Tämä kirjoitus ansaitsee tulla kopioiduksi tänne:
Minusta on häpeällistä...
Oriana Fallaci antisemitismistä
Jedidut 2/2002
Oriana Fallaci on yksi Euroopan tunnetuimpia journalisteja ja kirjailijoita. Tämä artikkeli on julkaistu viikkolehdessä Fw ja päivälehdessä Corriere della Sera, ja se on aiheuttanut runsaasti kannanottoja. Fallaci, joka nyt on 71, tuli julkisuuteen 60-luvun lopulla, kun hän kirjoitti Vietnamista, Kreikan vallankaappauksesta, Lähi-idästä ym. Hän oli tuolloin huipputrendikäs ja vankka palestiinalaisten asian kannattaja.
"Minusta on häpeällistä, että Italiassa järjestetään mielenosoitus, jossa ihmiset ovat pukeutuneita itsemurhapommittajiksi, jotka huutavat solvauksia Israelille, pitävät käsissään Israelin johtajien kuvia, joiden otsaan he ovat piirtäneet hakaristejä, ja näin kiihottavat ihmisiä vihaamaan juutalaisia. Nämä jotka myisivät oman äitinsä haaremiin nähdäkseen juutalaiset jälleen tuhoamisleireillä, kaasukammioissa, Dachaun, Mauthausenin, Buchenwaldin, Bergen-Belsenin ym. uuneissa.
On häpeällistä, että katolinen kirkko salli piispan, joka yhtä kaikki asuu Vatikaanissa, hurskaan miehen, joka löydettiin Jerusalemista mukanaan ase- ja räjähdevarasto kätkettynä hänen pyhän Mercedeksensä salaiseen osastoon, osallistua tähän mielenosoitukseen ja asettautua mikrofonin ääreen kiittämään Jumalan nimessä itsemurhapommittajia, jotka murhaavat joukoittain juutalaisia pizzerioissa ja supermarketeissa. Kutsua heitä "marttyyreiksi, jotka menevät kuolemaansa kuin juhliin."
On häpeällistä, että Ranskassa, vapauden-veljeyden-tasa-arvon Ranskassa, poltetaan synagogia, terrorisoidaan juutalaisia ja häpäistään heidän hautausmaitaan.
On häpeällistä, että nuoret Hollannissa, Saksassa ja Tanskassa ylpeilevät kaffioillaan, aivan samoin kuin Mussolinin etujoukot pöyhkeilivät patukallaan ja fasistinauhallaan.
On häpeällistä, että lähes kaikissa Euroopan yliopistoissa palestiinalaiset opiskelijat rahoittavat ja ruokkivat antisemitismiä. Ja että Ruotsissa he pyysivät, että Shimon Peresille v. 1994 annettua rauhanpalkinto otettaisiin pois ja annettaisiin tuolle kyyhkylle öljypuunoksa suussaan, toisin sanoen Arafatille.
On häpeällistä, että komitean arvostetut jäsenet, komitean, joka (ilmeisesti) antaa palkintoja poliittisen värin mukaan mieluummin kuin ansion mukaan, ottivat tämän pyynnön harkintaan ja jopa vastasivat siihen. Toden totta Nobelin palkintoa kunnioittaa se, joka ei ota sitä vastaan.
On häpeällistä (olemme taas Italiassa), että valtiolliset televisioasemat tukevat omalta osaltaan pintaan uudelleen nousevaa antisemitismiä valittaen palestiinalaisten kuolemaa ja samalla vähätellen israelilaisten kuolemaa ilmoittamalla jälkimmäisistä haluttomasti reunahuomautuksena.
On häpeällistä, että keskusteluissa televisioisännät kohtelevat kunnioittavasti samoja turbaani- ja kaffiapäisiä roistoja, jotka eilen lauloivat kiitosta New Yorkin teurastukselle ja nyt laulavat kiitosta teurastuksille Jerusalemissa, Haifassa, Nataniassa ja Tel Avivissa.
On häpeällistä, että lehdistö tekee samoin, että se on vihastunut, koska Israelin tankit ympäröivät Syntymäkirkkoa Betlehemissä, että se ei ole vihastunut, kun saman kirkon sisällä kaksisataa palestiinalaista terroristia, jotka ovat raskaasti aseistettuja konekivääreineen, ammuksineen ja räjähteineen (heidän joukossaan Hamasin ja Al-Aqsa-prikaatin johtajia), ovat munkkien tervetulleita vieraita (ja sitten saavat mineraalivettä ja hunajapurkkeja tankkien sotilailta).
On häpeällistä, että kun ilmoitettiin toisen intifadan alun jälkeen kuolleiden israelilaisten määrä (412), merkittävä päivälehti piti sopivana korostaa isoilla kirjaimilla sitä, että vielä useampi kuolee heidän liikenneonnettomuuksissaan (kuusisataa vuodessa).
On häpeällistä, että Roman Observer, paavin sanomalehti - paavin, joka vähän aikaa sitten jätti Länsimuurille anteeksipyyntökirjeen juutalaisille - syyttää tuhosta kansaa, jota kristityt tuhosivat miljoonittain. Eurooppalaiset kristityt.
On häpeällistä, että tämä sanomalehti kieltää tämän kansan henkiin jääneiltä (joilla on vielä tatuoitu numero käsivarressaan) oikeuden reagoida, puolustaa itseään, kieltäytyä tuhoutumasta jälleen.
On häpeällistä, että Jeesuksen Kristuksen nimessä (juutalaisen, jota ilman he olisivat kaikki työttömiä), meidän seurakuntiemme ja sosiaalisten instituutioittemme papit ja keitä sitten ovatkin, flirttailevat niiden kanssa, jotka murhaavat Jerusalemissa ihmisiä, jotka puolestaan eivät voi mennä syömään pizzaa tai ostamaan kananmunia ilman pelkoa tulla räjäytetyiksi.
On häpeällistä, että he ovat niiden puolella, jotka panivat alulle terrorismin, tappaen meitä lentokoneissa, lentokentillä, olympialaisissa, ja jotka nykyään huvittelevat tappamalla länsimaisia lehtimiehiä. Ampumalla heitä, ryöstäen heitä, katkaisemalla heidän kaulansa, leikkaamalla heidän kurkkunsa. (Italiassa on joku, joka Anger and Pride -kirjan julkaisemisen jälkeen halusi tehdä saman minulle. Koraanin säkeitä lainaten hän kehottaa "veljiään" moskeijassa ja islamilaisessa yhteisössä rankaisemaan minua Allahin nimessä. Tappamaan minut. Tai pikemminkin kuolemaan minun kanssani. Koska hän puhuu englantia hyvin, vastaan hänelle englanniksi: "Fuck you.")
On häpeällistä, että melkein koko vasemmisto, sama joka 20 vuotta sitten salli erään liittonsa kulkueen asettaa esille ruumisarkun (mafioson varoituksena) Rooman synagogan eteen, nyt unohtaa, miten juutalaiset antoivat panoksensa taistelussa fasismia vastaan. Sen panoksen, jonka antoivat esim. Carlo ja Nello Rossini, Leone Ginzburg, Umberto Terracini, Leo Valiani, Emilio Sereni, sellaiset naiset kuin ystäväni Anna Maria Enriques Agnoletti, joka ammuttiin Firenzessä 12. kesäkuuta 1944, niiden 75 ihmisen panoksen, jotka ammuttiin 135:n joukossa Fosse Adriatinella, ja niiden lukemattomien muiden panoksen, jotka saivat surmansa kidutuksissa tai taisteluissa tai teloitusryhmän edessä. (Minun lapsuuteni ja nuoruuteni ystävät ja opettajat.)
On häpeällistä, että osittain vasemmiston syystä - tai pikemminkin ensisijaisesti sen vuoksi (jos pidetään mielessä, että se aloittaa kongressinsa osoittamalla suosiotaan PLO:n edustajalle, niiden palestiinalaisten Italiassa asuvalle johtajalle, jotka haluavat tuhota Israelin) - juutalaiset Italian kaupungeissa ovat jälleen kerran peloissaan. Ja samoin on laita ranskalaisissa, hollantilaisissa ja tanskalaisissa kaupungeissa.
On häpeällistä, että juutalaiset vapisevat, kun ohi kulkee roistoja pukeutuneina itsemurhapommittajiksi, vapisevat aivan samalla lailla kuin he vapisivat Kristalliyönä, sinä yönä, jolloin Hitler antoi vapaasti jahdata juutalaisia.
On häpeällistä, että kuuliaisina typerälle, häpeälliselle, epärehelliselle ja itselleen edulliselle poliittisen korrektiuden muodille aina paikalla olevat opportunistit - tai pikemminkin aina paikalla olevat loiset - käyttävät väärin sanaa rauha, nyt jo pahemmin raiskattuna kuin sanat rakkaus ja ihmisyys, niin että hyväksyvät vain sen vihan ja petomaisen puolen. Niin että pasifismin (lue konformismin) nimessä, joka on delegoitu niille laulaville kotisirkoille ja pelleille, jotka ennen nuolivat Pol Potin jalkoja, he kiihottavat ihmisiä, jotka ovat ymmällään, hyväuskoisia tai peloteltuja. Huijatkaa heitä, lahjokaa heitä, viekää heidät taaksepäin puoli vuosisataa keltaisen tähden aikaan. Nämä huijarit, jotka välittävät palestiinalaisista yhtä paljon kuin minä välitän näistä huijareista. Toisin sanoen eivät ollenkaan.
On häpeällistä, että monet italialaiset ja eurooppalaiset ovat valinneet lipunkantajakseen herra (niin on kai kohteliasta sanoa) Arafatin. Tämä mitättömyys, joka saa kiittää varallisuudestaan saudien kuninkaallista perhettä, esittää ikuista Mussolinia, ja uskoo suuruudenhulluudessaan, että tulee jäämään historiaan Palestiinan George Washingtonina. Tämä kielioppia taitamaton ressukka, joka häntä haastatellessani ei pystynyt rakentamaan yhtään kokonaista lausetta ymmärrettävän keskustelun aikaansaamiseksi. Niin että haastattelun kokoaminen, kirjoittaminen ja julkaiseminen vaati minulta suunnattomia ponnistuksia, ja tulin siihen johtopäätökseen, että häneen verrattuna jopa Gaddafi kuulostaa Leonardo da Vinciltä. Tämä epäaito sotilas, joka kulkee aina univormussa kuin Pinochet, ei pue koskaan ylleen siviiliasua, eikä siitä huolimatta ole koskaan osallistunut yhteenkään taisteluun. Sotaan hän on aina lähettänyt ja lähettää muita puolestaan. Toisin sanoen niitä raukkoja, jotka uskovat häneen. Tämä mahtaileva tehtäväänsä epäpätevä henkilö, joka esitti valtion päämiehen osaa ja aiheutti Camp Davidin neuvottelujen ja Clintonin välitysyrityksen epäonnistumisen. Ei-haluan-Jerusalemin-kokonaan-itselleni. Tämä ikuinen valehtelija, joka on lyhyen silmänräpäyksen ajan vilpitön ainoastaan silloin, kun hän (ei-julkisesti) kieltää Israelin oikeuden olemassaoloon, ja joka, niin kuin kirjassani totean, puhuu itsensä pussiin kerran viidessä minuutissa. Hän on aina kaksinaamainen, valehtelee, vaikka vain kysyisit häneltä, paljonko kello on, niin että häneen ei voi koskaan luottaa. Ei koskaan! Hänen kanssaan joudut aina systemaattisesti petetyksi. Tämä ikuinen terroristi, joka osaa olla vain terroristi (samalla kun on itse turvassa), ja joka 70-luvulla, kun haastattelin häntä, koulutti terroristeja jopa Baader-Meinhof-ryhmälle. Näiden terroristien joukossa oli kymmenvuotiaita lapsia. Lapsiparat. (Nyt hän kouluttaa heistä itsemurhapommittajia. Sata itsemurhalasta on koulutettavana: sata!) Tämä riikinkukko, joka pitää vaimoaan Pariisissa, missä tätä kohdellaan kuin kuningatarta, ja oman kansansa hän pitää kurjuudessa. Hän nostaa heidät loasta ainoastaan lähettääkseen heidät kuolemaan, tappamaan ja kuolemaan, kuten 18-vuotiaat tytöt, jotka ansaitakseen tasa-arvon miesten rinnalla, köyttävät itseensä räjähteet ja hajoavat palasiksi uhriensa kanssa. Ja kuitenkin monet italialaiset rakastavat tätä miestä. Aivan kuten he rakastivat Mussolinia. Ja monet eurooppalaiset heidän mukanaan.
On häpeällistä, että tässä kaikessa on nähtävänä uuden fasismin nousu, uuden natsismin nousu. Fasismi ja natsismi sitäkin julmempana ja vastenmielisempänä, koska niitä johtavat ja ruokkivat henkilöt, jotka esiintyvät hyväntekijöinä, edistyksellisinä, kommunisteina, pasifisteina, katolisina tai pikemminkin kristittyinä, ja jotka julkeavat leimata sodanlietsojaksi minun kaltaiseni, joka huutaa julki totuuden. Huomaan kyllä sen ja sanon seuraavaa. En ole koskaan kohdellut hellävaraisesti Sharonin traagista ja shakespearelaista hahmoa. ("Tiedän, että olet tullut saadaksesi kaulallesi vielä yhden päänahan," hän mutisi lähes surullisena, kun menin haastattelemaan häntä v. 1982.) Minulla on usein ollut erimielisyyksiä israelilaisten kanssa, ikäviä sellaisia, ja olen aiemmin puolustanut palestiinalaisia hyvinkin paljon, ehkä enemmän kuin he ansaitsevat. Mutta olen Israelin rinnalla, olen juutalaisten rinnalla. Seison siinä juuri niin kuin nuorena tyttönä, kun taistelin heidän kanssaan, ja silloin kun Anna Marioita ammuttiin. Puolustan heidän oikeuttaan olemassaoloon, itsensä puolustamiseen, heidän oikeuttaan olla tuhoutumatta toista kertaa. Minua kuvottaa monien italialaisten ja eurooppalaisten antisemitismi, ja häpeän tätä häpeää, joka vetää lokaan maatani ja Eurooppaa. Pahimmillaan se ei ole valtioiden yhteisö, vaan Pontius Pilatusten hornan kuilu. Ja vaikka kaikki tämän planeetan asukkaat ajattelisivat toisin, minä edelleen ajattelisin näin".
Minuakin kuvottaa
Minusta on häpeällistä...
Oriana Fallaci antisemitismistä
Jedidut 2/2002
Oriana Fallaci on yksi Euroopan tunnetuimpia journalisteja ja kirjailijoita. Tämä artikkeli on julkaistu viikkolehdessä Fw ja päivälehdessä Corriere della Sera, ja se on aiheuttanut runsaasti kannanottoja. Fallaci, joka nyt on 71, tuli julkisuuteen 60-luvun lopulla, kun hän kirjoitti Vietnamista, Kreikan vallankaappauksesta, Lähi-idästä ym. Hän oli tuolloin huipputrendikäs ja vankka palestiinalaisten asian kannattaja.
"Minusta on häpeällistä, että Italiassa järjestetään mielenosoitus, jossa ihmiset ovat pukeutuneita itsemurhapommittajiksi, jotka huutavat solvauksia Israelille, pitävät käsissään Israelin johtajien kuvia, joiden otsaan he ovat piirtäneet hakaristejä, ja näin kiihottavat ihmisiä vihaamaan juutalaisia. Nämä jotka myisivät oman äitinsä haaremiin nähdäkseen juutalaiset jälleen tuhoamisleireillä, kaasukammioissa, Dachaun, Mauthausenin, Buchenwaldin, Bergen-Belsenin ym. uuneissa.
On häpeällistä, että katolinen kirkko salli piispan, joka yhtä kaikki asuu Vatikaanissa, hurskaan miehen, joka löydettiin Jerusalemista mukanaan ase- ja räjähdevarasto kätkettynä hänen pyhän Mercedeksensä salaiseen osastoon, osallistua tähän mielenosoitukseen ja asettautua mikrofonin ääreen kiittämään Jumalan nimessä itsemurhapommittajia, jotka murhaavat joukoittain juutalaisia pizzerioissa ja supermarketeissa. Kutsua heitä "marttyyreiksi, jotka menevät kuolemaansa kuin juhliin."
On häpeällistä, että Ranskassa, vapauden-veljeyden-tasa-arvon Ranskassa, poltetaan synagogia, terrorisoidaan juutalaisia ja häpäistään heidän hautausmaitaan.
On häpeällistä, että nuoret Hollannissa, Saksassa ja Tanskassa ylpeilevät kaffioillaan, aivan samoin kuin Mussolinin etujoukot pöyhkeilivät patukallaan ja fasistinauhallaan.
On häpeällistä, että lähes kaikissa Euroopan yliopistoissa palestiinalaiset opiskelijat rahoittavat ja ruokkivat antisemitismiä. Ja että Ruotsissa he pyysivät, että Shimon Peresille v. 1994 annettua rauhanpalkinto otettaisiin pois ja annettaisiin tuolle kyyhkylle öljypuunoksa suussaan, toisin sanoen Arafatille.
On häpeällistä, että komitean arvostetut jäsenet, komitean, joka (ilmeisesti) antaa palkintoja poliittisen värin mukaan mieluummin kuin ansion mukaan, ottivat tämän pyynnön harkintaan ja jopa vastasivat siihen. Toden totta Nobelin palkintoa kunnioittaa se, joka ei ota sitä vastaan.
On häpeällistä (olemme taas Italiassa), että valtiolliset televisioasemat tukevat omalta osaltaan pintaan uudelleen nousevaa antisemitismiä valittaen palestiinalaisten kuolemaa ja samalla vähätellen israelilaisten kuolemaa ilmoittamalla jälkimmäisistä haluttomasti reunahuomautuksena.
On häpeällistä, että keskusteluissa televisioisännät kohtelevat kunnioittavasti samoja turbaani- ja kaffiapäisiä roistoja, jotka eilen lauloivat kiitosta New Yorkin teurastukselle ja nyt laulavat kiitosta teurastuksille Jerusalemissa, Haifassa, Nataniassa ja Tel Avivissa.
On häpeällistä, että lehdistö tekee samoin, että se on vihastunut, koska Israelin tankit ympäröivät Syntymäkirkkoa Betlehemissä, että se ei ole vihastunut, kun saman kirkon sisällä kaksisataa palestiinalaista terroristia, jotka ovat raskaasti aseistettuja konekivääreineen, ammuksineen ja räjähteineen (heidän joukossaan Hamasin ja Al-Aqsa-prikaatin johtajia), ovat munkkien tervetulleita vieraita (ja sitten saavat mineraalivettä ja hunajapurkkeja tankkien sotilailta).
On häpeällistä, että kun ilmoitettiin toisen intifadan alun jälkeen kuolleiden israelilaisten määrä (412), merkittävä päivälehti piti sopivana korostaa isoilla kirjaimilla sitä, että vielä useampi kuolee heidän liikenneonnettomuuksissaan (kuusisataa vuodessa).
On häpeällistä, että Roman Observer, paavin sanomalehti - paavin, joka vähän aikaa sitten jätti Länsimuurille anteeksipyyntökirjeen juutalaisille - syyttää tuhosta kansaa, jota kristityt tuhosivat miljoonittain. Eurooppalaiset kristityt.
On häpeällistä, että tämä sanomalehti kieltää tämän kansan henkiin jääneiltä (joilla on vielä tatuoitu numero käsivarressaan) oikeuden reagoida, puolustaa itseään, kieltäytyä tuhoutumasta jälleen.
On häpeällistä, että Jeesuksen Kristuksen nimessä (juutalaisen, jota ilman he olisivat kaikki työttömiä), meidän seurakuntiemme ja sosiaalisten instituutioittemme papit ja keitä sitten ovatkin, flirttailevat niiden kanssa, jotka murhaavat Jerusalemissa ihmisiä, jotka puolestaan eivät voi mennä syömään pizzaa tai ostamaan kananmunia ilman pelkoa tulla räjäytetyiksi.
On häpeällistä, että he ovat niiden puolella, jotka panivat alulle terrorismin, tappaen meitä lentokoneissa, lentokentillä, olympialaisissa, ja jotka nykyään huvittelevat tappamalla länsimaisia lehtimiehiä. Ampumalla heitä, ryöstäen heitä, katkaisemalla heidän kaulansa, leikkaamalla heidän kurkkunsa. (Italiassa on joku, joka Anger and Pride -kirjan julkaisemisen jälkeen halusi tehdä saman minulle. Koraanin säkeitä lainaten hän kehottaa "veljiään" moskeijassa ja islamilaisessa yhteisössä rankaisemaan minua Allahin nimessä. Tappamaan minut. Tai pikemminkin kuolemaan minun kanssani. Koska hän puhuu englantia hyvin, vastaan hänelle englanniksi: "Fuck you.")
On häpeällistä, että melkein koko vasemmisto, sama joka 20 vuotta sitten salli erään liittonsa kulkueen asettaa esille ruumisarkun (mafioson varoituksena) Rooman synagogan eteen, nyt unohtaa, miten juutalaiset antoivat panoksensa taistelussa fasismia vastaan. Sen panoksen, jonka antoivat esim. Carlo ja Nello Rossini, Leone Ginzburg, Umberto Terracini, Leo Valiani, Emilio Sereni, sellaiset naiset kuin ystäväni Anna Maria Enriques Agnoletti, joka ammuttiin Firenzessä 12. kesäkuuta 1944, niiden 75 ihmisen panoksen, jotka ammuttiin 135:n joukossa Fosse Adriatinella, ja niiden lukemattomien muiden panoksen, jotka saivat surmansa kidutuksissa tai taisteluissa tai teloitusryhmän edessä. (Minun lapsuuteni ja nuoruuteni ystävät ja opettajat.)
On häpeällistä, että osittain vasemmiston syystä - tai pikemminkin ensisijaisesti sen vuoksi (jos pidetään mielessä, että se aloittaa kongressinsa osoittamalla suosiotaan PLO:n edustajalle, niiden palestiinalaisten Italiassa asuvalle johtajalle, jotka haluavat tuhota Israelin) - juutalaiset Italian kaupungeissa ovat jälleen kerran peloissaan. Ja samoin on laita ranskalaisissa, hollantilaisissa ja tanskalaisissa kaupungeissa.
On häpeällistä, että juutalaiset vapisevat, kun ohi kulkee roistoja pukeutuneina itsemurhapommittajiksi, vapisevat aivan samalla lailla kuin he vapisivat Kristalliyönä, sinä yönä, jolloin Hitler antoi vapaasti jahdata juutalaisia.
On häpeällistä, että kuuliaisina typerälle, häpeälliselle, epärehelliselle ja itselleen edulliselle poliittisen korrektiuden muodille aina paikalla olevat opportunistit - tai pikemminkin aina paikalla olevat loiset - käyttävät väärin sanaa rauha, nyt jo pahemmin raiskattuna kuin sanat rakkaus ja ihmisyys, niin että hyväksyvät vain sen vihan ja petomaisen puolen. Niin että pasifismin (lue konformismin) nimessä, joka on delegoitu niille laulaville kotisirkoille ja pelleille, jotka ennen nuolivat Pol Potin jalkoja, he kiihottavat ihmisiä, jotka ovat ymmällään, hyväuskoisia tai peloteltuja. Huijatkaa heitä, lahjokaa heitä, viekää heidät taaksepäin puoli vuosisataa keltaisen tähden aikaan. Nämä huijarit, jotka välittävät palestiinalaisista yhtä paljon kuin minä välitän näistä huijareista. Toisin sanoen eivät ollenkaan.
On häpeällistä, että monet italialaiset ja eurooppalaiset ovat valinneet lipunkantajakseen herra (niin on kai kohteliasta sanoa) Arafatin. Tämä mitättömyys, joka saa kiittää varallisuudestaan saudien kuninkaallista perhettä, esittää ikuista Mussolinia, ja uskoo suuruudenhulluudessaan, että tulee jäämään historiaan Palestiinan George Washingtonina. Tämä kielioppia taitamaton ressukka, joka häntä haastatellessani ei pystynyt rakentamaan yhtään kokonaista lausetta ymmärrettävän keskustelun aikaansaamiseksi. Niin että haastattelun kokoaminen, kirjoittaminen ja julkaiseminen vaati minulta suunnattomia ponnistuksia, ja tulin siihen johtopäätökseen, että häneen verrattuna jopa Gaddafi kuulostaa Leonardo da Vinciltä. Tämä epäaito sotilas, joka kulkee aina univormussa kuin Pinochet, ei pue koskaan ylleen siviiliasua, eikä siitä huolimatta ole koskaan osallistunut yhteenkään taisteluun. Sotaan hän on aina lähettänyt ja lähettää muita puolestaan. Toisin sanoen niitä raukkoja, jotka uskovat häneen. Tämä mahtaileva tehtäväänsä epäpätevä henkilö, joka esitti valtion päämiehen osaa ja aiheutti Camp Davidin neuvottelujen ja Clintonin välitysyrityksen epäonnistumisen. Ei-haluan-Jerusalemin-kokonaan-itselleni. Tämä ikuinen valehtelija, joka on lyhyen silmänräpäyksen ajan vilpitön ainoastaan silloin, kun hän (ei-julkisesti) kieltää Israelin oikeuden olemassaoloon, ja joka, niin kuin kirjassani totean, puhuu itsensä pussiin kerran viidessä minuutissa. Hän on aina kaksinaamainen, valehtelee, vaikka vain kysyisit häneltä, paljonko kello on, niin että häneen ei voi koskaan luottaa. Ei koskaan! Hänen kanssaan joudut aina systemaattisesti petetyksi. Tämä ikuinen terroristi, joka osaa olla vain terroristi (samalla kun on itse turvassa), ja joka 70-luvulla, kun haastattelin häntä, koulutti terroristeja jopa Baader-Meinhof-ryhmälle. Näiden terroristien joukossa oli kymmenvuotiaita lapsia. Lapsiparat. (Nyt hän kouluttaa heistä itsemurhapommittajia. Sata itsemurhalasta on koulutettavana: sata!) Tämä riikinkukko, joka pitää vaimoaan Pariisissa, missä tätä kohdellaan kuin kuningatarta, ja oman kansansa hän pitää kurjuudessa. Hän nostaa heidät loasta ainoastaan lähettääkseen heidät kuolemaan, tappamaan ja kuolemaan, kuten 18-vuotiaat tytöt, jotka ansaitakseen tasa-arvon miesten rinnalla, köyttävät itseensä räjähteet ja hajoavat palasiksi uhriensa kanssa. Ja kuitenkin monet italialaiset rakastavat tätä miestä. Aivan kuten he rakastivat Mussolinia. Ja monet eurooppalaiset heidän mukanaan.
On häpeällistä, että tässä kaikessa on nähtävänä uuden fasismin nousu, uuden natsismin nousu. Fasismi ja natsismi sitäkin julmempana ja vastenmielisempänä, koska niitä johtavat ja ruokkivat henkilöt, jotka esiintyvät hyväntekijöinä, edistyksellisinä, kommunisteina, pasifisteina, katolisina tai pikemminkin kristittyinä, ja jotka julkeavat leimata sodanlietsojaksi minun kaltaiseni, joka huutaa julki totuuden. Huomaan kyllä sen ja sanon seuraavaa. En ole koskaan kohdellut hellävaraisesti Sharonin traagista ja shakespearelaista hahmoa. ("Tiedän, että olet tullut saadaksesi kaulallesi vielä yhden päänahan," hän mutisi lähes surullisena, kun menin haastattelemaan häntä v. 1982.) Minulla on usein ollut erimielisyyksiä israelilaisten kanssa, ikäviä sellaisia, ja olen aiemmin puolustanut palestiinalaisia hyvinkin paljon, ehkä enemmän kuin he ansaitsevat. Mutta olen Israelin rinnalla, olen juutalaisten rinnalla. Seison siinä juuri niin kuin nuorena tyttönä, kun taistelin heidän kanssaan, ja silloin kun Anna Marioita ammuttiin. Puolustan heidän oikeuttaan olemassaoloon, itsensä puolustamiseen, heidän oikeuttaan olla tuhoutumatta toista kertaa. Minua kuvottaa monien italialaisten ja eurooppalaisten antisemitismi, ja häpeän tätä häpeää, joka vetää lokaan maatani ja Eurooppaa. Pahimmillaan se ei ole valtioiden yhteisö, vaan Pontius Pilatusten hornan kuilu. Ja vaikka kaikki tämän planeetan asukkaat ajattelisivat toisin, minä edelleen ajattelisin näin".
Minuakin kuvottaa
Vastaukset 6
Vanhimmat
On todella häpeällistä kannattaa meidän sivistyneessä suomessamme Israelin eläimellisiä ja epäinhimillisiä tekoja ja rikoksia ihmisyyttä vastaan!
Juutalaiset ovat laittomasti miehittäneet uusia maa-alueita itselleen. Tällä kauhealla retkellään he ovat tuhonneet puskutraktorein syyttömien siviilien koteja, murhanneet täysin syyttömiä siviilejä, joihin kuuluu valtava määrä lapsiakin! He pitävät myös täysin laittomasti valtavaa määrää joukkotuhoaseita hallussaan! Heidän rikosten määrällänsä ja ahneudellaan ei tunnu olevan pohjaa laisinkaan! On käsittämätöntä kuinka joku voi puolustaa tätä Natsi-Saksaan verrattavaa, täysin rikollista terroristivaltiota, joka saa USA:n suojelemana jatkaa pöyristyttäviä ja rikollisia tekojaan!
Naurettavinta on heidän valheellinen hyökkäily arvostelijoita kohtaan. He syyttävät samantien natsiksi, antisemitistiksi, rasistiksi, lutheruksen pojiksi ja ties miksi muuksi. Heidän mielestään tulisi varmasti huutaa hurraata ja taputtaa käsiään yhteen ihastuksesta kun he sulkevat ihmiset leireihin, ja merkitsevät heidät tatuoimalla, minkä jälkeen murhaavat heidät raukkamaisesti taisteluhelikopterein tai jollain muulla tavalla? Hyi Saatana minkälaisia eläimiä!
Kyllä sanoja tulee oikein putkessa, mutta kaikki todistukset puuttuvat, miksi? Varmaan siksi kun on luettu propakandaa sisältäviä kirjoituksia ja vielä niihin uskotaan.
Vuodatuksesi oli aika yksipuolinen, miksi et sanallakaan maininnut mitä nämä PA:n terroristit ovat tehneet?
Esim. Räjäyttäneet itsensä lisäksi ravintolan, bussin, diskon, kadun ihmisineen, ym. ym.
Ovat ampuneet raketteja sivilien sekaan, ovat ampuneet kalasnikofeillaan sivilejä, ovat puukottaneet sivilejä, ym. ym.
Jos edes vähän viitsisit ottaa selvää mistä kaikki johtuu, niin muuttuis ääni sinunkin kellossa.
Eikö olekin aika kummallista kun joku Oriana Fallaci tai joku muu keksii kehua juutalaisia niin hänet kyllä palkitaan miltei aina jollakin tapaa?
Melkein kaikki uskonnolliset elokuvat tai elokuvat joissa juutalaisuus on esitetty myönteisessä mielessä, ovat ansainneet palkinnon. Tämä on länsimaissa erittäin yleistä, myös meillä Suomessakin jopa! Viimeksi Elina Sana keksi vetäistä oikeasta narusta ja sai palkinnon.
Sitten olemme saaneet seurata myöskin päinvastaisia ilmiöitä missä joku poliitikko on erehtynyt arvostelemaan vaikkapa Israelin hävytöntä ulkopolitiikkaa.
Niissä tapauksissa on arvostelijan pitänyt pyytää heti anteeksi tai erota samantien tehtävästään niinkuin Saksassa tapahtui! Näyttää Siltä että ei juutalaisilta valtaa puutu myöskään täältä Euroopasta.
Taas tätä käsitettein hämärtämistä. Joskus muinoin rasismi-sana riitti sellaisenaan kertomaan mistä puhuttiin kun sanaa käytettiin. Nyt eteen voi liittää mitä tahansa: on ikärasismia, tupakkarasismia, terveysrasismia, psykorasismia (jopa psykoterroria), ja joskus näkee roturasismi-sanaakin käytettävän.
Nyt kai sitten siirrytään hämärtämään fasismin käsitettä. Saamme 'ikäfasismia' ja pian sen jälkeen 'ikä-natsismia', koulukiusaamisesta tulee 'koulu-natsismia' jne jne! Kun silloin puhutaan holokaustista, täytyy käyttää sanaa 'juutalaisfasismi' tai 'juutalaisnatsismi'!
Täällähän tätä jo näkeekin.
Natsit ovat natseja, rasistit rasisteja, vaikka he itse kuinka yrittäisivät hämärtää sanojen merkityksiä.
myös internatsit internatseja:)
Jos haluat lyhennettä käyttää, niin Kansi sopii Suomalaisille paremmin kuin Natsi...
Kuulostaa aika mustavalkoiselta puheelta noinkin rasismia vastustavaksi.