Presidentti sanoi että, siirtomaana olemisesta ei ollut juurikaan mitään hyötyä, ja että länsimainen vauraus on rakennettu mustien verellä ja kyyneleillä. Hän vaatii hyvitystä Afrikalle. Siis Suomi on velkaa hyvinvoinnistaan mustille Afrikkalaisille.
http://www.gambianow.com/news/News/Jammeh-laments-Gambias-British-colonial-rule-.html
http://www.gambianow.com/news/News/Jammeh-laments-Gambias-British-colonial-rule-.html
Vastaukset 4
Vanhimmat
aivan väärässä ole, myös Suomi on tehnyt bisnestä kehitysavullaan ja luotoillaan vuosikymmeniä, samalla vaatinut Afrikkalaisia maita tekemään sellaisia rakenneuudistuksia, joita ei edes Suomessa ole vielä haluttu tehdä...
"Omalla hyödyllä laskelmointi alkoi pian kehitysavun noustua julkiseen käsittelyyn.
"Kehitysapu ei ole suinkaan pelkästään köyhäinapua, kuten erheellisesti luullaan. Kehitysapu luo markkinoita, joita maailmassa kipeästi kaivataan. Ne maat, jotka viisaasti hoitavat kehitysaputoimintansa, tulevat saamaan etulyönnin näiden maiden markkinoille"
Rauma-Repola ja Suomen Autoteollisuus toimittavat Suomen valtion kehitysapuluoton turvin Peruun koneita ja kuorma-autoja 25 miljoonan markan arvosta. Sopimus perustuu Suomen valtion Perulle myöntämään kehitysapuluottoon, jonka takaisinmaksuaika on 25 vuotta. Näin kertoi lukijoilleen sanomalehti Kaleva 5. elokuuta 1972. "Rauma-Repolan Peruun vietävien maansiirtokoneiden sarjavalmistus on yhtiön Lokomon tehtailla Tampereella jo ... käynnissä. Toimitukset kattavat tehtaan vuosituotannosta noin kymmenen prosenttia ...".
Demari julkaisi 6. kesäkuuta 1973 uutisen, jonka mukaan Suomi antaa Chilelle kehitysluottona 40 miljoonaa markkaa kolmen vuoden aikana. "Korko on kaksi prosenttia ja takaisinmaksu tapahtuu vuoteen 1977 mennessä. Summasta Chile on sitoutunut käyttämään 80 prosenttia Suomesta hankittaviin puualan laitteisiin ja koneisiin."
jne.
http://www.artto.kaapeli.fi/kyo40/osa1
"Asetelma oli syntynyt jo julkisen kehitysaputoiminnan alkuaikoina, työtä silloin johtaneen Jaakko Iloniemen kirjoituksesta Kehitys-lehden numerossa 2-1990 ilmenee. "Liikemiespiireistä korostettiin, että kaikki antavat kehitysapua puhtaasti itsekkäistä syistä. Hankkeet oli suunniteltava niin, että ne edistäisivät Suomen vientiä.
Nykyinen apumme perustuu omiin taloudellisiin pakotteisiimme eli tekniikkamme hyödyntämiseen ja teollisuutemme myymiseen jossain muualla." Näin kuvaili Suomenmaa 7. toukokuuta 1982
"Suomenmaan 5. toukokuuta 1982 haastattelussa Swantz näki arvostelemassaan suuntauksessa suoran yhteyden liike-elämän aseman vahvistumiseen kehitysyhteistyössä. "... varat yhä enenevässä määrin ohjataan suomalaisten konsulttitoimistojen kautta, jotka mainostavat valmiuksiaan käyttää varat edes jollain lailla. ... kun suuret yritykset hoitavat kehitysyhteistyömme, tietää tämä käytännössä suomalaisen teknologian siirtämistä vieraisiin olosuhteisiin."
Aloitettuaan tammikuun alussa 1984 kehitysyhteistyön päällikkönä Martti Ahtisaari korosti viivyttelemättä ja yksiselitteisesti taloudellisten hankkeiden ensisijaisuutta.
Suhtautuminen talouden perusrakenteiden rahoittamiseen kehitysyhteistyövaroin ja yritysten rooliin tuli elokuun lopulla 1984 esille eduskunnassa. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Erkki Liikanen vaati selvitystä, vetääkö Egyptiin suunniteltua ennätysmäisen suurta telekommunikaatioprojektia ulkoministeriö vai yksityinen suomalaisyritys, josta oli tulossa hankkeen toteuttaja."
"Kehitysyhteistyöosaston vetäjä Wilhelm Breitenstein totesi Talouselämä-lehden numerossa 15-1978 olevansa myönteisesti yllättynyt suomalaisten yritysten aktiivisuudesta kehitysmaakaupan lisäämistä kohtaan. "Päivittäin tulee yrityksiltä pari kolme puhelinsoittoa ... niissä esitetään usein hyviä projekti-ideoita ... Osallistumisemme näihin projekteihin on yritysten kannalta tullut yhä tärkeämmäksi. ... Suurin mahdollisuutemme on rahoittaa projektien suunnittelutyötä, ja tämän pitäisi pitkän päälle auttaa myös laitevientiämme."
Tuomioja kommentoi kehityssuuntaa happamasti 18. helmikuuta 1979 Helsingin Sanomissa. "...kehitysyhteistyöosasto on muuttumassa virastoksi, joka käsittelee pääasiassa yksityiseltä elinkeinoelämältä saapuvia avunpyyntöjä. Kun elinkeinoelämä on pitkän horroksen jälkeen havainnut kehitysyhteistyön mahdollisuudet, siellä on päässyt vallalle jonkinlainen nousukasmieliala. Rahat yritetään saada suoraan elinkeinoelämän hyväksi."
Kehitysyhteistyöosaston osastopäällikkö Mauri Eggert selvitti 19. maaliskuuta 1981 Kauppakamarilehdessä, miksi yritysten mukaantulo on hänen mielestään kannatettavaa. "Kehitysyhteistyövarojen huomattava kasvu viime vuosina on lisännyt myös suomalaisen elinkeinoelämän kiinnostusta kehitysyhteistyötä kohtaan ... Kehitysyhteistyön kautta saatu suoranainen palaute on tukenut Suomen työllisyyttä ja suomalaisten yritysten kilpailukyky on parantunut.
Ahtisaari arveli, että kaupallisuuden hyväksyminen kehitysapuun on jopa laajentanut kehitysyhteistyön vaikutusmahdollisuuksia. "
jne.
http://www.artto.kaapeli.fi/kyo40/osa2
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1666604
Mistä se johtuu että nämä sosialisti on kiinnostunut vain muista maista eikä omasta ollenkaan.
suomessa on oma afrikka 1 000 000 köyhän keskuudessä.
kaivoja ei vielä tuolloin ollut kaupallistettu, nykyisin vesi sielläkin maksaa ja kaivot ovat monin paikoin yksityisessä omistuksessa joka on hinnoitellut veden monien ulottumattomiin...Myös Suomi on pakottanut näitä maita yksityistämään vetensä, Suomi ei vielä ole tehnyt samaa itse, britit teki ja monet muutkin, tulos on ollut veden hinnan nousu satoja prosentteja ja laadun sekä toimintavarmuuden heikkeminen, Suomi kyllä tekee saman aivan kohta ja meilläkin vesi alkaa maksaa aivan toisella tapaa.