspappi.
Onneksi on rauha! Kunpa ei olis sotilaspappeja.
Armeijan palveluohjesääntö (PalvO), pykälät 453 sekä 496-497.
Kenttäpiispan nimittää yhä virkaansa tasavallan presidentti. Vuoteen 2000 presidentti nimitti myös piispat ja arkkipiispan. Että se siitä "kansankirkosta", joka kuulemma jo 1869 olisi korvannut valtiokirkon.
Siis HALOO! Juuri käskyttämiseen perustuva kristinusko on nykyään suomalaisen kirkon irvikuva! Armeijassa täysi-ikäisistä miehistä tehdään vajaavaltaisia, jotka eivät saa itse päättää edes uskonnonharjoittamisensa muodosta ja ajankohdasta!
Usea inttikaverini erosi armeija-aikana kirkosta juuri tämän pelleilyn takia. Nyt kirkonmies näkee "miesten kirkon" toivon juuri tuollaisessa käskytetyssä toiminnassa...
Tervemenoa. Kirkko hukkuu tämän mukana, jos tuota tietä mennään. Käskytys ei kuulu uskonasioihin!
Armeijan palveluohjesääntö (PalvO):
453. "Katselmukseen kuuluvaan kenttähartauteen sisältyvät useasti:
-hymni
-rukoukseen soitto
-papin puhe ja rukous
-virsi ja
-rukouksen päätössoitto
Paraatin komentaja komentaa rukoukseen soiton jälkeen LAKKI – PÄÄSTÄ, LEPO. Kehotussanalla RUKOILKAAMME otetaan rukousasento tai asento ja päätössanalla AAMEN otetaan lepo.
Paraatin komentaja komentaa rukouksen päätössoiton jälkeen LAKKI – PÄÄHÄN, LEPO."
496. "Hartauden ohjelmana on yleensä:
-raamatunlukua tai puhe
-rukous
-virsi tai musiikkia
Hartaudenpitäjä valmennetaan tehtäväänsä. Tilaisuuden alussa hartauden pitäjä siirtyy joukon eteen ja palaa paikalleen hartauden jälkeen."
497. "Ulkona pidettävässä hartaudessa komennetaan enne hartauden aloittamista LAKKI – PÄÄSTÄ, LEPO ja virren jälkeen LAKKI – PÄÄHÄN, LEPO
Lakki voidaan pitää sään vaatiessa päässä koko hartauden ajan. Kehotussanalla RUKOILKAAMME otetaan rukousasento tai asento ja rukouksen päätössanalla AAMEN tehdään lepo."
Sekö on todella kirkon viimeinen toivo?
AKS,IKL,Lapuan Liike , koska nuo kaivetaan sitten pahnoista?
Kaikenlainen pakottamiseen perustava uskonnollinen toiminta tappaa kirkon lopulta tyystin. Kirkko osoittaa silloin, ettei se ole vapauden ja kunnioittamisen tyyssija, vaan nojaa asemansa valtiollishistorialliseen yhtenäiskulttuuriin ja pakkoon.