Seuraava ote on aika osuvaa tekstiä kaikille fundisporukoille, niin jehovalaisille kuin tiukoille ateisteillekkin:
"Uskonnot eivät pyri kuvailemaan maailmaa ja sen ilmiöitä mahdollisimman objektiivisesti, vaan motivoida tiettyä käytöstä ja uskomuksia. Eräs keino siinä työssä on tehdä maailmasta tyylitelty, yksinkertaistettu ja mustavalkoinen sekä kuvata varsinkin ideologisten vastustajien uskomukset ja toiminta joko vain hyvinä tai vain pahoina kaikille, niin uskojalle kuin muille ihmisille ympärillä. Sellainen vaihtoehto, että käytöksellä tai uskomuksilla voisi olla toisiinsa sekoittuneina niin hyviä kuin pahoja vaikutuksia, loistaa poissaolollaan. Ja se vaihtoehto puuttuu sen tähden, että se ei selvästi kerro uskovalle, mitä hänen tulee tehdä. Kun maailma kuvataan mustavalkoisena ja yksinkertaistettuna, on helppo luoda me-henkeä ja me (joilla on oikea uskomusjoukko) vastaan muut (ne, jotka ovat harhautuneita ja vailla oikeaa tietoa) asetelma.
Juuri tällä tavalla uskonnolliset fundamentalistit toimivat. Heidän maailmankuvassaan ei ole värisävyjä, maailmassa on vain mustaa ja valkoista, totuus ja harhaoppi."
http://www.argumentti.fi/ateismin_kritiikki/uusi_ateismi_piilouskontona1.php?id=107
Miksi ihmisen on niin vaikea vain yksinkertaisesti myöntää: emme tiedä?
Miksi pitää aina lähteä hakemaan ääripäitä ja julistamaan oppeja? Paljon on pahaa sellaisella ehdottomuudella saatu aikaan. Mutta ehkä se on vaan ihmiskunnan luonto.
Onko ajatuksia tästä?
"Uskonnot eivät pyri kuvailemaan maailmaa ja sen ilmiöitä mahdollisimman objektiivisesti, vaan motivoida tiettyä käytöstä ja uskomuksia. Eräs keino siinä työssä on tehdä maailmasta tyylitelty, yksinkertaistettu ja mustavalkoinen sekä kuvata varsinkin ideologisten vastustajien uskomukset ja toiminta joko vain hyvinä tai vain pahoina kaikille, niin uskojalle kuin muille ihmisille ympärillä. Sellainen vaihtoehto, että käytöksellä tai uskomuksilla voisi olla toisiinsa sekoittuneina niin hyviä kuin pahoja vaikutuksia, loistaa poissaolollaan. Ja se vaihtoehto puuttuu sen tähden, että se ei selvästi kerro uskovalle, mitä hänen tulee tehdä. Kun maailma kuvataan mustavalkoisena ja yksinkertaistettuna, on helppo luoda me-henkeä ja me (joilla on oikea uskomusjoukko) vastaan muut (ne, jotka ovat harhautuneita ja vailla oikeaa tietoa) asetelma.
Juuri tällä tavalla uskonnolliset fundamentalistit toimivat. Heidän maailmankuvassaan ei ole värisävyjä, maailmassa on vain mustaa ja valkoista, totuus ja harhaoppi."
http://www.argumentti.fi/ateismin_kritiikki/uusi_ateismi_piilouskontona1.php?id=107
Miksi ihmisen on niin vaikea vain yksinkertaisesti myöntää: emme tiedä?
Miksi pitää aina lähteä hakemaan ääripäitä ja julistamaan oppeja? Paljon on pahaa sellaisella ehdottomuudella saatu aikaan. Mutta ehkä se on vaan ihmiskunnan luonto.
Onko ajatuksia tästä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo ihmiskunnan luonto jakaantuu kahteen osaan. Fundiksia syntyy sekä kakarasta koulimalla että kritiikkiä vailla olevia aikuisia linssiin viilaamalla. Kyllähän se herkkää mieltä ruokkii kun tarjolla on jotain sellaista mitä ihan kaikilla muilla maapallon asukkailla ei ole, vähän kuin paikalliskaupan kahvitarjous (2 pakettia Juhla moskaa per talous) asiakaskortilla.
Loppu onkin mielenhallintaa sekä valheellisuushavaintojen neutralointia kognitiivisen dissonanssin avulla.