Kirjoitin toisessa ketjussa "Eräs mahdollisuus on se, että 2008 ennätys söi kuormasta eli "lainasi" siitä melkein-jo-eronneiden ryhmästä joka muuten olisi eronnut vasta nyt 2009. Ehkä tämä laina on nyt maksettu takaisin. Tämä selittäisi senkin, miksi alkuvuosi 2009 oli heikompaa kuin alkuvuosi 2008 - eihän talouskriisi vaikuttanut vielä alkupuolella 2008."
Selväähän on, että kirkkoon tai kirkkoon kuulumattomuuteen voi sitoutua vahvemmin tai heikommin. Voi olla esim. kirkkoon kuulumaton ja melkein jo matkalla liittymään, tai sitten kirkon jäsen joka on vaikkapa keskivahvasti sitoutunut jäsenyyteen. Me näemme juridiikasta seuraavan binäärisen jaon, jokainen joko on jäsen tai ei ole. Se on ikäänkuin pinta, jonka tuottaneita pohjavirtoja emme tunne.
Jonain vuonna tutkimuksessa vaikkapa 3% kirkon jäsenistä arvelee eroavansa kirkosta. Aikaa kuluu ja 3% eroaa. Uuden tutkimuksen mukaan on ehkäpä 4% eroamista harkitsevia. Virtausta täytyy siis tapahtua koko välillä tiukasti sitoutuneista eronneisiin.
Mutta. Joka vuosi noin joka 80. kuolee ja tilalle syntyy vauvoja. Tai toisin sanoen joka 60. kuolee ja tilalle nousee 17-vuotiaiden joukosta täysi-ikäisiksi väkeä. Koko kansan "keskimääräisen sitoutumisen" lasku ei kokonaan eikä ilmeisesti edes suurimmalta osalta kerro muutoksesta yksittäisissä ihmisissä, vaan siinä ettei usko tartu enää uuteen polveen.
Onko saatavilla dataa ikäluokittain kirkkoon sitoutumisesta? Sen perusteella voisi miettiä tätä "virtaa" sitoutumisasteesta toiseen ja lopulta eroon kirkosta.
Selväähän on, että kirkkoon tai kirkkoon kuulumattomuuteen voi sitoutua vahvemmin tai heikommin. Voi olla esim. kirkkoon kuulumaton ja melkein jo matkalla liittymään, tai sitten kirkon jäsen joka on vaikkapa keskivahvasti sitoutunut jäsenyyteen. Me näemme juridiikasta seuraavan binäärisen jaon, jokainen joko on jäsen tai ei ole. Se on ikäänkuin pinta, jonka tuottaneita pohjavirtoja emme tunne.
Jonain vuonna tutkimuksessa vaikkapa 3% kirkon jäsenistä arvelee eroavansa kirkosta. Aikaa kuluu ja 3% eroaa. Uuden tutkimuksen mukaan on ehkäpä 4% eroamista harkitsevia. Virtausta täytyy siis tapahtua koko välillä tiukasti sitoutuneista eronneisiin.
Mutta. Joka vuosi noin joka 80. kuolee ja tilalle syntyy vauvoja. Tai toisin sanoen joka 60. kuolee ja tilalle nousee 17-vuotiaiden joukosta täysi-ikäisiksi väkeä. Koko kansan "keskimääräisen sitoutumisen" lasku ei kokonaan eikä ilmeisesti edes suurimmalta osalta kerro muutoksesta yksittäisissä ihmisissä, vaan siinä ettei usko tartu enää uuteen polveen.
Onko saatavilla dataa ikäluokittain kirkkoon sitoutumisesta? Sen perusteella voisi miettiä tätä "virtaa" sitoutumisasteesta toiseen ja lopulta eroon kirkosta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
joku kysele missä on kysytty "kuinka tärkeä uskonto on elämässänne" voisi antaa osviittaa mutta ei taida löytyä niin että olisi sama kysymys kysytty pidemmällä aika välillä moneen kertaan
Ainakin yksi syy eroamisten vähenemiseen on muuttaminen. Helpointa eroaminen on uudessa ympäristössä, jossa ei tunne aktiivisia seurakuntalaisia tai pappia.
Vuoden alussa eroaminen luonnollisesti väheni. Laman alettua muutot vähenivät ja siksi vuoden 2009 alussa eroaminen oli vähäisempää kuin vuotta aikaisemmin.
Kirkkoon sitoutumisen asteen näemme vasta kun kirkko julkaisee muut tilastonsa. Uskon, että kirkolle tulee rippikoulusta lähitulevaisuudessa suuri ongelma, sillä rahaa ei ole samalla tavalla subventoida rippikouluja kuin aikaisemmin.
Muistanko väärin, vai olivatko rippikoulut maksullisia sen osallistujille?
Useimmat rippikoululeirit ovat maksullisia, mutta ne tuottavat tappiota, joka maksetaan kirkon muista tuloista.
joku sellanen 150e maksu viis vuotta sitten vaikka oli krisseklubissa mukana
Muutto vapauttaa vanhan yhteisön sosiaalisesta paineesta. Toisin kuin väitetään, en usko lamalla olevan rahallista merkitystä kuin pienelle osalle eroajista. Sosiaalisen paineen merkitys tuntuu siinäkin että moni eronnut sanoo kysyttäessä vieraalle eronneensa kirkollisveron takia mutta tutuille sanotaan vain ettei se uskonto nyt satu kiinnostamaan.