Saamme jälleen muutaman päivän kuluttua viettää joulua, suurta juhlaa, Jeesuksen Kristuksen syntymän kunniaksi. Tuon juhlan viettäminen omaa pitkät perinteet kristikansan keskuudessa - ehkäpä jopa niin pitkät, ettemme tule ajatelleeksi, mistä tuossa tapahtumassa perimmältään oli kysymys. Miksi Jumala näki tarpeelliseksi tulla ihmisenä ihmisten luo? Eikö olisi ollut vaikuttavampaa ja tehokkaampaa tapaa tehdä ihmiskunnan tiettäväksi Hänen aikeensa ja suunnitelmansa? Kun Jumala oli yrittänyt puhua israelilaisille, nämä olivat pelästyneet ja sanoneet Moosekselle: "Puhukoon Jumala sinun kanssasi ja kuuntele sinä Hänen puhettaan meidän puolestamme, mutta älköön Hän puhuko meidän kanssamme, ettemme kuolisi."
Myös Mooses pelkäsi kuulla Jumalan ääntä kohdatessaan Hänet Siinain vuorella. Vuori hehkui savua ja järisi siellä olleen ilmestyksen vaikutuksesta niin, että Mooseskin sanoi:"Minä pelkään ja vapisen."
Tämän takia Jumala näki hyväksi puhua kanssamme kaltaisenamme, tulla ihmiseksi ihmisten keskelle.
Jouluevankeliumissa meille kerrotaan kolmesta itämaan tietäjästä, jotka saapuivat tähden opastamina tervehtimään ja kumartamaan Jeesusta. Jääkö meiltä huomaamatta se tosiseikka, etteivät nuo kolme tietäjää, kolme itäisten maiden kuningasta suinkaan olleet juutalaisia? Silti Jumala antoi tähden johdattaa heidät Kristuksen seimen ääreen. Mikä on tämän tapahtuman opetus meille? Meidän tulee oivaltaa se tosiseikka, ettei Jeesus Kristus ole vain ortodoksien, katolisten tai vaikkapa luterilaisten vapahtaja. Ei edes vain ja ainoastaan kristittyjen, vaan koko ihmiskunnan, olivatpa nämä ihmiset sitten mustia tai valkoisia, kristittyjä tai muslimeita, hinduja tai budhalaisia.
Joulun sanoma on pelastussanoma koko ihmiskunnalle. Jumala on luonut jokaisen ja antaa jokaiselle halukkaalle mahdollisuuden päästä hänen luokseen. Ketään ei ole luotu kadotukseen, ei ainoatakaan.
Ottakaamme vastaan juolun ilosanoma ja Jumalan armo sekä sen mukanaan tuoma rauha sieluihimme.
Armorikasta joulunaikaa kaikille: Esko
Myös Mooses pelkäsi kuulla Jumalan ääntä kohdatessaan Hänet Siinain vuorella. Vuori hehkui savua ja järisi siellä olleen ilmestyksen vaikutuksesta niin, että Mooseskin sanoi:"Minä pelkään ja vapisen."
Tämän takia Jumala näki hyväksi puhua kanssamme kaltaisenamme, tulla ihmiseksi ihmisten keskelle.
Jouluevankeliumissa meille kerrotaan kolmesta itämaan tietäjästä, jotka saapuivat tähden opastamina tervehtimään ja kumartamaan Jeesusta. Jääkö meiltä huomaamatta se tosiseikka, etteivät nuo kolme tietäjää, kolme itäisten maiden kuningasta suinkaan olleet juutalaisia? Silti Jumala antoi tähden johdattaa heidät Kristuksen seimen ääreen. Mikä on tämän tapahtuman opetus meille? Meidän tulee oivaltaa se tosiseikka, ettei Jeesus Kristus ole vain ortodoksien, katolisten tai vaikkapa luterilaisten vapahtaja. Ei edes vain ja ainoastaan kristittyjen, vaan koko ihmiskunnan, olivatpa nämä ihmiset sitten mustia tai valkoisia, kristittyjä tai muslimeita, hinduja tai budhalaisia.
Joulun sanoma on pelastussanoma koko ihmiskunnalle. Jumala on luonut jokaisen ja antaa jokaiselle halukkaalle mahdollisuuden päästä hänen luokseen. Ketään ei ole luotu kadotukseen, ei ainoatakaan.
Ottakaamme vastaan juolun ilosanoma ja Jumalan armo sekä sen mukanaan tuoma rauha sieluihimme.
Armorikasta joulunaikaa kaikille: Esko
Vastaukset 23
Vanhimmat
ja rauhaisaa Vapahtajan synnyinjuhlaa kaikille tälle palstalle kirjoittaville ja palstan lukijoille!
toivoo Dibs
Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,
näkee suuren valon.
Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa,
loistaa kirkkaus.
Hyvää Joulua kaikille ortodokseille (ilman sitä pelastussanomaa)!
Pelastussanomaa jauhaa myös joulutervehdyksessään busines-piispamme??? Aletaanko meille nyt jauhaa protestanttista uskonpuhdistusta pelastuksineen? Sitähän tosin on jo jauhettu pidemmän aikaa. Ihan vaan tiedoksi, että luterilaisten touhua tuollainen pelastussanoma. Pois tuollainen harhahörhötys ortoksisuudesta. Nyt voisi Leo taas kurittaa Ambroa!
2. aamurukous:
"Unesta herättyäni minä veisaan aamuvirren Sinulle Vapahtajani ja langeten eteesi huudan Sinulle: Älä anna minun nukkua synnin kuolemaan, vaan ole laupias minulle, Kristus Jumalani, joka omasta tahdostasi annoit itsesi ristiin naulita. Herätä pian minut, joka suruttomuudessa nukun, ja pelasta minut, kun minä edessäsi seison ja rukoilen, ja yöllisen unen jälkeen valaise minulle synnitön päivä ja pelasta minut." (Suora lainaus Rukous- ja hartauskirjasta, kirjan on kustantanut Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto v.1979).
Kun en ole lukenut metropoliitta Ambrosiuksen joulutervehdystä niin en ota siihen kantaa. Tuossa lainaamassani ortodoksisessa rukouksessa kuitenkin rukoilija pyytää Kristusta herättämään hänet suruttomuuden unesta ja pelastamaan hänet. Näin luterilaisena tekisi siis mieli arvella, että hengellinen herääminen ja pelastus kuuluisivat myös ortodoksiseen uskoon ja opetukseen. Jos näin ei ole niin voisitko kertoa miten nämä asiat ovat ort.uskossa ja opetuksessa. Väitteesi siitä, että pelastussanoma ei kuulu ort.uskoon kun ei vielä kerro ort. opetuksen kantaa, vaan siinä väitetään vain, että jokin juttu (tässä tapauksessa siis pelastus) ei kuulu ort.uskoon. Kerro mitä ort.uskoon kuuluu.
sivuilta www.ort.fi metropoliitta Ambrosiuksen joulutervehdyksen. Juuri tätäkö tervehdystä tarkoitit. Saisit todellakin kertoa perustellen mitä epäortodoksista metropoliitan tekstissä on.
kuolemalla kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi!
jos tämä ei ole pelastussanoma niin mikä sitten on?
Pelastautuminen on protestanttien huuhaata. Ei kuulu ortodokseille tuollainen.
sitten kuuluu ortodoksille? Jos et tähän pysty tai halua vastata en pidä sinua luotettavana ortodoksikirjoittajana. Ei näet riitä, että ilman perusteluja kirjoittaa, että tämä tai tuo ei kuulu... Eihän semmoinen kerro mitään siitä mikä kuuluu...
Olisi todella kiva lukea mikä ortodoksille kuuluu. Ehkä et itsekään sitä tiedä tai haluakaan tietää kun et siitä mitään kerro?
Esipaimen Ambrosius tarkoittaa pelastuksella hieman eri asiaa, kuin nämä lahkolaissaarnaajat.
Kyllä esipaimenen tarkoittama pelastussanoma on hyvin ortodoksinen.
edellinen kirjoittaja tarkoittaa ehkä jotain sellaista kuin "yksin armosta pelastuminen" ja muut vastaavat asiat kuten "niin sanottu pelastustvarmuus" (jos nyt muistan oieassa muodossa tämän hyvin ihmeellisen ja asenteiltaan aivan epäkrisillisen termin). Sellaisia asioita ei ole kristinuskossa, kyllä ihminen itsekin on vastuussa itsestään ja joutuu kilvoittelemaan elämässään.
siinä. Voihan se olla noinkin. Ja varsinkin niin, että edellinen kirjoittaja saattaa mahdollisesti tarkoittaa...
Asiassa on kuitenkin pieni ongelma. Minä tai sinä kun emme taida olla ajatustenlukijoita. Emme siis varmasti voi tietää mitä kirjoittaja tarkoittaa jos kirjoittaja itse ei osaa tai halua kirjoittaa sitä mitä nyt sitten sattuukaan tarkoittamaan.
Eli on se kumma kun en saa rehelliseen kysymykseeni rehellistä ja perusteltua vastausta.
samaa mieltä siitä, että metropoliitta Ambrosiuksen tarkoittama pelastussanoma on hyvin ortodoksinen. Olen näet muiden pätevien ja asiallisten ortodoksisten kirjoittajien teksteistä opinut samaa kuin tuosta metr. Ambrosiuksen joulutervehdyksestä.
Taidanpa toisuskoisena kuitenkin jonkin verran tuntea ortodoksisuutta. Mutta miksi nämä metropoliitan arvostelijat tässä keskustelussa eivät näytä tuntevan ortodoksista uskoa??
ole mitään merkitystä yhdenkään yksittäisen henkiön omilla ajatuksilla, meillä ei ole esimerkiksi maallikkosaarnaajia, jotka selittävät omia käsityksiään, kukaan pappi ei opeta kirkossa omien henkilökohtaisten asioiden kautta. Rukoukset ovat valmiina rukouskirjassa eikä kenenkään tarvitse sepittää rukouksiaan omasta päästä. Tämä siksi, että kenenkään oma elämänkokemus ei voi olla riittävä, aina pitää turvautua Kirkon opilliseen perinteeseen.
Ortodoksisuutta ei myöskään voi selittää miltään puolelta vain muutamalla sanalla ja rivillä. Se on aivan mahdotonta, joten et tule saamaan mitään vastauksia absurdiin kysymykseesi. Ortodoksisesti voi oppia ajattelemaan vain elämällä ortodoksina, ulkopuolisen käsitykset jäävät aina hyvin pinnallisiksi.
Esipaimen Ambrosius on sanonut paljon ja kaikenlaista, mihin en näin joulun alla ryhdy viittaamaan. Siitä on kuitenkin seurannut, että monet epäluuloiset eivät malta lukea tekstejä sen pidemmälle, kuin katsovat, kuka on kirjoittaja. Näin ei kuitenkaan voida menetellä edes mielipidekirjoitusten kritiikissä.
Esipaimen on laatinut hyvän opetustekstin joulua varten. Iloitkaamme siitäkin.
lukaisepa muutama ortodoksinen kirja, jossa ortodoksisen uskon sisältöä selittävät viisaammat kuin me! Luulen kuitenkin, että lukenut olet, tahdot vain saada kiikkiin jonkun, joka vajavaisella taidollaan haluaa kertoa sinulle oman käsityksensä. Minä en edes uskaltaisi yrittää "opettamista", siihen tarvitaan todella oppinut teologi tai hurskas kilvoittelija, joita ei enää tässä ajassa juurikaan taida olla.
olet oikeassa. Olen lukenut ortodoksisia kirjoja ja juuri siksi ihmettelen näitä tämän palstan vastauksia, sillä ne eivät kerro kysyjälle mitään. Siinä taas olet väärässä, että haluaisin saada jonkun kiikkiin vajavaisista tiedoista. Kyselen ihan vilpittömin mielin, mitä tälle palstalle kirjoittavat ajattelevat. Miksi kukaan kirjoittaisi, että en halua vastata vaikka jotakin tiedänkin. Näinkö te ortodoksit vastaatte kun joku normaalissa keskustelussa kysyy uskostanne? Minä olen tavallinen maallikko kyllä minulle voi vastata vajaastikin kun itsekin kirjoittelen vajavaisesti.
Tuosta kiikkiin saamisesta vielä sen verran, että epäilen jonkun jo jääneen kiikkiin. Lainasinhan tuossa ylempänä pyhää Makarios Suurta, joka näyttäisi opettavan ihan muuta kuin tänne kirjoittavat uskonveljensä.
Pienenenä vinkkinä www.kosmas.fi ja sieltä sitten TT Hannu Pöyhösen artikkeli: "Pelastus Egyptin erämaaisien opetuksessa".
Kristus pelasti meidät voittaessaan kuoleman. Tällainen pelastussanoma sisältyy myös esipaimen Ambrosiuksen jouluartikkeliin. Tämä pelastus koskee kaikkia kastettuja kristittyjä.
Protestanttiset lahkot opettavat, että pelastuneita ovat vain ne, jotka ovat HEIDÄN rukouspenkissään antaneet elämänsä Jeesukselle jne.
Tarkempaan analyysiin ei nyt ole aikaa, eikä ehkä tarvettakaan.
kaste jonkinlainen automaatio mikä ilman muuta pelastaa? Siis tekipä kastettu mitä tahansa kasteensa jälkeen niin pelastus on selvä. Ei kai se noin voi mennä? Miksi ylipäätään puhutaan katumuksesta jos kaste pelastaa? Eikö katumaton synti kasteen jälkeen tuota kadotuksen?
Tarkempi analyysi saattaa hyvinkin olla tarpeen. Jos ei minua varten niin jotakin toista lukijaa varten. Kaikki kun eivät tiedä ortodoksisesta uskosta sitäkään vähää mitä minä arvelen tietäväni.
olla väärää käsitystä protestanttisista "lahkoista". Vaatimattoman huomioni mukaan he hyväksyvät uskovaisiksi kaikki, jotka ovat tulleet uskoon edes suurin piirtein sillä tavalla kuin heidän mielestään pitäisi uskoon tulla. Eli heille on ihan sama minkä seurakunnan piirissä olet antanut elämäsi Jeesukselle kunhan sen vain olet antanut.
Nää jutut on siten hankalia, että voidaan puhua "uskon kieliopista". Se tarkoittaa sitä, että eri porukoilla on erilainen tapa ja jopa sanavalinta puhua uskosta ja Jumalasta. Tämä selittäisi myös tämän keskustelun hankaluudet. Vaikkapa sana pelastus merkitsee hivenen eri asiaa ortodoksille kuin esim. helluntailaisella jne.
En ole käynyt helluntailaisten kokouksissa, vaan olen joskus kuunnellut noitten värvärien julistusta esimerkiksi Asematunnelissa, Helsingissä. Heidän puheistaan saa juuri tuollaisen "vain meidän seurakunnassa" -käsityksen.
Selasin nyt pikaisesti muutaman helluntaiseurakunnan kotisivuja ja niistä todella saa käsityksen, että ainoa yhteinen piirre on omavalintainen päätös lähteä (helluntai)uskovien tielle. Kaikissa muissa asioissa uskon sisältö on lähes seurakuntakohtainen juttu. Mutta vain tämä omavalintainen päätös tuo pelastusvarmuuden.
Kaikki vanhat kirkot opettavat, että pelastus koskee kaikkia kastettuja kristittyjä. Se on sitten eri asia, jos joku luopuu uskosta, eli tekee syntiä Pyhää Henkeä vastaan.
minunkaan näkemykseni kovin laajaan otantaan perustu. Olen vain elämäni varrella kohdannut erilaisia kristittyjä ja keskustellut heidän kanssaan. Joidenkin kanssa ystävystynytkin. Siltä perustalta sitten esitin näkemykseni, että melko laaja skaala kelpaa kunhan vain on tuo tietyntyyppinen uskonratkaisu.
Vaan eipä taida pappimme Kristukseen oikeasti uskoa, Raamatun auktoriteettiin vielä vähemmän...