että ateistit haluavat täällä enimmäkseen vain riidellä. Eivätkö he todellakaan ymmärrä, että taistelukentät on tarkoitettu vain verta ja sodankäyntiä varten? Ei tätä palstaa ole todellakaan tarkoitettu taistelukentäksi. Ei täällä saavuta tavoittelemaansa voittoa sillä, että sinkoaa ilmoille ihmisen tuntemista solvauksista pisimmät ja alhaisimmat. Surullista kyllä, vääränlaiset väittelyt tuhoavat useampia keskusteluja täällä kuin pommit konsanaan ,ja silloin useammat ihmiset ovat periaatteessa miltei yhtä kodittomia kodeissaan kuin kodittomat kadulla.
Toisaalta,jos ihminen purkaa sisältään kaiken vihan, kaunan,kateuden,katkeruuden yms. negatiiviset/tuhoavat tunteet, niin jäljellehän ei jää muuta kuin rakkaus.
Totta kyllä, se ilmaantuva rakkauden verso voi olla hento ja hauras, koska sehän on ollut jo pitkään unohtuneena, joidenkin kohdalla, sinne "lankun pätkän" alle. Mutta se on silti elävä ja se voi kasvaa. Ja onneksemme ihmismieli on kuin puutarhassa kasvava voikukka. Vaikka se katkaistaan maan tasalle, niin se nousee jälleen kasvamaan yhdestä ohuesta juuresta. Jokaisen onni ja lohtu onkin siinä, että löytää oman, sielustaan voimaa saavan rakkaudenjuurensa, vaalii sitä, tuota ihanaa, elinvoimaa ja elämäniloa tihkuvaa amputoitua pikkujuurta, joka lopulta etsiytyy ja löytää tiensä auringon valoon.
Ja varsinkin näin Joulun alla, ja miksipä ei muutoinkin, olen itse sitä mieltä, että sellainen harha-ajatus "ettei ihminen ole mitään parempaa kuin kurja syntinen", pitäisi jo ehdottomasti unohtaa ja paremminkin annettaisiin maailmassa sijaa sellaiselle uudelle evankeliumille, joka opettaa, että ihminen on perinyt jumalallisen hengen. Sehän opettaa, että ihminen ei ole syntynyt synnissä eikä Jumalan vihasta, vaan että jo syntymästä saakka olemme saaneet jumalallisen hengen. Lapsihan astuu maailmaan iloiten, ei vihaten; on täynnään kunnioitusta ja rakkautta eikä vihan vimmaa ja väkivaltaa.
Jokaisellehan on TAIVASPAIKKA itsestäänselvyys.
Kysymys on kuitenkin siitä, koska tämän sisäistämme ja alamme elää sen mukaisesti, eli ymmärrämme kristinuskon ja terveen elämäntavan liiton vähentääksemme lähimmäistemme tuskaa ja taakkaa voittamalla pahan, täällä maanpäällisellä, yhteisellä vaelluksellamme .
Katsos raamatullisen paholaisenkin on sentään tiedettävä, mitä hyvyys on voidakseen tahtoa pahaa, ja se palvelee hyvää ja hyödyllistä tarkoitusta luodessaan vastakohdan, jonka kautta hyvyys voi ilmetä hyvyytenä.
Mutta valitettavasti monen, ja varsinkin näin Jouluna, ns. tapauskova-teologin eksegetiikalliset saivartelut ja skolastiset koiruudet ylittävät em. paholaisenkin pahuuden, sillä tällainen henkilö on yhtä kyvytön ymmärtämään niin hyvyyttä kuin pahuuttakin, sillä hänhän ei välitä hyvästä tai pahasta, koska häneltä puuttuu kyky välittää (tee ihan mitä vain haluat/taivaspaikka varma), mikä on kaikkein pahinta pahuutta.
Toisaalta,jos ihminen purkaa sisältään kaiken vihan, kaunan,kateuden,katkeruuden yms. negatiiviset/tuhoavat tunteet, niin jäljellehän ei jää muuta kuin rakkaus.
Totta kyllä, se ilmaantuva rakkauden verso voi olla hento ja hauras, koska sehän on ollut jo pitkään unohtuneena, joidenkin kohdalla, sinne "lankun pätkän" alle. Mutta se on silti elävä ja se voi kasvaa. Ja onneksemme ihmismieli on kuin puutarhassa kasvava voikukka. Vaikka se katkaistaan maan tasalle, niin se nousee jälleen kasvamaan yhdestä ohuesta juuresta. Jokaisen onni ja lohtu onkin siinä, että löytää oman, sielustaan voimaa saavan rakkaudenjuurensa, vaalii sitä, tuota ihanaa, elinvoimaa ja elämäniloa tihkuvaa amputoitua pikkujuurta, joka lopulta etsiytyy ja löytää tiensä auringon valoon.
Ja varsinkin näin Joulun alla, ja miksipä ei muutoinkin, olen itse sitä mieltä, että sellainen harha-ajatus "ettei ihminen ole mitään parempaa kuin kurja syntinen", pitäisi jo ehdottomasti unohtaa ja paremminkin annettaisiin maailmassa sijaa sellaiselle uudelle evankeliumille, joka opettaa, että ihminen on perinyt jumalallisen hengen. Sehän opettaa, että ihminen ei ole syntynyt synnissä eikä Jumalan vihasta, vaan että jo syntymästä saakka olemme saaneet jumalallisen hengen. Lapsihan astuu maailmaan iloiten, ei vihaten; on täynnään kunnioitusta ja rakkautta eikä vihan vimmaa ja väkivaltaa.
Jokaisellehan on TAIVASPAIKKA itsestäänselvyys.
Kysymys on kuitenkin siitä, koska tämän sisäistämme ja alamme elää sen mukaisesti, eli ymmärrämme kristinuskon ja terveen elämäntavan liiton vähentääksemme lähimmäistemme tuskaa ja taakkaa voittamalla pahan, täällä maanpäällisellä, yhteisellä vaelluksellamme .
Katsos raamatullisen paholaisenkin on sentään tiedettävä, mitä hyvyys on voidakseen tahtoa pahaa, ja se palvelee hyvää ja hyödyllistä tarkoitusta luodessaan vastakohdan, jonka kautta hyvyys voi ilmetä hyvyytenä.
Mutta valitettavasti monen, ja varsinkin näin Jouluna, ns. tapauskova-teologin eksegetiikalliset saivartelut ja skolastiset koiruudet ylittävät em. paholaisenkin pahuuden, sillä tällainen henkilö on yhtä kyvytön ymmärtämään niin hyvyyttä kuin pahuuttakin, sillä hänhän ei välitä hyvästä tai pahasta, koska häneltä puuttuu kyky välittää (tee ihan mitä vain haluat/taivaspaikka varma), mikä on kaikkein pahinta pahuutta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Ei tätä palstaa ole todellakaan tarkoitettu taistelukentäksi."
- Kai tämä on perustettu keskusteluareenaksi, mutta uskikset tulevat tänne riitaa haastamaan ja vittuilemaan ja sitten sen jälkeen kun ovat saaneet takkiinsa, alkavat nyyhkiä, että kamalaa kun ateistit on niiiiiiin ilkeitä. Nyyh.
Syö ne voikukkasi. Miksi te hihhulit ette tajua, että yksikään ateisti ei ole vielä kääntynyt täällä, vaikka tuota sontaa tänne ajetaan hehtolitroittain?
Kuvitteletko oikeasti, että raamatun lauseiden hokeminen muuttaa mitään?
No jos riitelyn kriteerit ovat että sanoo miten asiat ovat, niin kai me sitten riidellään.
Todistusten valossa(raamattu) jumala on julma egoisti, joka on absoluuttisen hyvyyden peilikuva, mutta silti väittää olevansa juuri se HYVÄ. Hän on täten myös valehteleva kiduttaja ja tehoton kaikessa mitä on raamatussa onnistunut saamaan aikaan.
Minkä me sille voimme että uskikset moisiin uskovat ja sitten loukkaantuvat jos asiat semmoisina ilmoittaa kuin ne ovat.
Sama kun ateisti uskoisi evoluutioon ja sitten joku tulisi ja sanoisi että ihminen kehittyi apinalajista, niin ateisti vetäisi herneen nenään.
Tämä suivaantuminen oman uskomusten esittämisestä ei ole mikään muu kuin todiste sille että uskis ei halua tietää mihin uskoo. Siitä huolimatta pitää levittää omaa sanomaansa. Sitten kun kyseenalaistaa suivaannutaan.
Aiheutatte itsellenne omat harminne, kaikki uskontokuntaanne kuulumattomat ovat vain viattomia skeptikkoja.
uskon sodissa kautta historian on teurastettu vääräuskoisija ateisteja miljardeja.