ei tarvitse uskonnollisia argumentteja
Lari Launonen kirjoitti (HS Mielipide 16.12.) uskonnollisen argumentaation puolesta yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Hän totesi osuvasti, ettei tieteestä ole eettisten ongelmien ratkaisijaksi, mutta tuntuu olettavan, ettei tällöin voi muuta kuin turvautua uskonnolliseen pohdintaan.
On kuitenkin huomattava, että myös meillä ateisteilla on moraalisia arvoja, ja ettei keskustelu etiikasta suinkaan tarvitse uskonnollisia argumentteja, kuten Launonen väittää.
Kristillisessä etiikassa on hyviä ja toimiviakin moraalisääntöjä, mutta tällöin ne eivät olekaan riippuvaisia jumalakäsityksestä tai Raamatun sanoista. Yhteiskunnallisessa keskustelussa vakavasti otettava argumentti ei voi perustua Raamatun sääntöihin tai jonkin "korkeamman voiman" tahtoihin.
Launonen kirjoittikin, ettei "Raamattu sanoo" ole toimiva argumentti. Mutta mikä siinä tapauksessa erottaa uskonnollisen argumentin muista, filosofiseen pohdintaan nojaavista argumenteista ellei juuri se, että ne pohjautuvat kyseiseen kokoelmaan kirjoituksia?
"Älä tapa" ei ole pelkästään uskonnollinen ohjenuora, vaan sen allekirjoittavat useimmat ateistitkin. Sen sijaan homoseksuaalisuuden vastustaminen siitä syystä, että se Raamatun kertomuksissa mielletään synniksi, on uskonnollisen moraalin noudattamista.
Kirkko tehköön oman yhteisönsä sisäiset valinnat kuten tahtoo, mutta kun kyse on koko yhteiskuntaa koskevista päätöksistä, esimerkiksi homoseksuaalisuuden vastustamiselle, on löydettävä muita kuin uskonnollisia argumentteja.
En kannata "yhteiskunnallisen päätöksenteon riisumista kristillisistä aatteista" vaan moraalikäsityksistä, jotka yhteisten arvojen sijaan pohjautuvat taikauskoon.
Näin kirjoitti Hesarissa,
Ella Poutiainen
Lari Launonen kirjoitti (HS Mielipide 16.12.) uskonnollisen argumentaation puolesta yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Hän totesi osuvasti, ettei tieteestä ole eettisten ongelmien ratkaisijaksi, mutta tuntuu olettavan, ettei tällöin voi muuta kuin turvautua uskonnolliseen pohdintaan.
On kuitenkin huomattava, että myös meillä ateisteilla on moraalisia arvoja, ja ettei keskustelu etiikasta suinkaan tarvitse uskonnollisia argumentteja, kuten Launonen väittää.
Kristillisessä etiikassa on hyviä ja toimiviakin moraalisääntöjä, mutta tällöin ne eivät olekaan riippuvaisia jumalakäsityksestä tai Raamatun sanoista. Yhteiskunnallisessa keskustelussa vakavasti otettava argumentti ei voi perustua Raamatun sääntöihin tai jonkin "korkeamman voiman" tahtoihin.
Launonen kirjoittikin, ettei "Raamattu sanoo" ole toimiva argumentti. Mutta mikä siinä tapauksessa erottaa uskonnollisen argumentin muista, filosofiseen pohdintaan nojaavista argumenteista ellei juuri se, että ne pohjautuvat kyseiseen kokoelmaan kirjoituksia?
"Älä tapa" ei ole pelkästään uskonnollinen ohjenuora, vaan sen allekirjoittavat useimmat ateistitkin. Sen sijaan homoseksuaalisuuden vastustaminen siitä syystä, että se Raamatun kertomuksissa mielletään synniksi, on uskonnollisen moraalin noudattamista.
Kirkko tehköön oman yhteisönsä sisäiset valinnat kuten tahtoo, mutta kun kyse on koko yhteiskuntaa koskevista päätöksistä, esimerkiksi homoseksuaalisuuden vastustamiselle, on löydettävä muita kuin uskonnollisia argumentteja.
En kannata "yhteiskunnallisen päätöksenteon riisumista kristillisistä aatteista" vaan moraalikäsityksistä, jotka yhteisten arvojen sijaan pohjautuvat taikauskoon.
Näin kirjoitti Hesarissa,
Ella Poutiainen
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yleensä vältän näitä nettifoorumeita, mutta tämä oli asiallinen viesti ja hyvä kommentti hesarin kirjoitukseeni.
Keskeinen ongelmani kirjoituksessani oli se, että jätin "uskonnollinen ajattelun" määrittelemättä. Tarkoitin sillä kaikkea sitä, mikä liittyy arvoihin ja ihmisenä olemiseen, filosofiseen tms. ajatteluun, asioihin, mihin tiede ei voi antaa ainakaan suoria vastauksia. Kenties tämän vuoksi minulle vastannut kuka-se-olikaan totesi, että kaikki liberaalit yhteiskunnat ovat "ateistisia". Omassa päässäni katson eurooppalaiset yhteiskunnat edelleen kristillistä ainesta huomattavasti sisältäväksi, sillä vaikka sitä ei papereissa lue, kristillinen maailmankuva, ihmiskäsitys, arvot ja asenteet ovat edelleen takaraivossamme ja äidinmaidossa. Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, emmekös me näin ajattele?
En tietenkään kiistä, etteikö ateistilla voisi olla moraalisia arvoja. Mutta mistä ateisti maailmankuvansa varassa koherentisti ne arvot voi johtaa ja vaatia toisia noudattamaan niitä, se on minun kysymykseni.
Ei homojen vastutaminen ole vain kristillisiä arvoja. Homo hyvin yleinen haukkumanimi ja vielä paha sellainen sellaistenkin suussa jotka eivät kannata mitään kristillisiä arvoja. Oikeastaan nämä tahot suhtautuvat homoihin vielä vastentahtoisemmin kuin mitä ne jotka nojaavat siinä asiassa kristillisiin arvoihin.
--- siis se sarjakuva. Liittyy tuohon homo-sanan kritisointiisi.
Kristityt eivät pilkkaa eivätkä panettele ketään. He kutsuvat kaikkia parannuksen lähteelle. On olemassa yksi lähde, joka on syntiä vastaan ja se on Herra, Jeesus Kristus. Siellä paranevat kaikki poikeuksetta.
Miksi niin harva tulee sille lähteelle?
Usko ei ole pohtimista, vaan se on lapsenmielistä USKOMISTA. Usko antaa kaiken taivaasta.
Etsikää ensin Jumalan Valtakuntaa, niin kaikki teille annetaan. Ei pohtiminen mitään lisää Jumalan anteihin.
"Ei pohtiminen lisää mitään Jumalan anteihin". Kakkapuhetta tällainen paasaus, ei ihme jos uskovia pidetään rasittavina. Yritä siinä sitten kristittynä keskustella mielekkäästi.
Sitäpaitsi, "lapsenmielinen usko" sinun tarkoittamassasi mielessä ei ole mikään uusitestamentillinen käsitys "uskosta". Edes Jeesuksen sanonnat eivät aina ole niin yksinkertaisesti tulkittavissa kuin luullaan.
Mutta en mä nyt tällaisia halunnut puhua, vaan yrittää saada alkuperäisen kirjoittajan mukaan viestinvaihtoon.