Ikävä teitä molempia on kova, näin joulun aikaan se vielä voimistuu.... Tajuaa kuinka yksin sitä oikeastaan onkaan. Sukulaiset ovat myös jo kaikki menneet pois, välillä miettii olisiko parempi vaan antaa kaiken olla, (vaikka samantien, kun eihän tänne ikusesti voi jäädä) jättää tämä maallinen ja "muuttaa" rakkaidensa luokse... olisiko sitten kaikki hyvin? Ehkä mielenkiinto ja uteliaisuus elämää kohtaan eivät kumminkaan anna periksi; haluan tietää olenko yhtä hyvä äiti kuin omani oli (vaikka sen turhan harvoin muistin sanoa) ja miltä lapseni tulevat näyttämään ja mitä elämällä on minulle annettavaa...? Te kaikki joilla on vielä vanhemmat, edes toinen, muistakaa että koska tahansa voi olla viimeinen kerta, eläkää sen mukaan ja olkaa onnellisia ja kiitollisia joka hetkestä. Anteeksi jos kuulostaa liirumlaarumilta, mutta sitten kun menetyksen kokee oppii arvostamaan sitä mitä oli.
Äiti ja Isi
nande86
3512
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen pahoillani menetyksestäsi! Toivon sinulle voimia ja elämänhalua jatkaa tätä välillä niin
vaikeaa elämää. Uskon, että jonain päivänä voit todeta vaikeuksien vain vahvistaneen sinua.
Elämällä on sinulle vielä paljon iloisia asioita tarjottavana, usko pois! Yritä nähdä vaikeiden hetkien
yli, vaikeinakin päivinä. Usein he, jotka ovat paljon kärsineet, myös palkitaan...
Onko KAIKKI sukulaises kuollu? :(Entäs kuinka vanha oot? Kannattaa katsoa mitä elämä tuo tullessaan. Kenties sulla on vielä joku päivä perhe, ura, ja niitä kaikkia asioita mitä muillakin :) :) :) :) Sit oot ehkä hyvinkin onnellinen ja kiität jotakuta siitä että olet vielä siinä, missä juuri silloin olet.
ei ole juuri tullut nähtyä vuosien mittaan. Pesästä olen muuttanut ja maailmalle lähtenyt, joten se siitä. Tulen varsin hyvin toimeen ilman sukulaisia. Jossain vaiheessa on viimeistään pakko antaa vanhempien mennä, sellaista se elämä kaikille on. Jos vähänkään järkevä olet niin et lähde tappamaan itseäsi, että näkisit heidät uudestaan, koska loppujenlopuksi, kaikella todennäikösyydellä et heitä näe enää uudestaan kuolemankaan jälkeen. He elävät muistoissasi niin kauan kuin sinä elät.