Joululahja avomieheltä

:) vähän laskelmoiden eräänä vuonna... pitkin vuotta kauppakeskuksissa kulkiessamme aina kultasepän liikkeiden ikkunan kohdalla huokailin "ihana!" vain ja ainoastaan yksikivisten timanttisormusten edessä (vaikka olis ollut mitä muuta kaunista ja ihanaa ikkunassa pilvin pimein). Koruhulluna olis kelvannut moni muukin ikkunasta, muttei suinkaan mikä tahansa... Ei siis liian usein, mutta aina kun satuttiin moiseen tilanteeseen...järjestelmällisesti vain ja ainoastaa sitä yhtä mallia ihaillen ;)
Joulun tullen sain pienen paketin ja tiesinkin siis jo, mitä siellä on... ja ah, niin suurella kivellä, etten olisi uskaltanut edes haaveilla moisesta! Ihastukseni lahjasta oli aito, vaikka aavistelinkin oikein paketin sisällön. Heti joulun jälkeen käytiin vielä pienentämässä tietysti hiukka liian suurta sormusta, ja siitä lähtien se on sormessani ollut, lähes yötä päivää.

Kannattaa siis vihjailla pitkin vuotta :)) mutta olla itse tiukkana, ja pitäytyä vain yhdessä mallissa, eikä kuolata kymmeniä ihania koruja ikkunoissa.
Lahja on kuitenkin aina lahja ja lämmöllä annettu, joten vähemmän mieluisakin lahja on otettava kiitollisena vastaan... koruakin käytettävä jonkin aikaa.

On saanut/ostanut sormuksen jostain halvalla? Ei jotenkin kuulosta, että olisi liikkeestä ostanut :) Mutta varmasti ajatteli juuri sinua ostaessaan! Ajatushan on tärkein...

Ei kaikki miehet ole koruasiantuntijoita, vaikka koru näyttäisikin halvalta ja olisi sinun mielestäsi "huono" on miehesi voinut maksaa siitä hyvinkin paljon ja luullut että pitäisit siitä.

Miten hän olisi voinut tietää tarkalleen minkä näköisen ja kokoisen sormuksen sinä olisit halunnut? Varsinkin jos et ole siitä mitään sen kummempia tietoja antanut? Vain pelkästään vihjaillut että jonkin sormuksen haluat ja nyt kun sen sait, niin yllätys yllätys se onkin täysin väärä. Ei miehesi ole mikään ajatustenlukija ja jos kerta olet hyvin kranttu noiden lahjojesi suhteen, niin silloin kannattaa jättää ne turhat "yllätykset" pois ja antaa miehelle tarkat tiedot siitä millainen sen lahjan pitää olla. Ja mistä sinä tiedät kuinka paljon vaivaa miehesi on tuota sormusta ostaessa nähnyt?

Meillä ainakin menee niin että mitään kallista ei osteta ilman että toinen tietää tarkalleen mitä se on, näin on voitu välttää, niin väärän kokoiset/näköiset sormukset kuin huonosti ajoitetut lomamatkatkin.

Niin se vaan on, että jotkut miehet eivät osaa ostaa lahjoja vaikka kuinka yrittäisivät. Joku 'silmä', taju, ajatus, näkemys ... puuttuu. Tai sitten vaan toisen arvostus, jos ei pidä minään niin ei se mikään paljon kummoisia lahjuksiakaan tarvitse.

Rakkaat naisemme, pidämme teistä kovin paljon ja haluamme huomioida teitä jatkossakin. Mutta valitettavasti emme vielä ole kyenneet kehittämään tuota kauan kaipaamaanne ajatustenlukutaitoa. Mielestämme keskustelukaan ei kuulu olla jotain ristisanatehtäviin verrattavaa vihjeiden perusteella merkitysten arvailua. Olemme ristisanatehtävissä huonoja.

Niin kauan kuin odotatte meiltä tuota ajatustenlukutaitoa, mielestämme ei ole ollenkaan väärin, että se teidän euro on meille 80snt

voi vaan kysyä että koska ihminen on tyytyväinen ja koska helvitti on täynnä? Eli vastaus on ei koskaan!

Jos ei kelpaa, niin mitä täällä valitat!?!?

Kerro mielipitees sille ukolles, äläkä puukota selkään jossaki paskafoorumilla.

Tuommosen kanssa en viihtys päivääkään, että terve vaan sullekki.

olisin ollu tyytyväinen halpaan sormukseenkin, mun paketista tuli rukkaset! -ja tämä ei ole vitsi.... oikein mukava joululahja!

on tyypillinen materialisti. Hän saa sormuksen lahjaksi,joka on aivan liian halpa. Se että kumppani on ostanut ja antanut lahjan tunteella,ei merkitse yhtään mitään. Oikeassa olet,kumppanisi ei osannut tai uskonut sinun olevan täysin tunteeton,että sinulle on suhteessanne tärkeintä raha. Tämä on nykyajan trendi,joka kuvastaa ihmisten arvomaailmaa parhaimmillaan. Ja sitten vielä ihmetellään,miten niin moni eroaa? ;D

me ollaan luovuttu jo kauan sitten lahjoista.Lahjoitetaan rahat köyhille. Pelastetaan kenties jonkun lapsi
nälkäkuolemalta sen sijaan, että sormessa olisi "VERISORMUS" tai jotain muuta roskaa.
Mutta ihmiset tehkööt niin kuin haluavat, sehän on heidän oikeutensa...

Ihmettelen miestä, joka yleensäkään lahjoo kaltaistasi naista! Hukaan menivät nekin roposet. Kiittämättömyys on maailman palkka.

Sain naiseltani lahjaksi kelloradion..ollaan oltu yhes vasta 8v..

Ei se lahjojen hinta tai arvo mitään merkitse. Itse sain vuosia sitten mieheltäni joululahjaksi kirveen ja hyvin on ollut mieluisa ja tarpeellinen lahja ja tuli varmasti suoraan sydämestä.

ihan selvästi osti sen sormuksen toisen naisen sormeen, muisti koon minkä kokoiset sormet sulla on! Ja mikä pahinta, meni pian sille toiselle naiselle liian pieni sormus!! Herää pahvi, haisee toiselle naiselle koko juttu!!

Outo juttu miten jotkut naiset olettaa miehillä olevan joku ihme taito lukea ajatuksia. Sit ne rupeaaa seurustelemaan kaikenlaisten nyhvelöiden kanssa. Eikö ne ämmät saa suutaan auki ja kerro mitä ne haluaa.
Sitten kun pettymys iskee päälle ne masentuu peton alle eikä osaa sen paremmin sanoa.
Ne vaan odottaa että mies älyää, mistä? Varpaiden asennosta?

Ei aikuisten tarvitse ostaa toisilleen lahjoja, saa sitä lahjomattakin ....

AKKA AINA VIHJAILI MILLAISIA KORUJA YM.HÄN TOIVOISI

eräänä äitienpäivänä päätin katotaan nyt oppiiko se mitään
sanoin ostan tollasen halvan kukan ja vien sen äidilleni kauppareissun aikana ja sanoin ota jotain äirillesi myös (hän osti vaan joitain meikkejä itselleen) lapsillemme annoin 50€ ja sanoin ostakaa äirille jotain

näin kun lapsemme tuli ja laittoi muovipussia automme perään ja ajattelin kaikki on hyvin sitten vaan kotiin
lapset vei pussin kylmävarastoon ja kaikki hyvin

no äitienpäivä koitti lapsemme hääri keittiössä enkä mennyt sinne häiritsemään kunnes lapset ilmoitti että keittiössä on äitienpäiväpöytä katettu johon äiti syöksyi ja kauhukseni kuulin MITÄ HELVETTIÄ TÄMÄ TARKOITTAA

MENIN KATSOMAAN MYÖS YLLÄTYSTÄ
Pöytä oli täynnä normaalia ruokatavaraa äirin kupin vieressä suklaalevy
vanhin likka piti puheen ja koruttomasti kertoi mitä talossa tarvittais eli ruokaa töitä isälle ja äirille

no äitihän ei tietty tykännyt ja meni jatkaan uniaan
minä menin ulos itkin kehen noi lapsemme on tullut
iltapäivästä sain vaimoni ja lapset hänen äitinsä luo ja tietty ilman äitienpäivälahjaa hän sinne meni

jälkeenpäin anoppi sanoi mitä tytär oli valittanut yhestä suklaalevystä
mutta hän sanoi myös teillä on näköjään fiksuja lapsia

Vai oikein masennuit! Hae hoitoa narsismiisi!

voi herran jestas, menkää liikkeesen ja vaihtakaa sopiva, lahjan hinta ei ole tärkein vaan se että saa muistaa jotenkin toista,ja onhan teillä toisenne. halooo!

Tasan ei käy joululahjat!

Hyi häpeä et arvostatko miestäsi yhtään? Taidat olla rahan kanssa naimisissa... itse olen ollut saman ihmisen kanssa yhdessä 35 v ja saanut halpoja ja särkyneitä tavaroita, mutta kun se tulee sydämmestä niin onko mikään sen arvokkaanpaa ja hienointa?!? EI!!! Arvosta sitä mitä saat koska huomenna et välttämättä enään saa rakastamaltasi ihmiseltä mitään! Enkä ole mikään kiihko uskovainen vaan olen tunnustannut jumalan minun vapahtajakseni 13.11.09

älkääkä arvuutelko.. hitto kun samat rutinat naisilta joka tsiisöksen joulu... pitäis osata lukea naisten ajatuksia.. vaikka nekään ei ole sitä mitä otaksuis.. mikään ei ole miehelle niin rasittavaa kuin yrittää ottaa selvää naisten toiveista..niitä kun EI VOI SUORAAN SANOA.. jostain syystä, jota myöskään ei sitten kerrota..

Ole kiitollinen ja lopeta turha odottelu.
Just tommonen turha odottelu tuo riitaa yhteiseloon.
Lahjojen tarkoitus on ilahduttaa.
Sinä et voi sille mitään että miehelläsi on huono maku.
Hänen mielestään olet ilmeisesti kaunis vaikka halvoissa koruissa.
Muista kiittää lahjasta.
Muuten et välttämättä saa mitään ensi jouluna.

huoh vali vali, sulle ei kelpais varmaan mikään, eiks se ajatus kuitenki oo tärkein

Ainakin mies osti lahjan? Ja varmasti monet naiset saa huonompia/hullumpiakin lahjoja tai ei lahjaa ollenkaan. En muista koska esim. äitini olisi ostanut isälleni lahjaa, mutta hän aina odotti itse lahjaa.
Silloin harvoin kun lahjan osti, osti pitkät kalsarit tms. Mutta niin monella vanhemmalla ihmisillä taitaa olla tapana. On käytännöllistä, eikä kovin kallistakaan.

Joululahjasormuksen varmaan saa vaihtaa, jos ei ole sopivan kokoinen (jos kuitti on tallella)? Itse ainakin joskus olen saanut vaihtaa. Eli väärä koko ei välttämättä ole ongelma? Mutta turha kai on vaihtaa, jos et halua rumaa ja halpaa sormusta pitää. Tunge laatikon pohjalle.

Ehkä seuraavalla kerralla voit kertoa miehelle mitä toivot, niin saat varmasti mieluisan. Tai voitte sopia, että kumpikaan ei osta toiselle lahjoja.

Älä valita ja mussuta. Käyt vaihtamassa sormuksen oikean kokoiseksi ja ole tyytyväinen. Todella törkeää masentua toisen antamasta lahjasta.

Jos et muuta saanut, voit varmaan itsekkin mietiskellä, että minkälainen avovaimo on tullut oltua.

Jos suhde on lahjoista kiinni, niin ole yksin.

pahalta tuntuu, kun itse olet panostanut miehen lahjaan! Mutta näin se vaan on, miehet eivät osaa välttämättä välittää naisestaan ja siitä mistä tämä tykkäisi, Minä seurustelin vuoden yhden hyvin rikkaan miehen kanssa, ostelin hänelle pieniä lahjoja silloin tällöin, mutta koskaan en saanut häneltä yhtäkään lahjaa puhumattakaan kukkapuskasta!

Olen ollut naimisissa yli 27v ja en ole koskaan saanut joululahjaa mieheltäni (ei äitienpäivänä, synt.pvänä).
Nuorempana rouvana kärsin siitä todella mutta nyt en enää jaksa edes välittää,
kun isäni aina osaa ostaa minulle ihania joululahjoja (tosin niitä on pari kolme).

Mieheni ei valitettavasti ole sitä tyyppiä joka muistaa minua. Pääasia on että aina ostaa jouluruoat ja
joululahjat pojallemme, aina käteisellä; ei koskaan velaksi.

Silti myönnän haaveilevanI: mitä jos ensi vuonna ja silti tiedän etten saa. Ihmisen mieli on kummallinen.

" eräs rouva "

Sormuksien kohdalla, kokoa voi muuttaa ja välttämättä heti sille ei löydy ehkä käyttöä, mutta jokunen vuosi voi muuttaa mieltymystäsi.

Sitten nämä lahja jutut, olen ollut aviossa monta vuotta ja vieläkään vaimolleni ei oikein kunnolla ole mennyt perille, mitä haluan lahjaksi. Vaimoni on omien sanojensa mukaan "harakka", eli kovasti kiiltävän perään ja koruja pitää olla, mieluummin kalliita sellaisia. Ollaan siten hieman eriparia, itselleni riittää muistaminen ja joulunakin hyvä kirja taikka joku pikku muistaminen lämmittää. Nyt oli ensimmäinen joulu, kun lahjani oli sinnepäin, jos toiveitani otetaan huomioon, tosi mieleinen kirja, mutta taas oli mukaan ängetty jotain muutakin. Onneksi vaimoni ei ostanut mitään kallista hömppää minulle, olin hieman kauhuissani, että löydän lahjoistani jonkun navigaattorin. Kerran hän osti minulle kalliin kännykän, josta en edes oikein pitänyt, no hyvähän se oli, mutta kun tiesin, ettei se kestä työni vuoksi minulla pitkään, olin aika lailla pettynyt tämmöiseen lahjaan, kun vielä tiesin, ettei vaimoni rahatilanne ole paras mahdollinen kalliiden lahjojen ostoon. No tuo kännykkä menikin sitten seuraavana kesänä rikki ja kyllä keljutti. Toivomiani Reino-tohveleita en ole saannut koskaan lahjapaketista!

pienestä on todella kiinni jos moisesta otat itteesi...ajatushan se tärkein on...
minä oon saanut ties mitä miehiltäni...kaikista oon kiittänyt ja ollut(muka) tyytyväinen.
ja sitten vielä, minä 4.n miehen kaa eläneenä kerron neuvon sulle...
että jotkut miehet eivät koskaan opi tuntemaan naisten mieltä-
siitä ei pääse mihinkään.
jos mun mies antaa vaikka kynttilän lahjaksi, ajattelen sen olevan rakkaudella annettu!!!

Et ole ainoa, joka on pettynyt tavanomaisuuteen. Mun lahjat oli joko solmio ja paita tai jotkin "kivat" bokserit. Tuntui välillä, että kivoin oli se neliskulmainen, jonka itselleni soin.
Eron jälkeen meni 27 kpl solmioita roskikseen. Voitte laskea, kuinka kauan mitttikkuni kesti.

Olis edes antanut mulle tinasormuksen. Mä annoin mummon markoissa 3 tonnin sormuksen.Hänelle.
Ei läheisyys lahjoista riipu, mutta olis kiva hymyillä lahjaa avatessa, kun jo valmiiksi tietää, mitä saa.

Eipä silti. Kai hän luuli olevansa oikeassa. Mä vaan en myöskään halunnut olla vaan mallinukke.

Laihialais-ukkoa harmmitti jokavuotinen joululahjojen osto. Eräänä vuona hän keksi oikeen oivan tavan vältellä moista turhamaista tuhlailua. Hän osti vaimolleen hautapaikan ja arku lahjaksi. No vaimo vähän kummasteli mutta ei arvannut asian koko totuutta. Seuraavan jouluna mies ei ostannut vaimoleen mittää lahjaa. Mutaman päivän siinä sitten vaimo kärvisteli ennen kuin rohkeni kysyä, miksi en saanut tänävuonna joululahjaa? Mies siihen tokaisi, edellinenkin on vielä käyttämättä.

Kannattaa heti ottaa ero ja etsiä rikas mies, heh mutta kun rikasmies löytyy ja sen otat, huomaat, että se alkaa köyhtymään heheh

Paras joululahja jonka sain mieheltäni oli se, että hän ehti töiltään viettää joulun kanssani.

Kuten ensimmäisessä viestissäkin vähän todettiin. Koita ympäri vuotta. Kävelette miehenne kanssa kaupoissa ja kehut tosiaan jotain esinettä/tavaraa yms; "tää on ihana! tälläsestä tyylistä mä tykkään" sit miehesi voi laittaa sitä korvantaakse. Oma ystävänikin nimittäin osti mulle vasta sen joululahjan, jota mä joskus ihailin ja haaveilin. Sieltä se lopulta tuli omaksi. :-) laita miehesi huomaamatta kuuntelemaan, mistä sä tykkäät. Itsekkin olen aika perillä ystävieni makuasioista.

Muista että ykkösnaiselle ei koskaan osteta timantteja, ne saa aina kakkonen korvikkeeksi. Ykköselle annetaan parasta!!!

Minä en saanut mieheltäni mitään. en siis yhtiskäs mitään. ai niin, sainhan kuitenkin sen ihanimman lahjan: oman rakkaan ja lasteni halaukset ja suukot! kaikkein ihanin lahja oli, kun ne pienet silmät sähdehtivät onnesta avatessaan lahjoja! se toi joulumielen, ei ne lahjat. vaikka myönnän että olis ollut kiva saada joku paketti mutta en sitä odottanut. sovittiin jo ennen joulua ettei kumpikaan osta toiselleen mitään. säästyy raha ja kaikki tyytyväisiä. ehkä sitten syntymäpäivälahjaksi saan sen kalevalakorun jota toivon.. ;)

Ole iloinen, että edes oot saanut lahjan. Itse en moneen vuoteen oo saanut mieheltä synttärilahjaa, koska ei oo ollut yksinkertaisesti varaa ja nyt sain eka kertaa vuosiin joululahjan: lautapelin. Ja todellakin oon tuosta lahjasta iloinen, on monet illat sitä pelailtu lasten mentyä nukkumaan ja ollut tosi mukavaa! Parempaa lahjaa en olisi itse keksinyt kuin uusi tapa viettää yhteistä aikaa. Älä odota mitään ensi kerralla, niin yllätyt iloisesti, jos saat jotain. Tosin en tiedä uskaltaako miehes enää ostaa sulle lahjaa, jos huomaa miten pahoitit mieles tästä lahjasta, jonka vuoksi varmasti on nähnyt vaivaa. Tuskin mies tahallaan ostaisi sulle rumaa sormusta, vaan on ilmeisesti itse pitänyt sitä kauniina. Enkä tiedä mistä sormen kokoa pitäisi arvioida, kun on se vähän läpinäkyvää alkaa sormia mittailemaan joulun alla, oisit pian odotellut kihloja ja sit pettynyt ko saitkin 'vain sormuksen'. Varmasti on siis nähnyt myös mies vaivaa lahjan eteen ja sit aiheuttaakin sillä vain pahaa mieltä, koska ei osaa lukee sun ajatuksia?

Tiedän erään edesmenneen naisen, joka sai hammasharjan joululahjaksi, eikä ollut edes sähköhammasharja. Kaiketi vitsiksi oli tarkoitettu. Kannattaa olla kiitollinen, että miehesi osti sinulle ylipäätään mitään, ja olihan tuo kuitenkin romanttisimmasta päästä tuo saamasi lahja. Ainahan sormuksen voi pienentää. Jos näytät hänelle tyytymättömyytesi, - voi olla, ettei pukki tuo ensi jouluna lahjoja ollenkaan. :(( Ei se ole niin helppoa niiden lahjojen ostaminen ylipäätäänkään, kun tänä päivänä kaikilla tahtoo olla jo kaikkea. Minunkin mielestäni läheiset ihmiset on se paras joululahja. :))

Hei!
Muista, kun aikas valitat jäät ilman. Näin kävi myös meillä. Ilmoitin, että tästä lähtien osta itse lahjas.

Minä olen ollut naimisissa mieheni kanssa 10vuotta, eikä vielä tähän päivään mennessä olla ostettu toisillemme joululahjoja! Jos jotain tarvii niin menee kauppaan ja ostaa itse, silloin saa mitä haluaa.

Siinä taas narsisti tilittää miksi MINÄ en ole maailman napa...
Maailman suurin murhe on miksi MINÄ en saa haluamaani ilman pyytämättä ja juuri sellaisen tarkkaan mietityn minkä MINÄ haluan.

Mistä teitä turhamaisia ja pinnallisia narsisteja oikein sikiää, voisitte merkitä itsenne jollakin näkyvällä merkintätavalla että ihmiset osaisivat vältellä teitä.

Ihan vaan pikku vinkkinä narsistille. Tämä maapallo ei pyöri SINUN napasi ympärillä ja sinun miesystävälläsi (säälin miesystävääsi) saattaa olla muitakin mielenkiinnon kohteita tässä maailmassa kuin vain SINÄ ja SINUN kulloisetkin mielihalusi.

Kun olin lapsi, sain synttärilahjaksi 101 Dalmatialaista Live-Action leffa videokasettina. Se lahja oli minulle täysin idioottimaista! Enhän minä ole toivonnut sellaista lahjaa, enkä edes maininnut sitä ollenkaan! (vaikka leffan sisältö oli minulle 3 tähden arvoista) Miksei kukaan ihmisistä ajattele ensiksi, mitä toiset toivovat jotakin? Onko teilläkin käynyt joskus noin???

millo miehet on tietäny tollasii asioit? hyvä et ne tietää omaa makuaan..
kerro sille mitä haluat ja millaisen sen asian pitäis olla, jos kerran on nii tärkeetä.
elämäs on tärkeempiä asioita kuin lahjat.
vielä 8v jälkeen voi oppia uusia asioita toisest ihmisest mist ei oo tietäny mitään ennen.
niin älä hermostu tollasest

moi.mä olen sitä mieltä,että jos oikein kovasti jotain haluat niin osta se itse,toinen ihminen ei voi tarkalleen tietää mitä sinä haluat.jos mulla olis "miljoonia"...niin tottakai mä ostasin kaikille läheisille hienoja ja arvokkaita lahjoja.mutta kun ei oo,niin en odota muiltakaan mitään ihmeitä.kivahan se joku paketti on saada,mut ajatus on mielestäni tärkein...mut kyllä hätä keinot keksii...eli jos esim. minä jotain oikeasti haluan ja vaikka se vähän enempi maksasikin.niin kyllä minä sen jollain konstilla itselleni hankin...:)...sillon on ainakin hyvä mieli siitä että on itse hankkinut tarvitsemansa asian.....hyvää tulevaa uutta vuotta 2010 sinulle ja miehellesi!

Jos kaikki naiset opettelis tankkaamaan auton niin miehet voi sillä aikaa opetella näitä koru juttuja. Näin se homma toimii :)

Sain myös avokiltani ensimmäisenä joulunamme (5-vuotta sitten) hopeisen sormuksen. Olin tuolloin pettynyt, mutta näin jälkikäteen mietittynä: tuo sormus on MINUN mieheltäni. Vaikka se tuskin maksoi 20e enempää, se on maailman paras sormus, vaikka ei mahdukaan muuhun kuin yhteen sormeeni. Toisena joulunamme sain toivomani korun,jota pidän yötä päivää. Vuosi sitten täytin pyöreitä ja odotin juhlia. Olin puhunut pitkään, että olisi kiva viettää isolla porukalla synttäreitäni mutta petyin kovasti.. en saanut mieheltäni mitään.. :( En edes juhlia.. Minä olen sen sijaan joka vuosi järjestänyt hänelle synttärit. Myöhemmin kun kysyin että miksi niin vastaus oli " en tiennyt mitä ostaisin".. Mielestäni tuo on niin EMÄVALE!! Miehillä on joka vuosi 364 päivää aikaa etsiä ja katsella naiselleen lahjaa... Itse olen kuitenkin hommannut JOKA vuosi miehelleni mieluisan lahjan jota hän on itse vielä toivonut ja on ollut todella iloinen ja tyytyväinen. Olisin ollut tyytyväinen edes yhteen ruusuun, mutta en saanut MITÄÄN... Meillä ei ole tuokaan rahasta kiinni vaan miestä ei tunnu todella kiinnostavan minun asiani. Ennen joulua kirjoitin paperille ylös "lahjaideoita" koska mieheni aina sanoo että on vaikeaa ostaa mitään.. No, enpä saanut ainottakaan lahjaa mitä olin "toivonut".. Syntymäpäiväni on 3 päivän kuluttua-katsotaan tuleeko taaskaan mitään.. sisimmässäni olen toiveikas, mutta toisaalta tiedän jo että turha on mitään odottaa...Saisinpa edes jonkun kauniin eleen häneltä niin olisin iloinen.. Yllätyksiä taitaa olla turha suomalaiselta mieheltä odottaa? Vai onko täällä joku joka jaksaa naistaan pyyteettömästi hemmotella?

Voi jos oppisi tuntemaan edes oman vaihtelevan maksunsa kymmenessä vuodessa niin hyvä olisi.
Miksi odottaa, että toinen sen tuntisi ja olisi vielä ajatusten lukija. Parivuotta on niin lyhyt aika, että ei siinä toisen sormuksen kokoa eikä muutkaan opi tuntemaan. Mistä tiedät eikö hän sitä lahjaa miettiessään käyttänyt siihen paljon aikaa.
Olen ollut yli 40 vuotta naimisissa ja mieheni ei osaa ostaa mitään lahjaa. Saan lahjana rahaa ja käytän sen itseni hemmotteluun ja on ollut aina hyvin mieleinen lahja.

kaivoon :)

Heipä hei,mie sain suklaakonfehdin ja ollan oltu puolitoista vuotta yhdessä ,mutta erillään asutaan ,niin osti joulukuusen ja sano ,että siinä joululahja mulle ja tytölle ja mie sentäs laitoin joululahjaksi partavettä aina jottain hyodyllistä laittannut ,kukan toi ja sanoo sitä rehukusi aina ,,otti itseensä taas kun ollaan tytön tavallan vietetty kahdestaan joulu ,niin ei mies tajua ,että joulu on perhejoulu jos ei asu yhdessä ,niin kumpikin viettää omillaan ,ja piti mennä joulupäivänä syömään ,niin läksimme haudalle tuli vastaan ja ,kun emme huoinee kyytiä ,että ois vienyt meidät haudalle suuttu ja taitaa olla ,että saanut aina kaiken mitä halunnut

Mitenkähän niitä lahjoja osteltiin 60-70 vuotta sitten. Ei varmaan paljoa ja sekin taisi olla hyötytavaraa. Mutta onnellisia silti osattiin olla.
Onko tämä naisten paljon puhuma rakkaus, välittäminen ja yhdessäolo sitten jo jäänyt materiaalin ja korujen jalkoihin.

Itse olen tehnyt miehelle selväksi, mitä EN halua. En halua, että mies ostaa minulle vaatteita, koriste-esineitä tai kauneudenhoitotuotteita (meikit ym.). Ne menevät suurella prosentilla pieleen. Koska mies ei ole ajatustenlukija, kannattaa omista mieltymyksistään ja inhokeistaan puhua ääneen koko vuoden.

Helpoin lahjansaaja miehelle on nainen, joka keräilee jotain. Itse pidän Kalevala-koruista (erityisesti pronssisista), niistä riittää monen vuoden lahjoiksi. Veljen tyttöystävä kerää muumimukeja. Aikuiselle naiselle riittää vallan hyvin yksi paketti.

Lahjakortti on aina hyvä. Tiedätkö naisesi lempi vaatekaupan, meneekö töissä niskat jumiin (hieronta)?

Tärkeintä on kuitenkin ajatus. Kunhan ei osta lihamyllyä, imuria tai moottorisahaa, niin homma ei voi mennä pahasti pieleen. Minulta ainakin meinasi itku päästä jouluna, kun veli antoi itse paketoimansa lahjan.

voe vitun tyhymä, sano suoraan mitä haluut. niin mäkin teen. että pitää olla tyhmä....

Jos hän piti sormuksesta niin kovin että halusi ostaa sen sinulle!Sehän oli kumminkin kaunis ajatus.

jotkut asuu yksin, puhuu seinille yms.

Jospa miehelläsi on toinen nainen jolle osti upean lahjan ja sulle ihan tahallaan epäsopivan kun ei sinua halua!

Moi,
Lahja on aina vaikea juttu. Minä olen mies ja pähkäilin työkiireiden kanssa 3 eri iltana ja päivänä vaimolleni lahjaa jouluksi.

Olemme tunteneet useita vuosia ja naimisissakin ollaan. Olen ostanut hänelle lähes kaiken "naisrepertuaarin" mitä voit kuvitella. Kasvohoidot, jalkahoidot, korut, kaulakorut, matkat, jne.... Nyt olin todella ihmeissäni, että mitä sitä ostaisi.

Päädyin uhkarohkeasti hajuveteen, jonka valitsin ammattitaitoisen naismyyjän kanssa samantapaisesta hajuvedestä johdettuna, jota vaimoni nyt käyttää.

Tulos: haukut. Haju oli kauhea vaimon mielestä. Ei kelpaa.

Tulos minun osalta: Miksi hemmetissä kävin tuhlaamassa 3 iltaa lahjaan???? Hitto...mäkin olen saanut naisilta vaikka mitä tyhmiä lahjoja, mutta olen pitänyt suuni sentään kiinni.

on nykyajan suomalaisten naisten kansantauti.

Nämä modernit bitch:it on sielultaan niin rumia, että miehet ei enää halua niitä.

Enemmistö luonnollisesti pilaa myös muutamat hyvätkin korista.

Kyllä niille viisaillekkin sattuu virheitä! Eihän se sormus ollut sinulle ollenkaan mut paketit vaan vaihtuivat siinä tohinassa. Sinulle oli se suklaamunasta pääsiäisenä löytynyt tina sormus. Anna takaisin se sormus sillä sen oikea omistaja kaipaa sitä todella paljon!

Ymmärrän sua ihan hyvin. Mikään ei ole vaikeampaa kuin ostaa sormus toiselle. Voitko mitenkään vaikka vedoten, että sormus liian iso, vaihtaa sinulle mieluisaan sormukseen.

Sormusta on mukavempi kantaa kädessä, kun se on kaunis, eikä siksi, että se on siihen ostettu, jollei mies ihan ymmärrä makuasi.

kuule miehet on niin idiootteja lahja-asioissa...
on meilläkin sanelulaitetta,ihme paistinpannua,suomi-englantisanakirja digitaalisena,rikkaimuri....
upeat helmet....olen jo sanonut ajat sitten että älä osta mitään....ostan ihan itse mitä haluan/tarvitsen.

Mieheni ei pahemmin ole syntymäpäiviä tai äitienpäiviä muistanut, tai jos on niin aina myöhässä... ollaan oltu yhdessä nyt 11 vuotta ja sain täydellisimmän joululahjan ikinä!!
Muutama päivä ennen joulua autoni jarrut jäätyivät kiinni ja autostani ei tietenkään löytynyt ristikkoavainta tukevampaa tai kovempaa jarruja aukaisemaan, joten jouduin turvautumaan lähimmäisen apuun... Kolleegalta löytyi kotoa vasara jolla sain jarrut aukaistua.
Joululahjaksi mieheltäni sain lyhytvartisen 2 kg lekan jolla saisin itse vastaisuudessa jarrut auki!! Itse en ostanut miehelleni lahjaa ollenkaan, koska niin oli sovittu.
Että valitukset sikseen!!!

Myös minä olen ihmetellyt kun tulee lahjaksi kalliitakin koruja, jotka eivät ilmiselvästi ole "juuri minulle ostettu". Nykyinen miesystävä osti aikoinaan ensimmäiseksi lahjaksi rannekorun, kaunis ohut sinikivinen ketju, mutta kun vaan itse tykkäsin käyttää melko paksua ranneketjua päivittäin, no silloin ajattelin että ollaan tunnettu niin vähän aikaa, että aihän tuo ole kai huomannut mieltymyksiäni, tosin totuin siihen mitättömän ohueen ketjuun, se vain sittemmin varastettiin :(

Harmikseni vaan seuraava lahja oli massiivisen paksu kaulaketju, taas sinisellä kivellä, eikä muuten edes samaa sarjaa, vaikka molemmat olikin Kalevala korua. Ja kun siinä vaiheessa olisi luullut, että mies olisi huomannut, että käytän ohuita, keveitä kaulakoruja, kun jotenkin tulee olo että kuristuu jos on liian raskas koru kaulassa. Ja kun en edes pidä sinisestä... Kyllä se kaunis on, mutta ei todellakaan ollenkaan "minua". No, taisinkin näyttää hieman pettyneeltä lahjaa avatessa, kun mies kiirehti sanomaan että "et taida oikein tykätä, mutta ethän sinä itse sitä edes näe kun se on kaulassa, pääasia että minä itse tykkään sitä katsella" ...oli kai tarkoitettu vitsiksi, mutta kyllä tuntui jotenkin vielä kurjemmalta kun noin sanotaan... Kerran koruliikkeessä muuten asioidessa, huomasin että se oli melkein satasen koru, luulisi että niin kalliita ostaessa vähän miettisi minkälaisen korun oikein ostaa.

Eräs edellinen miesehdokas osteli aina korvakoruja, ensimmäiset kun sain, niin ei mulla ollut edes reikiä korvissa... "hups, ostin lahjan, nyt vasta tajusin..." no oli muutenkin tarkoitus laitattaa reiät, niin olipahan hyvä syy... seuraavat korvikset oli kultaiset isolla sinisellä kivellä, joo en tosiaan tykkää sinisestä enkä muuten käytä ikinä kultaa vaan hopeata... hän kyllä käyttii kultakoruja ja piti sinisestä...

Joskus kyllä on onnistanutkin, yksi ehdokas antoi joululahjaksi korurasian sanoen että "kun näin sen ajattelin että se on just sinunlainen koru, niin olihan se pakko ostaa" tämä todella piti paikkaansa, se on juuri sellainen pieni rosoisen kaunis riipus, että olisin otsekin ostanut sen jos olisin nähnyt ja se on kaulassa edelleenkin lähes päivittäin. Harmi kun se suhde jotenkin lopahti, välimatkaan ja erilaisiin elämäntilanteisiin, ainakin lahjat ja kukat tuntui olevan sitä mitä toivoin, oliskohan elämä muutenkin ollut tasaisempaa ;)

miehesi pitäs antaa lopputili ja lomarahat sulle.. tärkein on se kaunis ele et osti sulle lahjan eikä se mitä sait.. lapsen ymmärrän että jos se saa huonon lelun ja valittaa mutta en aikuista ihmistä.

Muutama vuosi sitten seukkasin yhden miehen kanssa keneltä sain lahjaksi sormuksen. Ihan hieno sormus sinänsä, mutta ei yhtään minun tyylinen aivan liian pramea ja kimaltava. Lisäksi se oli kooltaan minulle aivan liian iso. Heti lahjan saatuani ymmärsin, että sitä ostaessaan mies ei ole todellakaan ajatellut minua vaan exäänsä kenen tyylinen ko. sormus oli. Suhde loppui, kun mies löysi jonkun uuden nuoremman naisen ja jätti minut kuin nallin kalliolle. Kukaties sinä oletkin exäni uusi?

et kai kertonnu häelle,,pidä vaikka kaulassa tai kellonhihnassa....jos et voi etukäteen antaa selvä toivetta..pidä hyvänäs..

Miehiä on vapaana - tässä yksi ja timanttisormus valmiina odottamassa, vain pieni koko kyllä.

Voi vitun ämmät. Olisitte onnellisia että sait edes sen. Jouluna ei lahjoja edes tarvitsisi.
Sillä suurin lahja on olla toisen kanssa kiireettä ja nauttia siitä mitä on eikä tarvitse odottaa kuuta taivaalta.

Tiedän, että mies näki vaivaa etsiessään sopivaa lahjaa, josta syystä aion käyttää korua niin paljon kuin pystyn. Oli millainen oli. Aion käydä koruliikkeessä pienennyttämässä sitä myös.
En olisikaan halunnut oikeasti kallista lahjaa. Hienon näköisiä koruja saa edullisestikkin... Olen sen huomannut, koska itse olen aina saanut pientä palkkaa. Paljon pienempää kuin mieheni.
Ainut mitä toivoin, olisi ollut, että koru/lahja olisi tyyliseni.
Niinkuin joku yllä jo kirjoittikin, jos omistaa pelkästään todella ohuita ketjuja tai sormuksia niin joku todella massiivinen koru ei istu muiden korujen kanssa. Jonkinlainen yhtenäisyys edes.
Olen myös paljon ihaillut tiettyjä koruja näyteikkunassa aika-ajoin... Ajatusten lukua en vaadi keneltäkään.
Hyvää Uutta Vuotta kaikille. Eiköhän nyt mennä tämän lahja-asian yli :) Huomenna korukauppaan pienennykseen käy tie...

Anna miehellesi aikaa oppia. Kaksi vuotta on liian vähän. Minulta meni 30 vuotta, ennekuin hoksasin, että panen pojan asialle ja tunnustin, että en opi sitä naisen makua tietämään...
Ch

Tiedän täysin tarkkaan, miltä aloittajasta tuntuu. Sain kerran yhdeltä tapailemaltani mieheltä jonkun aivan järkyttävän sormuksen, ihan kuin se olisi saatu jostain Kinder-munasta. Hohhoijaa. Sormusta en pitänyt kuin vain ja ainoastaan miehen läsnäollessa. Mutta ei mennyt aikaakaan, kun laitoin miehen vaihtoin ja lähetin vielä ruman sormuksen jälkeenpäin miehelle takaisin :-D Eipä ole miehestä tuon koommin kuulunut yhtään mitään. En olisi kyllä halunnutkaan, koska kyseisellä miehellä oli erittäin huono maku asian kuin asian suhteen :-@

Lisää vaan rihkamaa ja turhia lahjoja kaikille, se on markkinamiesten mieleen. Mietitään sitten 50 vuoden päästä mihin toi kaikki roska laitetaan.

Muijat jaksatte valittaa....ite osti eukolle kotitetterin ja sohvakaluston ja niistäki löytyi rutisemista....ens jouluna ei tipu mitään...

Itse sain puolisolta joululahjaksi t-paidan. Ilmoitin myös jälkeenpäin, etten hirveästi pitänyt lahjasta, vaikka se olikin ihan siistin näköinen. Ei kuitenkaan minun tyylinen. Itse en ostanut hänelle mitään.

Paras joululahja on se, kun ei anneta mitään tavaraa lisää. Ei, en halua villasukkia, ällöttäviä suklaakonvehtirasioita, kynttilöitä, glökilaseja (en juok glökiä), pyyhkeitä, lakanoita, enkä rahaa.

Jos yhtään välitätte minusta, ettekä vain yritä boostata egoanne näillä lahjamaratoneilla, niin antakaa minun olla rauhassa ja jättäkää krääsät ostamatta. Kiitos. :)

Hei vaan...kivaa kun saa jotain lahjaksi, mutta kun ei koskaan mitään henkilökohtaista...viime jouluna jouluvalosarja ja nyt koirakirja...että sellaisia minä joudun nielemään...eikö mies tajua että nainen kaipaa jotain henkilökohtaista...kuten hänkin saa minulta joka joulu....vaikka se onkin vaatetta, esim.pyjama tänä jouluna, mutta parempi sekin kuin edellisvuoden jouluvalosarja.
Vai onko mies niin pönttö ettei osta ellei itsekin siitä hyödy jotenkin---
Sormuksen voi vaihtaa mieluiseen kun vaan on ostokuitti tallessa, mene ja tee se.....
Naiselle pitää olla herkkää, kivaa, hyvää tuoksua, silkkiä, hemmottelua, lahjakortti tms. olis paljon parempi kuin saamani jouluvalosarja.....

sinua käy. Kyllä sulla on murheet. Märiset jostain joululahjasta. Kuule heitä se ukolles ja sano että pidä halpa ja huono sormus ihan ite. Ja palauta myös se outo helmikuinen synttärilahja samalla. Ja sano sille että sulle kelpaa vain kalliit ja tyylikkäät lahjat niin ja näyttävät pitää olla kans. Aika suppeeta on sun olos.

jos sattuu olemaan vielä semmonen suomalainen juntti joka ei puhu eikä pussaakkaan, niin eihän se nyt osaa sitte lahjojakkaan ostaa :))) ja vielä siihen sopii ei romanttinen ym.ym... todella kypsää..huh..huh...ota tai jätä
tuhannen unkki dunkki !

kävi näin...Ennen joulua ukko mietti ja päivitteli kun pitäis ehtiä jouluostoksille. Minä siihen sanomaan että elä ota stressiä vaan osta mulle edullinen irtopohjakakkuvuoka( 8,90 €) joka tulis tarpeeseen. Ukko siihen kommentoimaan että ei hää osta mitään keittiötarvikkeita joululahjaks. Vastasin että se todellakin tulis tarpeeseen... Nooh eipä tullu vuokaa paketista...eikä kyllä mitään muutakaan..

Yhdessäolon pitäisi olla paras lahja, sitä nykyään harva saa, kun se ei ole oikein ostettavissakaan. On sääli, että ihminen ei tajua onneaan ja juuttuu pikkumaisesti johonkin epämieluisaan esineeseen.

Laita se sormus korurasian perukoille, ei se mies varmaankaan ikinä edes huomaa, mitä koruja käytät. Osta sitten itsellesi haluamasi koru sen pidemmittä puheitta. Ongelma ratkaistu.

Minä en käytä koruja, enkä ole niitä koskaan lahjaksikaan saanut. Ei kyllä ole miestäkään, vaikka minua olisi niiiiin helppo lahjoa: pidän jopa imureista ja monitoimikoneesta :P Tasan ei käy onnen sonnit.

Viime vuosipäivänäni mies osti minulle kukkia, kun edellisenä päivänä viikset huomautin hänelle että viikset vuosipäivä on huomenna. Hänhän ei asiaa muistanut viikset. Tänä vuonna ajatuksenani oli ostaa hänelle kilo viikset paskaa koska viikset vitutti viikset

Et ole ansainnut yhtäkään lahjaa, toivottavasti tuokin putoaa vahingossa etkä löydä. Käsittämättömiä ihmisiä maa päällään kantaakin. Katso peiliisi.

Tämä on malliesimerkki siitä, miten tulee kinaa,heh,nyt ja jatkossa, ei tietenkään missään nimessä kande kertoa omia ajatuksiaan, KOSKA toisen tulee TIETÄÄ NE automaattisesti, varsinkin miehen.
Vaik ei sen puolen,annoin ny ja täst lähin aina lahjakortin nin isoille ku pienille,joka käy joka kauppaan,siitä saa valitytaa jos haluaa..."Kun sä ET ajatellu!" Vtu,mähä AJATTELIN :)

Huono ja/tai väärän kokoinen lahja on tietysti huono, mutta onpa muistettu. Olisiko niinkään sitten hyvä, jos vain toinen antaa? Olen seurustellut kolmisen vuotta, enkä yhtään synttäri- tai joululahjaa ole tuolta mieheltä saanut. Synttärilahjoja en kyllä ole vuosiin enää keneltäkään odottanutkaan, kun synttäripippaloitakaan ei ole tullut pidettyä ja ekana jouluna sovittiin, ettei silloin lahjota toisiamme (onnekseni nykyisin selviän joulusta muutenkin vähillä lahjaostamisilla). Kahtena viime jouluna annoin hänelle kuitenkin pientä ja käytännöllistä (ei kallista, mutta tarpeellista!) ja parina synttärinäkin olen muistanut (toisella kertaa jopa kudoin itse villasukat), mutta itse en siis ole saanut minkäänlaista lahjaa häneltä - ikinä.

ollaan oltu tyttöystävän kans yhdessä yli kolme vuotta vaikka ei yhdes asutakaa.. jokavuosi ollaan ostettu toisillemme 100-200 euron lahjat ja meistä se on ihan normaalia.. tyttöystävällä synttärit ennen joulua, niin päätin et tänä vuonna ostan digikameran, hyvän perusmallin johon muistikortti ja laukku, pelit ja vehkeet siis.. lisäks joululahjoihin semmosta minkä tiedän olevan mieleistä ja sopivan sen hetkisiin juttuihin/hankintoihin..ja esim kynttilät on yleensä aina varma juttu, tälla kertaa en hommannu rintsikoita ja ala-osaa, yöpaitaa ( ja jos ukko on akasta yhtään kiinnostunu kyllä se sen vaatekoon ja kuppikoonki tietää ja päinvastoin !! ) tai hajuvettä, mut ihan muita juttuja sen sijaan.. kun miettii mistä on ollu puhetta vuoden mittaan ei luulis olevan kauheen vaikeeta.. löyty monta mieleistä juttua joita kaikkia ei rahan puutteessa voinu toteuttaa.. :)

itse sain kans kaikkee tarpeellista kuten mun tyyliin sopivia paitoja, lautapelin,tietokoneeseen liittyvää kamaa perinteisen axe pakkauksen jne.. ainoo mitä jäin kaipaamaan oli reinot ja nokian kumisaappaat mut alle 25 vuotiaana varmaan ei kehannu mennä tyttöystävä ostaan..:)

mut en tajua silti miks ukko pitää mennä haukkuun jos hajuvesi ei ole mieleinen :) ehkä kannattaa jo miettiä onko lahjatoivomuksis trimmaamisen varaa..

vielä: 3 vuotis seurustelulahjaks hommasin nomination palakorun, kun se on suosiossa, yhellä erikoispalalla, kun siitä puhu 2-3 kk aikasemmin et olis kiva.. joululahjaks on ostanu yhtäkään lisäpalaa, kun arvasin et tulee ehkä muualta, no lisäpaloja tuli kaksin kappalein..:)

näin tänä jouluna.. jään odotteleen jatkoja tähän viestiketjuun..

ole onnellinen et sait edes jotain!!!!!!!

Jouluna ja synttäreillä sinulta?Oliko hän mielistään niistä?

Jospa voisit vaihtaa liikkeessä (kuittia vastaan) mieleiseesi. Ensi jouluna kerrot reilusti mitä haluat joululahjaksi.
Ei toi ole pahakaan lahja itse olen saanut keittokirjan ja kerros kattilan , kun annoin vääriä viestejä miehelleni. Sitä saa mitä tilaa.

Ehkä puhuminen auttaisi lahjapulmaasi.
Tilanteessa ei sinänsä ole mitään outoa. Useat naiset ajattelevat miehen tietävän ilman muuta kaikki heidän toiveensa ja ajatuksensa. Miehellähän ei toki voi olla muuta mietittävää kuin se, miten tekee vaimonsa onnelliseksi.
Esimerkkejä elävästä elämästä.
Entinen vaimoni oli toisinaan ja loppuaikana lähes jatkuvasti murski murjottaja. Kun yritin selvittää, että miksi, niin kysymyksiini tuli vastaus: "kyllä sinä tiedät", tai sitten vain mykkäkoulun jatkoa. En todellakaan tiennyt, en ollut ajatuksen lukija, enkä ole sitä vieläkään.
Toisen ihmisen ajatteluun pystyy vaikuttamaan vain kuuntelemalla ja puhumalla, eikä paljon silläkään. Tulee kuitenkin itse tietoiseksi toisen ajatusmaailmasta, ja pystyy sitten oivaltamaan asioiden taustoja.
Monella naisella on se vika, että ne puhuvat aivan yhtä mittaa, mutta eivät sano mitään.

Eräs ilmiö on se omiin ajatuksiinsa uskominen.
Esimerkki siitä.
Tein illansuussa 25km lenkin verryttelypuku päällä syyskeleillä. Eräs kaverini soitti sillä välin jostain ravintolasta. Kun tulin lenkiltä, entinen vaimoni oli suorastaan raivoissaan. Hän oli ihan varma, että oli piilottanut paremmat vaatteet johonkin ja käynyt ravintolassa. Se ei auttanut yhtään, etten haissut tupakalta tai alkoholilta, eikä mitään vaatteita puuttunut. Leipäveitsellä hän uhkaili minua kun olin suihkussa. Torjuin suihkun avulla.
Mulla ei kertakaikkiaan mielikuvitus edes riittäisi moisiin temppuihin. Hänellä on kyllä ylivilkas mielikuvitus.
Logiikka toimi niin, että ensin hän syytti minua liian vähästä ajan antamisesta ja seuraavassa lauseessa saattoi tulla maininta naapurin uudesta autosta tai talosta periaatteella: "et sinä mikään mieskään ole, kun et pysty ylläpitämään vaimoasi rahallisesti". Itse hän ei toki voinut mennä töihin, kun: "se on miehen tehtävä elättää perheensä"
24 vuotta yritin opetella ja ymmärtää, sitten tajusin, ettei mielenterveyteni kestä häntä.

Nyt minulla on onneksi aidosti keskusteleva ja järkevä uusi vaimo. Lahja-asiat ja muutkin selviävät hyvin. Lahjasta tulee yllätys siten, että molemmat kirjoittavat vaihtoehtoja listalle. Niistä vaihtoehdoista sitten näkee tarpeita ja tyyliä. Lahja voi olla sitten jotain listalta tai ainakin sen tyylistä mitä listalla on mainittu.

Nyt olen elänyt 8 vuotta uuden vaimon kanssa tasapainoista, harmonista elämää. Hän käy töissä ja tyytyy "tavalliseen" elämään. Asuntojakin on ja varaa tehdä ulkomaan matkoja pari kertaa vuodessa. Keskinäinen ymmärrys on tärkeintä elämässä. Puhuminen ja kuuntelu auttaa. Kyllä suomalainen mies puhuu ja kuuntelee, kun sille puhutaan fiksusti ja sitä kuunnellaan. Pussaakin ihan riittävästi, kun ilmapiiri on kunnossa.

Et ole vissiin ikinä kuullut ettei lahjahevosta katsota suuhun. Jätä ukkosi ja tee hänelle palvelus.

Eräs opettajani kertoi saavansa mieheltä niin hirveitä koruja, että ei tiedä mihin ne laittaisi.
Kun heidän eka lapsensa syntyi mies toi synnytyslaitokselle jonkun toooooooosi järkyttävän
riipuksen. Hän sanoi, ettei tiennyt itkiskö vai nauraisko. Opettajani on viimeisen päälle
esteetikko. Huh huh, sydärin paikka aika monelle.


Toisilla vaan ei ole yhtään hyvä maku, eikä ne reppanat sitä itse tajua!

sina olla yhta uikeassa niinkuin vaaras! ensinakin voisit sanua miehelsi mita haluat han ei varmaankaan tiennyt mita sa haluut you knoW? HUH? mp kuitenkin olet muso uikeasa eta mies vuisi hiaman aneman panusta lahjuihisi....

Menkää pienennyttämään sen kultasepän liikkeeseen ja sitten vaan ajattelet että se on tosi hieno.

Juu,kuules se on ihan paras tapa välttyä mielipahalta..et sanoo mitä haluaa!! Ei mies todellakaan voi olla ajatusten lukija!! Itse olen valinnut aina lahjani..tai sanonut ,ellen tarvitse mitään. Tänä Jouluna sain puhelimen,koska pyysin/tarvitsin uuden. Jos välttämättä haluaa jotain tiettyä itselleen eikä pysty(outoa) sitä elämänkumppanilleen suoraan sanomaan..on viisainta ostaa se itse..eipä tule paha mieli:)

tilanne. tä.

Oman miehen varmaan tuntee niin hyvin että tietää onko tämä suuren tuskaisuuden tulosta vaiko vaan laiskuutta. Ei ihanaakaan ihanampi putkiaivo-muru osaa lukea ajatuksia ja jos hän on ajatellut että pitäisit sormuksesta niin voihan olla ettei loppua siitä tiennyt. Ja usein miehillä on erilainen maku kuin naisilla.

Kysypä murultasi kohteliaasti että olisko kuittia tallessa ja pyydä että viot vaihtaa sen oikean kokoiseksi. Miehet ovat suoraviivaisia ja käytännöllisiä rahan suhteen (useimmiten) joten tämä tuskin aiheuttaa mitään shokkia. Sullekin tulee sitten parempi mieli.

avomieheltäni avaimenperän ! Sellaisen kumisen ja hassun. Varmaan maksanut 2 euroa!

Ei mitään hätää onneksi mun mies pussailee mua aina ja halailee.
En vaihtaisi niitä tapoja yhteenkään sormukseen.
Mä ostelen sille pitkin vuotta kaikenlaista ja jouluna jotain isompaa mut mä olenkin mä ja se on se.
Onneksi tunnetaan toisemme ja ihan oikeasti se on vähemmän tuomitsevampi puoliso meidän suhteessa. Minulla on paljon opittavaa vielä siitä.
Toivon että jonakin jouluna voin olla niinkuin se enkä koe tarvetta lahjomisiin. Itsekkyyttä se osteleminen on.